Euroopan nuorisoportaali
Tietoa nuorille eurooppalaisille

Osallistumisen esteitä purkamassa

Barlicka-keskuksessa ohjaamassa karjalanpiirakoiden leipomista    © Noora Västinen
Barlicka-keskuksessa ohjaamassa karjalanpiirakoiden leipomista © Noora Västinen
Noora Västinen on yksi vuoden 2015 Nuori toimija -tunnustuksen saaneista. Pyörätuolista ja pienestä koostaan huolimatta hän näyttää mallia esteiden ylittämisessä ja kannustaa kaikkia nuoria toteuttamaan unelmiaan.

 

26-vuotias Noora Västinen on kotoisin Jämsästä. Hän on asunut viisi vuotta Helsingissä, jonne hän lähti opiskelemaan syksyllä 2010.

 

 – Valmistuin viime joulukuussa steinerkoulun luokanopettajaksi. Olen myös koulutukseltani elämäntaidon valmentaja, naurujoogaohjaaja sekä merkonomi.

 

Nuori toimija -tunnustuksen saaminen oli iloinen yllätys.

 

 – Minulla on synnynnäinen luustonhauraus, olen 80 cm pätkä ja liikun jalkojen sijaan pyörätuolilla. Äkkiseltään ajateltuna moni voisi pitää sitä jonkinlaisena esteenä tehdä ja toteuttaa asioita. Itse olen kuitenkin mennyt ja tehnyt paljon asioita ja toteuttanut unelmiani. Olen saanut elämässäni paljon apua ihmisiltä ja nyt muun muassa vapaaehtoistyöhön lähtemisen kautta halusin laittaa hyvän kiertämään ja jakaa omaa apuani ja osaamistani eteenpäin. 


 – Olen aina halunnut toimia positiivisena esimerkkinä. Vaikka elämässä on haasteita, on paljon myös omasta asenteesta kiinni mitä haluaa tehdä ja minne mennä. Toivon, että omalla esimerkilläni voin kannustaa myös toisia nuoria, vammaisia tai vammattomia, toteuttamaan omia unelmiaan, matkustamaan ja lähtemään vaikkapa juuri vapaaehtoistyöhön ulkomaille.
 

 

EVS-vapaaehtoistyö tarjosi unohtumattomia kokemuksia

 

Alkukesällä 2015 Noora oli EVS-vapaaehtoisena Slovakiassa. Työpaikka oli Presovin kaupungissa sijaitsevassa Barlicka-nimisessä kehitysvammaisten nuorten aikuisten päivätoimintakeskuksessa.

 

 – Vapaaehtoisjaksoni kesti kaksi kuukautta. Lähdin reissuun kahden ystäväni, Eemelin ja Marjan kanssa, jotka toimivat matkalla henkilökohtaisina avustajinani ja olivat myös siis mukana kaikissa työpajoissa ja muussa toiminnassa. Työskentelin päivätoimintakeskuksessa opetus- ja ohjaustehtävissä. Pidin nuorille naurujoogaa, tanssiliikunta- ja maalaustyöpajoja. Lisäksi leivoin heidän kanssaan korvapuusteja ja karjalanpiirakoita sekä opetin letkajenkkaa. Kaiken keskiössä oli nuorten aktivoiminen ja kannustaminen kohti omatoimisempaa elämää, Noora kertoo.

 

Erityisen hyvin Nooran mieleen vapaaehtoiskuukausilta on jäänyt eräs hänen ohjaamansa työpaja.

 

 – Yksi parhaista projekteista oli yhteistyö erään kulttuurikeskuksen kanssa, jossa pidimme yhdessä toisen suomalaisen vapaaehtoisen kanssa tanssi-liiketyöpajan. Työpajaamme osallistui kaksi toisilleen tuntematonta ryhmää: seitsemän hengen porukka ammattitanssijoita ja viiden hengen porukka kehitysvammaisia nuoria naisia. Oli mahtavaa saada nämä kaksi "eri maailmaa" kohtaamaan ja liikkumaan tanssien yhdessä. Osallistujilta saamamme palautteen mukaan kokemus oli ollut molemmille osapuolille todella innostava ja ajatuksia herättävä, Noora muistelee.


 – Erilaisuudesta oppiminen on yksi omista "mantroistani", ja erilaisten ihmisten yhteen saattaminen on hyvin inspiroivaa minulle. Tässä pitämässämme työpajassa ne todella konkretisoituivat ja työpajan harjoitusten aikana oli hieno seurata välillä sivusta osallistujien kohtaamisia. 

