Navigation path

Left navigation

Additional tools

Bryssel, 18. helmikuuta 2013 Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn puheenvuoro Euroopan parlamentissa

European Council - PRES/13/60   18/02/2013

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO GA

EUROOPAN UNIONIN

NEUVOSTO

FI

Bryssel, 18. helmikuuta 2013

(OR. en)

EUCO 41/13

PRESSE 60

PR PCE 34

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn puheenvuoro Euroopan parlamentissa

Kaikkien 27:n jäsenvaltion presidentit ja pääministerit pääsivät 7. ja 8. helmikuuta keskenään yhteisymmärrykseen unionin rahoituskehyksestä seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.

Edelliseen (2007–2013) rahoituskehykseen verrattuna kokonaismenoille asetettuja enimmäismääriä on hieman alennettu, mutta kyseisten kattojen puitteissa painopisteitä on selkeästi muutettu lisäämällä kasvuun ja työllisyyteen kohdistettavien investointien osuutta. Tämä kuvastaa kahta keskeistä, päätöstemme perustana ollutta näkökohtaa : Euroopassa on sopeuduttava tiukkoihin budjettirajoitteisiin ja samalla investoitava tulevaisuuteen.

Kuten lehdistä olemme voineet lukea, jokainen poliittinen johtaja pyrki oman maansa ja kansalaistensa kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämä on täysin oikeutettua, kuten sekin, että jotkut näkivät asiat enemmän oman maansa veronmaksajien kannalta ja toiset taas edunsaajien tarpeiden kannalta. Minusta tärkeintä on, että pääsimme yhdessä sopimukseen ja koko Euroopan kannalta hyvään ratkaisuun.

Meidän oli löydettävä yhteisymmärrys kolmesta osatekijästä: monivuotisen rahoituskehyksen koosta, varainkäytön painopisteistä ja tulolähteistä ja pyrittävä samalla saamaan aikaan ajanmukainen ja realistinen talousarvio, jossa keskitytään kiireellisimpiin tarpeisiin.

Ensiksikin talousarvion koon osalta on todettava seuraavaa: tämänhetkisissä taloudellisissa olosuhteissa ainoa vaihtoehto oli maltillinen talousarvio. Vyötä kiristetään kaikkialla Euroopassa, eikä unioni voi olla poikkeus. Joidenkin mielestä 3 prosentin vähennys maksusitoumusten enimmäismäärään on takaisku Euroopalle. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa . Kuten muuallakin Euroopassa, erityistä painoa on annettu sille, että pienemmällä rahamäärällä saadaan aikaan enemmän ja varmistetaan, että jokainen euro käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Eurooppalaisen yhteistyön syventäminen ei välttämättä edellytä lisää rahaa.

Haluaisin myös huomauttaa, että maksusitoumusten enimmäismäärän vähentäminen ei välttämättä edes johda todellisten maksujen alenemiseen niissä vuotuisissa talousarvioissa, jotka te hyväksytte. Kuluneen seitsemän vuoden aikana parlamentin hyväksymät maksumäärärahat alittivat selkeästi monivuotisen rahoituskehyksen ylärajan, joka oli yhteensä 875 miljardia euroa koko jaksolle, eli huomattavasti vähemmän kuin seuraavalle seitsemälle vuodelle osoitetut 908 miljardia euroa.

