Navigation path

Left navigation

Additional tools

New York, 26. syyskuuta 2012 Herman Van Rompuy Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Puhe Yhdistyneiden kansakuntien 67. yleiskokouksessa

European Council - PRES/12/402   26/09/2012

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

EUROOPPA-NEUVOSTO
PUHEENJOHTAJA

FI

New York, 26. syyskuuta 2012

(OR. en,fr)

EUCO 178/12

PRESSE 402

PR PCE 152

Herman Van Rompuy
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
Puhe Yhdistyneiden kansakuntien 67. yleiskokouksessa

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy piti tänään Euroopan unionin edustajana puheen New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien 67. yleiskokouksessa.

Puheenjohtaja Van Rompuy keskittyi puheenvuorossaan arabimaailman tapahtumiin ja toisti EU:n tukevan arabikevään myötä alkanutta demokratiakehitystä: "On jokaisen maan omalla vastuulla valita suuntansa ja tehdä oikeutta kansansa pyrkimyksille. Euroopan unioni on sitoutunut tukemaan niitä tällä pitkällä matkalla. Haluan vahvistaa, että me uskomme yhä arabikevään viestiin."

Puhuessaan maailman johtohenkilöille viimeaikaisista väkivaltaisista protesteista Herman Van Rompuy totesi: "Jokainen meistä tässä salissa on vastuussa suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen edistämisestä."

Syyriassa raivoavasta kansalaissodasta Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja totesi, että poliittisen muutoksen on tapahduttava Syyrian itsensä johdolla, ja jatkoi: "Sortotoimista vastuussa olevilla ei ole sijaa tulevaisuuden Syyriassa vaan heidän on astuttava syrjään."

Puheenjohtaja Van Rompuy päätti puheenvuoronsa katsauksella maailmantalouden tilaan. Hän kaipasi koordinoituja toimia maailmantalouden elvyttämiseksi: "Vaikka kriisiä ei vielä ole voitettu, Lehmanin jälkeinen päättäväisyys näyttää herpaantuneen ja meidän on elvytettävä se. Kaikkien tärkeimpien talousmahtien on tehtävä osansa, jotta maailmantalous saadaan jälleen kasvun tielle."

* * *

Arvoisa yleiskokouksen puheenjohtaja, arvoisa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri , hyvät naiset ja herrat,

Demokratian eteneminen on tapahtunut aalloittain aina Yhdistyneiden kansakuntien perustamisesta lähtien. Voimme kaikki iloksemme todeta, että tämä edistyminen on jälleen kiihtynyt.

Mitenkään aliarvioimatta muualla koettuja vaikeuksia ja vastoinkäymisiä mieleeni tulevat nyt erityisesti myönteinen kehitys Myanmarissa, Somaliassa ja maailman nuorissa demokratioissa, kuten esimerkiksi Itä-Timorissa. Ennen kaikkea haluan kuitenkin tuoda esiin arabimaailmassa käynnissä olevat muutokset.

Nämä kautta arabimaailman edenneet historialliset muutokset koskettivat voimakkaasti niiden todistajia sekä itse alueella että muualla maailmassa. Pelonaiheita oli useita: verenvuodatus ja alueellinen epävakaus, ääriliikkeiden nousu ja epävarmuus tulevasta. Mutta kaikkein eniten tapahtumien seuraaminen herätti maailmassa solidaarisuutta, ymmärrystä ja toivoa.

Me eurooppalaiset olemme maantieteellisesti niin lähellä näitä mullistuksia kokevia maita ja yhteiskuntamme ovat niin läheisesti sidoksissa niihin, ettemme voineet olla tiedostamatta sitä, että muutokset ja niihin liittyvät tulevat uhkat ja mahdollisuudet voivat vaikuttaa myös suoraan meihin naapureihin.

Odotuksemme olivat luonnollisesti korkealla. Oli jännittävää lukea Tunisin ja Kairon tapahtumista – aivan kuin olisimme avanneet satukirjan ensimmäiset sivut … Paitsi, että nyt on kyse historiankirjasta. Se sisältää myös synkkiä sivuja, joista osaa kirjoitetaan juuri tällä hetkellä. Yksinkertainen totuus on, ettei pysyvää muutosta saavuteta hetkessä. Uudet demokraattiset instituutiot eivät toimi kuin taikaiskusta. Talouden suunnanmuutos tai miljoonien työpaikkojen luominen nuorille miehille ja naisille ei tapahdu käden käänteessä. Syvät jännitteet eivät laukea heti kun diktaattori on poistunut.