 

 – Sain taas kerran huomata ja oivaltaa, että todellinen oppiminen tapahtuu tekemällä, ei vain puhumalla, luennoimalla tai kuuntelemalla. Se, että nuo kaksi toisilleen tuntematonta ryhmää laitettiin yhdessä tekemään, liikkumaan ja tanssimaan, sai aikaan jotain ainutlaatuista, minkä varmaan moni heistä muistaa pitkään. Yhdessä tekeminen yhdistää ihmiset ja erilaisuus häviää ja unohtuu, Noora kuvailee.

 

 

Noora keräsi EVS-matkaltaan myös monia muita mieleenpainuneita kokemuksia.

 

  – Parhainta minulle henkilökohtaisesti oli yhdessä tekeminen – matkan kokeminen ja jakaminen avustajana toimineiden ystävieni, kuin myös uusien ystävien kanssa. Viikot työskentelimme Barlicka-keskuksessa ja viikonloppuisin vapaa-ajallamme reissasimme tosi paljon ympäri Slovakiaa, sekä naapurimaissa Tsekissä, Puolassa ja Unkarissa. 

 

 

Vapaaehtoistyöjakson jälkeen Noora on työskennellyt Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöllä projektityöntekijänä Opetus- ja kulttuuriminiesteriön rahoittamassa "Erilainen, mutta niin samanlainen" -hankkeessa.

 

 – Hanke on yhdenvertaisuuskasvatusta ja sen puitteissa käyn tekemässä kouluvierailuja yläkouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä ammattikorkeakouluissa. Puhumme nuorten kanssa yhdenvertaisuudesta, ennakkoluuloista ja erilaisista vähemmistöistä sekä heidän mahdollisuuksistaan. Tämän jälkeen nuoret tekevät työpajatoimintana omista kokemuksistaan sarjakuvat, joista kootaan näyttely.

 

 

 

Huolellinen valmistelu edistää vapaaehtoistyön onnistumista

 

Noora kertoo, että vammaisten nuorten lähtemisessä vapaaehtoistyöhön vaaditaan enemmän suunnittelua ja asioiden selville ottamista kuin muilla nuorilla.

 

 – Jo ihan kohdemaan tai mahdollisen vapaaehtoistyöpaikan fyysiset olosuhteet ovat ensimmäinen kysymys: paikat eivät ole aina esteettömiä, joka paikassa ei ole hissejä tai matalalattiakulkuneuvoja, tai maasto-olosuhteet voivat olla pyörätuolia käyttävälle melkein mahdottomat.

 

Toinen iso kysymys on henkilökohtaisen avustajan osallistuminen matkalle. Nooran mukaan keskeisiä kysymyksiä ovat, kuka maksaa avustajan palkan ja riittääkö yksi avustaja mukaan reissuun.

 

 – Paperiasioiden selvittely saattaa viedä aikaa ja siihen on hyvä varautua, Noora muistuttaa.

 

 

Kolmas asia liittyy Nooran mukaan ennakkoluuloihin ja asenteisiin.

 

 – Monessa maassa vammaisuus on edelleen tabu ja vammaisten mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ovat melko heikot. Myös vapaaehtoistyöpaikat saattavat olla arkoja ottamaan vammaista ihmistä vapaaehtoistyöntekijäksi, Noora selittää.

 

 

Haasteita siis riittää. Noora luottaa kuitenkin siihen, että sitkeys palkitaan. Hän uskoo, että vapaaehtoistyön onnistuessa sen vaikutukset voivat olla hyvinkin merkittävät.

 

 – Vammaisten nuorten osallistuminen ja esimerkin avulla voidaan vaikuttaa kohdemaan yleiseen vammaisuuteen liittyvään asenneilmapiiriin, paikallisten vammaisten elinolosuhteisiin ja mahdollisuuksiin, Noora visioi.

 

 – Vapaaehtoistöihin lähtiessä vammaisilla nuorilla on oiva mahdollisuus toimia jään murtajana ja tabujen rikkojana ja avata ihmisten maailmankuvaa. Oman tekemisen kautta voi näyttää, että vamma on vain yksi ominaisuus ja siitä huolimatta pystyy tekemään aika paljon asioita elämässä.

 

 

Noora toivoo, että voisi jatkaa työtä samantyyppisten teemojen parissa.

 

 – Matkallamme koetut yhteiset hetket ja yhteiset projektit ystävieni kanssa innostivat ja kannustivat. Yhteisöllisyys, erilaiset kohtaamiset ja konkreettiset teot nousivat uuteen, vielä merkittävämpään arvoon. Minua inspiroivat ihmisenä kasvu, kasvatus, taide, kulttuuri sekä luonto. Näiden elementtien yhdistäminen ja yhdessä tekeminen, toinen toisilta oppiminen. Siinä ovat ainesosat minun unelmieni reseptiin.
 

 

 

Annemari Päivärinta