Lisäksi monivuotisen rahoituskehyksen ylärajoja voitiin siirtää ainoastaan muutamalla prosenttiyksiköllä ylös- tai alaspäin, koska tällainen päätös edellyttää yksimielisyyttä, siitä huolimatta eräissä poliittisissa kommenteissa on keskitytty yksinomaan tähän näkökohtaan. Marraskuussa ehdotin itse maksusitoumusten enimmäismääräksi 970 miljardia euroa, ja lopulta sovitut 960 miljardia euroa ovat hyvin lähellä tätä lukua siitä huolimatta, että useat jäsenvaltiot halusivat leikata ehdotuksestani 30 miljardia euroa tai jopa enemmän. Todelliset muutokset käyvät ilmi, kun tarkastelemme varojen käytön kohteita, ja näihin muutoksiin on syytä olla tyytyväinen. Niiden merkitys on huomattavasti suurempi kuin kokonaiskattoon tehdyllä pienellä muutoksella, ja niihin on syytä kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Ensiksikin todettakoon, että tutkimuksen ja innovoinnin, valtioiden rajat ylittävät energia-, liikenne- ja digitaaliset verkot, Galileon ja Erasmuksen, käsittävän otsakkeen 1 menot kasvavat 37,3 prosentilla edelliseen monivuotiseen rahoituskehykseen verrattuna. Tämä kasvu jatkuu lisäksi tasaisesti niin, että viimeiseen vuoteen mennessä menot kasvavat yli 40 prosentilla. Tämä on merkittävä parannus nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Myös tässä yhteydessä on mahdollista pitää valitettavana sitä, ettei kaikkia komission investointiehdotuksia ole hyväksytty, mutta olisi harhaanjohtavaa pitää ehdotuksiin tehtyjä muutoksia 'leikkauksina', kun tosiasiassa olemme päättäneet investoivamme kasvuun huomattavasti enemmän rahaa kuin nykyisessä rahoituskehyksessä.

Toiseksi koheesiomenoja kohdennetaan entistä paremmin ja tällöin luodaan tuloskannustimia, eli parhaisiin tuloksiin pääseviä varten varataan rahoitusta. Käyttöön otetaan makrotaloudellinen ehdollisuus koheesiorahoituksen ja talouden ohjauksen ja hallinnan välisen synergiavaikutuksen lisäämiseksi. Rahoitusohjelmia yksinkertaistetaan ja niiden valvontaa tehostetaan kautta linjan. EU:n yhteisrahoitusosuus on suuri koheesiomaissa, joissa arvonlisäverokohtelu on suotuisaa, ja tällä yhdistelmällä tuetaan koheesiomaiden kansallisia talousarviota. Rakennerahastojen määrärahoja jaettaessa köyhemmät maat saavat suuremman osuuden koheesiovaroista. Koheesiopolitiikka ei ole taaksepäin suuntautunutta, se on investointi tulevaisuuteen. Lisäksi apumme heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille säilyy ennallaan.

Kolmanneksi päätettiin puuttua kasvavaan nuorisotyöttömyyteen –Euroopassa joka neljäs ja joissakin maissa jopa joka toinen nuori – uudella 6 miljardin euron suuruisella aloitteella, joka auttaa osaltaan tämän tuhoisan tilanteen korjaamisessa. Tämä on vaikuttava esimerkki talousarviomme sosiaalisesta ulottuvuudesta.

Neljänneksi maatalouspolitiikassa – joka rahoitetaan lähes yksinomaan Euroopan tasolla – painopiste on siirtymässä enenevässä määrin maaseudun elämänlaatuun, ympäristöystävällisiin menettelyihin ja kestävään elintarviketuotantoon, joka on meidän kaikkien kannalta tärkeää. Maatalous ei ole menneisyyden asia, mutta yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten ansiosta sen suhteellinen painoarvo talousarviossa on vähenemässä ja vähenee edelleen tulevaisuudessa. Seitsenvuotisjakson loppuun mennessä YMP:n ensimmäisen pilarin menojen osuus koko talousarviosta on noin 27 prosenttia – merkittävästi vähemmän kuin sen 70 prosentin osuus 1970-luvulla!

Viidenneksi turvallisuuteen ja kansalaisuuteen osoitettavat menot kasvavat 27 prosentilla. Tällä alalla eurooppalainen yhteistyö on lisääntymässä, ja menojen kasvu heijastaa tätä suuntausta.

