YHDENTYMISKEHITYS JA PERUSSOPIMUKSET >
Unionin politiikat
Oikeus- ja sisäasiat
-
Johdanto
Rajavalvonta sekä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla
Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla
Poliisiyhteistyö
Petosten torjunta
Syrjintäkielto, kansalaisuus ja henkilöiden vapaa liikkuvuus
Pöytäkirjat
Tiivistelmätaulukko
Perustuslaissa otetaan käyttöön merkittäviä uudistuksia oikeus- ja sisäasioiden alalla. Erityisesti esitetään kolmannen pilarin poistamista ja yhteisömenetelmän käytön yleistämistä. Hallitustenvälinen konferenssi teki valmistelukunnan esittämään ehdotukseen yksittäisiä muutoksia.
Nykyiset määräykset on koottu yhteen lukuun (III osan III osaston IV lukuun).
Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen yleinen määritelmä on annettu sopimuksen I-42 artiklassa ja III-257 artiklassa: "Unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja". I-42 artiklassa eritellään tähän liittyvät unionin toiminta-alat eli lainsäädäntö ja operatiivinen yhteistyö (joka on ominainen erityisesti oikeus- ja sisäasioille).
III-257 artiklassa mainitaan seuraavat periaatteet:
- toissijaisuusperiaate ja eri oikeusperinteiden ja -järjestelmien huomioon ottaminen
- yhteisvastuu yhteisen turvapaikka-, maahanmuutto- ja ulkorajavalvontapolitiikan alalla
- rikosoikeudellisten ja yksityisoikeudellisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen.
Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien perusteella pidettiin lisäksi aiheellisena lisätä maininta oikeussuojan saatavuudesta erityisesti yksityisoikeuden alalla.
Kansallisten parlamenttien asema tarkennetaan I-42 artiklassa ja III-259 artiklassa. Nykyjärjestelmässä kansalliset parlamentit osallistuvat sovellettavien normien antamiseen ratifioimalla sopimukset jäsenvaltioissa. Ratifiointia ei enää mainita perustuslaissa, joten kansalliset parlamentit voivat säilyttää tärkeän asemansa politiikan täytäntöönpanon valvonnassa seuraavien kolmen toimenpiteen avulla:
- turvautuminen "ennakkovaroitusjärjestelmään" toissijaisuusperiaatteen alalla; neljäsosa kansallisista parlamenteista voi käynnistää tämän menettelyn
- osallistuminen Europolin poliittiseen valvontaan ja Eurojustin toiminnan arviointiin (uusi toimenpide)
- tiedotus yhteistoiminnassa komission kanssa toteutettavien keskinäisten arviointijärjestelmien ("vertaisarviointi") sisällöstä ja tuloksista.
Viimeisessä kohdassa (III-260 artikla) määrätään sellaisen järjestelmän soveltamisesta, joka on otettu onnistuneesti käyttöön viime vuosien aikana. Järjestelmän avulla seurataan, miten poliisi- ja oikeusviranomaiset panevat unionin politiikat konkreettisesti täytäntöön operatiivisella tasolla, ja samalla edistetään vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioiden välillä.
Kansallisille parlamenteille tiedotetaan jatkossa säännöllisesti myös sisäisen turvallisuuden alalla toimivan komitean työskentelystä. Tämä komitea on tietyssä määrin niin kutsutun "komitea 36:n" seuraaja. Kyseisen komitean nimitys on peräisin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklasta, jolla se perustettiin. Komitean tehtävät määritellään uudestaan III-261 artiklassa: uuden pysyvän komitean tehtävänä on nyt avustaa neuvoston työn valmisteluissa poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön aloilla, joten se pyrkii vastedes yksinomaan edistämään ja vahvistamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä operatiivista yhteistyötä poliisiasioissa ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa.
Tämä sisäisen turvallisuuden käsite liittyy yksinomaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen, sillä hallitustenvälinen konferenssi käyttää perustuslain I osassa jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin yhteydessä laajempaa ja vähemmän täsmällistä "kansallisen turvallisuuden" käsitettä.
