Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

Energiamarkkinoiden yhteenliittäminen energian toimitusvarmuuden, markkinoiden yhdentymisen ja uusiutuvien energialähteiden laajamittaisen käyttöönoton turvaamiseksi

Bryssel, 25 helmikuu 2015

Mitä tarkoitetaan ”sähköverkkojen yhteenliitäntöjen tavoitteella”?

 

Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti kaikkia jäsenvaltioita saavuttamaan tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä ainakin 10 prosenttia niiden asennetusta sähköntuotantokapasiteetista olisi yhteenliitännän piirissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava käytössä sähkökaapelit, joiden ansiosta vähintään 10 prosenttia sen voimalaitosten tuottamasta sähköstä voidaan siirtää rajojen yli naapurimaihin.

 

Miksi EU-maiden sähköverkot on tarpeen liittää toisiinsa?

 

Kun voimalaitoksissa on toimintahäiriöitä tai kun sääolosuhteet ovat tavallisuudesta poikkeavat, jäsenvaltioiden on pystyttävä luottamaan siihen, että ne voivat tuoda tarvitsemansa sähkön naapureiltaan. Sähkön ostaminen ja myyminen rajojen yli ei onnistu ilman infrastruktuuria. Erillisten sähköjärjestelmien yhteenliittäminen on näin ollen olennaisen tärkeää sähkön toimitusvarmuuden kannalta, ja sen ansiosta voidaan saavuttaa aidosti yhdentyneet EU:n laajuiset energiamarkkinat, jotka ovat energiaunionin toteutumisessa avainasemassa.

 

Kun naapurimaiden välillä on hyvät yhteydet,

 

- sähköjärjestelmistä tulee luotettavampia, ja katkosten riski on pienempi

- voidaan säästää rahaa, koska on vähemmän tarvetta rakentaa uusia voimalaitoksia

- kuluttajilla on enemmän valinnanvaraa, mikä pienentää kotitalouksien laskuja

- sähköverkot voivat paremmin selviytyä uusiutuvien energialähteiden kasvavasta määrästä; tämä koskee erityisesti tuotannoltaan vaihtelevia uusiutuvia energialähteitä, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa.

 

Uusiutuvien energialähteiden käyttö tarkoittaa myös lisää työpaikkoja – vuonna 2012 uusiutuvien energialähteiden alalla ja niihin liittyvän teknologian yrityksissä työskenteli EU:ssa noin 1,2 miljoonaa ihmistä.

 

Vaikuttaako tavoitteen saavuttaminen sähkölaskuihimme?

 

Kyllä. Toisiinsa liitetyistä Euroopan energiaverkoista aiheutuu suoria säästöjä kuluttajille. Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n kuluttajat voisivat säästää vuosittain 12–40 miljardia euroa, jos energiamarkkinat ovat täysin yhdentyneet.

 

Miksi kaasulle ei ole samanlaista tavoitetta?

 

Kaasu tuodaan nesteytettynä maakaasuna tai käyttäen suuria putkistoja, jotka usein ylittävät useiden valtioiden rajat ennen kaasun päätymistä loppukäyttäjille. Näin ollen kaasulle ei ole järkevää asettaa samanlaista tavoitetta. EU on sen sijaan ottanut käyttöön erityisiä sääntöjä, joilla taataan kaasun toimitusvarmuus. Ne perustuvat kaasuinfrastruktuurille aiheutuvien häiriöiden riskin hallintaan. Jäsenvaltioiden on voitava selviytyä tilanteessa, jossa niiden suurin kaasuinfrastruktuurin osatekijä, esimerkiksi putki, joutuu epäkuntoon.

 

Mitkä jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä ole hyvin kytköksissä muihin?

 

Kaksitoista jäsenvaltiota on nykyisin heikosti liittynyt EU:n sähkömarkkinoihin. Ne ovat Espanja, Irlanti, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Portugali, Puola, Romania, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

 

Onko 10 prosentin tavoite riittävä?

