Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio puolustaa ihmisten vapaata liikkuvuutta

European Commission - MEMO/14/9   15/01/2014

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO HR

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 15.1.2014

Euroopan komissio puolustaa ihmisten vapaata liikkuvuutta

(ks. myös IP/13/1151)

Yli 14 miljoonaa EU:n kansalaista asuu vakituisesti muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaassaan. Vapaa liikkuminen – mahdollisuus asua, työskennellä tai opiskella missä tahansa unionin alueella – onkin eurooppalaisten eniten arvostama EU:n mukanaan tuoma oikeus. Tärkein syy siihen, miksi EU:n kansalaiset käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, on työnteko, ja sen jälkeen tulevat perhesyyt. Kaikista vuonna 2012 jossakin toisessa jäsenvaltiossa asuvista EU:n kansalaisista (ns. liikkuvat EU:n kansalaiset) yli kolme neljäsosaa (78 %) oli työikäisiä (15–64-vuotiaita). Työikäisten osuus jäsenvaltioissa yleensä oli noin 66 prosenttia. Liikkuvien EU:n kansalaisten keskimääräinen työllisyysaste (67,7 %) oli suurempi kuin yleensä (64,6 %).

Työelämän ulkopuolella olevien liikkuvien EU:n kansalaisten (opiskelijoiden, eläkkeensaajien, työnhakijoiden ja työelämän ulkopuolella olevien perheenjäsenten) osuus kaikista liikkuvista EU:n kansalaisista on pieni. Lisäksi 64 % heistä on aiemmin työskennellyt nykyisessä asuinmaassaan. Heistä 79 prosenttia asuu taloudessa, jonka jäsenistä vähintään yksi on työelämässä. Työelämän ulkopuolella olevien unionin sisällä liikkuvien EU:n kansalaisten osuus supistui 34,1 prosentista 30,7 prosenttiin vuosina 2005–2012.

EU:n perussopimuksiin kirjattu kansalaisten vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden olennainen osa ja keskeinen niiden toteutumisen kannalta: se lisää talouskasvua antamalla ihmisille mahdollisuuden matkustaa ja tehdä ostoksia yli rajojen. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus hyödyttää sekä asianomaisia työntekijöitä että jäsenvaltioiden talouksia, sillä se mahdollistaa osaamisen ja vapaiden työpaikkojen yhteensovittamisen EU:n työmarkkinoilla. Talouskriisistä huolimatta EU:ssa on tällä hetkellä täyttämättä noin 2 miljoonaa avointa työpaikkaa.

Euroopan komission 25. marraskuuta antamassa vapaata liikkuvuutta koskevassa tiedonannossa korostetaan jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteistä vastuuta siitä, että EU:n kansalaisten oikeus asua ja työskennellä toisessa EU-maassa turvataan. Lisäksi siinä esitetään konkreettisia tapoja tukea jäsenvaltioiden toimia tällä alalla ja autetaan jäsenvaltioita hyödyntämään vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä etuja. Tiedonannossa myös selvennetään EU:n kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja sosiaalietuuksien saatavuutta sekä tarkastellaan eräiden jäsenvaltioiden esiin ottamia kysymyksiä haasteista, joita liikkuvuudesta voi aiheutua paikallisviranomaisille.

1. Vapaata liikkuvuutta koskeva oikeuskehys

Mitä työntekijöiden vapaa liikkuvuus tarkoittaa?

Jo 1960-luvulta lähtien työntekijät ovat voineet lähteä vapaasti töihin toiseen jäsenvaltioon: tämä oikeus kirjattiin perussopimuksiin jo Euroopan talousyhteisön perustamisvuonna 1957. Oikeus vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 45 artiklassa. Siinä myös kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa.

Asetuksessa (EU) N:o 492/2011 täsmennetään työntekijöiden oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja määritetään alat, joilla kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kielletty. Näitä aloja ovat erityisesti työmahdollisuudet, työehdot, sosiaali- ja veroedut, pääsy koulutukseen, ammattiyhdistysten jäsenyys, asuminen sekä lasten pääsy peruskoulutukseen.