Toimivaltaisten yksikköjen hallinnollinen yhteistyö (muu kuin operatiivinen) vahvistetaan III-263 artiklassa, jossa ei muuteta mitenkään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimuksen) 66 artiklan määräyksiä, joiden mukaan neuvosto Nizzan sopimuksen nojalla toteuttaa yhteistyötoimenpiteitä määräenemmistöllä.
Perustuslakisopimuksessa poistetaan yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta oikeus- ja sisäasioiden alalla rajoitukset ja poikkeukset, joista on määrätty EY:n perustamissopimuksen 68 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklassa. Tuomioistuimelle annetaan näin erityisesti valta tehdä päätöksiä jäsenvaltioiden laiminlyönneistä tällä alalla. III-377 artiklassa säilytetään kuitenkin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklan 5 kohdassa määrätyt poikkeukset, jotka koskevat poliisitoimien, yleisen järjestyksen ylläpidon ja sisäisen turvallisuuden suojaamisen pätevyyden ja oikeasuhtaisuuden tarkastamista.
RAJAVALVONTA SEKÄ TURVAPAIKKA- JA MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA
Perustuslaissa rajavalvonta-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikoista tehdään yhteisiä politiikkoja. Näitä aloja koskevat määräykset eivät poikkea valmistelukunnan ehdottamista määräyksistä.
Uudessa sopimuksessa esitetään tämän alan yleissäännöksi yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta myös rahoituksen osalta (III-268 artikla), kun taas EY:n perustamissopimuksen IV osastossa määrätään "rasitusten jakaantumisesta" ainoastaan pakolaisten sekä joukkomaahantulon yhteydessä kotiseudultaan siirtymään joutuneiden vastaanotossa.
Menettelyissä komissiolla on vastedes yksinoikeus antaa lainsäädäntöaloitteita (kuten jo Amsterdamin sopimuksessa määrättiin - 1. päivästä toukokuuta 2004 lähtien). Perustuslakitekstissä poistetaan kuitenkin lauseke (EY:n perustamissopimuksen 67 artikla), jossa komissio velvoitetaan käsittelemään jäsenvaltioiden esittämät pyynnöt.
Kaikista toimenpiteistä säädetään lailla tai puitelailla tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä lukuun ottamatta äkillisen joukkomaahantulon edellyttämiä hätätoimenpiteitä, joissa kuullaan parlamenttia. Määräenemmistöpäätökset ulotetaan näiden politiikkojen kaikille aloille, mikä on uudistus verrattuna Nizzan sopimuksella menettelyyn tehtyihin muutoksiin.
Toisin kuin EY:n perustamissopimuksessa, uudessa perustuslakisopimuksessa vahvistetaan alan kussakin politiikassa noudatettavat periaatteet.
Henkilöiden rajatarkastukset
EY:n perustamissopimuksen 62 artikla on korvattu III-265 artiklalla. Samalla tehtiin kolme merkittävää muutosta:
- Käytetään käsitettä "yhdennetty ulkorajojen valvontajärjestelmä", jonka tarkoituksena on vahvistaa jatkossa yhteistyötä lainsäädännössä sekä operatiivisissa toimissa. Päämääränä on perustaa lopulta yhteisiä rajavalvontayksikköjä, joiden tehtävänä on tukea kansallisten viranomaisten toimintaa.
- Viisumeja ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä oleskelulupia koskevien määräysten sanamuotoa on yksinkertaistettu.
- Kunnioitetaan kunkin jäsenvaltion toimivaltaa, joka koskee niiden rajojen maantieteellistä määrittelyä kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
Turvapaikkapolitiikka
Maininta vähimmäissäännöistä on poistettu, ja perustuslain III-266 artiklaan sisältyy käsite "yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä", jossa kolmansien maiden kansalaisille myönnetään
- yhdenmukainen asema ja yhteiset menettelyt turvapaikan myöntämisessä ja peruuttamisessa
- yhdenmukainen asema ja yhteiset menettelyt toissijaisen suojelun myöntämisessä ja peruuttamisessa.
