Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

José Manuel Durão Barroso Euroopan komission puheenjohtaja Euroopan uudistaminen – Puhe unionin tilasta 2011 Euroopan parlamentti Strasbourg 28. syyskuuta 2011

Commission Européenne - SPEECH/11/607   28/09/2011

Autres langues disponibles: FR EN DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

SPEECH/11/607

José Manuel Durão Barroso

Euroopan komission puheenjohtaja

Euroopan uudistaminen – Puhe unionin tilasta 2011

Euroopan parlamentti

Strasbourg 28. syyskuuta 2011

Arvoisa puhemies,

arvoisat parlamentin jäsenet,

arvoisa ministeri

Unionin tilan arvioinnissa on oltava rehellinen, ja asiat on tehtävä aivan selviksi.

Euroopan unioni on historiansa suurimman haasteen edessä.

Kyseessä on finanssi-, talous- ja sosiaalikriisi, mutta myös luottamuskriisi. Se kohdistuu päättäjiimme yleisesti, EU:hun sekä kykyymme löytää ratkaisuja.

Kriisin syyt ovat tiedossa: Eurooppa ei ole vastannut kilpailukykyhaasteisiin. Eräät jäsenvaltiot ovat langenneet elämään yli varojensa. Finanssimarkkinoilla on levinnyt vastuutonta käyttäytymistä, jota ei voida hyväksyä. Emme ole puuttuneet jäsenvaltioiden väliseen epätasapainoon, varsinkaan euroalueella.

Ongelmia ovat pahentaneet rakenteelliset muutokset maailmanjärjestyksessä ja globalisaation paineet.

Yhteiskunnissamme vallitsee syvä huoli tilanteesta. Monet kansalaisistamme pelkäävät tulevaisuutta. Kansallinen itseensä käpertymisen vaara – ettenkö sanoisi nationalismin vaara – on suurempi kuin koskaan.

Populistisissa reaktioissa kyseenalaistetaan unionin suuret saavutukset – euro, sisämarkkinat ja jopa ihmisten vapaa liikkuvuus.

Mielestäni voidaan sanoa, että valtionvelkakriisi on nyt ennen kaikkea poliittisen luottamuksen kriisi. Kansalaisten, mutta myös EU:n ulkopuolisen maailman, katseet kohdistuvat meihin. He kysyvät, olemmeko me todella unioni? Onko meillä todella tahtoa tukea yhteistä rahaa?

Ovatko heikommassa asemassa olevat jäsenvaltiot todella päättäneet toteuttaa välttämättömät uudistukset?

Ovatko vauraammat jäsenvaltiot todella valmiita osoittamaan solidaarisuutta?

Pystyykö Eurooppa todella luomaan kasvua ja työpaikkoja?

Minun vastaukseni on:

Tilanne on vakava, mutta kriisiin on olemassa ratkaisuja.

Euroopalla on tulevaisuus.

Jos me palautamme luottamuksen. Ja luottamuksen palauttamiseksi me tarvitsemme vakautta ja kasvua, mutta myös poliittista tahtoa, poliittista johtajuutta.

Meidän on yhdessä esitettävä kansalaisillemme Euroopan uudistamista.

Meidän on päästävä tilanteeseen, jota Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50-vuotispäivän johdosta Berliinissä annetussa, komission, parlamentin ja Eurooppa-neuvoston allekirjoittamassa julistuksessa kuvataan. Tuolloin todettiin: ”Nykyisin elämme yhdessä aivan toisella tavalla, kuin koskaan aikaisemmin on ollut mahdollista. Meillä Euroopan unionin kansalaisilla on onni olla yhdessä.” ”Wir leben heute miteinander, wie es nie zuvor möglich war. Wir Bürgerinnen und Bürger der Europäischen Union sind zu unserem Glück vereint.” Julistus ja nuo sanat ovat tärkeitä. Meidän on muutettava tämä tahtotila arkipäivän rohkeudeksi.

Onnistuminen on mahdollista EU:n toimielimien avulla, ei niitä vastustamalla.

Tiedetään, että jotkut korostavat nyt vakautta, toiset taas kasvua.

Minusta tarvitsemme molempia.

Eräät haluavat kuria, toiset taas solidaarisuutta.

Minusta tarvitsemme molempia.

Osittaisten ratkaisujen aika on ohi. Tarvitsemme päättäväisyyttä tehdä globaaleja ratkaisuja. Suurempaa kunnianhimoa Eurooppaa varten.

Uskon todella, että olemme nyt ratkaisevassa käännekohdassa. Jos me emme nyt jatka yhdentymisen tiellä, vaarana on hajaannus.

Tarvitaan siis poliittista tahtoa. Kyseessä on koko sukupolveamme koskeva tulikoe.

Kyllä, kriisistä on mahdollista irtautua. Eikä se ole pelkästään mahdollista vaan välttämätöntä. Ja poliittinen johtajuus on se, joka tekee välttämättömän mahdolliseksi.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Aloitetaanpa Kreikasta. Kreikka on ja pysyy euroalueen jäsenenä. Sen on täytettävä sitoumuksensa täysimääräisesti ja ajallaan. Euroalueen muut jäsenet puolestaan ovat sitoutuneet tukemaan Kreikkaa ja toisiaan. Kuten euroalueen huippukokouksessa 21. heinäkuuta todettiin: ”Jatkamme määrätietoisesti ohjelmiin osallistuvien maiden tukemista, kunnes ne ovat alkaneet saada uudelleen rahoitusta markkinoilta, edellyttäen, että ne panevat ohjelmansa menestyksekkäästi täytäntöön.”

