Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio - Taustatiedote

Energiaunionia koskeva tiedote

Bryssel, 25 helmikuu 2015

Miksi komissio ehdottaa energiaunionia nyt? Miksi tarvitsemme energiaunionia?

Euroopan energiajärjestelmässä on yhä pakottavampi tarve turvata varma, kestävä, kohtuuhintainen ja kilpailukykyinen energiansaanti kaikille kansalaisille. Liiallinen riippuvuus muutamasta energian, etenkin maakaasun, toimituslähteestä altistavat maita toimitushäiriöille. Riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja kasvihuonekaasupäästöjä on edelleen vähennettävä, ja energian kohtuullinen hinta ja energiahintojen kilpailukykyisyys aiheuttavat yhä enemmän huolta kotitalouksille ja yrityksille.

Edistystä hidastavat markkinoiden todellisen yhdentymisen tiellä olevat itsepintaiset esteet sekä kansallisten toimintamallien hajanaisuus ja EU:n yhteisen rintaman puuttuminen suhteessa EU:n ulkopuolisiin maihin. Näihin haasteisiin voidaan tehokkaasti vastata yhtenäistämällä toimenpiteitä kaikilla politiikan aloilla sekä EU:n että kansallisella tasolla. Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 tehty sopimus ja vuonna 2014 vahvistettu Euroopan energiaturvallisuusstrategiaa ovat merkittäviä edistysaskeleita, joille energiaunioni perustuu. Silti tarvitaan uusia, entistä tehokkaampia toimenpiteitä, jotta edessämme oleviin haasteisiin voidaan vastata toimivalla tavalla.

Energiaunionin strategisissa puitteissa esitetään tulevaisuuden visio, jossa yhdistetään useita toiminta-aloja yhdeksi johdonmukaiseksi strategiaksi. Strategiaan sisältyy toisiaan vahvistavia aloitteita, joilla – sitten kun ne on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön – varmistetaan, että EU pystyy paremmin vastaamaan haasteisiin yhteisvastuun ja jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen pohjalta.

 

Mitä energiaunioniin sisältyy? Miksi valittiin juuri nämä painopistealueet?

Energiaunioni perustuu kolmeen jo vakiintuneeseen EU:n energiapolitiikan tavoitteeseen, jotka koskevat toimitusvarmuutta, kestävyyttä ja kilpailukykyä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi energiaunioni keskittyy viiteen toisiaan tukevaan ulottuvuuteen: energiavarmuuteen, yhteisvastuullisuuteen ja luottamukseen; energian sisämarkkinoihin; energiatehokkuuteen energiankysynnän hillitsemiseksi; siirtymiseen vähähiiliseen talouteen; sekä tutkimukseen, innovointiin ja kilpailukykyyn.

Kaikki nämä ulottuvuudet edellyttävät parempaa integrointia ja koordinointia. Puitestrategiaan liitetyssä toimintasuunnitelmassa esitetään näiden ulottuvuuksien alalla erityisiä toimenpiteitä, jotka valmistellaan ja pannaan täytäntöön tulevina vuosina. Toimintasuunnitelman toteutumista seurataan ja sitä tarkistetaan ajan kuluessa, jotta se vastaa jatkossakin muuttuviin haasteisiin ja jotta siinä otetaan huomioon tuleva kehitys.

 

Energian huoltovarmuus

Mitä energiaunionin yhteydessä ehdotetaan energialähteiden ja energiantoimittajien monipuolistamiseksi?

EU tuo 53 prosenttia kuluttamastaan energiasta muualta. Jotkin maat ovat kaasun tuonnissaan riippuvaisia yhdestä pääasiallisesta toimittajasta. Energialähteiden ja -toimittajien monipuolistaminen on keskeinen keino parantaa energian toimitusvarmuutta. Euroopan energiasektoria voidaan monipuolistaa ja energian toimitusvarmuutta parantaa etsimällä uusia polttoaineiden toimitusalueita ja hyödyntämällä uutta teknologiaa sekä kehittämällä kotimaisia energialähteitä ja parantamalla infrastruktuureja, joilla uusia energian hankintalähteitä saadaan käyttöön. Tässä yhteydessä komissio aikoo erityisesti kaasun osalta laatia kestävyyttä ja monipuolistamista koskevan lainsäädäntöpaketin, jonka yhteydessä erityisesti tarkistetaan kaasunsaannin turvaamista koskeva asetus. Monipuolistamisen osalta on käynnissä eteläiseen kaasukäytävään liittyvä työ, nesteytetyn maakaasun potentiaalin hyödyntämisen ja varastoinnin parantamiseen pyrkivän strategian laadinta sekä useiden toimittajien käyttämien nesteytetyn kaasun siirron solmukohtien luominen Keski- ja Itä-Euroopan maissa ja Välimeren alueella.

