Navigation path

Left navigation

Additional tools

Other available languages: EN FR DE ES NL IT SV PT EL

[Graphic in PDF & Word format]


EUROOPAN UNIONIN
NEUVOSTO

FI
C/06/167
10042/06 (Presse 167)
LEHDISTÖTIEDOTE
Neuvoston 2735. istunto
Liikenne, televiestintä ja energia
Luxemburg, 8. ja 9. kesäkuuta 2006
Puheenjohtaja Hubert GORBACH
Itävallan varakansleri, liikenne-, innovaatio- ja teknologiaministeri
Martin BARTENSTEIN
Itävallan talous- ja työministeri

Neuvoston istunnon tärkeimmät tulokset
Neuvosto:
– pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen yhteisestä kannasta, joka koskee tarkistettua ehdotusta asetukseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista;
– muodosti yleisnäkemyksen ehdotuksesta alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta;
– muodosti yleisnäkemyksen ehdotuksesta asetukseksi yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi,
ja antoi päätelmät seuraavista aiheista:
sisäiset energiamarkkinat
biomassaa koskeva komission toimintasuunitelma
sähköiset viranomaispalvelut kaikille eurooppalaisille
tieliikenneturvallisuus ja
sisävesiliikenteen edistäminen.

SISÄLLYSLUETTELO1

OSALLISTUJAT 5

ASIAT, JOISTA KÄYTIIN KESKUSTELUA

ENERGIA 8

Kansainväliset suhteet 8

Energian sisämarkkinat – Neuvoston päätelmät 9

Kestävä energiantuotanto ja –käyttö 12

– Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma – Neuvoston päätelmät 12

– Energiatehokkuus 17

TELEVIESTINTÄ 18

Sähköiset viranomaispalvelut kaikille eurooppalaisille – Neuvoston päätelmät 18

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän tulevaisuuden haasteet 24

Verkko- ja tietoturvallisuus 25

MAALIIKENNE 25

Julkisen palvelun velvoitteet 25

Tieliikenteen turvallisuutta koskeva toimintaohjelma – Neuvoston päätelmät 27

Sisävesiliikenne – Neuvoston päätelmät 30

Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen pöytäkirja liikenteestä 35

INTERMODAALISET KYSYMYKSET 36

Maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä 36

MERILIIKENNE 36

Alusliikennettä koskeva seuranta- ja tietojärjestelmä 36

Satamavaltioiden suorittama valvonta 38

ILMAILU 38

Eurooppalainen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä (SESAR) 38

Ulkosuhteet 39

– EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelut lentoliikennesopimuksesta 39

– EU ja Venäjä: Siperian ylilennot 39

MUUT ASIAT 40

Ensimmäinen vuosikertomus eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta 40

Tietoyhteiskuntahuippukokous 40

Ensimmäinen rautatiepaketti 40

Euroopan lentoturvallisuusvirasto 40

Eurooppalaisen ilmailun huippukokous 41

Merenkulkua koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi 41

Luettelo sellaisista lentoliikenteen harjoittajista, jotka eivät täytä yhteisiä turvallisuusvaatimuksia 41

Merikonferensseja koskevan asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoaminen 41

Matkustajaluettelo 41

MUUT HYVÄKSYTYT ASIAT

LIIKENNE

EU/Sveitsi - Alppien alueen liikenteen yhteinen seurantakeskus 42

Lentoliikennettä koskevat sopimukset Ukrainan ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa 42

Euroopan yhteinen ilmailualue 42

Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet 43

OSALLISTUJAT

Jäsenvaltioiden hallitukset ja Euroopan komissio olivat edustettuina seuraavasti:

Belgia:

Marc VERWILGHEN Talous-, energia-, ulkomaankauppa- ja tiedepolitiikkaministeri

Renaat LANDUYT Liikenneministeri

Tšekki:

Jiří BIS Kauppa- ja teollisuusministerin sijainen

Daniela KOVALČÍKOVÁ Liikenneministerin sijainen (vastuualueenaan lainsäädäntö, strategia ja EU-asiat)

Tanska:

Flemming HANSEN Liikenne- ja energiaministeri

Saksa:

Wolfgang TIEFENSEE Liikenne-, rakennus- ja kaupunkisuunnitteluministeri

Georg-Wilhelm ADAMOWITSCH Valtiosihteeri, talous- ja teknologiaministeriö

Bernd PFAFFENBACH Valtiosihteeri, talous- ja teknologiaministeriö

Viro:

Tiit NABER Pysyvä edustaja

Kreikka:

Dimitrios SIOUFAS Kehitysministeri

Mihail-Georgios LIAPIS Liikenneministeri

Espanja:

José MONTILLA AGUILERA Teollisuus-, matkailu- ja kauppaministeri

Magdalena ÁLVAREZ ARZA Infrastruktuuri- ja liikenneministeri

Ranska:

François LOOS Teollisuudesta vastaava apulaisministeri

Dominique PERBEN Liikenne-, perusrakenne-, matkailu- ja meriasiainministeri

Irlanti:

John BROWNE Varaministeri maatalous- ja elintarvikeministeriössä (erityisvastuualueenaan metsätalous)

Martin CULLEN Liikenneministeri

Italia:

Pierluigi BERSANI Talouskehitysministeri

Paolo GENTILONI Viestintäministeri

Alessandro BIANCHI Liikenneministeri

Kypros:

Haris THRASSOU Liikenne- ja julkisten töiden ministeri

Latvia:

Aigars ŠTOKENBERGS Talousministeri

Ina GUDELE Sähköisestä hallinnosta vastaava ministeri

Krišjānis PETERS Liikenne- ja viestintäministeri

Liettua:

Nerijus EIDUKEVIČIUS Varatalousministeri

Alminas MAČIULIS Valtiosihteeri liikenne- ja viestintäministeriössä

Luxemburg:

Jeannot KRECKÉ Talous- ja ulkomaankauppaministeri, urheiluministeri

Lucien LUX Ympäristöministeri, liikenneministeri

Unkari:

György HATVANI Apulaisvaltiosihteeri talous- ja liikenneministeriössä

Zsolt Csaba HORVÁTH Apulaisvaltiosihteeri talous- ja liikenneministeriössä

Malta:

Ninu ZAMMIT Luonnonvara- ja infrastruktuuriministeri

Censu GALEA Kilpailukyky- ja viestintäministeri

Jesmond MUGLIETT Kaupunkikehitys- ja tieministeri

Alankomaat:

Laurens Jan BRINKHORST Talousministeri

Karla PEIJS Liikenne-, vesi- ja yleisten töiden ministeri

Itävalta:

Hubert GORBACH Varakansleri, liikenne-, innovaatio- ja teknologiaministeri

Martin BARTENSTEIN Talous- ja työministeri

Helmut KUKACKA Valtiosihteeri liikenne-, innovaatio- ja teknologiaministeriössä

Puola:

Piotr NAIMSKI Varatalousministeri, valtiosihteeri talousministeriössä

Boguslaw KOWALSKI Valtiosihteeri liikenneministeriössä

Portugali:

Mário LINO Julkisten töiden ja liikenne- ja viestintäministeri

António CASTRO GUERRA Valtiosihteeri, ministerin avustaja, teollisuus ja innovaatiot

Slovenia:

Janez BOŽIČ Liikenneministeri

Slovakia:

Eva ŠIMKOVÁ Valtiosihteeri talousministeriössä

Suomi:

Mauri PEKKARINEN Kauppa- ja teollisuusministeri

Susanna HUOVINEN Liikenne- ja viestintäministeri

Ruotsi:

Mona SAHLIN Yhteiskuntakehitysministeri

Ulrica MESSING Ministeri elinkeinoministeriössä, vastuualueenaan infrastruktuurit

Yhdistynyt kuningaskunta:

Margaret HODGE Teollisuus- ja alueasioiden varaministeri

Stephen LADYMAN Liikenneasioiden varaministeri

Komissio:

Jacques BARROT Varapuheenjohtaja

Viviane REDING Jäsen

Andris PIEBALGS Jäsen

Liittyvien valtioiden hallituksia edustivat:

Bulgaria:

Rumen OVCHAROV Talous- ja energiaministeri

Peter MUTAFCHIEV Liikenneministeri

Romania:

Zsolt NAGY Viestintä- ja tietotekniikkaministeri

Zsolt BOGOS Valtiosihteeri talous- ja kauppaministeriössä

Septimiu BUZASU Valtiosihteeri liikenne-, rakennus- ja matkailuministeriössä

ASIAT, JOISTA KÄYTIIN KESKUSTELUA

ENERGIA

Kansainväliset suhteet

Puheenjohtajavaltio ja komission jäsen Andris Piebalgs tiedottivat neuvostolle energia-alan ulkosuhteita koskevien eri aiheiden käsittelyn tämänhetkisestä tilanteesta.

Komission jäsen Andris Piebalgs esitteli tätä esityslistan kohtaa koskevassa alustuksessaan komission ja korkeana edustajana toimivan pääsihteerin yhteisen asiakirjan "Ulkoinen politiikka Euroopan energiaetujen tukena" (9971/06), joka on laadittu kesäkuun Eurooppa-neuvostoa varten.

Komission jäsen tiedotti neuvostolle myös, missä vaiheessa sopimuspuolet ovat energiayhteisön perustamissopimuksen[1] ratifioinnissa sekä sen todennäköisestä voimaantulosta 1.7.2006. Hän esitteli myös asiat, joista on tarkoitus keskustella Ateenan prosessin (energiayhteisön perustamissopimusta edeltävä vaihe) ministerineuvostossa, joka kokoontuu 8.6. iltapäivällä.

Neuvosto pani merkille puheenjohtajavaltion ja komission jäsenen Andris Piebalgsin antamat tiedot kolmannesta EU–OPEC-ministerikokouksesta[2], joka pidettiin Brysselissä 7.6.2006 (Ks. lehdistötiedote http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/misc/89925.pdf)

EU:n ja Venäjän suhteiden osalta komission jäsen tiedotti neuvostolle seuraavista asioista:

  • energiakysymysten avainasiat G8-kokousta varten (Pietari, 15.–17.7.2006) ja
  • EU:n ja Venäjän välisen vuoropuhelun tilanne, erityisesti edistyminen neljässä aihepiirissä (infrastruktuuri, investoinnit, energiatehokkuus ja kauppa) sekä Venäjän federaation kanssa parhaillaan käytävät neuvottelut energiaperuskirjaan liittyvästä kauttakulkupöytäkirjasta.

Energian sisämarkkinatNeuvoston päätelmät

Neuvosto kävi energian sisämarkkinoita koskevan periaatekeskustelun asiakirjassa 9667/06 esitettyjen kysymysten pohjalta ja antoi seuraavat päätelmät:

"Neuvosto, joka ottaa huomioon

kevään 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmät, erityisesti 46 b kohdan ja liitteessä III olevat
12–18 kohdat,

komission raportin edistymisestä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa (asiak. 14800/05),

komission energia-alan kyselyä koskevan alustavan selvityksen, jossa tuodaan esiin aloja, joilla on edistyttävä täysin toimivien energian sisämarkkinoiden aikaan saamiseksi,

energian sisämarkkinoita koskevat kysymykset, jotka esitetään komission vihreässä kirjassa Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi,

KOROSTAA seuraavaa:

1. Sähkön ja kaasun varma toimitus kilpailukykyiseen hintaan avoimilla ja kilpailullisilla yhteenliitetyillä markkinoilla varmistaen loppukuluttajien riittävä suoja on ratkaisevan tärkeää Euroopan kilpailukyvylle. Toisen sähkö- ja toisen kaasudirektiivin osalta on edistyttävä, jotta markkinat voitaisiin kokonaan avata heinäkuussa 2007, samalla kuitenkin tunnustaen joidenkin pienten ja eristyneiden jäsenvaltioiden erityisolosuhteet.

2. Olisi löydettävä oikea tasapaino kolmen tavoitteen välillä, jotka ovat kilpailumarkkinat, toimitusvarmuus ja kestävyys, kansalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tehokkaat ja hyvin toimivat sisämarkkinat ovat tältä osin keskeisessä asemassa.

3. On varmistettava nykyisen lainsäädännön täysi, tehokas ja avoin täytäntöönpano ja johdonmukainen soveltaminen ottaen huomioon lain kirjaimen lisäksi myös sen henki. Täytäntöönpanosta olisi oltava hyötyä sekä kotitalouskuluttajille että yrityksille, ja sen olisi oltava yhdenmukaista julkisia palveluja koskevien velvollisuuksien kanssa, joihin kuuluu mahdollinen kohtuuhintaisen energian saatavuutta koskeva velvoite niissä jäsenvaltioissa, jotka päättävät panna täytäntöön erityisiä säännöksiä tältä osin.

