YHDENTYMISKEHITYS JA PERUSSOPIMUKSET >
Arkisto Arkisto Arkisto Arkisto
Unionin perusperiaatteet
Toimivaltuuksien jako ja käyttö
-
Johdanto
Yleiset periaatteet
Toimivaltaluokat
Toimivaltuuksien käyttö: valvonta ja joustavuus
Tiivistelmätaulukko
Perustuslakiehdotuksessa esitellään Euroopan unionin (EU) ja jäsenvaltioiden välisten
toimivaltuuksien luokittelu ja kuvaillaan erillisessä osiossa toimivallan jakoa määrittävät
periaatteet.
Nykyinen toimivallan jako on ollut epätarkka ja epäselvä. Valmistelukunnan työn
lähtökohtana olivat seuraavat kolme merkittävää epäkohtaa:
- Euroopan kansalaiset valittavat, etteivät he ymmärrä, mitä kukin toimielin tekee unionissa.
- EU:lla on taipumus säätää lakeja joko aloilla, jotka eivät kuulu sen toimivaltaan (unioni tunkeutuu siten jäsenvaltioiden toimivallan alueelle) tai aloilla, joilla se ei ole soveliasta, tai liian yksityiskohtaisesti.
- Toimivallan jaon ja etenkään toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaa ei ole varmistettu.
Perustuslain I osan 11 artiklassa määritellyissä toimivaltaluokissa toimivalta jaetaan kolmeen erilaiseen luokkaan: yksinomaiseen toimivaltaan, jaettuun toimivaltaan sekä tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimiin. Lisäksi valmistelukunnan jäsenet huomauttavat, että unionilla on toimivalta varmistaa talous- ja työllisyyspolitiikan yhteensovittaminen sekä toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP). Perustuslakiehdotus sisältää myös joustolausekkeen, joka antaa neuvostolle mahdollisuuden valtuuttaa komissio toimimaan, mikäli tarpeellista, toimivaltansa ulkopuolella. Siinä esitetään myös toimivallan jaon noudattamisen valvonnan parantamista.
On huomattava, että pohjimmiltaan muutokset ovat hyvin pieniä, koska toimivallan tarkistaminen (toimivallan siirtäminen) on lähes olematonta.
YLEISET PERIAATTEET
Perustuslakiehdotuksen I osan 9 artiklassa esitetään toimivallan siirtämisen
perusperiaate, jonka mukaan unionin on toimittava sen toimivallan rajoissa, joka
sille on annettu perustuslain tavoitteiden toteuttamiseksi. Perustuslakiehdotuksen
samassa artiklassa todetaan selvästi, että "toimivalta, jota tässä perustuslaissa
ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille".
Valmistelukunnan tekemä merkittävin uudistus on olemassa olevien toimivaltaluokkien kirjaaminen unionin perussopimukseen, mitä ei ole tehty aiemmissa sopimuksissa. On kuitenkin muistettava, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään hahmotellut luokituksen erottamalla kolme toimivaltaluokkaa (erityinen, jaettu ja täydentävä), jotka vastaavat lähes täydellisesti valmistelukunnan jäsenten laatimaa luokitusta. Toimivallan konkreettisen siirtämisen menetelmää, johon kuuluu unionin hoitamien toimien tarkka määritteleminen, pidetään ensisijaisena. Toisin sanoen perustuslakiehdotuksessa esitetään toimivaltaluettelon laatimista. Tämä auttaa selventämään nykyisiä sopimuksia, joissa unionin lainsäädännöllinen toimivalta määritellään joko toteutettavien tavoitteiden mukaan tai aiheittain, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden ymmärtämistä. Parannusehdotusta lieventää kuitenkin I osan 11 artikla, jossa esitetään toimivaltaluokat ja todetaan, että "unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt määritetään III osan kutakin alaa koskevissa erityismääräyksissä". Tämä johtaa tilanteeseen, joka on lähes samanlainen kuin nykyisin.
Toimivaltaan keskittyvään osioon koottujen yleisten periaatteiden joukossa on unionin lakia koskeva artikla, joka olisi yhtä hyvin voitu sijoittaa I osan unionin määrittelyä ja tavoitteita koskeviin artikloihin. Kyseessä on I osan 10 artikla, jossa mainitaan sopimuksissa ensimmäistä kertaa unionin oikeuden ensisijaisuus ja suora vaikutus. Tämä on merkittävä uudistus, sillä näitä kahta periaatetta ei ollut vielä konkreettisesti tulkittu ja tunnustettu huolimatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tunnetuista päätöksistä tapauksessa Costa vuonna 1964 (ensisijaisuus) ja tapauksessa Van Gend en Loos vuonna 1963 (suora vaikutus).