Kotiseudultaan siirtymään joutuneille unioni ei myönnä joukkomaahantulon yhteydessä yhdenmukaista asemaa, vaan ehdotuksessa annetaan ainoastaan mahdollisuus ottaa käyttöön yhteinen järjestelmä tilapäisen suojelun antamiseksi Geneven yleissopimuksen määräysten mukaisesti.
Turvapaikkapolitiikkaan sisältyvien ulkoisten toimien merkitys näkyy määräyksessä, jossa annetaan mahdollisuus kumppanuuteen ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa turvapaikkaa taikka toissijaista tai tilapäistä suojelua hakevien henkilöiden suuren määrän hallinnoimiseksi.
Maahanmuutto
Yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan (III-267 artikla) kuuluu maahanmuuttovirtojen tehokas hallinta, laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu sekä laittoman maahanmuuton ja (erityisesti naisilla ja lapsilla käytävän) ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjunta.
Perustuslaissa vahvistetaan Amsterdamin sopimuksesta alkanut kehityskulku määräämällä, että unionille annetaan nimenomainen oikeus tehdä sopimuksia laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten takaisinotosta.
Merkittävimmät uudistukset koskevat laillisesti maassa oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia: unioni voi vastedes hyväksyä maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtääviä jäsenvaltioiden toimia kannustavia ja tukevia toimenpiteitä, jotka eivät merkitse kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamista (aivan kuten rikollisuuden torjunnassa).
Lisäksi III-267 artikla on selkeästi oikeusperusta kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia määritettäessä. Jäsenvaltioilla säilyy joka tapauksessa oikeus päättää, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueille etsimään työtä. Kyseinen kohta on erityisen merkittävä: vaikka se ei vaikuta jäsenvaltiossa jo oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten pääsyyn työmarkkinoille eikä maahantuloon muussa kuin työnhakutarkoituksessa (esimerkiksi perheen yhdistäminen tai opiskelu), sillä varataan maahanmuuttopolitiikan yhteisen määrittelyn alalla merkittävä toimivalta jäsenvaltioille.
EY:n perustamissopimuksen 63 artiklassa määritettyyn laittoman maahanmuuton torjuntaan ja seuraamusten määräämiseen ei tehty mitään muutoksia, lukuun ottamatta ihmiskauppaa koskevaa uutta alakohtaa.
OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ YKSITYISOIKEUDEN ALALLA
EY:n perustamissopimuksen nykyisen 65 artiklan tapaan yhteistyö yksityisoikeuden alalla rajoitetaan asioihin, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, kuitenkin "siinä määrin kuin ne ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi".
Perustuslakisopimukseen on kirjattu lisäksi tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate perustaksi, jolle tämän alan oikeudellinen yhteistyö rakentuu. Maininta "lähentämistä koskevista toimenpiteistä" on myös hyvin tärkeä, sillä luetteloon aloista, joilla unioni voi toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, lisättiin alat, joilla on tarkoitus varmistaa korkeatasoiset oikeussuojakeinot, riita-asiain oikeudenkäyntien moitteetonta sujumista haittaavien esteiden poistaminen, vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien kehittäminen ja tuomioistuinten henkilöstön koulutuksen tukeminen.
Kuten Nizzan sopimuksella päätettiin, kaikista lainsäädäntötoimenpiteistä päätetään määräenemmistöllä ja yhteispäätösmenettelyssä lukuun ottamatta niitä perheoikeutta koskevia kysymyksiä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Niissä päätökset tehdään edelleen yksimielisesti.
Perustuslaissa on kuitenkin katsottu, että III-269 artiklaan oli tarpeen lisätä kohta, jonka mukaan ministerineuvosto voi yksimielisellä päätöksellä soveltaa tavanomaista lainsäätämisjärjestystä tiettyihin perheoikeudellisiin näkökohtiin. Tämän menettelylausekkeen avulla vältytään siltä, että perustuslakia olisi muutettava.
OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ RIKOSOIKEUDEN ALALLA
Kolmannen pilarin poistamisen seurauksena nykyisin käytössä oleva toimenpidevalikoima (yhteiset kannat, päätökset, puitepäätökset, sopimukset) korvataan laeilla ja puitelaeilla , jotka säädetään tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä (lainsäätäjiä ovat parlamentti ja ministerineuvosto, ja tuomioistuin vastaa valvonnasta) Euroopan syyttäjävirastoa lukuun ottamatta (ks. jäljempänä).
Perustuslakiluonnoksessa ehdotettiin määräenemmistöpäätöksiä yleissäännöksi rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja rikosoikeuden osalta. Asiasta keskusteltuaan ja yksimielisyysvaatimukseen palaamisen välttämiseksi hallitustenvälinen konferenssi hyväksyi muutoksen, jota kutsutaan "hätäjarruksi" . Tämän lausekkeen mukaan jäsenvaltio voi katsoessaan, että lakiehdotus tai puitelakiehdotus loukkaa sen rikosoikeusjärjestelmän peruspiirteitä, saattaa asian Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn keskeyttämiseksi. Asiasta keskusteltuaan Eurooppa-neuvosto voi neljän kuukauden kuluessa palauttaa ehdotuksen neuvostolle ja käynnistää uudelleen tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn tai pyytää joko komissiota tai ehdotuksen tehnyttä jäsenvaltioiden ryhmää tekemään uuden ehdotuksen. Jos Eurooppa-neuvosto ei ole alkuperäisen laki- tai puitelakiehdotuksen osalta toteuttanut toimia neljän kuukauden määräajan kuluessa tai jos uutta ehdotusta ei ole annettu 12 kuukauden kuluessa siitä, kun neuvostossa keskusteltiin asiasta, yksi kolmasosa jäsenvaltioista voi aloittaa tiiviimmän yhteistyön. Menettelyä on yksinkertaistettu, koska yleisissä säännöissä mainittu alustava lupa annetaan automaattisesti.
Lainsäädännössä aloiteoikeus on tällä alalla edelleen jaettu komission ja jäsenvaltioiden kesken, mutta valmistelukunta määritti aloitteen esittämistä koskevan "päätösvaltaisuuden" (neljännes jäsenvaltioista eli 7 jäsenvaltiota 25 tai 27 jäsenvaltion laajentuneesta unionista), kun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaan jokaisella jäsenvaltiolla on aloiteoikeus. Muutoksen ennustetaan vähentävän jäsenvaltioiden tekemiä aloitteita, jotka eivät useinkaan vastaa koko Euroopan unionin todellista yhteistä etua.
Perusperiaatteet, rikosoikeudelliset menettelyt ja aineellinen rikosoikeus
Kuten yhteistyössä yksityisoikeuden alalla, perustuslakiin on kirjattu tuomioistuinpäätösten vastavuoroinen tunnustaminen rikosoikeudellisissa asioissa Tampereella tehdyn poliittisen päätöksen mukaisesti. Periaatteesta tulee rikosoikeuden alan yhteistyön kulmakivi, ja se vahvistaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta (kuten perustuslakisopimuksen I-42 artiklassa todetaan).
Yhteistyöhön kuuluu myös lainsäädäntöjen lähentäminen antamalla vähimmäissääntöjä seuraavilla aloilla:
Rikosoikeudellinen menettely. Perustuslain III-270 artiklassa esitetään kolme toiminta-alaa:
- todisteiden vastavuoroinen hyväksyttävyys (todisteiden tai niiden arvioinnin yhdenmukaistamisesta ei kuitenkaan määrätä)
- yksilön oikeudet rikosoikeudellisessa menettelyssä
- rikosten uhrien oikeudet.
Hallitustenvälisessä konferenssissa perustuslakiluonnokseen tehtyjen muutosten mukaan tämä rikosoikeuden lähentäminen voidaan kuitenkin toteuttaa vain "sikäli kuin se on tarpeen" ja ottaen huomioon " jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot".
