Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

EU:n talousarvio: Yhteinen maatalouspolitiikka vuoden 2020 jälkeen

Bryssel 1. kesäkuuta 2018

Euroopan komissio julkaisi tänään asetusehdotuksia, joilla nykyaikaistetaan ja yksinkertaistetaan yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Pakettiin sisältyvät yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelma-asetus, asetus yhteisestä markkinajärjestelystä sekä horisontaalinen asetus maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta. Ensin mainitussa strategia-asetuksessa esitetään uutta toimintamallia, johon kuuluvat viljelijöiden suorat tuet, maaseudun kehittämisen tuki ja alakohtaiset tukiohjelmat. Näillä ehdotuksilla annetaan muoto ideoille YMP:n tulevaisuudesta, jotka esiteltiin komission marraskuussa 2017 hyväksymässä tiedonannossa Ruoan ja maatalouden tulevaisuus.

Miksi yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan?

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on vuodesta 1962 lähtien täyttänyt menestyksekkäästi alkuperäisen tavoitteensa eli tarjonnut viljelijöille tulotukea hyvälaatuisen, turvallisen ja kohtuuhintaisen ruoan tarjoamiseksi Euroopan kansalaisille. YMP:n sopeutumiskyky tänä aikana on varmistanut sen jatkuvan tarkoituksenmukaisuuden. Maailma muuttuu nopeasti, ja samalla muuttuvat paitsi viljelijöiden myös koko yhteiskunnan haasteet. Ilmastonmuutos, hintojen epävakaus, poliittinen ja taloudellinen epävarmuus, maaseudun autioituminen sekä maailmankaupan kasvava merkitys: viljelijöiden on jatkuvasti mukauduttava muuttuviin olosuhteisiin ja lainsäätäjien on varmistettava, että viljelijät saavat riittävästi tukea, joka pohjautuu sääntöjen selkeyteen ja yksinkertaistamiseen pitkällä aikavälillä.

Yhteinen maatalouspolitiikka ohjaa maataloustuottajia siirtymään kestävämpään maatalouteen. Sillä on edistettävä alan selviytymiskykyä sekä tuettava maanviljelijöiden tuloja ja tuotannon kannattavuutta. Sillä on varmistettava, että maatalous tekee osansa ympäristö- ja ilmastohaasteisiin vastaamiseksi ja sen on hyödynnettävä täysimääräisesti digitaalisia innovaatioita, joilla voidaan helpottaa viljelijöiden jokapäiväistä työtä, vähentää byrokratiaa ja edistää sukupolvenvaihdosta. Yli 50 % EU:n väestöstä asuu maaseutualueilla, joten tarvitaan lisätoimia, jotta nämä alueet olisivat houkuttelevia ja elinvoimaisia asuinpaikkoja kasvun ja työllisyyden, mutta myös infrastruktuurin, liikkuvuuden ja peruspalvelujen osalta. EU:n maatalous edistää maaseutualueiden talouden dynamiikkaa ja sosiokulttuurista elämää, joten sillä on tärkeä tehtävä yhdessä uuden YMP:n kanssa pyrittäessä ylläpitämään kestävää maatalotta koko EU:n alueella sekä investoimaan maaseutualueiden ja -yhteisöjen kehitykseen.

Tänään annettavilla säädösehdotuksilla yksinkertaistetaan ja ajanmukaistetaan politiikkaa niin, että se vastaa paremmin näihin haasteisiin ja tavoitteisiin.

Mikä on YMP:n talousarvio vuosille 2021–2027?

Komission ehdotukseen monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosille 2021–2027 sisältyy YMP:lle 365 miljardia euroa (käypinä hintoina). Tämä summa on noin 28,5 prosenttia EU:n koko talousarviosta vuosille 2021–2027. Tästä YMP:lle varatusta määrästä 265,2 miljardia euroa on suoria tukia, 20 miljardia euroa markkinoiden tukitoimenpiteitä (maataloustukirahasto) ja 78,8, miljardia käytetään maaseudun kehittämiseen (maaseuturahasto).

Lisäksi 10 miljardia euroa on käytettävissä EU:n tutkimusohjelman ”Euroopan horisontti” kautta maataloutta, maaseudun kehittämistä ja biotaloutta koskeviin tutkimus- ja innovointihankkeisiin.

Mitkä ovat YMP:n tavoitteet kaudella 2021-2027?

Tulevassa YMP:ssä keskitytään yhdeksään yleiseen tavoitteeseen, joissa otetaan huomioon toimintapolitiikan taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen merkitys. YMP:llä:

  1. tuetaan maatilojen taloudellista elinkelpoisuutta ja selviytymiskykyä koko EU:n alueella elintarviketurvan parantamiseksi;
  2. parannetaan markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomiota tutkimukseen, teknologiaan ja digitalisointiin;
  3. parannetaan viljelijöiden asemaa arvoketjussa;
  4. edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävää energiaa;
  5. edistetään kestävää kehitystä ja luonnonvarojen, kuten veden, maaperän ja ilman, tehokasta hoitoa;
  6. edistetään luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ekosysteemipalveluja sekä säilytetään elinympäristöjä ja maisemia;
  7. houkutellaan alalle nuoria viljelijöitä ja helpotetaan yritystoiminnan kehittämistä maaseutualueilla;
  8. edistetään työllisyyttä, kasvua, sosiaalista osallisuutta ja paikallista kehitystä maaseutualueilla, myös biotalouden ja kestävän metsänhoidon alalla;
  9. parannetaan tapaa, jolla EU:n maatalous vastaa yhteiskunnan uusiin ravinto- ja terveysvaatimuksiin, jotka koskevat muun muassa turvallista, ravitsevaa ja kestävän kehityksen mukaista ravintoa sekä eläinten hyvinvointia.

