Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

EU hyväksyi uudet säännöt jäsenvaltioille ilmansaasteiden vähentämiseksi merkittävästi

Bryssel 14. joulukuuta 2016

Kysymyksiä ja vastauksia

Kuka hyötyy uudesta kansallisia päästörajoja koskevasta direktiivistä (ns. NEC-direktiivi) ja millä tavalla?

Kaikille EU-kansalaisille on etua ilmanlaadun paranemisesta, mutta eniten siitä hyötyvät lapset, ikääntyneet sekä astmasta ja hengitystiesairauksista kärsivät. Myös teollisuus voi hyötyä, sillä ilmansaasteiden vähentämistoimet edistävät innovointia ja parantavat EU:n kilpailukykyä vihreän teknologian alalla. Ilman saastuminen on maailmanlaajuinen ongelma, ja vähäpäästöisten puhtaan teknologian tuotteiden kysynnän ja tuotantomenetelmien odotetaan lisääntyvän nopeasti. Myös viranomaiset hyötyvät, sillä uusi toimintapolitiikka auttaa niitä saavuttamaan nykyiset ilman saastumista koskevat normit. Lisäksi menetettyjen työpäivien väheneminen ja alemmat terveydenhoitokustannukset merkitsevät taloudelle miljardien eurojen säästöjä.

Miksi ilman saastuminen on ongelma?

Huono ilmanlaatu on merkittävä terveysriski, joka aiheuttaa keuhkosairauksia, sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää. Terveyteen kohdistuvien vaikutusten lisäksi ilmansaasteet vaikuttavat merkittävästi talouteen, sillä ne lisäävät sairaanhoitokustannuksia ja heikentävät menetettyjen työpäivien vuoksi tuottavuutta. Ilmansaasteet vaikuttavat myös ympäristöön, kuten makean veden, maaperän ja ekosysteemien laatuun.

Arvion mukaan vuonna 2013 EU:ssa kuoli yli 450 000 henkeä ennenaikaisesti ilmansaasteiden takia[1]. Lähes kaksi kolmasosaa unionin maa-alasta on alttiina turvalliset rajat ylittäville ravinnemäärille. Lisäksi ilmansaasteet voivat vahingoittaa materiaaleja ja rakennuksia. Jotkin ilmansaasteet käyttäytyvät samalla tavoin kuin ilmastonmuutosta aiheuttavat kasvihuonekaasut. Pelkästään terveysvaikutusten kustannukset ovat valtavat, arviolta 330–940 miljardia euroa (3–9 % EU:n BKT:stä).

Mitkä ovat tärkeimmät NEC-direktiivillä säännellyt ilmansaasteet ja mistä niitä tulee?

Ilmansaasteita tulee pääasiassa teollisuudesta, energiantuotannosta ja maataloudesta sekä esimerkiksi kotitalouksien toimista, kuten asuntojen lämmityksestä. Tärkeimmät ilmansaasteet ovat seuraavat:

  • Primäärihiukkaset ovat maantieajoneuvojen, laivaliikenteen, sähköntuotannon ja kotitalouksien polttamien fossiilisten polttoaineiden ja biomassan tuottamaa hienojakoista pölyä. Lisäksi primäärihiukkasia tulee luonnollisista lähteistä, kuten merisuolasta sekä tuulen kuljettamasta maa-aineksesta ja hiekasta. Terveyshaittoja aiheuttavat läpimitaltaan alle 10 mikrometrin (μm) hiukkaset (PM10) ja etenkin ne, joiden läpimitta on alle 2,5 μm (PM2,5). Primäärihiukkaset voivat aiheuttaa hengitystiesairauksia, sydän- ja verisuonitauteja ja keuhkosyöpää. Mustahiili on hiukkasten palaessa vapautuvaa nokea.
  • Rikkidioksidipäästöjen (SO2) lähteitä ovat sähköntuotanto, teollisuus, laivaliikenne ja kotitaloudet. Rikkidioksidista muodostuu sekundäärihiukkasia, jotka vahingoittavat ihmisten terveyttä ja lisäävät maaperän ja sisävesien happamoitumista.
  • Typen oksidien (NOx) päästöjä aiheuttavat maantieajoneuvot, laivaliikenne, sähköntuotanto, teollisuus ja kotitaloudet. Rikkidioksidin tavoin niistä muodostuu sekundäärihiukkasia, jotka vahingoittavat ihmisten terveyttä ja aiheuttavat happosateita ja rehevöitymistä. Typen oksidit ovat tärkeimpiä kohonneiden alailmakehän otsonipitoisuuksien (O3) aiheuttajia.
  • Ammoniakkia (NH3) vapautuu maataloudessa lannan ja lannoitteiden käsittelystä ja käytöstä. Siitä muodostuu ihmiselle terveyshaittoja aiheuttavia sekundäärihiukkasia, ja se pahentaa happamoitumista ja rehevöitymistä.
  • Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC-yhdisteiden) päästölähteitä ovat tuotteiden sisältämät liuottimet sekä teollisuus, maantieajoneuvot, kotitalouksien lämmitys ja sähköntuotanto. VOC-yhdisteillä on keskeinen osuus alailmakehän otsonin muodostumisessa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Direktiivi tulee voimaan 31. joulukuuta 2016. Jäsenvaltioiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään 30. kesäkuuta 2018 mennessä. Tärkein täytäntöönpanotoimenpide on kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma, joka jäsenvaltioiden on laadittava 31. maaliskuuta 2019 mennessä. Komissio antaa viimeistään keväällä 2017 ohjeistusta näiden suunnitelmien laatimiseen ja tekee jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä niiden täytäntöönpanemiseksi esimerkiksi helpottamalla rahoituksen saantia olemassa olevista EU:n rahoitusvälineistä.

