Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

Kysymyksiä ja vastauksia: Komissio esittää etenemissuunnitelman Euroopan talous- ja rahaliiton syventämiseksi

Bryssel 6. joulukuuta 2017

Komissio esittää etenemissuunnitelman Euroopan talous- ja rahaliiton syventämiseksi

Mitkä ovat paketin osat?

Miksi tämä paketti esitetään nyt?

Paketilla lunastetaan sitoumus, jonka puheenjohtaja Jean-Claude Juncker antoi unionin tilasta vuonna 2017 pitämässään puheessa. Sitoumuksen mukaan komissio esittää konkreettisia jatkotoimia Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) syventämiseksi.

Euroopan komissio esittää tänään etenemissuunnitelman talous- ja rahaliiton syventämiseksi. Se sisältää konkreettisia toimia, jotka olisi toteutettava seuraavien puolentoista vuoden aikana. Etenemissuunnitelma perustuu visioon, joka on esitetty kesäkuussa 2015 viiden puheenjohtajan kertomuksessa ja keväällä 2017 pohdinta-asiakirjoissa talous- ja rahaliiton syventämisestä ja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta. Pakettiin kuuluu myös joitakin aloitteita. Yleisenä tavoitteena on lisätä Euroopan talous- ja rahaliiton yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta vuoteen 2025 mennessä.

EU:n ja euroalueen talouksien elpyminen on vahvaa ja sen seurauksena talous kasvaa kaikissa jäsenvaltioissa, työttömyys on alimmillaan sitten vuoden 2008 ja talouden ilmapiiriä kuvaava indikaattori on korkeimmillaan sitten vuoden 2000. Tämä tilanne luo liikkumavaraa toteuttaa uudistuksia, jotka ovat tarpeen entistä yhtenäisemmän, tehokkaamman ja demokraattisemman talous- ja rahaliiton luomiseksi: katto on korjattava silloin kun aurinko paistaa.

Myös uusi, tänään julkaistu euroaluetta koskeva Flash-eurobarometrikysely vahvistaa nämä myönteiset kehityssuuntaukset. Kyselyyn vastanneista 64 prosenttia sanoi, että euro on heidän oman maansa kannalta hyvä asia. Osuus on nyt korkeimmillaan sitten vuoden 2002, jolloin eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön.

Tänään esitetty paketti on osa puheenjohtaja Junckerin laajempaa etenemissuunnitelmaa kohti yhtenäisempää, vahvempaa ja demokraattisempaa unionia ja sen perusteella laadittua EU-johtajien asialistaa, jonka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk esitteli. Työ huipentuu 9. toukokuuta 2019 Romanian Sibiussa, jossa on tarkoitus tehdä tärkeitä Euroopan tulevaisuutta koskevia päätöksiä.

Paketti, joka perustuu myös Euroopan parlamentin ehdotuksiin ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin syyskuussa Sorbonnen puheessaan esittämiin ajatuksiin, esitetään 15. joulukuuta 2017 laajennetussa kokoonpanossa pidettävän eurohuippukokouksen edellä. EU-johtajat kokoontuvat tuolloin ensimmäiseen keskusteluun seuraavista vaiheista. Konkreettisia päätöksiä on tarkoitus tehdä kokouksessa, joka on suunniteltu pidettäväksi 28.– 29. kesäkuuta 2018.

Miksi talous- ja rahaliiton syventäminen on tärkeää?

Talous- ja rahaliiton viimeistelystä on viime vuosina esitetty useita näkemyksiä. Mielipiteet vaihtelevat, mutta on olemassa laaja yksimielisyys siitä, että sen viimeistelyssä on edistyttävä. Tämä on saanut myös merkittävää tukea Euroopan parlamentilta, ja euroryhmässä on käyty tästä tärkeitä keskusteluja.

Talous- ja rahaliiton syventäminen on keino lisätä työpaikkoja, kasvua, investointeja, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja makrotalouden vakautta. Yhteinen raha luo eurooppalaisille turvallisuutta ja mahdollisuuksia. Vahva ja vakaa euroalue on tärkeä jäsenilleen ja koko EU:lle.

Talous- ja finanssikriisi ei alkanut euroalueelta, mutta se paljasti joitakin Euroopan talous- ja rahaliiton institutionaalisia heikkouksia. Mittavien institutionaalisten uudistusten ansiosta talous- ja rahaliitto on nyt aiempaa vahvempi, mutta sen rakenne on edelleen puutteellinen. Tänään julkaistussa etenemissuunnitelmassa Euroopan talous- ja rahaliiton syventämiseksi esitetään jäljellä olevat haasteet ja jatkotoimet.

