Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

Aluekehitys ja koheesiopolitiikka vuoden 2020 jälkeen: kysymyksiä ja vastauksia

Strasbourg 29. toukokuuta 2018

Aluekehitys ja koheesiopolitiikka vuoden 2020 jälkeen: kysymyksiä ja vastauksia

Ks. IP/18/3885

  1. Uudistettu koheesiopolitiikka kaikille alueille

Komissio ehdottaa koheesiopolitiikan uudistamista. Tavoitteena on edistää taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ja samalla auttaa alueita hyödyntämään globalisaatiota täysimääräisesti ja tarjota niille oikeat välineet vankkaa ja kestävää kasvua varten. Kaikki Euroopan alueet voivat saada koheesiopolitiikan rahoitustukea. Tukea myönnetään seuraaviin kolmeen luokkaan kuuluville alueille: vähemmän kehittyneet alueet, siirtymäalueet ja kehittyneemmät alueet.

Mitkä ovat koheesiopolitiikan uudet investointiprioriteetit?

Ohjelmakaudella 2014–2020 on 11 ”temaattista tavoitetta”. Uudessa koheesiopolitiikassa voimavarat keskitetään seuraaviin viiteen toimintapoliittiseen tavoitteeseen, jotka EU pystyy parhaiten saavuttamaan:

1) älykkäämpi Eurooppa innovoinnin, digitalisoinnin, taloudellisen muutoksen ja pienille ja keskisuurille yrityksille annettavan tuen kautta;

2) vihreämpi hiilitön Eurooppa panemalla täytäntöön Pariisin sopimus ja investoimalla energiakäänteeseen, uusiutuviin energialähteisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan;

3) yhteenliitetympi Eurooppa strategisten liikenneverkkojen ja strategisten digitaalisten verkkojen kautta;

4) Sosiaalisempi Eurooppa panemalla täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja tukemalla laadukasta työllistymistä, koulutusta, taitojen edistämistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tasapuolista pääsyä terveydenhoidon piiriin;

5) kansalaisia lähempänä oleva Eurooppa tukemalla paikallisesti johdettuja kehittämisstrategioita ja kestävää kaupunkikehitystä koko EU:n alueella.

Suurin osa Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston investoinneista kohdistetaan kahteen ensimmäiseen tavoitteeseen: älykkäämpään Eurooppaan ja vihreämpään Eurooppaan. Jäsenvaltiot investoivat näihin toimintalinjoihin suhteellisesta vauraudestaan riippuen 65–85 prosenttia määrärahoista, jotka ne saavat näistä kahdesta rahastosta.

'Temaattista keskittymistä' eli resurssien jakamista toimintapoliittisten tavoitteiden perusteella ei enää toteuteta alueellisella tasolla vaan kansallisella tasolla. Tämä mahdollistaa suuremman joustavuuden yksittäisten EU-rahastojen ohjelmien suunnittelussa, jotta niitä voidaan muokata paremmin alueellisiin erityistarpeisiin sopiviksi.

Seuraavassa EU:n pitkän aikavälin talousarvioesityksessä esitetyn komission sitoumuksen mukaisesti Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston investointien avulla saavutetaan todennäköisesti koko talousarviota koskeva tavoite, jonka mukaan vähintään 25 prosenttia EU:n menoista kohdennetaan ilmastotoimiin. Koheesiopolitiikan ohjelmien tuloksellisuutta kyseisen tavoitteen saavuttamisessa seurataan.

Kuinka varat jaetaan?

Rahastojen uusi jakomenetelmä perustuu Eurooppa-neuvoston vuonna 1999 hyväksymään 'Berliinin kaavaan', johon sisältyy erilaisia laskentamenetelmiä kolmen eri alueluokan osalta (vähemmän kehittyneet alueet, siirtymäalueet ja kehittyneemmät alueet).