Muista jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden syrjinnän torjuminen ja tietoisuuden lisääminen EU-kansalaisten oikeudesta työskennellä muissa EU-maissa ovat päätavoitteina työntekijöiden vapaan liikkuvuuden helpottamista koskevassa direktiiviehdotuksessa, jonka komissio esitti huhtikuun lopussa vuonna 2013 (ks. IP/13/372, MEMO/13/384 ja SPEECH/13/373) ja joka neuvoston ja Euroopan parlamentin on määrä hyväksyä virallisesti lähiviikkoina.

Työvoiman liikkuvuus EU:ssa on sekä työntekijöiden että jäsenvaltioiden talouksien etujen mukaista. Se hyödyttää vastaanottavia maita, koska yritykset pystyvät täyttämään muuten täyttämättä jääviä avoimia työpaikkoja sekä tuottamaan tavaroita ja palveluja, joita ne eivät muutoin pystyisi tuottamaan. Työvoiman liikkuvuudesta on hyötyä myös siirtotyöläisten alkuperämaille, koska se auttaa muutoin vaikeasti työllistyviä henkilöitä työllistymään ja näin varmistamaan taloudellisen tuen kotimaahan jääneille perheilleen sekä hankkimaan puuttuvaa osaamista ja kokemusta. Kotimaahansa palattuaan nämä työntekijät voivat hyödyntää tätä kokemusta.

Mitä kansalaisten vapaa liikkuvuus tarkoittaa?

Kaikkien EU:n kansalaisten oikeus liikkua vapaasti tunnustettiin Maastrichtin sopimuksessa 20 vuotta sitten tekemättä eroa sen mukaan, onko henkilö työmarkkinoilla vai ei. Kansalaisten vapaa liikkuvuus on EU:n lainsäädännön kansalaisille takaama perusvapaus (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artikla). Tämä oikeus on unionin kansalaisuuden sisintä ydintä.

Vapaata liikkumista ja oleskelua koskevat erityiset säännöt ja edellytykset vahvistetaan jäsenvaltioiden vuonna 2004 hyväksymässä direktiivissä (2004/38/EY).

Vapaa liikkuvuus on EU:n kansalaisuuteen liittyvistä oikeuksista kaikkein arvostetuin: 56 prosenttia Euroopan kansalaisista katsoo, että vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin suurin saavutus. Yhä useammat eurooppalaiset käyttävätkin tätä oikeutta ja asuvat toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Vuoden 2012 lopulla 14,1 miljoonaa EU:n kansalaista asui muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaassaan vähintään vuoden ajan. Eurobarometri-kyselytutkimuksen mukaan yli kaksi kolmesta (67 %) eurooppalaisesta katsoo, että henkilöiden vapaa liikkuminen EU:n sisällä hyödyttää heidän maataan taloudellisesti.

Mitä aikarajoituksia vapaaseen liikkuvuuteen sovelletaan?

Ensimmäiset kolme kuukautta: Jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus oleskella toisen EU-maan alueella kolme kuukautta ilman muita edellytyksiä ja muodollisuuksia.

Ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen: EU:n kansalaisten oikeuteen oleskella toisessa EU-maassa kauemmin kuin kolme kuukautta liittyy tiettyjä edellytyksiä riippuen heidän asemastaan vastaanottavassa maassa:

Työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla sekä heidän perheenjäsenillään on automaattinen oleskeluoikeus.

Työnhakijoilla on oikeus oleskella toisessa EU-maassa ilman muita edellytyksiä enintään kuusi kuukautta ja pidempäänkin, jos he jatkavat työnhakua vastaanottavassa EU-maassa ja heillä on todellisia mahdollisuuksia löytää työtä. Hakiessaan työtä toisesta jäsenvaltiosta he voivat saada työttömyyskorvausta kotijäsenvaltiostaan vähintään kolmen kuukauden ajan, jos he ovat sitä ennen rekisteröityneet työttömäksi kotijäsenvaltiossaan.

Opiskelijoilla ja muilla työelämän ulkopuolella olevilla henkilöillä (esimerkiksi työttömät ja eläkkeensaajat) on oikeus oleskella toisessa EU-maassa yli kolme kuukautta, jos heillä on sekä itseään että perhettään varten riittävät taloudelliset varat, jotta vastaanottavan EU-maan sosiaaliturvajärjestelmälle ei aiheudu rasitetta, ja sairausvakuutus.