Talous- ja rahaliiton syventäminen on ollut yksi puheenjohtaja Junckerin komission tärkeimmistä painopisteistä, kuten Junckerin poliittisissa suuntaviivoissa todetaan. Pakettiin kuuluu myös joitakin uusia aloitteita. Ne eivät ole ensimmäinen eivätkä viimeinen vaihe tässä Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelyyn tähtäävässä prosessissa, mutta ne ovat merkittäviä virstanpylväitä koko prosessissa.

Etenemissuunnitelma talous- ja rahaliiton syventämiseksi

Millainen aikataulu komissiolla on mielessä?

EU-johtajien asialistan pohjalta on odotettavissa konkreettisia päätöksiä lähikuukausina. Komissio katsoo, että olisi sovittava etenemissuunnitelmasta, johon olisi sisällyttävä useita seuraavien puolentoista vuoden aikana toteutettavia toimia. Näistä toimista esitetään tiivistelmä lisätoimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi annetun tiedonannon lopussa.

On tärkeää, että vuosien 2019–2024 suunta on selvä, kun edetään kaikilla näillä rintamilla Euroopan talous- ja rahaliiton syventämiseksi vuoteen 2025 mennessä. Komission esittämässä etenemissuunnitelmassa käydään sen vuoksi läpi talous- ja rahaliiton syventämistä koskevan pohdinta-asiakirjan pohjalta tärkeimmät vuoden 2019 jälkeen tarvittavat toimet. Näiden toimien olisi oltava osa yhteisymmärrystä, joka on määrä saavuttaa vuoden 2018 puoliväliin mennessä.

Euroopan valuuttarahasto

Miksi komissio ehdottaa Euroopan valuuttarahaston perustamista?

Vuodesta 2012 Euroopan vakausmekanismi (EVM) on ratkaisevasti auttanut jäsenvaltioita palaamaan valtionlainamarkkinoille tai pysymään niillä. Tämä on auttanut turvaamaan koko euroalueen vakauden.

Vaikka kriisin aikainen paine johti hallitustenväliseen järjestelyyn, jo tuolloin oli selvää, että sama voitaisiin toteuttaa EU:n perussopimusten puitteissa.

Institutionaalisen perustan vahvistaminen auttaa luomaan uusia synergioita, erityisesti läpinäkyvyyden, laillisuuden tarkastelun ja EU:n varojen käytön vaikuttavuuden osalta. Se voi osaltaan myös parantaa entisestään yhteistyötä Euroopan komission kanssa ja demokraattista vastuuvelvollisuutta suhteessa Euroopan parlamenttiin.

Komission tavoitteena on perustaa EVM:n vakiintuneen rakenteen pohjalta uusi Euroopan valuuttarahasto (EVR), joka on ankkuroitu lujasti EU:n oikeusjärjestykseen ja josta voi tulla vankka kriisinhallintamekanismi. Tätä suunniteltiin jo viiden puheenjohtajan kertomuksessa, ja myös Euroopan parlamentti on vaatinut sitä.

Mitkä ovat EVR:n tehtävät ja ominaisuudet?

EVR:stä tulee EVM:n seuraaja, jossa EVM:n nykyiset taloudelliset ja institutionaaliset rakenteet säilyvät olennaisilta osin ennallaan, mutta niiden tehokkuutta, avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta parannetaan kunnioittaen kaikilta osin kansallisten parlamenttien roolia.

EVR jatkaa rahoitusvakaustuen antamista sitä tarvitseville jäsenvaltioille, varojen hankkimista laskemalla liikkeeseen pääomamarkkinainstrumentteja ja liiketoimien toteuttamista rahamarkkinoilla. Lisäksi ehdotuksella lisätään uusia ominaisuuksia:

  1. EVR voi tarjota yhteiselle kriisinratkaisurahastolle varautumisjärjestelyn toimimalla viime käden luotottajana ja suojelemalla viime kädessä veronmaksajia siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että kriisinratkaisurahastolla ei ole resursseja kaatumassa olevan pankin ongelmien ratkaisemiseksi. Jäsenvaltiot sopivat jo vuonna 2013 tällaisen varautumisjärjestelyn luomisesta, jonka olisi oltava keskipitkällä aikavälillä julkisen talouden kannalta neutraali.
  2. Ehdotukseen sisältyy tietyissä kiireellisissä tilanteissa mahdollisuus nopeampaan päätöksentekoon 85 prosentin suuruisella vahvistetulla määräenemmistöllä. Kaikki tärkeät päätökset, joilla on taloudellista vaikutusta, tehtäisiin kuitenkin edelleen yksimielisesti.
  3. Ehdotuksessa esitetään EVR:n ottamista suoremmin mukaan rahoitusapuohjelmien hallinnointiin Euroopan komission rinnalle.
  4. Ehdotuksessa viitataan EVR:n mahdollisuuteen kehittää uusia rahoitusvälineitä, mikä voisi olla erityisen hyödyllistä mahdollisen vakautusjärjestelyn tukemiseksi tulevaisuudessa.

Onko EVR:n käytettävissä samat varat kuin EVM:llä?

EVR perustuu EVM:n nykyisiin taloudellisiin ja institutionaalisiin rakenteisiin. Tämä merkitsee sitä, että Euroopan valuuttarahastolla on käytössään kriisitilanteita varten saman verran rahoitusta kuin Euroopan vakausmekanismilla: sen yhteenlaskettu lainanantokapasiteetti on 500 miljardia euroa. Kuten EVM:n tapauksessa, myös EVR:n hallintoneuvoston olisi voitava korottaa tätä lainanantokapasiteettia, jos se pitää korotusta asianmukaisena EVR:n tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Aloite on muodoltaan ehdotus SEUT-sopimuksen 352 artiklan nojalla annettavaksi neuvoston asetukseksi. Euroopan parlamenttia, jonka on annettava hyväksyntänsä, ja neuvostoa kehotetaan hyväksymään tämä ehdotus vuoden 2019 puoliväliin mennessä.

Talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen sisällön liittäminen osaksi unionin oikeutta ottaen huomioon vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvä jousto, jota komissio on soveltanut tammikuusta 2015

Miksi komissio ehdottaa tätä?

Tarkasteltaessa vuonna 2012 hyväksyttyä päätöstä tehdä sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (ns. finanssipoliittinen sopimus) hallitustenvälisen sopimuksen muodossa, on otettava huomioon tuolloin vallinneet kriisiolosuhteet, samaan tapaan kuin EVM:n tapauksessa. Sopimuksen allekirjoittaneet 25 jäsenvaltiota[1] sitoutuivat kuitenkin jo tuolloin Euroopan parlamentin ja komission vaatimuksesta oikeudellisesti siihen, että sopimuksen sisältö liitetään osaksi unionin oikeutta viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta eli 1. tammikuuta 2018 (ks. kyseisen sopimuksen 16 artikla). Sen jälkeen Euroopan parlamentti on uudelleen kehottanut tähän.

Ehdotus noudattaa logiikkaa, jonka mukaan valtioidenvälisten välineiden sisällyttäminen unionin oikeudelliseen kehykseen lisää niiden demokraattista legitimiteettiä, yksinkertaistaa oikeudellista kehystä ja pienentää päällekkäisyyksien riskiä.

Sopimuksen sisällyttäminen unionin lainsäädäntöön mahdollistaa jatkuvan ja paremman seurannan osana EU:n yleistä talouden ohjausjärjestelmää. Siinä otetaan huomioon vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvä jousto, jota komissio on soveltanut tammikuusta 2015, ja se on täysin sopusoinnussa primaari- ja sekundaarilainsäädäntöön sisältyvien voimassa olevien sääntöjen kanssa.

Lisäksi ehdotuksessa säilytetään nykyisenä käytäntönä olevat Euroopan parlamentin vuosittain järjestämät parlamenttien väliset kokoukset.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Ehdotus sisällyttää finanssipoliittinen sopimus unionin oikeudelliseen kehykseen on muodoltaan SEUT-sopimuksen 126 artiklan 14 kohdan 2 alakohdan nojalla annettava neuvoston direktiivi. Euroopan parlamenttia, jota on kuultava, ja neuvostoa kehotetaan hyväksymään tämä ehdotus vuoden 2019 puoliväliin mennessä.

