Euroopan nuorisoportaali
Tietoa nuorille eurooppalaisille

Kuinka nuorten radikalisoitumista voidaan ehkäistä?

HRYO
Human Rights Youth Organisation -järjestön (HRYO) järjestämä Overcoming Youth Marginalisation -konferenssi 3. 5.2017 kokosi yhteen lakiasiantuntijoita, päättäjiä ja etulinjan toimijoita keskustelemaan nuorten eurooppalaisten väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä.

Syyskuussa 2015 Tamimount Essaide, Brysselissä toimivan Maison de Quartier St Antoine -järjestön (MQSA) johtaja, tapasi Saliha Ben Alin, äidin, jonka 19-vuotias poika kuoli Syyriassa liityttyään ISIS-järjestöön. Ben Ali on Society Against Violent Extremism -järjestön perustaja. Yhdessä MQSA:n ja Women Without Borders -järjestön kanssa he käynnistivät Mother’s School -hankkeen, jonka tavoitteena on ymmärtää nuorten radikalisoitumiseen johtavia tekijöitä ja taistella sitä vastaan. ”Saamme puheluita äideiltä, jotka ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Äidit voivat olla ensimmäisiä, jotka huomaavat lapsen surumielisyyden tai eristäytymisen, joten heillä voi olla merkittävä rooli aikaisten varoitusmerkkien huomaamisessa ja lastensa suojelussa”, Tamimount kertoo. ”15 viikkoa kestävän koulutuksen aikana osallistujat saavat paremman käsityksen lastaan ympäröivistä olosuhteista, oppivat, miten voi järjestelmällisesti torjua radikalisoitumista ja miten vahvistaa vanhempien ja lasten välisiä tunnesiteitä.”

 

Tämä aloite on esimerkki kaikkien konferenssin puhujien jakamasta ajatuksesta: ensimmäinen taistelukenttä nuorten marginalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisemisessä on paikallisella tasolla.

 

Yksi paikallisen lähestymistavan puolestapuhujista on Bart Somers, belgialaisen Mechelenin kaupungin pormestari ja World Mayor Prize 2016 -palkinnon voittaja. Hän puhuu kahdesta  epämiellyttävästä totuudesta: ”ensinnäkin lähes 4 200 nuorta eurooppalaista on liittynyt ISISiin, ja jos väkivaltaisesti radikalisoituneita nuoria liittyy ISISiin yhä enemmän, turvallisuuspalveluiden on mahdotonta seurata heidän toimintaansa. Toiseksi radikalismista luopuminen on erittäin vaikeaa, sillä siihen vaaditaan paljon aikaa ja rahaa, eikä onnistumista voida taata.” Tämän vuoksi Somers puhuu marginalisoitumisen torjunnan ja nujertamisen puolesta.

 

”Emme tarvitse lisää poliiseja tai erityislakeja. Aivan ensimmäiseksi meidän on otettava käyttöön osallistavia käytäntöjä paikallisella tasolla ja luotava turvallisuutta kaupunkeihin. Asuinalueet eivät saisi jäädä vaille palveluita, jolloin rikolliset pääsevät toimimaan roolimalleina nuorille”, Somers sanoo. Hän myös huomauttaa, että vaikka väitämme elävämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, ”monissakaan kaupungeissa ihmiset eivät asu toistensa kanssa vaan toistensa vieressä monokulttuuristen pienoiskulttuurien saaristossa”.  Hän painottaa monikulttuuristen koulujen, urheiluseurojen ja harrastusryhmien merkitystä. Mechelenissä on jalkapalloseura, jonka nuorilla pelaajilla on monimuotoiset kulttuuriset taustat. Jalkapallon pelaamisen lisäksi he myös tekevät läksynsä yhdessä, ja jos he saavat huonoja numeroita kokeista, he eivät saa pelata seuraavalla viikolla. Kaupungissa on myös entisen huumekauppiaan perustama nyrkkeilyseura, jonka tavoitteena on auttaa kaupungin kaikkein haavoittuvaisimpia nuoria. Nuoret saavat nyrkkeilyvalmennusta sillä ehdolla, että heidän koulunsa sujuu hyvin, ja jos he jäävät kiinni tappelemisesta kadulla, heidät erotetaan seurasta.