Edessä on pitkä siirtymävaihe. Matkan varrella koetaan varmasti pettymyksiä ja takaiskuja, tehdään vääriä valintoja ja tiellä on esteitä. Uskon kuitenkin lujasti, että vaikeuksista huolimatta tämä tie vie oikeaan suuntaan.

Eikä paluuta ole. Mitä tulevaisuus tuokaan mukanaan, arabikevät säilyy käännekohtana. Tämä liikehdintä on peruuttamatonta. Kun kansa on kerran saanut äänensä kuuluviin, sen ääntä ei voi enää vaientaa. Se on unohtumaton kokemus kaikille niille, joita ei ole ennen kuultu.

On jokaisen maan omalla vastuulla valita suuntansa ja tehdä oikeutta kansansa pyrkimyksille. Euroopan unioni on sitoutunut tukemaan niitä tällä pitkällä matkalla. Haluan vahvistaa, että me uskomme edelleen arabikevään viestiin.

Eurooppalaiset tietävät hyvin, että poliittiset muutokset eivät ole kivuttomia eivätkä tapahdu päivässä. Me tunnemme pitkät siirtymäajat. Euroopan yhdentymisen alkaessa, minun elinaikanani, suurin osa sen nykyisistä jäsenmaista ei vielä ollut demokratioita. Meidän mielestämme yhtä laajaa muutosta ei pitäisi arvioida sen perusteella, miten nopeaa se on, vaan sen perusteella, mihin suuntaan se vie ja millaista edistystä lukemattomilla askeleilla saadaan aikaan.

Vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit muodostavat ensimmäisen lähtökohdan, ja siksi haluammekin antaa tunnustusta Tunisian, Libyan, Egyptin ja muiden maiden saavutuksille niiden järjestettyä onnistuneesti demokraattiset vaalit, joissa monet kansalaiset äänestivät vapaasti ensimmäistä kertaa elämässään – meillä oli ilo antaa vaaleja varten asiantuntemusta kansallisten ja paikallisten viranomaisten käyttöön.

Jotta työpaikat, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sananvapaus olisivat lopulta kaikkien saatavilla, tässä jättiläismäisessä demokratisoitumisprosessissa on joka ainoana päivänä voitettava korruption, byrokratian ja taloudellisten etuoikeuksien muodostamat esteet ja säilytettävä poliittinen tahto varmistaa osallistavuus. Ponnistukset ovat merkittäviä, ja niihin osallistuvat monet. Omalta osaltamme tarjoamme neuvoja yrityksille ja virkamiehille, autamme kouluttamaan tuomareita ja poliiseja ja tuemme toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan ryhmiä eri puolilla aluetta.

Kokemuksemme mukaan yhteiskunnat ovat vahvempia, kun naisilla on täydet mahdollisuudet osallistua maansa poliittiseen ja talouselämään, kun heidän äänensä kuullaan ja heidän valintojaan kunnioitetaan.

Valtaan päästyään uudet hallitsijat voivat joutua kiusaukseen kieltää joiltakin oikeudet, joita kenelläkään ei ollut ennen kuin äskettäin. Mutta demokratia voi kukoistaa vasta, kun se suo kaikille kansalaisilleen – heidän sukupuolestaan, uskonnostaan, kielestään tai etnisestä identiteetistään riippumatta – yhtäläisen sananvallan ja yhtäläiset oikeudet, jotka taataan sekä laissa että käytännössä.

Lisäksi naapurit pääsevät parempiin tuloksiin tehdessään yhteistyötä – juuri siksi kerromme oman Euroopan unionimme kokemuksista sellaisissa asioissa kuin energiaverkkojen yhteenliittäminen tai kaupan alueellisten esteiden poistaminen.

Entisten vihollisten saattaminen yhteen ja sovintoon pyrkien yhdessä rauhaan, demokratiaan ja vaurauteen on ollut yksi Euroopan unionin suurista saavutuksista.

Kunnioitus, suvaitsevaisuus ja väkivallattomuus ovat keskeisiä arvoja, joita ilman sopusointuinen yhteiselo ei ole mahdollista.