Tietämyksen, innovoinnin ja digitalisoinnin edistäminen maataloudessa ja maaseutualueilla on monialainen tavoite.

Miten nämä tavoitteet aiotaan saavuttaa?

Kansalaiset hyötyvät uudesta YMP:stä aikaisempaa enemmän, koska sen toimintaa yksinkertaistetaan ja ajanmukaistetaan sekä viljelijöiden että jäsenvaltioiden kannalta. Sääntöjen ja niiden noudattamisen sijaan painopiste siirtyy tuloksiin ja tehokkuuteen. Tarkoitus on siirtyä kaikille yhteisestä ”yhden koon mallista” räätälöityyn malliin, jolloin toimintapolitiikka on lähempänä sen käytännön toteuttajia. Tämä lähestymistapa antaa EU-maille enemmän vapautta päättää, miten ne voivat parhaiten saavuttaa yhteiset tavoitteet ja vastata samalla maansa viljelijöiden, maaseutuyhteisöjen ja koko yhteiskunnan erityistarpeisiin.

EU:n tasolla painopiste on seuraavissa toimissa:

  • yhteisten tavoitteiden asettaminen;
  • tarvittavien toimenpiteiden luetteleminen ja yhteinen ”työkalupakki” toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voivat käyttää yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi;
  • sisämarkkinoiden ja viljelijöiden tasapuolisten toimintaedellytysten turvaaminen koko unionin alueella;
  • takeet, joilla varmistetaan, että toimintapolitiikalla saavutetaan asetetut tavoitteet, ja
  • indikaattorit edistymisen arvioimiseksi.

Jäsenvaltiot voivat räätälöidä välineitä omiin erityistarpeisiinsa. Ne ilmoittavat kattavissa YMP:n strategisissa suunnitelmissaan, miten aikovat toimia.

Näissä YMP:n strategisissa suunnitelmissa määritellään, miten kukin maa aikoo saavuttaa YMP:n yleiset tavoitteet omat erityistarpeensa huomioon ottaen. Niissä määritellään strategia ja selostetaan, miten molempien pilarien toimilla edistetään näiden tavoitteiden saavuttamista. Suunnitelmissa vahvistetaan myös välitavoitteet, joiden myötä saavutetaan varsinaisen tavoitteet. Edistymistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi arvioidaan jäsenvaltioiden tasolla ja tiedot todennetaan Euroopan komissiossa uudessa vuotuisessa seuranta- ja arviointimenettelyssä.

Jokaiselle YMP:n strategiasuunnitelmalle on saatava etukäteen Euroopan komission hyväksyntä sen varmistamiseksi, että se on EU:n laajuisten tavoitteiden mukainen ja että se ei vääristä sisämarkkinoita eikä aiheuta kohtuutonta rasitetta tuensaajille tai hallintoviranomaisille.

Miten tuloksia arvioidaan?

EU:n tasolla on sovittava myös yhteisistä tulosindikaattoreista, jotta varmistetaan tasapuolisuus toimenpiteiden tehokkuutta arvioitaessa.

Maat toimittavat vuosittain komissiolle tuloksellisuuskertomuksen, jossa kerrotaan, miten tulosindikaattoreiden perusteella asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Komissio arvioi nämä kertomukset ja antaa tarvittaessa suosituksia, jos tuloksia on tarpeen parantaa.

Käyttöön otetaan myös mahdollisista seuraamuksista ja palkinnoista koostuva järjestelmä edistymisen varmistamiseksi. Esimerkiksi jäsenvaltioille, jotka täyttävät niille asetetut ilmasto- ja ympäristötavoitteet sekä luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet, voidaan myöntää palkkio, joka vastaa enintään viittä prosenttia niiden maaseudun kehittämisen määrärahoista monivuotisen rahoituskehyksen uuden jakson päättyessä. Vastaavasti, jos vuotuinen edistymiskertomus osoittaa, ettei edistyminen ole ollut riittävää, komissio voi puuttua asiaan varmistaakseen, että rahoitusta kohdennetaan paremmin tulosten saavuttamiseksi. Komissio voi esimerkiksi vahvistaa erityisen toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan ohjelman asianmukainen toteuttaminen, maksujen lykkääminen ja/tai määrärahojen kohdentaminen uudelleen riippuen siitä, millä osa-alueella tulokset eivät ole riittäviä.

Miten politiikka yksinkertaistuu viljelijöiden ja kansallisten hallintoviranomaisten kannalta? Ja miten politiikkaa ajanmukaistetaan?