Tämä on syy, miksi perustin Kreikkaa varten erityistyöryhmän.

Olemme juuri käynnistäneet toimintasuunnitelman, jossa on kaksi keskeistä pilaria:

  • noin sata elinkelpoista ja korkealaatuista hanketta, joilla tehdään investointeja kaikilla Kreikan alueilla, jotta jäljellä olevia, Kreikalle osoitettuja rakennerahastovaroja voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla

  • mittava kampanja EU:n osarahoittamiin hankkeisiin liittyvän byrokratian vähentämiseksi.

Rakennerahastoista on jäljellä 15 miljardia euroa käytettäväksi Kreikassa. Niiden avulla on mahdollista tukea Kreikan taloutta kiireellisellä Kreikan hallinnolle suunnatulla ohjelmalla.

Käynnissä on jo 500 miljoonan euron ohjelma, jolla taataan Euroopan investointipankin lainoja Kreikalle.

Komissio harkitsee myös laajemman takausmekanismin luomista. Sen avulla pankkien olisi taas mahdollista luotottaa reaalitaloutta.

Kaikessa tässä on kyse valtavasta tuesta Kreikan taistelulle, ja Kreikan on saatava aikaan konkreettisia tuloksia. Sen on luovuttava haitallisista käytännöistä ja vastustettava oman edun tavoittelua.

On kuitenkin tehtävä selväksi: kyseessä ei ole pikamatka vaan maraton.

Vakauden ja vastuun unionin rakentamisessa ei kuitenkaan ole kyse vain Kreikasta.

Talouden tilanne on hyvin vaikea. Riskien jatkuva maailmanlaajuinen uudelleenarviointi vaikuttaa kielteisesti. Siksi meillä on velvollisuus rakentaa uudelleen luottamus euroon ja koko unioniin.

Voimme tehdä sen osoittamalla, että pystymme tekemään kaikki päätökset, joita yhteisen rahan ja yhdennetyn talouden kilpailukykyinen, osallistava ja resurssitehokas ylläpito edellyttää. Tätä varten meidän on toimittava niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Ensiksi on päätettävä nopeasti, miten me vastaamme valtioiden velkakriisiin.

Tämä edellyttää vahvoja kriisinratkaisumekanismeja. Tarvitsemme eurolle uskottavaa tulivoimaa ja tehokkaat palomuurit.

Meidän on tukeuduttava Euroopan rahoitusvakausvälineeseen ja tulevaan Euroopan vakausmekanismiin.

Euroopan rahoitusvakausvälinettä on välittömästi sekä vahvistettava että joustavoitettava. Komissio teki tätä koskevan ehdotuksen jo tammikuussa. Euroalueen valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat asiasta 21. heinäkuuta. Vasta sitten, kun Euroopan rahoitusvakautusväline ratifioidaan, sillä voidaan:

  • hyödyntää ennakoivaa väliintuloa,

  • tukea pankkien pääomittamista,

  • tulla väliin jälkimarkkinoilla ja auttaa välttämään ongelmien leviäminen.

Kun Euroopan rahoitusvakausväline on ratifioitu, meidän pitäisi hyödyntää sen varoja mahdollisimman tehokkaasti. Komissio valmistelee parhaillaan vaihtoehtoja tätä varten.

Lisäksi meidän on tehtävä kaikki voitavamme Euroopan vakausmekanismin voimaantulon nopeuttamiseksi.

Luotamme luonnollisesti myös siihen, että Euroopan keskuspankki tekee kaiken tarvittavan – kaikilta osin perussopimusta noudattaen – euroalueen eheyden ja rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi.

Emme voi kuitenkaan lopettaa tähän. Meidän on syvennettävä talouden koordinointia ja yhdentämistä erityisesti euroalueella.

Tehtävä on vähintään yhtä suuri poliittisesti kuin taloudellisesti.

Teidän on tarkoitus tänään äänestää kuuden säädösehdotuksen paketista, jonka esitimme teille ja neuvostolle vuosi sitten. Tällä paketilla uudistetaan vakaus- ja kasvusopimusta ja laajennetaan makrotalouden tasapainon valvontaa. Ehdotukset ovat nyt jälleen hyvin lähellä komission alun perin esittämää muotoa. Teillä on ollut ratkaiseva osuus kunnianhimoisten ehdotusten tason säilyttämisessä, ja haluan kiittää ja onnitella teitä siitä.

Tällä lainsäädännöllä pystymme vahvistamaan merkittävästi täytäntöönpanomekanismeja. Me voimme nyt keskustella jäsenvaltioiden julkisen talouden suunnitelmista ennen kuin kansalliset päätökset tehdään. Kurin ja yhdentymisen yhdistelmä on avain euroalueen tulevaisuuteen. Ainoastaan lisäämällä yhdentymistä ja kuria meillä voi olla aidosti uskottava euroalue.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Nämä ovat tietysti merkittäviä edistysaskeleita, mutta ne eivät yksinään riitä. Meidän on täydennettävä rahaliittoamme talousliitolla. Meidän on täytettävä Maastrichtin tehtävät.