Aineellinen rikosoikeus. III-271 artiklassa määrätään, että unioni voi määritellä rikokset ja seuraamukset vakavan, rajatylittävän rikollisuuden aloilla, joita on kymmenen: terrorismi, laiton huumausainekauppa, järjestäytynyt rikollisuus (jossa on voitu antaa vähimmäissääntöjä jo Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla), ihmiskauppa, naisten ja lasten hyväksikäyttö, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen ja tietokonerikollisuus.
Aivan kuin luettelo rikosoikeudellisen menettelyn erityistekijöistä, myöskään tämä luettelo ei ole tyhjentävä: ministerineuvosto voi tehdä yksimielisen päätöksen alojen lisäämisestä luetteloon Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.
Neuvosto voi lisäksi - myöskin yksimielisesti - vahvistaa rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt (aineellinen rikosoikeus), kun lainsäädäntöjen lähentäminen osoittautuu välttämättömäksi varmistettaessa unionin politiikan tehokas täytäntöönpano alalla, jolla on jo toteutettu yhdenmukaistamistoimenpiteitä. Näin soveltamisalaa voidaan laajentaa rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan, yhteisön taloudellisia etuja vahingoittaviin petoksiin, veronkiertoon, ympäristörikoksiin ja eurojen väärentämiseen.
Rikollisuuden torjunta
Perustuslakisopimuksen III-272 artikla muodostaa erityisen oikeusperustan rikollisuuden torjunnalle. Tämän artiklan mukaan unionissa voidaan vahvistaa kannustamis- ja tukitoimenpiteitä, joilla ei kuitenkaan lähennetä lakeja ja asetuksia.
Eurojust
III-273 artiklassa laajennetaan ja eritellään tarkemmin Eurojustin toimivaltaa. Nizzan sopimuksella muutetussa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklassa määrätään, että Eurojustilla on oikeus pyytää jäsenvaltiota käynnistämään tutkinta, mutta pyyntö ei kuitenkaan ole sitova. Hallitustenvälisessä konferenssissa asiasta käydyn keskustelun seurauksena sopimuksessa määrätään, että vastedes Eurojust voi itse
- aloittaa rikostutkinnan (ottaen asianmukaisesti huomioon kansalliset säännöt ja käytänteet, kuten hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa nro 23 esitetään)
- ehdottaa kansallisille viranomaisille syytetoimien vireillepanoa
- sovittaa yhteen toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat tutkinta- ja syytetoimet.
Eurojustin on toiminnassaan noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, ja tuomioistuin valvoo sen toimintaa.
Euroopan syyttäjänvirasto
Euroopan syyttäjänvirastoa koskevaan valmistelukunnan ehdotukseen tehtiin merkittäviä muutoksia hallitustenvälisessä konferenssissa. Perustuslain III-274 artiklan mukaan neuvosto voi nyt yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan perustaa Eurojustista Euroopan syyttäjänviraston, mutta ainoastaan unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi. Euroopan syyttäjänviraston tehtävänä on tutkia tämäntyyppisiä rikoksia ja asettaa niiden tekijät ja niihin osalliset syytteeseen. Perustuslaissa annetaan kuitenkin Eurooppa-neuvostolle mahdollisuus laajentaa syyttäjänviraston toimivaltuudet koskemaan rajatylittävän vakavan rikollisuuden torjuntaa. Tämä päätös voidaan tehdä samanaikaisesti kuin syyttäjänviraston perustamisesta tehtävä päätös tai sen jälkeen, ja Eurooppa-neuvoston on tehtävä se yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan ja komissiota kuultuaan.
Aivan kuin yhteistyössä rikosoikeuden alalla, kolmannen pilarin poistaminen vaikuttaa myös poliisiyhteistyötä koskeviin menettelyihin.
Unionin toimivalta alalla ei ole juurikaan muuttunut verrattuna Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, koska toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön soveltamisala (III-275 artikla) on sama kuin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklassa. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen operatiivisen toimivallan käyttöä koskevissa määräyksissä ja toisen jäsenvaltion alueella tapahtuvaa toimintaa (III-277 artikla) koskevissa määräyksissä edellytetään yksimielisyyttä, kun taas muussa kuin operatiivisessa yhteistyössä päätöksentekoon riittää määräenemmistö.