Viiden vuoden jälkeen: Viiden vuoden pituisen katkeamattoman laillisen oleskelun jälkeen EU:n kansalainen ja hänen perheenjäsenensä saavat oikeuden oleskella vastaanottavassa EU-maassa pysyvästi. Oikeuden saamisen jälkeen ei enää sovelleta edellytyksiä, jotka olivat voimassa ensimmäisten viiden vuoden aikana.

2. Sosiaaliavustukset ja -etuudet

Kuka on oikeutettu saamaan sosiaaliavustusta?

Sosiaaliavustukset ovat "toimeentulotukea" ja muodostuvat yleensä etuuksista, jotka maksetaan vähimmäiselinkustannusten kattamiseksi, tai avustuksista, jotka maksetaan tietyn elämäntilanteen perusteella.

Toisessa EU-maassa laillisesti asuvia EU:n kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti kyseisen toisen maan kansalaisten kanssa. Tasavertaisen kohtelun periaatteen ansiosta he ovat näin ollen oikeutettuja useimpiin sellaisiin etuuksiin sekä sosiaali- ja veroetuihin, joita vastaanottava EU-maa myöntää omille kansalaisilleen, myös sosiaaliavustukseen.

EU:n lainsäädännössä säädetään kuitenkin suojatoimista tapauksissa, joissa on kyse sosiaaliavustuksen myöntämisestä työelämän ulkopuolella oleville liikkuville EU:n kansalaisille, jotta vastaanottavalle jäsenvaltiolle ei aiheutuisi kohtuutonta taloudellista rasitetta.

Ensimmäiset kolme kuukautta: EU:n lainsäädäntö ei velvoita vastaanottavaa EU-maata myöntämään sosiaaliavustuksia työelämän ulkopuolella oleville EU-kansalaisille oleskelun kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.

Yli kolme kuukautta mutta alle viisi vuotta: Työelämän ulkopuolella olevilla EU:n kansalaisilla ei käytännössä todennäköisesti ole oikeutta sosiaaliavustuksiin, sillä saadakseen oleskeluoikeuden heidän on alunperin pitänyt pystyä osoittamaan kansallisille viranomaisille, että heillä on riittävät varat (ks. edellä).

Jos he hakevat sosiaaliavustuksia esimerkiksi siksi, että heidän taloudellinen tilanteensa on huonontunut, hakemusta on arvioitava tasavertaista kohtelua koskevan oikeuden pohjalta. Myös tämän suhteen EU:n lainsäädännössä säädetään kuitenkin suojatoimista:

Erityistapauksissa sosiaaliavustuksen hakeminen saattaa antaa kansallisille viranomaisille perustellun syyn katsoa, että kyseisestä henkilöstä on tullut kohtuuton rasite maan sosiaaliturvajärjestelmälle.

Jäsenvaltiot voivat myöskin edellyttää, että sosiaaliavustuksen tai maksuihin perustumattoman erityisetuuden (etuudet, joissa on sekä sosiaaliturvan että sosiaaliavustusten piirteitä ja joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 883/2004) saamisen ehtona on, että kansalainen täyttää vaatimukset, jotka koskevat laillisen oleskeluoikeuden saamista kolmea kuukautta pidemmäksi ajaksi. Jäsenvaltio ei kuitenkaan voi automaattisesti kieltäytyä myöntämästä näitä etuuksia työelämän ulkopuolella oleville EU:n kansalaisille. Automaattisesti ei myöskään voida katsoa, ettei tällaisilla henkilöillä ole riittäviä varoja eikä siten oleskeluoikeutta.

Kansallisten viranomaisten olisi arvioitava henkilön tilannetta tapauskohtaisesti useiden tekijöiden perusteella (haettavan etuuden määrä tai kesto, taloudellisten vaikeuksien väliaikainen luonne ja avustuksen myöntämisestä aiheutuva kokonaisrasite kansalliselle sosiaaliturvajärjestelmälle).

Jos viranomaiset katsovat tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, että asianomaisista henkilöistä aiheutuu kohtuuton rasite, oleskeluoikeus voidaan peruuttaa.