Kuudenneksi ulkosuhteitakaan ei ole unohdettu. Tässä on reaalilisäystä 3,3 prosenttia. Lisäksi täytämme sitoumuksemme vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Ne välineet, joiden avulla Eurooppa pystyy ottamaan asiakseen elintärkeät maailmanpoliittisten kysymykset, kuten kehitysavun ja ilmastonmuutoksen torjunnan, on säilytetty. Euroopan kehitysrahastoon – vastoin asiasta esitettyjä toisenlaisia näkemyksiä – ei ole tehty leikkauksia vaan sitä vastoin sen varoja on lisätty.

Seitsemänneksi, jopa hallinto-otsakkeeseen on tehty pieni lisäys. Tässä on otettu huomioon laajentumisesta johtuvat tarpeet ja jäsenvaltioiden unionille osoittamat uudet tehtävät. Tämä seikka kätkee alleen huomattavat ponnistelut, joita henkilöstöltämme vaaditaan, kun komission ehdotuksen mukaisesti henkilökunnan kokonaismäärää vähennetään, työaikaa lisätään ja eläkeikää nostetaan. EU:lla tulee edelleen olemaan tehokas virkamieskunta. Osa teistä oli ilmaissut epäilyjä tämän suhteen: luvut ovat osoittavat kuitenkin selvästi muuta.

Lopuksi käsittelimme jonkin aikaa myös tulopuolta eli EU-kielellä "omia varoja". Päätimme alentaa jäsenvaltioiden korvauksia tullien ja maksujen kantokuluista, eli lisätä perinteisistä omista varoista kerättävää osuutta. Avasimme mahdollisuuden uusiin omien varojen uuden alv-järjestelmän ja tulevan finanssitransaktioveronyhteydessä. Pääsimme kompromissiratkaisuun vaikeasta hyvityksiä koskevasta kysymyksestä.

Haluaisin myös sanoa jotain tähän sopimukseen kohdistetusta erityisestä kritiikistä, joka koskee sitoumusten ja maksujen välistä epäsuhtaa. Tässä ollaan itse asiassa hyvin lähellä edellisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä esitettyjä lukuja, mutta tällä kertaa teimme suunnitelman eron kaventamiseksi. Sovimme suuremmasta joustavuudesta – jopa "mahdollisimman suuresta joustavuudesta" – jotta maksumäärärahoja olisi riittävästi oikeudellisten sitoumusten noudattamista varten. Tämän seikan tarpeellisuuden esitteli kaunopuheisesti puhemiehenne Martin Schulz kokouksemme alussa.

Haluaisin itse asiassa korostaa, että parlamentin tekemät huomautukset ovat olleet ratkaisevan tärkeitä koko prosessin ajan, kenties tärkeämmässä asemassa kuin olette luulleetkaan. Parlamentti joka tapauksessa auttoi selvittämään, että EU:n varojen käyttö ei voi suoraan verrata jäsenvaltioiden varainkäyttöön, siitä syystä, että kyseiset varat käytetään ensi sijassa investointipotentiaaliin. Parlamentti otti esille omia varoja koskevan kysymyksen, jota harvat jäsenvaltiot halusivat tarkastella. Parlamentti vaati osittain menestyksekkäästi uutta joustavuuslauseketta ja uudelleentarkastelulauseketta, jotka on molemmat mainittu Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Ja parlamentti keskitti jatkuvasti huomionsa siihen, että resursseja on siirrettävä uusille kasvua edistäville politiikan aloille. Vaikka näin ei olisi tehty komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitetyssä laajuudessa, reilusta vertailusta – tämän monivuotisen rahoituskehyksen vertaamisesta edelliseen monivuotisen rahoituskehykseen – käy ilmi, että lisäys on merkittävä. Jopa menojen kokonaismäärän osalta muistutan, että viime kerralla monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa komission ehdottamia määriä vähennettiin paljon enemmän: 13 prosentilla tämänkertaiseen 8 prosenttiin verrattuna.