Europolia koskevan III-276 artiklan määräyksissä esitetään tiivistetysti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artikla. Määräyksissä vahvistetaan Europolin toimivaltaa "kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevassa vakavassa rikollisuudessa" siten, että sille annetaan mahdollisuus varmistaa yhdessä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa toteutettujen tutkintatoimien yhteensovittaminen, järjestäminen ja toteuttaminen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 32 artiklaa vastaavalla sanamuodolla määrätään, että Europolin kaiken operatiivisen toiminnan tulee tapahtua yhteydessä jäsenvaltioiden viranomaisiin ja että pakkokeinojen käyttö kuuluu yksinomaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.
Euroopan parlamentti valvoo Europolin toimintaa yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa. Toiminnassa on noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjaa , ja tuomioistuin valvoo toimintaa.
Petosten torjunnassa perustuslain III-415 artiklassa säilytetään EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan sanamuoto. Siinä kuitenkin poistetaan 4 kohdan viimeinen osa, jossa määrättiin, että petosten torjumiseksi ja yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi petolliselta menettelyltä toteutetut toimenpiteet "eivät koske kansallisen rikosoikeuden soveltamista tai kansallista oikeudenhoitoa". Muutoksen ansiosta unioni saa käyttöönsä rikosoikeudellisia välineitä, jotka ovat välttämättömiä taloudellisten etujen suojaamisessa.
SYRJINTÄKIELTO, KANSALAISUUS JA HENKILÖIDEN VAPAA LIIKKUVUUS
Perustuslakisopimuksen kolmannen osan II osasto on omistettu "syrjintäkiellolle ja kansalaisuudelle". Seuraavia kolmea uudistusta on syytä korostaa:
- III-124 artiklan 1 kohta, syrjinnän torjumiseksi toteutettavat toimenpiteet: edelleen vaaditaan neuvoston yksimielisyyttä, mutta sen on nyt saatava parlamentin hyväksyntä, kun EY:n perustamissopimuksessa mainitaan vain pelkkä kuuleminen.
- III-124 artiklan 2 kohta, edelleen syrjinnän torjunta: unionin toimivalta ulotetaan "perusperiaatteiden" ja kannustamistoimenpiteiden määrittelemiseen tällä alalla.
- III-127 artiklassa määritetään uusi oikeusperusta, jonka nojalla unioni voi antaa lakeja, joilla vahvistetaan kansalaisten diplomaatti- ja konsulisuojelua helpottavat tarpeelliset toimenpiteet. Tähän saakka EY:n perustamissopimuksen mukaan tällaisten toimenpiteiden määrittely on ollut jäsenvaltioiden tehtävä.
Kansalaisen oikeuksiin kuuluu I-10 artiklan 2 kohdan mukaan - aivan kuin EY:n perustamissopimuksen 18 artiklassa - oikeus liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella. Perustuslakisopimuksen suurin uudistus on III-125 artikla, jossa unionin toimivaltaa on laajennettu aloille, jotka oli jätetty Nizzan sopimuksella toimivallan ulkopuolelle. Tällaisia ovat passeja, henkilötodistuksia, oleskelulupia ja muita niihin rinnastettavia asiakirjoja koskevat toimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka koskevat sosiaaliturvaa tai sosiaalista suojelua. Näissä tapauksissa laki annetaan yksimielisellä päätöksellä, kun asiasta on kuultu Euroopan parlamenttia.
Kuten EY:n perustamissopimuksessa ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevia perustuslain määräyksiä on täydennetty lukuisilla pöytäkirjoilla, joista mainittakoon erityisesti pöytäkirja osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä ja pöytäkirjat tiettyihin jäsenvaltioihin (Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Tanskaan) sovellettavista erityisjärjestelyistä.