Viiden vuoden jälkeen: EU:n kansalaiset, joille on myönnetty pysyvä oleskeluoikeus, ovat oikeutettuja sosiaaliavustuksiin samalla tavoin kuin vastaanottavan EU-maan kansalaiset. EU:n lainsäädännössä ei säädetä poikkeuksista.

Kenellä on oikeus sosiaaliturvaetuuksiin?

Tavanomaisia sosiaaliturvaetuuksia ovat vanhuuseläke, leskeneläke, työkyvyttömyyseläke, sairausetuudet, syntymäavustus, työttömyyskorvaukset, perhe-etuudet ja terveydenhuolto.

Jäsenvaltiot laativat omat sosiaaliturvaa koskevat sääntönsä omien olosuhteidensa mukaisesti. EU koordinoi sosiaaliturvasääntöjä (asetukset (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009) vain siinä määrin kuin se on tarpeen sen takaamiseksi, että EU:n kansalaiset eivät EU:n sisällä muuttaessaan menetä oikeuksiaan sosiaaliturvaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että vastaanottavan maan lainsäädännössä määritellään, mitä etuuksia myönnetään ja millä perusteilla niitä myönnetään (esimerkiksi otetaan huomioon työskentelyjakso) sekä kuinka kauan etuuksia myönnetään ja paljonko niitä maksetaan. Sen vuoksi oikeus etuuksiin vaihtelee EU-maittain.

Asetuksella (EY) N:o 883/2004 pelkästään varmistetaan, että liikkuvat EU:n kansalaiset säilyttävät sosiaaliturvansa muuton jälkeen, pääosin määrittämällä, mikä asianomaisista jäsenvaltioista on vastuussa sosiaaliturvan myöntämisestä.

Työntekijät – sekä palkatut työntekijät että itsenäiset ammatinharjoittajat – ja heidän huollettavanaan olevat henkilöt kuuluvat vastaanottavan maan sosiaaliturvan piiriin samoin edellytyksin kuin maan omat kansalaiset, koska he maksavat maan kansalaisten tavoin sosiaaliturvamaksuja ja veroja julkisiin varoihin, joista kyseiset etuudet rahoitetaan.

Liikkuviin EU-kansalaisiin, jotka eivät työskentele vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ei voida soveltaa työskentelymaata koskevaa sääntöä, koska he eivät työskentele missään maassa. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan EU:n lainsäädännön mukaan vastuu sosiaaliturvan myöntämisestä siirtyy asuinjäsenvaltiolle vasta siinä vaiheessa, kun vakinaisen asuinpaikan vaatimus täyttyy, mikä osoittaa, että henkilöillä on aito yhteys kyseessä olevaan jäsenvaltioon. Vaatimuksella varmistetaan, että työelämän ulkopuolella olevat kansalaiset voivat kuulua toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin vasta siinä vaiheessa, kun he ovat täysin asettautuneet kyseiseen maahan (esimerkiksi heidän perheensä asuu kyseisessä maassa).

3. Liikkuvien EU:n kansalaisten vaikutus kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin

Jäsenvaltioiden ilmoittamien lukujen ja Euroopan komission lokakuussa 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan useimmissa EU-maissa toisen EU-maan kansalaiset eivät käytä sosiaalietuuksia sen enempää kuin vastaanottavan maan omat kansalaisetkaan. Useimmissa tarkastelluista maista sinne muuttaneet EU:n kansalaiset saavat todennäköisemmin asumiseen ja perheeseen liittyviä etuuksia.

Kun tarkastellaan rahaetuuksia kuten sosiaalieläkkeitä, työkyvyttömyysavustuksia ja työllistämisavustuksia, jotka rahoitetaan yleisistä verovaroista eikä asianomaisen henkilön rahoitusosuuksin (ns. erityiset maksuihin perustumattomat etuudet), tutkimus osoittaa, että työelämän ulkopuolella olevien liikkuvien EU:n kansalaisten osuus edunsaajista on erittäin pieni ja että tällaisten avustusten vaikutus julkiseen talouteen on vähäinen. Heidän osuutensa on alle prosentti kaikista tällaisista edunsaajista (jotka ovat EU:n kansalaisia) kuudessa tutkimukseen sisältyneessä maassa (Bulgaria, Itävalta, Kreikka, Malta, Portugali ja Viro) ja 1–5 prosenttia viidessä muussa maassa (Alankomaat, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Suomi).