 

Edistääkö tai helpottaako energiaunioni kaasun yhteisostoja?

Komissio arvioi toukokuussa 2014 hyväksytyn Euroopan energiahuoltostrategian pohjalta vaihtoehtoja vapaaehtoisen kysynnän yhdistämisen järjestämiseksi, jotta kaasua voidaan ostaa yhdessä kriisiaikoina ja tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat riippuvaisia yhdestä ainoasta toimittajasta. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava täysin WTO:n sääntöjen ja EU:n kilpailusääntöjen mukaisia.

 

Tiedonannossa mainitaan sopimusten avoimuus. Millaisista sopimuksista on kyse? Hallitustenvälisistä vai myös kaupallisista sopimuksista?

Hallitustenvälisten sopimusten vaatimustenmukaisuus tarkastetaan nykyisin vasta sen jälkeen, kun jäsenvaltio ja EU:n ulkopuolinen maa ovat tehneet sopimuksen. Tulevaisuudessa komissiolle olisi tiedotettava hallitustenvälisistä sopimusneuvotteluista jo varhaisessa vaiheessa, jotta varmistetaan, että hallitustenvälisen sopimuksen yhteensopivuutta sisämarkkinasääntöjen ja toimitusvarmuutta koskevien kriteerien kanssa voidaan paremmin arvioida jo etukäteen. Komission osallistuminen tällaisiin kolmansien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin ja vakiomuotoisten sopimuslausekkeiden käytön yleistyminen auttaisivat osaltaan välttämään tarpeetonta painetta ja varmistamaan eurooppalaisten sääntöjen noudattamisen. Komissio aikookin tarkastella hallitustenvälisiä sopimuksia koskevaa päätöstä uudelleen ja ehdottaa vaihtoehtoisia tapoja varmistaa, että EU puhuu yhdellä äänellä kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Kaupallisten kaasuntoimitussopimusten avoimuutta on lisättävä edelleen. Komissio aikoo tehdä tätä asiaa koskevan ehdotuksen kaasunsaannin turvaamisesta annetun asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä.

 

Mitä komissio aikoo ehdottaa sähköntuotannon monipuolistamiseksi ottaen huomioon, että monipuolistamiskeskustelussa on keskitytty lähinnä kaasualaan?

Sähköä tuotetaan pääasiassa EU:n sisällä ja tuotanto perustuu monipuolisiin lähteisiin ja teknologioihin. Jäsenvaltiot ovat tehneet erilaisia energiavalintoja käytettävissä olevien energialähteiden ja kansallisten mieltymysten tuloksena. Sähköverkkojen yhteenliitännät jäsenvaltioiden välillä ovat ratkaisevassa asemassa, jotta sähkökauppaa voidaan käydä rajojen yli, koska jäsenvaltioiden energiapaletit täydentävät usein toisiaan. Sähkömarkkinoiden muuttuva tilanne erityisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden kasvaessa edellyttää lisätoimia markkinaintegraation syventämiseksi.

 

Energian sisämarkkinat

Mitä komissio tarkoittaa markkinoiden uudella rakenteella? Miksi sellaista tarvitaan?

Vastaaminen sähkömarkkinoiden nykyisiin haasteisiin, erityisesti vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden verkkoon liittämiseen ja energiahuollon varmistamiseen, edellyttää markkinarakennetta, jossa kapasiteettia voidaan koordinoida aluetasolla ja jossa on mahdollisuudet varastointiin ja joustavaan kysyntään vastaamiseen. Tämä parantaa kuluttajien mahdollisuuksia osallistua markkinoihin ja helpottaa rajojen yli käytävää energian kauppaa. Tätä tarkoitusta varten komissio aikoo parantaa rajat ylittävää energian kauppaa koskevia sääntöjä ja ehdottaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä uusiutuvan energian tuottajien integroimiseksi laajoihin sähkömarkkinoihin nykyistä paremmin.