Koska valmistelukunta ei käsitellyt näitä pöytäkirjoja, niiden mukauttaminen uusiin perustuslakipuitteisiin jäi hallitustenväliselle konferenssille. Uudistuksista on syytä mainita seuraavat:
- Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa rajavalvonta-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan samoin kuin yksityisoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön osalta koskevan pöytäkirjan soveltamisalaa on laajennettu koskemaan myös poliisiyhteistyötä, silloin kun on kyse tietojen keruusta, varastoinnista, käsittelystä, analysoinnista ja niiden vaihdosta toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä.
- Tanskan asemaa koskevassa pöytäkirjassa on säilytetty "opt-out"-mahdollisuus. Ottaen huomioon toteutuneet merkittävät muutokset ja erityisesti perinteisen yhteisömenettelyn laajentaminen rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloille, pöytäkirjan määräyksiä on laajennettu näille aloille. Jotta "kannustettaisiin" Tanskaa luopumaan opt-out-mahdollisuudesta, on laadittu liite, joka sisältää opt-out-mahdollisuuden ja unionin oikeuden täysimääräisen soveltamisen välimaastossa olevan järjestelyn, jonka ansiosta kyseinen jäsenvaltio voi valita opt-in-järjestelmän soveltamisen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin sovellettavan järjestelyn mallin mukaisesti.
- Päätösasiakirjaan liitetyllä julistuksella (julistus nro 25) vahvistettiin jäsenvaltioiden toimivalta kansainvälisten sopimusten tekemisen alalla (sikäli kuin ne ovat unionin oikeuden mukaisia) pöytäkirjaa nro 21 laajemmin (kyseinen pöytäkirja on peräisin Amsterdamin sopimuksesta).
| Artikla | Aihe | Huomautuksia |
|---|---|---|
| I-42 | Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamista koskevat erityismääräykset | Uusia määräyksiä |
| III-124 | Syrjinnän torjunta | Huomattavia muutoksia |
| III-125 | Toimenpiteet, jotka koskevat oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella | |
| III-126 | Kansalaisuus | - |
| III-127 | Diplomaatti- ja konsulisuojelu | Huomattavia muutoksia |
| III-128
III-129 |
Kansalaisuus | - |
| III-136 | Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sosiaaliedut | Huomattavia muutoksia |
| III-160 | Varojen jäädyttäminen | |
| III-257 | Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen määritelmä | Uusia määräyksiä |
| III-258 | Eurooppa-neuvoston asema | |
| III-259 | Kansallisten parlamenttien asema | |
| III-260 | Arviointijärjestelmät | |
| III-261 | Operatiivinen yhteistyö | |
| III-262 | Toimenpiteet yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden takaamiseksi | - |
| III-263 | Hallinnollinen yhteistyö vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella | - |
| III-264 | Aloiteoikeus | Huomattavia muutoksia |
| III-265 | Rajavalvonta | Huomattavia muutoksia |
| III-266 | Turvapaikkapolitiikka | |
| III-267 | Maahanmuuttopolitiikka | |
| III-268 | Yhteisvastuun periaate | Uusia määräyksiä |
| III-269 | Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla | Huomattavia muutoksia |
| III-270 | Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla | - |
| III-271 | Rikosoikeudellisten normien, rikosten ja seuraamusten lähentäminen | - |
| III-272 | Kannustamistoimenpiteet rikollisuuden torjunnassa | Uusia määräyksiä |
| III-273 | Eurojust | Huomattavia muutoksia |
| III-274 | Euroopan syyttäjänvirasto | Uusia määräyksiä |
| III-275 | Muu kuin operatiivinen poliisiyhteistyö | Huomattavia muutoksia |
| III-276 | Europol | |
| III-277 | Toisen jäsenvaltion alueella toimiminen | - |
| III-377 | Tuomioistuimen toimivalta lain noudattamista valvovien viranomaisten toiminnassa | |
| III-415 | Petosten torjunta | Huomattavia muutoksia |
[ Takaisin sivun alkuun ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]
Tietosivut eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niissä tulkita perustuslakisopimuksen tekstejä.