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että

valtaosa EU:n kansalaisista muuttaa toiseen EU-maahan tehdäkseen työtä

työllisyysaste liikkuvien EU:n kansalaisten keskuudessa on kasvanut viimeisten seitsemän vuoden aikana

liikkuvat EU:n kansalaiset ovat yleensä vastaanottavan maan kansalaisia todennäköisemmin työelämässä (osittain siksi, että heistä useampi kuuluu 15–64 -vuotiaiden ikäryhmään)

työelämän ulkopuolella olevien liikkuvien EU:n kansalaisten osuus kunkin jäsenvaltion kokonaisväestöstä on häviävän pieni, ja se on 0,7–1,0 prosenttia koko EU:n väestöstä.

keskimäärin työelämän ulkopuolella olevien liikkuvien EU:n kansalaisten terveydenhuoltoon liittyvät kustannukset ovat hyvin pienet verrattuna terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin (keskimäärin 0,2 %) tai vastaanottavien maiden talouteen (keskimäärin 0,01 % BKT:stä).

  • Liikkuvien EU:n kansalaisten osuus erityisten maksuihin perustumattomien (eli sekä sosiaaliturvan että sosiaaliavustuksen piirteitä sisältävien) etuuksien saajista on hyvin pieni: alle 1 prosentti kaikista edunsaajista (jotka ovat EU:n kansalaisia) kuudessa maassa (Itävalta, Bulgaria, Viro, Kreikka, Malta ja Portugali); 1–5 prosenttia viidessä muussa maassa (Saksa, Suomi, Ranska, Alankomaat ja Ruotsi) ja yli 5 prosenttia Belgiassa ja Irlannissa (Irlantia koskevat luvut ovat hakemuksiin perustuvia arvioita).

  • Sosiaaliturvajärjestelmien anteliaisuuden ja liikkuvien EU:n kansalaisten määrän välillä ei ole tilastollista yhteyttä.

  • Työelämän ulkopuolella olevista liikkuvista EU:n kansalaisista

  • 64 prosenttia on aiemmin työskennellyt nykyisessä asuinmaassaan

  • 71 prosenttia on eläkkeensaajia, opiskelijoita tai työnhakijoita

79 prosenttia asuu taloudessa, jonka jäsenistä vähintään yksi on työelämässä.

Tuorein tutkimus vahvistaa muiden tutkimusten tuloksia, jotka kaikki osoittavat, että muista jäsenvaltioista tulevat työntekijät ovat nettomaksajia vastaanottavan maan julkisiin varoihin. Muista jäsenvaltioista tulevat siirtotyöläiset maksavat yleensä vastaanottavan maan talousarvioon enemmän veroja ja sosiaaliturvamaksuja kuin saavat etuuksia, koska he ovat yleensä nuorempia ja useammin mukana työelämässä kuin vastaanottavan maan oma työvoima. Tällaisia tutkimuksia ovat kansainvälistä muuttoliikettä koskeva OECD:n tutkimus OECD's International Migration Outlook 2013, Yhdistyneen kuningaskunnan muuttoliikkeen verokustannusten ja -etujen arviointia koskeva Centre for Research and Analysis of Migrationin tutkimus Assessing the Fiscal Costs and Benefits of A8 Migration to the UK ja äskettäinen Centre for European Reformin tutkimus.

4. Miten mahdolliseen väärinkäyttöön puututaan?

Mitä välineitä EU:n lainsäädäntö tarjoaa jäsenvaltioille väärinkäytön estämiseksi?

EU:n lainsäädäntö sisältää vahvoja suojatoimia, joilla voidaan estää vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden väärinkäyttö.

Kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevat EU:n säännöt antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa tuloksellisia ja välttämättömiä toimenpiteitä väärinkäytön, kuten petosten ja lumeavioliittojen tai muiden sellaisten keinotekoisten tai vilpillisten toimien, joiden ainoana tarkoituksena on saada oikeus liikkua vapaasti, torjumiseksi epäämällä tai peruuttamalla direktiivin 2004/38/EY (35 artikla) mukaiset oikeudet. Tällaisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, ja niiden osalta on sovellettava direktiivissä säädettyjä menettelytapoja.