Tässä menetelmässä otetaan huomioon se, miten alueiden BKT henkeä kohti eroaa EU:n keskiarvosta, jotta saadaan kuva alueen vauraudesta. Siihen sisältyy myös sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia haasteita, kuten työttömyys, alhainen väestötiheys ja kehittyneemmillä alueilla koulutustasot. Menetelmää on jo muutettu myöhemmillä ohjelmakausilla Euroopan sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden kehittymisen huomioon ottamiseksi.

Komissio ehdottaa tänään menetelmän muuttamista, jotta voidaan ottaa huomioon, miten erot ovat kehittyneet viime vuosina, kohdentaa resursseja edelleen alueille, jotka ovat kauimpana muusta EU:sta ja varmistaa kaikkien tasapuolinen kohtelu.

Koheesiopolitiikan jakomenetelmää on sen vuoksi hieman muutettu siten, että vähemmän kehittyneille jäsenvaltioille kohdennetaan lisävaroja ja rahoitustukea annetaan enemmän alueille, joilla teollisuus on muutosprosessissa. Jakomenetelmä perustuu yhä suurelta osin BKT:hen henkeä kohti, mutta siihen sisältyy myös uusia kriteerejä kaikille alueluokille: nuorisotyöttömyys, alhainen koulutustaso, ilmastonmuutos ja maahanmuuttajien vastaanotto ja kotouttaminen. Näin voitaisiin paremmin ottaa huomioon sosiaalis-taloudellinen tilanne kentällä. Komissio ehdottaa myös nk. turvaverkon perustamista, jotta vältetään liian nopeat muutokset jäsenvaltioiden määrärahoissa.

Koheesiorahaston osalta menetelmä on ennallaan: jäsenvaltiot, joiden BKTL henkeä kohti on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, saavat tukea koheesiorahastosta.

  1. Yksinkertaisempi ja joustavampi kehys koheesiopolitiikalle

Yksinkertaistaminen on ollut komission keskeisenä periaatteena laadittaessa uuden koheesiopolitiikan sääntöjä vuosiksi 2021–2027. Jo toimikautensa alussa vuonna 2015 Junckerin komissio antoi riippumattomista asiantuntijoista koostuvan korkean tason työryhmän tehtäväksi esittää konkreettisia ehdotuksia EU:n varojen saatavuuden ja käytön yksinkertaistamiseksi myös vuoden 2020 jälkeisen kehyksen valmistelua varten.

Tarvetta vähentää, lyhentää ja selkeyttää sääntöjä korostettiin myös komission kesäkuussa 2017 julkaisemassa pohdinta-asiakirjassa EU:n rahoituksen tulevaisuudesta. Tätä halusivat myös EU-kansalaiset tammikuussa 2018 toteutetussa julkisessa kuulemisessa. Vastaajista 80 prosenttia toivoi vähemmän monimutkaisia sääntöjä ja byrokratian vähentämistä EU-varojen saajilta.

Joustavuuden osalta on todettava, että maahanmuutto ja pakolaiskriisi vuonna 2015 ja yhä useammin tapahtuvat luonnonkatastrofit osoittivat selvästi, että koheesiopolitiikan säännöillä pitäisi pystyä vastaamaan nopeammin ja tehokkaammin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Miksi yhteinen sääntökirja seitsemää eri rahastoa varten?

Jäsenvaltioiden kanssa täytäntöönpantuja (ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoituja) EU:n eri rahastoja koskevien sääntöjen hajanaisuus on hankaloittanut ohjelmia hallinnoivien viranomaisten työtä ja vienyt yrityksiltä ja yrittäjiltä kannustimet hakea EU:n rahoitusta eri lähteistä.

Komissio ehdottaa nyt yhtä yhteistä sääntökirjaa seuraavalle seitsemälle EU:n rahastolle, joita hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa: Euroopan aluekehitysrahasto, koheesiorahasto, Euroopan sosiaalirahasto plus, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto, sisäisen turvallisuuden rahasto sekä rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusväline.

Tietyillä asetuksilla lisätään säännöksiä, joita tarvitaan yksittäisten rahastojen erityispiirteiden, niiden eri taustan, kohderyhmien ja täytäntöönpanomenetelmien huomioon ottamiseksi.