 

Aikooko komissio ehdottaa eurooppalaista energia-alan sääntelyviranomaista?

Komissio harkitsee, miten energia-alan eurooppalaista sääntelykehystä voitaisiin lujittaa, jotta sillä voitaisiin paremmin hallita Euroopan yhä integroituneempaa energiajärjestelmää. Komission mielestä sisämarkkinoiden EU:n laajuista sääntelyä olisi lujitettava lisäämällä merkittävästi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ACERin toimivaltaa ja riippumattomuutta. Tämä on tarpeen, jotta se voisi tehokkaasti valvoa energian sisämarkkinoiden ja niihin liittyvien markkinasääntöjen kehitystä ja käsitellä rajat ylittäviä kysymyksiä, jotka on ratkaistava saumattomien sisämarkkinoiden luomiseksi.

 

Miten komissio aikoo hankkia energiainfrastruktuuriin tarvittavat investoinnit?

Energiainfrastruktuurin rahoitus saadaan tyypillisesti markkinoilta ja verkkojen käyttäjien maksamien tariffien kautta. Vain pieni osa Euroopan infrastruktuurihankkeista tarvitsee avustuksia Verkkojen Eurooppa -välineestä lähteäkseen käyntiin. Tällaisia ovat kaupallisesti kannattamattomat hankkeet, jotka ovat kuitenkin välttämättömiä, koska ne tuottavat ulkoisia vaikutuksia, kuten parantavat toimitusvarmuutta, lisäävät yhteisvastuuta tai tuottavat teknologisia innovaatioita.

Monissa muissa hankkeissa voidaan käyttää muita rahoitusmenetelmiä, joilla saadaan aikaan suuremmat rahoituksen vipuvaikutukset kuin avustuksilla tai suorilla rahoitustuilla. Tällaisia menetelmiä ovat Verkkojen Eurooppa -välineeseen sisältyvät rahoitusvälineet mutta etenkin Euroopan strategisten investointien rahasto, joka tulee olemaan tärkeä Verkkojen Eurooppa -välinettä täydentävä väline Euroopan energiainfrastruktuurihankkeiden rahoittamisessa. Se tulee apuun, kun muista lähteistä ei ole saatavissa kohtuullisin ehdoin korkeamman riskiprofiilin hyväksyvää rahoitusta.

 

Aikooko komissio ehdottaa energiaveroja?

Energiaunionia koskevaan puitestrategiaan ei sisälly energian verotukseen EU:n tasolla liittyviä uusia aloitteita. Komissio kuitenkin kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudella tavalla energiaverotusta sekä kansallisella että EU:n tasolla. Kansallisissa veropolitiikoissa olisi löydettävä tasapaino, jolla kannustetaan nykyistä kestävämpään energiankäyttöön mutta samalla varmistetaan kuluttajille kilpailukykyisesti hinnoitellut, kohtuuhintaiset energiatoimitukset. Komissio aikoo laatia joka toinen vuosi energian hintoja koskevat kertomuksen, jossa analysoidaan perinpohjaisesti verojen, maksujen ja tukien roolia. Tarkoituksena on lisätä energian kustannusten ja hintojen läpinäkyvyyttä.

 

Energiatehokkuus

Mitä konkreettisia toimenpiteitä komissio ehdottaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi?

Rakennuksia ei kunnosteta tarpeeksi, ja erityisesti sellaisten rakennusten energiatehokkuusinvestoinnit laahaavat, joissa asuu alhaisen tulotason vuokralaisia tai omistajia. Lämmitys ja jäähdytys ovat suurin yksittäinen energian kysyntäerä Euroopassa. Komissio aikookin tarkastella uudelleen energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä luodakseen oikeanlaiset puitteet rakennusten energiatehokkuuden edistämiselle. Jäsenvaltioissa saatujen käytännön kokemusten pohjalta komissio aikoo tukea tapoja, joilla rakennuskannan energiatehokkuuden parannuksiin tarvittavan rahoituksen saantia voidaan yksinkertaistaa. Rakennusten energiatehokkuuteen investoiminen on yksi kannattavimmista toimista sekä kansalaisille että yrityksille.

 

Mitä toimenpiteitä komissio ehdottaa energiaköyhyyden poistamiseksi ja muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien tukemiseksi?