Unionin kehykseen kuuluvat uudet talousarviovälineet vakaan euroalueen tueksi

Komissio esittää tiedonannon uusista talousarviovälineistä, jotka on tarkoitus ottaa unionin kehykseen vakaan euroalueen tueksi. Tiedonannossa käsitellään neljää järjestelyä, jotka ovat olennaisia Euroopan talous- ja rahaliiton syventämisessä, ja ehdotetaan kutakin varten konkreettisia jatkotoimia. Ehdotetut välineet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

  1. Tuki kansallisiin uudistuksiin uuden uudistusten toteuttamisen tukivälineen ja jäsenvaltioiden pyynnöstä annettavan teknisen tuen avulla
  2. Erityinen lähentymisväline euroalueeseen liittymistä valmisteleville jäsenvaltioille
  3. Pankkiunionin varautumisjärjestely, joka toteutetaan EVM:n/EVR:n kautta, kuten edellä selitetään
  4. Vakautusjärjestely, jota käytetään investointien tason säilyttämiseksi tilanteessa, jossa talouteen kohdistuu laajoja epäsymmetrisiä häiriöitä.

Jotta nämä välineet olisivat tehokkaita ja niiden vaikutus olisi mahdollisimman suuri, myös veronmaksajien kannalta, välineiden suunnittelun ja kehittämisen on tapahduttava kaikilta osin synergiassa EU:n nykyisen ja tulevan rahoitusjärjestelmän kanssa. Jotkin toimet on tarkoitus toteuttaa vuosina 2018–2020. Muita toimia toteutetaan toukokuussa 2018 osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia komission ehdotuksia.

Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kehotetaan hyväksymään vuoden 2018 puoliväliin mennessä rakenneuudistusten tukiohjelman resurssien lisäämistä koskeva ehdotus ja muutokset yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen sekä sopimaan yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisestä varautumisjärjestelystä.

Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kehotetaan hyväksymään vuoden 2019 puoliväliin mennessä seuraavaa, vuoden 2020 jälkeen sovellettavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten yhteydessä ehdotukset, jotka koskevat rakenneuudistusten tukemista, erityistä lähentymisvälinettä euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille ja vakautusjärjestelyä.

Tuki kansallisille uudistuksille

Mitä komissio ehdottaa?

Komissio ehdottaa kahta toisiaan täydentävää järjestelyä: 1) uudistusten toteuttamisen tukiväline, jonka avulla tuetaan jäsenvaltioiden antamien sitoumusten mukaisten uudistusten toteuttamista; 2) tekninen tuki yksittäisille toimille jäsenvaltioiden pyynnöstä.

Vuoden 2020 jälkeisen rahoituskauden osalta komissio aikoo esittää yksityiskohtaisia ehdotuksia toukokuussa 2018 osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia ehdotuksiaan.

Jo kaudella 2018–2020 komissio aikoo kehittää joitakin näistä ideoista kahdella tavalla.

Ensinnäkin jotta uudistusten toteuttamisen tukivälinettä voitaisiin testata pilottivaiheessa, komissio ehdottaa kohdennettuja muutoksia yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen, jota sovelletaan Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin (ERI-rahastot). Muutoksilla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus käyttää osa näiden rahastojen suoritusvarauksesta talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä määritettyjen uudistusten toteuttamisen tukemiseen.

Toiseksi komissio ehdottaa, että parannetaan kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä olevaa teknistä tukea ja luodaan erityinen menettely, jolla tuetaan euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita, jotka valmistelevat liittymistä euroalueeseen. Näistä kahdesta syystä komissio ehdottaa nykyisen – ja äskettäin perustetun – rakenneuudistusten tukiohjelman kapasiteetin kaksinkertaistamista 300 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä.

Miten uusi uudistusten toteuttamisen tukiväline tukisi uudistuksia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä? Miten uudistuksista sovittaisiin?

Vuoden 2020 jälkeen uusi uudistusten toteuttamisen tukiväline voisi toimia seuraavasti:

  1. Jäsenvaltiot ehdottaisivat itse uudistuksia kansallisissa uudistusohjelmissaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä havaittujen haasteiden perusteella.
  2. Sen jälkeen komissio ja asianomainen jäsenvaltio kävisivät jäsenneltyä vuoropuhelua, jonka päätteeksi esitettäisiin uudistussitoumuspaketti, jonka sisältämät uudistukset olisi pantava täytäntöön kolmen vuoden ajanjaksolla.
  3. Jäsenvaltiot vahvistaisivat yksityiskohtaiset toimenpiteet, toteutuksen välitavoitteet ja aikataulun, ja raportoisivat edistyksestä osana kansallisia uudistusohjelmiaan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.
  4. Uusista uudistuksista voitaisiin sopia myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi vasta valitun hallituksen pyynnöstä.
  5. Edistymisen arvioimiseksi eri välivaiheissa laadittaisiin kriteerit. Rahoitustukeen liitetty arviointi perustuisi tähän arviointiin.

