Europäisches Jugendportal
Informationen und Chancen für junge Menschen in ganz Europa.

Henri oppi Espanjan kieltä ja kulttuuria vapaaehtoisena Toledossa

© Henri Heikkinen
© Henri Heikkinen
Henri osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS) työskentelemällä 5 kuukautta espanjalaisessa kansalaisjärjestössä Toledossa.

Vapaaehtoistyöhön lähtemiseen idea syntyi syksyllä 2012. Meille oli tulossa espanjalainen poika suorittamaan EVS:ää Rautjärven kunnan nuorisotoimeen, ja syntyi sitten pomoni kanssa idea, että mitä jos minä lähtisin sinne hänet lähettäneelle järjestölle vaihdokiksi. Tämä sopi espanjalaiselle partnerillemme. Oleskeluni ajankohdaksi sovimme elo-joulukuun 2013. Keväällä väsäsimme hakemuksia, sitten seurasi pitkä odotus, joka palkittiin juhannuksen aatonaattona tiedolla hyväksytystä hankkeesta! Olin iloinen, pompin tasajalkaa ilmaan tiedon saatuani, mutta kiire alkoi jo tulla kun tajusin, että tässä olisi nyt vain 5 viikkoa aikaa muuttoon.

 

Vapaaehtoistyöpalvelupaikkani oli pieni Numancia de la Sagran kylä Toledon kaupungin liepeillä Keski-Espanjassa. Työskentelin Proyecto Kieu -nimiselle kulttuuripainotteiselle kansalaisjärjestölle, jonka pääasiallinen toiminta on nuorison aktivoimista erilaisten tapahtumien ja hankkeiden avulla. Heinäkuun puolessa välissä pidimme projektin valmistelutapaamisen Espanjassa, jossa tutustuin tuleviin työkavereihin, nuoriin ja paikkoihin. Siellä pääpomo Maria jo minua pelotteli, että levätä et saa hetkeäkään elokuussa, kun heillä on niin paljon aktiiviteettejä luvassa. Elokuun 1. päivänä lähdin matkaan.

 

Majoituin alun perin Venezuelasta kotoisin olevassa isäntäperheessä, johon kuuluu vanhemmat, 18-vuotias poika, 17-vuotias tyttö ja kaksi koiraa. Minulla oli asunnossa oma huone ja osallistuin kotitöihin aina kun kerkesin. Perhe oli todella iloinen, että pääsin heille asumaan: he tekivät parhaansa, että viihdyn. Melkein suoraan saavuttuani aloitin työt nuorten kansainvälisen ryhmätapaamisen sekä sen elokuun lopulla tapahtuvan valmistelutapaamisen järjestelyillä. Lähettelin sähköposteja, osallistuin tapaamisiin nuorten kanssa ja suunnittelin tapahtumaa yhdessä pomojen kanssa. Kymmenen päivää kestäneeseen Youth in Action -ryhmätapaamiseen osallistui yhteensä n. 70 nuorta Espanjasta, Venäjältä, Marokosta, Romaniasta ja Italiasta. Tapaamisen aiheena oli kierrätys ja ympäristönsuojelu sekä kohdemaan kulttuuri. He osallistuivat aamupäivisin ekologisiin työpajoihin ja iltapäivisin ohjelmassa oli liikunta- tai kulttuuriaktiiviteetteja. Minun roolini oli vaihdon johtotehtävissä avustaminen ja hyvä englanninkielen taitoni oli hyödyksi monella tapaa. Päivät olivat todella täysiä ja sain juosta paikasta toiseen, mutta kokemus oli ainutlaatuinen ja ulkomaalaiset vieraamme kaikki kiittivät minua hyvästä työpanoksesta ennen lähtöään.

 

Ensimmäisenä viikonloppunani Espanjassa pääsin osallistumaan todella harvinaislaatuiseen tapahtumaan, nimittäin isäntäperheeni vanhempien häihin, jotka järjestettiin pienen sisämaajärven rannalla. Syyskuussa kuvioihin saapui mukaan itävaltalainen työparini Ambra, joka majoittui toisessa isäntäperheessä, mutta samassa pienkerrostalossa. Hänen kanssaan tulimme alusta lähtien hyvin toimeen,  aloitimme heti yhdessä kuntoilun ja olimme tuttu näky kyläläisille aamuisin lenkkipoluilla!

 

Töihini kuului kulttuuriviikon, kyläjuhlien sekä lasten iltapäivätoiminnan järjestämistä kunnan nuorisotoimen kanssa. Avasin kyläjuhlat yhdessä kunnan nuorisovastaavan Juan Franciscon sekä pormestarin kanssa pitäen espanjankielisen puheen kunnantalon parvekkeelta monisatapäiselle juhlakansalle. Paikallinen teatteriyhdistys pyysi minut mukaan esiintymään heidän kanssaan juhlakulkuekilpailuun. Sinä iltana kylä oli kuin Rion karnevaaleista, joukkueet olivat koristelleet lava-autoja mitä erikoisimmin teemoin. Meidän lavalla oli discovalot ja stereot, teimme pienen koreografian, jonka mukaan tanssimme auton perässä kulkien. Voitimme parhaan koreografian pääpalkinnon!

