Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

Kysymyksiä ja vastauksia Euroopan komission tiedonannosta: Pariisin pöytäkirja - suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen

Bryssel, 25 helmikuu 2015

1. Mikä on tiedonannon tavoite?

Tiedonannossa esitetään EU:n visio avoimesta, dynaamisesta ja oikeudellisesti sitovasta YK:n ilmastosopimuksesta, jonka avulla kansainvälinen yhteisö voi estää ilmastonmuutoksen etenemisen vaaralliselle tasolle. Kansainväliset neuvottelut ovat käynnissä, ja ne on määrä saada päätökseen YK:n ilmastokonferenssissa Pariisissa joulukuussa 2015.

Tiedonannossa muunnetaan EU:n huippukokouksessa lokakuussa 2014 tehdyt päätökset EU:n päästövähennystavoitteiksi (ns. kansalliset panokset, Intended Nationally Determined Contribution, INDC), joita esitetään uutta sopimusta varten.

2. Mikä on tämän tiedonannon osuus tänään julkistetusta EU:n energiaunionistrategiasta?

Tiedonanto on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön Junckerin komission ensisijaisia tavoitteita joustavasta Euroopan unionin energiaunionista ja tulevaisuuteen suuntautuvasta ilmastonmuutospolitiikasta.

 Vuoden 2014 lokakuussa EU:n johtajat sopivat vuoteen 2030 ulottuvasta politiikasta, jonka yhtenä osana on tavoite kansallisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 40 prosentilla. Tarkoituksena on saada Euroopan unionin taloudesta ja energiajärjestelmästä kilpailukykyisempi, turvallisempi ja kestävämpi. Tavoitteena on myös saada uusiutuvan energian osuus ja energiansäästöt vähintään 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. EU:n päästökauppajärjestelmä on tarkoitus tarkistaa osana vuoden 2020 jälkeisiä lainsäädäntöpuitteita.

 Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää kansainvälisiä toimia. EU:n päästöjen osuus on noin 10 prosenttia kokonaispäästöistä, ja tämä osuus tulee edelleen laskemaan tulevana vuosikymmenenä. Vuonna 2011 YK:n ilmastosopimuksen 196 osapuolta päättivät laatia uuden, kaikkiin osapuoliin sovellettavan sopimuksen vuoden 2015 loppuun mennessä, jolloin järjestetään ilmastonmuutoskonferenssi Pariisissa. Tiedonannossa käsitellään kolmea keskeistä osaa kyseistä sopimusta varten.

 3. Miksi tarvitsemme ilmastosopimusta?

Kansainvälinen yhteisö on tunnustanut tieteellisen näytön, jonka mukaan maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä alle kahdessa celsiusasteessa (3,6 °F) verrattuna esiteollisen ajan lämpötilaan, jos halutaan estää ilmastonmuutoksen eteneminen vaaralliselle tasolle. Tähänastiset kansainväliset toimet ovat kuitenkin olleet riittämättömiä: maapallon keskimääräisen pintalämpötilan nousun vuonna 2100 arvioidaan olevan 3,7–4,8 celsiusastetta vuosien 1850-1900 keskiarvoon verrattuna. Tämänhetkinen nousu on 0,85 celsiusastetta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) tuoreimman arvion mukaan tilaisuus lämpötilan nousun pitämiseksi alle kahdessa celsiusasteessa on kulumassa umpeen nopeasti. Lämpötilan nousun rajoittaminen edellyttää sitä, että kaikki maat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään huomattavasti ja kestävästi. Toimien lykkääminen olisi puolestaan kalliimpaa ja teknisesti haastavampaa, ja se kaventaisi mahdollisuuksia vähentää päästöjä tehokkaasti ja valmistautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

YK:n ilmastosopimuksesa on 196 osapuolta eli siihen kuuluvat lähes kaikki maailman valtiot sekä EU. Ilmastosopimuksella on vuodesta 1994 keskitytty estämään häiriöt, joita ihmisen toiminnasta aiheutuu ilmastojärjestelmälle. Kioton pöytäkirja oli merkittävä ensimmäinen askel. Siinä on kuitenkin mukana ainoastaan 39 teollisuusmaata eikä sen koskaan odotettu ratkaisevan ongelmaa yksinään. Kööpenhaminan konferenssin jälkeen vuoteen 2014 mennessä yli 90 maata (sekä kehitys- että teollisuusmaita) oli tehnyt vapaaehtoisia, vuoteen 2020 ulottuvia päästösitoumuksia. Nämä sitoumukset eivät kuitenkaan ole riittäviä alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi.