Mitä tarkoitetaan jäsenvaltioiden pyynnöstä annettavalla teknisellä tuella?

Vuoden 2017 alussa Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät komission ehdotuksesta rakenneuudistusten tukiohjelman.
Ohjelma on nyt kaikilta osin toiminnassa, ja siitä vastaa komission rakenneuudistusten tukipalvelu.

Ohjelman tarkoituksena on tarjota räätälöityä teknistä tukea jäsenvaltioille uudistussuunnitelmien toteuttamista varten. Tukea voivat saada pyynnöstä kaikki EU:n jäsenvaltiot, eikä se edellytä yhteisrahoitusta.

Ensimmäiset palautteet osoittavat, että kysyntä ylittää selvästi rakenneuudistusten tukiohjelmassa käytettävissä olevat määrät. Komissio ehdottaa rakenneuudistusten tukiohjelman puitteissa myönnettävän teknisen tuen merkittävää lisäystä vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi se ehdottaa, että toimia jatketaan vuoden 2020 jälkeen.

Tuki euroalueeseen liittymistä valmisteleville jäsenvaltioille

Mitä komissio ehdottaa?

Komissio ehdottaa, että osana rakenneuudistusten tukiohjelmaa otetaan vuosina 2018–2020 käyttöön erityinen menettely kohdennetun tuen tarjoamiseksi euroalueeseen liittymistä valmisteleville jäsenvaltioille.

Tällaista tukea tarjotaan pyynnöstä, ja se kattaa kaikki toimintapolitiikat, jotka voivat auttaa saavuttamaan taloudellisen lähentymisen korkean tason, esimerkiksi julkisen varainhoidon, liiketoimintaympäristön, rahoitussektorin, työ- ja hyödykemarkkinat ja julkishallinnon.

Kiinnostuneet jäsenvaltiot voivat myös päättää kohdentaa osan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen puitteissa tekniseen tukeen käytettävissä olevista määrärahoistaan uudelleen hankkeisiin, joita on tarkoitus tukea rakenneuudistusten tukipalvelusta.

Komissio ehdottaa vuoden 2020 jälkeiseksi kaudeksi, että perustetaan erityinen lähentymisväline, joka toteutetaan osana rakenneuudistusten tukiohjelman jatkotoimia.

Tämä tuki ei muuta virallisia euron käyttöönoton edellytyksiä, ja se toteutetaan erillään euroalueeseen liittymisen valmistelua koskevasta virallisesta menettelystä, jossa sovelletaan erityistä raportointijärjestelmää.

Varautumisjärjestely pankkiunionia varten

Mitä komissio ehdottaa?

Varautumisjärjestely otettaisiin käyttöön vasta viimeisenä keinona, jos yhteisen kriisinratkaisurahaston resurssit eivät riittäisi pankin kriisinratkaisuun. Osana tänään esitettyä pakettia komissio ehdottaa, että tulevasta Euroopan valuuttarahastosta myönnetään luottojärjestelyjä tai takauksia yhteiselle kriisinratkaisurahastolle (ks. edellä).

Miksi komissio ehdottaa, että Euroopan valuuttarahastoa käytetään varautumisjärjestelynä pankkiunionia varten?

Perustamalla varautumisjärjestely yhteiselle kriisinratkaisurahastolle varmistetaan, että vaikeuksiin joutuneiden pankkien hallittuun kriisinratkaisuun on saatavissa rahoitusta, jos yhteisellä kriisinratkaisurahastolla ei ole riittävästi varoja. Varautumisjärjestelystä sovittiin periaatteessa jo vuonna 2013.

Nykyisin vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että Euroopan vakausmekanismilla – tulevalla Euroopan valuuttarahastolla – on parhaat edellytykset tarjota tällainen varautumisjärjestely yhteiselle kriisinratkaisurahastolle annettavien luottojärjestelyjen tai takauksien muodossa. Se tarjoaa ratkaisun, joka olisi kooltaan sopiva ja helposti käytettävissä. Sillä on myös lainanantokapasiteetti, markkinaoperaatioita koskeva tietämys ja luottokelpoisuus, joita vaaditaan, että se voisi toimia tuloksellisesti yhteisenä varautumisjärjestelynä.

