Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta
HVK:n työskentely vuonna 2003/2004 Ohita kielivalikko ja mene suoraan tiivistelmäluetteloon (pikanäppäin=1)
EUROPA > Tiivistelmät lainsäädännöstä > Hallitustenvälinen konferenssi 2003/2004

YHDENTYMISKEHITYS JA PERUSSOPIMUKSET >

Arkisto   Arkisto   Arkisto   Arkisto

Hallitustenvälinen konferenssi 2003/2004


Italian puheenjohtajakauden neuvottelut


Valmisteluvaihe

Osallistujat
Työmenetelmä
Oikeudellisten asiantuntijoiden tehtävät

Käynnistämismenettely

Komission lausunto
Euroopan keskuspankin lausunto
Euroopan parlamentin päätöslauselma
Alueiden komitean lausunto
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto
Neuvoston tekemä käynnistämispäätös

Tapaaminen Roomassa: neuvottelujen virallinen käynnistäminen

Ensimmäinen ministeritapaaminen
Toinen ministeritapaaminen
Brysselissä lokakuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto
Kolmas ministeritapaaminen
Neljäs ministeritapaaminen
Viides ministeritapaaminen: Napolin ministerikokous
Kompromissipyyntö
Kuudes ministeritapaaminen
Brysselissä joulukuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto

Euroopan unionin tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan puheenjohtaja Valéry Giscard d'Estaing esitti perustuslakisopimusehdotuksen Euroopan unionin (EU) puheenjohtajavaltiolle Italialle 18. heinäkuuta 2003 Roomassa. Jotta EU:n uudistamisprosessi saataisiin päätökseen, oli tässä vaiheessa syytä avata virallisesti jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi eli hallitustenvälinen konferenssi (HVK).

HVK kutsuttiin virallisesti koolle 4. lokakuuta 2003 valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksessa Roomassa. Jäsenvaltioiden ulkoministerit kokoontuivat kuusi kertaa Italian puheenjohtajuuskaudella neuvottelemaan valmistelukunnan työn tuloksista. Valtion- ja hallitusten päämiehet tapasivat HVK:n virallisissa avajaisissa Roomassa sekä loka- ja joulukuussa kokoontuneissa Eurooppa-neuvostoissa.

HVK koskee ainoastaan peruskysymyksiä eikä tarkoituksena ollut neuvotella uudelleen koko valmistelukunnan tekstiä. Neuvottelut oli alun perin tarkoitus saattaa päätökseen Italian puheenjohtajuuskaudella joulukuussa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, mutta jäsenvaltioiden väliset erimielisyydet, jotka koskivat ennen kaikkea tulevaa äänestysjärjestelmää neuvostossa, estivät yhteisymmärrykseen pääsemisen tässä vaiheessa. Eurooppa-neuvosto pyysi tämän vuoksi, että neuvotteluja jatketaan Irlannin puheenjohtajakaudella .

[ Takaisin sivun alkuun ]

VALMISTELUVAIHE

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan mukaan komissio ja jäsenvaltiot voivat tehdä neuvostolle ehdotuksia niiden sopimusten tarkistamiseksi, joihin unioni perustuu. Kyseisessä artiklassa määrätään myös menettelystä, jossa neuvoston on Euroopan parlamenttia, komissiota ja tarvittaessa Euroopan keskuspankkia kuultuaan annettava HVK:n järjestämisestä myönteinen lausunto. Konferenssin kutsuu virallisesti koolle neuvoston puheenjohtaja.

Valmistelukunnan puheenjohtaja esitti perustuslakisopimusehdotuksen Thessalonikissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle 20. kesäkuuta 2003. Eurooppa-neuvosto totesi, että ehdotus muodostaa hyvän lähtökohdan HVK:lle. Eurooppa-neuvosto toivoi hyötyvänsä valmistelukunnan työn synnyttämästä myönteisestä ilmapiiristä ja pyysi puheenjohtajavaltiota Italiaa käynnistämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan mukaisen menettelyn, vaikka eräät maat halusivat lisäaikaa perustuslakiehdotuksen tarkasteluun.

