Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta
Euroopalle perustuslaki Ohita kielivalikko ja mene suoraan sopimusluetteloon (pikanäppäin=1)
EUROPA > Tiivistelmät lainsäädännöstä > Unionin päätöksentekomenettelyt

YHDENTYMISKEHITYS JA PERUSSOPIMUKSET >

Unionin päätöksentekomenettelyt


Uusi määräenemmistöäänestysjärjestelmä


Johdanto
Uusi määräenemmistöpäätösmenettely
Erityislausekkeet
Tiivistelmätaulukko

JOHDANTO

Valmistelukunta ehdotti työnsä päätteeksi aivan uutta määräenemmistöpäätösmenettelyä eli nk. kaksinkertaista määräenemmistöä, jolla tarkoitetaan jäsenvaltioiden enemmistöä sekä unionin väestön enemmistöä. Kysymys on ollut keskeisellä sijalla hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK) käydyissä keskusteluissa. Hallitustenvälinen konferenssi hyväksyi valmistelukunnan ehdottamaan periaatteen, mutta esitti siihen joitakin muutoksia, jolla helpotetaan siirtymistä järjestelmästä toiseen.

Tämä uusi järjestelmä, joka otetaan käyttöön perustuslaillisella sopimuksella, muuttaa ratkaisevasti neuvoston päätöksentekoa. Ensiksikin järjestelmä yksinkertaistuu huomattavasti. Äänten painotuksesta, josta käytiin jäsenvaltioiden välillä pitkiä ja vaikeita neuvotteluja, luovutaan. Kun tähän mennessä määräenemmistöpäätöksen syntyminen on edellyttänyt kolmen kriteerin täyttymistä (määräenemmistön muodostava painotettu äänimäärä, jäsenvaltioiden enemmistö sekä 62 prosenttia unionin väestöstä), on kriteerejä vastedes enää kaksi: jäsenvaltioiden enemmistö sekä unionin väestön enemmistö.

Perustuslaillisella sopimuksella luovutaan äänten painottamisesta neuvostossa ja korvataan se yksinkertaisella, tehokkaalla ja joustavalla järjestelmällä.

Ensinnäkin päätöksenteko neuvostossa yksinkertaistuu, kun määräenemmistö voi syntyä useammilla kokoonpanoilla kuin mitä Nizzan sopimuksessa ehdotettiin. Laajentuneessa unionissa tämä on erittäin tärkeää unionin moitteettoman toiminnan ja toimintakyvyn säilyttämiseksi.

Toiseksi järjestelmä on joustava: sillä vältetään tulevien laajentumisten yhteydessä pitkälliset neuvottelut jäsenvaltioille myönnettävistä äänimääristä ja määräenemmistökynnyksen määrittelemisestä.

Kolmanneksi uudessa järjestelmässä otetaan hyvin huomioon unionin kaksoisluonne sekä valtioiden että kansalaisten unionina. Järjestelmä noudattaa jäsenvaltioiden yhdenvertaisuutta, sillä kullakin jäsenvaltiolla on yksi ääni, samalla kun siinä otetaan huomioon jäsenvaltioittain vaihteleva väestömäärä.

[ Takaisin sivun alkuun ]

UUSI MÄÄRÄENEMMISTÖPÄÄTÖSMENETTELY

Uusi määräenemmistöpäätösmenettely on määritelty perustuslaillisen sopimuksen I-25 artiklassa. Entisestä järjestelmästä, jossa kullekin jäsenvaltiolle myönnettiin tietty äänimäärä, luovutaan ja se korvataan kaksinkertaisen määräenemmistön järjestelmällä.

Määräenemmistön muodostavat vastedes 55 prosenttia jäsenvaltioista eli vähintään 15 jäsenvaltiota, jotka edustavat vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä.

