Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta
Euroopalle perustuslaki Ohita kielivalikko ja mene suoraan sopimusluetteloon (pikanäppäin=1)
EUROPA > Tiivistelmät lainsäädännöstä > Euroopalle perustuslaki

YHDENTYMISKEHITYS JA PERUSSOPIMUKSET >

Euroopalle perustuslaki


Johdanto


Perustuslakiprosessin tausta
Perustuslain synty
Perustuslakisopimuksen rakenne
Merkittävimmät saavutukset
Ratifiointi - viimeinen vaihe

PERUSTUSLAKIPROSESSIN TAUSTA

Euroopan 25 valtion- ja hallituksen päämiestä allekirjoitti 29. lokakuuta 2004 Roomassa sopimuksen Euroopan perustuslaista. Perustuslain myötä saatiin päätökseen pitkä yhdentymisprosessi, jolle on ominaista sekä yhdentymisen jatkuva syventyminen että unionin laajentuminen.

Euroopan perustuslaillistamista koskevan keskustelun avasi varsinaisesti ensimmäinen yleisillä vaaleilla valittu Euroopan parlamentti. Se hyväksyi 14. helmikuuta 1984 suurella äänten enemmistöllä Altiero Spinellin mietinnön, "ehdotus sopimukseksi Euroopan unionista", jossa tämä ehdotti Euroopan yhteisön (EY) perusteellista uudistamista.

Siitä lähtien peräkkäiset perussopimukset ovat edistäneet Euroopan rakentamista seuraavien uudistusten kautta:

Tämä oli merkittävä vaihe Euroopan muutosprosessissa: talousyhteisö oli muuttunut poliittiseksi unioniksi. Lisäksi tämän uudistuksen myötä avattiin tie talous- ja rahaliitolle sekä eurolle.

Euroopan perustuslailla pyrittiin jatkamaan Nizzan sopimuksella aloitettuja toimielinten uudistuksia.

[ Takaisin sivun alkuun ]

PERUSTUSLAIN SYNTY

Nizzan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yhteisön lainsäädäntö perustui kahdeksaan perussopimukseen, joita täydensi viitisenkymmentä pöytäkirjaa ja liitettä. Edellä mainitut sopimukset eivät pelkästään muuttaneet alkuperäistä EY:n perustamissopimusta, vaan niiden seurauksena syntyi muita tekstejä, jotka yhdistettiin alkuperäiseen sopimukseen. Näiden eri sopimusten lisääminen teki EU:n rakenteista yhä monimutkaisempia, niin että Euroopan kansalaisten oli vaikea niitä ymmärtää.

Nizzan sopimus, jonka tekniset mukautukset auttoivat selventämään tilannetta, avasi tien välttämättömäksi käyneelle toimielinuudistukselle. Vuonna 2000 pidetyn hallitustenvälisen konferenssin (HVK) päätösasiakirjaan liitetyssä Euroopan unionin tulevaisuutta koskevassa julistuksessa eriteltiin vaiheet, jotka viitoittaisivat tien kohti uutta ja uudistavaa perussopimusta. Perustuslain valmistelu lähti siis toden teolla käyntiin juuri tämän julistuksen jälkeen.

Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kutsui koolle Eurooppa-valmistelukunnan, jonka tehtävänä oli valmistella uudistusta ja tehdä siihen liittyviä ehdotuksia. Valmistelukunnan koolle kutsuminen oli merkittävä muutos perussopimusten tarkistamisessa; sillä osoitettiin halua luopua suljetuin ovin pidetyistä kokouksista, joihin osallistuvat ainoastaan hallitusten edustajat.

Valmistelukunta , joka koostui jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja komission edustajista, kokoontui julkisiin istuntoihin helmikuun 2002 ja heinäkuun 2003 välisenä aikana. Se ehdotti unionin perusteellista uudistamista, jotta tästä tulisi tehokkaampi, avoimempi ja ymmärrettävämpi ja se lähentyisi eurooppalaisia. Näiden neuvottelujen tulos, ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, oli hallitustenvälisen konferenssin 2003/2004 neuvottelujen pohjana.