Viljelijät itse tietävät parhaiten, mitä tukea ne tarvitsevat suorituskykynsä parantamiseksi. Uusien YMP:n strategisten suunnitelmien myötä jäsenvaltiot voivat yhdessä viljelijöiden kanssa määrittää, mitä on tarpeen tehdä kansallisella tai alueellisella tasolla sovittujen EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne voivat aikaisempaa joustavammin valita parhaiten soveltuvat toimenpiteet tulosten saavuttamiseksi. Luettelo EU:n tasolla sovituista laajoista toimenpiteistä myös yksinkertaistuu. Esimerkkinä voidaan mainita, että uudessa YMP:ssä määritellään kahdeksan maaseudun kehittämiseen liittyvää laajaa aluetta ja toimenpidettä (ympäristö ja ilmasto; nuoret viljelijät; riskinhallintavälineet; tietämys ja tieto jne.) nykyisten 69 toimenpiteen ja alatoimenpiteen sijaan. Jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus ottaa enemmän vastuuta, koska ne tietävät parhaiten, miten yleiset tavoitteet voidaan saavuttaa, sen sijaan että sovellettaisiin hyvin yksityiskohtaista ”yhdenkoon” lähestymistapaa. Uusi menettely on sekä yksinkertaisempi että tehokkaampi.

Komissio keskittyy myös sen varmistamiseen, että kunkin jäsenvaltion hallintojärjestelmät ovat tehokkaita, ja antaa jäsenvaltioille puolestaan mahdollisuuden päättää, ovatko ehdotukset tukikelpoisia sen sijaan, että tarkastaisi kunkin yksittäisen hankkeen edunsaajan tukikelpoisuuden, kuten tällä hetkellä.

Uudella YMP:llä edistetään uusien teknologioiden käyttöönottoa sekä maatiloilla että kansallisissa hallinnoissa näiden työn yksinkertaistamiseksi. Esimerkkinä voidaan mainita uusi seurantajärjestelmä, joka perustuu järjestelmälliseen, ympäri vuoden tapahtuvaan maataloustoimintojen kaukotarkkailuun. Tällä korvataan niin pitkälle kuin mahdollista perinteiset valvontamenetelmät, kuten paikalla tehtävät tarkastukset. Valvonnan aiheuttaman taakan pitäisi vähentyä merkittävästi. Lisäksi rohkaistaan käyttämään muita digitaalisia välineitä, kuten ns. paikkatietoperusteista ja satelliittitekniikkaa hyödyntävää hakujärjestelmää (GSA). Sen avulla viljelijät voivat esittää paikkansapitäviä tietoja maa-alueestaan ja vähentää näin virheiden määrää ilmoituksissaan ja välttää seuraamukset. Jäsenvaltiot esitäyttävät viljelijöiden suoraa tukea koskevat hakemukset niin pitkälle kuin mahdollista ajantasaisilla ja luotettavilla tiedoilla, joita saadaan käytössä olevista välineistä, kuten viljelylohkojen tunnistusjärjestelmästä. Tämä säästää viljelijöiltä paljon aikaa.

Uuden YMP:n mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia asettamaan viljelijöiden saataville maatilojen neuvontapalveluja, joista saa tietoa monista asetuksessa käsiteltävistä asioista. Näitä ovat muun muassa neuvonta kaikista tilatason vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka perustuvat kunkin maan yhteisen maatalouspolitiikan strategisiin suunnitelmiin; neuvonta siitä, miten voidaan varmistaa vettä, torjunta-aineita, puhdasta ilmaa jne. koskevan ympäristölainsäädännön noudattaminen; riskinhallinta; ja mahdollisuudet hyödyntää innovaatioita ja teknologiaa. Nämä neuvontapalvelut otetaan täysimääräisesti mukaan jäsenvaltioiden laajempaan AKIS-järjestelmään (maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmä), johon osallistuu myös tutkijoita, viljelijäjärjestöjä ja muita asiaan liittyviä sidosryhmiä.

Kohdellaanko viljelijöitä tasavertaisesti eri puolilla EU:ta?

Uuden YMP:n puitteissa yhdenmukaistetaan edelleen suorien tukien tasoja jäsenvaltioissa kuromalla umpeen 50 prosenttia EU:n hehtaarituen tason ja määrän, joka on 90 prosenttia unionin keskimääräisestä tuesta, välisestä erosta. Tällä edistetään komission sitoumus varmistaa suorien tukien oikeudenmukaisempi jakautuminen.

Miten aiotaan varmistaa tukien oikeudenmukaisempi jakautuminen viljelijöille sekä pienille ja keskisuurille tiloille?

Suorat tuet ovat edelleenkin oleellinen osa toimintapolitiikkaa, koska viljelijöiden tuloja on tuettava älykkään ja häiriöitä sietävän maatalousalan edistämiseksi.

Komissio ehdottaa, että viljelijöille maksettavia suoria tukia alennetaan, jos ne ylittävät 60 000 euroa, ja että tilakohtaisille tuille asetetaan 100 000 euron yläraja. Laskelmissa otetaan täysimääräisesti huomioon tilojen työvoimakustannukset. Näin pyritään jakamaan rahoitusta oikeudenmukaisemmin.

Vapautuvat varat jaetaan uudelleen kussakin jäsenvaltiossa joko uudelleenjaettavien suorien tukien tai maaseudun kehittämisen tukien muodossa pääasiassa sen varmistamiseksi, että aikaisempaa suurempi osuus maan suorista tuista jaetaan pienille ja keskisuurille tiloille. Jäsenvaltiot voivat myös tarjota pientiloille vuosittain kertakorvauksen, mikä yksinkertaistaa edunsaajien hallinnollista menettelyä, koska heidän ei enää tuen saamiseksi tarvitse täyttää hakemusta vuosittain. Jäsenvaltiot voivat itse määritellä, mitkä tilat ne luokittelevat pientiloiksi, koska jokaisen maan maatalousala on erilainen.