Määräys, jonka mukaan määräenemmistöön vaaditaan 55 prosenttia jäsenvaltioista, joka muodostuu vähintään 15 jäsenvaltiosta, kaipaa selvennystä. Nykyisessä 25 jäsenvaltion unionissa 15 jäsenvaltiota muodostaa 60 prosenttia koko unionista. Kun jäsenvaltioita on enemmän kuin 25, määräys kuitenkin menettää merkityksensä, sillä unionin jäsenmäärän kasvaessa 26 jäsenvaltioon, 55 prosenttia edustaa matemaattisesti katsottuna vähintään 15 jäsenvaltiota. Tämän vuoksi määräystä voidaan pitää siirtymälausekkeena.

Sopimuksen I-25 artikla sisältää myös määräyksiä, joita sovelletaan Eurooppa-neuvostoon, kun se tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä. Tällöin ei Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja eikä komission puheenjohtaja osallistu äänestykseen.

Perustuslaillisessa sopimuksessa vahvistetaan uuden järjestelmän käyttöönoton ajankohdaksi 1. marraskuuta 2009, jolloin vuoden 2009 Euroopan parlamenttivaalien jälkeinen uusi komissio aloittaa toimintansa. Vuosina 2004-2009 sovelletaan nykyistä Nizzan sopimuksella perustettua järjestelmää . Nämä määräykset on vahvistettu perustuslakiin liitettävässä pöytäkirjassa kansalaisten edustuksesta Euroopan parlamentissa ja äänten painottamisesta Eurooppa-neuvostossa ja ministerineuvostossa.

[ Takaisin sivun alkuun ]

ERITYISLAUSEKKEET

Määräenemmistöpäätösten yleiseen tulkintasääntöön on lisätty erityislausekkeita, jotka koskevat eräitä poikkeuksia ja joita on syytä selventää:

Muut kuin komission ehdotuksesta tehtävät säädökset

Silloin kun Eurooppa-neuvoston tai ministerineuvoston ei edellytetä tekevän ratkaisuaan komission ehdotuksesta tai kun ne eivät tee ratkaisuaan unionin ulkoministerin aloitteesta, vaaditulla määräenemmistöllä tarkoitetaan vähintään 72 prosenttia jäsenvaltioista, jotka edustavat yhteensä vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä. Vaadittu jäsenvaltioiden määrä on siten suurempi kuin muissa tilanteissa.

Tavallaan tämä määräys on ollut käytössä jo nykyisten sopimusten puitteissa: kun neuvosto tekee päätöksiä, jotka eivät edellytä komission ehdotusta (kuten yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (YUTP) sekä rikosasioissa tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön alalla), määräenemmistön saavuttamiseksi vaaditaan vähintään kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 205 artikla ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 23 ja 34 artikla). Perustuslaillisen sopimuksen taustalla on sama ajatus kuin näissä määräyksissä ja kahden kolmasosan kynnystä on nostettu hieman eli 72 prosenttiin jäsenvaltioista.

Määrävähemmistö

Perustuslaillisessa sopimuksessa määrätään, että määrävähemmistössä on oltava vähintään neljä jäsenvaltiota. Lausekkeen vaikutuksen ymmärtämiseksi on otettava huomioon jäsenvaltioittain vaihteleva väestöllinen painoarvo. Ilman tätä lauseketta olisi mahdollista, että jo yksin kolme neljästä, väestömäärältään suurimmasta jäsenvaltiosta (Saksa, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta) voisi muodostaa määrävähemmistön: näiden maiden väestö edustaa yli 35 prosenttia unionin väestöstä.

Tämä lauseke helpottaa päätöksentekoa neuvostossa, sillä se vaikeuttaa määrävähemmistön syntymistä. Sen voidaan katsoa olevan myös eräänlainen suojalauseke mahdollista "suurten" jäsenvaltioiden "liittoutumista" vastaan. Todennäköisesti sen merkitys tulee käytännössä jäämään melko pieneksi, koska "suurten" ja "pienten" jäsenvaltioiden vastakkainasetteluja ei ole juurikaan esiintynyt.

