Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta
Euroopa-valmistelukunnan työn tulokset Ohita kielivalikko ja mene suoraan sopimusluetteloon (pikanäppäin=1)
EUROPA > Tiivistelmät lainsäädännöstä > Eurooppa-valmistelukunnan työn tulokset

YHDENTYMISKEHITYS JA PERUSSOPIMUKSET >

Arkisto   Arkisto   Arkisto   Arkisto

Eurooppa-valmistelukunnan työn tulokset


Johdanto


Taustaa
Valmistelukunnan perustaminen
Työskentely
Ehdotuksen rakenne
Toteutus
Tulevat vaiheet

TAUSTAA

Viidentoista viime vuoden ajan Euroopan yhdentymisen historiaan on kuulunut unionin perustana olevien sopimusten jatkuva tarkistaminen. Kunkin sopimusmuutoksen on valmistellut hallitustenvälinen konferenssi (HVK), jossa kokoontuvat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat. Kaksi viimeisintä HVK:ta, jotka johtivat Amsterdamin sopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1997 ja Nizzan sopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 2001, eivät ole pystyneet tarjoamaan tyydyttäviä ratkaisuja oleellisiin toimielimiä koskeviin kysymyksiin laajentumisen kynnyksellä. Erityisesti Nizzan sopimuksen tekemisen jälkeen katsottiin välttämättömäksi uudistaa toimielimiä perusteellisemmin kuin pelkästään mukauttamalla ne unionin laajentumiseen.

Tämän vuoksi Nizzan sopimukseen , josta valtioiden ja hallitusten päämiehet pääsivät poliittiseen yksimielisyyteen Nizzassa joulukuussa 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, liitettiin julistus unionin tulevaisuudesta. Julistuksessa mainitaan jo ne toimenpiteet, joita on toteutettava toimielinuudistuksen jatkamiseksi.

Siinä todetaan, että on aloitettava laaja ja perusteellinen keskustelu Euroopan unionin (EU) tulevaisuudesta, on hyväksyttävä Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston julistus, jossa tarkennetaan keskustelunaiheita ja uudistuksen tapoja, ja lopuksi on kutsuttava koolle seuraava hallitustenvälinen konferenssi vuonna 2004. Nizzan julistuksessa ja vuoden 2000 hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjassa määritetään neljä aihetta, jotka tulisi ottaa huomioon toimielinuudistuksessa.

Kokoontuessaan Laekenissa joulukuussa 2001 Eurooppa-neuvosto ehdotti valmistelukunnan koollekutsumista uudistuksen toteuttamiseksi. Päätyminen valmistelukuntamalliin merkitsi käännekohtaa sopimusten tarkistamisessa ja osoitti halun luopua pelkästään hallitusten edustajien suljettujen ovien takana käymistä kokouksista. Valmistelukunnan koollekutsuminen oli institutionaalinen uudistus, vaikkakin aiemmin myös perusoikeuskirjan laatimista varten oli kutsuttu koolle valmistelukunta. Uudenlaisen elimen tehtävänä oli varmistaa seuraavan HVK:n mahdollisimman avoin ja laajapohjainen valmistelu tärkeimpien keskusteluun osallistuvien tahojen avulla: jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitusten edustajat, kansallisten parlamenttien edustajat, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission edustajat ja alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolien tarkkailijat.

Laekenin julistuksessa määritettiin myös keskustelun sisältö unionin tulevaisuutta koskevan 60 kysymyksen kautta. Kysymykset liittyivät seuraaviin neljään aiheeseen:

Laekenin julistuksen mukaan valmistelukunnan hyväksymä päätösasiakirja voi sisältää "joko eri vaihtoehtoja, jolloin kunkin kohdalla mainitaan, missä määrin niitä kannatettiin, tai suosituksia, jos on päästy yhteisymmärrykseen". Julistuksessa määritetään myös, että valmistelukunnan puheenjohtaja esittää kullekin Eurooppa-neuvostolle suullisen kertomuksen keskustelujen edistymisestä. Julistuksesta käy selväksi, että päätösasiakirja muodostaa lähtökohdan hallitustenvälisen konferenssin keskusteluille. Lopulliset päätökset tekee hallitustenvälinen konferenssi.

[ Takaisin sivun alkuun ]

VALMISTELUKUNNAN PERUSTAMINEN

Valmistelukunta kokoontui ensimmäisen kerran 28. helmikuuta 2002 ja sai työskentelynsä päätökseen 18. heinäkuuta 2003, jolloin sen puheenjohtaja Valéry Giscard d'Estaing luovutti lopullisen ehdotuksen sopimuksesta Euroopan unionin perustuslaiksi puheenjohtajavaltio Italialle.