Ne ovat hauraita arvoja: niiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa huomiota, varsinkin globaalissa ja digitaalisessa maailmassa, jossa kaikenlaiset viestit voivat levitä nopeammin kuin koskaan ja niitä voidaan helposti käyttää väärin.

Suvaitsevaisuus on kykyä sietää kritiikkiä, käydä vuoropuhelua ja pidättyä väkivallasta ja on sellaisena osoitus itseluottamuksesta. Samalla kunnioitus muiden uskoa ja vakaumuksia kohtaan on yhdessä elämisen kannalta keskeisen tärkeä arvo. Suvaitsevaisuus ja kunnioitus saavat täyden merkityksensä avoimessa yhteiskunnassa, jossa sananvapautta suojellaan. Jokaisella meistä paikallaolijoista on vastuu puolustaa ja edistää suvaitsevaisuutta maidemme sisällä ja niiden välillä, samoin kuin kunnioitusta. Väkivalta ja tappaminen, kuten Yhdysvaltojen suurlähettilään Christopher Stevensin surmaaminen, eivät koskaan ole perusteltavissa, riippumatta niiden vaikuttimista.

Arvoisa puheenjohtaja, tänään liitän Euroopan äänen niihin, jotka ovat puheenvuoroissaan pahoitelleet Syyriassa riehuvaa sisällissotaa. Koko maailma on kauhuissaan kymmenien tuhansien ihmisten joukkomurhista ja tuomitsee ne yksimielisesti, mutta – rehellisyyden nimissä – tähän mennessä emme ole kyenneet pysäyttämään raakaa väkivaltaa.

Tietenkin Eurooppa antaa yhdessä muiden kanssa humanitaarista apua pakolaisille, tietenkin tuemme yksittäisiä ihmisiä, jotka vaarantavat henkensä kerätäkseen todisteita joukkomurhista, tietenkin Damaskoksessa olevat diplomaattimme tekevät kaikkensa tukeakseen YK:n pyrkimyksiä rauhanomaiseen ratkaisuun, mutta tulemme pysymään voimattomina, ellei kansainvälinen yhteisö saa yhdessä aikaan vakaata päätöstä lopettaa järjetön väkivalta, joka uhkaa levittää sekasorron koko alueelle.

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin kiittää pääsihteeriä sekä erityislähettiläs Lakhdar Brahimia heidän erinomaisesta työstään ja vahvasta sitoumuksestaan ratkaisuun pääsemiseksi näissä traagisissa olosuhteissa. Olen myös tyytyväinen aloitteisiin, joilla alueen tärkeimmät toimijat pyritään saattamaan yhteen johdonmukaista kansainvälistä toimintatapaa noudattaen. Aikaisemmin tänä vuonna EU-johtajat vetosivat kaikkiin turvallisuusneuvoston jäseniin, jotta ne pyrkisivät yhteistyössä lopettamaan väkivallan. Nyt tuo vetoomus on vieläkin kiireellisempi.

Syyrian on edettävä nopeasti kohti maan itsensä johdolla toteutettavaa poliittista muutosta, joka vastaa Syyrian kansan demokratiapyrkimyksiä ja jossa kunnioitetaan samalla täysin vähemmistöjen kansalais- ja ihmisoikeuksia. Se on ainoa ulospääsytie. Ja sortotoimista vastuussa olevilla ei ole sijaa tulevaisuuden Syyriassa, vaan heidän on astuttava – astuttava – syrjään.

Mitä kauemman konflikti jatkuu, sitä enemmän ihmiset radikalisoituvat, sitä enemmän tapahtuu tarpeetonta verenvuodatusta ja sitä pidempään haavojen paraneminen kestää.

Turvallisuustilanne on edelleen monimutkainen ja epävakaa monissa osissa maailmaa. Arabikevään tapahtumat eivät saisi viedä huomiotamme pois kiireellisestä tehtävästä saada aikaan rauha Lähi-idässä – päinvastoin.

Muillakin asioilla on kiire, esimerkiksi Sahelin alueen epävakauteen ja humanitaariseen tilanteeseen on puututtava; Suurten järvien alueella on päästävä rauhaan ja vakauteen; Pohjois-Korea on taivuteltava luopumaan ydinase- ja ohjusohjelmistaan; ja Iranin ydinvoimakysymyksessä on päästävä neuvotteluratkaisuun, mihin Euroopan unioni on suoranaisesti sitoutunut.