Italia esitti neuvostolle 1. heinäkuuta 2003 virallisen pyynnön HVK:n käynnistämisestä. Thessalonikissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston suositusten mukaisesti Italia totesi kirjeessään, että se aikoi pitää neuvottelut joulukuussa 2003, jotta sopimus voitaisiin allekirjoittaa heti 1. toukokuuta 2004 jälkeen (jolloin kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi Euroopan unioniin) ja ennen kesäkuussa 2004 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Osallistujat

Järjestelyiltään tämä HVK poikkesi aiemmista. Valmistelukunnan valmistelutyön pituuden vuoksi neuvotteluja käytiin ulkoministerien avustamana ainoastaan valtion- ja hallitusten päämiesten kesken eli mahdollisimman korkealla poliittisella tasolla. Aiemmat konferenssit johtivat Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimusten tekemiseen, mutta tässä tapauksessa ei alun perin ollut tarkoitus pitää hallitusten edustajien tai virkamiesten välisiä kokouksia.

Ministeritasolla komission edustajina HVK:ssa toimivat komissaari Michel Barnier ja hänen eroamisensa jälkeen hänen kollegansa António Vitorino. Euroopan parlamentista HVK:hon osallistuivat parlamentin jäsenet Klaus Hänsch ja Iñigo Méndez de Vigo (jonka tilalle tuli marraskuussa parlamentin jäsen Elmar Brok). Kaikki kolme olivat valmistelukunnan aktiivisia jäseniä.

Valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla komissiota edustivat komission puheenjohtaja Romano Prodi ja Euroopan parlamentin puhemies Pat Cox.

Liittymässä olleet maat osallistuivat täysimääräisesti neuvotteluihin, sillä liittymissopimus oli allekirjoitettu ennen HVK:n käynnistämistä. Tässä katsauksessa tarkoitetaan ilmaisulla "jäsenvaltiot" myös tuolloin liittymässä olevaa kymmentä maata. Kolmen hakijamaan (Bulgaria, Romania ja Turkki) hallitukset osallistuivat HVK:hon tarkkailijoina.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Työmenetelmä

Jäsenvaltiot tarkastelivat kesällä valmistelukunnan ehdotuksia ja antoivat lopulliset päätelmänsä Italialle 18. heinäkuuta Roomassa. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että eräät kohdat aiheuttivat yhdelle tai useammalle maalle ongelmia, joista olisi keskusteltava uudelleen HVK:ssa.

Työn helpottamiseksi ja tietojen kanavoimiseksi jäsenvaltiot nimittivät yhteyshenkilöitä ("focal points"). Tällaiset virkamiehet, joiden asema on pääasiassa hallinnollinen, ovat osoittautuneet ratkaiseviksi neuvottelujen sujuvuudelle.

Ministeritason neuvottelujen valmistelun parantamiseksi puheenjohtajavaltio toimitti ennen HVK:n virallista käynnistämistä valtuuskunnille kyselyitä, joissa tehdään yhteenveto valmistelukunnan esittämistä ehdotuksista ja kansallisten valtuuskuntien toivomuksista.

Asiakirjaan CIG 9/03 annetut vastaukset (asiakirjat CIG 10/03-35/03) ovat CIG:n sivustolla otsikon Valtuuskuntien asiakirjat alla.

Komissiota ja tulevaa unionin ulkoasiainministeriä koskeva kolmas kysely toimitettiin ennen toista ministeritapaamista .

Koko neuvottelujen ajan puheenjohtajavaltio piti tiiviisti yhteyttä valtuuskuntiin ja järjesti lähes jatkuvasti kahdenvälisiä tapaamisia. Poliittisella tasolla neuvoston puheenjohtajavaltion Italian pääministeri Silvio Berlusconi ja neuvoston puheenjohtaja Italian ulkoministeri Franco Frattini tapasivat kollegojaan jäsenvaltioissa epävirallisissa kokouksissa erityisesti pääkaupunkeihin suuntautuneella kiertomatkallaan.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Oikeudellisten asiantuntijoiden tehtävät

Valmistelukunnan esittämää perustuslakisopimusehdotusta on vielä tarkasteltava perinpohjaisesti juridiselta ja kielelliseltä kannalta, jotta varmistetaan, ettei siinä ole sellaisia puutteita tai epäselvyyksiä, jotka voisivat aiheuttaa oikeudellisen riskin. Koska nämä kysymykset eivät tiukasti ottaen ole poliittisia, puheenjohtajavaltio päätti pyytää apua oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmältä, jonka puheenjohtajana toimi neuvoston oikeudellisen yksikön pääjohtaja Jean-Claude Piris. Tähän työryhmään kuului jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan parlamentin edustajia sekä kolmen hakijamaan tarkkailijoita.

Oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmä aloitti työnsä lukemalla uudelleen perustuslakiehdotuksen neuvoston oikeudellisen yksikön laatiman asiakirjan perusteella. Kyseisessä asiakirjassa ehdotukseen oli lisätty oikeudellisia huomautuksia.

Lisäksi ryhmä tarkasteli liittymissopimusten määräyksiä, joilla muutetaan kunkin laajenemisen jälkeen voimassa olleita perussopimuksia. Tarkoituksena oli etsiä määräykset, jotka voitiin säilyttää tai jotka olivat tällä välin vanhentuneet (siirtymätoimenpiteet yms.). Näin tehtiin myös sellaisten pöytäkirjojen ja julistusten osalta, jotka oli liitetty perussopimuksiin aiemmissa HVK:issa.

Eräät neuvottelujen aikana valtuuskuntien esille tuomat kysymykset oli selvitettävä sekä juridisesti että teknisesti. Sen vuoksi puheenjohtajavaltio ehdotti 4. marraskuuta, että oikeudellisten asiantuntijoiden työryhmän toimeksiantoa jatketaan. Tällöin voitaisiin selvittää laadintaan liittyvät ei-poliittiset ongelmat ja edetä työssä nopeammin.

Ryhmä esitti työnsä tulokset asiakirjassa CIG 50/03 marraskuun lopussa. Tässä asiakirjassa esitetään perustuslakisopimusehdotus puhtaasti tekstinlaadinnallisen ja oikeudellisen tarkastelun jälkeen. Se toimi pohjana HVK:ssa käytäville neuvotteluille. Lisäyksessä 1 ovat voimassa oleviin perussopimuksiin liitettyjen pöytäkirjojen ja liitteiden tarkastelun tulokset sekä valmistelukunnan laatimat pöytäkirjat.

Ryhmä jatkoi työtään ja julkaisi vuonna 2004 kaksi lisäystä, jotka koskevat liittymissopimuksista ja julistuksista johtuvia muutoksia. Näihin asiakirjoihin tehtiin oikaisuja. Kaikki nämä asiakirjat ovat CIG:n sivustolla .

[ Takaisin sivun alkuun ]

KÄYNNISTÄMISMENETTELY

Komission lausunto

Komissio antoi 17. syyskuuta 2003 virallisen lausuntonsa HVK:n koollekutsumisesta. Komissio kiitti lausunnossaan valmistelukunnan työtä, jonka sen mielestä pitäisi muodostaa "pohjan HVK:n työskentelylle". Lisäksi komissio totesi, että HVK:ssa olisi "parannettava ja selkeytettävä perustuslakisopimusehdotusta ja saatettava työ päätökseen". Komissio teki kuitenkin eräitä parannusehdotuksia muutamiin kohtiin.

Nämä kohdat liittyivät erityisesti komission kokoa ja kokoonpanoa koskeviin uusiin ehdotuksiin, määräenemmistöllä tehtävien päätösten käytön lisäämiseen, tulevan perustuslain tarkistamismenettelyn yksinkertaistamiseen ennen kaikkea sen EU:n politiikkoja koskevien määräysten osalta sekä talouspolitiikkojen koordinointiin ennen kaikkea euroalueen maiden kesken.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Euroopan keskuspankin lausunto

Euroopan keskuspankkia (EKP) olisi kuultava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan mukaisesti valmistelukunnan rahapolitiikkaan ehdottamien muutosten osalta. Keskuspankki ilmoitti lausunnossaan suhtautuvansa myönteisesti valmistelukunnan ehdotuksiin ja ehdotti muutamia muutoksia, jotka koskivat ennen kaikkea hintojen vakauden sisällyttämistä unionin tavoitteisiin. Lisäksi se ehdotti, että jäsenvaltioiden keskuspankkien riippumattomuus mainittaisiin nimenomaisesti perustuslaissa.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Euroopan parlamentin päätöslauselma

Euroopan parlamentti antoi 24. syyskuuta päätöslauselman, joka muodostaa sen virallisen lausunnon ennen HVK:n koollekutsumista. Se kiitti perussopimusten tarkistamismenetelmän tehokkuutta ja pyysi HVK:a hyväksymään ehdotuksen vaarantamatta perustuslakiehdotuksen perimmäistä tasapuolisuutta. Vaikka parlamentti ei olekaan tyytyväinen kaikkiin kohtiin, se toivoo, että perustuslain tarpeellisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Alueiden komitean lausunto