4. Sääntelyjärjestelmän sekä sääntely- ja kilpailuviranomaisten suorittaman valvonnan avulla olisi kehitettävä johdonmukainen ja yhdennetty lähestymistapa kilpailullista energiapolitiikkaa ja kilpailullisia energiamarkkinoita varten varmistaen samalla kohtuuhintaisen energian saatavuuden. Tältä osin olisi edistettävä parhaiden käytäntöjen vaihtamista kaikkien markkinatoimijoiden, kuten verkonhaltijoiden ja sääntelyelinten, välillä. Komission olisi seurattava kehitystä ja raportoitava edistymisestä sekä käytettävä tarvittaessa täytäntöönpanovaltaansa.

5. On varmistettava tiiviimpi yhteistyö ja koordinointi erityisesti lainsäätäjien, verkonhaltijoiden, energiavaihdon ja hallitusten välillä; esimerkiksi muita kuin lainsäädäntötoimia, kuten parhaiden käytänteiden vaihtoa, voitaisiin hyödyntää enemmän. Sitä varten nykyisten hyödyllisten foorumien, kuten Madridin ja Firenzen foorumien, Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston (CEER), Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) ja Euroopan siirtoverkko-operaattorien (ETSO, GTE), olisi jatkettava aktiivista toimintaansa. Tältä osin olisi tuettava sellaisia aloitteita kuin Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän äskettäin tekemää sähköalan alueellista aloitetta.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten, asiaankuuluvien valtionhallinnon elinten ja kilpailuviranomaisten on oltava entistä tärkeämmässä asemassa koko EU:n kattavien vapaiden energiamarkkinoiden luomisessa. Koska monilla kaasu- ja sähkömarkkinoilla on voitu todeta merkkejä keskittymisestä, kilpailusääntöjen kattava soveltaminen, sulautumisten valvonta mukaan lukien, on tarpeen sekä EU:n että kansallisella tasolla. Asiaankuuluvien viranomaisten olisi voitava suorittaa tehtävänsä tehokkaasti ja selkeästi määritellyllä tavalla ja tehdä keskenään koordinoitua yhteistyötä, erityisesti sellaisissa kysymyksissä kuin rajat ylittävän verkkoonpääsyn ja kaupankäynnin sääntely ja valvonta, jotta saadaan aikaan sääntelyn riittävä yhdenmukaisuus jäsenvaltioiden välillä, vältetään kaksoissääntely eikä aiheuteta turhia lisäkustannuksia.

7. Kaikkien verkon käyttäjien oikeudenmukainen ja syrjimätön verkkoonpääsy on olennaisen tärkeää, jotta kilpailu kehittyisi. Tämä edellyttää tehokasta verkkoyritysten eriyttämistä.

8. On varmistettava, että energiamarkkinat ovat avoimia sekä toimijoille että loppukuluttajille. Markkinatoimijoilla on oltava tasavertainen pääsy täsmällisiin, ajantasaisiin ja kattaviin tietoihin, jotka koskevat erityisesti hinnanmuodostusta ja käytettävissä olevaa verkkokapasiteettia, rajat ylittävien infrastruktuurien kapasiteetti mukaan lukien . Nykyisen lainsäädännön nojalla markkinoille voitaisiin luovuttaa enemmän tietoja sääntelyviranomaisten tehokkaassa valvonnassa ja seurannassa. Sääntelyviranomaisten olisi harkittava, onko riittävien tietojen toimittamiselle vielä esteitä.

9. Energian rajat ylittävää vaihtoa olisi parannettava ja alueellisen energiayhteistyön koordinoitua kehittämistä vauhditettava samalla kun helpotetaan alueellisten energiamarkkinoiden integroimista EU:n sisämarkkinoihin ja kehitetään sisämarkkinoita edelleen muun muassa riittävillä ja johdonmukaisilla yhteenliitäntätoimenpiteillä sekä yhteenliitäntäkapasiteettiin pääsyllä kiinnittäen erityistä huomiota maihin ja alueisiin, joiden energiaverkot ovat paljolti eristyksissä EU:n energiaverkoista. Tätä varten komissiota pyydetään laatimaan vuoden 2006 loppuun mennessä verkkojen yhteenliittämistä koskeva ensisijainen suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet, jotka olisi toteutettava jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla.

10. Hyödyllisiä voisivat esimerkiksi olla Pohjois- ja Luoteis-Euroopan markkinoilla järjestettävät säännölliset aluetason kokoukset, joissa keskityttäisiin rajat ylittävän kaupan käytännön esteisiin ja edistettäisiin yhteistyötä.

11. Mahdollisuuksien mukaan olisi aina tehostettava rajat ylittävää kauppaa kolmansien maiden kanssa ja edistettävä naapurimaiden osalta toimintatapoja, jotka muistuttavat energian sisämarkkinoiden lähestymistapaa. Samalla olisi otettava asianmukaisesti huomioon yhdestä toimittajasta riippuvuudesta johtuvan markkina-aseman väärinkäytön vaara ja vastavuoroisuuden merkitys yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomisessa markkinoille pääsyn ja infrastruktuurin käyttömahdollisuuden sekä ympäristönormien ja turvallisuuden osalta. Tässä yhteydessä on laadittava selkeät kaupankäyntiä koskevat säännöt, ja myös energiayhteisön perustamissopimuksen pikainen täytäntöönpano sekä EU:n ja Venäjän välinen energiavuoropuhelu ovat hyödyllisiä muun muassa sen varmistamiseksi, että Venäjän federaatio ratifioi energiaperuskirjan.

12. Rajat ylittäviin infrastruktuureihin, varastointikapasiteettiin ja nesteytetyn maakaasun terminaaleihin tehtävien investointien esteisiin on puututtava ja olisi ryhdyttävä toimiin tukkumarkkinoiden (sähkökauppa ja kaasukaupan keskukset) likviditeetin lisäämiseksi.

13. Yhteisön sisäisiä investointeja olisi kannustettava vakailla ja avoimilla sääntelyjärjestelmillä, jotka tarjoavat selkeitä investointikannustimia. Hallinnollisia lupamenettelyjä olisi vastaavasti nopeutettava huomattavasti ympäristö- ja terveysnormit säilyttäen muun muassa asettamalla tarvittaessa määräajat menettelyille.

14. Olisi parannettava keskipitkän ja pitkän aikavälin investointisuunnittelua ja investointien koordinointia, myös yksityissektorin ja eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa, erityisesti rajat ylittävän yhteenliitännän ja kaasun infrastruktuurien, maanalainen varastointi ja
LNG-laitokset mukaan lukien, sekä tuotantokapasiteetin osalta. Pitkän aikavälin investoinneille olisi turvattava suotuisa yritysilmapiiri lisäämällä avoimuutta ja muun muassa jäsenvaltioiden omaa seurantaa koskevaa tietojenvaihtoa.

15. Olisi luotava pitkäaikaisia sopimuksia koskeva tasapainoinen järjestelmä, joka lisää kilpailua sisämarkkinoilla, ottaa avoimuutta koskevat kysymykset huomioon ja turvaa samalla investointikannustimet ja toimitusvarmuuden.

16. Siirtoverkonhaltijoiden olisi tehtävä keskenään yhteistyötä laatiakseen rajat ylittävän energiakaupan helpottamiseksi tarvittavat kattavat ja yhdenmukaiset tekniset säännöt erityisesti ylikuormituksen hallinnasta sähkömarkkinoilla, jotta verkot toimivat loppukäyttäjän kannalta yhtenä verkostona. Kyseiset säännöt ovat keskeisiä ja niistä on sovittava pian. Verkoston turvallisuuden lisäämiseksi ja rajat ylittävän kaupan optimoimiseksi siirtoverkonhaltijoiden olisi toimittava alueellisella tasolla yhteistyössä ja koordinoiden ja vaihdettava tietoja säännöllisesti.

17. Jotta kaasumarkkinoiden elpymistä voitaisiin nopeuttaa ja ne saataisiin toimimaan moitteettomasti, on ratkaistava useita teknisiä ja sääntelyyn liittyviä kysymyksiä kansalliset olosuhteet huomioon ottaen, kuten kaasun laatua ja konversiolaitoksia koskevat yhteentoimivuuskysymykset. On parannettava kaasumarkkinoiden joustovälineiden toimivuutta, mukaan lukien pääsy varastointikapasiteettiin ja verkkoihin. Lisäksi olisi pyrittävä edistämään ulkopuolisten toimittajien välistä kilpailua.

18. Ennen uuden lainsäädännön harkitsemista olisi arvioitava voimassa olevan lainsäädännön vaikutukset, ja tiettyjä näkökohtia on ehkä tutkittava lisää. Tällaisia ovat esimerkiksi pitkäaikaisten kaasusopimusten ja ulkoisten toimittajien rooli, päästökauppajärjestelmän ja primaarienergian hintojen vaikutukset erityisesti energiavaltaisten teollisuudenalojen kannalta, riippuvuus ulkopuolisista toimittajista, näiden alojen erityistarpeet sekä se, miten arvioida markkinoiden keskittymistä, ja tarve turvata riittävä varakapasiteetti ja syrjimätön pääsy markkinoille. Lisäksi kaikkien sidosryhmien kanssa olisi uudelleen keskusteltava sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden kehittämisestä edelleen.

19. Sähkön ja kaasun toimitusvarmuutta on parannettava. Primäärienergian toimituslähteiden ja -reittien monipuolistaminen on tältä osin keskeistä, ja lisäksi Euroopan tasolla olisi keskusteltava kysynnän ja tarjonnan vastaavuuden riittävästä seurannasta. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden osuus energiatoimitusten monipuolistamisessa olisi otettava huomioon.

ODOTTAA KIINNOSTUNEENA direktiiveissä 2003/54/EY ja 2003/55/EY tarkoitettua komission kertomusta ja edellä mainittuja näkökohtia koskevien komission tutkimusten tuloksia sekä komission loppuraporttia energia-alan kyselystä."

Kestävä energiantuotanto ja -käyttö

  • Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma – Neuvoston päätelmät

Komission jäsen Andris Piebalgsin lyhyen alustuksen jälkeen neuvosto antoi seuraavat päätelmät biomassaa koskevasta toimintasuunnitelmasta:

"Neuvosto, joka

VASTAA Eurooppa-neuvoston vetoomukseen biomassaa koskevan toimintasuunnitelman panemiseksi täytäntöön ja vuoden 2010 jälkeen jatkuvan pitkän aikavälin bioenergiastrategian kehittämiseksi,

SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI komission tiedonantoon biomassaa koskevasta toimintasuunnitelmasta (15741/05) ja komission tiedonantoon EU:n biopolttoainestrategiasta (6153/06),

KOROSTAA, että olisi lisättävä biomassan käyttöä energianlähteenä,

ON VAKUUTTUNUT, että biomassan laajamittaisemmalla käytöllä voidaan edistää energiapolitiikan kolmen päätavoitteen saavuttamista siten, että

  • tehostetaan huoltovarmuutta monipuolistamalla energian hankintalähteitä ja vähentämällä riippuvuutta ulkoisista energialähteistä,
  • lisätään kilpailukykyä kehittämällä uusia ja tehokkaita teknologioita ja tarjotaan mahdollisuuksia taloudelliseen kehitykseen ja työllistymiseen maaseudulla,
  • edistetään ympäristön kestävyyttä muun muassa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja lisäämällä uusiutuvien energialähteiden osuutta ottaen samalla huomioon muut ympäristöpolitiikan tavoitteet,

PALAUTTAA MIELEEN:

  • marraskuussa 2004 uusiutuvasta energiasta annetut neuvoston päätelmät ja erityisesti luvun, jossa käsitellään biomassasta saatavaa energiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa (14314/04),
  • seuraavien direktiivien merkityksen biomassan käyttämisessä energialähteenä: liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä annettu direktiivi 2003/30/EY,
  • sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla annettu direktiivi 2001/77/EY,
  • hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla annettu direktiivi 2004/8/EY,
  • rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2002/91/EY,
  • kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annettu direktiivi 2003/87/EY;

KOROSTAA seuraavia yleisiä periaatteita biomassaa koskevan politiikan määrittelyn osalta:

1. olisi noudatettava yhtenäistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kestävyys, vaikutus kasvuun ja työllisyyteen sekä ympäristökysymykset mukaan lukien biodiversiteetin suojelu ja elinkaariarviointi mahdollisimman suuressa määrin, tiiviissä yhteistyössä kaikkien asian kannalta merkityksellisten sektorien kanssa mukaan lukien maatalous, metsätalous ja jätehuolto ja jossa käsitellään luonteeltaan sosioekonomisia sekä vero- kauppa- ja teollisuuspoliittisia kysymyksiä,

2. olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta, jolloin jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus

  • kehittää oma erityinen politiikan toimintatapansa ja määrittää yksilölliset tavoitteensa,
  • valita biomassan ja energiakasvien tyyppi (tyypit) ja biomassan käyttösektorit,
  • päättää bioenergian edistämisvälineistä ja välineistä, joilla saadaan aikaan kustannustehokkuutta,
  • valita välineet, joilla saavutetaan uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä annetun direktiivin mukaiset tavoitteet,

3. kustannustehokkuuden olisi oltava kansallisella ja EU:n tasolla merkittävä ohjaava periaate edistettäessä ekologisesti järkevää bioenergian käyttöä, joka perustuu taloudellisesti kestävään, pitkän aikavälin rahoitukseen ja jossa maksimoidaan ympäristöhyödyt,

4. olisi pyrittävä löytämään tasapaino biomassan energiakäytön ja muun käytön sekä ympäristön suojelun välillä ottaen myös huomioon kansalliset taloudelliset olosuhteet,

5. olisi löydettävä tasapainoinen lähestymistapa biomassan kansalliseen tuotantoon ja tuontiin ottaen huomioon esimerkiksi kilpailukykyyn ja toimitusvarmuuteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvät näkökohdat,

6. asiaankuuluvan voimassa olevan lainsäädännön vaikutus energia-alalla olisi arvioitava ennen sen tarkistamista; tätä edellytystä ei tulisi pitää esteenä uusille lainsäädäntöehdotuksille,

KATSOO, ETTÄ SEURAAVIA KYSYMYKSIÄ ON KÄSITELTÄVÄ ENSISIJAISINA:

7. biomassaa koskeva tutkimus, kehittäminen ja esittely, joka liittyy uusiutuvien polttoaineiden, myös raaka-aineiden tuottamiseen ja käyttöön tarkoitettuihin uusiin ja tehokkaisiin teknologioihin. Tämä koskee erityisesti toisen sukupolven biopolttoaineita, biojalostamoita, tehokkaita lämpökattilateknologioita, biomassapolttoainepäästöjen vaikutuksia ilman saastumiseen ja markkinoille saattamiseen liittyviä näkökohtia,

8. hyvin toimivien ja avointen biomassan alueellisten, EU:n sekä tarvittaessa maailman laajuisten markkinoiden luomisen edistäminen ympäristön kestävyys huomioon ottaen,

9. teknisten ja ei-teknisten esteiden (myös hallinnollisten esteiden) poistaminen EU:n tasolla ja kansallisella tasolla,

10. viljelijöille, metsänomistajille, paikallisille viranomaisille, energia-alalle ja kuluttajille suunnatut tiedotuskampanjat,

11. biomassan, myös jätteen, käytön lisääminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja kaukolämmityksen osalta,

12. biopolttoaineita koskevien teknisten normien hyväksyminen ja polttoaineiden laatua koskevan direktiivin tarkistaminen suurempien biopolttoainemäärien bensiinin ja dieselöljyn lisäämisen sallimiseksi.

KOROSTAA:

13. että on tärkeää edistää biomassan taloudellista ja kestävää käyttöä kolmella alalla, eli lämmityksessä ja jäähdytyksessä, sähköntuotannossa ja liikenteessä, ja toteuttaa tähän liittyviä toimia,

14. että julkisilla hankinnoilla voi olla tärkeä tehtävä biomassan ja sen laajamittaisen käytönedistämisessä, muun muassa kun valinnoissa suositaan puhtaita ja energiatehokkaita ajoneuvoja ja uusiutuvaa energian tuotantoa rakennuksissa,

15. vapaaehtoisten sopimusten tehtävää; ne ovat hyödyllinen vaihtoehto biomassan käytön edistämiseksi,

16. puubiomassan merkitystä markkinoiden koossa mitattuna ja sitä, että olisi siksi hyödyllistä tutkia esimerkiksi Euroopan pelletti- ja hakemarkkinoiden kehitystä käteismarkkinat mukaan lukien ja ottaen huomioon, että biomassan saatavuus sisäiseen käyttöön voi olla merkityksellistä, kun on kyse energialähteiden monipuolistamisesta kansalliselta kannalta,

17. kestävän kehityksen huippukokouksessa tehtyjen sitoumusten mukaisesti etuja, joita biomassan kestävästä tuotannosta ja käytöstä voi koitua kehitysmaille, ja sitä, että kehitysmaihin on tärkeää siirtää kestävän kehityksen mukaista energiateknologiaa,

SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI KOMISSION AIKOMUKSEEN:

18. esittää metsätalouden toimintasuunnitelma,

19. arvioida energiakasvijärjestelmä ja mahdollisuus ulottaa se koskemaan niitä uusia jäsenvaltioita, jotka eivät tällä hetkellä voi kuulua sen piiriin,

20. tutkia, mikä merkitys biopolttoaineen käytön kokonaiselinkaarella voi olla hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa maailmanlaajuisesti,

21. edistää edelleen teollisuusvetoisen biopolttoaineita käsittelevän teknologiayhteisön kehittämistä,

22. tarkistaa standardi EN 14214 muun muassa, jotta biomassan muut muodot voitaisiin sisällyttää sen soveltamisalaan ja jotta etanolin korvaamisesta metanolilla tulisi sallittua, ilmasto-olosuhteiden merkitys asianmukaisesti huomioon ottaen,

23. rohkaista kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisen biopolttoaineen ja siihen liittyvien laitteiden teknisten vaatimusten kehittämistä,

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

24. yhdistämään tuen korkean energiatehokkuustason ja ympäristöön ja toimitusvarmuuteen liittyvien konkreettisten kustannustehokkuusetujen saavuttamiseen,

25. toteuttamaan biopolttoaineiden osalta jo vahvistetut ohjeelliset kansalliset tavoitteet,

26. luomaan biomassan tuotantoon ja asianmukaisiin laitteisiin kohdistuvia investointeja varten myönteisen sääntely-ympäristön ja luomaan investoijia ajatellen vakautta ja avoimuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä myös asianmukaisten tukijärjestelyjen osalta, jos jäsenvaltio valitsee tällaisen järjestelyn,

PYYTÄÄ KOMISSIOTA:

27. ottamaan huomioon edellä mainitut ensisijaiset tavoitteet:

28. panemaan pian alulle keskustelun biomassan kestävyydestä (myös biomassan eri tyyppejä vertaillen) ja antamaan tietoja bioenergian osalta kestävyydestä asetettujen vähimmäisvaatimusten yhteensopivuudesta asianomaisia politiikan aloja koskevan yhteisön säännöstön kanssa,

29. tiedottamaan kaikista biomassan tuotannon edistämiseen liittyvistä kustannuksista ja eduista EU:ssa,

30. esittämään ehdotuksia, joiden tarkoituksena on edistää biomassan taloudellista ja kestävää käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä,

31. laatimaan biomassalaitoksia koskevat tehokkuus- ja päästökriteerit, erityisesti kotitalouksien biomassalla toimivien lämmityskattiloiden osalta, käyttäen hyväksi muun muassa ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä,

32. helpottamaan ja edelleen kannustamaan meneillään olevan jätteitä koskevan puitelainsäädännön tarkistuksen yhteydessä biomassan ja puhtaan jätteen käyttöä polttoaineena ja tarkistamaan eläinten sivutuotteita koskevaa lainsäädäntöä maatalouden ja elintarvikkeiden jalostuksen sivutuotteiden uusiutuvana energialähteenä käytön edistämiseksi. Kannustamisessa olisi kuitenkin otettava huomioon jätteiden ja eläinten sivutuotteiden muu hyötykäyttö, myös perinteinen käyttö,

33. tarkistamaan ajoneuvojen päästöjen testausmenettelyn, jotta otettaisiin huomioon biopolttoaineiden käyttö vertailupolttoaineena biopolttoainetta käyttävien ajoneuvojen testauksessa,

34. yksinkertaistamaan bioenergian tuotantoa ja käyttöä koskevia hallinnollisia menettelyjä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä ja arvioimaan energiakasvijärjestelmän soveltamisen ulottamista kaikkiin jäsenvaltioihin,

35. tarkastelemaan kysymystä yksinkertaisista ja taloudellisista menetelmistä, joilla varmistetaan se, että biopolttoaineita tuotetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla muun muassa lupajärjestelyllä ympäristönormien ja sosiaalisten ja teknisten normien mukaisesti, ja sitä sovellettaisiin sekä kansalliseen tuotantoon että tuotuun biopolttoaineeseen; tämä ei saisi aiheuttaa kaupalle teknisiä esteitä,

KEHOTTAA

36. jäsenvaltioita kehittämään tai ajantasaistamaan biomassaa koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat näihin päätelmiin vastaamiseksi,

37. komissiota suorittamaan arvioinnin asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja näiden päätelmien ja erityisesti 27–35 kohdan seurauksena suoritetuista toimista, myös siltä kannalta, miten ne vaikuttavat Euroopan energiapolitiikan kolmen päätavoitteen saavuttamiseen, ja raportoimaan asiasta neuvostolle vuoden 2008 loppuun mennessä."

  • Energiatehokkuus

Komission jäsen Andris Piebalgs tiedotti neuvostolle seuraavista kahdesta aiheesta:

  • energiatehokkuutta koskevasta komission vihreästä kirjasta[3] viime vuonna käynnistetyn kuulemisen tulokset ja
  • toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevien ohjelmien yhteensovittamisesta (Energy Star II) Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön välillä käytävien neuvottelujen päätökseen saattaminen. Komissio toimittaa lähikuukausina tarvittavat oikeudelliset välineet ensin Energy Star -sopimuksen tekemiseksi virallisesti ja sen jälkeen sen täytäntöönpanemiseksi EU:ssa.

TELEVIESTINTÄ

Sähköiset viranomaispalvelut kaikille eurooppalaisille – Neuvoston päätelmät

Neuvostolle esiteltiin komission tiedonanto "i2010-aloitteeseen kuuluva sähköisen hallinnon toimintasuunnitelma: vauhtia sähköiselle hallinnolle Euroopassa kaikkien hyväksi", jonka jälkeen käytiin lyhyt julkinen keskustelu.

Tiedonanto (8868/06), joka hyväksyttiin 25.4.2006, sisältää sähköisiä viranomaispalveluja koskevan toimintasuunnitelman, joka on olennainen osa komission i2010-aloitetta, jolla edistetään kasvua ja työllisyyttä tietoyhteiskunnassa. Aloitteella halutaan antaa vauhtia Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategialle ja Euroopan yhteisön muille politiikoille. Tämän toimintasuunnitelman keskeisenä perustana on marraskuussa 2005 pidetyssä kolmannessa sähköistä hallintoa käsitelleessä ministerikokouksessa (Manchester, Iso-Britannia) annettu ministerijulistus. Toimintasuunnitelmalla viitoitetaan sähköisen hallinnon tulevaisuutta Euroopassa keskittymällä viiteen keskeiseen sähköisen hallinnon tavoitteeseen vuoteen 2010 mennessä ja laatimalla etenemissuunnitelmia painopistealueilla toteutettavista erityistoimista.

Neuvosto pani merkille Portugalin valtuuskunnan ilmoituksen siitä, että Portugali aikoo järjestää omalla puheenjohtajakaudellaan vuoden 2007 jälkipuoliskolla neljännen sähköistä hallintoa käsittelevän ministerikokouksen, jossa on tarkoitus tarkastella i2010-aloitteen täytäntöönpanoa.