Tämä yksi sääntökirja helpottaa sekä ohjelmien hallinnoijien että edunsaajien elämää. Se myös edistää synergiaa esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahasto plussan välillä, kun köyhimpiä kaupunkialueita elvytetään integroitujen kaupunkikehityssuunnitelmien yhteydessä.

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta sekä koheesiopolitiikan varoista voidaan rahoittaa maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden paikallisia integroitumisstrategioita. Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto keskittyy lyhyen aikavälin tarpeisiin (esim. vastaanotto- ja terveydenhoitopalvelut). Koheesiopolitiikan varoilla voitaisiin tukea pitkän aikavälin sosiaalista ja ammatillista integroitumista.

Lisäksi uudet säännökset mahdollistavat myös yksinkertaisemmat synergiat EU:n talousarvion muiden välineiden kanssa, kuten yhteinen maatalouspolitiikka, innovointiohjelma Euroopan horisontti, oppimiseen liittyvää liikkuvuutta edistävä Erasmus+ sekä ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelma Life.

Kuinka EU:n rahastoista tukea saavien pienyritysten toiminta helpottuu?

Tarjotaan enemmän 'yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja'. Se tarkoittaa, että tuensaajien ei enää tarvitsisi toimittaa tuenantajalle jokaista laskua tai palkkalaskelmaa vaan ne voivat käyttää arvioita, kuten kiinteämääräisiä maksuja tai kiinteitä hintoja tiettyjen kustannusluokkien osalta tai henkilöstö- ja muiden liiketoimintakustannusten kuten vakuutuksen tai vuokran osalta. Ne voivat myös saada korvauksia saavutettujen tulosten perusteella.

Miten tarkastus- ja valvontamenettelyjä on yksinkertaistettu?

1) Ohjelmakauden alussa ei ole tarpeen toistaa koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten aikaa vievää nimeämismenettelyä kuten tapahtui ohjelmakaudella 2014–2020. Jäsenvaltiot voivat pitää ennallaan nykyisen täytäntöönpanojärjestelmän.

2) Niiden ohjelmien osalta, joilla on hyvin toimiva hallinnointi- ja valvontajärjestelmä ja aiempia hyviä tuloksia (eli alhainen virhetaso), komissio ehdottaa tukeutumaan enemmän kansallisiin valvontamenettelyihin.

3) Yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta laajennetaan. Se tarkoittaa, että rahastojen tuensaajiin, kuten pienyrityksiin ja yrittäjiin olisi sovellettava vain yhtä tarkastusta monien tarkastusten sijaan.

Kun tarkastuksia on vähemmän, kuinka varmistetaan menojen sääntöjenmukaisuus?

Ehdotuksellaan tulevan koheesiopolitiikan säännöistä komissio pyrkii luomaan tasapainon vastuuvelvollisuuden, yksinkertaistamisen ja suorituskyvyn välille. Vaikka menettelyt ovat kevyempiä, komissio pitää EU:n varojen moitteetonta hoitoa koskevat säännöt edelleen erittäin tiukkoina.

Kansallisten viranomaisten on vahvistettava omat tarkastusstrategiansa. Lisäksi komission ja jäsenvaltioiden välillä on vakuutustarkoituksia varten edelleen vähimmäistason tarkastusjärjestelyt.

Miten uusi kehys on joustavampi?

1) Väliarviointi

Hyväksyttäessä ohjelmakauden 2021–2027 ohjelmia ainoastaan vuosien 2021–2024 määrärahat sidotaan toimintalinjoihin. Vuosia 2026 ja 2027 koskevat määrärahat osoitetaan syvällisen väliarvioinnin jälkeen vuonna 2024, minkä johdosta ohjelmia muutetaan vastaavasti vuonna 2025. Jäsenvaltiot tarkastelevat ohjelmia ottaen huomioon seuraavat neljä osatekijää:

  • haasteet, jotka tunnistetaan aiheellisissa maakohtaisissa suosituksissa, jotka puolestaan hyväksytään eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä vuosina 2023 ja 2024;
  • asianomaisen jäsenvaltion tai alueen sosioekonominen tilanne;
  • edistyminen ohjelmien tuloskehyksen välitavoitteiden saavuttamisessa;
  • tulokset teknisestä mukautuksesta, joka toteutetaan ohjelmakaudella 2014–2020 ja jonka johdosta koheesiopolitiikan määrärahoja tarkastellaan uudelleen uusimpien tilastojen valossa.