Tämän vuoksi ilmastosopimuksen osapuolet käynnistivät vuonna 2011 neuvottelut uudesta kaikkia osapuolia koskevasta ja oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta, jonka avulla alle kahden celsiusasteen tavoite olisi edelleen saavutettavissa. Uusi sopimus on tarkoitus saada aikaan Pariisissa joulukuussa 2015, ja se tulisi voimaan vuonna 2020.

EU katsoo, että uuden pöytäkirjan olisi sisällettävä oikeudellisesti sitovat päästövähennysvelvoitteet. Tämä antaisi valtioille, markkinoille ja yleisölle hyvin selkeän signaalin siitä, että pöytäkirjan osapuolet ovat sitoutuneet torjumaan ilmastonmuutosta. Tällaiset sitoumukset ovat vahva merkki osapuolen poliittista tahdosta täyttää velvoitteensa. Lisäksi ne takaavat ennustettavuuden ja varmuuden kaikille julkisille ja yksityisille toimijoille ja turvaavat pysyvyyden kansallisten poliittisten muutosten aikana. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan uudella sopimuksella, jota sovelletaan kaikkiin osapuoliin.

4. Mitkä ovat tiedonannon keskeiset osat?

Tiedonannon keskeiset osat ovat seuraavat:

  • Tiedonannossa muunnetaan EU:n johtajien lokakuussa 2014 huippukokouksessaan tekemät päätökset, joita EU esittää uutta sopimusta varten. Tavoite ilmoitetaan Limassa sovittujen tietovaatimusten mukaisesti. EU on valmis ilmoittamaan osuutensa YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle vuoden 2015 maaliskuun loppuun mennessä.
  • Tiedonannossa kehotetaan kaikkia maita ilmoittamaan ehdotettamansa päästövähennystavoitteet vuoden 2020 jälkeiselle, vuoteen 2025/2030 ulottuvalle kaudelle jo hyvissä ajoin ennen Pariisin ilmastokokousta. Erityisesti Kiinan, USA:n ja muiden G20-maiden olisi pystyttävä ilmoittamaan tavoitteensa viimeistään vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä.
  • Tiedonannossa hahmotellaan avoin ja dynaaminen oikeudellisesti sitova sopimus, jossa esitetään kaikkien osapuolten kohtuulliset ja kunnianhimoiset sitoumukset siten, että otetaan huomioon muuttuva geopoliittinen tilanne. Näiden tieteellisesti perusteltujen sitoumusten pitäisi yhdessä olla riittäviä niin, että päästöjä voidaan vähentää maailmanlaajuisesti vähintään 60 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä.
  • Tiedonannossa ehdotetaan, että vuoden 2015 sopimus tehdään YK:n ilmastosopimuksen pöytäkirjan muodossa ja että se tulee voimaan heti, kun sen ovat ratifioineet maat, joiden päästöt ovat yhteensä 40 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Tämä vastaa noin 80 prosenttia maailman kokonaispäästöistä vuonna 2010. EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltojen olisi osoitettava poliittista johtajuutta liittymällä pöytäkirjaan mahdollisimman pian.
  • Päästövähennyssitoumusten lisäksi uuden pöytäkirjan puitteissa olisi rohkaistava kaikkia maita osallistumaan ilmastorahoitukseen, teknologian kehittämiseen ja siirtoon sekä valmiuksien kehittämiseen.
  • Jotta maat saavuttavat ilmastonmuutosta sietävän kestävän kehityksen, pöytäkirjassa olisi lujitettava osapuolten velvoitteita toteuttaa sopeutumistoimia, tehdä yhteistyötä ja edistää sellaisten strategioiden tehokasta ja tuloksellista käyttöä, joiden avulla pyritään vähentämään päästöjä ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin.
  • Tiedoannossa painotetaan sitä, että pöytäkirjassa olisi vaadittava päästöjen vähentämistä kaikilla aloilla, mukaan lukien lento- ja meriliikenne sekä fluorikaasut. Näiden alojen toimiin olisi ryhdyttävä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Montrealin pöytäkirjan puitteissa vuoden 2016 loppuun mennessä.
  • Tiedonannossa osoitetaan, miten EU:n muut politiikan alat, kuten kauppa, tieteellinen tutkimus, teknologian kehittäminen ja innovaatiot sekä talousyhteistyö ja kehitysyhteistyö voivat tukea ja vahvistaa EU:n kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.
  • Tiedonantoa täydentää ilmastodiplomatiaa koskeva toimintasuunnitelma, jolla pyritään lujittamaan EU:n tiedotustoimia ja luomaan kumppanuuksia kunnianhimoisten EU:n ulkopuolisten kansainvälisten kumppaneiden kanssa Pariisin ilmastokokousta silmällä pitäen.