 

Tällä tavoitteella asetetaan yhteenliitettävyyden vähimmäisvaatimus, joka kaikkien jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Kun otetaan huomioon kunkin maan maantieteellinen sijainti ja valittu energialähteiden yhdistelmä – esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden osuus, pelkästään vaaditun 10 prosentin vähimmäistavoitteen saavuttaminen ei ehkä riitä. EU tarkastelee sen vuoksi tavoitteen nostamista 15 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Joissakin jäsenvaltioissa 15 prosentin tavoite saattaa kuitenkin edellyttää investointeja, jotka eivät enää olisi taloudellisesti perusteltuja. Tämän vuoksi on tärkeää arvioida pullonkaulat ja asettaa korkeammat tavoitteet tapauskohtaisesti.

 

Miten tavoite aiotaan tarkalleen ottaa saavuttaa?

 

Tärkein väline tavoitteen saavuttamisessa on luettelo yhteistä etua koskevista infrastruktuurihankkeista. Ensimmäinen luettelo hyväksyttiin vuonna 2013, ja se sisälsi 248 hanketta. Näistä 37 oli sähköverkkojen yhteenliitäntöjä koskevia hankkeita jäsenvaltioissa, jotka alittivat 10 prosentin tavoitteen. Kaikissa hankkeissa sovelletaan nopeutettuja lupamenettelyjä. Niitä koskevia lainsäädännöllisiä edellytyksiä parannetaan, ja jotkut saavat taloudellista tukea. Yhteistä etua koskevat hankkeet edistävät merkittävästi tavoitteen saavuttamista. Kun suunnitellut hankkeet saadaan päätökseen, vuoteen 2020 mennessä kaikki jäsenvaltiot (Espanjaa ja Kyprosta lukuun ottamatta) saavuttavat 10 prosentin tavoitteen.

Yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelo saatetaan ajan tasalle kahden vuoden välein, jotta siihen voidaan lisätä uusia hankkeita ja poistaa ne, jotka on saatettu päätökseen.

 

Mitä tehdään siinä tapauksessa, että suuren osan investoinnista joutuvat tekemään yhden jäsenvaltion yritykset mutta hyödyt ulottuvat rajan yli toiseen jäsenvaltioon?

 

Tätä kysymystä on käsitelty vuonna 2013 annetussa Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa asetuksessa. Asetuksessa otetaan käyttöön mahdollisuus jakaa kustannukset rajojen yli sen hyödyn pohjalta, jota toiminta synnyttää kyseisessä jäsenvaltiossa.

 

Kuinka paljon rahaa tarvitaan yhteenliitäntöjen 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi?

 

Euroopan komissio arvioi, että vuoteen 2020 mennessä tarvitaan noin 40 miljardia euroa 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi koko EU:ssa.

 

Mistä rahat saadaan?

 

Ensinnäkin useimmat yhteistä etua koskevat hankkeet ovat vakaalla liiketoiminnallisella pohjalla, ja niitä voidaan rahoittaa tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, lähinnä tariffien kautta. Jotkin hankkeet, jos ne täyttävät tiukat edellytykset ja auttavat parantamaan toimitusvarmuutta, voivat saada tukea Verkkojen Eurooppa -välineestä. Välineessä on vuosiksi 2014–2020 varattu 5,35 miljardia euroa energia-alan infrastruktuurihankkeisiin.Vaikka Verkkojen Eurooppa -välineestä annettavan rahoituksen osuus on vain noin 3 prosenttia kaikista sähkö- sekä kaasuinfrastruktuurin alalla tarvittavista investoinneista vuoteen 2020 asti, sen avulla voidaan vipuvaikutuksen turvin hankkia muuta rahoitusta käyttämällä rahoitusvälineitä, kuten hankejoukkolainoja.