2) Mahdollisuus siirtää varoja EU:n rahasto-ohjelman yhdestä toimintalinjasta toiseen ilman komission muodollista hyväksyntää. Siirron kynnysarvo on 5 prosenttia toimintalinjan budjetista.

3) Erityissäännös luonnonkatastrofin tapauksessa, jolloin on mahdollista saada käyttöön rahoitusta ensimmäisestä päivästä lähtien.

  1. Syvempi alueellinen ulottuvuus alueellisten erityistarpeiden huomioon ottamiseksi

Kuinka koheesiopolitiikalla tuetaan paremmin alueellisia erityistarpeita?

Euroopan kaupungeissa ja suurkaupunkialueilla joudutaan kohtaamaan monia suuria haasteita tulevana vuosikymmenenä, kuten syrjäytymisen torjunta, ilmastonmuutos ja maahanmuuttajien kotouttaminen. Tämän vuoksi komissio ehdottaa koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden vahvistamista.

Euroopan aluekehitysrahaston määrärahoista korvamerkitään 6 prosenttia kansallisen tason kestävään kaupunkikehitykseen tehtäviin investointeihin. Vuosien 2021–2027 rahoituskehyksessä luodaan myös eurooppalainen kaupunkialoite. Se on uusi väline kaupunkien välistä yhteistyötä, innovaatioita ja valmiuksien kehittämistä varten kaikilla EU:n kaupunkiagendan temaattisilla toimintalinjoilla (muun muassa maahanmuuttajien kotouttaminen, asuminen, ilmanlaatu, kaupunkien köyhyys ja energiakäänne).

Lisäksi koheesiopolitiikan viidennen tavoitteen 'Lähempänä kansalaisia oleva Eurooppa' mukaisesti komissio aikoo edelleen tukea paikallisesti johdettuja kehitysstrategioita, jotka on kehitetty kansalaisia lähinnä olevalla tasolla.

Paikallis- tai alueviranomaisten olisi kehitettävä ja vahvistettava nykyisiä paikallisia strategioita, joihin kuuluvat yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet. Paikallis- tai alueviranomaisten olisi myös oltava enemmän mukana EU:n rahoittamien hankkeiden valinnassa tai vastattava siitä. Paikallisyhteisöjen omilla kehittämishankkeilla olisi tuettava rakennemuutosta ja vahvistettuja paikallisia innovointivalmiuksia.

Kuinka koheesiopolitiikalla tuetaan rajatylittävää yhteistyötä?

Ohjelmakaudella 2021–2027 alueidenvälistä ja rajatylittävää yhteistyötä helpotetaan ensisijaisesti siten, että kaikkien viiden toimintapoliittisen tavoitteen osalta alueille annetaan uusi mahdollisuus käyttää jonkin verran omia määrärahojaan hankkeiden rahoittamiseen missä tahansa Euroopassa yhdessä muiden alueiden kanssa. Tämä on tavallaan Interreg-ohjelmien lisäarvon tuomista kaikkiin koheesiopolitiikan ohjelmiin.

Interreg-ohjelmia rahoitetaan edelleen Euroopan aluekehitysrahastosta. Ohjelmakauden 2021–2027 tärkeimmät uutuudet ovat:

1) Institutionaalisen yhteistyön ja yhteisten julkisten palvelujen painottaminen entistä voimakkaammin

Ohjelmakaudella 2021–2027 Euroopan aluekehitysrahastosta kohdennetaan 9,5 miljardia euroa Interreg-ohjelmiin. Resursseja keskitetään voimakkaammin jäsenvaltioiden välisille maarajoille, joissa rajatylittävä vuorovaikutus on runsasta. Interreg-investoinneilla tuetaan enemmän institutionaalista yhteistyötä ja autetaan kehittämään yhteisiä yleisen edun mukaisia palveluita.

