Sosiaaliturva

Jokaisella EU-maalla on omat sosiaaliturvalakinsa. Lakisääteiset velvoitteet ja oikeudet koskevat kaikkia kyseisen maan työssäkäyviä riippumatta siitä, ovatko he maan kansalaisia vai ulkomaalaisia.

EU:n säännöillä koordinoidaan kansallisia järjestelmiä siten, että toiseen EU-maahan muuttava ei menetä sosiaaliturvaansa (esimerkiksi eläkeoikeuksien ja terveydenhuollon osalta), ja varmistetaan, että työntekijällä on aina tieto siitä, mitä kansallista lainsäädäntöä häneen sovelletaan.

EU-sääntöjen mukaan henkilöön voidaan soveltaa kerrallaan ainoastaan yhden maan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa myös, että heidän on maksettava sosiaaliturvamaksuja ainoastaan kyseiseen maahan.

Pääsääntöisesti työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovelletaan sen maan lakeja, jossa hän tosiasiallisesti työskentelee, ja myös sosiaaliturvamaksut on maksettava siellä. Työntekijän asuinpaikalla ei ole merkitystä (esimerkiksi rajatyöntekijöiden tapauksessa) eikä myöskään työnantajan sijoittautumismaalla.

Poikkeuksen muodostavat ulkomaankomennukset, jotka kestävät alle 2 vuotta: työntekijän sairausvakuutus pysyy lähtömaassa, johon myös sosiaaliturvamaksut maksetaan.

Jos henkilö työskentelee samaan aikaan useassa maassa, noudatetaan sovellettavan lainsäädännön ja sosiaaliturvamaksujen kohdemaan määrittämisessä erityissääntöjä.

Tästä saat maakohtaista tietoa.