Oli harhaa ajatella, että meillä olisi yhteinen raha ja sisämarkkinat ja samalla voisimme noudattaa talous- ja finanssipolitiikassa kansallisia lähestymistapoja. Meidän on syytä välttää toinen harha: se, että meillä olisi yhteinen raha ja sisämarkkinat ja samalla voisimme noudattaa hallitustenvälistä lähestymistapaa.

Jotta euroalue olisi uskottava – ja tämä ei ole vain federalistien viesti, vaan myös markkinoiden viesti – tarvitsemme todellista yhteisölähestymistapaa. Meidän on tosiasiallisesti yhdennettävä euroalue. Meidän on täydennettävä rahaliitto todellisella talousliitolla. Ja miten tällainen todellinen yhteisölähestymistapa voidaan luoda? Komissio aikoo tulevina viikkoina ehdottaa kuuden ehdotuksen säädöspaketin perusteella johdonmukaista kehystä, jolla talouden koordinointia ja yhdentämistä syvennetään erityisesti euroalueella. Tämä toteutetaan niin, että säännöt, joita noudatetaan euroalueella ja unionissa kokonaisuutena, soveltuvat yhteen. Emme tietenkään halua euroalueen rikkovan suurenmoista sisämarkkinasäännöstöä ja neljää vapauttamme.

Samalla voimme keskittää päätöksentekoa kilpailukykymme lisäämiseksi. Tämä voitaisiin tehdä sisällyttämällä Euro Plus -sopimus tähän kehykseen, kuitenkin kaikilta osin kansallisia täytäntöönpanovaltuuksia noudattaen.

Jotta tämä kaikki onnistuisi, tarvitsemme enemmän kuin koskaan komission riippumatonta auktoriteettia ja ehdotettuja ja arvioituja toimia, jotka jäsenvaltioiden pitäisi toteuttaa. Olkaamme rehellisiä: hallitukset eivät voi tehdä tätä itse. Eikä tätä voida tehdä neuvottelemalla hallitusten välillä.

Itse asiassa yhteisön toimivaltuuksien mukaisesti komissio on yhtä kuin Euroopan unionin taloudellinen hallinto, emmekä me tarvitse tätä varten enää lisää toimielimiä.

Perussopimuksissa on jostain syystä luotu ylikansallisia toimielimiä, kuten Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Euroopan unionin tuomioistuin. Komissio huolehtii oikeudenmukaisuuden säilymisestä. Lisäksi komissio, joka luonnollisesti toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, on vastuussa parlamentille, joka on hyväksynyt komission äänestyksessä. Suorilla vaaleilla valittu parlamentti edustaa sekä euroaluetta että koko Euroopan unionia.

Arvoisat parlamentin jäsenet

On myös aika ottaa käyttöön euroalueen oma, yhteinen ulkoinen edustus. Komissio aikoo tehdä tätä koskevia ehdotuksia perussopimuksia noudattaen.

Näille tekijöille ja yhteiselle lähestymistavalle perustuva vakauden ja vastuun unioni antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden hyödyntää täysimääräisesti isompien markkinoiden etuja valtion velkakirjojen liikkeeseenlaskussa.

Heti kun euroalueella on saatu käyttöön kaikki yhdentymisen ja kurinalaisen talouspolitiikan turvaamiseksi tarvittavat välineet, kaikki osapuolet pitävät yhteisten velkakirjojen liikkeeseenlaskua luonnollisena ja hyödyllisenä askeleena. Edellytyksenä on, että näillä eurobondeilla edistetään vakautta eli ne suunnitellaan siten, että ne ovat tuottoisia niille, jotka noudattavat sääntöjä, ja toisaalta tuottamattomia sääntöjen rikkojille. Kuten olen jo parlamentille kertonut, komissio aikoo esittää näitä joukkovelkakirjoja koskevat vaihtoehdot lähiviikkoina.

Eräät näistä vaihtoehdoista voidaan toteuttaa nykyisen perussopimuksen puitteissa, kun taas varsinaiset eurobondit edellyttävät perussopimuksen muuttamista. Ja tämä on tärkeää, sillä arvoisat parlamentin jäsenet, me voimme hyödyntää Lissabonin sopimusta monella tavalla. Meillä ei ole mitään syytä laiminlyödä tai lykätä näitä toimia.

Saattaa kuitenkin olla tarpeen harkita myös uusia muutoksia perussopimukseen.

Lisäksi ajattelen tässä kohtaa erityisesti yksimielisyydestä aiheutuvia rajoitteita. Yhteisten ponnistelujemme vauhti ei saa määräytyä hitaimpien mukaan. Tällä hetkellä unionissa hitain jäsenvaltio määrää kaikkien muiden jäsenvaltioiden vauhdin. Tämä ei ole uskottavaa myöskään markkinoiden näkökannalta, ja sen vuoksi meidän on ratkaistava tämä ongelma päätöksenteossamme. Jäsenvaltiolla on tietysti oikeus olla tekemättä päätöksiä. Tässä on kyse, kuten sanotaan, kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Jäsenvaltiolla ei kuitenkaan ole oikeutta estää muita etenemästä. Myös muilla jäsenvaltioilla on kansallinen itsemääräämisoikeutensa, ja jos ne haluavat edetä pidemmälle, niiden olisi edettävä pidemmälle.