Parantaakseen 150 miljoonan raja-alueilla asuvan kansalaisen elämänlaatua komissio ehdottaa jäsenvaltioiden auttamista jäljellä olevien rajatylittävien esteiden poistamisessa siten, että yhden jäsenvaltion sääntöjä voitaisiin soveltaa naapurijäsenvaltioissa tietyn määräaikaisen hankkeen tai toimen yhteydessä vapaaehtoisesti ja toimivaltaisen viranomaisen suostumuksesta. Tällä voitaisiin edistää esimerkiksi rajatylittävän liikenteen infrastruktuurin tai terveydenhoitolaitosten perustamista.

2) Uusien yleiseurooppalaisten innovaatioklustereiden perustaminen

Sen lisäksi, että alueilla on uusi mahdollisuus kehittää yhteisiä hankkeita omien ohjelmiensa mukaisesti, vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan säännöillä luodaan Vanguard-aloitteen ja ohjelmakauden 2014–2020 alueiden välisiä innovaatiokumppanuuksia koskevan pilottitoimen innoittamana alueiden välisiä innovaatio-investointeja koskeva väline.

Alueille, joilla on vastaavat älykkään erikoistumisen resurssit, annetaan lisää taloudellista tukea yhteistyön toteuttamiseen ja sen mahdollistamiseen, että yhteisyöhön voivat osallistua päätöksentekijät, tutkijat, yritykset ja muut innovaatiotoimijat. Tavoitteena on laajentaa kannattavia alueiden välisiä hankkeita, joilla voidaan luoda eurooppalaisia arvoketjuja ensisijaisilla aloilla, joihin kuuluvat muun muassa massadata, biotalous, resurssitehokkuus, verkotettu liikkuvuus ja kehittynyt valmistus.

Jatkaako komissio PEACE-ohjelmaa?

Euroopan aluekehitysrahasto on lisäksi tarjonnut jo yli 20 vuoden ajan erityisrahoitusta rajat ylittäviin ohjelmiin rauhan ja sovinnon tukemiseksi Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueella. Komissio aikoo ehdottaa näiden ohjelmien jatkamista niiden nykyisiä hallinnointirakenteita käyttäen. Uudella PEACE PLUS -ohjelmalla, johon yhdistetään Pohjois-Irlannin ja Irlannin raja-alueet kattava Interreg-ohjelma, edistetään kyseisten alueiden sosiaalista ja taloudellista vakautta.

Saavatko syrjäisimmät alueet yhä erityistukea?

EU jatkaa erityistuen antamista yhdeksälle syrjäisimmälle alueelle (Azorit, Kanariansaaret, Guadeloupe, Ranskan Guyana, Madeira, Martinique, Mayotte, Réunion ja Saint Martin) auttaakseen niitä vastaamaan alueellisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin erityishaasteisiin.

Lokakuussa 2017 esitetyn uuden syrjäisimpiä alueita koskevan strategian mukaisesti näille alueille annetaan keinot kehittää resurssejaan kuten sinistä kasvua, avaruustutkimusta ja uusiutuvia energialähteitä sekä keinot hyötyä globalisaation tuomista eduista.

1) Alueille annetaan edelleen Euroopan aluekehitysrahastosta EU:n lisärahoitusta [1]. *

2) Niille annetaan mahdollisuus olla joustavampia varojen jakamisessa toimintatavoitteiden perusteella ('temaattinen keskittyminen').

3) Syrjäisimmät alueet saavat uutta erityistukea vuosien 2021–2027 Interreg-ohjelmista, jotta ne voivat syventää alueensa yhdentymistä ja tehostaa keskinäistä yhteistyötään ja yhteistyötä naapureina olevien kolmansien maiden ja kumppanimaiden kanssa.