Energiaköyhyys johtuu useimmiten tilanteesta, jossa yhdistyvät alhaiset tulot ja yleiset köyhyysolot, energiatehottomat talot ja rakennusten hallintaoikeusjärjestelmä, joka ei kannusta energiatehokkuuteen. Ongelmaa voidaan näin ollen parhaiten pyrkiä ratkaisemaan yhdistelemällä toimenpiteitä. Energiatehokkuuden parantaminen on paras pitkän aikavälin ratkaisu. Jos muita heikommassa asemassa olevia asiakkaita on tarpeen suojata kansallisten, alueellisten tai paikallisviranomaisten toimivaltaan kuuluvin sosiaalipoliittisin keinoin, suoja olisi mieluiten tarjottava yleisen sosiaaliturvajärjestelmän kautta. Jos suoja annetaan energiamarkkinoiden kautta esimerkiksi ns. yhteisvastuuhinnoittelun tai energialaskujen alennusten keinoin, on tärkeää kohdentaa tällaiset järjestelmät oikein, jotta voidaan rajoittaa järjestelmän kokonaiskustannuksia ja järjestelmän piiriin kuulumattomille asiakkaille koituvia lisäkustannuksia.

 

Hiilestä irtautuminen

Miten komissio suunnittelee tekevänsä Euroopasta johtavan uusiutuvan energian tuottajan?

Energiaunionissa varmistetaan, että uusiutuva energia on valtavirtaistettu ja täysin integroitu kestävään, varmaan ja kustannustehokkaaseen energiajärjestelmään. Näin EU pysyy maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa kilpailukykyisen uusiutuvaan energiaan perustuvan teknologian ja innovoinnin sekä älykkäiden ja joustavien energiajärjestelmien ja -palvelujen alalla.

Jotta näin tapahtuisi, komissio aikoo

  • panna nykyisen lainsäädännön kokonaisuudessaan täytäntöön ja vahvistaa uusia markkinasääntöjä uusiutuvan energian tuotannon integroimiseksi tehokkaasti markkinoihin; tarkoituksena on myös kehittää uutta infrastruktuuria ja erityisesti yhteenliitäntöjä;
  • helpottaa yhteistyötä ja uusiutuvaa energiaa koskevien kansallisten politiikkojen ja tukijärjestelmien lähentämistä sisämarkkinoiden kehittämisen ja erityisesti sähkömarkkinoiden uuden markkinarakenteen mukaisesti – tällä varmistetaan kaikkien tuotantolähteiden välinen oikeudenmukainen kilpailu ja kysyntä ja se johtaa uusiutuvien energialähteiden laajempaan tukemiseen rajojen yli;
  • edistää nykyistä kohdennetumpaa uusiutuvia energialähteitä koskevaa tutkimusta ja demonstrointia myös tähän tarkoitukseen osoitettujen EU:n varojen avulla;
  • varmistaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuva lämmitys ja jäähdytys parantavat osaltaan EU:n energian huoltovarmuutta;
  • nopeuttaa hiilestä irtautumista liikennealalla – muun muassa edistämällä sähkön käyttöä liikenteessä ja investointeja edistyneiden biopolttoaineiden tuotantoon – ja jatkaa energia- ja liikennejärjestelmien integrointia.

Näin alennetaan uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden kokonaisrahoituskustannuksia ja helpotetaan vuosille 2020 ja 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

 

Miksi EU:n johtajat päättivät, että EU:n päästövähennystavoitteen on oltava vähintään 40 prosenttia vuonna 2030?

 Tavoite vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2030 mennessä on EU:n ilmastopolitiikan keskeinen päämäärä, jonka EU:n johtajat hyväksyivät lokakuussa 2014.

 

EU:n tasolla kyseessä on kustannustehokas tavoite, joka pitää EU:n tiellä kohti vähähiilisen talouden toteuttamista vuoteen 2050 mennessä. Kansainvälisellä tasolla tämä 40 prosentin päästövähennystavoite toimii pohjana EU:n panokselle uudesta ilmastosopimuksesta Pariisissa joulukuussa 2015 käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa. Sen on määrä osaltaan edistää toimia, jotka ovat tarpeen, jotta maapallon keskilämpötilan nousu jäisi alle kahteen asteeseen teollistumista edeltäneeseen aikaan verrattuna.