Kansalliset viranomaiset voivat tutkia yksittäisiä tapauksia, jos niillä on syytä epäillä väärinkäyttöä. Mikäli ne tulevat siihen tulokseen, että väärinkäyttöä on tosiasiallisesti esiintynyt, ne voivat peruuttaa henkilön oleskeluoikeuden ja karkottaa kyseisen henkilön alueeltaan.

Arvioituaan asianmukaiset olosuhteet ja petoksen vakavuudesta riippuen (esimerkiksi asiakirjojen väärentäminen tai lumeavioliitto, johon liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta) viranomaiset voivat myös tulla siihen tulokseen, että kyseinen henkilö muodostaa aidon, jatkuvan ja riittävän vakavan uhan yleiselle järjestykselle, ja tämän perusteella maasta karkottamisen lisäksi antaa kyseiselle henkilölle maahantulokiellon, joka estää henkilöä palaamasta maahan tietyn määräajan kuluessa.

Mitä komissio aikoo tehdä jäsenvaltioiden esille ottamien ongelmien ratkaisemiseksi?

Euroopan komissio esitteli 25. marraskuuta viisi konkreettista toimenpidettä, joiden onnistuminen edellyttää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Kyse on konkreettisista esimerkeistä siitä, miten EU voi auttaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia maksimoimaan EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden edut, torjumaan väärinkäyttöä ja petoksia, puuttumaan sosiaaliseen osallisuuteen liittyviin ongelmiin ja hyödyntämään saatavilla olevaa rahoitusta käytännössä.

  • Torjutaan lumeavioliittoja: Komissio auttaa kansallisia viranomaisia panemaan EU:n säännöt täytäntöön laatimalla viimeistään keväällä 2014 lumeavioliitto-ongelmaa koskevan käsikirjan, jonka avulla jäsenvaltiot voivat puuttua vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden mahdolliseen väärinkäyttöön.

  • Sovelletaan sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevia EU:n sääntöjä: Komissio on tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa selkeyttänyt vakinaisen asuinpaikan vaatimusta, josta säädetään sosiaaliturvan koordinointia koskevissa EU:n säännöissä (asetus (EY) N:o 883/2004). Komissio julkaisi asiasta käytännön oppaan 13. tammikuuta 2014 (IP/14/13). Vaatimuksella varmistetaan, että työelämän ulkopuolella olevat kansalaiset voivat kuulua toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin vasta siinä vaiheessa, kun he ovat täysin asettautuneet kyseiseen maahan (esimerkiksi heidän perheensä asuu kyseisessä maassa).

  • Puututaan sosiaalista osallisuutta koskeviin ongelmiin: Jäsenvaltioita autetaan lisäämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) käyttöä sosiaalista osallisuutta koskevien haasteiden ratkaisemiseksi: ohjelmakaudella 2014–2020 vähintään 20 prosenttia ESR:n määrärahoista kussakin jäsenvaltiossa on käytettävä sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja köyhyyden ja kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen (nykyään tämä osuus on noin 17%). Lisäksi ESR:stä voidaan rahoittaa kaikkien sidosryhmien valmiuksien kehittämistä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Jäsenvaltioille on tarkoitus antaa poliittista ohjausta, jotta ne kehittäisivät sosiaalista osallisuutta edistäviä ohjelmia ESR:n tuella. Tämä koskee sekä niitä jäsenvaltioista, joiden kansalaisia muuttaa muihin jäsenvaltioihin, että vastaanottavia jäsenvaltioita. Komissio jatkaa toimia, joilla pyritään parantamaan paikallisviranomaisten valmiuksia hyödyntää tehokkaasti Euroopan rakenne- ja investointirahastoja.