Lisäksi ehdotetaan erityisjärjestelyjä, joissa otetaan huomioon pankkiunioniin liittyneiden euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden edut. Näin varmistetaan, että samanlaisia tilanteita kohdellaan pankkiunionissa yhdenvertaisesti.

Joutuvatko veronmaksajat jälleen maksamaan kaatumassa olevien pankkien kriisinratkaisusta?

Eivät joudu, vaan ehdotus suojelee veronmaksajia jopa nykyistä enemmän.

EVR:ää käytetään yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelynä viimeisenä keinona. Jos EVR:ää on tarpeen käyttää tähän tarkoitukseen, sillä olisi hyvät edellytykset tarjota lisävaroja lyhyellä varoitusajalla.

Kaikki EVR:n rahoitusosuudet yhteiseen kriisinratkaisurahastoon saataisiin takaisin pankkisektorilta. Näin varmistetaan, että veronmaksajat eivät joudu maksamaan kaatuvien pankkien kriisinratkaisuun liittyviä kustannuksia. Varautumisjärjestely on pitkän päälle julkisen talouden kannalta neutraali, koska viime kädessä kustannukset maksaa pankkisektori.

Varautumisjärjestelyn perustaminen vahvistaa entisestään luottamusta Euroopan pankkijärjestelmään ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toteuttamiin toimiin. Tämä puolestaan itse asiassa pienentäisi sellaisen tilanteen todennäköisyyttä, jossa varautumisjärjestelyyn jouduttaisiin turvautumaan.

Vakautusjärjestely

Miksi vakautusjärjestelyä tarvitaan?

Koska euroalueella noudatetaan kaikkialla samaa rahapolitiikkaa, siihen kuuluvien jäsenvaltioiden käytettävissä ei enää ole samoja makrotalouspolitiikan välineitä kuin aikaisemmin. Jokainen euroalueen maa on erilainen, ja talouden koolla ja rakenteella on merkitystä sille, miten todennäköistä maan altistuminen häiriöille on. Kriisi toi selvästi esiin puutteet niissä keinoissa, joiden avulla euroalueen yksittäiset jäsenvaltiot voivat vaimentaa laajojen epäsymmetristen häiriöiden vaikutusta. Puutteiden seurauksena jotkin näistä jäsenvaltioista eivät enää saaneet valtion tarvitsemaa rahoitusta markkinoilta. Tämä johti useissa tapauksissa pitkittyneeseen taantumaan ja muihin jäsenvaltioihin kohdistuneisiin kielteisiin heijastusvaikutuksiin.

Euroopan tasolla toimivan vakautusjärjestelyn avulla voitaisiin nopeasti tarjota resursseja jäsenvaltioille, kun niissä esiintyy laajoja epäsymmetrisiä häiriöitä. Tämä täydentäisi kansallisten talousarvioiden roolia. Tällainen järjestely edistäisi osaltaan laajojen epäsymmetristen häiriöiden vaikutusten lieventämistä, suojaisi investointeja taantumassa ja ehkäisisi kielteisten heijastusvaikutusten riskiä. Näitä seikkoja käsiteltiin jo viiden puheenjohtajan kertomuksessa.

Vakautusjärjestely voidaan toteuttaa eri keinoin. Pohdinta-asiakirjassa Euroopan talous- ja rahaliiton syventämisestä esitettiin kolme vaihtoehtoa: eurooppalainen investointiturvajärjestelmä, josta tuettaisiin sellaisia suunniteltuja ja ennalta määritettyjä investointeja esimerkiksi infrastruktuuriin tai osaamiseen, jotka voisivat muussa tapauksessa peruuntua tai siirtyä myöhempään ajankohtaan; eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmä, joka toimisi jälleenvakuutusrahastona jäsenvaltioiden järjestelmille; pahan päivän rahasto, johon jäsenvaltiot kerryttäisivät varoja säännöllisesti ja josta myönnettäisiin tukea ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella. Kullakin vaihtoehdolla on omat ansionsa, ja niitä voidaan ajan mittaan myös yhdistellä.

Mitä komissio ehdottaa?