I osan 11 ja 16 artikloissa määritellään yksityiskohtaisesti seuraavat toimivaltaluokat:
- Yksinomainen toimivalta (I osan 12 artikla)
Unionilla on yksinomainen toimivalta määritellyllä alalla silloin, kun vain se voi säätää lakeja ja oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jäsenvaltiot eivät voi puuttua asiaan, paitsi unionin valtuuttamina. I osan 12 artiklassa määritetään yksityiskohtaisesti ne alat, joilla unioni käyttää yksinomaista toimivaltaa. Alat eivät ole muuttuneet nykyisistä. - Jaettu toimivalta (I osan 13 artikla)
Jäsenvaltioilla ja unionilla on valta säätää lakeja ja hyväksyä oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä määritellyllä alalla. Jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa tapauksissa, joissa unioni ei ole käyttänyt toimivaltaansa tai on päättänyt lopettaa sen käyttämisen. Tähän luokkaan kuuluu suurin osa unionin toimivallasta. I osan 13 artiklassa esitetään epätäydellinen luettelo jaetun toimivallan aloista, jotka vastaavat nykyistä tilannetta. Luetteloon sisältyy kuitenkin joitakin uudistuksia, kuten vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Lisäksi toimivalta, joka ennen määriteltiin täydentäväksi toimivallaksi (nykyisin tukitoimet), on sisällytetty tähän artiklaan. Kyseessä on tutkimukseen, teknologian kehittämiseen, kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun liittyvä toimivalta.
- Tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimet (I osan 16 artikla)
Tietyillä aloilla ja perustuslain edellyttämissä olosuhteissa unioni voi käyttää toimivaltaa tukeakseen, yhteensovittaakseen tai täydentääkseen jäsenvaltioiden toimia korvaamatta kuitenkaan niiden toimivaltaa näillä aloilla. Oikeudellisesti velvoittaviin säädöksiin, joita unioni antaa tässä yhteydessä, ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista. Tähän toimivaltaan kuuluvat alat ovat kokonaisuudessaan pysyneet samoina. Verrattuna nykyisiin hajautettuihin säädöksiin korostuvat erityisesti kaksi eri artikloissa mainittua alaa. Kyseessä on talous- ja työllisyyspolitiikan yhteensovittaminen (I osan 14 artikla) ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteensovittaminen (I osan 15 artikla). Työllisyyden, talouspolitiikan ja, tarpeen vaatiessa, sosiaalipolitiikan alalla unionilla on toimivalta varmistaa kansallisten politiikkojen yhteensovittaminen ja edistää siihen liittyviä toimia. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kohdalla huomautetaan, että unioni määrittelee sen. Unioni panee täytäntöön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksetta.
Uuden luokittelun lisäksi on huomattava, että jäsenvaltioiden rajallinen joukko voi käyttää toimivaltaa tiiviimmän yhteistyön mekanismin ansiosta. I osan 43 artiklassa säädetään, että halutessaan jäsenvaltiot voivat aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön unionin muun kuin yksinomaisen toimivallan alalla. Perustuslain tiiviimpää yhteistyötä koskevat säädökset ovat sisällöltään samanlaisia kuin nykyisessä EU:n perustamissopimuksessa. Ainoa huomattava muutos on osallistuvien jäsenvaltioiden vähimmäismäärän vahvistaminen kolmannekseksi jäsenvaltioista nykyisen kahdeksan jäsenvaltion sijaan.
TOIMIVALTUUKSIEN
KÄYTTÖ: VALVONTA JA JOUSTAVUUS
I osan 9 artiklassa huomautetaan, että unionin toimivallan käyttöön sovelletaan
toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.
Valmistelukunnan jäsenet esittävät, että toimivallan jaon, ja erityisesti toissijaisuusperiaatteen, noudattamisen varmistamiseksi valvontaa parannetaan. Valmistelukunta viittaa suoraan kansallisiin parlamentteihin. Pöytäkirjassa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta määritetään ennakkovaroitusjärjestelmän käyttöönottamiseksi toteutetut toimenpiteet. I osan 17 artiklassa huomautetaan, että komission on tiedotettava jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille ehdotuksista, jotka perustuvat joustolausekkeen käyttöön, jotta ne voivat valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista.
Toimivallan jaon joustavuuden säilyttämiseksi ehdotukseen sisältyy lauseke, jonka mukaan neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä lisätä unionin toimivaltaa, jos perustuslain tavoitteiden saavuttamiseksi on toteutettava välttämättömiä toimia unionin tasolla. Tämän säädöksen sisältö vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan sisältöä. Sen soveltamisalaan ei kuulu ainoastaan sisämarkkinoiden toiminta, vaan se ulottuu myös perustuslain III osassa mainittuihin politiikkoihin. Parlamenttia ei pelkästään kuulla menettelyssä, vaan sen on hyväksyttävä jokainen toimenpide.
| Artikla | Aihe | Huomautuksia |
|---|---|---|
| I osan 9-17 artiklat | Unionin toimivalta | - |
| I osan 9 artikla | Toimivallan siirtämisen periaate, toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate | |
| I osan 10 artikla | Unionin oikeuden ensisijaisuus ja suora vaikutus | Uusia määräyksiä
|
| I osan 11 artikla | Toimivaltaluokat | |
| I osan 12 artikla | Yksinomainen toimivalta | Huomattavia muutoksia
|
| I osan 13 artikla | Jaettu toimivalta | |
| I osan 16 artikla | Tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimet | |
| I osan 17 artikla | Joustolauseke | - |
| I osan 43 artikla | Tiiviimpi yhteistyö |
[ Takaisin sivun alkuun ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]
Tietosivut eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niissä tulkita Eurooppa-valmistelukunnan laatimaa tekstiä.