Neuvosto antoi seuraavat päätelmät:

"EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

1. SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI

  • komission tiedonantoon "i2010-aloitteeseen kuuluva sähköisen hallinnon toimintasuunnitelma: vauhtia sähköiselle hallinnolle Euroopassa kaikkien hyväksi"[4],
  • komission tiedonantoon "Yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimivuus"[5];

2. PALAUTTAA MIELIIN

  • Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2005 tekemät päätelmät Lissabonin strategian elvyttämisestä,
  • Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 tekemät päätelmät, joissa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan panemaan uusi i2010-strategia tehokkaasti täytäntöön,
  • i2010-strategian yleiset tavoitteet, sellaisina kuin ne hyväksyttiin joulukuussa 2005 tehdyissä neuvoston päätelmissä,
  • marraskuussa 2003 tehdyt neuvoston päätelmät sähköisestä hallinnosta,
  • Manchesterissa marraskuussa 2005 pidetyn sähköistä hallintoa Euroopassa käsitelleen konferenssin ministerijulistuksen tavoitteet,
  • Wienissä helmikuussa 2006 pidetyn korkean tason seminaarin "Sähköiset viranomaispalvelut kaikille eurooppalaisille" tulokset;

3. ON TIETOINEN siitä, että

  • on tarpeen yhdistää ponnistelut, jotta saadaan aikaan laajempia vaikutuksia ja edistetään sähköisten palvelujen käyttöönottoa Manchesterin ministerijulistuksen sekä i2010-aloitteeseen kuuluvan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelman mukaisesti seuraavilla toiminnan painopisteiden ja tavoitteiden kannalta tärkeillä aloilla:

a. osallisuutta edistävä sähköinen hallinto,

b. tehokas ja toimiva sähköinen hallinto

c. vahvan vaikutuksen palvelut,

d. keskeiset toimintaedellytykset, sähköisen identiteetin hallintajärjestelmä mukaan luettuna,

  • kiinnostus sähköisiin osallistumismahdollisuuksiin (eParticipation) on lisääntynyt, sekä siitä, että tieto- ja viestintäteknologia vaikuttaa poliittiseen toimintaan, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että sähköiset osallistumismahdollisuudet on otettu mukaan i2010-aloitteeseen kuuluvaan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmaan,
  • innovointi on sähköisen hallinnon olennainen osa, sekä siitä, että julkisella sektorilla on merkittävä rooli Lissabonin strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa,
  • tehokkaat ja saumattomasti toimivat sähköiset viranomaispalvelut ovat tärkeitä Euroopan maiden talouksien kilpailukyvyn parantamisen kannalta,
  • on tarpeen asettaa vaatimuksia ja kartoittaa mahdollisuuksia innovoinnin vauhdittamiseksi ja markkinoiden ohjaamiseksi sähköisen hallinnon tarjoamien ratkaisujen piiriin,
  • julkisen hallinnon tehokkuutta ja toimivuutta on jatkuvasti parannettava edistämällä innovatiivisia palveluja ja prosesseja, joilla pyritään vähentämään kansalaisiin ja yrityksiin kohdistuvia hallinnollisia rasitteita,
  • vahvan vaikutuksen sähköiset viranomaispalvelut voivat helpottaa sisämarkkinoiden neljän vapauden hyödyntämistä, taata paremman elämänlaadun sekä yhteiskunnallisen osallisuuden ja antaa Euroopan kansalaisille laajemmat mahdollisuudet osallistua päätöksentekoprosessiin Euroopan tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikalliselle tasolla,
  • avoimia standardeja, avoimia eritelmiä, avoimia käyttöliittymiä sekä yhteentoimivia ratkaisuja edistämällä on varmistettava, etteivät kansallisen tason sähköisen hallinnon ratkaisut luo uusia esteitä sisämarkkinoille;

4. KOROSTAA, että

  • i2010-aloitteeseen kuuluvan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelman täytäntöönpanon ohjaavina perusperiaatteina olisi käytettävä sellaisia periaatteita kuin kestävyys, yhteentoimivuus, osallisuus, avoimuus, keskeisten toimintaedellytysten vastavuoroinen tunnustaminen, tietosuoja, yksityisyyttä tukeviin tekniikoihin ja toimintatapoihin perustuva turvallisuus sekä monikanavapalvelujen tarjonta,
  • suunniteltaessa ja toteutettaessa sähköisiä viranomaispalveluja sekä yhtenäisiä toimintatapoja on luotava kaikkien sidosryhmien välinen aktiivinen yhteistyö ja koordinointi,
  • on tärkeää hyödyntää alueellisen yhteistyön pilottimallien tarjoamia mahdollisuuksia sähköisen hallinnon ratkaisuja kartoitettaessa, jotta niiden käyttöä voitaisiin edelleen edistää Euroopan unionin tasolla,
  • poliittisissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon sähköisten palvelujen tuottamiseen liittyvät alueelliset ja paikalliset ulottuvuudet sekä kansalliset hallintojärjestelmät ja oikeuskulttuurit,
  • jäsenvaltioiden ja komission kehittämiä ja hallinnoimia nykyisiä sähköisen hallinnon resursseja olisi hyödynnettävä entistä paremmin;

5. KEHOTTAA KOMISSIOTA JA JÄSENVALTIOITA

  • ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin toimintasuunnitelmassa määritettyjen erityisten tavoitteiden, toimien ja etenemissuunnitelmien toteuttamiseksi ja erityisesti:
  • tehostamaan julkisten hallintojen välistä yhteistyötä jäsenvaltioissa kaikilla tasoilla, jotta voitaisiin varmistaa käyttäjäkeskeisten ja osallisuutta edistävien palvelujen luominen, kehittely ja toteuttaminen kiinnittäen erityisesti huomiota rajatylittäviin palveluihin tai siihen, että kaikille EU-kansalaisille taataan yleinen pääsy asianmukaisiin kansallisiin palveluihin, toissijaisuusperiaatteen huomioon ottaen,
  • kehittämään sähköistä hallintoa varten tehokkaat ja oikeasuhteiset mittausjärjestelyt, joiden avulla vähennetään yrityksiin, kansalaisiin ja julkiseen hallintoon kohdistuvia rasitteita ja arvioidaan tyytyväisyyttä julkisiin palveluihin, jotta voidaan seurata edistymistä ja luoda arviointiperusta toimintasuunnitelmaan vertaamiseksi, ja sopimaan näistä järjestelyistä,
  • edelleen tukemaan jäsenneltyä ja säännöllistä vuoropuhelua erityisesti kaikkien niiden sidosryhmien kanssa, jotka osallistuvat sähköisen hallinnon ratkaisujen vaihtoon,
  • jakamaan sähköisen hallinnon resursseja kaikkiin asiaa koskeviin hankkeisiin vuodesta 2006 alkaen ja kartoittamaan järjestelyjä, joilla voitaisiin taata pitkän aikavälin rahoituksellinen ja toiminnallinen kestävyys, jotta nykyisiä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtojärjestelyjä voitaisiin hyödyntää optimaalisesti, muun muassa kehittämällä moduuleja ja teknisiä ratkaisuja, joilla pyritään kansallisten tietojärjestelmien väliseen yhteentoimivuuteen sekä hallinnollisen yhteistyön parantamiseen,
  • edistämään vahvan vaikutuksen sähköisten viranomaispalvelujen tarjoamista kansalaisille ja yrityksille kaikkialla EU:ssa, mukaan luettuina sähköiset hankinnat ja muut palvelut, jotka vaikuttavat suoraan sisämarkkinoihin asianmukaisten kysyntää stimuloivien toimintatapojen ja aloitteiden välityksellä,
  • luomaan nykyisten palvelujen sekä kansallisella ja Euroopan tasolla käynnissä olevan työn pohjalta keskeisiä toimintaedellytyksiä, kuten sähköisten julkisten palvelujen turvalliseen käyttöön liittyvän yhteentoimivan sähköisen identiteetin hallinnan, joka perustuu tarvittaessa kansainvälisesti tunnustettuihin standardeihin, yhteisiin strategioihin, suuntaviivoihin, terminologiaan sekä johdonmukaiseen suunnitteluun, noudattaen kuitenkin täysimääräisesti tietosuojalainsäädäntöä,
  • luomaan asiamukaiset edellytykset sopimalla vuonna 2006 etenemissuunnitelmasta varmennettujen sähköisten asiakirjojen tunnistamista varten sekä tehostamalla työtä pitkän aikavälin arkistointimallin kehittämiseksi Euroopan unionissa,
  • kokeilemaan innovoivia sähköisen osallistumisen järjestelmiä, joilla pyritään lisäämään demokraattiseen prosessiin osallistumista keskittymällä välineisiin ja vastaamalla kansalaisten tarpeisiin;

6. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA

  • ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin painopisteiden edistämiseksi sekä i2010-aloitteeseen kuuluvaan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, kun ne laativat kansallisia uudistusohjelmiaan,
  • varmistamaan asianmukaisen oikeudellisen ja organisatorisen ympäristön, joka stimuloi julkisten hallintojen avointen, osallisuutta edistävien, käyttäjäkeskeisien ja toimivien sähköisten palvelujen tuottamista kaikkialla Euroopan unionissa sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa julkisella ja yksityisellä sektorilla,
  • keskittymään kestävään lähestymistapaan, jonka avulla julkisen sektorin työntekijöille tarjotaan tarvittavat taidot ja pätevyys, jotta he voivat hallita muutosta ja tarjota kansalaisille, yrityksille ja hallinnoille konkreettista hyötyä tuottavia ja elämänlaatua kohentavia käyttäjäkeskeisiä palveluja,
  • tarjoamaan sähköisten palvelujen käyttöä varten luotettavia sähköisen tunnistamisen menetelmiä ottaen huomioon helppokäyttöisyyden sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen EU:n sisällä,
  • kannustamaan yhdessä kehitettyjen keskeisten toimintaedellytysten käyttöä julkisten hallintojen piirissä kaikilla tasoilla, mikä edistää yhteentoimivuutta ja avointen standardien sekä interaktiivisten ja yhdennettyjen sähköisten viranomaispalvelujen käyttöä,
  • kehittämään edelleen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sähköisen hallinnon ratkaisujen kehittelyn edistämisessä, mikä vaikuttaa osaltaan sähköisen hallinnon toimintapoliittisen ohjelman toteutumiseen;

7. PYYTÄÄ KOMISSIOTA

  • seuraamaan i2010-aloitteeseen kuuluvan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelman tavoitteiden toteuttamista läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sekä vahvistamaan koordinointiprosessia,
  • vauhdittamaan ja tukemaan näiden tavoitteiden toteuttamista, erityisesti:
  • edistämällä yhteentoimivuutta ja avoimia standardeja huolehtimalla siitä, että eurooppalaisessa standardointipolitiikassa otetaan tehokkaan sähköisen hallinnon erityistarpeet tarvittaessa huomioon,
  • varmistamalla, että sähköiseen hallintoon liittyvät EU-ohjelmat pannaan täytäntöön johdonmukaisesti ja tehokkaasti niiden synergian lisäämiseksi,
  • kannustamalla tieto- ja viestintätekniikan tutkimus- ja kehitysinvestointeihin siten, että tuetaan mahdollisuuksien mukaan kansallisen ja yhteisön tutkimus- ja innovointityön välistä synergiaa hyödyntäen olemassa olevia tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen välineitä,
  • kannustamalla kokemuksen ja hyvien käytäntöjen levittämistä i2010-aloitteen korkean tason ryhmän, joka toinen vuosi kokoontuvien ministerikonferenssien sekä hyvistä käytännöstä myönnettävien palkintojen avulla,
  • jatkamalla rajatylittävien sähköisen hallinnon palvelujen taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia,
  • luomaan tarvittavat järjestelyt, joilla kannustetaan pilottihankkeita ja muita tarpeellisia tukitoimia nykyisten ja tulevien yhteisön ohjelmien mukaisesti,
  • raportoimaan vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan tietoyhteiskunnasta laadittavan kertomuksen yhteydessä edistyksestä, joka on saavutettu i2010-aloitteen painopisteiden suhteen, ja suosittelemaan tarvittaessa muutoksia toimintapolitiikkaan;

8. KEHOTTAA SIDOSRYHMIÄ

  • osallistumaan aktiivisesti sähköisen hallinnon toimintapolitiikan toteuttamisprosessiin harkitsemalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sähköisen hallinnon ratkaisujen edistämisessä siten, että sähköisen hallinnon ratkaisut eivät välttämättä rajoittuisi julkisen sektorin elimiin,
  • osallistumaan aktiivisesti yhteisten etenemissuunnitelmien ja moduulien kehittelyyn,
  • tukemaan osallisuutta edistävien palvelujen tuottamista innovatiivisen toimintapolitiikan suunnittelun sekä tehokkaamman jakelun avulla kaikilla sektoreilla,
  • organisoimaan pk-yritysten osallistumisen, sillä ne ovat tärkeitä paikallistason kumppaneita käyttöönottovaiheessa, sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumisen, erityisesti sähköisten osallistumismahdollisuuksien osalta,
  • raportoimaan kaikesta merkittävästä alalla saavutetusta edistymisestä i2010-aloitteeseen kuuluvan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelman tavoitteiden toteuttamisessa."

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän tulevaisuuden haasteet

Neuvosto kävi periaatekeskustelun sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän tulevaisuuden haasteista puheenjohtajavaltion laatiman kyselyn[6] pohjalta.

i2010-aloitteessa korostetaan tieto- ja viestintäteknologian keskeistä merkitystä Lissabonin strategian mukaisten kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteiden tukena on eurooppalainen sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä, jonka tarkoituksena on edistää kilpailua markkinoilla, luoda suotuisa ympäristö investoinneille ja innovoinnille sekä tarjota tämän ansiosta kuluttajille valinnanvaraa, laatua ja alhaisempia hintoja.