Erityinen siirtymälauseke tilanteisiin, joissa enemmistö on niukka

Lopuksi otetaan käyttöön erityislauseke, jota sovelletaan tilanteissa, joissa saavutettu määräenemmistö on hyvin niukka eli silloin kuin päätöksen aihe on melko kiistanalainen. Perustuslailliseen sopimukseen on otettu vaikutteita nk. Ioanninnan välitysratkaisusta. Välitysratkaisu otettiin käyttöön vuonna 1994 ja se pysyy voimassa, kunnes Nizzan sopimuksessa päätetty uusi ääntenpainotuskäytäntö tulee voimaan. Perustuslaillisen sopimuksen liitteenä oleva hallitusten välisen konferenssin I-25 artiklaa koskeva julistus sisältää päätösehdotuksen I-25 artiklan täytäntöönpanosta.

Päätöksen avulla voidaan siirtyä sujuvasti Nizzan sopimuksen mukaisesta nykyisestä järjestelmästä, joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen äänten painotukseen, uuteen kaksinkertaisen määräenemmistön järjestelmään. Neuvoston on määrä hyväksyä uusi järjestelmä perustuslain voimaantulopäivästä alkaen.

Päätöksen mukaan neuvoston on jatkettava keskustelua säädöksestä, jos jotkut neuvoston jäsenet tätä pyytävät. Jäsenet voivat pyytää keskustelun käymistä, jos ne edustavat joko:

Tätä määräystä sovelletaan siis ainoastaan silloin, kun saavutettu määräenemmistö on suhteellisen niukka.

Neuvosto tekee näissä tapauksissa kaiken voitavansa päästäkseen kohtuullisessa ajassa tyydyttävään ratkaisuun kyseisten jäsenvaltioiden esiin ottamien huolenaiheiden osalta. Neuvoston puheenjohtaja, sen muut jäsenet ja komissio antavat kaiken tukensa laajemman yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.

Tämä ei saa kuitenkaan tuottaa haittaa sellaisten pakottavien määräaikojen soveltamiselle, joita on asetettu perustuslaillisessa sopimuksessa (jos neuvoston on esimerkiksi perustuslain määräysten vuoksi annettava säädös jonkin sitovan määräajan kuluessa), unionin oikeudessa tai neuvoston työjärjestyksessä. Päätös ei siten anna mahdollisuutta veto-oikeuteen.

Todennäköisesti päätöksen merkitys tulee käytännössä jäämään vähäiseksi, koska neuvosto pyrkii päivittäisessä työskentelyssään aina mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen ja usein pääseekin yksimielisyyteen ilman muodollista äänestystä. Myös Ioanninnan välitysratkaisua on käytetty hyvin harvoin. Lauseke onkin siten jäsenvaltioiden poliittinen sitoumus ehkäistä jäsenvaltioiden joutumista vähemmistöön, jos laajempaan yhteisymmärrykseen pääseminen on mahdollista.

Päätös tulee voimaan 1. marraskuuta 2009, jolloin myös siirtyminen uuteen kaksinkertaiseen määräenemmistöpäätösmenettelyyn tapahtuu. Se on voimassa vähintään vuoteen 2014. Sen jälkeen neuvosto voi tehdä sen kumoamisesta eurooppapäätöksen eli päättää asiasta määräenemmistöllä.

[ Takaisin sivun alkuun ]

TIIVISTELMÄTAULUKKO

Artikla Aihe Huomautuksia
I-25 Määräenemmistö Uusia määräyksiä
Pöytäkirja Euroopan unionin toimielimiä ja elimiä koskevista siirtymämääräyksistä Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvoston äänten painotus vuoteen 2009 Siirtymämääräyksiä

[ Takaisin sivun alkuun ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]


Tietosivut eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niissä tulkita perustuslakisopimuksen tekstejä.


Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta | Sivun alkuun