Alueiden komitea antoi omasta aloitteestaan ehdotuksia, joiden tarkoituksena oli ennen kaikkea lujittaa perustuslakiehdotuksen etenemistä siltä osin kuin se koskee EU:n paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden perustuslaillista tunnustamista.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi 24. ja 25. syyskuuta pidetyssä istunnossaan omasta aloitteestaan lausunnon HVK:ssa käytävistä neuvotteluista. Komitea kiittää perustuslakisopimusehdotuksen yleistä tasapuolisuutta, mutta suosittaa, että HVK tarkentaa ja selkeyttää eräitä kohtia, jotta kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen luottamus ja sitoumus perustuslakia kohtaan lujittuisi.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Neuvoston tekemä käynnistämispäätös

Sen jälkeen kun komissio, Euroopan keskuspankki ja Euroopan parlamentti olivat antaneet myönteisen lausunnon HVK:n koollekutsumisesta, yleisten asioiden neuvosto hyväksyi virallisesti HVK:n koollekutsumisen 29. syyskuuta 2003 pidetyssä istunnossaan. Ensimmäisen kokous sovittiin järjestettäväksi 4. lokakuuta 2003 Roomassa. Tällöin päätettiin myös, että Euroopan parlamentti otetaan työhön mukaan.

[ Takaisin sivun alkuun ]

TAPAAMINEN ROOMASSA: NEUVOTTELUJEN VIRALLINEN KÄYNNISTÄMINEN

Valtion- ja hallitusten päämiehet tapasivat Roomassa, jossa perussopimukset allekirjoitettiin. Konferenssi avattiin virallisesti tässä tilaisuudessa. Tapaamisen aikana käytiin yleisiä poliittisia keskusteluja ja vaihdettiin näkemyksiä neuvotteluista. Lisäksi osallistujat ratkaisivat viimeisimmät HVK:hon liittyvää menettelyä koskevat kysymykset.

Ns. Rooman julistuksessa valtion- ja hallitusten päämiehet vakuuttivat, että integraatioprosessi on tärkeä ja että on tarpeen hyväksyä sellainen perustuslaki, jolla "Euroopasta tehdään yhtenäisempi, avonaisempi, demokraattisempi, tehokkaampi ja kansalaisia läheisempi".

[ Takaisin sivun alkuun ]

Ensimmäinen ministeritapaaminen 4. lokakuuta 2003

Sen jälkeen kun valtion- ja hallitusten päämiehet olivat käynnistäneet neuvottelut, järjestettiin ulkoministerien ensimmäinen tapaaminen. Puheenjohtajavaltio laati asiakirjan, johon oli koottu valtuuskuntien vastaukset lakiasäätävää neuvostoa sekä sen kokoonpanoa ja puheenjohtajuutta koskeviin kysymyksiin. Asiakirja toimi pohjana ensimmäisessä tapaamisessa käydyille keskusteluille. Puheenjohtajavaltio totesi, että suurin osa valtuuskunnista oli vastustanut lakiasäätävän neuvoston perustamista. Neuvoston kokoonpanon osalta puheenjohtajavaltio ehdotti vaihtoehtoja mahdolliseen sovitteluratkaisuun pääsemiseksi.

Näiden keskustelujen perusteella puheenjohtajavaltio julkaisi muutamia päiviä myöhemmin konkreettisia ehdotuksia, jotka koskivat neuvoston puheenjohtajuutta ja sen eri kokoonpanoja. Ehdotuksiin kuuluivat mm. lakiasäätävää neuvostoa koskevan ehdotuksen hylkääminen ja sellaisen pöytäkirjaehdotuksen laatiminen, joka sisältäisi perusmääräyksiä neuvoston puheenjohtajuuden organisoimisesta.

Puheenjohtajavaltio julkaisi 4. lokakuuta pidetyn kokouksen jälkeen alustavan aikataulun HVK:n työskentelylle. Kyseisessä asiakirjassa puheenjohtajavaltio kehottaa valtuuskuntia toimittamaan ennen 20. lokakuuta muita kuin toimielimiä koskevat kysymykset, joita ne haluavat käsiteltävän HVK:ssa. Puheenjohtajavaltio pyysi kuitenkin valtuuskunnilta tietynasteista itsekuria, jotta kysymysten määrää voitaisiin rajata.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Toinen ministeritapaaminen 14. lokakuuta 2003

Ennen toista HVK:n kokousta Italia lähetti valtuuskunnille uudet kyselyt, jotka koskivat komissiota ja tulevaa unionin ulkoasianministeriä.

