Unionin perusperiaatteet

Toimivaltuuksien jako ja käyttö

: Johdanto
Yleiset periaatteet
Toimivaltatyypit
Toimivaltuuksien käyttö: valvonta ja joustavuus
Tiivistelmätaulukko

JOHDANTO

Perustuslaissa täsmennetään Euroopan unionin (EU) ja jäsenvaltioiden välistä toimivallan jakoa ja kuvaillaan erillisessä osastossa tätä jakoa määrittelevät periaatteet sekä eri toimivaltaluokat.
Nykyinen toimivallan jako on sekä epäselvä että epätarkka. Muutoksilla pyrittiin korjaamaan kolme merkittävää epäkohtaa:

Euroopan kansalaiset valittavat, etteivät he ymmärrä, mitä kukin toimielin tekee unionissa.
EU:lla on taipumus säätää lakeja joko liian yksityiskohtaisesti tai sellaisilla aloilla, joilla se ei ole soveliasta, ja tunkeutua niin tehdessään jäsenvaltioiden toimivallan alueelle.
Toimivallan jaon ja etenkään toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonta ei ole aina parasta mahdollista.

Perustuslain I-12 artiklassa toimivalta jaotellaan yleisluontoisesti kolmeen luokkaan: yksinomaiseen toimivaltaan, jaettuun toimivaltaan sekä tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimiin.
Lisäksi perustuslaissa määrätään, että unionilla on toimivalta varmistaa talous- ja työllisyyspolitiikan yhteensovittaminen sekä määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) .
Perustuslaissa säilytetään myös joustolauseke, joka antaa unionille mahdollisuuden toimia tarvittaessa toimivaltuuksiensa ulkopuolella. Lisäksi siinä tehostetaan toimivallan jaon noudattamisen valvontaa.
Lopuksi on huomattava, että pohjimmiltaan muutokset ovat hyvin pieniä ja toimivaltaan (toimivallan siirtämiseen) ei ole tehty muutoksia juuri ollenkaan.

[ Takaisin sivun alkuun ]

YLEISET PERIAATTEET

Perustuslakisopimuksen I-11 artiklassa esitetään toimivallan siirtämisen periaate, jonka mukaan unionin on toimittava sen toimivallan rajoissa, joka sille on annettu perustuslain tavoitteiden toteuttamiseksi. Perustuslain samassa artiklassa todetaan selvästi, että "toimivalta, jota tässä perustuslaissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille".

Merkittävin perustuslain mukanaan tuoma uudistus on olemassa olevien toimivaltaluokkien kirjaaminen unionin perussopimukseen, mitä ei ole tehty aiemmissa perussopimuksissa. On kuitenkin muistettava, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli oikeuskäytännössään jo aikaisemmin hahmotellut tällaisen luokituksen erottamalla kolme toimivaltaluokkaa (erityinen, jaettu ja täydentävä).

Parhaana toimivallan siirtämisessä sovellettavana menetelmänä pidetään sitä, että unionin toteuttamat toimet määritellään tarkasti. Sen vuoksi perustuslaki sisältää toimivaltaluettelon. Tämä auttaa selventämään nykyisiä perussopimuksia, joissa unionin lainsäädännöllinen toimivalta määritellään joko tavoitteiden mukaan tai aiheittain, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden ymmärtämistä. Parannusta kuitenkin laimentaa I-12 artikla, jossa todetaan, että "unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt määritetään III osan kutakin alaa koskevissa määräyksissä". Vaikka määräys mahdollistaa tietynlaisen joustavuuden, se vähentää luokittelun hyödyllisyyttä, koska aina täytyy kuitenkin analysoida III osan määräykset sen selvittämiseksi, mitä kukin toimielin unionissa tarkalleen tekee.

Toimivaltaan liittyvien yleisperiaatteiden joukossa tulee mainita unionin oikeutta koskeva I-6 artikla. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun perussopimuksessa mainitaan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate: unionin toimivaltaansa käyttäessään antama lainsäädäntö on ensisijaista jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden. Tämä on merkittävä uudistus, sillä tätä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1964 antamaan tuomioon (Costa v. ENEL) perustuvaa periaatetta ei tätä ennen ollut vielä konkreettisesti käytetty unionin primaarioikeudessa.

[ Takaisin sivun alkuun ]

TOIMIVALTATYYPIT

Toimivallan jakautumista käsitellään yksityiskohtaisesti I-12-I-17 artiklassa:

Yksinomainen toimivalta (I-13 artikla)

Unionilla on yksinomainen toimivalta tietyllä alalla silloin, kun vain se voi säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jäsenvaltiot voivat kyseisillä aloilla puuttua asiaan ainoastaan unionin valtuuttamina tai unionin antamien säädösten täytäntöön panemiseksi. Unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat alat määritellään yksityiskohtaisesti I-13 artiklassa. Alat eivät ole muuttuneet nykyisistä.