 

Jotta Verkkojen Eurooppa -välineen avustuksilla olisi odotettu vaikutus, ne on yhdistettävä sääntelyviranomaisten ja hallitusten toimiin hankkeiden rahoittamiseksi verkkotariffien avulla ja käyttämällä mahdollisuuksien mukaan uusia Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastoja).

 

Näkyykö tämä tavoite puheenjohtaja Junckerin investointialoitteessa?

 

Kyllä. Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ovat komission kasvua, työllisyyttä ja investointeja koskevan paketin tärkeimpiä välineitä. Energiainfrastruktuuri on yksi ERI-rahastojen painopisteistä. Rahastot voisivat kattaa yhteistä etua koskevia hankkeita tai muita yhteenliittämishankkeita ja nopeuttaa ja täydentää näin yhteistä etua koskevien hankkeiden ja muidenkin hankkeiden nykyistä tukirakennetta. ERI-rahastoilla saadaan käyttöön vähintään 315 miljardia euroa yksityisiä ja julkisia investointeja EU:n alueella.

 

Uuden infrastruktuurin rakentamisen merkittävimpiin esteisiin kuuluvat pitkälliset lupamenettelyt. Onko tähän ratkaisua?

 

Tarvittavien lupien saaminen voi nykyisin kestää keskimäärin 10–13 vuotta.Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa asetuksessa otetaan käyttöön sitova yleinen 3,5 vuoden määräaika luvan myöntämistä varten. Siinä säädetään, että yhden kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on toimittava keskitettynä palvelupisteenä kaikissa lupamenettelyissä. Nämä keskitetyt palvelupisteet olisi saatava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa kevääseen 2015 mennessä.

 

Millä tavoin EU aikoo varmistaa, että uudet sähköverkot eivät vaaranna ympäristöä tai EU:n kansalaisten terveyttä?

 

EU:n ympäristönsuojelulainsäädäntö on jo nyt äärimmäisen tiukka.Lisäksi Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa asetuksessa vahvistetaan uudet säännöt laajemmasta kuulemisesta ja avoimuudesta, jotta kansalaiset saadaan paremmin mukaan suunnitteluun. Tavoitteena on tehostaa prosessia ja turvata EU:n tiukat ympäristönsuojelun normit.

 

Mitä komissio aikoo seuraavaksi?

 

Komissio aikoo lisätä tukeaan tärkeille hankkeille useiden kohdennettujen toimenpiteiden kautta. Se arvioi kunkin hankkeen määrittääkseen rakentamista mahdollisesti viivästyttävät esteet ja riskit ja auttaakseen poistamaan niitä. Se auttaa kokoamaan yhteen infrastruktuurihankkeiden vetäjät, jotta voitaisiin paremmin ratkaista mahdolliset tekniset ja suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyvät kysymykset ja helpottaa hankkeiden vetäjien yhteyksiä Euroopan investointipankkiin ja muihin pankkeihin.

 

Komissio seuraa, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön asiaan liittyvää EU:n lainsäädäntöä ja erityisesti Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevaa asetusta. Se aikoo tehdä tiivistä yhteistyötä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ja jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että hankkeiden toteuttaminen tapahtuu ajoissa. Alueelliset foorumit ovat tärkeä väline paremman yhteistyön varmistamiseksi jäsenvaltioiden välillä myös infrastruktuurin rakentamisen alalla.

 

Komissio raportoi Eurooppa-neuvostolle vuosittain yhteistä etua koskevien hankkeiden täytäntöönpanosta ja siitä, miten 10 prosentin tavoitteen saavuttamisessa edistytään.

 

Vielä vuoden 2015 aikana komissio kutsuu koolle ensimmäisen infrastruktuurifoorumin keskustelemaan kaikille Euroopan alueille yhteisistä kysymyksistä ja löytämään niihin ratkaisuja.

 

Lisätietoa EU:n energiamarkkinoista

MEMO/15/4486

Lisätietoa yleisölle:


Side Bar