Valmiutemme harkita muutoksia perussopimukseen ei saisi olla keino tai tekosyy viivyttää välttämättömiä uudistuksia. Uskon kuitenkin, että tämä pitkän aikavälin tavoite vahvistaa nyt tekemiemme päätösten uskottavuutta.

Vakauden ja vastuun unioni edellyttää, että rahoitusalan uutta sääntelyjärjestelmää koskeva työ saadaan pikaisesti päätökseen. Me tarvitsemme hyvin pääomitettuja, vastuullisesti toimivia pankkeja, jotka lainoittavat reaalitaloutta.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua eräiden eurooppalaisten pankkien väitetystä haavoittuvuudesta. Eurooppalaisten pankkien pääomatilanne on kuitenkin vahvistunut huomattavasti kuluneen vuoden aikana. Pankit keräävät nyt pääomaa korjatakseen kesällä suoritetuissa stressitesteissä havaitut puutteet. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme rajoittaa rahoitusmarkkinoiden vaihtelusta reaalitaloudelle ja työpaikoille aiheutuvat haitat.

Me olemme luoneet kolmen viime vuoden aikana rahoitusalan uuden sääntelyjärjestelmän.

On muistettava, että me olemme jo esittäneet 29 säädösehdotusta. Te olette hyväksyneet niistä useita, kuten ehdotuksen riippumattomien valvontaviranomaisten perustamisesta. Kyseiset viranomaiset ovat jo aloittaneet toimintansa. Nyt on tärkeä hyväksyä ehdotukset uusista säännöistä, jotka koskevat

  • johdannaisia,

  • katteetonta lyhyeksi myyntiä sekä luottoriskinvaihtosopimuksia,

  • pankinjohtajien kohtuullisia palkkioita.

Ehdotukset on tehty, ja nyt neuvoston ja parlamentin on aika hyväksyä ne. Komissio aikoo esittää loput ehdotukset tämän vuoden loppuun mennessä. Niissä esitetään säännöt, jotka koskevat seuraavia:

  • luottoluokituslaitokset,

  • pankkialan kriisinratkaisu,

  • rahoitusalan toimijoiden henkilökohtainen vastuu.

EU on ensimmäinen G20-ryhmän jäsen, joka on toteuttanut sitoumuksensa maailmanlaajuisista toimista rahoitusalan sääntelemiseksi.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Kolmen viime vuoden aikana jäsenvaltiot, tai pikemminkin veronmaksajat, ovat myöntäneet rahoitusalalle tukea ja takauksia yhteensä 4,6 biljoonan euron arvosta. Rahoitusalan on aika maksaa takaisin yhteiskunnalta saamansa tuki. Sen takia voin ylpeänä kertoa, että komissio on tänään hyväksynyt ehdotuksen finanssitransaktioveroksi. Esitän teille tänään erittäin tärkeän tekstin, jonka täytäntöönpanon avulla voidaan saada vuosittain yli 55 miljardin euron verotulot. Eräät kysyvät, miksi. Miksi? Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Jos eurooppalaiset maanviljelijät, työntekijät ja kaikki talouden alat teollisuudesta ja maataloudesta palveluihin antavat panoksensa yhteiskunnalle, myös pankkialan on annettava oma panoksensa.

Jos meidän on vakautettava julkista taloutta, mikä on välttämätöntä, ja jos me tarvitsemme lisää tuloja, on kysyttävä, mistä nämä tulot saadaan. Aiommeko verottaa työntekoa entistä ankarammin? Aiommeko verottaa kulutusta entistä ankarammin? Minusta on oikeudenmukaista verottaa finanssitransaktioita, joiden panos yhteiskunnalle ei eräissä jäsenvaltioissa ole oikeasuhteinen.

Oikeudenmukainen vastuunjako ei koske pelkästään rahoituslaitoksia. Meillä ei ole varaa olla puuttumatta myöskään veronkiertoon. Sen vuoksi on aika hyväksyä ehdotukset, jotka koskevat säästöjen verottamista Euroopan unionissa. Lisäksi kehotan jäsenvaltioita antamaan vihdoinkin komissiolle pyytämämme lupa neuvotella Euroopan unionin puolesta verosopimukset unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Vakaus ja vastuu eivät yksinään riitä. Me tarvitsemme vakautta, mutta myös kasvua. Me tarvitsemme vastuuta, mutta myös solidaarisuutta.

Talous voi säilyä vahvana vain, jos se tuottaa kasvua ja työpaikkoja. Sen takia meidän on vapautettava taloutemme, erityisesti reaalitalouden, energia.

Tämänhetkisten ennusteiden mukaan talouskasvu hidastuu voimakkaasti.