Sääntelyjärjestelmän hyväksymisen jälkeen jäsenvaltiot ovat tehneet tarvittavia muutoksia kansallisiin lainsäädäntöihin ja käytäntöihin, ja suurin osa niistä onkin nyt saatu tehtyä. Komission 11. täytäntöönpanokertomuksen (6700/06) mukaan täytäntöönpanossa on edelleen joitakin puutteita.

Sääntelyjärjestelmä on nyt uudelleentarkasteltavana, ja komission on määrä esittää ehdotus tämän vuoden loppupuolella.

Neuvosto otti esiin joitakin kysymyksiä, joita on käsiteltävä uudelleentarkastelun yhteydessä:

  • Sähköisen viestinnän vuoden 2002 sääntelyjärjestelmän tärkeimmät periaatteet olisi säilytettävä.
  • Uusien tarkistettujen sääntöjen olisi keskityttävä erityisaloille, joilla kaivataan parannuksia. Ne olisi laadittava siten, että niihin ei tarvitse tulevaisuudessa vaatia muutoksia, ja niillä olisi pyrittävä edistämään kilpailua, uusia investointeja ja innovointia samalla, kun parannetaan kuluttajien etuja.
  • Radiotaajuuksien jakamisen joustavuutta olisi parannettava ja niiden käyttöä tehostettava siten, että varmistetaan optimaalinen käyttö kilpailevien tarpeiden välillä; taajuuksien sääntelyssä olisi otettava huomioon kansalliset/paikalliset erityispiirteet, ja sen olisi helpotettava innovatiivisten ja kysyntään perustuvien palvelujen käyttöönottoa; EU:n ja kansainvälisen tason yhdenmukaistamisesta on keskusteltava edelleen.
  • Ilmoitus- ja riitojenratkaisumenettelyjä olisi yksinkertaistettava ja tehostettava, ja niistä olisi tehtävä rationaalisempia sekä vähemmän resursseja vaativia.
  • Sääntelyjärjestelmän nopea täytäntöönpano on ennakkoedellytys sen tehokkuudelle.

Verkko- ja tietoturvallisuus

Neuvosto vaihtoi näkemyksiä tärkeimmistä verkko- ja tietoturvallisuutta koskevista kysymyksistä osallistuakseen Euroopan unionissa tästä aiheesta käynnissä olevaan keskusteluun. Näkemystenvaihdon pohjana oli puheenjohtajavaltion laatima kysely[7].

Komissio esitteli asiaa koskevat tulevat suunnitelmansa tiedonannossaan "Turvallisen tietoyhteiskunnan strategia" (10248/06 + ADD 1), joka hyväksyttiin 31.5.2006. Asiakirjassa määritetään EU:n tietojärjestelmiin ja -verkkoihin liittyviä turvallisuushaasteita sekä hahmotellaan kattava ja dynaaminen toimintalinja, jonka perustana on sidosryhmien monenvälinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, jota edustavat vuoropuhelu, yhteistyö sekä vaikutusmahdollisuudet.

Ministerit määrittelivät seuraavat poliittiset painopisteet tulevien vuosien verkko- ja tietoturvallisuudelle:

  • luottamus yritysten ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisen kautta;
  • sähköinen tunnistus;
  • tietoturva ja tietosuoja;
  • yhteistyön tehostaminen, erityisesti yhteisten turvallisuusvaatimusten osalta.

Ministerit totesivat, että Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolla ENISAlla on tärkeä tehtävä verkko- ja tietoturvallisuuden edistämisessä EU:ssa.

Neuvosto ilmaisi tyytyväisyytensä tulevan puheenjohtajavaltion Suomen suunnitelmaan järjestää syyskuussa 2006 vuosittainen eurooppalainen tietoyhteiskuntaa käsittelevä konferenssi. Konferenssissa käsitellään muun muassa luottamusta ja turvallisuutta nopeasti muuttuvassa teknisessä ympäristössä.

Lisäksi neuvoston on määrä antaa joulukuussa 2006 verkko- ja tietoturvallisuutta koskeva päätöslauselma, jossa hyväksytään tulevat toimintapolitiikan suuntaviivat, painopisteet ja välineet tietoyhteiskunnan turvallisuutta koskeviin haasteisiin vastaamiseksi.

MAALIIKENNE

Julkisen palvelun velvoitteet

Neuvosto pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen tarkistetusta ehdotuksesta rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista. Tšekin, Kreikan, Luxemburgin ja Maltan valtuuskunnat ilmoittivat pidättyvänsä äänestämästä.

Teksti, josta päästiin yhteisymmärrykseen, vahvistetaan yhteisenä kantana jossain neuvoston tulevassa istunnossa ja toimitetaan sen jälkeen Euroopan parlamentille toista käsittelyä varten.

Julkisen palvelun velvoitteita koskevan asetusehdotuksen tarkoituksena on luoda uusi lainsäädäntökehys yhä avoimemmille ja kilpailukykyisemmille julkisten henkilöliikennepalvelujen markkinoille. Nykyiset säännöt ovat vuodelta 1969 (asetus (ETY) N:o 1191/69), ja niitä on viimeksi muutettu vuonna 1991 (asetus (ETY) N:o 1893/91). Nämä säännöt olivat riittävät julkisen liikenteen alalla, kun liikenteenharjoittajat olivat yksinomaan kansallisia, alueellisia tai paikallisia. Nyt Euroopan julkisen liikenteen markkinoilla sekä liikenteenharjoittajat että viranomaiset kuitenkin tarvitsevat sääntöjä, joilla parannetaan avoimuutta ja luodaan oikeusvarmuutta. Lisäksi lainsäädäntökehys antaa edelleenkin paikallisviranomaisille paljon itsenäisyyttä julkisen liikenteensä organisoinnissa.

Poliittinen yhteisymmärrys sisältää järjestelyt niitä toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteitä varten, jotka todennäköisimmin vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan: kulujen korvaaminen ja yksinoikeuksien myöntäminen vastineeksi julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä. Toimivaltaisten viranomaisten edellytetään tekevän julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia julkisen henkilöliikenteen palveluja tuottavien liikenteenharjoittajien kanssa. Asetuksessa annetaan vain kaksi vaihtoehtoa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemiselle: tarjouspyyntö ja sopimuksen tekeminen suoraan. Enimmäistariffien osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat myös laatia yleisiä sääntöjä.

Neuvosto pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen puheenjohtajavaltion esitettyä lopullisen välitysehdotuksen, jossa on seuraavat osiot:

  • Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehdä suoraan julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, jotka koskevat raskasta raideliikennettä (esi)kaupunkiraideliikenne mukaan luettuna; jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta sisävesien julkiseen henkilöliikenteeseen.
  • Viranomaiset voivat päättää tehdä suoraan pienten ja keskisuurten yritysten kanssa julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, joiden keskimääräinen ennakoitu vuosittainen arvo on alle 1,7 miljoonaa euroa tai jotka koskevat julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamista määrältään alle 500 000 kilometriä vuodessa.
  • Toimenpiteet, joilla viranomaiset velvoitetaan toimittamaan tietoja ja perustelemaan päätöksensä tehdä sopimuksia suoraan; näin lisätään avoimuutta.
  • Sopimuksen pituus suoraan tehtävissä raideliikennettä koskevissa sopimuksissa on 10 vuotta.
  • Toimivaltaiset viranomaiset voivat tietyin edellytyksin kieltää liikenteenharjoittajia osallistumasta järjestämiinsä tarjouskilpailuihin, jos yli puolet näiden liikenteenharjoittajien tekemistä sopimuksista on tehty muuten kuin tämän asetuksen mukaisesti.
  • Asetus tulee voimaan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Siirtymäkausi on 12 vuotta, joten julkisen henkilöliikenteen alalla on kokonaisuudessaan 15 vuotta aikaa sopeutua uuteen järjestelmään.

Komissio esitti ehdotuksensa heinäkuussa 2005 (11508/05). Nykyinen ehdotus on kahden aiemman komission samasta asiasta tehdyn ehdotuksen tarkistettu versio: alkuperäinen ehdotus on vuodelta 2000 ja muutettu ehdotus vuodelta 2002.

Tieliikenteen turvallisuutta koskeva toimintaohjelma – Neuvoston päätelmät

Tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista toimintaohjelmaa koskevan komission laatiman väliarvioinnin (6793/06) sekä liikenneministerien epävirallisen kokouksen ("Liikenneturvallisuuden rajojen ylittäminen", Bregenz, 2.–3.3.2006) tulosten pohjalta sekä 27.3.2006 pidetyssä neuvoston (liikenne, televiestintä ja energia) istunnossa käydyn keskustelun huomioon ottaen neuvosto antoi seuraavat päätelmät:

"EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

OTTAA HUOMIOON

  • Euroopan komission tiedonannon "Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – väliarviointi",
  • Bregenzissä 2. ja 3. maaliskuuta 2006 aiheesta "liikenneturvallisuuden rajojen ylittäminen" pidetyn Euroopan liikenneministerien epävirallisen kokouksen tulokset,
  • liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston yhteydessä 27. maaliskuuta 2006 käydyn keskustelun.

KATSOO, että

  • liikenneturvallisuuden toimintaohjelman väliarviointi on kattava tilannekatsaus yhteisön ja jäsenvaltioiden toimista ja ohjelmista kyseisellä alalla,
  • kuolonuhrien määrä Euroopan tieliikenteessä väheni 17,5 prosenttia vuosina 2001– 2005, ja huomauttaa erityisesti, että
  • surmansa saaneiden moottoripyöräilijöiden osuus suhteessa tieliikenteen kuolonuhrien kokonaismäärään nousi huomattavasti vuosina 2001–2003,
  • 18–25-vuotiaat nuoret muodostavat riskiryhmän: heitä oli vuoden 2003 kuolonuhreista 21 prosenttia,
  • kuolonuhrien määrän vuotuinen väheneminen kasvoi vuosien 1994–2000 kahdesta prosentista viiteen prosenttiin vuosina 2001–2005,
  • onnettomuuksien lukumäärä, joka oli nousussa vuoteen 2000 saakka, väheni keskimäärin neljä prosenttia vuodessa vuosina 2001–2005 ja viisi prosenttia vuodessa vuosina 2003–2004, mikä osoittaa, että lisätoimenpiteet alkavat jo tuottaa tulosta,
  • tämä sinänsä merkittävä väheneminen ei ole vielä riittävää: yhteisö ei pääse näin tavoitteeseensa vähentää liikenneonnettomuuksien uhrien määrää 50 prosentilla vuoteen 2010 mennessä,
  • näistä tuloksista käy ilmi se, että jäsenvaltiot ovat oikeilla jäljillä, mutta toimivat yhä liian hitaasti

SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI kaikkien eurooppalaisten instituutioiden ja kansallisten sidosryhmien jo toteuttamiin erilaisiin toimiin ja pyrkimyksiin asiaankuuluvien oikeudellisten, teknisten ja poliittisten toimenpiteiden edistämiseksi,

PANEE TYYTYVÄISENÄ MERKILLE liikenneturvallisuuden yksilöllisiä näkökohtia koskevien jäsenvaltioiden kansallisten kampanjoiden myönteiset vaikutukset mahdollisuutena muuttaa liikennekäyttäytymistä,

TOTEAA, että yhteisön lainsäädäntö on tärkeää sellaisten liikenneturvallisuutta koskevien kysymysten osalta, joissa yhdenmukaistetut standardit ovat hyödyksi ja joita ovat esimerkiksi tunnelien turvallisuus, digitaaliset ajopiirturit, nopeudenrajoittimet ja turvavyöt, ja ON erityisen TYYTYVÄINEN kuorma-auton- ja linja-autonkuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevaan hiljattain annettuun yhteisön lainsäädäntöön sekä ajokortteja koskevan direktiiviehdotuksen edistymiseen,

ON YHTÄ MIELTÄ siitä, että liikenneturvallisuutta ja yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla toteutettavia aloitteita koskevia toimenpiteitä on tehostettava erityisesti seuraavilla aloilla:

1) Suunnitellaan konkreettisia käytännön toimenpiteitä sellaisten onnettomuustilanteiden varalta, joissa kuljettajan ikä ja kokemus ovat ratkaisevia.

2) Moottoripyöräilijöihin ja vaaralle erityisen alttiisiin tien käyttäjiin, etenkin jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin, olisi kiinnitettävä lisähuomiota, ja heidän osaltaan olisi toteutettava suojatoimenpiteitä.

3) Tieinfrastruktuurin turvallisuutta koskevia toimenpiteitä olisi parannettava edelleen siten, että otetaan huomioon parhaat käytänteet sekä kunkin tilanteen erityispiirteet.