Viiden puheenjohtajan kertomuksessa ja pohdinta-asiakirjassa talous- ja rahaliiton syventämisestä esitetään tärkeitä periaatteita, jotka pätevät edelleen: vakautusjärjestelyn olisi minimoitava moraalikato, eikä se saisi johtaa pysyviin tulonsiirtoihin maiden välillä, sen käytön pitäisi olla tiukan ehdollista ja perustua selkeisiin kriteereihin ja vakaina jatkuviin politiikkoihin, erityisesti sellaisiin, jotka johtavat lisääntyneeseen lähentymiseen euroalueella, sitä olisi kehitettävä EU:n sääntelykehyksessä, sen olisi oltava avoin kaikille jäsenvaltioille, ja se ei saisi olla kriisinhallintavälineenä päällekkäinen Euroopan vakausmekanismin (tulevan Euroopan valuuttarahaston) kanssa.

Tällainen järjestely täydentäisi kansallisten talousarvioiden vakauttavaa roolia. Tästä syystä jäsenvaltioiden on jatkettava asianmukaisten finanssipoliittisten puskureiden luomista etenkin hyvinä aikoina, kuten vakaus- ja kasvusopimuksessa edellytetään. Jos jäsenvaltiot joutuvat taantumaan, niiden tulisi, vakaus- ja kasvusopimusta noudattaen, käyttää ensin kansallisia automaattisia vakauttajiaan ja harkinnanvaraista talouspolitiikkaa.

Komissio ehdottaa tänään antamassaan tiedonannossa vakautusjärjestelyä, johon kerättäisiin rahoitusta EU:n tasolla eri lähteistä ja jota käytettäisiin kansallisten investointien tason säilyttämiseksi tilanteessa, jossa talouteen kohdistuu laajoja epäsymmetrisiä häiriöitä. Tämä vastaisi nykyisen komission politiikkaa, jossa investoinneilla on keskeinen rooli pitkäaikaisen kasvun tukemisessa. Tällainen järjestely voitaisiin myös ottaa käyttöön nopeammin kuin muut vaihtoehdot, joita käsitellään pohdinta-asiakirjassa talous- ja rahaliiton syventämisestä. Yleisenä periaatteena olisi, että järjestelystä voisivat saada tukea ainoastaan sellaiset jäsenvaltiot, jotka ovat laajoja epäsymmetrisiä häiriöitä edeltävänä aikana noudattaneet EU:n talouden valvontakehystä.

Laajojen epäsymmetristen häiriöiden tilanteessa kyseinen jäsenvaltio saisi selvien hyväksyttävyyskriteerien täyttyessä ja ennakkoon määritetyn käynnistysmekanismin mukaisesti automaattisesti tukea, joka voisi olla yhdistelmä lainoja ja avustuksia:

  • EU:n talousarviosta ja Euroopan valuuttarahastosta voitaisiin myöntää lainoja, joilla olisi takaus EU:n talousarviosta;
  • rajoitettu määrä tukea voitaisiin myöntää avustuksena EU:n talousarvioon vuosittain budjetoitavista varoista;
  • tukea voitaisiin täydentää suojamekanismilla, joka perustuisi jäsenvaltioiden vapaaehtoisiin rahoitusosuuksiin.

Useita näistä piirteistä voitaisiin kehittää ajan mittaan.

Tällainen vakautusjärjestely on tarkoitettu euroalueelle, ja se on avoin kaikille, jotka haluavat osallistua. Komissio aikoo esittää ehdotuksen vuoden 2020 jälkeiselle ajalle toukokuussa 2018 osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia ehdotuksiaan.

Euroopan talous- ja finanssiministeri

Miksi komissio tukee Euroopan talous- ja finanssiministerin toimen luomista?

Talous- ja rahaliiton nykyinen institutionaalinen rakenne on luonnostaan monimutkainen, sillä talous-, finanssi-, rakenne- ja rahoituspolitiikat jakautuvat eri elimille ja niihin sovelletaan erilaisia säädöskehyksiä ja valvontajärjestelmiä. Euroopan talous- ja finanssiministerin toimen perustaminen voisi osaltaan edistää EU:n talouspoliittisen päätöksenteon johdonmukaisuuden, tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämistä.

Ministeri voisi edistää unionin ja euroalueen talouksien yleistä etua sisäisesti ja globaalisti. Lisäksi nykyisten tehtävien ja käytettävissä olevan asiantuntemuksen kokoaminen yhteen helpottaisi talouspolitiikan koordinointia ja täytäntöönpanoa. Ministeri olisi vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille, ja hän myös kävisi säännöllistä vuoropuhelua jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa.