 

Syyskuun lopulla vietimme viikon Extremadurassa maan länsiosissa vuoristossa muiden, 17 eri kansallisuutta edustaneiden vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksessa, jossa tutustuimme muihin vapaaehtoisiin sekä opimme käytännön tietotaitoa vapaaehtoistyötämme varten. Lokakuusta  alkaen pääsimme vähän normaalimpaan rytmiin töiden suhteen, eli pääasiassa olin aamupäivät Ambran kanssa Proyecto Kieu:n toimistolla hoitamassa juoksevia asioita sekä suunnittelemassa järjestön kansainvälisiä projekteja. Käänsin papereita espanjasta englanniksi ja toisinpäin, autoin vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita nuoria paikan etsimisessä ja muokkailin järjestön nettisivua ja blogia. Illat vietin kunnan palveluksessa nuoriso-ohjaaja Juan Franciscon kanssa valvomassa nuorisotilalla/internet centerillä. Nuorisotilassa kävi paljon nuoria, jotka tulivat viettämään sinne aikaa tietokoneiden tai pelien merkeissä ja myöskin kysymään neuvoja esim. työnhakuun ja erilaisiin kursseihin liittyen.

 

Vapaaehtoistyöhöni kuului myös kunnan ja paikallisten yhdistysten tapahtumien järjestely. Tähän kuului jalkapallo-ottelujen tuomarointia, teatteriesityksiä, teatteria (mm. tanssimme Ambran kanssa Mamma Mia! -musikaalissa) ja myyjäisiä. Opin tuntemaan monia ihmisiä yhdistysten kautta, ja monet yhdistysten toimihenkilöt pyysivät sitten käymään heillä illallisella kun heidät oppi tuntemaan. Viikonloppuisin ja lomapäivinäni kävin päiväretkillä lähikaupungeissa, reissasin ympäri maata ja kävin moikkaamassa tuttuja tai sitten ihan vaan rentouduin kotona. Portugaliinkin eksyin yhtenä viikonloppuna.

 

Suosittelen ehdottomasti EVS-ohjelmaa muillekin. Ei varmasti helpoin, paljon paperityötä ja odottamista sisältävä, mutta todella turvallinen ja hyvä tapa nähdä maailmaa, oppia kieliä ja uusi kulttuuri. Ei vieraassa kulttuurissa kaukana kotoa eläminen ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta työkaverit, perhe ja pomot huolehtivat parhaansa mukaan ja selvästi halusivat että viihdyn. Kokoajan oli sellainen olo, että joku oikeasti välitti minun hyvinvoinnistani. Tärkeää minulle oli myös itävaltalaisen työparini kanssa ollut keskinäinen luottamus ja tuki.
 

Opin kielen ja kulttuurin lisäksi itsenäisemmäksi. Olen alkanut pitää enemmän huolta fyysisestä kunnostani (laihduin 15 kiloa!) sekä sosiaalisia taitoja opin lisää päivittäin kun niin monien erilaisten ihmisten kanssa piti olla vuorovaikutuksessa ja aina vieraalla kielellä. Espanjankielen taitoni oli jo hyvä maahan saapuessani, mutta se parani silti huomattavasti. TV-ohjelmista en ennen ymmärtänyt muuta kuin idean, nyt pystyn niitä jo kielitaitoni parannuttua seuraamaan ongelmitta. Kotiin palasin uudenvuodenaattona haikein mielin. Ikävä jäi monia ihmisiä, niin kuin monilla minua. Järjestö ja Numancia de la Sagran kunta olivat todella tyytyväisiä palvelukseeni. Koko kylä tunsi minut ja olin todella näkyvä osa heidän pientä yhteisöään. Kyläläiset, erityisesti nuoret saivat kansainvälisiä kokemuksia ja ehkä heidän maailmankuvansa laajeni tämän suomalaisjässikän siellä olon myötä.

 

Palvelus avasi silmäni totaalisesti. Yksikään päivä ei ollut samanlainen, ja vaikka huonojakin päiviä oli, sekuntiakaan katunut, että lähdin. En vaihtaisi hetkeäkään pois, nuo 5 kuukautta Espanjassa olivat tämän astisen elämäni parasta aikaa. Tulen aivan varmasti vielä viettämään toisenkin pitemmän ajanjakson ulkomailla elämäni aikana, toivottavasti mahdollisimman pian!

 

Henri Heikkinen, Rautjärvi

Veröffentlicht: Die, 25/02/2014 - 14:40


Tweet Button: 

Links zum Thema


Info for young people in the western balkans

Hilfe oder Beratung von Experten

Frag uns!