Meidän on käsiteltävä kaikkia näitä ongelmia ja muistettava, että pysyvät ratkaisut vaativat poliittista tahtoa asianomaisilta mailta. Yhtä lailla on tärkeää, että Itä- ja Kaakkois-Aasian merialueiden jännitteitä lievennetään ja että riidat ratkaistaan rauhanomaisesti yhteistyön hengessä ja kansainvälistä oikeutta noudattaen.

Meidän on yhdessä vastattava moniin globaaleihin haasteisiin. Mutta olipa kyse ilmastonmuutoksen torjumisesta tai köyhyyden vähentämisestä eri puolilla maailmaa, ilman monenvälistä yhteistyötä emme tule onnistumaan. Tästä syystä Euroopan unioni antaa täyden tukensa entistä vahvemmalle, toimivammalle ja tehokkaammalle YK:lle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, maidemme kansalaiset haluavat työpaikkoja. Tälläkin alalla globaali yhteistyö on välttämätöntä ja paras tapa varmistaa maailman talouden elpyminen.

Taloutemme ovat tulleet täysin toisistaan riippuvaisiksi: mikään maa ei pysty ratkaisemaan ongelmiaan yksin, eikä millään maalla ole varaa jättää muiden ongelmia huomiotta. Tiedämmekö tämän? Kyllä. Toimimmeko tämän tiedon mukaisesti? Emme riittävästi.

Vuonna 2008, maailmanlaajuisen finanssikriisin alkaessa, lyhyen aikaa vallitsi globaali tietoisuus, kiireellisyyden taju, joka sai aikaan uusia foorumeja, yhteisiä lupauksia ja koordinoitua toimintaa. Tänään taas, vaikka kriisiä ei vielä ole voitettu, Lehmanin jälkeinen päättäväisyys näyttää herpaantuneen ja meidän on elvytettävä se.

Kaikkien tärkeimpien talousmahtien on tehtävä osansa, jotta maailmantalous saadaan jälleen kasvun tielle. Globaali kasvu riippuu maissamme toteutettavista rakenneuudistuksista ja maittemme välisen makrotalouden epätasapainon vähentämisestä.

Euroopassa teemme osamme tästä työstä. Teemme kaikkemme voittaaksemme euroalueen tämänhetkiset vaikeudet. Olemme perustaneet vahvempia palomuureja, joilla taataan yhteisen valuuttamme vakaus; olemme uudistamassa talouksiamme tehdäksemme niistä kilpailukykyisempiä ja luodaksemme työpaikkoja tulevaisuutta varten. Olemme aloittaneet pankkiunionin muodostamisen valvoaksemme ja hallitaksemme paremmin finanssialan riskejä; ja tulevien kuukausien aikana määrittelemme, mihin olemme menossa, millainen haluamme talous- ja rahaliittomme olevan kymmenen vuoden kuluttua.

Olemme jo kulkeneet pitkän tien, ja nyt alamme nähdä näiden yhteisten ponnistelujen ensimmäisiä tuloksia. Matkaa on vielä jäljellä, mutta luotan silti siihen, että työ tuottaa tuloksia ja että kokemus vain vahvistaa Eurooppaa, sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Tämän tulin teille kertomaan, ja lisäisin vielä, että meille eurooppalaisille finanssikriisin hoitamisessa ei ole kysymys vain rahataloustoimista ja budjettien tasapainottamisesta, vaan kyseessä on koko EU:n yhdentymisen tulevaisuus.

Yhdentymishanke syntyi, jotta päästäisiin eroon sodista ja diktatuureista, jotka piinasivat maanosaamme pitkään. Unionimme ansiosta olemme 60 vuoden aikana voittaneet maiden välisen kansallismielisen vihan ja rakentaneet maanosan, jonka osia yhdistävät rauha sekä pyrkimys sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja vaurauteen. Tämä vaatii jokapäiväistä ponnistelua arvojen suojelemiseksi ja niiden kasvualustan syventämiseksi. Mitään ei ole saavutettu lopullisesti.

Maailmanlaajuisesti tämä kokous ja YK ovat oikeita paikkoja hellittämättömille pyrkimyksille kohti näitä samoja päämääriä, jotka koskevat meitä kaikkia, jotta sopusointu ja edistys saisivat enemmän jalansijaa maailmassa.

Kiitos.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website