Eräät jäsenvaltiot ilmaisivat haluavansa muuttaa valtuuskuntien tekemiä ehdotuksia komissiota koskevien kohtien osalta. Italian puheenjohtajuuskaudella pyrittiin valtuuskunnille osoitetuilla yksityiskohtaisilla kysymyksillä tutkimaan mahdollisuutta saavuttaa sovitteluratkaisu.

Osoittautui myös tarpeelliseksi selkeyttää unionin ulkoasiainministerin asema.
Ennen HVK:n käynnistämistä laaditun asiakirjan CIG 2/03 perusteella puheenjohtajavaltio esitti kysymyksiä, jotka koskivat ministerin asemaa kahdessa toimielimessä ("kaksoisrooli") ennen kaikkea komissiossa noudatettavan kollegisen vastuun periaatteen kannalta.

Näiden kahden kysymyksen lisäksi konferenssissa käsiteltiin 4. lokakuuta käynnistetyissä keskusteluissa esille otettua neuvoston kiertävää puheenjohtajuutta. Brysselissä 16. ja 17. lokakuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston valmisteluja varten ministerit ottivat esille muita toimielimiin liittyviä kysymyksiä, jotka koskivat erityisesti Euroopan parlamentin kokoonpanoa, Eurooppa-neuvostoa ja sen puheenjohtajaa sekä määräenemmistön määrittelyyn liittyvää vaikeaa kysymystä. Illallisen aikana keskusteltiin puolustukseen liittyvistä kysymyksistä, kuten jäsentyneestä yhteistyöstä ja solidaarisuuslausekkeesta.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Brysselissä 16. ja 17. lokakuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto

Eurooppa-neuvoston kokous jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä keskusteltiin HVK:sta ja toisessa Eurooppa-neuvostoon liittyvistä aiheista. Ensimmäisen päivän iltapäivällä valtion- ja hallitusten päämiehet keskustelivat ulkoministereiden aiemmin pitämässä kokouksessa laadituista toimielimiin liittyvistä kysymyksistä. Esille otettiin Euroopan parlamentin kokoonpano, Eurooppa-neuvoston ja sen puheenjohtajan asema sekä määräenemmistön laskeminen. Illallisen aikana keskusteltiin puolustukseen liittyvistä kysymyksistä.

Tapaamisen tarkoituksena ei ollut löytää konkreettisia ratkaisuja ongelmakohtiin, vaan laatia vain laajat suuntaviivat ministeritasolla käytäville neuvotteluille. Tässä vaiheessa puheenjohtajavaltio oli suunnitellut käytäviksi kahdenvälisiä neuvotteluita, joissa tehtyjä konkreettisia ehdotuksia ei saatettaisi julkisuuteen.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Kolmas ministeritapaaminen 27. lokakuuta 2003

Tätä tapaamista varten puheenjohtajavaltio oli laatinut kolme eri asiakirjaa.
Kaksi niistä koski muita kuin toimielimiin liittyviä kysymyksiä (myös talous- ja rahoitusalaa) ja määräenemmistöllä tehtävien päätösten soveltamisalaa. Nämä asiakirjat koskivat kysymyksiä, joista valtuuskunnat halusivat vielä neuvotella. Kolmannessa asiakirjassa käsiteltiin neuvoston puheenjohtajuutta ja sen eri kokoonpanoja koskevaa uutta ehdotusta.

Muita kuin toimielimiä koskevia kysymyksiä käsittelevässä asiakirjassa puheenjohtajavaltio toi esille kaikki edelleen avoimet kysymykset, joita ovat mm. johdanto-osa, unionin arvot ja tavoitteet, Euroopan unionin perusoikeuskirja, rahoitus ja talousarviomenettely, talous- ja rahapolitiikka, oikeus- ja sisäasiat, ulkosuhteet, perussopimusten tarkistaminen sekä useat muihin unionin politiikkoihin liittyvät seikat. Puheenjohtajavaltio laski yhteensä 91 kohtaa, joita yksi tai useampi valtuuskunta oli ottanut esille.