Merkittävä kasvu Euroopassa ei kuitenkaan ole mahdoton ajatus. Se ei toteudu itsestään huomenna. Mutta me voimme luoda olosuhteet kasvun käynnistymiselle uudestaan. Me olemme onnistuneet siinä aiemminkin. Meidän on tehtävä se uudelleen, ja me pystymme siihen.

On totta, että meillä ei juuri ole varaa finanssipoliittisiin elvytystoimenpiteisiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö me voisi tehdä enemmän kasvun tukemiseksi.

Ensiksi eräiden maiden julkisessa taloudessa on jonkin verran liikkumavaraa, joten niiden on harkittava tätä mahdollisuutta. Tämä on kuitenkin toteutettava kestävällä tavalla.

Toiseksi kaikkien jäsenvaltioiden on edistettävä rakenteellisia uudistuksia, jotta voimme parantaa kilpailukykyämme maailmassa ja edistää kasvua.

Yhdessä me voimme hyödyntää sisämarkkinoiden potentiaalia, käyttää hyväksi kaikki kaupan tarjoamat mahdollisuudet ja lisätä investointeja unionin tasolla, ja meidän on myös tehtävä tämä.

Aloitan sisämarkkinoista.

Olemme arvioineet, että pelkästään palveludirektiivin täytäntöönpanolla voimme saada aikaan taloudellista etua jopa 140 miljardia euroa.

Direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika kuitenkin umpeutui jo kaksi vuotta sitten, eikä moni jäsenvaltio ole vieläkään antanut täytäntöönpanon edellyttämää lainsäädäntöä.

Me emme siis voi hyödyntää kaikkia etuja, joita palvelujen todellisesta vapautumisesta voitaisiin Euroopassa saada.

Mutta me voimme tehdä enemmän.

Meidän on hyväksyttävä jo esitetyt ehdotukset. Euroopan komissio on hyväksynyt sisämarkkinoiden toimenpidepaketin. Useat siihen liittyvät keskeiset aloitteet ovat valmiina.

Meillä on pian käytössämme EU-patentti, jonka avulla voimme supistaa patentoinnin kustannukset 20 prosenttiin nykyisestä. Uskon, että asia saadaan päätökseen vielä ennen vuoden loppua.

Lisäksi meidän olisi harkittava sisämarkkinoiden toimenpidepaketin hyväksymistä nopeutetussa lainsäädäntömenettelyssä. Nopeutettua lainsäädäntömenettelyä olisi itse asiassa sovellettava monilla aloilla, sillä nyt on todellinen hätätilanne. Näin voimme vastata näihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

Tuleva kasvu riippuu yhä enemmän tietotekniikan hyödyntämisestä. Me tarvitsemme digitaaliset sisämarkkinat, jotka voivat tuoda jokaiselle eurooppalaiselle noin 1 500 euroa taloudellista hyötyä vuodessa, esimerkiksi jos hyödynnämme sähköisen kaupankäynnin mahdollisuuksia ja luovumme matkapuhelujen verkkovierailumaksuista.

Jos lisäämme laajakaistan levinneisyyttä 10 prosentilla, voimme parantaa vuotuista kasvuvauhtia vielä 1–1,5 prosentilla.

Maailmanlaajuinen kilpailu edellyttää myös hyvää koulutusta ja ammattitaitoa, joilla vastataan näihin uusiin haasteisiin. Lisäksi meidän on oltava innovatiivisia. Ja meidän on toimittava kestävällä tavalla.

Me olemme jo esittäneet yksityiskohtaisia ehdotuksia innovoinnista, resurssitehokkuudesta ja siitä, miten voimme vahvistaa teollisuutemme perustaa.

Nykyaikainen teollisuuspolitiikka edellyttää investointeja tutkimuksen ja innovointiin.

Meidän on hyväksyttävä nopeammassa tahdissa toimenpiteet, joilla tuetaan riskipääoman käyttöä uusien ja innovatiivisten yritysten rahoittamiseen kaikkialla Euroopassa.

Pysyvien työpaikkojen luominen on mahdollista, jos keskitymme innovointiin ja uusiin, esimerkiksi vihreisiin teknologioihin. Meidän on ymmärrettävä, että vihreät arvot ja kasvu sopivat yhteen.

Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden alalle on Euroopan unionissa syntynyt viiden viime vuoden aikana jo 300 000 työpaikkaa. Maailmanlaajuiset vihreän teknologian markkinat kolminkertaistuvat seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Meidän on keskitettävä toimemme sinne, missä niillä on todellista vaikutusta. Jotta voimme luoda kasvua tulevaisuudessa, meidän on jatkettava aktiivisesti myös järkevää sääntelyä koskevaa toimintaohjelmaamme, jonka avulla eurooppalaiset yritykset, erityisesti pk-yritykset, voivat säästää vuosittain 38 miljardia euroa. Myös jäsenvaltioiden on hoidettava oma osuutensa ja vähennettävä hallinnollista rasitusta.

Me tarvitsemme kuitenkin myös investointeja. Nämä uudistukset ovat tärkeitä, mutta me tarvitsemme myös jonkinlaisia investointeja Euroopan tasolla.

Kasvun ja solidaarisuuden unioni tarvitsee nykyaikaista, yhteentoimivaa infrastruktuuria.

