European Union website, the official EU website

Euroopan unionin historia

Euroopan unionin historia

EU:n perustajat

Seuraavat merkittävät visionäärit loivat pohjan nykyisen kaltaisen Euroopan unionin perustamiselle. Ilman heidän tarmokkuuttaan ja motivaatiotaan emme saisi elää rauhan ja vakauden alueella, jota nyt pidämme itsestäänselvyytenä. EU:n perustajien ryhmä, johon kuului moninainen kirjo ihmisiä vastarintataistelijoista juristeihin, jakoi samat ihanteet: rauhanomaisen, yhtenäisen ja vauraan Euroopan. Alla kuvattujen EU:n perustajien lisäksi myös monet muutkin ovat väsymättä työskennelleet Euroopan yhdentymisen hyväksi ja toimineet sen innoittajina. Siksi tätä perustajista kertovaa osiota täydennetään jatkuvasti.

1945–1959

Rauhan aika Euroopassa – yhteistyö alkaa

Euroopan yhdentyminen alkaa. Sen tavoitteena on lopettaa pysyvästi naapurusten väliset toistuvat ja tuhoisat sodat, joista tuorein oli toinen maailmansota. Euroopan maiden taloudellisen ja poliittisen yhteistyön ensimmäinen askel on Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustaminen vuonna 1950. EHTY:n kuusi perustajamaata ovat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. 1950-lukua hallitsee idän ja lännen välinen kylmä sota. Unkarissa Neuvostoliiton tankit tukahduttavat kommunistihallinnon vastaisen kansannousun vuonna 1956. Vuonna 1957 allekirjoitetaan Rooman sopimus, jolla perustetaan Euroopan talousyhteisö (ETY) eli yhteismarkkinat.

1960–1969

Talouskasvun kausi

1960-luvulla talous kukoistaa, osin siksi, että EU-maiden keskinäisestä kaupasta poistetaan tullit. Maat sopivat myös elintarviketuotannon yhteisestä sääntelystä. Ruokaa riittää nyt kaikille, ja pian maataloustuotteista on jopa ylitarjontaa. Toukokuu 1968 muistetaan Pariisin opiskelijamellakoista. Monia yhteiskunnassa ja elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia aletaan yhdistää ”kuusikymmenlukulaisiin”.

1970–1979

Yhteisö kasvaa – ensimmäinen laajentuminen

Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyvät EU:hun 1. tammikuuta 1973, ja jäsenvaltioiden määrä kasvaa yhdeksään. Lyhyt mutta tuhoisa arabimaiden ja Israelin välinen sota lokakuussa 1973 aiheuttaa energiakriisin ja talousvaikeuksia Euroopassa. Euroopan viimeiset oikeistodiktatuurit kaatuvat, kun Salazarin hallinto kukistetaan Portugalissa vuonna 1974 ja Espanjan diktaattori Franco kuolee vuonna 1975. EU alkaa toteuttaa aluepolitiikkaa, jonka puitteissa siirretään huomattavia rahasummia köyhille alueille työllistämistä ja infrastruktuurin rakentamista varten. Euroopan parlamentin vaikutusvalta unionissa vahvistuu, ja vuonna 1979 kansalaiset voivat ensi kertaa valita parlamentin jäsenet suorilla vaaleilla. Saastumisen torjuntaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota 1970-luvulla. EU säätää lakeja ympäristön suojelemiseksi ja ottaa käyttöön niin sanotun saastuttaja maksaa -periaatteen.

1980–1989

Euroopan muuttuvat kasvot – Berliinin muuri murtuu

Gdanskin telakan lakot kesällä 1980 tekevät puolalaisen Solidaarisuus-ammattiliiton ja sen johtajan Lech Wałęsan tunnetuiksi kaikkialla Euroopassa ja maailmassa. Vuonna 1981 Kreikasta tulee EU:n kymmenes jäsenvaltio. Viisi vuotta myöhemmin jäseniksi liittyvät Espanja ja Portugali. Euroopan yhtenäisasiakirja allekirjoitetaan vuonna 1986. Tämän perussopimuksen pohjalta käynnistyvät laajat toimet, joilla pyritään poistamaan EU:n sisärajojen yli tapahtuvan kaupankäynnin esteet ja toteuttamaan yhtenäismarkkinat. Marraskuun 9. päivänä 1989 alkaa valtava poliittinen mullistus, kun Itä- ja Länsi-Saksan välinen raja avataan ensimmäistä kertaa 28 vuoteen ja Berliinin muuria aletaan purkaa. Seuraavana vuonna maat yhdistyvät.