5. Miksi kaikkien maiden tulisi antaa panoksensa ja millainen niiden panoksen tulisi olla?

Uuden pöytäkirjan on heijastettava eri valtioiden lisääntyvää vastuuta maailman taloudesta sekä geopoliittisia realiteetteja ja maiden valmiuksia antaa oma panoksensa.

Vuoden 2014 marraskuussa Kiina ja USA, maailman kaksi suurinta päästöjen aiheuttajaa, seurasivat EU:ta ilmoittamalla omat tavoitteensa vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Yhdessä ne vastaavat kuitenkin ainoastaan noin puolesta maailman nykyisistä kokonaispäästöistä. Jotta uudella pöytäkirjalla saavutettaisiin tuloksia, sillä on oltava mahdollisimman laaja maantieteellinen kattavuus ja mahdollisimman korkea tavoitetaso. Mailla, joilla on suurin vastuu ja parhaimmat valmiudet, on oltava myös kaikkein kunnianhimoisimmat osuudet, mutta on tärkeää, että kaikki maat osallistuvat pöytäkirjaan ja ovat sitoutuneita tekemään osuutensa. Kunkin osapuolen tavoitetason olisi noustava merkittävästi, ja toimien olisi oltava laajempialaisia verrattuna osapuolen tähänastiseen sitoumukseen. Siinä on myös ajan mittaan pyrittävä alhaisempiin kokonaispäästöihin sekä päästöintensiteetin parantumiseen.

6. Miten uudella sopimuksella voidaan helpottaa ilmastorahoituksen saatavuutta?

Siirtyminen vähäpäästöiseen ilmastonmuutosta sietävään talouteen edellyttää investointimallien laajamittaista muuttamista. Sekä julkisella että yksityisellä rahoituksella on suurta merkitystä. Pöytäkirjalla olisi luotava uuden pöytäkirjan osapuolille puitteet, jotka edistäisivät investointeja vähäpäästöisiin ja ilmastonmuutoksen sietämistä parantaviin ohjelmiin ja hankkeisiin. Tähän voisi liittyä esimerkiksi uuden pöytäkirjan kaikkien osapuolten sitoumus luoda suotuisa toimintaympäristö, jotta voidaan edistää investointeja vähäpäästöiseen ja ilmastonmuutosta sietävään teknologiaan. Sopivien paikallisten (oikeudellisten sekä organisaatioon, verotukseen, tietoon ja politiikkaan liittyvien) olosuhteiden luominen on välttämätöntä, jotta voidaan onnistuneesti hankkia ilmastorahoitusta. Uuden pöytäkirjan osapuolten olisi myös sitouduttava sisällyttämään ilmastonäkökohdat kaikkiin politiikkoihin, kehitysstrategioihin ja investointeihin, jotta voidaan hyödyntää synergiaetuja kehitys- ja ilmastorahoituksen välillä. Hillitsemis- ja sopeutumistoimia varten vuoden 2020 jälkeen tarvittavasta rahoituksesta saadaan selkeämpi käsitys, kun suurin osa suunnitelluista kansallisesti päätettävistä panoksista ja kansallisista sopeutumissuunnitelmista julkaistaan.