Me olemme ehdottaneet seuraavaa monivuotista rahoituskehystä ajatellen, että luodaan uusi Eurooppaa yhdistävä väline, joka koskee energia-, liikenne- ja digitaalialaa.

Tätä ehdotetun monivuotisen rahoituskehyksen innovatiivista osaa on tarkasteltava yhdessä toisen hyvin tärkeän innovatiivisen ajatuksen kanssa: eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseen tarkoitetut joukkovelkakirjalainat.

Komissio esittää lähiviikkoina ehdotuksia, jotka koskevat eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseen tarkoitettuja joukkovelkakirjalainoja. Lisäksi ehdotamme pilottihankkeita, jotta voimme rahoittaa kasvua. Tämä on mahdollista jo ennen monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä. Näin voimme aikaistaa eräitä keskeisiä infrastruktuuri-investointeja, joita Eurooppa tarvitsee.

Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi kiireesti pohdittava, miten meidän oma, poliittisten päätösten perusteella toimiva pankkimme eli Euroopan investointipankki voisi osallistua enemmän, jopa huomattavasti enemmän, pitkän aikavälin investointien rahoittamiseen.

Sitä varten meidän on pohdittava keinoja lujittaa EIP:n resursseja ja pääomapohjaa, jotta se voi luotottaa reaalitaloutta.

Vuonna 2000 riskipääoman määrä Euroopassa oli 22 miljardia euroa. Vuonna 2010 se oli enää kolme miljardia euroa. Jos haluamme edistää yrittäjyyttä, meidän on käännettävä tämä kehitys nousuun. Tätä tukea tarvitsevat erityisesti pk-yritykset.

Me voimme lisätä kasvua myös rakennerahastojen avulla lisäämällä rahastojen varojen käyttöastetta ja tukemalla niiden avulla makrotalouden kehitystä. Nämä varat ovat olennaisia innovoinnin, koulutuksen, työllisyyden ja pk-yritysten kannalta.

Lisäksi haluan kehottaa parlamenttia hyväksymään ennen vuoden loppua elokuussa tekemämme ehdotukset, joilla on tarkoitus lisätä yhteisön rahoitusosuutta niiden maiden osalta, joilla on avustusohjelmat. Näin kyseisiin talouksiin voidaan tuoda tarpeellista rahoitusta ja samalla vähentää niiden talousarvioihin kohdistuvia paineita.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Työmarkkinoidemme, julkisen taloutemme ja eläkejärjestelmiemme uudistukset edellyttävät merkittäviä ponnisteluja kaikilta yhteiskuntaryhmiltä.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että muutokset ovat välttämättömiä, jotta voimme uudistaa sosiaalista markkinatalouttamme ja säilyttää yhteiskuntamallimme. On kuitenkin ehdottoman tärkeää pitää kiinni arvoistamme – oikeudenmukaisuudesta, osallistamisesta ja solidaarisuudesta.

Juuri nyt meidän on annettava konkreettista toivoa sille viidesosalle nuorista, joka ei löydä työtä. Joissakin maissa nuorten tilanne on suorastaan dramaattinen. Haluan vedota yrityksiin, jotta ne näkisivät erityistä vaivaa voidakseen tarjota nuorille harjoittelupaikkoja ja oppisopimuskoulutusta. Niihin voidaan myöntää tukea Euroopan sosiaalirahastosta.

Saamalla yritykset, työmarkkinaosapuolet, kansalliset viranomaiset ja unionin tason toimimaan nuorten mahdollisuuksia koskevan aloitteen hyväksi vaikutuksemme voi olla ratkaiseva. Mielestäni tämä on kaikkein kiireellisin yhteiskunnallinen kysymys: reagoiminen niiden nuorten huoleen, jotka eivät löydä työtä. Onhan paljon parempi olla oppisopimuskoulutuksessa tai harjoittelussa kuin ilmaisemassa huoltaan kaduilla epäluottamuksena koko unionia kohtaan.

Meidän on nopeutettava kasvua ja työllisyyttä tukevan Eurooppa 2020 -strategian kiireellisimpien osien täytäntöönpanoa. Komissio aikoo keskittyä nuorten tilanteeseen kussakin jäsenvaltiossa erikseen antamalla ensi vuodeksi maakohtaiset suositukset.

Minä uskon, että tulevaisuudellemme on annettava todellinen mahdollisuus.

Juuri nyt on toimittava myös 80 miljoonan köyhyysrajalla elävän eurooppalaisen auttamiseksi. Tämä merkitsee sitä, että neuvoston on vihdoin hyväksyttävä ehdotuksemme, joka koskee elintarvikkeiden jakamiseksi kaikkein köyhimmille luodun ohjelman turvaamista. Haluan kiittää parlamenttia poliittisesta tuesta, jota se on osoittanut ehdottamallemme ratkaisulle.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Viisikymmentä vuotta sitten 12 Euroopan maata kokoontui yhteen allekirjoittamaan sosiaalista peruskirjaa. Lokakuussa tästä tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta. Nykyään peruskirjalla on 47 allekirjoittajaa, niiden joukossa kaikki EU:n jäsenvaltiot.