Vuonna 2017 otetaan käyttöön merkittävä tekninen uudistus, kattava katsaus kaikkien jäsenvaltioiden päästökartoituksiin, joihin direktiivin täytäntöönpano perustuu. Tämän tarkoituksena on varmistaa kaikkien Euroopan todellisten saastepäästöjen kirjaaminen.

Mitä EU:n ilmanlaatupolitiikalla on tähän mennessä saatu aikaan?

EU:n oman ja kansainvälisen politiikan avulla on viime vuosikymmeninä vähennetty joitain ilman saastumisesta aiheutuvia ongelmia. Happosateita aiheuttavat rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet yli 80 prosenttia kahden viime vuosikymmenen aikana, ja typen oksidien ja VOC-yhdisteiden päästöt ovat alentuneet 40–50 prosenttia. Tästä huolimatta EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ponnisteltava edelleen päästäkseen ilmanlaadussa tasolle, jolla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön, mikä on yksi seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa sovituista tavoitteista. Uusi kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi on siinä merkittävä edistysaskel.

Miten uusi direktiivi vaikuttaa maatalouteen?

Vaadittu ammoniakkipäästöjen kokonaismäärän vähennys on pienempi kuin mitä komissio alun perin ehdotti. Ammoniakki on kuitenkin hyvin tärkeä ilman saastuttaja jopa kaupungeissa, ja maatalousalan on ponnisteltava merkittävästi saavuttaakseen sovitut ammoniakin vähentämistä koskevat velvoitteet. Direktiivi sisältää toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioille annetaan käyttökelpoisia vaihtoehtoja ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Niihin liittyy useissa tapauksissa matalan teknologian investointeja ja muutoksia viljelykäytäntöihin. Komissio aikoo tukea täytäntöönpanotoimia esimerkiksi maksimoimalla yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusjärjestelyjen käytön.

Miten direktiivissä puututaan lyhytkestoisiin ilmastoa pilaaviin epäpuhtauksiin?

Alkuperäisessä COM-ehdotuksessa varmistettiin johdonmukaisuus ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa puuttumalla kahteen ilmastopolitiikan kannalta tärkeimmistä ilman epäpuhtauksista: metaaniin ja mustahiileen.

Mustahiilen osalta direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot asettamaan PM2,5-päästöjen vähentämisessä mustahiilipäästöt etusijalle.Hiukkaspäästöjen tärkeimmät lähteet ovat myös mustahiilipäästöjen kannalta merkittävimpiä: maantie- ja muu liikenne, kotitalouksien polttamat kiinteät polttoaineet sekä maatalousjätteiden avopoltto. Sen vuoksi näitä aloja koskevissa toimenpiteissä olisi varmistettava tiukka mustahiilen torjunta.

Komissio pitää valitettavana sitä, että metaani on poistettu direktiivin soveltamisalasta. Ilmanlaadun kannalta on tärkeää tarkkailla metaanipäästöjen kehittymistä jäsenvaltioissa, jotta EU:n otsonipitoisuuksia voitaisiin vähentää (myös otsoni on lyhytkestoinen ilmastoa pilaava epäpuhtaus) ja edistää metaanipitoisuuksien vähentämistä kansainvälisesti. Komissio aikoo jäsenvaltioiden ilmoittamien kansallisten päästöjen pohjalta arvioida edelleen metaanipäästöjen vaikutusta ilmanlaatupolitiikan tavoitteisiin. Se harkitsee toimenpiteitä näiden päästöjen vähentämiseksi ja antaa tarvittaessa sitä koskevan säädösehdotuksen. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon eräät tätä aihetta käsittelevät tutkimukset, joiden on määrä valmistua vuonna 2017, sekä alan tuoreimmat kansainväliset kehitysnäkymät.

Millä muulla tavoin varmistetaan johdonmukaisuus muiden politiikan alojen kanssa?

Kansallisilla ilman pilaantumisen valvontaohjelmilla, jotka jäsenvaltioiden on laadittava varmistaakseen päästövähennysten saavuttaminen, on taattava johdonmukaisuus paitsi ilmanlaatupolitiikan kanssa myös muita aloja koskevien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa, mukaan lukien ilmasto ja energia, liikenne ja maatalous. Myös uudessa energiaunionin hallintojärjestelmää koskevassa asetusehdotuksessa viitataan tarpeeseen koordinoida keskenään kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja uusi kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi. Näiden kahden suunnitelman julkaiseminen on sovitettu yhteen vuodeksi 2019.