 7. Tukeeko EU jatkossakin ilmastotoimia kehitysmaissa?

EU on sitoutunut jatkamaan kehitysmaiden tukemista. EU on kehittänyt monia erilaisia rahoitusvälineitä, joilla vastataan rahoitustarpeisiin eri maissa ja eri aloilla. Vähiten kehittyneille ja haavoittuvimmille maille myönnetään jatkossakin rahoitusta ensisijaisesti, esimerkiksi EU:n ilmastonmuutosliittouman tai erityisiä maita ja alueita koskevien EU:n yhteistyöohjelmien kautta. Avustusten lisäksi EU helpottaa lainojen ja yksityisen rahoituksen hankkimista alueellisten investointivälineiden avulla. Vuodesta 2007 alkaen näistä välineistä on myönnetty yhteensä noin miljardi euroa EU:n avustuksia ja yli kuusi miljardia euroa julkisia lainoja, ja näin on saatu yhteensä yli 25 miljardin euroa yli 120 ilmastohankkeeseen kehitysmaissa. Lisäksi monet EU:n jäsenvaltiot tukevat kehitysmaita hyvin merkittävillä kahdenkeskisillä yhteistyöohjelmilla sekä monenvälisillä rahastoilla, kuten vihreällä ilmastorahastolla (GCF) sekä Maailmanlaajuisella ympäristörahastolla (GEF). Yksistään vuonna 2013 EU ja sen jäsenvaltiot myönsivät yhdessä noin 9,5 miljardia euroa (noin 12 miljardia dollaria) avustuksia ja lainoja ilmastotoimien tukemiseksi kehitysmaissa.

8. Miten valmistellaan ja kootaan päästövähennyspanokset vuonna 2015 tehtävään sopimukseen?

Kukin YK:n ilmastosopimuksen osapuoli valmistelee kansalliset panokset, kuten EU ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet. Vaatimukset tiedoista, joita tarvitaan ehdotettujen tavoitteiden kuvaamiseksi selkeällä, avoimella ja ymmärrettävällä tavalla, esitettiin ilmastokonferenssissa Perussa joulukuussa 2014 sovitussa asiakirjassa "Lima call for climate action".

Kaikkien osapuolten on ilmoitettava kansallisista panoksistaan hyvissä ajoin ennen Pariisin konferenssia. EU toivoo, että kaikki G20-maat, muut suurimmat taloudet ja muut maat, jotka siihen pystyvät, ilmoittavat kansalliset panoksensa vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä.

EU:n ehdotettu panos sisältyy tiedonantoon, jossa esitetään EU:n päästövähennystavoite kansallisen panoksen muodossa sovittujen vaatimusten mukaisesti. EU on valmis ilmoittamaan kansallisen panoksensa maaliskuun loppuun mennessä.

YK:n ilmastosopimus on luonut erityisen portaalin kansallisille panoksille, jotka julkaistaan ilmastosopimuksen sivustolla. Liman ilmastokonferenssissa YK:n ilmastosopimus valtuutettiin laatimaan 1. marraskuuta 2015 mennessä yhteenveto niiden ehdotettujen panosten vaikutuksista, jotka osapuolet ovat ilmoittaneet 1. lokakuuta 2015 mennessä.

9. Mikä on EU:n panos uuteen sopimukseen?

EU:n panos vuonna 2015 tehtävään Pariisin sopimukseen on sitova tavoite, joka kattaa kaikki talouden alat ja jonka mukaan kansallisia kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Yleisen tavoitteen saavuttamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen on vähennettävä päästöjään 43 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jäävien alojen on vähennettävä päästöjään 30 prosentilla vuoden 2005 tasosta. "Ainakin 40 prosentin" tavoite on kunnianhimoinen ja kohtuullinen. Lisäksi se noudattaa kustannustehokasta kehityspolkua, jonka on tarkoitus johtaa vähintään 80 prosentin kansallisiin vähennyksiin vuoteen 2050 mennessä.

10. Entäs jos yhteenlasketut ehdotetut panokset eivät riitä siihen, että voidaan saavuttaa Pariisin konferenssissa sovittu tavoite siitä, että lämpötilan nousu pidetään alle kahdessa celsiusasteessa?

Mikäli Pariisissa tehtävät päästövähennyssitoumukset eivät riitä siihen, mitä tieteellisen näytön perusteella tarvitaan alle kahden celsiusasteen tavoitteen noudattamiseen, uudella pöytäkirjalla ja Pariisissa tehtävillä päätöksillä olisi varmistettava, että tavoitteen mukaiselle linjalle palataan mahdollisimman nopeasti.