Laekenin julistuksessa määritettyjen tehtäviensä mukaisesti valmistelukunnan päämääränä oli tehdä toimielinuudistusta koskevia ehdotuksia. Valmistelukunta meni lopulta pitemmälle ja laati perustuslakiehdotuksen, eli yhtenäisen ja yksinkertaistetun version nykyisistä sopimuksista, kokonaan uuden tekstin.

Laatiakseen ehdotuksen valmistelukunta kokosi yhteen koko työskentelykautensa aikana105 valmistelukunnan jäsentä ja heidän sijaisensa.

Valmistelukunnan puheenjohtajaksi nimitettiin Valéry Giscard d'Estaing ja varapuheenjohtajiksi Giuliano Amato ja Jean Luc Dehaene. Heidän lisäkseen valmistelukuntaan kuului:


Talous- ja sosiaalikomitea (kolme edustajaa), alueiden komitea (kuusi edustajaa), työmarkkinaosapuolet (kolme edustajaa) ja Euroopan unionin oikeusasiamies kutsuttiin valmistelukuntaan tarkkailijoiksi.

Ehdokasmaat saivat osallistua täysimääräisesti asioiden käsittelyyn, mutta ne eivät kuitenkaan voineet estää jäsenvaltioiden kesken saavutettavaa yhteisymmärrystä. Kymmenen ehdokasmaan liittymissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ehdokasmaiden tarkkailijoista tuli valmistelukunnan täysiä jäseniä.

Valmistelukunta työskenteli puheenjohtajiston alaisuudessa. Puheenjohtajisto muodostui valmistelukunnan puheenjohtajasta, kahdesta varapuheenjohtajasta, kahdesta Euroopan parlamentin edustajasta (Iñigo Mendez de Vigo ja Klaus Hänsch), komission kahdesta edustajasta (Michel Barnier ja Antonio Vitorino), kahdesta kansallisten parlamenttien edustajasta sekä Espanjan, Tanskan ja Kreikan hallitusten edustajista (maat, jotka toimivat Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajina valmistelukunnan työskentelyn aikana).

Puheenjohtajisto kokoontui säännöllisesti tavallisesti kaksi kertaa kuussa ennen valmistelukunnan kutakin täysistuntoa ja kerran täysistuntojen välissä. Sen erityistehtäviin kuului täysistuntojen esityslistaluonnosten valmistelu ja toiminnan valvominen.

Valmistelukuntaa avusti sihteeristö, joka laati erityisesti keskustelu- ja tausta-asiakirjoja sekä yhteenvetoja keskusteluista.

[ Takaisin sivun alkuun ]

TYÖSKENTELY

Valmistelukunnan työskentely jakaantui kolmeen vaiheeseen: kuulemisvaiheeseen, analyysivaiheeseen ja ehdotusten laatimisvaiheeseen. Valmistelukunta kokoontui kaksi tai kolme päivää kestäneisiin täysistuntoihin kerran tai kaksi kuukaudessa Euroopan parlamentin rakennuksessa Brysselissä. Puheenjohtajisto kokoontui täysistuntojen välissä valmistellakseen täysistuntoja ja muokatakseen viimeisen vaiheen aikana muutettavia artikloja yhteisymmärryksen saavuttamiseksi valmistelukunnassa.

Valmistelukunnan työskentely alkoi kuulemisvaiheella, jonka aikana kuultiin ahkerasti kansalaisyhteiskunnan edustajia. Valmistelukunta käynnisti laajan yleiseurooppalaisen ja monitasoisen keskustelun:

Valmistelukunta piti nuorten osallistumista erityisen tärkeänä. Se muodosti nuorten Eurooppa-valmistelukunnan, jonka yhteydessä nuoret saivat esittää näkemyksensä Euroopan tulevaisuudesta. Nuorten Eurooppa-valmistelukunta kokoontui 10.-12. heinäkuuta 2002, ja se esitteli ehdotuksensa puheenjohtajistolle. Perustettiin myös yhteysryhmiä kohtaamispaikan ja vuoropuhelun luomiseksi kansalaisyhteiskunnan kanssa mm. ympäristön ja kulttuurin aloilla sekä alueisiin liittyvissä asioissa.

Valmistelukunnan ensimmäisessä täysistunnossa paneuduttiin kuulemisvaiheen käytännön järjestelyihin ja määriteltiin valmistelukunnan työskentelytavat. Hyväksytyn työskentelytavan mukaisesti valmistelukunnan tuli päästä yhteisymmärrykseen laatimistaan ehdotuksista äänestykseen turvautumatta, jopa tekstin lopullisen version osalta. Tarkoituksena oli varmistaa, ettei työskentelyn päätyttyä Eurooppa-neuvostolle toimitettaisi vaihtoehtoja sisältävää tekstiä.