 

EU toteuttaa tämän vähintään 40 prosentin päästövähennystavoitteen kustannustehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tämä edellyttää päästövähennyksiä sekä hiilimarkkinoihin osallistuvilla aloilla (EU:n päästökauppajärjestelmä) että muilla aloilla (päästökauppajärjestelmään kuulumattomat alat). Päästökauppaan osallistuvilla aloilla tavoite on 43 prosenttia ja muilla aloilla 30 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna, ja se on saavutettava vuoteen 2030 mennessä. Päästövähennystavoitteen EU:n sisäinen luonne tarkoittaa, että vähennykset on toteutettava EU:ssa.

 

Mitkä ovat vähintään 40 prosentin päästövähennystavoitteen kustannukset ja hyödyt EU:lle ja sen kansalaisille ja yrityksille?

 Vähintään 40 prosentin päästövähennystavoite edistää Junckerin komission ensisijaisia tavoitteita, joita ovat kasvun edistäminen, kilpailukyvyn parantaminen ja työpaikkojen luominen EU:n kansalaisille. Tavoite on realistinen, ja sen saavuttamisen odotetaan parantavan EU:n energian huoltovarmuutta ja resurssitehokkuutta ja samalla edistävän kestävää kasvua ja kilpailukykyä. Sen odotetaan myös piristävän vähähiilisiä investointeja ja lisäävän vähähiilistä teknologiaa tuottavien teollisuudenalojen kysyntää ja tuloja sekä luovan kestäviä työpaikkoja uusille kasvualoille, kuten tekniseen suunnitteluun, perusvalmistukseen, liikennevälineteollisuuteen, rakennusalalle ja liike-elämän palveluihin.

 

Tavoitteen saavuttaminen on EU:n ilmastopolitiikalle ratkaisevan tärkeää, mutta siitä saadaan myös monia energiaan, talouteen ja ympäristöön liittyviä hyötyjä. Energian näkökulmasta päästövähennystavoitteen saavuttaminen johtaa fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähenemiseen. Tämä puolestaan vähentää EU:n talouden haavoittuvuutta polttoainetoimitusten epävarmuudelle ja tuontipolttoaineiden korkeille hinnoille. Polttoainesäästöjen on arvioitu tulevien kahden vuosikymmenen aikana olevan ainakin 18 miljardia euroa[1]. Lisäksi vähähiiliseen talouteen siirtymisen kustannukset eivät merkittävästi eroa kustannuksista, jotka syntyvät joka tapauksessa, koska vanheneva energiajärjestelmä on uusittava. Ympäristön kannalta tavoitteeseen pääsemisen etuna on ilmansaasteiden väheneminen.

 
 

Mitkä ovat seuraavat toimet, jotka komissio aikoo toteuttaa saavuttaakseen kasvihuonekaasujen vähintään 40 prosentin vähennystavoitteen?

 Vuoden 2030 ilmasto- ja energiapuitteet ovat olennainen osa energiaunionia ja edistävät osaltaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

 

EU:n on annettava täytäntöönpanosäädöksiä monista vuoden 2030 ilmasto- ja energiapuitteiden näkökohdista, kun Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt puitteet.

 

Ensimmäinen prioriteetti on markkinavakausvarantoa koskevan komission ehdotuksen hyväksyminen. Se parantaisi EU:n ilmastopolitiikan tärkeimmän välineen, EU:n päästökauppajärjestelmän, toimintaa. Sen jälkeen komissio aikoo tarkastella uudelleen EU:n päästökauppadirektiiviä vuoden 2020 jälkeistä aikaa ajatellen, ja tässä tarkastelussa käsitellään myös hiilivuotoa.

 

Komissio käynnistää vuonna 2015 myös analyysit ja vaikutustenarvioinnit, jotka koskevat kansallisia päästövähennystavoitteita päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla. Tässä otetaan huomioon muun muassa joustomekanismien parantaminen kyseisillä aloilla sekä maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden sisällyttäminen vuoden 2030 puitteisiin. Näistä on määrä esittää lainsäädäntöehdotukset vuoden 2016 alkupuolella.

 

Komissio suunnittelee muutoksia päästökauppajärjestelmään. Mitä muutoksiin sisältyy? Miksi muutos on tarpeen nyt?