1990–1999

Sisärajat poistuvat

Itä- ja Keski-Euroopan maiden kommunistihallinnon romahdettua maat alkavat lähentyä muuta Eurooppaa. Vuonna 1993 yhtenäismarkkinoiden perustaminen saatetaan loppuun, ja tavarat, palvelut, ihmiset ja raha saavat liikkua alueella vapaasti. 1990-luvulla tulee voimaan myös kaksi uutta perussopimusta: Maastrichtin sopimus (sopimus Euroopan unionista) vuonna 1993 ja Amsterdamin sopimus vuonna 1999. Ympäristönsuojelu sekä turvallisuus- ja puolustusyhteistyö EU:n sisällä alkavat herättää yhä enemmän kiinnostusta. Vuonna 1995 unioniin liittyy kolme uutta maata: Itävalta, Ruotsi ja Suomi. Schengenin sopimuksilla (jotka nimetään ensimmäisen sopimuksen tekopaikan, pienen luxemburgilaiskylän mukaan) poistetaan sisärajoilta vähitellen matkustajaliikenteen passintarkastukset. Miljoonat nuoret pääsevät opiskelemaan ulkomaille EU:n tuella. Viestintä helpottuu, kun kännyköiden ja internetin käyttö yleistyy.

2000–2009

Laajentuminen jatkuu

Eurosta tulee monien EU-maiden uusi rahayksikkö. Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 terroristit ohjaavat kaappaamansa lentokoneet törmäämään rakennuksiin New Yorkissa ja Washingtonissa, ja päivämäärästä 11.9. tulee terrorismin vastaisen sodan symboli. EU-maat tiivistävät yhteistyötään rikosten torjunnassa. Itä- ja Länsi-Euroopan välinen poliittinen kahtiajako voidaan vihdoin julistaa päättyneeksi, kun EU:hun liittyy vuonna 2004 peräti 10 uutta maata. Vuonna 2007 myös Bulgaria ja Romania liittyvät EU:hun. Syyskuussa 2008 maailmantaloutta horjuttaa finanssikriisi. Lissabonin sopimus ratifioidaan kaikissa EU-maissa ja tulee voimaan vuonna 2009. Sopimus ajanmukaistaa EU:n toimielimiä ja tehostaa sen työskentelymenetelmiä.

Vuodesta 2010 nykypäivään

Haasteiden vuosikymmen

Maailmanlaajuinen talouskriisi koettelee Eurooppaa. EU auttaa useita jäsenvaltioita torjumaan kriisin aiheuttamia vaikeuksia ja perustaa pankkiunionin tukeakseen pankkien vakautta. Vuonna 2012 Euroopan unionille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto. Kroatiasta tulee EU:n 28. jäsenvaltio vuonna 2013. Ilmastonmuutos on edelleen poliittisen asialistan kärkisijoilla, ja haitallisten päästöjen vähentämisestä sovitaan. Vuonna 2014 pidetään Euroopan parlamentin vaalit, ja valituista yhä useampi on euroskeptikko. Uusi turvallisuuspolitiikka vahvistetaan, kun Venäjä liittää laittomasti Krimin alueeseensa. Uskonnolliset ääriliikkeet nostavat päätään niin Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa. Tätä seuraavat levottomuudet ja sodat pakottavat ihmiset pakenemaan kodeistaan ja etsimään turvaa Euroopasta. Samalla kun EU pyrkii ratkaisemaan sotaa paenneiden vastaanottamiseen liittyviä haasteita, se joutuu useiden terroristihyökkäysten kohteeksi.