Sopimuksen aikaansaaminen on osoitus Euroopan johtajien yhteisestä vastuuntunnosta. Olimme kuitenkin tietoisia siitä, että Euroopan parlamentin on vielä päästävälopulliseen yhteisymmärrykseen. Muistutin kollegojani siitä, että Eurooppa-neuvosto päättää vain toimeksiannosta – joskin hyvin painavasta sellaisesta – tavalliselle neuvostolle ja sen puheenjohtajalle parlamentin kanssa käytävien neuvottelujen edistämiseksi. Näin tehdessään Eurooppa-neuvosto täytti perussopimuksen 15 artiklan mukaisen tehtävänsä määritellä unionin "yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet". Siirrämme nyt asian neuvoston käsiteltäväksi, jotta se voi työskennellä yhdessä parlamentin kanssa tarvittavien säädösten hyväksymiseksi.

Tällöin emme saa unohtaa yhtä asiaa: maksunsaajat luottavat siihen, että uusi monivuotinen rahoituskehys tulee voimaan 1. tammikuuta 2014 alkaen. Seitsemän vuoden investointipainotteinen budjetti lisää merkittävästi ennustettavuutta. Ilman sitä voimme sitoa varoja vain vuodeksi kerrallaan. Se olisi suuri takaisku niin tutkijoille, kansalaisjärjestöille ja yliopistoille kuin paikallisille ja alueellisille viranomaisille kaikkialla Euroopassa. Merkittävät hankkeet edellyttävät pidemmän aikavälin suunnittelua. Hetkellä, jolloin luottamus talouteemme on vähitellen palautumassa, tämän seitsenvuotisen perspektiivin sinetöiminen on myönteinen merkki.

Viivästysten ja epävarmuuden välttämiseksi kehotan neuvostoa ja parlamenttia saattamaan työskentely ripeästi päätökseensä. Vaihtoehto on se, että käytämme edellisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisen vuoden enimmäismääriä; tämä lukitsisi meidät tilanteeseen, jossa joutuisimme pitämään kiinni nykyisestä menopolitiikasta, menettäisimme mahdollisuuden hyödyntää sovittuja uudistuksia ja tarvittavien oikeusperustojen uudistaminen jumiutuisi. Sen vuoksi toivotan teille ja puheenjohtajavaltio Irlannille menestystä tulevissa neuvotteluissa. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että voimme päästä laajaan yhteisymmärryksen monivuotisesta rahoituskehyksestä. Tosiasioihin ja lukuihin perustuvan avoimen keskustelun myötä se on mahdollista.

Monivuotisen rahoituskehyksen lisäksi esityslistallamme oli myös kauppaa koskeva keskustelu. Kauppa voi vaikuttaa kasvuun ja työllisyyteen kuin kaikki ne investoinnit, jotka monivuotisesta rahoituskehyksestä sopiminen mahdollistaa. Näytimme "vihreää valoa" Yhdysvaltojen kanssa käytävien transatlanttisten kauppaneuvottelujen aloittamiselle, ja välittömästi sen jälkeen annettiin presidentti Obaman, minun itseni ja puheenjohtaja Barroson yhteinen lausuma, jossa todettiin, että molemmat osapuolet käynnistävät nyt sisäiset menettelyt, joita transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevien neuvottelujen aloittaminen edellyttää.

Lopuksi tarkastelimme arabimaiden tilannetta. Arabikevään alkamisesta on kulunut kaksi vuotta, joten oli oikea hetki luoda katsaus siihen, miten Euroopan tuki on vaikuttanut alueen demokratiakehitykseen. Viimeaikaiset tapahtumat ovat jälleen kerran osoittaneet, miten haasteellisia nämä muutokset voivat olla. Unioni on sitoutunut jatkamaan alueen tukemista.

Lopuksi muutama sana Malin tilanteesta. Panemme tyytyväisinä merkille päättäväiset toimet, joihin Ranska on ryhtynyt muiden eurooppalaisten ja afrikkalaisten kumppanien tukemana. Unioni on sitoutunut tukemaan näitä pyrkimyksiä käyttämällä kaikkia välineitään demokratian ja perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi Maliin. Pian käynnistettävä EU:n koulutusoperaatio on olennainen osa Malille annettavaa apua.

Päätän tähän tiedotteeni ja odotan kannanottojanne mielenkiinnolla.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website