 

Caterina Chinnicin, Euroopan parlamentin lasten oikeuksia käsittelevän laajennetun työryhmän, toisen puheenjohtajan mielestä taistelu marginalisoitumista ja syrjintää vastaan pitäisi nostaa ensisijaiseksi toimeksi Euroopan tasolla. ”Koulutus on avainasemassa radikalisoitumisen torjunnassa ja nuorten uudelleen integroimisessa.” Lähestymistapa ei ole uusi, sillä hän muistaa, kuinka hänen isänsä Rocco Chinnici, mafian vuonna 1983 salamurhaama tuomari, oli ”uranuurtaja rikosoikeudessa olemalla ensimmäinen tuomari, joka tapasi nuoria ja työskenteli heidän kanssaan radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.”

 

 

Adélaide Vanhove Nuoriso-oikeusjärjestelmän kansainvälisestä seurantakeskuksesta varoittaa: ”Vankila on kaikkein pahin paikka nuorille, joilla on ongelmia, sillä on riski, että he radikalisoituvat ja tulevat värvätyiksi vankilassa ollessaan.” Hän huomauttaa, että vain vähän huomiota on kiinnitetty siihen, että jotkut epäillyt tai oletetut terroristit voivat olla lapsia tai alaikäisiä nuoria. Terrorisminvastaisia käytäntöjä ei hänen mukaansa ole useimmissa EU-maissa mukautettu huomioimaan lapsia. Vanhove uskoo, etteivät rangaistustoimenpiteet ole enää riittäviä; ”päin vastoin, niillä voi olla jopa haitallinen vaikutus.” Hän kannustaa omaksumaan uudenlaisen ennaltaehkäisemiseen perustuvan strategian. Seurantakeskus on käynnistänyt  nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseksi hankkeen, joka oikeusalan koulutuksen kautta edistää vaihtoehtoisten rangaistusten käyttöä. Hanketta toteutetaan vuosina 2016–2018. Hankkeen tavoitteena on levittää tietoa hyvistä toimintatavoista tuomareiden, syyttäjien, oikeuden virkamiesten, asianajajien, sovittelijoiden ja päätöksentekijöiden kesken. Tarkoituksena on luoda käsikirja sekä sähköinen kurssi, joiden avulla oikeuslaitoksessa työskentelevät voivat tarttua radikalisoitumisen ongelmaan ja perehtyä vankeusrangaistuksen  sijaan käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin, joita ovat muun muassa perhelähtöiset menetelmät radikalisoitumisesta luopumiseen.

 

Taistelussa radikalisoitumista vastaan vapaaehtoisilla on merkittävä rooli. Kuten Eurooppalaisen vapaaehtoistyökeskuksen (CEV) johtaja Gabriella Civico sanoo, ”negatiiviset stereotypiat lietsovat vihamielistä toimintaa, ja vapaaehtoistyöllä on voima rikkoa stereotypioita sekä edistää erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä ja siten ehkäistä ääriliikehdintää.” Hän korostaa, että vapaaehtoistyö kehittää yhteisöllisyyttä ja  yhteisön sopeutumiskykyä ja mahdollistaa ehkäisystrategioiden toteuttamisen. Civico kuitenkin myös kritisoi perinteistä kansalaisyhteiskuntaa, joka ei hänen mukaansa ole puuttunut radikalisoitumiseen eikä  ääriajattelun lisääntymiseen, sillä siihen tarvittavaa asiantuntemusta puuttuu ja toimintaa ohjaa pelko kansalaisten reaktioista. Jos rikoksiin katsottaisiin suhtauduttavan liian helläkätisesti, voisi tämä vaikuttaa rahoituksen saatavuuteen.

 

Tamimount Essaide ei ole saanut Mother’s School -hankkeelle kohdennettua rahoitusta, mutta seuraavan kurssin on määrä alkaa syyskuussa. Tamimount painottaa, että radikalisoituneet nuoret ovat liittyneet terroristiryhmiin, koska ovat tunteneet ”tulleensa niissä kuulluiksi”. Hän myöntää, että radikalisoitumisesta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin uskonnollisen lahkon jättäminen. Hän kertoo tyytyväisenä tarinaa 15-vuotiaasta pojasta, joka liittyi terroristiryhmään Syyriassa, mutta onnistui palaamaan takaisin kotiinsa Belgiaan ja irrottautumaan väkivaltaisesta ääriliikkeestä Tamimountin ryhmän tekemän perhetyön ansiosta. ”Pojan äidillä oli tässä ratkaiseva rooli, mutta myös paikalliset viranomaiset, jotka antoivat pojalle uuden mahdollisuuden, olivat tärkeässä osassa”, Tamimount huomauttaa. ”Tällä hetkellä hän opiskelee ensimmäistä vuottaan lääketieteellisessä.”