  • Edistetään parhaiden toimintatapojen vaihtoa paikallisviranomaisten parissa: Komissio auttaa paikallisviranomaisia vaihtamaan eri puolilla Eurooppaa kehitettyjä parhaita käytäntöjä vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyviin ongelmiin puuttumiseksi. Komissio aikoo laatia tutkimuksen, jossa arvioidaan vapaan liikkuvuuden vaikutuksia kuudessa suuressa kaupungissa. Tutkimus on tarkoitus esitellä eri puolilta Eurooppaa tulevien kaupunginjohtajien kokouksessa 11. helmikuuta 2014.. Kokouksen yhteydessä komissio haluaa auttaa kaupunginjohtajia ratkaisemaan heidän kotikuntaansa liittyviä mahdollisia ongelmia, tarjota heille mahdollisuuden vaihtaa parhaita käytäntöjä ja antaa ohjeistusta EU:n rahoituksen hakemisesta yhteiskuntaan integroitumista varten. Kokousta isännöi alueiden komitea.

  • Sovelletaan vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n sääntöjä käytännössä: Komissio asettaa ennen vuoden 2014 loppua saataville verkkokoulutusmoduulin, joka auttaa paikallisviranomaisten henkilökuntaa parantamaan tietämystään vapaata liikkuvuutta koskevasta oikeudesta ja soveltamaan sitä. Komissio on ehdottanut, että kaikissa jäsenvaltioissa perustettaisiin elimiä, jotka antavat työelämässä oleville liikkuville EU:n kansalaisille oikeusneuvontaa ja tiedotusta (ks. IP/13/372). Komissio aikoo 17. tammikuuta 2014 esittää ehdotuksen Eures-verkoston (Euroopan työnvälitysverkosto) nykyaikaistamiseksi siten, että vahvistetaan työvoimapalvelujen asemaa ja vaikutuksia kansallisella tasolla, parannetaan työvoiman liikkuvuuden koordinointia EU:ssa ja kehitetään Eures-verkostosta kattava eurooppalainen työnvälitys- ja rekrytointiväline. Tällä hetkellä 47 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että ongelmat, joihin he törmäävät muuttaessaan toiseen EU-maahan, johtuvat siitä, että paikalliset viranomaiset eivät tunne EU:n kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen riittävän hyvin.

Lisätietoja

Euroopan komission tutkimus työelämän ulkopuolella olevien liikkuvien EU:n kansalaisten vaikutuksesta sosiaaliturvaan:

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=fi&catId=89&newsId=1980&furtherNews=yes

Euroopan komissio – vapaa liikkuvuus EU:ssa

http://ec.europa.eu/justice/citizen/move-live/index_en.htm

Tietoa sosiaaliturvan yhteensovittamisesta:

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=fi&catId=849

Euroopan komission varapuheenjohtajan ja oikeusasioista vastaavan komissaarin Viviane Redingin kotisivu:

http://ec.europa.eu/reding

Työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavan komissaarin László Andorin kotisivu:

http://ec.europa.eu/andor

Varapuheenjohtaja Reding Twitterissä: @VivianeRedingEU

Komissaari Andor Twitterissä: @LaszloAndorEU

Liite

Liite 1: Vapaa liikkuvuus on kaikkein arvostetuin oikeus

Lähde: Eurobarometri 79, kevät 2013

Liite 2: Yleinen käsitys vapaasta liikkuvuudesta

Lähde: Flash Eurobarometri 365 Euroopan unionin kansalaisuudesta, s. 44.

Liite 3: Miten moni EU:n kansalaisista on ns. liikkuva?

Vuosittainen kansalliset rajat ylittävä liikkuvuus EU:ssa verrattuna USA:han ja Australiaan.

Lähde: OECD:n Economic Survey of the EU – 2012.

Liite 4: Liikkuvat EU:n kansalaiset ovat todennäköisesti useammin työelämässä mukana kuin jäsenvaltioiden omat kansalaiset

Kaaviossa kuvataan jäsenvaltioissa asuvien työikäisten (15–64-vuotiaiden) liikkuvien EU-kansalaisten määriä.

Lähde: Eurostat, EU:n työvoimatutkimus (taulukko lfsa_argan). Huom.: Kaaviossa esitetään vain ne maat, joissa on eniten liikkuvia EU-kansalaisia. Näissä 17 jäsenvaltiossa olevat liikkuvat EU-kansalaiset muodostivat 99 prosenttia kaikista liikkuvista EU-kansalaisista vuonna 2012.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website