Kuulemisvaiheen päätyttyä valmistelukunnan jäsenet siirtyivät työskentelyvaiheeseen, jonka aikana he muovasivat näkemyksensä käytännössä, keskustelivat teksteistä ja muutosehdotuksista sekä lähestyivät vähä vähältä lopullista tekstiä.

Valmistellakseen tietyistä aiheista käytävää keskustelua valmistelukunta päätti perustaa 11 työryhmää, joiden työskentely keskittyi seuraaviin aiheisiin:

Työryhmien keskustelut olivat avoimia kaikille kiinnostuneille valmistelukunnan jäsenille. Työryhmien tehtävänä oli yrittää löytää eri ehdotusten pohjalta yhteisymmärrys ja esitellä keskustelujensa tulokset valmistelukunnan jäsenille, joita ratkaisemattomat yksityiskohdat erottivat. Vuoden 2002 toisen puoliskon alusta lähtien valmistelukunta siirtyi laatimaan konkreettisia ehdotuksia. Tässä vaiheessa käytyjen keskustelujen tarkoituksena oli määritellä kohdat, joiden osalta yhteisymmärryksen löytyminen oli mahdollista, ja kohdat, joista valmistelukunnan jäsenet eivät voisi päästä sopimukseen.

Lokakuussa 2002 valmistelukunnan puheenjohtaja esitteli Brysselissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle perustuslakitekstin rakenteen alustavan ehdotuksen muodossa. Esittelyn jälkeen käytiin keskusteluja eri aiheista, erityisesti toimielinuudistuksesta ja työryhmien työskentelyn tuloksista. Sillä aikaa puheenjohtajisto valmisteli tulevan perustuslain I osan ensimmäisen luonnoksen artikloja.

Helmikuussa 2003 valmistelukunta siirtyi työskentelynsä viimeiseen vaiheeseen: laatimaan artikloja, keskustelemaan muutoksista ja etsimään kompromissiratkaisuja. Kussakin täysistunnossa puheenjohtajisto esitti uusia artikloja, ja valmistelukunta keskusteli niistä. Puheenjohtajisto sisällytti tekstiin ehdotukset, joista oli päästy yhteisymmärrykseen. Vähä vähältä perustuslakiehdotus alkoi muotoutua.

Muutosehdotusten lukumäärän ja rajallisen ajan vuoksi kävi yhä selvemmäksi, ettei valmistelukunta pystyisi päättämään työskentelyään ennen Thessalonikissa kesäkuussa 2003 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta. Valmistelukunta keskittikin voimansa tekstin I ja II osan viimeistelemiseen ja toimielinuudistuksen kompromissiratkaisun laatimiseen. Kaksi ensimmäistä osaa esiteltiin lopullisessa muodossaan Eurooppa-neuvostolle 20. kesäkuuta 2003.

Viimeisessä täysistunnossa heinäkuussa 2003 oli vielä keskusteltava perustuslakiehdotuksen III ja IV osista. Unionin politiikkoja ja etenkin määräenemmistöäänestystä koskevista muutosehdotuksista keskusteltiin edelleen, ja ne lisättiin lopulliseen sopimusehdotukseen, joka luovutettiin 18. heinäkuuta 2003 Roomassa puheenjohtajavaltio Italialle.

Seitsemäntoista kuukautta kestäneen työskentelyn ja sen aikana käytyjen keskustelujen jälkeen valmistelukunta oli täyttänyt tehtävänsä ja esitteli kansalaisille ehdotuksen sopimuksesta Euroopan perustuslaiksi.

[ Takaisin sivun alkuun ]

EHDOTUKSEN RAKENNE

Valmistelukunta pääsi yhteisymmärrykseen sopimusehdotuksesta Euroopan perustuslaiksi. Se oli yhtenäinen asiakirja ilman vaihtoehtoja. Lopullinen ehdotus on suunniteltu korvaamaan yhdellä uudella perustuslailla 50 vuoden aikana tehdyt sopimukset.


Perustuslakiehdotus rakentuu neljästä laajasta osasta. Johdanto on luonteeltaan perustuslaille ominainen, ja siinä muistutetaan Euroopan historiasta ja sen perinnöstä sekä halusta ylittää vastakkainasettelut. I osa keskittyy toimielinten periaatteisiin, niiden tavoitteisiin ja niiden toimintaa koskeviin säädöksiin, jotka ohjaavat uuden Euroopan unionin toimintaa. Yhdeksään osastoon jaettu I osa sisältää seuraavat kohdat:

Perustuslakiehdotuksen II osa koostuu Euroopan unionin perusoikeuskirjasta. Tässä osiossa on johdanto, jota seuraa seitsemän osastoa:

III osa sisältää unionin politiikkoja ja toimintaa koskevia säädöksiä. Osioon kuuluvat unionin sisä- ja ulkopolitiikka, esimerkiksi sisämarkkinoita, talous- ja rahaliittoa, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevat säädökset sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) ja toimielinten toimintaa koskevat säädökset. III osaan sisältyy seitsemän osastoa:

IV osassa kootaan yhteen perustuslakiehdotuksen yleiset ja loppumääräykset, erityisesti perustuslain voimaantulo, perustuslaista tehdyn sopimuksen tarkistusmenettely ja aikaisempien perussopimusten kumoaminen.