Tarvittaessa olisi käytettävä älykkäitä infrastruktuuriominaisuuksia kuten aktiivisiin liikenteenseurantajärjestelmiin liittyviä muuttuvia nopeusrajoitusmerkkejä.

4) Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien kuljettajien liikennerikkomuksista aiheutuvien seuraamusten rajat ylittävää täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä olisi käsiteltävä asiaankuuluvilla foorumeilla tavoitteena parantaa liikenneturvallisuutta yhä yhdentyvässä ja laajentuvassa Euroopan unionissa.

Toimenpiteet päihtyneenä tai huumaantuneena ajamisen ehkäisemiseksi, ylinopeuksien vähentämiseksi ja turvavöiden käytön lisäämiseksi ovat erityisen tärkeitä.

5) Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä "CARS-21" -raportissa ehdotettuihin ajoneuvojen turvallisuutta koskeviin uusiin aloitteisiin , joista mainittakoon ajovakauden sähköinen hallintajärjestelmä, turvavyön kiinnityksen muistuttimen käyttöönotto, jarrutuksen apujärjestelmät, näkyvyys raskaista hyötyajoneuvoista taakse ja näiden ajoneuvojen havaittavuus sekä päiväajovalot. Lisäksi uudet teknologiat kuten törmäyksenestojärjestelmät, nopeudenrajoittimien ja nopeudenhallintajärjestelmien käyttöönotto sekä alkolukot rattijuopumuksen ehkäisemiseksi saattavat antaa aihetta poliittiseen ja tieteelliseen edelleen arviointiin.

6) Yhteinen eurooppalainen tiedotuskampanja onnettomuusriskien kuten ajoväsymyksen tai rattijuopumuksen torjumisesta voisi johtaa synergiavaikutuksiin ja osoittautua tehokkaammaksi.

7) Erityisesti tieliikenneturvallisuutta koskevan eurooppalaisen peruskirjan puitteissa olisi tuettava edelleen myönteistä kehitystä, joka on tulosta valtioista riippumattomien toimijoiden osallistumisesta jaetun vastuun periaatteen mukaisesti tieliikenteen turvallisuutta koskeviin lisätoimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi Euroopan tieliikenteessä.

8) Lisätään tienkäyttäjien tietoisuutta mahdollisista riskeistä toteuttamalla Euroopan komission aloite Euroopan liikenneturvallisuuspäivästä, mieluiten yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien muiden samankaltaisten aloitteiden kanssa.

KEHOTTAA Euroopan komissiota toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet, joihin sisältyy tarvittaessa säädösehdotuksia, koska liikenneturvallisuuden hyväksi on ponnisteltava edelleen herkeämättä."

Neuvosto pani merkille Italian valtuuskunnan antaman tiedon, jonka mukaan Italia aikoo järjestää yhdessä tulevan puheenjohtajavaltion Suomen kanssa neljännen epävirallisen tieliikenteen turvallisuutta käsittelevän ministerikokouksen, joka pidetään Veronassa marraskuussa 2006.

Sisävesiliikenne – Neuvoston päätelmät

Komission tiedonannon "Sisävesiliikenteen edistäminen: sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma "NAIADES"" (5583/06) pohjalta ja ottaen huomioon puheenjohtajavaltion järjestämän tätä asiaa käsitelleen korkean tason kokouksen (Wien,
14.–15.2.2006) tulokset neuvosto antoi seuraavat päätelmät:

"EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

1. ottaa huomioon valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika"

2. katsoo, että liikenteellä on Euroopan talouden kehitykselle suurta merkitystä ja että Euroopan liikennejärjestelmän kestävyyttä on lisättävä,

3. toteaa, että vesiteitä käytetään moneen tarkoitukseen ja että sisävesiliikenteellä on mahdollista vaikuttaa liikenteen ei-toivottujen ulkoisten vaikutusten vähentämiseen, esimerkiksi tehokkaamman energiankäytön avulla ja vähentämällä epäpuhtauspäästöjä ilmakehään sekä edistämällä rahtikuljetusten turvallisuutta ja vähentämällä teiden ruuhkautumista,

4. tunnustaa sisävesien suuren käyttämättömän kapasiteetin, sisävesiliikenteen merkityksen sinällään ja osana Euroopan laajuisten liikenneverkkojen multimodaalisia ketjuja ja mahdollisuuden sisävesiliikenteen lisäämiseen suhteellisen alhaisin infrastruktuurikustannuksin,

5. toteaa, että sisävesiliikenteen menestymisen edellytyksenä ovat kaupalliset vaikuttimet ja että infrastruktuuria lukuun ottamatta alan toimijoilla on ensisijainen vastuu alan investoinneista ja kehittämisestä,

6. PANEE TYYTYVÄISENÄ MERKILLE komission tiedonannon "Sisävesiliikenteen edistäminen: sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma NAIADES",

7. KATSOO, että tämä toimintaohjelma antaa kattavat kehykset tehokkaalle sisävesiliikennepolitiikalle Euroopan ja kansallisella tasolla,

8. KOROSTAA, että sisävesiliikenteen kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvitaan yksityisten sidosryhmien – sisävesiliikenneyritysten, työmarkkinaosapuolten ja laivaajien – ja julkisten sidosryhmien yhteistoimintaa kaikilla asianmukaisilla tasoilla – kansainvälisellä, Euroopan yhteisön, jokikomissioiden, kansallisella ja alueellisella tasolla – niiden toimivaltuuksien mukaisesti.

9. ON YHTÄ MIELTÄ komission tiedonannossa määritellyistä strategisista toiminta-aloista:

  • suotuisten olosuhteiden luominen palveluille tukemalla yrittäjyyttä ja parantamalla sääntely- ja hallintokehystä uusien markkinoiden luomiseksi,
  • aluskannan nykyaikaistamisen ja innovoinnin edistäminen ja sisävesiliikenteen logistisen tehokkuuden, ympäristöystävällisyyden ja turvallisuuden parantaminen tällä tavoin,
  • työpaikkojen ja taitojen edistäminen työvoiman saantia parantamalla ja investoimalla inhimilliseen pääomaan,
  • imagon ja yhteistyön parantaminen tekemällä sisävesiliikennettä tunnetuksi hyvänä liikekumppanina siten, että perustetaan Euroopan sisävesiliikenteen edistämis- ja kehittämisverkosto ja laajennetaan sitä sekä seurataan sisävesiliikenteen suuntauksia ja kehityslinjoja,
  • asianmukaisen infrastruktuurin luominen parantamalla multimodaalista verkostoa ja toteuttamalla jokiliikenteen tiedotuspalvelut direktiivin 2005/44/EY soveltamisalaan kuuluvilla sisävesiväylillä.

10. PANEE MERKILLE komission osuuden sisävesiliikenteen institutionaalista kehystä koskevissa keskusteluissa ja KOROSTAA, että kaikkien sidosryhmien osallistuminen tuleviin keskusteluihin on tärkeää. Johtavina periaatteina tällaisissa institutionaalisissa keskusteluissa on ehdotettujen institutionaalisten muutosten lisäarvon osoittaminen, työskentely kaikkien sidosryhmien nykyisten toimivaltuuksien perusteella, hallitusten välisten organisaatioiden asiantuntemuksen hyödyntäminen, EU:n ulkopuolisten rantavaltioiden Euroopan sisävesireitteihin liittymisen mahdollistaminen, kaikkien voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistaminen ja liiallisen byrokratian välttäminen; KOROSTAA mahdollista tulevaa institutionaalisia kehyksiä koskevaa päätöstä rajoittamatta Euroopan komission ja jokikomissioiden tehostetun yhteistyön myönteisiä vaikutuksia nykyisissä institutionaalisissa kehyksissä.

11. KEHOTTAA KOMISSIOTA laatimaan kaikkien asianomaisten sidosryhmien kuulemisen ja asianmukaisten vaikutusarviointien perusteella sekä toissijaisuusperiaatteen huomioon ottaen yksityiskohtaiset ehdotukset, jotka liittyvät komission tiedonannossa oleviin suosituksiin, erityisesti:

  • toimittamaan tietoja rahoituslähteistä esimerkiksi rahoituskäsikirjan muodossa, joka käsittää tiedot sisävesiliikenteen kannalta merkityksellisistä Euroopan, kansallisista ja alueellisista avun välineistä,
  • toimittamaan ehdotuksen Euroopan sisävesiliikenteen innovaatiorahastoksi. Tätä rahastoa olisi käytettävä sellaisten järjestelmien ja teknologioiden edistämiseen, joilla lisätään logistiikan tehokkuutta, ympäristöystävällisyyttä ja turvallisuutta, ja se olisi koordinoitava jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien kanssa.
  • kehittämään jäsenvaltioita ja sisävesiliikenteen harjoittajia kuullen sisävesiliikenteeseen suunnattua valtionapua koskevat suuntaviivat, joista olisi apua sisävesiliikenneyhtiöiden rahoituksen saantia edistävien kansallisten suunnitelmien hyväksymisessä. Näillä kansallisilla suunnitelmilla voitaisiin erityisesti auttaa uusia yrityksiä, uusia yrittäjiä ja muita alan uusia tulokkaita aloittamaan toimintansa sisävesiliikenteessä ja edistää investointeja aluskannan nykyaikaistamiseen ja innovaatioihin, turvallisuuteen ja uusien markkina-alojen avaamiseen. Komission olisi tarvittaessa annettava de minimis -säännöt ottaen asianmukaisesti huomioon sisävesiliikenteen alan tarpeet,
  • kartoittamaan Euroopan sisävesiliikenteen kehittämistä haittaavat esteet ottaen huomioon sisävesiliikennealan kokemukset ja Euroopan talouskomission jo tekemä työ ja kiinnittämään siinä erityisesti huomiota nykyiseen ja uuteen Euroopan ja kansalliseen lainsäädäntöön sekä hallinnollisiin muodollisuuksiin ja dokumentaatioon sekä tutkimaan mahdollisia ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä,
  • jatkamaan edelleen erityisesti sisävesialuksia koskevia teknisiä vaatimuksia, vaarallisten aineiden kuljetusta, miehitysvaatimuksia ja laivuritodistuksia koskevan lainsäädännön asianmukaista yhdenmukaistamista eurooppalaisessa toiminta-ohjelmassa määritellyllä tavalla , ottaen huomioon jäsenvaltioiden vesiväylien eri ominaispiirteet sekä sen, ovatko kyseiset sisävesiväylät yhteydessä toisten jäsenvaltioiden väyliin,
  • luomaan yhteistyössä kansallisten koulutuslaitosten kanssa yhteiset koulutusvaatimuksia koskevat puitteet ja tukemaan erityisiä sisävesiliikenteen ja logistiikan alan koulutusohjelmia kiinnittäen erityistä huomiota sisävesiliikenteen yhdistämiseen multimodaalisiin toimitusketjuihin,
  • määrittelemään seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman yhteydessä sisävesikuljetusten tutkimusta ja kehittämistä koskevan strategian, jonka tarkoituksena on käsitellä erityisesti tieto- ja viestintäteknologioita, alusten suunnittelua ja niiden ympäristöystävällisyyttä ja varustelua, uudelleenlastaustoimintoja sekä inhimillisiä tekijöitä,
  • helpottamaan sisävesiliikenteen alan pääsyä yhteisön avustusohjelmien piiriin erityisesti pyrkimällä saamaan mukaan uusia yrityksiä ja ottaen näiden ohjelmien soveltamisessa ja suunnittelussa huomioon sen, että alan yritykset ovat yleensä pk-yrityksiä,
  • tukemaan olemassa olevia ja uusia edistämiskeskuksia, tarvittaessa yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa, edistämään sisävesiväylien käyttöä mahdollisten käyttäjien keskuudessa,
  • seuraamaan sisävesiliikenteen markkinoiden kehityssuuntauksia ja keräämään ja jakamaan asiatietoja sisävesiliikenteestä ja sen mahdollisuuksista,
  • antamaan asianmukaisen painoarvon sisävesiväyliä koskeville hankkeille Euroopan laajuisten liikenneverkkojen yhteydessä ja harkitsemaan nykyisten koordinaattorien kokemusten arvioinnin jälkeen Euroopan tason koordinaattorin nimittämistä helpottamaan sisävesiväyliä koskevien ensisijaisten hankkeiden nro 18 ja nro 30 toteuttamista,
  • ottamaan jokiliikenteen tiedotuspalvelut osaksi Euroopan laajuisten liikenneverkkojen monivuotisia tavoiteohjelmia,
  • varmistamaan sisävesiliikenteen suhteelliset edut ympäristövaikutusten ja liikenneturvallisuuden kannalta myös tulevaisuudessa. Tämä voidaan saavuttaa muun muassa parantamalla ympäristö- ja turvallisuuslainsäädäntöä erityisesti polttoaineen laadun ja moottorien päästöjen osalta. Jotta sisävesiliikenne voisi säilyttää suhteelliset etunsa, on lisäksi tärkeää saada sisävesiväyliä koskeviin hankkeisiin liittyvien menettelyjen kehittämiseen mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, erityisesti kansalliset vesiväylistä vastaavat viranomaiset, jokikomissiot ja jokien suojelemiseen pyrkivät hallitustenväliset järjestöt,
  • ottamaan sisävesiliikenteen tarpeet jatkuvasti huomioon yhteisön toimien toteuttamisessa ja suunnittelussa sekä alueellisessa yhteistyössä asianmukaisten kolmansien maiden kanssa.