 Euroopan parlamentti ja neuvosto keskustelevat parhaillaan komission vuonna 2014 tekemän ehdotuksen pohjalta lainsäädännöstä, jolla uudistettaisiin EU:n päästökauppajärjestelmä sisällyttämällä siihen markkinavakausvaranto. Varanto on suunniteltu parantamaan EU:n päästökauppajärjestelmän häiriönsietokykyä tulevaisuudessa. Samanaikaisesti se mahdollistaa vähähiilisten investointien kannustimien nykyisin vallitsevan merkittävän markkinaylijäämän negatiivisten vaikutusten purkamisen. Lainsäätäjät neuvottelevat tällä hetkellä markkinavakausvarannon rakenteellisista ominaisuuksista, jotka määräävät, millä nopeudella ylijäämäiset päästöoikeudet päätyvät markkinavakausvarantoon.

 

Tämän uudistamisprosessin lisäksi komissio aikoo ehdottaa lisämuutoksia lainsäädäntöön pian sen jälkeen, kun markkinavakausvarantoa koskeva lainsäädäntö on hyväksytty. Nämä lisämuutokset ovat tarpeen, jotta voidaan panna täytäntöön EU:n johtajien strateginen ohjeistus siitä, miten EU:n päästökauppajärjestelmän on määrä toimia vuotta 2030 edeltävän vuosikymmenen aikana. Tässä yhteydessä on määrä nostaa lineaarista vähennysmäärää (eli vauhtia, jolla päästökattoa tiukennetaan vuosittain) 1,74 prosentista 2,2 prosenttiin vuodesta 2021.

 

Lainsäädäntöä muutetaan lisäksi siten, että teollisuus voisi hyötyä hiilivuototoimenpiteistä ja päästöoikeuksien ilmaisesta jakamisesta vuoden 2020 jälkeen EU:n johtajien sopimien periaatteiden mukaisesti.

 

Päästökauppadirektiiviin tehdään muutokset myös oikeusperustan luomiseksi innovointirahaston ja nykyaikaistamisrahaston perustamiselle. Nämä kaksi rahoitusvälinettä rahoitetaan päästöoikeuksien myynnistä vuosina 2021–2030 saatavista tuotoista. Innovointirahastosta tuetaan vähähiilisen teknologian demonstrointitoimia eri puolilla EU:ta ja nykyaikaistamisrahastosta alhaisen tulotason jäsenvaltioiden energiajärjestelmien nykyaikaistamista.

 
 

Mihin toimiin ryhdytään tieliikenteen osalta yleisesti ja henkilöautojen osalta erityisesti?

 Liikenne on energia-alan jälkeen EU:n toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Liikenne aiheuttaa kaikista päästöistä noin viidenneksen, josta noin 80 prosenttia syntyy tieliikenteessä. EU on jo vahvistanut useita politiikkoja ja lainsäädäntöä, joiden tarkoituksena on vähentää näitä päästöjä ja lieventää niiden ilmastonmuutosvaikutuksia. Tällaisia toimia ovat

 

  • pakolliset CO2-tavoitteet henkilö- ja pakettiautoille
  • rekka- ja linja-autojen polttoaineenkulutuksen ja CO2-päästöjen vähentämisstrategia
  • tavoitteet lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta liikenteessä ja vähentää maantieliikenteen polttoaineista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä
  • vaatimus, jonka mukaan julkisten viranomaisten on otettava huomioon energiankulutus ja CO2-päästöt tehdessään ajoneuvohankintoja
  • lainsäädäntö, joka velvoittaa jäsenvaltiot laatimaan kansalliset toimintapolitiikat vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoiden ja niihin liittyvien teknologioiden vaatiman infrastruktuurin kehittämiseksi.

 

EU:n johtajat peräänkuuluttivat kattavaa ja teknologiasta riippumatonta lähestymistapaa päästövähennystavoitteen ja liikenteen energiatehokkuuden edistämiseen sekä sähköiseen liikenteeseen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen liikenteessä myös vuoden 2020 jälkeen. Komissio aikoo nyt tarkastella jo toteutuneiden menestystarinoiden pohjalta välineitä ja toimenpiteitä maantieliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

Komissio järjestää kesäkuussa 2015 sidosryhmäkonferenssin, jossa käsitellään maantieliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.