Näiden eurooppalaisten perusarvojen takaamiseksi meidän on mielestäni parannettava sosiaalisen vuoropuhelun laatua Euroopan tasolla. Euroopan uudistamisen onnistuminen edellyttää kaikkien työmarkkinaosapuolten – ammattiliittojen, työntekijöiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan yleensä – panosta ja osallistumista.

Meidän olisi muistettava, että Eurooppamme on kansalaisten Eurooppa. Kansalaisina me kaikki hyödymme Euroopasta. Meillä on eurooppalainen identiteetti ja EU:n kansalaisuus oman maamme kansalaisuuden lisäksi. EU:n kansalaisuuden mukana tulee useita oikeuksia ja mahdollisuuksia: mahdollisuus liikkua vapaasti valtioiden rajojen yli, mahdollisuus opiskella ja työskennellä ulkomailla. Meidän kaikkien on ryhdyttävä vaalimaan ja kehittämään näitä oikeuksia ja mahdollisuuksia, kuten komissio tekee nyt Schengen-aluetta koskevilla ehdotuksillaan. Emme suvaitse kansalaistemme oikeuksien heikentämistä. Puolustamme vapaata liikkuvuutta ja kaikkia unioniimme kuuluvia vapauksia.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Komission toiminta kattaa paljon muitakin aloja, kuten tiedätte. En voi käsitellä niitä kaikkia tässä yhteydessä, mutta ne mainitaan parlamentin puhemiehelle osoittamassani kirjeessä, jonka te kaikki olette saaneet.

Haluaisin kuitenkin vielä ottaa puheeksi Euroopan unionin ulkoisen vastuun. Haluan avoimen Euroopan, Euroopan, joka osallistuu toimintaan ympäri maailman.

Euroopan toiminta maailmalla merkitsee kansalaisillemme parhaita mahdollisia takeita sekä etujemme ja arvojemme puolustamista, mutta se on myös korvaamatonta toimintaa koko maailman kannalta. Nykyään on muotia puhua G2-ryhmästä.

En usko maailman haluavan G2-ryhmää. G2-ryhmä ei ole myöskään kyseisten kahden maan etujen mukaista. Kylmän sodan ajalta muistamme jännitteet, joita kaksinapaisuus sai aikaan. Minä uskon, että Eurooppaa tarvitaan enemmän kuin koskaan, jos haluamme oikeudenmukaisen ja avoimen maailman.

Uskon, että murrosvaiheessa oleva maailmamme tarvitsee Eurooppaa, joka hoitaa kaikki velvollisuutensa. Tarvitaan vaikutusvaltaista Eurooppaa, joka on 27:n, kohta 28:n maan unioni, kun Kroatia liittyy siihen. Tarvitaan Eurooppaa, joka edelleen näyttää tietä, olipa kyse sitten kaupasta tai ilmastonmuutoksesta, kun odotettavissa on tärkeitä tapahtumia Durbanin kokouksesta Rio+20:een. Ja Euroopan on säilytettävä johtajuutensa näissä kysymyksissä.

Haluan mainita myös eteläiset naapurimme. Arabimaiden keväässä on kyse syvällisestä muutosprosessista, jolla tulee olemaan hyvin merkittäviä seurauksia paitsi kyseisille kansoille myös meille, Euroopalle. Tämän vuoksi Eurooppa saa tuntea ylpeyttä. Me olimme ensimmäisinä demokratiaa ja vapautta tahtoneiden tunisialaisten, egyptiläisten ja libyalaisten rinnalla. Sen vuoksi EU tukee näitä oikeutettuja pyrkimyksiä erityisesti demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävän kumppanuutemme kautta.

Toivon, että arabimaiden kevät luo myös toivoa rauhan toteutumisesta koko alueella, toivoa siitä, että palestiinalaiset saisivat oman valtion, joka eläisi rauhassa Israelin valtion kanssa, kuten Euroopassa toivotaan.

Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä myös itäisiin naapurimaihimme. Osallistun perjantaina itäisen kumppanuuden huippukokoukseen Varsovassa. Tavoitteenamme siellä ovat läheisemmät poliittiset suhteet ja tiiviimpi taloudellinen yhdentyminen EU:n ja alueen kumppanimaiden välillä. Euroopan unionilla on poikkeuksellista muutosvoimaa. Se antaa vaikutteita monille ihmisille ympäri maailman, ja jos nämä maat toteuttavat perusteellisia uudistuksia, voimme auttaa niitä ja tiivistää poliittista assosiaatiota sekä lisätä taloudellista yhdentymistä niiden kanssa.

Vielä on käsiteltävä kaikkein köyhimpien tilannetta. Meidän on pidettävä kiinni sitoumuksistamme vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Samalla on oltava realisteja ja tunnustettava, että jotta Eurooppa pystyisi käyttämään täysimääräisesti vaikutusvaltaansa – jos Eurooppa todella haluaa olla arvovaltainen toimija – meidän on vahvistettava yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sen on oltava uskottavaa. Sen on voitava tukeutua myös yhteiseen turvallisuus- ja puolustusulottuvuuteen, jos haluamme, että meillä on todellista merkitystä maailmalla.