12. PANEE MERKILLE, että komissio aikoo laatia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sisävesiliikenteen infrastruktuurien parantamiseen ja ylläpitoon tähtäävän ei-sitovan eurooppalaisen kehittämisohjelman, joka käsittää myös multimodaalisen uudelleenlastauksen.

13. KEHOTTAA KOMISSIOTA toimittamaan kahden vuoden välein osittain jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden antamiin tietoihin perustuvat kertomukset edistymisestä ja arvioimaan niissä sisävesiliikenteen edistämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tuloksia.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA

14. eurooppalaisen toimintaohjelman perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaate:

  • kehittämään edelleen kansallisia politiikkoja sisävesiliikenteen elvyttämiseksi ottaen huomioon eurooppalaisen toimintaohjelman ja kannustamaan alueellisia, paikallisia ja satamaviranomaisia sekä eri toimialoja toimimaan samoin,
  • pyrkimään tarjoamaan riittävät rahoitusvarat ja kannustimet ehdotettujen toimenpiteiden kohdistettuun täytäntöönpanoon erityisesti kustannustehokkaiden sisävesiliikenteen kansallisten tukijärjestelyjen avulla,
  • perustamaan sisävesiliikenteen edistämiskeskuksia ja huolehtimaan hallintoviranomaisten ja sisävesiliikenteen alan antamasta asianmukaisesta poliittisesta, käytännön ja taloudellisesta tuesta tukipalvelujen takaamiseksi jatkuvasti,
  • nimittämään eurooppalaisen toimintaohjelman tavoitteiden mukaisesti kansallisia yhteyshenkilöitä antamaan oikeudellisia vaatimuksia ja hallintomenettelyjä koskevaa neuvontaa,
  • osallistumaan yhteisen kehyksen luomiseen koulutusstandardeille, jotka koskevat sekä laivahenkilöstöä – kiinnittäen erityistä huomiota johtamistaitoihin, teknologian tuntemukseen, kielellisiin valmiuksiin ja merenkulkua koskeviin tietoihin – että logistiikkaketjua siten, että sisällytetään sisävesiliikennetietous logistiikan koulutusohjelmiin,
  • kartoittamaan hallinnollisia ja menettelyvaatimuksia koskevaa kansallista ja alueellista lainsäädäntöä, joka saattaa muodostua tarpeettomaksi ja kohtuuttomaksi painolastiksi sisävesiliikenteen kehittämisessä,
  • kehittämään alueidenkäytön suunnittelua ja talouspolitiikkaa valtiollisella, alueellisella ja paikallistasolla ranta-alueiden saamiseksi logistisiin tarkoituksiin,
  • toteuttamaan aktiivisesti sisävesiliikenne- ja infrastruktuurihankkeita, joilla edistetään kannattavia sisävesiliikennepalveluja, mukaan lukien jäsenvaltioita yhdistävät ja sellaisilla yhteisön ohjelmilla kuten Euroopan laajuisilla liikenneverkoilla tuetut hankkeet,
  • tarkastelemaan, kuinka kansallisilla ohjelmilla ja hankkeilla voidaan edistää sisävesiliikenteen infrastruktuurien parantamiseen ja ylläpitoon tähtäävää eurooppalaista kehittämisohjelmaa, jonka komissio aikoo luoda,
  • osallistumaan sisävesireittien infrastruktuurihankkeisiin liittyvistä ympäristökysymyksistä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa käytävää rakenteellista vuoropuhelua koskevien menettelyjen kehittämiseen,
  • ilmoittamaan komissiolle eurooppalaisen toimintaohjelman täytäntöön panemiseksi hyväksytyt toimenpiteet.

KEHOTTAA SISÄVESILIIKENNEALAN TOIMIJOITA

15. tehostamaan ponnistelujaan sisävesiliikenteen kehittämiseksi edelleen alan yrittäjyyden pohjalta,

16. osallistumaan aktiivisesti eurooppalaisen toimintaohjelman niitä koskevien toimenpiteiden toteuttamiseen, erityisesti

  • nykyaikaistamalla sisävesiliikenteen aluskantaa,
  • tutkimalla uusia markkinamahdollisuuksia,
  • lisäämällä sisävesiliikenteen logistiikan tehokkuutta, turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä,
  • investoimalla inhimilliseen pääomaan ja parantamalla työ- ja sosiaalisia oloja, sekä
  • edistämällä sisävesiliikennettä arvokkaana liikekumppanina.

KEHOTTAA KAIKKIA MUITA SIDOSRYHMIÄ

17. osallistumaan toimivaltansa puitteissa aktiivisesti sisävesiliikenteen edistämistoimiin."

Neuvosto pani merkille komission lausuman, jonka mukaan se aikoo tarkastella eri tapoja rahoittaa Euroopan sisävesiliikenteen innovaatiorahasto.

Neuvosto pani merkille Alankomaiden ja Romanian valtuuskuntien ilmoituksen, jonka mukaan ne aikovat järjestää sisävesiliikenteen korkean tason konferenssin Bukarestissa syyskuussa 2006.

Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen pöytäkirja liikenteestä

Neuvosto tarkasteli komission ehdotusta päätökseksi Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta liikenteen alalla tehdyn pöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta ja päätti lykätä päätöksen tekemisen myöhempään ajankohtaan.

Alppien suojelua koskeva yleissopimus[8] on puitesopimus Alppien alueen suojelemiseksi ja sen kestävän kehityksen takaamiseksi, ja sillä pyritään säilyttämään Alppien alue ja suojelemaan sitä soveltamalla ennalta ehkäisemisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta sekä sopimuksen osapuolten välisen yhteistyön kautta. Sopimuspuolet ovat Itävalta, Ranska, Saksa, Italia, Liechtenstein, Monaco, Slovenia, Sveitsi ja Euroopan yhteisö.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sopimuksen osapuolet toteuttavat toimia seuraavilla aloilla: aluesuunnittelu, luonnon ja maaseudun säilyttäminen, vuoristomaanviljely, vuoristometsät, maaperän säilyttäminen, turismi ja vapaa-aika, energia, liikenne, ilmansaasteiden estämisen, vesien hoito, väestö ja kulttuuri sekä jätehuolto. Sopimuksessa määrätään kullekin alalla laadittavasta pöytäkirjasta ja sen soveltamisesta sekä osapuolten välisten riitojen ratkaisumenettelyistä.

Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolet hyväksyivät liikennettä koskevan pöytäkirjan yksimielisesti vuonna 2000. Sen tavoitteita ovat muun muassa seuraavat:

  • vähentää alppiseudun sisäisen ja Alppien kautta kulkevan liikenteen määrää ja siitä aiheutuvia vaaroja, etenkin siirtämällä entistä enemmän erityisesti tavaraliikennettä rautateille siten, että tarjotaan asianmukainen infrastruktuuri ja markkinaperiaatteiden mukaisia kannustimia;
  • varmistaa alppiseudun sisäisen ja Alppien kautta kulkevan liikenteen taloudellisten kustannusten pysyminen kohtuullisina lisäämällä liikennejärjestelmien tehokkuutta ja edistämällä ympäristöystävällisimpiä ja luonnonvarojen käytön suhteen taloudellisimpia liikennemuotoja; ja varmistaa terve kilpailu eri liikennemuotojen välillä.

INTERMODAALISET KYSYMYKSET

Maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä

Neuvosto pani merkille komission antamat tiedot edistymisestä Galileo-ohjelman toimilupasopimuksesta parhaillaan käytävissä neuvotteluissa.

Komissio esittää vuonna 2007 yhteenvedon riskin jakamisesta koko 20 vuotta kestävällä toimilupakaudella. Komissio esittää ehdotuksen Galileon kehittämiseen tarvittavista rahoitusvälineistä.

MERILIIKENNE

Alusliikennettä koskeva seuranta- ja tietojärjestelmä

Neuvosto sai aikaan yleisnäkemyksen ehdotuksesta direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY[9] muuttamiseksi. Euroopan parlamentin lausuntoa ensimmäisestä käsittelystä ei ole vielä saatu. Yksi valtuuskunta ilmoittikin, ettei se voi ottaa kantaa yleisnäkemykseen ennen Euroopan parlamentin lausunnon saamista.

Komissio esitti tämän ehdotuksen joulukuussa 2005 kolmannen meriturvallisuutta koskevan paketin[10] osana.

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on erityisesti ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä alusturvallisuuden ja ympäristönsuojelun parantamiseksi sekä yhdenmukaistaa suojapaikkoja koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoa, jotta toteutus olisi jäsenvaltioissa yhdenmukaista.

Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27. kesäkuuta 2002 annetussa direktiivissä 2002/59/EY säädetään, että kaikki käytettävissä olevat alusliikenteen seurantavälineet on järjestettävä ja niitä on koordinoitava asianmukaisesti. Siinä luodaan myös järjestelmä tarvittavien resurssien käyttöönotolle ja kansallisten viranomaisten väliselle koordinoinnille, jotta jäsenvaltiot voisivat paremmin ennaltaehkäistä vaarallisia tilanteita ja reagoida niihin. Näissä toimenpiteissä on otettava huomioon merenkulkualan toiminnallinen ja tekninen kehitys etenkin alusten tunnistus- ja seurantajärjestelmien ja satelliittiteknologian osalta.

Neuvoston puheenjohtajavaltion välitysehdotuksen pohjalta muodostama yleisnäkemys koskee erityisesti seuraavia kysymyksiä:

  • Automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS) käyttöönotto kalastusaluksilla, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä, varmistaen, että niiden asentamiseen voi saada tukea Euroopan kalatalousrahastosta.
  • Täytäntöönpanoaikataulu eri kalastusalusluokille alusten kokonaispituuden mukaisesti on seuraava:
  • kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 24 metriä mutta alle 45 metriä: viimeistään kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta;
  • kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 18 metriä mutta alle 24 metriä: viimeistään neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulosta;
  • kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä mutta alle 18 metriä: enintään viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta;
  • äskettäin rakennetut kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä: 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.
  • Avun tarpeessa olevan aluksen pääsystä suojapaikkaan tai sen pääsyn epäämisestä päättää toimivaltainen viranomainen.
satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta

Satamavaltioiden suorittama valvonta

Neuvosto pani merkille tilanneselvityksen, joka koskee ehdotusta direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta. Euroopan parlamentin lausuntoa ei ole vielä saatu. Tilanneselvityksessä otetaan huomioon tähän mennessä saavutettu edistyminen neuvoston eri elimissä sekä Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan[11] puitteissa.

Direktiiviehdotus on yksi seitsemästä ehdotuksesta, jotka sisältyvät komission kolmanteen meriturvallisuuspakettiin, ja sen tarkoituksena on satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin 95/21 uudelleen laatiminen, jotta siihen tehdyt muutokset saataisiin koottua yhteen yhtenäiseen tekstiin, ja joidenkin säännösten muuttaminen niiden yksinkertaistamiseksi tai vahvistamiseksi sekä erityisesti meriturvallisuusalaa koskevien uusien säännösten lisääminen. Ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa ja parantaa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa erityisesti uuden tarkastusjärjestelmän luomisen avulla.

ILMAILU

Eurooppalainen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä (SESAR)

Neuvosto muodosti yleisnäkemyksen ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän
(SESAR = Single European Sky Air Traffic Management and Research) kehittämiseksi.

SESAR-hanke, jonka tarkoituksena on nykyaikaistaa Euroopan ilmaliikenteen hallintajärjestelmä, koostuu kolmesta vaiheesta (määrittelyvaihe, kehitysvaihe ja käyttöönottovaihe) ja muodostaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknisen perustan.

Ensimmäinen vaihe alkoi lokakuussa 2005, ja sen toteuttaa julkisen tarjouspyynnön jälkeen valittujen yritysten yhteenliittymä Eurocontrolin alaisuudessa.