Kukin maa voi myös soveltaa tiukempia määritelmiä, joilla voidaan varmistaa, että tukea saavat vain tosiasialliset viljelijät. Kuten pientilojenkin osalta, jäsenvaltiot voivat päättää tosiasiallisen viljelijän tarkan määritelmän (edellyttäen, että komissio hyväksyy YMP:n strategisen suunnitelman) useiden tekijöiden perusteella. Näitä tekijöitä ovat tuloharkinta, tilan työvoimapanokset, yrityksen toimiala ja/tai rekistereihin sisällyttäminen. Määritelmällä on varmistettava, ettei tulotukea myönnetä niille viljelijöille, joiden maataloustoiminta on vain vähäinen osa heidän koko taloudellista toimintaansa tai joiden pääasiallinen liiketoiminta ei ole maatalouden harjoittaminen. Asetuksessa säädetään myös, ettei kunkin jäsenvaltion sopiman määritelmän ulkopuolelle saa jättää useampaa toimintaa harjoittavia viljelijöitä (esimerkiksi niitä, jotka harjoittavat aktiivisen maatalouden lisäksi myös muuta kuin maataloutta maatilansa ulkopuolella).

Miten nuoret viljelijät hyötyvät uudesta YMP:stä?

Nuorten ihmisten houkutteleminen alalle ja heidän auttamisensa, jotta he pystyvät perustamaan riittävän elinvoimaisia yrityksiä, on yksi YMP:n keskeisistä prioriteeteista vuoden 2020 jälkeisellä kaudella. Nuoret viljelijät voivat hyödyntää monia eri välineitä, joista osa on pakollisia ja osa vapaaehtoisia:

  • Jäsenvaltioiden on varattava vähintään 2 % kansallisen tason suorista tuista erityisesti maatilaa perustamassa olevien nuorten viljelijöiden tukemiseksi, joko perustulotuen korotuksena tai aloitustukena; maat voivat varata nuorten viljelijöiden tukemiseksi myös suuremmankin summan, jos ne havaitsevat sille erityisen tarpeen.
  • Nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen ja maaseudun yritystoiminnan käynnistämiseen myönnettävän tuen enimmäismäärä nostetaan enintään 100 000 euroon;
  • Kunkin maan YMP:n strategisessa suunnitelmassa on esitettävä erityinen strategia, jolla houkutellaan nuoria viljelijöitä alalle ja tuetaan heitä, mukaan lukien se, miten kansallista ja EU:n tukea voidaan käyttää johdonmukaisemmin ja tehokkaammin.
  • Maaseudun kehittämiseen tarkoitettua rahoitusta voidaan käyttää tukemaan järjestelmiä, joiden tarkoituksena on helpottaa maatalousmaan hankintaa ja maaomaisuuden siirtoja, jotka ovat perinteisesti merkittäviä esteitä nuorten viljelijöiden alalle tuloon. Näihin järjestelmiin voisivat kuulua: viljelijäsukupolvien väliset kumppanuudet; sukupolvenvaihdokseen tai siirtymän suunnitteluun liittyvät palvelut; maanhankinnan välittäjäpalvelut; innovatiiviset kansalliset tai alueelliset järjestöt, joiden tehtävänä on mm. edistää ja helpottaa viljelijäsukupolvien kohtaamista;
  • Nuoret viljelijät saavat jatkossakin tukea investointeja ja osaamisen siirtoa/koulutusta varten maaseudun kehittämismäärärahoista.
  • Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön rahoitusvälineitä, joilla tuetaan nuoria viljelijöitä käyttöpääomaa varten. Nuorilla viljelijöillä on usein merkittäviä vaikeuksia rahoituksen saamisessa, koska tilan investoinnit ovat suuria ja tuotot pieniä aloitusvaiheessa. Komissio aikoo lisätä yhteistyötä Euroopan investointipankin kanssa muun muassa fi-compass-foorumin avulla saadakseen tietoja nuorille viljelijöille suunnatuista erityisjärjestelyistä saaduista kokemuksista ja parhaista käytänteistä.

Miten uudella YMP:llä tuetaan ympäristö- ja ilmastotoimia?

Kolme yhdeksästä yhteisen maatalouspolitiikan erityistavoitteista liittyy ympäristöön ja ilmastoon Ne liittyvät ilmastonmuutokseen, luonnonvaroihin, luonnon monimuotoisuuteen, elinympäristöihin ja maisemien suojeluun.

Jäsenvaltioiden on YMP:n strategisissa suunnitelmissaan ilmoitettava, miten ne aikovat saavuttaa nämä tavoitteet ja varmistaa, että viljelijät täyttävät kaikki ympäristöä ja ilmastoa koskevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös selostettava yksityiskohtaisesti, miten ne aikovat käyttää YMP:n molempien pilareiden rahoitusta strategiansa tukena. Tavoitteet asetetaan ja niiden saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä arvioidaan vuosittain.

Korkea kunnianhimon taso ilmaston, ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden osalta voidaan varmistaa useilla eri tavoilla. Näitä ovat:

Uusi ”ehdollisuuden” järjestelmä, joka linkittää kaiken viljelijöiden tulotuen (samoin kuin muut pinta-alaan ja eläimiin perustuvat maksut) ympäristö- ja ilmastoystävällisten maatalouskäytäntöjen soveltamiseen. Parannusta nykyisen YMP:n sääntöihin on se, että tuen saannin ehtona on entistä tiukemmat vaatimukset.