Aika, jolloin jotkut saattoivat vastustaa ajatusta eurooppalaisesta puolustuksesta peläten sen voivan vahingoittaa Atlantin liittoa, on jäänyt kauas taakse. Olettehan jo huomanneet, että nykyään amerikkalaiset kehottavat meitä toimimaan tehokkaammin eurooppalaisina. Maailma on muuttunut. Maailma on muuttumassa, se on muuttumassa perinpohjaisesti. Haluammeko, että meillä on todellista vaikutusvaltaa maailmassa?

Sen vuoksi nyt, kun kansallisiin puolustusbudjetteihin kohdistuu painetta, meidän on toimittava kattavammin yhdessä käytössämme olevin varoin.

Komissio kantaa oman osuutensa vastuusta pyrkimällä etenemään kohti puolustusalan sisämarkkinoita ja käyttämään sille perussopimuksessa annettua toimivaltaansa kehittääkseen Euroopan puolustusteollisuutta.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Emme saa olla naiiveja; maailma on muuttumassa, ja jos Eurooppa haluaa olla merkityksellinen toimija maailmassa ja puolustaa kansalaistensa etuja, meillä on oltava poliittinen ulottuvuus ja puolustusulottuvuus, jotta voimme toimia ratkaisevassa asemassa ja vaikuttaa maailman tulevaisuuteen.

Arvoisat parlamentin jäsenet

Lopuksi haluan todeta seuraavaa:

Toimikautemme päättyy vuonna 2014. Silloin tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun ensimmäinen maailmansota syttyi Euroopassa. Tuo oli synkkä aika, jota seurasi toinen maailmansota, eräs Euroopan ja koko maailman historian dramaattisimmista ajanjaksoista. Voitaneen todeta, että tällaiset kauhut tuntuvat Euroopassa nykyään käsittämättömiltä. Ne ovat käsittämättömiä suurelta osin siksi, että meillä on Euroopan unioni. Olemme luoneet Euroopasta vallinneen vision pohjalta taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen välityksellä takeet maanosassamme vallitsevalle rauhalle. Siksi emme voi hyväksyä suuren saavutuksemme joutumista vaaraan. Olemme perineet sen aiemmilta sukupolvilta. Meidän sukupolvemme ei aseta sitä kyseenalaiseksi. On myös todettava selvästi, että jos Eurooppaa aletaan pirstaloida, jos peräydytään Euroopan suurista saavutuksista, tavoitteemme on epäilemättä vaarassa pirstaloitua.

Kuten jo totesin, nykyisen kriisin taustalla on poliittinen ongelma. Se koettelee haluamme elää yhdessä. Sen vuoksi meidän on syvennettävä Euroopan unionia, sen vuoksi olemme luoneet yhteiset toimielimet. Sen vuoksi on taattava Euroopan etu.

Tänä päivänä tosiasia on, että hallitustenvälinen yhteistyö ei riitä nostamaan Eurooppaa kriisistä ja luomaan sille tulevaisuutta. Päinvastoin, tietynlainen hallitustenvälisyys saattaa johtaa uudelleenkansallistamiseen ja hajaannukseen. Tietynlainen hallitustenvälisyys voisi merkitä loppua Euroopalle sellaisena kuin me sen haluamme olevan.

On tärkeä muistaa, että sekä ne päätökset, joita tehdään nyt, että päätökset, jotka jätetään tekemättä, vaikuttavat tulevaisuuteemme. Minua loukkaa se, että eräät tahot muualla maailmassa yrittävät sanella meille eurooppalaisille, mitä meidän pitäisi tehdä. Voin suoraan todeta, että meillä on ongelmia, jopa hyvin vakavia, mutta olen sitä mieltä, että meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi demokratiaamme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi sosiaalista markkinatalouttamme. Mielestäni meidän on kehotettava toimielimiämme ja myös jäsenvaltioitamme ja niiden johtajia esimerkiksi Pariisissa, Berliinissä, Ateenassa, Lissabonissa ja Dublinissa olemaan ylpeitä eurooppalaisuudestaan, käyttäytymään arvokkaasti ja sanomaan kumppaneillemme: ”Kiitos neuvoistanne, mutta me pystymme yhdessä voittamaan tämän kriisin.” Minä olen ylpeä eurooppalaisuudestani.

Ylpeys eurooppalaisuudesta ei tarkoita pelkästään ylpeyttä suurenmoisesta kulttuuristamme ja sivilisaatiostamme ja kaikista niistä saavutuksista, jotka olemme antaneet maailmalle. Emme ole ylpeitä pelkästään menneisyydestämme, vaan myös tulevaisuudestamme. Tällaista luottamusta meidän on syytä valaa toisiimme. Uskon, että tämä on mahdollista.

Eräät sanovat, että tämä on hyvin vaikeaa tai että tämä ei edes ole mahdollista. Haluaisin tässä muistuttaa mieliinne afrikkalaisen suurmiehen, Nelson Mandelan, sanat: ”Ongelmat näyttävät aina mahdottomilta, kunnes ne ratkaistaan. Ratkaiskaamme ne.” Me voimme ratkaista ongelmat luottavaisina, me kykenemme siihen – uudistamaan Eurooppamme.

Kiitos


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site