Talous- ja rahoituskysymysten osalta valtionvarainministerit käsittelivät eräitä valmistelukunnan ehdotuksia syyskuussa Stresassa pidetyssä epävirallisessa kokouksessaan. Ecofin-neuvoston toivomat muutokset koskivat erityisesti Euroopan parlamentin toimivaltaa rahoitusnäkymien hyväksymisessä ja varainhoitoasetusten antamisessa sekä komission toimivaltaa liiallista alijäämään koskevan menettelyn täytäntöönpanossa.

Määräenemmistöllä tehtävien päätösten soveltamisalan osalta puheenjohtajavaltio totesi, että eräät valtuuskunnat halusivat säilyttää valtuuskunnan ehdottaman tasapuolisuuden, kun taas toiset valtuuskunnat halusivat laajentaa määräenemmistöpäätöksiä muille aloille tai ehdottivat yksimielisesti tehtävien päätösten käyttöönottoa herkillä aloilla. Eräät valtuuskunnat myös vastustivat yhdyskäytävälausekkeita.

Puheenjohtajavaltio tarkisti ensimmäistä ehdotustaan neuvoston puheenjohtajuutta ja sen kokoonpanoja koskevin osin ottaakseen huomioon valtuuskuntien huomautukset. Ryhmäpuheenjohtajuutta koskeva ehdotus pysyi siis ennallaan.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Neljäs ministeritapaaminen 18. marraskuuta 2003

Puheenjohtajavaltio laati 18. marraskuuta pidettyä HVK:a varten kaksi asiakirjaa, joista toinen koski tulevaa unionin ulkoasianministeriä ja toinen tulevan perustuslakisopimuksen tarkistamismenettelyä.

Puheenjohtajavaltio esitti unionin ulkoasianministerin osalta perustuslakitekstiin tehtäviä muutoksia 14. lokakuuta pidetyssä kokouksessa huolta herättäneisiin kysymyksiin vastaamiseksi. Ehdotetut muutokset koskivat ennen kaikkea tulevan ministerin riippumattomuutta, hänen mahdollista irtisanoutumistaan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja ulkosuhteiden välistä johdonmukaisuutta.

Perustuslaissa annettiin jo alun perin mahdollisuus kevennettyyn tarkistusmenettelyyn erityisesti yhdyskäytävälausekkeiden osalta. Valtuuskuntien erilaisten näkemysten vuoksi puheenjohtajavaltio ehdotti, että kansallisten parlamenttien osallisuutta yhdyskäytävälausekkeiden soveltamisessa lisättäisiin. Tulevan perustuslakisopimuksen tarkistamisen osalta se ehdotti, että otetaan käyttöön kevennetty tarkistuslauseke, jota sovelletaan ainoastaan tiettyihin perustuslakisopimuksen kohtiin.

Kokouksen aikana unionin ulkoasiainministerin asemaa koskevat valtuuskuntien kannat lähenivät toisiaan. Suuri osa valtuuskunnista tuki puheenjohtajavaltion tekemiä ehdotuksia. Perussopimusten tarkistamisen osalta erimielisyyttä herättivät lähinnä yhdyskäytävälausekkeet. "Nihil obstat" -menettelyä (hyväksyntä annetaan, jos yksikään kansallinen parlamentti ei asiaa vastusta) koskeva puheenjohtajavaltion ehdotus näytti olevan oikeansuuntainen ratkaisu.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Viides ministeritapaaminen: Napolin ministerikokous 28. ja 29. marraskuuta 2003

Napolin ministerikokouksessa marraskuun lopussa käytyihin neuvotteluihin valmistautumiseksi puheenjohtajavaltio julkaisi asiakirjan käsiteltyjä kysymyksiä koskevista huomautuksistaan. Asiakirjan lisäyksessä puheenjohtajavaltio esitti ehdotuksensa artikloiksi. Näissä kahdessa asiakirjassa esitettiin eräänlainen välikatsaus, joka muodosti perustan Napolissa käydyille keskusteluille.

Puheenjohtajavaltio halusi pysyä ehdotuksessaan uskollisena valmistelukunnan laatimalle perustuslakisopimusehdotukselle ja noudattaa sen tasapuolisuutta. Tehdäkseen jäsenvaltiot tyytyväisiksi ja selvittääkseen eräitä kohtia puheenjohtajavaltio laati julistuksia, joilla ei sinällään muuteta tekstiä vaan avataan sovitteluratkaisun mahdollisuus.