Uudet ns. ”ekojärjestelmät”, jotka saavat rahoituksensa kansallisten suorien tukien määrärahoista, ovat pakollisia jäsenvaltioille, vaikka viljelijöiden ei ole pakko liittyä niihin. Näissä ekojärjestelmissä on otettava huomioon YMP:n ympäristö- ja ilmastotavoitteet siten, että ne täydentävät muita käytettävissä olevia asiaan liittyviä välineitä ja ylittävät sen, mitä on jo vaadittu ehdollisuutta koskevissa vaatimuksissa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin suunnitella ne haluamallaan tavalla. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita ekojärjestelmän käyttö rahoittamaan lannoitteiden käytön lopettamista veden laadun parantamiseksi. Tätä rahoitusta voitaisiin tarjota joko viljelijöiden suorien tukien korotuksina tai erillisinä järjestelminä, joissa maksujen määrät perustuvat viljelijöille aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin ja tulonmenetyksiin.

Jäsenvaltioiden on osoitettava vähintään 30 % maaseudun kehittämismäärärahoista ympäristöön ja ilmastoon liittyviin toimiin. Maaseudun kehittämiseen varattua rahoitusta käytetään tukemaan ilmasto- ja ympäristöystävällisiä toimia, erityisesti nk. maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksia, jotka myöskin ovat pakollisia jäsenvaltioille, mutta vapaaehtoisia viljelijöille. Maaseudun kehittämisen määrärahoja voidaan käyttää myös rahoittamaan useita muita toimia, kuten tietämyksen siirtoon, ympäristöystävällisiin investointeihin, innovointiin ja yhteistyöhön liittyviä toimia. Tällaista tukea voidaan antaa viljelijöille, metsänhoitajille ja asianosaisille maaseutualueilla.

Ympäristöön liittyvien toimien rahoitus luonnonhaitta-alueilla, kuten vuoristo- ja rannikkoalueilla, tulee maaseudun kehittämisen määrärahoista varattavan 30 prosentin lisäksi.

YMP:n puitteissa toteutettavien toimien odotetaan olevan osa sitä 40 prosentin osuutta, joka YMP:n kokonaisbudjetista kohdennetaan ilmastotoimiin. Tämä on niiden sitoumusten mukaista, jotka unioni on tehnyt Pariisin sopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi.

Mikä on tutkimuksen, innovoinnin ja uusien teknologioiden rooli uudessa YMP:ssä?

Uudella YMP:llä kannustetaan lisäämään investointeja tietoon ja innovointiin sekä annetaan viljelijöille ja maaseutuyhteisöille mahdollisuus hyötyä niistä. Tärkein väline, jolla tuetaan innovointia uuden YMP:n puitteissa on edelleen eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP-AGRI). Sillä tuetaan erityisesti toimijaryhmien toteuttamia alhaalta ylöspäin suuntautuvia hankkeita. EIP-AGRI-kumppanuuden innovointiin liittyvässä lähestymistavassa keskitytään tietämyksen vaihtoon, jolloin kaikki toimijat ovat interaktiivisesti osallisina tässä prosessissa.

Tämän lisäksi 10 miljardia euroa on käytettävissä EU:n tutkimusohjelman ”Euroopan horisontti” kautta maataloutta, maaseudun kehittämistä ja biotaloutta koskeviin tutkimus- ja innovointihankkeisiin. Euroopan horisontti -ohjelmalla tulee olemaan keskeinen rooli luotaessa yhdessä maatalousalan nykyaikaistamiseen tarvittavaa tietämystä. Euroopan horisontti -ohjelman (valtioiden rajat ylittävät hankkeet) ja YMP:n (alueellisen/paikallisen tason hankkeet ja YMP:n verkostot) välisellä synergialla edistetään maataloustietämyksen lisäämistä ja sellaisen innovointijärjestelmän luomista, jonka tavoitteena on vauhdittaa innovatiivisten käytäntöjen käyttöön ottoa kaikkien maaseudun toimijoiden keskuudessa.

Mikä on yhteinen markkinajärjestely? Miksi vain tietyt alat kuuluvat sen soveltamisalaan?

Yhteisellä markkinajärjestelyllä tarkoitetaan sääntöjä, joiden avulla järjestetään maataloustuotteiden sisämarkkinat. Nämä säännökset kattavat laajan valikoiman erilaisia näkökohtia: markkinoiden turvaverkko (julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki), poikkeukselliset toimenpiteet markkinahäiriötapauksissa, kaupan pitämisen vaatimukset, koulujen ohjelmat maidon, hedelmien sekä vihannesten tarjoamiseksi koululaisille, kauppaa koskevat säännökset ja toiminnalliset ohjelmat useille eri aloille: hedelmät ja vihannekset, mehiläistuotteet, viini, humala ja oliivit.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta useimmat yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen säännökset säilyvät muuttumattomina uudessa YMP:ssä. Yksi tärkeä muutos on se, että edellä mainitut toimintaohjelmat on sisällytettävä kunkin maan yhteisen maatalouspolitiikan strategiseen suunnitelmaan ja jäsenvaltioilla tulee olemaan mahdollisuus (jos ne katsovat sen tarpeelliseksi), suunnitella toimintaohjelmia (nimitetään myös alakohtaisiksi toimiksi) muille aloille. Toimintaohjelmia voidaan laatia kaikille maatalouden aloille – viljoista lihaan ja siemeniin sekä eläviin kasveihin ja puihin – lukuun ottamatta kuitenkin etyylialkoholia ja tupakkaa. Jäsenvaltiot voivat varata enintään kolme prosenttia ensimmäisen pilarin talousarviosta näihin alakohtaisiin toimiin. Näistä järjestelmistä voidaan tukea tuottajia, jotka tekevät yhteistyötä tuottajajärjestöjen kautta toteuttaakseen yhteisiä toimia ympäristön hyväksi tai edistääkseen parempaa asemaa elintarvikeketjussa.