  1. Vahvempi yhteys talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon ja unionin talouden ohjausjärjestelmään

Jotta jokainen EU:n investoima euro tuottaa tuloksia kentällä, tarvitaan vakaata makrotaloudellista kehystä ja yrityksille suotuisaa ympäristöä. Budjettikaudella 2014–2020 koheesiopolitiikalla tuetaan jo rakenneuudistuksia ja tervettä talouspolitiikkaa. Ensiksikin ns. ennakkoehdoilla, jotka jäsenvaltioiden oli täytettävä saadakseen rahoitusta, ja toiseksi makrotaloudellisilla ehdoilla, joilla politiikka liitetään tärkeimpiin EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan mekanismeihin.

Komission ehdotuksessa tulevasta koheesiopolitiikasta kyseistä linkkiä vahvistetaan entisestään. Näin tuetaan kasvua edistävää toimintaympäristöä Euroopassa, jotta EU:n sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten investointien koko potentiaali voidaan hyödyntää. Samalla varmistetaan täysimääräinen täydentävyys ja koordinointi uuden vahvistetun uudistusten tukiohjelman kanssa.

Mitkä ovat uudet mahdollistavat ehdot?

Mahdollistavissa ehdoissa sovelletaan samaa lähestymistapaa kuin rahoituskaudella 2014–2020 käyttöön otetuissa ennakkoehdoissa. On ehdotettu noin 20 ehtoa, jotka vastaavat noin puolta edellisen kauden ehdoista. Ne kattavat samantapaisia aihealueita kuten vuosina 2014–2020, kuten energiatehokkuus, ja sisältävät edelleen älykkään erikoistumisen strategioita investointien ohjaamiseksi tutkimukseen ja innovointiin.

On myös neljä horisontaalista mahdollistavaa ehtoa julkisten hankintojen ja valtiontuen alalla, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen soveltamisen alalla.

Mahdollistaviin ehtoihin liittyvät menettelyt ovat samankaltaiset mutta yksinkertaisemmat. Esimerkiksi ei ole olemassa pakollista toimintasuunnitelmaa, joka on toimitettava, jos ehdot eivät täyty. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi lähettää maksupyyntöjä komissiolle sellaisista EU:n rahoittamista hankkeista, joiden ennakkoehdot eivät ole täyttyneet. Ehdot olisi täytettävä koko kauden ajan.

Miten yhteyttä eurooppalaisen ohjausjakson ja unionin talouden ohjausjärjestelmän välillä vahvistetaan?

Eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaiset suositukset otetaan huomioon kahdesti kaudella 2021–2027: ensiksi, etenemissuunnitelmassa rahastojen suunnittelua ja koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelua varten kauden 2021–2027 alussa.

Toiseksi, uusimmat maakohtaiset suositukset ohjaavat myös ohjelmien väliarviointia vuonna 2024, voidaan mukautua jotta uusiin tai toistuviin haasteisiin. Ohjelmakaudella jäsenvaltioiden olisi säännöllisesti osoitettava komissiolle, miten ne ovat edistyneet maakohtaisia suosituksia tukevien ohjelmien täytäntöönpanossa.

Makrotaloudellinen ehto säilytetään sen varmistamiseksi, että EU:n investoinnit toimivat terveessä verotusympäristössä. Jos jäsenvaltio ei ryhdy tarvittaviin tehokkaisiin tai korjaaviin toimiin EU:n tärkeimpien talouden ohjauksen ja hallinnan mekanismien yhteydessä (liiallisen alijäämän menettely, liiallista epätasapainoa koskeva menettely) tai jättää toteuttamatta vakaustukiohjelmassa vaaditut toimenpiteet, komissio joutuu antamaan neuvostolle ehdotuksen tällaisen jäsenvaltion yhden tai useamman ohjelman mukaisten sitoumusten tai maksujen keskeyttämisestä kokonaan tai osittain. Komissio voi kuitenkin poikkeuksellisten taloudellisten olosuhteiden perusteella tai asianomaisen jäsenvaltion esittämän perustellun pyynnön johdosta suosittaa, että neuvosto peruttaa keskeytyksen.