Kyseinen hallitustenvälinen konferenssi pidettiin lokakuun 2003 ja kesäkuun 2004 välisenä aikana, ja siinä päästiin yhteisymmärrykseen Euroopan perustuslakia koskevasta sopimuksesta. Perustuslakisopimuksen tarkoituksena oli korvata kaikki yhteisön viisikymmenvuotisen historian aikana tehdyt perussopimukset Euratom-sopimusta lukuun ottamatta.

[ Takaisin sivun alkuun ]

PERUSTUSLAKISOPIMUKSEN RAKENNE

Perustuslakisopimus rakentuu neljästä laajasta osasta. On tärkeää huomata, että osat ovat kaikki saman arvoisia. Johdanto on luonteeltaan perustuslaille ominainen, ja siinä muistutetaan Euroopan historiasta ja sen perinnöstä sekä halusta voittaa erimielisyydet. Sopimuksen I osa keskittyy toimielinten periaatteisiin, niiden tavoitteisiin ja niiden toimintaa koskeviin säädöksiin, jotka ohjaavat uuden Euroopan unionin toimintaa. Yhdeksään osastoon jaettu I osa sisältää seuraavat kohdat:

Perustuslakisopimuksen II osa koostuu Euroopan unionin perusoikeuskirjasta. Tässä osiossa on johdanto, jota seuraa seitsemän osastoa:

Sopimuksen III osa sisältää unionin politiikkoja ja toimintaa koskevia säädöksiä. Osioon kuuluvat unionin sisä- ja ulkopolitiikka, esimerkiksi sisämarkkinoita, talous- ja rahaliittoa ja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevat säädökset sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) ja toimielinten toimintaa koskevat säädökset. Myös III osaan sisältyy seitsemän osastoa:

Sopimuksen IV osassa kootaan yhteen perustuslain yleiset ja loppumääräykset, erityisesti perustuslain voimaantulo, perustuslaista tehdyn sopimuksen tarkistusmenettely ja aikaisempien perussopimusten kumoaminen.

Perustuslakisopimukseen on liitetty joukko pöytäkirjoja, esimerkiksi

Lisäksi hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan on liitetty lukuisia julistuksia.

[ Takaisin sivun alkuun ]

MERKITTÄVIMMÄT SAAVUTUKSET

Selkeyden vuoksi perustuslakisopimuksen merkittävimmät uudistukset koottiin neljään lukuun. Alla esitetään tiivistelmä uudistuksista.

Unionin perusperiaatteet

Toimielimet

Päätöksentekomenettelyt

Unionin politiikat

[ Takaisin sivun alkuun ]

RATIFIOINTI: VIIMEINEN VAIHE

Jotta sopimus Euroopan perustuslaista olisi tullut voimaan, kaikkien jäsenvaltioiden olisi täytynyt ratifioida se omien perustuslaillisten sääntöjensä mukaisesti, joko parlamentissa tai kansanäänestyksellä.

Perustuslakitekstin mukaan ratifiointiprosessin oli määrä kestää kaksi vuotta, ja perustuslain piti tulla voimaan viimeistään 1. marraskuuta 2006.

Koska joissakin jäsenvaltioissa ratifiointi osoittautui ongelmalliseksi, valtion- ja hallitusten päämiehet päättivät 16. ja 17. kesäkuuta 2005 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa käynnistää harkinta-ajan Euroopan tulevaisuudesta. Harkinta-aikana tuli aloittaa laaja keskustelu aiheesta Euroopan kansalaisten kanssa.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa 21. ja 22. kesäkuuta 2007 Euroopan johtajat päätyivät kompromissiratkaisuun. He kutsuivat koolle hallitustenvälisen konferenssin, jonka tehtävänä on saattaa päätökseen ja hyväksyä ei ainoastaan perustuslaki, vaan "uudistussopimus" Euroopan unionille. HVK:n laatima sopimuksen lopullinen teksti hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa, joka pidettiin Lissabonissa 18. - 19. lokakuuta. Jäsenvaltiot allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen 13. joulukuuta 2007.

[ Takaisin sivun alkuun ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]


Tietosivut eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niissä tulkita perustuslakisopimuksen tekstejä.


Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta | Sivun alkuun