Annetaanko tietyille aloille erityistukea?

Tietyille vaikeuksissa oleville tuotealoille myönnetään jatkossakin lisätukea niiden auttamiseksi parantamaan kilpailukykyään, kestävyyttään ja laatuaan (ns. tuotantosidonnaiset tulotuet tai nykyisen YMP:n puitteissa annettava vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki. Näitä aloja on pidettävä tärkeinä taloudellisista, yhteiskunnallisista tai ympäristöllisistä syistä.

Komissio ehdottaa, että nykyinen luettelo mahdollisesti tukikelpoisista aloista säilytetään (eli näillä aloilla on ollut mahdollisuus saada vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea vuodesta 2013 lähtien - uusin luettelo on saatavilla täällä). Lisäksi komissio ehdottaa, että tätä luetteloa laajennetaan niin, että siihen sisällytetään myös non-food-kasvit (muut kuin lyhytkiertoinen energiapuu ja puut), joita käytetään sellaisten tuotteiden valmistamiseen, joilla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.

Osallistumiskelpoisille jäsenvaltioille voidaan myöntää enintään 10 % niiden suorien tukien määrästä tuotantosidonnaista tulotukea. Lisäksi kahden prosentin ylimääräinen määrä voidaan varata valkuaiskasvien tukeen.

Onko EU:n syrjäisimpiä alueita varten käytössä erityinen järjestelmä?

Kun otetaan huomioon EU:n syrjäisimpien alueiden erityisesti maataloushaasteet, on näiden alueiden viljelijöille tarjolla YMP:stä lisätukea. Näitä alueita – Ranskan merentakaiset departementit (Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique, Réunion, Saint-Martin ja Mayotte), Azorit ja Madeira sekä Kanariansaaret – varten ehdotettu rahoitus on 627,63 miljoonaa euroa vuodessa seitsemän vuoden ajanjaksolle.

Syrjäisimpien alueiden viljelijöiden käytettävissä olevat suorat tuet ovat edelleen selvästi korkeammat kuin muissa jäsenvaltioissa maksetut.

Tähän summaan ei sisälly mahdollinen lisärahoitus näille alueille maaseudun kehittämisen talousarviosta. Tämä voidaan käyttää tukemaan toimia, joilla palautetaan, säilytetään ja tehostetaan luonnon monimuotoisuutta maa- ja metsätaloudessa, sekä edistämään talouskehitystä näiden syrjäisimpien alueiden maaseutualueilla. EU:n panosta maaseudun kehittämistoimenpiteissä näillä alueilla on nostettu 70 prosenttiin verrattuna muualla käytössä olevaan 40 prosenttiin.

Miten uudella YMP:llä autetaan viljelijöitä vastaamaan kriiseihin ja riskeihin?

Nykyisellä YMP:llä autetaan jo viljelijöitä selviytymään ammattinsa epävarmuustekijöistä tulotuen (suorat tuet), markkinatoimenpiteiden, riskinhallintavälineiden tuen sekä koulutuksen ja maaseudun kehittämisinvestointien kautta.

Tämä lähestymistapa säilytetään YMP:ssä, ja lisäksi käyttöön tulee lisäparannuksia:

  • Nykyisiä säännöksiä julkisista interventioista, yksityisestä varastoinnista ja poikkeuksellisista toimenpiteistä ei muuteta ja niiden avulla voidaan edelleen tukea EU:n viljelijöitä, jos tarvetta ilmenee.
  • Jäsenvaltioilla on tulevaisuudessa mahdollisuus varata enintään kolme % ensimmäisen pilarin määrärahoista muiden alojen (esimerkiksi hedelmä- ja vihannesalat taikka viini- tai oliiviöljyalat) tukemiseksi kuin niiden, jotka jo hyötyvät alakohtaisista ohjelmista. Tavoitteena on edistää muun muassa tuottajajärjestöjen toimia kilpailukyvyn, kestävyyden ja riskien ja kriisien hallinnan hyväksi.
  • Nykyinen käytäntö, jossa varataan osa ensimmäisen pilarin kokonaisrahoituksesta, säilytetään ”maatalousvarauksen” luomiseksi. Sitä on tarkoitus käyttää markkinatoimenpiteisiin ja poikkeuksellisiin tukitoimenpiteisiin. Tämä varanto on kooltaan vähintään 400 miljoonaa euroa vuosittain ja siihen saadaan rahoitus siirtämällä varat vuoden 2020 kriisivarauksesta (eli nykyisen YMP:n ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen varauksesta) vuodelle 2021; seuraavina vuosina kaikki käyttämättömät varat siirretään jälleen. Siirtämällä varauksen varat sen sijaan, että varaukseen lisättäisiin varoja vuosittain ja käyttämättömät varat jaettaisiin uudelleen jäsenvaltioille, vähennetään hallinnollista rasitetta huomattavasti.
  • Jäsenvaltioiden on tuettava riskinhallintavälineitä maaseudun kehittämisen puitteissa, jotta viljelijöitä voitaisiin auttaa sellaisten tuotantoon ja tuloihin liittyvien riskien hallinnassa, jotka ovat selkeästi niiden vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa. Tällainen tuki on pakollinen kaikille jäsenvaltioille. Se voi olla tukea vakuutusjärjestelyihin ja keskinäisiin rahastoihin, ja siinä voidaan ottaa huomioon sekä tuotantoon että tuloihin liittyvät riskit. Osana maaseudun kehittämistä tulee pakolliseksi tuki erilaisille toimille, kuten investointi- ja koulutustoimille, joilla autetaan viljelijöitä ehkäisemään riskejä tai hoitamaan niiden seurauksia.
  • Lisäksi perustetaan EU:n tason riskinhallintafoorumi, eli yksi monen sidosryhmän keskus, kaikkien asianomaisten toimijoiden, viljelijöistä ja viranomaisista tutkimuslaitoksiin ja yksityissektoriin, auttamiseksi ja tietämyksen jakamiseksi sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi.
  • On myös mahdollista käyttää rahoitusvälineitä käyttöpääoman saannin helpottamiseksi, esimerkiksi viljelijöiden auttamiseksi odottamattoman kriisin aiheuttamissa tilapäisissä maksuvalmiusongelmissa.
  • Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetaan tutkimushankkeita, jotka koskevat riskienhallintaa, tilojen digitalisaatiota ja älykkään massadatan käyttöä maataloudessa. Myös eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP-AGRI) voi tukea hankkeita riskinhallinnan alalla.

Miten uusi YMP vaikuttaa EU:n maaseutualueiden tulevaisuuteen?

Yli 50 prosenttia EU:n väestöstä asuu maaseutualueilla, joten on tärkeää varmistaa, että nämä alueet pysyisivät houkuttelevina, dynaamisina ja kestävinä; näillä alueilla olisi laadukkaita työpaikkoja ja taloudellista kasvua sekä laadukasta infrastruktuuria, liikkuvuutta ja peruspalveluja. Maatalous on monien maaseutuyhteisöjen keskiössä, kuten on myös YMP sen viljelijöille ja maaseutuyhteisöille tarjoaman tuen kautta.

Maaseudun kehittämisen yksinkertaistaminen, jossa laajat tavoitteet asetetaan EU:n tasolla ja jäsenvaltioilla on enemmän joustovaraa mukauttaa toimet erityistarpeisiinsa sopiviksi. Näin varmistetaan, että maaseudun kehittämistuki on tehokasta koko EU:n alueella. Jäsenvaltioiden yhteisrahoitusosuuden korottaminen mahdollistaa, että investointien taso maaseutualueilla on edelleen kunnianhimoisella tasolla.

Tämä on myös syy yksi siihen, että maaseudun kehittämisen rahoitusta kohdennetaan asioihin, jossa siitä voidaan saada todellista lisäarvoa – paikallisen, maaseudun ja maatalousalan kehittämiseen - jolloin muiden EU:n rahastojen varat voidaan suunnata suuriin infrastruktuurihankkeisiin, myös laajakaistaan. Yksi keskeinen tekijä tulevassa maaseudun kehittämispolitiikassa on älykkäiden kylien kehittämisen edistäminen maaseutualueilla yhdessä paikallisen infrastruktuurin kehittämisen kanssa.

Mitä eroa on käyvillä ja kiinteillä hinnoilla ja mitkä ovat tulevan YMP:n todelliset säästöt? Miten yhteisen maatalouspolitiikan määrärahat jaetaan jäsenvaltioiden kesken?

Komissio on toiminut ennennäkemättömän avoimesti julkaisemalla 2. toukokuuta ehdotuksensa EU:n pitkän aikavälin talousarvioksi ensimmäistä kertaa sekä käypinä hintoina että vuoden 2018 kiinteinä hintoina.

Käyvät hinnat ovat niitä tosiasiallisia määriä, jotka lopulliset edunsaajat saavat EU:n talousarviosta. EU:n vuotuinen talousarvio on hyväksytään käypinä hintoina, ja jäsenvaltiot osallistuvat EU:n talousarvioon käypinä hintoina.

Tämä on sama menetelmä, jota on käytetty aiemmin ilmaisemaan YMP:n talousarviota. Näin nykyiset ehdotukset ovat suoraan vertailukelpoisia aikaisempien talousarvioiden kanssa.

Kiinteitä hintoja, joista on poistettu inflaatio, käytetään verrattaessa investointien talousvaikutuksia pidemmällä aikavälillä. Siirtyminen kiinteistä hinnoista käypiin hintoihin ja päinvastoin on helppoa, koska komissio käyttää laskelmia tehdessään (ja on aina käyttänyt) tulevan inflaationasteen korvaavana indikaattorina kiinteää kahden prosentin vuotuista inflaatiota.

Tästä syystä YMP:n talousarvioon ehdotetaan noin viiden prosentin vähennystä käypinä hintoina ilmoitettuna; tämä vastaa noin 12 % vähennystä ilmoitettuna vuoden 2018 kiinteinä hintoina ilman inflaatiota.