Sellaisten kysymysten osalta, joista ei voitu vielä tehdä päätelmiä, puheenjohtajavaltio selvitti tilanteen ja luonnosteli siihen ratkaisun kun se oli mahdollista. Tässä vaiheessa ei tehty ehdotuksia neuvostossa määräenemmistöllä tehtävistä päätöksistä.

Pyöreän pöydän keskustelujen päätyttyä puheenjohtajavaltio arvioi, että jäsenvaltiot olivat yleisesti ottaen optimistisia. Keskusteluissa otettiin esille erityisesti unionin politiikat, mutta myös perustuslain yksinkertaistettu tarkistamismenettely. Ministerikokouksen aikana puheenjohtajavaltio esitti kaksi muutettua ehdotusta, jotka koskivat taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota sekä matkailua.

Viimeisenä päivänä tarjoillulla illallisella keskityttiin lähinnä puolustuspolitiikkaan. Juuri ennen ministerikokousta järjestetyn Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen tapaamisen perusteella nämä maat esittivät uusia ehdotuksia jäsentynyttä yhteistyötä koskevista säännöistä. Periaatteellinen yhteisymmärrys saavutettiin erityisesti jäsentynyttä yhteistyötä ja yhteistä puolustusta koskevasta lausekkeesta.

Aamulla 29. marraskuuta pidetyssä kokouksessa keskusteltiin lähinnä toimielimiin liittyvistä kysymyksistä. Puheenjohtajavaltion mukaan konferenssi eteni hyvin komissiota ja unionin ulkoasiainministeriä koskevien kysymysten osalta.

Kaksinkertainen enemmistö neuvostossa on kaikkein vaikein kysymys. Konferenssissa keskusteltiin itse periaatteesta ( valmistelukunnan ehdottama kaksinkertainen enemmistö vai Nizzan sopimuksessa määrätty järjestelmä ) sekä erilaisista ehdotuksista, joilla muutettaisiin asiakirjan hyväksymiseksi vaadittavaa jäsenvaltioiden ja väestön vähimmäismäärää. Puheenjohtajavaltio ei esittänyt konkreettisia ehdotuksia. Johdanto-osa on arka kysymys. Tässä vaiheessa puheenjohtajavaltio vain kokosi erilaisia näkemyksiä ja luovutti ne Eurooppa-neuvostolle päätöksentekoa varten.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Kompromissipyyntö

Brysselissä 5. joulukuuta 2003 pidetyssä Eurooppa-valmistelukunnan entisten Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamentin jäsenten kokouksessa puheenjohtaja Valéry Giscard d'Estaing esitti seuraavan toivomuksen HVK:lle: "On parempi, että perustuslakia ei tehdä ollenkaan, kuin että tyydyttäisiin huonoon perustuslakiin". Samassa kokouksessa ulkoasiain neuvoston puheenjohtaja Franco Frattini vakuutti, että Italia "ei hyväksy halpaa kompromissia", vaan jatkaa ponnistelujaan perustuslakisopimusehdotuksen puolesta.

Myös Euroopan parlamentti on osoittanut kannattavansa perustuslakiehdotusta hyväksymällä suurella ääntenenemmistöllä päätöslauselman HVK:n työskentelystä. Se pyysi valtion- ja hallitusten päämiehiä jatkamaan ponnistelujaan ja selvittämään erimielisyytensä saavuttaakseen tasapuolisen ja myönteisen tuloksen 13. joulukuuta.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Kuudes ministeritapaaminen 9. joulukuuta 2003

Tämän tapaamisen asialistalla olivat ainoastaan puolustukseen ja talousarvioon liittyvät kysymykset. Napolin ministerikokouksessa saavutetun periaatteellisen yhteisymmärryksen perusteella puheenjohtajavaltio esitti uuden asiakirjan, joka sisälsi yksityiskohdat kyseisen sopimuksen artikloista.

Puheenjohtajavaltio ei ehdottanut sovitteluratkaisua talousarvioon liittyviin kysymyksiin . Se halusi säilyttää valmistelukunnan ehdottaman ratkaisun, jolla Euroopan parlamentin toimivaltaa lisättäisiin vuotuisessa talousarviomenettelyssä.