Ratkaistaanko direktiivin avulla nykyisten ilmanlaatustandardien noudattamiseen liittyvät ongelmat?

Direktiivin avulla vähennetään rajatylittäviä päästöjä ja siten myös taustapitoisuuksia kaikkialla Euroopassa. Se on merkittävä edistysaskel vähennettäessä ilmansaasteita ja parannettaessa ilmanlaatua pitkällä aikavälillä. Monissa tapauksissa kansalliset ja paikalliset ilmanlaatuongelmat edellyttävät kuitenkin kansallisia ja paikallisia lisäponnistuksia, joita komissio haluaa helpottaa. Jäsenvaltiot ratkaisevat itse, mitkä jatkotoimet ovat asianmukaisia.

Mitä eroa on EU:n ilmansaasteiden päästörajoilla ja EU:n ilmanlaatunormeilla?

  • EU:n kansalliset päästörajat ovat tiettyjen ilman epäpuhtauksien enimmäisrajoja, joita jäsenvaltioiden on noudatettava tiettyyn päivämäärään mennessä vähentääkseen taustapitoisuuksia ja valtion rajat ylittäviä ilmansaasteita. Voimassa olevat päästörajat on asetettu vuodeksi 2010 vuoden 1999 Göteborgin pöytäkirjan ja vanhan NEC-direktiivin (2001/81/EY) mukaisesti. Uusista, vuodeksi 2020 vahvistetuista päästörajoista (joita kutsutaan kansallisiksi päästövähennysvelvoitteiksi) sovittiin tarkistetussa Göteborgin pöytäkirjassa, ja ne pannaan vuosien 2020 ja 2030 osalta täytäntöön uudella NEC-direktiivillä.
  • EU:n ilmanlaatunormit ovat terveyttä eniten vahingoittaville ilman epäpuhtauksille asetettuja paikallisia pitoisuuden raja-arvoja. Ne on vahvistettu EU:n ilmanlaatudirektiivissä (2008/50/EY), ja niitä on noudatettava kaikkialla EU:n alueella tarkoituksena suojella yleisesti kaikkia ihmisiä haitallisilta ilman epäpuhtauspitoisuuksilta. Ilmanlaatua koskevien vaatimusten täyttäminen edellyttää usein sekä paikallisia toimenpiteitä, joilla puututaan erityisiin ilmansaasteiden ongelmakohtiin, että NEC-direktiivin täytäntöönpanotoimia, joilla vähennetään taustapäästöjä.

Mitä muuta kansainvälisellä ja EU:n tasolla tehdään ilman pilaantumisen estämiseksi?

Ilmansaasteet ylittävät maiden rajat, ja ne ovat siksi kansainvälinen huolenaihe. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään vuonna 1979 tehdyn valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen (LRTAP) puitteissa. Sopimus sisältää useita oikeudellisesti sitovia pöytäkirjoja. Esimerkiksi Göteborgin pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä hyväksyttiin vuonna 1999. Pöytäkirjan tarkoituksena on vähentää ilmassa olevia hiukkasten, rikkidioksidin, typen oksidien, VOC-yhdisteiden ja ammoniakin päästöjä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Siinä asetetaan tärkeimmille ilmansaasteille kansalliset päästörajat, joita ei saa ylittää vuoden 2010 jälkeen. Pöytäkirjaa tarkistettiin vuonna 2012 ja siihen lisättiin vuodeksi 2020 sovitut päästörajat ja tiukemmat päästörajoitusvaatimukset suurimmille päästölähdeluokille.

EU:n ilmanlaatupolitiikan puitteiden tärkeimmät osat ovat seuraavat:

  • Vuoden 2013 Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma, jolla päivitetään vuoden 2005 ilman pilaantumista koskeva EU:n teemakohtainen strategia ja jossa asetetaan uudet strategiset toimintatavoitteet vuosiksi 2020 ja 2030.
  • Uusi kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi (NEC-direktiivi), joka on tärkein uudet tavoitteet täytäntöönpaneva säädös ja jossa asetetaan päästörajat tärkeimmille ilmansaasteille.
  • Ilmanlaatudirektiivit, joissa vahvistetaan paikalliset ilmanlaadun raja-arvot, joita ei saa ylittää missään EU:n alueella. Niitä ei tarkistettu vuoden 2013 uudelleentarkastelussa.
  • Saastelähdekohtainen lainsäädäntö, joka on suunniteltu rajoittamaan päästöjä tietyiltä talouden aloilta, esimerkiksi teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi, uusi keskisuurista polttolaitoksista annettu direktiivi, ajoneuvoja koskevat Euro-normit, energiatehokkuusnormit ja alusten polttoainenormit.

Lisätietoja

Uudelleentarkastelua koskeva komission sivusto

 

[1] Euroopan ympäristökeskus (EEA), Air Quality in Europe – 2016 report: http://www.eea.europa.eu/publications/air-quality-in-europe-2016

MEMO/16/4372

Lisätietoa tiedotusvälineille:

Lisätietoa yleisölle: Europe Direct -palvelu, puh. 00 800 67 89 10 11 tai sähköposti


Side Bar