 

Hallintotapa

Millaiset välineet komissiolla on varmistaa, että energiaunionia koskevat ehdotukset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että jäsenvaltiot ja muut toimijat toteuttavat ne?

Kaikkien Euroopan ja alueiden tasolla sekä kansallisella ja paikallistasolla toteutettavien energiaan liittyvien toimien olisi osaltaan edistettävä energiaunionin tavoitteita johdonmukaisella tavalla. Tämän varmistamiseksi energiaunionia varten luodaan luotettava, läpinäkyvä ja integroitu hallintojärjestelmä. Hallinnolla on määrä turvata energiaunionin tavoitteiden saavuttaminen, erityisesti energian sisämarkkinoiden toteuttaminen ja vuoden 2030 ilmasto- ja energiapuitteiden täytäntöönpano. Hallinto luo myös varmuutta pitkän aikavälin investointeihin. Hallintoprosessin pitäisi virtaviivaistaa energia- ja ilmastopolitiikan nykyisiä suunnittelu- ja raportointimekanismeja ja vähentää tarpeetonta hallintotaakkaa samalla kun valvotaan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Hallinnon olisi samanaikaisesti syvennettävä jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä.Komissio julkaisee vuosittain energiaunionin tilaa koskevan katsauksen, jossa se käsittelee tärkeimpiä kysymyksiä, esittelee tarvittavat tulostavoitteet ja ohjaa poliittista keskustelua.

 

Miten tutkimuksella ja innovoinnilla edistetään energiaunionin tavoitteiden saavuttamista?

Energia-alan tutkimus ja innovointi on nyt luotavan energiaunionin keskeinen osatekijä. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot koordinoivat entistä tiiviimmin energia-alan tutkimusta, jossa aikaansaadut tulokset avaavat uusia mahdollisuuksia luoda tulevaisuutta varten nykyistä varmempi, kestävämpi ja kilpailukykyisempi energiajärjestelmä. 

Monialaisen luonteensa vuoksi tutkimus ja innovointi edistää energiaunionin kaikkia ulottuvuuksia ja auttaa EU:ta saavuttamaan kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteensa.

Energiaunionin tavoitteiden saavuttamista edistää mittavalla tavalla Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpano. Kyseessä on EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma, jonka budjetti on lähes 80 miljardia euroa. Tällä rahoitustuella on merkittävä katalysoiva ja muuta rahoitusta vivuttava vaikutus, kun pyritään kehittämään turvallista, puhdasta ja tehokasta tulevaisuuden energiateknologiaa. Laaja ja kauaskantoinen energia-teema on yksi keskeisistä yhteiskunnallisista haasteista, joihin ohjelmalla pureudutaan. Aihepiirin tutkimuksella on määrä parantaa ihmisten elämänlaatua, suojella ympäristöä ja parantaa eurooppalaisen teollisuuden kestävyyttä ja kilpailukykyä.

 
 

Miten EU:n koheesiopolitiikka edistää energiaunionistrategiaa?

Koheesiopolitiikalla on tärkeä rooli, kun energiaunionia toteutetaan käytännössä hankkeissa, joista kansalaiset saavat energiaan liittyviä hyötyjä. Koheesiopolitiikan alalla on tarjolla merkittävää rahoitusta – noin 38 miljardia euroa vuosina 2014–2020 – investointeihin, joilla pyritään siirtymään kohti vähähiilistä taloutta. Koheesiopolitiikalla autetaan jäsenvaltioita, alueita, paikallisviranomaisia ja kaupunkeja toteuttamaan kipeästi kaivattuja investointeja rakennusten energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan, älyverkkoihin tai kestävään kaupunkiliikenteeseen. Energiaunionin keskeisten tavoitteiden mukaisesti koheesiopoliittisilla investoinneilla autetaan vähentämään kallista energiantuontia, monipuolistamaan energialähteitä, poistamaan energiaköyhyyttä, vähentämään päästöjä, luomaan työpaikkoja ja tukemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Komissio valmistelee parhaillaan lisätuen antamista jäsenvaltioille muun muassa rahoitusvälineitä koskevan teknisen avun muodossa. Tällä avulla on suuri merkitys myös energiatehokkuushaasteisiin vastattaessa.


[1]2030 climate and energy framework impact assessment, s.78, taulukko 14

MEMO/15/4485

Lisätietoa yleisölle:


Side Bar