Pöytäkirjassa olisi ensinnäkin määrättävä kaikkia osapuolia koskevasta prosessista, jossa hillitsemisvelvoitteita tarkastellaan uudelleen ja lujitetaan säännöllisin väliajoin pöytäkirjan pitkän aikavälin tavoitteen ja uusimman tieteellisen tiedon mukaisesti. Jos osapuolten yhteiset toimet eivät ole riittäviä, osapuolia olisi tässä viisivuotisessa prosessissa kannustettava nostamaan senhetkistä tavoitetasoaan seuraavina velvoitekausina. Vuonna 2020 alkavalla viisivuotisella uudelleentarkasteluprosessilla olisi helpotettava avoimuutta, selkeyttä ja ymmärrystä osapuolten hillitsemissitoumuksista sen perusteella, miten ne edistävät alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamista. Uudelleentarkastelussa osapuolia olisi pyydettävä selostamaan hillitsemisvelvoitteidensa edistymistä ja sitä, miksi ne katsovat toimiensa olleen kohtuullisia ja kunnianhimoisia. Prosessissa olisi myös otettava huomioon muuttuvat valmiudet, vastuut sekä erot kansallisissa olosuhteissa.

Toiseksi Pariisissa olisi päätettävä vuonna 2016 aloitettavasta prosessista, jossa tunnistetaan hillitsemispotentiaaliltaan merkittävät alat ja hyödynnetään tähän mennessä käyttämättömiä mahdollisuuksia kansainvälisen yhteistyön, esim.vihreän ilmastorahaston, avulla.

Kolmanneksi olisi lisättävä kansallista tasoa alemman tason, valtiosta riippumattomia ja yksityssektorin toimia, jotka täydentävät hallitusten toimia. Monia aloitteita käynnistettiin YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokouksessa syyskuussa 2014 sekä Liman ilmastokonferenssissa.

 

11. Miten tiedämme, saavuttavatko maat tavoitteensa?

Ainoa tapa saavuttaa tarvittava luottamus uuteen pöytäkirjaan on varmistaa, että se sisältää vakaan järjestelmän, jolla taataan avoimuus ja vastuullisuus. Kyseisen järjestelmän on sisällettävä yhteiset oikeudellisesti sitovat tarkkailua, raportointia, todentamista koskevat säännöt sekä laskentasäännöt ja tähän liittyvä vaatimusten noudattamista koskeva prosessi.

Tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä laskentaa koskevilla yhteisillä säännöillä taataan velvoitteiden noudattaminen, koska niiden avulla osapuolet voivat yhdenmukaisesti osoittaa, että ne noudattavat sitoumuksiaan ja että ilmoitut tulokset vastaavat todellisuutta. Niiden perusteella osapuolet voivat myös osoittaa, miten ne yhdessä edistyvät, ja niiden avulla saadaan tarvittavat tiedot tehokkaan kansallisen hillitsemispolitiikan muotoilemiseksi. Vaatimusten noudattamista koskevalla prosessilla edistetään ja helpotetaan sitä, että kaikki osapuolet panevat vaatimukset täytäntöön hyvissä ajoin ja tuloksellisesti, parannetaan luottamusta siihen, että kaikki osapuolet tekevät osuutensa, sekä varmistetaan oikeusvarmuus ja ennustettavuus. Tämä on ratkaiseva tekijä sille, että pysytään linjalla, jolla alle kahden celsiusasteen tavoite on edelleen saavutettavissa.

 12. Mikä osuus sopeutumisella on uudessa ilmastosopimuksessa?

Vaikka kunnianhimoiset toimet päästöjen vähentämiseksi ovat välttämättömiä, tarvitaan myös yksittäisiä ja yhteisiä toimia, joiden avulla voidaan valmistautua ja sopeutua ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin. Sopeutuminen on sen vuoksi olennainen osa uutta pöytäkirjaa. Uudessa pöytäkirjassa olisi korostettava kaikkien maiden sitoumusta toteuttaa toimia, joilla edistetään riittävää sopeutumista, sisällytetään sopeutuminen kansallisiin ja alueellisiin suunnitteluprosesseihin ja tehdään yhteistyötä ilmastonmuutosta sietävän kestävän kehityksen saavuttamiseksi.