  1. Tehokas varainhoito ja vahvistetut säännöt EU:n investointien suorituskyvyn parantamiseksi

Kokemukset ovat osoittaneet, että on tärkeää käynnistää investointeja kentällä ajoissa ja säilyttää nopea täytäntöönpanon tahti. Tämä sen vuoksi, että EU:n rahoittamat hankkeet voivat tuottaa tuloksia kansalaisille mahdollisimman pian.

Lisäksi ohjelmakaudella 2014–2020 koheesiorahastojen avoimen tietoalustan käynnistäminen toi uuden läpinäkyvyyden ja vastuuvelvollisuuden EU:n rahastojen hoitoon. Kansalaiset ovat voineet seurata hankkeiden valintaa ja maksuaikatauluja sekä EU:n investointien edistymistä ennalta vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Ohjelmakaudella 2021–2027 jäsenvaltioiden uudet raportointivaatimukset mahdollistavat sen, että kansalaiset voivat seurata edistymistä lähes reaaliajassa.

Kuinka komissio aikoo seurata investointien tuloksellisuutta ja edistystä?

Edellä esitetyssä väliarvioinnissa otetaan huomioon edistyminen kullekin ohjelmalle kauden alussa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, ja tarvittaessa ohjelmia voidaan muuttaa.

Lisäksi vuotuiset täytäntöönpanokertomukset korvataan vuotuisella tarkastelulla, joka toteutetaan ohjelmasta vastaavien viranomaisten ja komission välisen poliittisen vuoropuhelun muodossa ja joka koskee täytäntöönpanoa ja tuloksellisuutta. Jäsenvaltioiden on toimitettava täytäntöönpanoa koskevat tiedot komissiolle kahden kuukauden välein, ja ne ladataan koheesiopolitiikan avoimelle tietoalustalle kansalaisten saataville.

Mitkä ovat sitoumusten vapauttamista koskevat uudet säännöt?

Sitoumusten vapauttaminen tarkoittaa sitä, että jos jäsenvaltio ei ole vastaanottanut ohjelmaan sidottua summaa tietyn ajan kuluessa, eli kyseisen summan kattavaa laskua ei ole toimitettu komissioon, kyseinen rahasumma ei enää ole ohjelman käytettävissä ja se palautetaan EU:n talousarvioon. Tämän mekanismin tarkoituksena on varmistaa ohjelmien tehokas ja nopea täytäntöönpano.

Uuteen kehykseen sisältyy paluu n+2 (vuodet) -sääntöön, kun ohjelmakaudella 2014–2020 sovellettiin sääntöä n+3. Tämä tulee tapahtumaan asteittain sen varmistamiseksi, että tilaa jää mukautuksille mutta varainhoito tiukkenee.

Täytäntöönpanojärjestelmän ennallaan pitäminen, jatkuvuus ja ohjelmakauden 2014–2020 hankkeiden siirtäminen vaiheittain uudelle ohjelmakaudelle mahdollistavat kauden nopean käynnistymisen ja helpottavat ohjelmien hallinnoimista menestyksellä sitoumusten vapauttamista koskevan säännön huomioon ottaen.

Samasta syystä ennakkomaksujen määriä on myös alennettu ja ne ovat nyt 0,5 prosenttia ohjelman varoista, ja ne maksetaan vuosittain lukuun ottamatta vuotta 2027, joka on uuden rahoituskauden viimeinen vuosi.

Lisätietoja:

Oikeudelliset tekstit ja tietokoosteet

 

 

[1] Euroopan aluekehitysrahastosta osoitetaan yli 1,6 miljardia euroa käypinä hintoina syrjäisimmille alueille tai pohjoisen harvaan asutuille alueille.

* [päivitetty 6.6.2018 klo 11.00]

 

MEMO/18/3866

Lisätietoa tiedotusvälineille:

Lisätietoa yleisölle: Europe Direct -palvelu, puh. 00 800 67 89 10 11 tai sähköposti


Side Bar