Asetusehdotuksen tarkoituksena on vuoteen 2013 jatkuvan kehitysvaiheen toimien hallinnointi. Lopullinen käyttöönottovaihe (2014–2020) on alan toimijoiden vastuulla.

Hankkeen tarkoituksena on tarjota yhteisölle vuoteen 2020 mennessä suorituskyvyltään huipputasoinen lennonjohtojärjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa lentoliikenteen turvallinen ja ympäristöystävällinen kehitys. Yhteisyrityksen pääasiallinen tehtävä on hallinnoida SESAR-hankkeen tutkimus-, kehitys- ja validointitoimintaa yhdistämällä osakkaiden antama julkisen ja yksityisen sektorin rahoitus sekä käyttämällä ulkoisia teknisiä voimavaroja ja erityisesti Eurocontrolin kokemusta.

EU ja Eurocontrol ovat yhteisyrityksen perustajaosakkaita, mutta osakkuus on avoin myös Euroopan investointipankille sekä julkisille ja yksityisille yrityksille, myös kolmansista maista oleville, jotka osallistuvat hankkeen rahoittamiseen.

Ulkosuhteet

  • EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelut lentoliikennesopimuksesta

Neuvosto pani merkille komission esittämät tiedot ja eräiden ministerien käyttämät puheenvuorot, jotka koskivat lentoliikennesopimuksesta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä käytävien neuvotteluiden viimeisimpiä vaiheita.

Neuvosto korosti pitävänsä tärkeänä historiallisen ensimmäisen vaiheen lentoliikennesopimuksen tekemistä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Sopimuksella luotaisiin terveen kilpailun periaatteeseen perustuvat avoimet markkinat. Neuvosto vahvisti olevansa yksimielisesti tyytyväinen marraskuussa 2005 käytyjen neuvottelujen tuloksena laadittuun ehdotukseen EU:n ja Yhdysvaltojen lentoliikennesopimukseksi, mutta totesi samalla odottavansa ensin Yhdysvaltojen lainsäädäntöprosessin lopputulosta siltä osin kuin kyse on ulkomaalaisten määräysvallasta amerikkalaisissa lentoliikenneyrityksissä ennen kuin se päättää sopimuksen tekemisestä. Neuvosto korosti sitä, että tällä alalla harjoitettavaan politiikkaan olisi ehdottomasti tehtävä selkeitä, merkityksellisiä ja suuria muutoksia. Neuvosto pani merkille, että Yhdysvaltojen prosessia on jatkettu, ja toivoo, että sopimus saadaan aikaan vuoden 2006 toisella vuosipuoliskolla neuvoston arvioitua Yhdysvaltojen lainsäädännön.

  • EU ja Venäjä: Siperian ylilennot

Neuvosto pani merkille komission esittämän tilannekatsauksen, joka koski EU:n ja Venäjän välisiä neuvotteluja Siperian ylilennoista perittävistä maksuista. Neuvosto pani merkille Siperian ylilentoja koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi Venäjän federaation kanssa käydyissä neuvotteluissa vallinneen rakentavan ilmapiirin. Neuvosto palautti mieleen 27.3.2006 antamansa päätelmät ja korosti sitä, että sopimukseen olisi päästävä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen kuin Venäjä liittyy Maailman kauppajärjestöön.

MUUT ASIAT

Ensimmäinen vuosikertomus eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta

Komissio esitteli neuvostolle tiedonannon "i2010 – Ensimmäinen vuosikertomus eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta" (9707/06), jossa saatetaan ajan tasalle tietoyhteiskunta- ja joukkoviestintäpolitiikkaan liittyvät toimet kaudelle 2006–2007. Tiedonannon mukaan tieto- ja viestintäteknologioiden alalla tarvitaan toimintapolitiikan lähentymistä, jotta sääntelyvälineitä käytettäisiin yhdessä EU:n laajuisen tutkimuksen edistämisen kanssa kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi Euroopassa.

Tietoyhteiskuntahuippukokous

Komissio esitteli neuvostolle tiedonantonsa Tunisissa 16.–18.11.2005 pidetyn tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) toisen vaiheen jatkotoimista (8841/06). Tiedonanto sisältää arvioinnin huippukokouksen tärkeimmistä tuloksista, ja siinä mainitaan EU:n painopisteet sekä esitetään ehdotuksia siitä, miten EU voi edistää WSIS-prosessin jatkotoimia.

Ensimmäinen rautatiepaketti

Komissio esitteli neuvostolle 3.5. hyväksytyn kertomuksen ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanosta (8834/06).

Tämä vuonna 2001 hyväksytty lainsäädäntökokonaisuus oli ensimmäinen askel Euroopan rautateiden elvyttämisessä. Siinä perustetaan vaiheittain rautatiealue ja erityisesti avataan rautateiden tavaraliikenteen markkinat ja määritellään ehdot, joiden mukaisesti rautatieyritykset voivat käyttää rautateiden infrastruktuuria.

Neuvostolle nyt esitetty komission kertomus perustuu jäsenvaltioiden kanssa eri erityiskomiteoissa ja työryhmissä käytyihin keskusteluihin sekä joukkoon tutkimuksia, joihin on mahdollista tutustua komission www-sivuilla. Kertomuksessa on myös otettu huomioon asianomaisten sidosryhmien ja niitä edustavien järjestöjen esittämät huomautukset.

Euroopan lentoturvallisuusvirasto

Neuvosto pani merkille puheenjohtajavaltion esittämän tilannekatsauksen, joka koskee ehdotusta asetukseksi, jolla muutetaan yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 1592/2002 (9499/06). Ehdotuksen erityisenä tarkoituksena on laajentaa viraston toimivaltaa.

Eurooppalaisen ilmailun huippukokous

Puheenjohtajavaltio antoi neuvostolle katsauksen eurooppalaisesta ilmailun huippukokouksesta, joka pidettiin Salzburgissa 3.–5.5.2006 (10101/06).

Merenkulkua koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi

Komissio esitti neuvostolle tilannekatsauksen siitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat ratifioineet merenkulkua koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia.

Luettelo sellaisista lentoliikenteen harjoittajista, jotka eivät täytä yhteisiä turvallisuusvaatimuksia

Neuvosto pani merkille komission esittämät tiedot, jotka koskevat yhteisön luetteloa sellaisista lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon EU:ssa.

Merikonferensseja koskevan asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoaminen

Neuvosto pani merkille Ranskan valtuuskunnan kannan, johon useat muut valtuuskunnat yhtyivät ja joka koski komission ehdotusta merikonferensseja koskevan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 40556/86 kumoamiseksi (9953/06).

Matkustajaluettelo

Puheenjohtajavaltion arvioitua EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen matkustajaluettelosopimukseen liittyvän poliittisen kysymyksen tilannetta sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli antanut ratkaisunsa asioissa C-317/04 ja C-318/04, liikenneneuvosto korosti, että on tärkeää ja kiireellistä saada sopimus tehtyä nopeasti, koska oikeudellisella epävarmuudella voi olla huomattavia vaikutuksia Yhdysvaltoihin suuntautuvaan lentoliikenteeseen. Tämä hankaloittaa lisäksi jo pitkään kestäneitä pyrkimyksiä saada aikaan uusi Avoin taivas -järjestely EU:n ja Yhdysvaltojen välille.

Ministerit ilmaisivat sitoutuneensa pyrkimään kaikin tavoin siihen, että uusi sopimus tehdään pikaisesti, jolloin taataan oikeusvarmuus kaikille asianomaisille lentoliikenteen harjoittajille.

MUUT HYVÄKSYTYT ASIAT

LIIKENNE

EU/Sveitsi - Alppien alueen liikenteen yhteinen seurantakeskus

Neuvosto teki päätöksen EU:n kannan vahvistamisesta EU:n ja Sveitsin maaliikennekomitean päätökseen Alppien alueen liikenteen yhteisen seurantakeskuksen perustamisesta (11832/05).

Seurantakeskus kokoaa yhteen EU:n sekä kansainvälisten ja kansallisten organisaatioiden tilastot, jotka koskevat maantie- ja rautatieliikennettä sekä yhdistettyjä kuljetuksia Alppien alueella. Se kokoaa infrastruktuurin ruuhkautumiseen ja ympäristöön liittyviä tietoja sekä kaikkia muita pyydettyjä tilastotietoja.

Lentoliikennettä koskevat sopimukset Ukrainan ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa

Neuvosto teki päätöksen, jolla hyväksyttiin EU:n ja Ukrainan välisen lentoliikennettä koskevan sopimuksen tekeminen. Sopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2005.

Neuvosto teki myös päätöksen, jolla hyväksyttiin EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen lentoliikennettä koskevan sopimuksen allekirjoittaminen ja väliaikainen soveltaminen.

Sopimukset ovat seurausta neuvotteluista, joita koskevan valtuutuksen mukaan komissio voi neuvotella kolmansien maiden kanssa saattaakseen jäsenvaltioiden nykyiset kahdenväliset lentoliikennettä koskevat sopimukset yhdenmukaisiksi yhteisön oikeuden kanssa.

Euroopan yhteinen ilmailualue

Neuvosto teki päätöksen Euroopan yhteisen ilmailualueen perustamista koskevan, EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, Bulgarian, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Islannin, Norjan, Romanian, Serbia ja Montenegron ja Yhdistyneiden Kansakuntien väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation monenvälisen sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta

Euroopan yhteisen ilmailualueen perusperiaatteita ovat vapaa markkinoillepääsy, sijoittautumisvapaus, yhtäläiset kilpailuedellytykset sekä yhteiset säännöt turvallisuuden, turvatoimien, ilmaliikenteen hallinnan, sosiaalisten näkökohtien ja ympäristön aloilla.

Ks. myös lehdistötiedote 10290/06.

Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet

Neuvosto antoi asetuksen vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksien parantamisesta lentoliikenteessä (PE-CONS 3681/05, 8510/06 ADD 1).

Asetuksessa annetaan säännöt vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden suojelemiseksi syrjinnältä ja sen varmistamiseksi, että he saavat asianmukaista apua.

Lisätietoja lehdistötiedotteessa 10262/05.


[1] Sopimus perustuu Ateenan prosessiin ja vuosien 2002 ja 2003 Ateenan yhteisymmärryspöytäkirjoihin ja sen tarkoituksena on luoda yhdentyneet maakaasu- ja sähkömarkkinat Kaakkois-Eurooppaan Euroopan yhteisön sekä Albanian tasavallan, Bulgarian tasavallan, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian tasavallan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron tasavallan, Romanian, Serbian tasavallan ja (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 nojalla) Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon siviilioperaation välille.

[2] Ensimmäinen EU–OPEC-ministerikokous pidettiin 9.6.2005 Brysselissä. Toinen kokous pidettiin Wienissä 2.12.2005.

[3] Komission valmisteluasiakirja "Report on the Analysis of the Debate of the Green Paper on Energy Efficiency" (asiak. 10368/05 ADD 1).

[4] KOM(2006) 173 lopull.

[5] KOM (2006) 45 lopull.

[6] Asiak. 7828/06.

[7] Asiak. 9713/06.

[8] EYVL L 61, 12.3.1996, s. 32–36.

[9] EYVL L 2008, 5.8.2002, s. 10.

[10] Komissio hyväksyi 23.11.2005 seitsemän lainsäädäntöehdotuksen kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on parantaa meriliikenteen turvallisuutta Euroopassa onnettomuuksien paremmalla ehkäisemisellä ja tutkinnalla sekä alusten laadun tehostetulla valvonnalla. Komission tarkoituksena on täydentää meriturvallisuutta koskevia EU:n sääntöjä ja tehostaa nykyisiä toimenpiteitä.

[11] Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja (MOU) muodostuu 25 merenkulkuviranomaisesta ja se kattaa Euroopan rantavaltioiden vedet ja Pohjois-Atlantin vesialueen Pohjois-Amerikasta Eurooppaan. Sen tavoitteena on poistaa liikenteestä alikuntoiset alukset satamavaltioiden suorittaman yhdenmukaistetun valvonnan järjestelmää soveltamalla. Tarkastukset suoritetaan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan piiriin kuuluvissa satamissa olevilla ulkomaisilla aluksilla, ja niillä varmistetaan, että nämä alukset täyttävät kansainväliset turvallisuus-, turvatoimi- ja ympäristövaatimukset ja että laivaväkeen kuuluvilla on asianmukaiset elin- ja työolot. Huomattakoon, että Kanada, Kroatia, Islanti, Norja ja Venäjän federaatio ovat Pariisin MOU:n jäseniä, kun taas ne yhteisön jäsenvaltiot, jotka ovat sisämaavaltioita, eivät ole. Kyproksesta, Liettuasta ja Maltasta tuli Pariisin MOU:n täysjäseniä 9.5.2006.


Side Bar