Jotta voidaan arvioida edistymistä kohti ilmastosopimuksen tavoitetta, pöytäkirjan perusteella olisi parannettava raportointia sopeutumisen tehokkuudesta sekä kestävyyden parantamisesta saaduista kokemuksista. Tässä voidaan hyödyntää kansallisia tiedonantoja. Pöytäkirjalla olisi helpotettava avun antamista niille alueille ja maille, jotka ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille, muun muassa tarjoamalla taloudellista ja teknistä tukea sekä apua valmiuksien parantamiseen.

 13. Mitkä ovat mahdollisuudet maailmanlaajuisen sopimuksen toteutumiselle?

Mahdollisuudet ovat hyvät. Haasteena on varmistaa, että uusi pöytäkirja vastaa tarkoitustaan tulevina vuosina. Tämän saavuttamiseksi pöytäkirjan on oltava kunnianhimoinen, vahva ja dynaaminen, ja sen on pystyttävä pitämään osapuolet linjassa kohti alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamista.

EU uskoo siihen, että uusi pöytäkirja vahvistaa ja laajentaa merkittävästi yhteisiä kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Yleinen julkinen ja poliittinen tuki ilmastotoimien lisäämiseksi on vahvistunut viimeisten 12 kuukauden aikana. EU:n johtajien lokakuussa hyväksymä kasvihuonekaasupäästöjen "vähintään 40 prosentin" vähentämistavoite sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan ilmoitukset tulevista tavoitteista ovat selkeä osoitus kansainvälisen yhteisön tahdosta. Liman ilmastokonferenssissa tehtiin kehitysmaiden avustamiseen käytettävään vihreään ilmastorahastoon (GCF) liittyviä sitoumuksia, jotka ylittivät 10 miljardia dollaria. Miltei puolet tästä tuli EU:n jäsenvaltioista.

IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaan alle kahden celsiusasteen tavoite on edelleen saavutettavissa. Raportissa tosin painotetaan, että kunnianhimoisilla maailmanlaajuisilla yhteisillä toimilla on kiire.

Tuloksellisen sopimuksen saavuttamiseksi tarvitaan kaikkien osapuolten, erityisesti G20-maiden ja muiden korkean tulotason ja keskitulotason maiden, vahvaa poliittista tahtoa.

14. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Tiedonanto esitetään EU:n ympäristöministereille 6. maaliskuuta pidettävässä kokouksessa. Tulevina viikkoina EU viimeistelee panoksensa uuteen maailmanlaajuiseen ilmastosopimukseen, ja se toimitetaan YK:n ilmastosopimukselle maaliskuun loppuun mennessä.

EU:n prioriteetteihin tulevina kuukausina kuuluvat intensiivisen vuoropuhelun ja yhteistyön varmistaminen kumppanimaiden kanssa. Lisäksi tarkoituksena on rohkaista (erityisesti suurimpien kansantalouksien foorumin, G20:n ja G7:n yhteydessä) G20-maita ja muita korkean tulotason ja keskitulotason maita toimimaan esikuvana siten, että ne esittävät ajoissa kunnianhimoiset kansalliset panoksensa.

Euroopan komissio harkitsee asiaa koskevan kansainvälisen konferenssin järjestämistä, jotta voidaan parantaa keskinäistä ymmärrystä ehdotettujen panosten määristä sekä yhteisen tavoitetason riittävyydestä ennen Pariisin konferenssia.

15. Kuka hyötyisi?

Maailman kaikki maat ja niiden kansalaiset hyötyvät siitä, että ilmastonmuutosta estetään saavuttamasta vaarallisia tasoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennessä raportissa esitetään haitalliset vaikutukset, joita aiheutuu, jos ilmastonmuutokseen ei puututa tehokkaasti.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten rajoittamisen lisäksi EU saa taloudellisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä, joihin kuuluvat:

– lisääntynyt energiaturvallisuus, joka liittyy erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön ja tuonnin vähentymiseen

– suurempi energiatehokkuus verrattuna nykyiseen polittiikkaan, mikä auttaa alentamaan kustannuksia, luomaan työpaikkoja ja parantamaan kilpailukykyä

- ilman pilaantumisen vähentyminen, mistä on hyötyä ihmisten terveydelle

– työllisyyden osalta uusien kasvualojen odotetaan luovan mahdollisuuksia eri aloilla, kuten teknisillä aloilla, perustuotannossa, liikennevälineiden alalla, rakentamisessa ja yrityspalveluissa.

MEMO/15/4487

Lisätietoa yleisölle:


Side Bar