Ulkoministerit eivät päässeet kokouksessa sovitteluratkaisuun puolustukseen ja talousarvioon liittyvissä kysymyksissä. Yhteistä puolustusta koskevien artiklojen laatiminen aiheutti yhä ongelmia erityisesti puolueettomille maille, jotka vastustavat toimenpiteiden automaattista luonnetta. Myös eri osapuolten kannat talousarviomenettelystä olivat edelleen kaukana toisistaan.

[ Takaisin sivun alkuun ]

Brysselissä 12. ja 13. joulukuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto

Kolme päivää ennen Eurooppa-neuvostoa puheenjohtajavaltio julkaisi ehdotuksensa asiakirjassa, johon sisältyi kaksi lisäystä. Lisäyksessä 1 olivat artikloja koskevat ehdotukset. Lisäys 2, joka julkaistiin vain vähän ennen Eurooppa-neuvoston alkamista, käsitteli yhä avoimina olevia kysymyksiä eli johdanto-osaa, komission kokoonpanoa, määräenemmistöllä tehtäviä päätöksiä ja Euroopan parlamentin jäsenten vähimmäislukumäärää. Asiakirjassa ei ollut konkreettisia ehdotuksia vaan siinä esitettiin suuntaviivoja lopullista sovitteluratkaisua varten.

Ennen hallitustenvälistä konferenssia oli järjestettävä Eurooppa-neuvoston tavanomainen neljännesvuosittainen kokous. Erittäin huolellisesti valmisteltu kokous kesti vain aamupäivän 12. joulukuuta.

Puheenjohtajavaltio totesi, että ainoa jäljellä oleva todellinen ongelma oli neuvostossa määräenemmistöllä tehtävät päätökset. Sen tavoitteena oli löytää ratkaisu tähän kohtaan, minkä jälkeen myös muut avoinna olevat neuvottelukohdat voitaisiin toivottavasti saattaa helposti päätökseen.

Ensimmäinen hallitustenvälisen konferenssin tapaaminen käynnistyi illalla ensimmäisellä puheenvuorokierroksella. Hiukan tämän jälkeen kokous keskeytettiin, jotta puheenjohtajavaltio voisi tavata valtuuskunnat erikseen "tunnustuksellisiksi" kutsutuissa tapaamisissa. Näiden luottamuksellisten tapaamisten tarkoituksena oli auttaa puheenjohtajavaltiota löytämään sovitteluratkaisu. Iltapäivällä aloitetut kahdenväliset tapaamiset jatkuivat pitkälle yöhön saakka.

Myös aamupäivä 13. joulukuuta käytettiin "tunnustuksellisiin" tapaamisiin.
Päivällisen aikana kävi selväksi, että valtuuskuntien kannat olivat liian kaukana toisistaan neuvostossa tehtävien päätösten osalta. Eräät valtuuskunnat puolsivat valmistelukunnan ehdotusta, kun taas toiset kannattivat Nizzan sopimuksessa määrättyä järjestelmää. Kaikki osapuolet eivät myöskään hyväksyneet epävirallisia ehdotuksia, joilla muutettaisiin määräenemmistöön vaadittavaa vähimmäismäärää.

Tällaisessa umpikujaan ajautuneessa tilanteessa puheenjohtajavaltio katsoi, ettei se voi laatia tasapuolista ehdotusta, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä. Sen vuoksi yhteisymmärrykseen pääseminen katsottiin mahdottomaksi. Hallitustenvälinen konferenssi laati julistuksen, jossa neuvottelujen todettiin epäonnistuneen ja kehotettiin seuraavaa puheenjohtajavaltiota Irlantia jatkamaan konsultaatioita:

"Eurooppa-neuvosto toteaa, että hallitustenvälinen konferenssi ei tässä vaiheessa pystynyt pääsemään yhteisymmärrykseen perustuslakisopimusehdotuksesta. Kehotamme Irlantia jatkamaan konsultaatioita ja arvioimaan mahdollisuutta edetä tilanteessa sekä laatimaan raportin Eurooppa-neuvostolle maaliskuussa

[ Takaisin sivun alkuun ] [ Seuraava sivu ] [ Päävalikko ]


Painettu versio | Oikeudellinen huomautus | Mitä uutta? | Haku | Yhteystiedot | Hakemisto | Sanasto | Lisätietoja tästä sivustosta | Sivun alkuun