Jaettu toimivalta (I-14 artikla)

Jäsenvaltioilla ja unionilla on valta säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä tietyllä alalla. Jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei käytä omaansa tai on päättänyt lakata käyttämästä sitä. Tämä on ensisijaisuutta koskevan oikeuskäytännön mukainen toimintatapa. Suurin osa unionin toimivallasta kuuluu tähän luokkaan. I-14 artiklassa esitetään epätäydellinen luettelo jaetun toimivallan aloista, jotka vastaavat nykyistä tilannetta. Luetteloon sisältyy kuitenkin eräitä uudistuksia, esimerkiksi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen osalta. Lisäksi tähän artiklaan on sisällytetty toimivalta, joka ennen määriteltiin rinnakkaiseksi toimivallaksi. Kyseessä on tutkimukseen, teknologian kehittämiseen, avaruuteen, kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun liittyvä toimivalta. Näillä aloilla ensisijaisuutta ei kuitenkaan sovelleta, joten jäsenvaltiot voivat jatkaa toimivaltansa käyttöä samanaikaisesti unionin kanssa, vaikka unioni olisikin käyttänyt omaa toimivaltaansa kyseisillä aloilla.

Tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimet (I-17 artikla)

Tietyillä aloilla ja perustuslaissa määritellyissä olosuhteissa unioni voi käyttää toimivaltaa tukeakseen, sovittaakseen yhteen tai täydentääkseen jäsenvaltioiden toimia korvaamatta kuitenkaan niiden toimivaltaa näillä aloilla. Nämä tukitoimet ovat luonteeltaan pääasiassa taloudellisia. Oikeudellisesti velvoittaviin säädöksiin, joita unioni antaa tässä yhteydessä, ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista. Tämän toimivallan piiriin kuuluvat alat on lueteltu kattavasti I-17 artiklassa. On huomattava, että unionin toimivallan selkeä mainitseminen urheilun, hallinnollisen yhteistyön, matkailun ja pelastuspalvelun alalla on uudistus.

Uuden luokittelun lisäksi on huomattava, että rajallinen määrä jäsenvaltioita voi aina käyttää toimivaltaa tiiviimmän yhteistyön mekanismin ansiosta. Esimerkiksi I-44 artiklassa säädetään, että halutessaan jäsenvaltiot voivat aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön muulla kuin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvalla alalla. Uudet tiiviimpää yhteistyötä koskevat määräykset ovat melko samanlaisia kuin nykyiset Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräykset. Merkittävimmät muutokset liittyvät seuraaviin asioihin: YUTP:hen liittyvien rajoitusten ja rikosasioissa tehtävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevien tilapäisten sääntöjen poistuminen, mahdollisuus - tiiviimmän yhteistyön piirissä - siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöön tai erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä tavanomaiseen ja se, että vähintään kolmasosan jäsenvaltioista on osallistuttava tällaiseen yhteistyöhön nykyisin vaadittavien kahdeksan jäsenvaltion sijaan.

[ Takaisin sivun alkuun ]

TOIMIVALTUUKSIEN KÄYTTÖ: VALVONTA JA JOUSTAVUUS

Perustuslain I-11 artiklassa todetaan, että unionin toimivalta ei määräydy ainoastaan annetun toimivallan periaatteen vaan myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Perustuslaissa tehostetaan toimivallan jaon, ja erityisesti toissijaisuusperiaatteen , noudattamisen valvontaa antamalla myös kansallisille parlamenteille rooli valvonnassa. Pöytäkirjassa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta perustetaan ennakkovaroitusjärjestelmä, johon kansalliset parlamentit tiiviisti osallistuvat.

Toimivallan jaon joustavuuden säilyttämiseksi perustuslakiin sisältyy lauseke, jonka mukaan unioni voi ylittää toimivaltuutensa, jos tämä on tarpeen jonkin perustuslaissa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.
Määräys sisältyy 1-18 artiklaan, se vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan sisältöä ja siinä edellytetään edelleen yksimielistä päätöstä. Määräyksen soveltamisalaan ei kuulu ainoastaan sisämarkkinoiden toiminta, vaan se ulottuu myös perustuslain III osassa mainittuihin politiikkoihin. Parlamentin merkitys menettelyssä on kasvanut. Sitä ei enää pelkästään kuulla menettelyssä, vaan sen on hyväksyttävä jokainen toimenpide.
Samaisessa I-18 artiklassa todetaan myös, että komissio tiedottaa jäsenvaltioiden parlamenteille joustolausekkeen käyttöön perustuvista ehdotuksista, jotta nämä voivat valvoa toissijaisuusperiaatteen soveltamista.

[ Takaisin sivun alkuun ]

TIIVISTELMÄTAULUKKO

Artikla	Aihe	Huomautuksia
I-11-I-18 artikla	Unionin toimivalta	-
I-6 artikla	Yhteisön oikeuden ensisijaisuus	Uusi määräys
I-11 artikla	Toimivallan siirtämisen periaate, toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate	-
I-12 artikla	Toimivallan jaottelu	Uusi määräys
I-13 artikla	Yksinomainen toimivalta
I-14 artikla	Jaettu toimivalta
I-17 artikla	Tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimet
I-18 artikla	Joustolauseke	-
I-44 artikla	Tiiviimpi yhteistyö	-

[ Takaisin sivun alkuun ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]

Tietosivut eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niissä tulkita perustuslakisopimuksen tekstejä.