Euroopan talous- ja finanssiministerin toimen luomista käsiteltiin jo pohdinta-asiakirjassa talous- ja rahaliiton syventämisestä. Lisäksi Euroopan parlamentti vaati sitä 16. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa. Euroryhmän päätoimisesta puheenjohtajasta keskusteltiin jo lokakuun 2011 eurohuippukokouksessa, ja viiden puheenjohtajan vuonna 2015 antamassa kertomuksessa ehdotettiin sitä.

Mikä rooli Euroopan talous- ja finanssiministerillä olisi?

Euroopan talous- ja finanssiministeri voisi toimia komission varapuheenjohtajana ja euroryhmän puheenjohtajana ja valvoa uuden Euroopan valuuttarahaston työtä. Hän olisi vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille. Ministerin toimi ei olisi päällekkäinen nykyisten tehtävien tai toimivaltuuksien kanssa. Päinvastoin ministeri loisi synergiaa nykyisten toimien välille ja auttaisi tehostamaan talouden ohjausta EU:ssa ja euroalueella.

Tiedonannossa suunniteltu Euroopan talous- ja finanssiministerin kaksoistehtävä eli komission jäsenyys ja euroryhmän puheenjohtajuus on mahdollinen jo nykyisten perussopimusten puitteissa. Perussopimuksiin liitetyssä euroryhmää koskevassa pöytäkirjassa N:o 14 olevan 2 artiklan mukaan niiden ”jäsenvaltioiden ministerit, joiden rahayksikkö on euro, valitsevat puheenjohtajan kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi näiden jäsenvaltioiden enemmistöllä”.

Mitkä olisivat Euroopan talous- ja finanssiministerin tehtävät ja vastuut?

Komissio esittää tänään katsauksen mahdollisista tehtävistä. Ministerillä voisi olla vastuualueita, joiden kautta hän voisi auttaa parantamaan EU:n talouspoliittisen päätöksenteon yleistä johdonmukaisuutta ja tehokkuutta. Tehtävät täydentäisivät ja helpottaisivat kansallisen toimivallan käyttöä, myös vuorovaikutuksessa EU:n tasolla, rajoittamatta kuitenkaan kansallisia oikeuksia ja olematta päällekkäisiä kansallisten tehtävien kanssa.

Ministerin vastuulla olisi edistää unionin ja euroalueen talouksien yleistä etua toimimalla keskeisenä neuvottelukumppanina suhteessa EU:n toimielimiin ja elimiin, jäsenvaltioihin ja kansalaisiin. Tämä tehtävä kattaisi myös vuorovaikutuksen kansainvälisten kumppanien kanssa, ja ministeri voisi esimerkiksi edustaa EU:ta kansainvälisten rahoituslaitosten kokouksissa.

Ministeri edistäisi ja tukisi uudistusten koordinointia ja toteuttamista jäsenvaltioissa. Ministeri olisi myös vastuussa asianmukaisen finanssipolitiikan määrittämisestä koko euroalueelle. Lisäksi ministeri voisi koordinoida EU:n ja euroalueen keskeisten julkisen talouden välineiden käyttöä, jotta voidaan maksimoida niiden tehokkuus ja vaikuttavuus pyrittäessä täyttämään EU:n poliittiset prioriteetit.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Komissio pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pohtimaan tämän paketin osana esitettyjä ajatuksia, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen Euroopan talous- ja finanssiministerin roolista ja tehtävistä vuoden 2019 puoliväliin mennessä.

Euroopan talous- ja finanssiministerin toimi voitaisiin perustaa vaiheittain nykyisten perussopimusten mukaisten järjestelyjen puitteissa:

  • Komission varapuheenjohtajana toimivan ministerin tehtävä voitaisiin perustaa nimitettäessä seuraava komissio marraskuussa 2019.
  • Euroryhmä voisi epävirallisesti sopia ministerin valitsemisesta euroryhmän puheenjohtajaksi kahdeksi perättäiseksi toimikaudeksi, jolloin toimikausi vastaisi komission toimikautta.

[1] Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Unkari ja Viro.

MEMO/17/5006

Lisätietoa tiedotusvälineille:

Lisätietoa yleisölle: Europe Direct -palvelu, puh. 00 800 67 89 10 11 tai sähköposti


Side Bar