Kestävä kehitys

Sanastoa ajantasaistetaan parhaillaan Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen seurauksena.

Kestävän kehityksen käsitteellä tarkoitetaan sellaista kehitysmallia, joka vastaa nykypäivän tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omia tarpeitaan. Sen tarkoituksena on parantaa ihmisten elämänlaatua siten, että elinympäristö on turvattu lyhyellä, keskipitkällä ja etenkin pitkällä aikavälillä. Kestävällä kehityksellä on kolme tavoitetta: taloudellisesti tehokas, yhteiskunnallisesti tasa-arvoinen ja ympäristön kannalta kestävä kehitys.

Toukokuussa 2001 vahvistettiin kestävää kehitystä edistävä Euroopan unionin strategia, jota tarkistettiin ja vauhditettiin vuonna 2005. Komission vuonna 2002 vahvistama maailmanlaajuinen kestävän kehityksen kumppanuus lisäsi siihen kansainvälisen ulottuvuuden.

Ympäristöasioiden huomioon ottaminen kaikkien politiikkojen määrittämisessä ja toteuttamisessa on kestävän kehityksen saavuttamisessa keskeinen periaate. Se vahvistettiin Maastrichtin sopimuksessa, ja vuonna 1998 pidetyssä Cardiffin huippukokouksessa luotiin perusta yhteisön koordinoiduille toimille, joiden myötä ympäristöasioiden huomioon ottaminen voi toteutua.

Viranomaisten on edistettävä kestävää kehitystä toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet liikenteen haitallisten vaikutusten ja terveysriskien vähentämiseksi, luonnonvarojen hallinnoinnin ja etenkin niiden kulutustapojen parantamiseksi ja sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi Euroopassa ja koko maailmassa. Niiden on myös torjuttava ilmastonmuutosta ja lievennettävä sen seurauksia.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot edistävät kestävää kehitystä sekä omien rajojensa sisällä että ulkopuolella, muun muassa kansainvälisissä foorumeissa ja erilaisissa kokouksissa, jollainen oli esimerkiksi Johannesburgissa elo-syyskuussa 2002 pidetty kestävän kehityksen huippukokous.

Katso:

• Energia
• Ennalta varautumisen periaate
• Kilpailukyky
• Kioton pöytäkirja
• Globalisaatio
• Ympäristö
• Yrityspolitiikka