Valmistelukunta ehdottaa, että perustuslakisopimukseen liitetään viisi pöytäkirjaa ja kolme julistusta:

[ Takaisin sivun alkuun ]

TOTEUTUS

Selkeyden vuoksi perustuslakiehdotuksen merkittävimmät uudistukset koottiin neljään lukuun. Alla esitetään tiivistelmä uudistuksista.

Unionin perusperiaatteet

Toimielimet

Päätöksentekomenetelmät

Unionin politiikat

[ Takaisin sivun alkuun ]

TULEVAT VAIHEET

Valmistelukunnan esittelemä teksti on ehdotus, jonka on toimittava HVK:n työskentelyn pohjana. Vain HVK voi tehdä lopullisia päätöksiä tulevan unionin perustuslakisopimuksen sisällöstä.

HVK aloitti työskentelynsä 4. lokakuuta 2003 valtioiden ja hallitusten päämiesten kokoontumisella Roomassa. HVK järjestetään korkeimmalla tasolla, koska vain ulkoministerit sekä valtioiden ja hallitusten päämiehet voivat keskustella valmistelukunnan ehdotuksista. Valmistelukunnan puheenjohtaja ei osallistu hallitustenväliseen konferenssiin, mutta Euroopan parlamentin tarkkailijat kutsuttiin sinne.

Yli kahden kuukauden ajan ulkoministerit sekä valtioiden ja hallituksen päämiehet kokoontuivat säännöllisesti löytääkseen yhteisymmärryksen. Ensimmäisten tapaamisten ja kannanottojen aikana vallitsi tietty epävarmuus, koska tietyt maat vaativat oikeutta keskustella uudestaan aiheista, joista oli jo päästy yhteisymmärrykseen valmistelukunnassa. Jos keskustelu koko ehdotuksesta olisi avattu uudelleen, vaarana olisi ollut, että kukin hallitus olisi yrittänyt saada tukea kansallisille vaatimuksilleen ja pyrkinyt keskinäisiin myönnytyksiin, mistä koitui paljon haittaa edellisessä hallitustenvälisessä konferenssissa.

Brysselissä 12. ja 13. joulukuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen aikana ei päästy yhteiseen sopimukseen perustuslaista. Valtiot eivät pystyneet pääsemään yhteisymmärrykseen kahdesta peruskysymyksestä, nimittäin neuvoston tulevasta enemmistöäänestyksen menettelytavasta ja komission kokoonpanosta. Hallitustenvälinen konferenssi pyysi seuraavaa puheenjohtajavaltiota Irlantia jatkamaan osapuolten kuulemista.

minkä pohjalta se laati sovitusti tiedonannon maaliskuussa 2004 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvosto ilmoitti, että perustuslakisopimuksesta olisi päästävä yhteisymmärrykseen viimeistään kesäkuun Eurooppa-neuvostossa.

Hallitustenvälisen konferenssin, 18. kesäkuuta 2004 saavutetun, poliittisen yhteisymmärryksen pohjalta perustuslaki eteni valtioiden päämiehille, jotka allekirjoittivat sen 29. lokakuuta 2004.

Perustuslain ratifiointi oli viimeinen vaihe lain voimaansaattamiseksi. Jotta sopimus Euroopan perustuslaista tulisi voimaan, kaikkien jäsenvaltioiden olisi täytynyt ratifioida se omien perustuslaillisten sääntöjensä mukaisesti, joko parlamentissa tai kansanäänestyksellä.

Joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla ratifioinnissa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi valtion- ja hallitusten päämiehet päättivät Eurooppa-neuvoston kokouksessa 16. ja 17. kesäkuuta 2005 käynnistää Euroopan tulevaisuutta koskevan "pohdinta-ajan".

Eurooppa-neuvoston kokouksessa 21. ja 22. kesäkuuta 2007 Euroopan johtajat päätyivät kompromissiratkaisuun. He kutsuivat koolle hallitustenvälisen konferenssin, jonka tehtävänä on saattaa päätökseen ja hyväksyä ei ainoastaan perustuslaki, vaan "uudistussopimus" Euroopan unionille. HVK:n laatima lopullinen sopimusteksti hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa, joka pidettiin 18. - 19. lokakuuta Lissabonissa. Jäsenvaltiot allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen 13. joulukuuta 2007.

[ Takaisin sivun alkuun ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]


Tietosivut eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niissä tulkita Eurooppa-valmistelukunnan laatimaa tekstiä.


Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta | Sivun alkuun