 

Määrärahat jäsenvaltioittain käypinä hintoina – milj. euroa

 

Suorat tuet

Markkinat

Maaseudun kehittäminen

YHTEENSÄ

BE

3 399,2

3,0

470,2

3 872,4

BG

5 552,5

194,5

1 972,0

7 719,0

CZ

5 871,9

49,5

1 811,4

7 732,9

DK

5 922,9

2,1

530,7

6 455,6

DE

33 761,8

296,5

6 929,5

40 987,8

EE

1 243,3

1,0

615,1

1 859,4

IE

8 147,6

0,4

1 852,7

10 000,7

EL

14 255,9

440,0

3 567,1

18 263,1

ES

33 481,4

3 287,8

7 008,4

43 777,6

FR

50 034,5

3 809,2

8 464,8

62 308,6

HR

2 489,0

86,3

1 969,4

4 544,6

IT

24 921,3

2 545,5

8 892,2

36 359,0

CY

327,3

32,4

111,9

471,6

LV

2 218,7

2,3

821,2

3 042,1

LT

3 770,5

4,2

1 366,3

5 140,9

LU

224,9

0,2

86,0

311,2

HU

8 538,4

225,7

2 913,4

11 677,5

MT

31,6

0,1

85,5

117,1

NL

4 927,1

2,1

512,1

5 441,2

AT

4 653,7

102,4

3 363,3

8 119,4

PL

21 239,2

35,2

9 225,2

30 499,6

PT

4 214,4

1 168,7

3 452,5

8 835,6

RO

13 371,8

363,5

6 758,5

20 493,8

SI

903,4

38,5

715,7

1 657,6

SK

2 753,4

41,2

1 593,8

4 388,4

FIN

3 567,0

1,4

2 044,1

5 612,5

SE

4 712,5

4,1

1 480,9

6 197,4

 

Määrärahat jäsenvaltioittain kiinteinä hintoina – milj. euroa

 

Suorat tuet

Markkinat

Maaseudun kehittäminen

YHTEENSÄ

BE

3 020,8

2,6

417,9

3 441,3

BG

4 930,2

172,8

1 752,4

6 855,4

CZ

5 218,2

44,0

1 609,7

6 871,9

DK

5 263,5

1,8

471,6

5 736,9

DE

30 003,0

263,5

6 158,0

36 424,5

EE

1 102,4

0,9

546,6

1 650,0

IE

7 240,5

0,4

1 646,4

8 887,3

EL

12 668,8

391,0

3 170,0

16 229,8

ES

29 750,3

2 921,7

6 228,2

38 900,2

FR

44 464,1

3 385,1

7 522,4

55 371,6

HR

2 207,7

76,7

1 750,1

4 034,5

IT

22 146,8

2 262,1

7 902,2

32 311,0

CY

290,8

28,8

99,5

419,1

LV

1 967,4

2,0

729,7

2 699,2

LT

3 343,9

3,7

1 214,2

4 561,7

LU

199,9

0,2

76,5

276,5

HU

7 587,8

200,6

2 589,1

10 377,4

MT

28,0

0,1

75,9

104,1

NL

4 378,5

1,8

455,0

4 835,4

AT

4 135,6

91,0

2 988,8

7 215,5

PL

18 859,5

31,3

8 198,2

27 088,9

PT

3 741,0

1 038,6

3 068,1

7 847,7

RO

11 869,7

323,0

6 006,1

18 198,8

SI

802,8

34,2

636,1

1 473,1

SK

2 444,5

36,6

1 416,3

3 897,5

FIN

3 169,0

1,2

1 816,6

4 986,8

SE

4 187,7

3,7

1 316,0

5 507,4

 

Tulevat toimet

Vuosia 2021–2027 koskevaa YMP:tä koskevat kolme asetusehdotusta toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Lainsäätäjien tehtävänä on muodostaa omat kantansa komission ehdotuksiin.

EU:n pitkän aikavälin talousarviosta ja sen alakohtaisista ehdotuksista on tärkeää päästä yhteisymmärrykseen nopeasti, jotta unionin rahoituksella saadaan aikaan käytännön tuloksia mahdollisimman pian. Varmuus ja ennustettavuus ovat tärkeitä myös viljelijöiden toiminnan suunnittelun ja investointipäätösten kannalta.

Jos ratkaisu viivästyy, kuten nykyisen rahoituskauden (2014–2020) alussa kävi, viljelijät ja kansalliset hallintoviranomaiset eivät välttämättä pääse hyötymään YMP:n uudistuksista, esimerkiksi kevennetyistä hallintovelvoitteista ja suuremmasta joustavuudesta. Viivästyminen lykkäisi myös tuhansia uusia hankkeita, joilla voitaisiin tukea maataloustuottajia ja maaseutuyhteisöjä eri puolilla EU:ta sekä esimerkiksi tehostaa ympäristönsuojelua ja houkutella maatalouteen uusia yrittäjiä.

Jos uusi pitkän aikavälin talousarvio hyväksytään vuonna 2019, voidaan siirtyä saumattomasti nykyisestä, vuosien 2014–2020 talousarviosta seuraavaan ja varmistaa näin rahoituksen ennakoitavuus ja jatkuvuus. Siitä olisi hyötyä kaikille osapuolille.

MEMO/18/3974

Lisätietoa tiedotusvälineille:

Lisätietoa yleisölle: Europe Direct -palvelu, puh. 00 800 67 89 10 11 tai sähköposti


Side Bar