Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

EU:n talouden ohjausjärjestelmä lyhyesti

Commission Européenne - MEMO/13/979   12/11/2013

Autres langues disponibles: FR EN DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO HR

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 12. marraskuuta 2013

EU:n talouden ohjausjärjestelmä lyhyesti

Talous-, finanssi- ja valtionvelkakriisin yhteydessä saadut kokemukset ovat johtaneet EU:n sääntöjen uudistamiseen, kuten budjetti- ja talouspolitiikan uusien valvontajärjestelmien ja uuden talousarvioaikataulun käyttöönottoon.

Uudet säännöt (jotka on otettu käyttöön talouspolitiikan ohjauspaketilla, budjettikuripaketilla ja sopimuksella talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta) perustuvat talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon, johon EU:n päätöksentekoaikataulu pohjautuu. Tämän integroidun järjestelmän avulla voidaan varmistaa selkeämmät säännöt, kansallisten politiikkojen koordinoinnin parantaminen koko vuoden ajan, säännöllinen seuranta ja nopeammat seuraamukset sääntöjen rikkomisesta. Tämä auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan talousarviota ja uudistuksia koskevat sitoumuksensa ja samalla vahvistaa talous- ja rahaliittoa.

Seuraavassa esitellään sääntöuudistuksen keskeiset piirteet.

KOORDINOINTIA LÄPI VUODEN: TALOUSPOLITIIKAN EU-OHJAUSJAKSO

Ennen kriisiä julkista taloutta ja talouspolitiikkaa koskeva suunnittelu tapahtui EU:ssa eri prosessien kautta. Ei ollut kattavaa näkemystä kansallisen tason toimista, eikä jäsenvaltioilla ollut mahdollisuutta keskustella EU:n taloutta koskevasta yhteisestä strategiasta.

Koordinointi ja ohjeistus

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso, joka otettiin käyttöön vuonna 2010, varmistaa, että jäsenvaltiot keskustelevat julkista taloutta ja talouspolitiikkaa koskevista suunnitelmistaan EU-kumppaniensa kanssa tiettyinä aikoina ympäri vuoden. Näin ne voivat kommentoida toistensa suunnitelmia, ja komissio pystyy antamaan toimintaohjeita ajoissa, ennen kuin päätökset tehdään kansallisella tasolla. Komissio seuraa myös, etenevätkö jäsenvaltiot kohti EU:n pitkän aikavälin kasvustrategiassa eli Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettuja tavoitteita, jotka koskevat työllisyyttä, koulutusta, innovointia, ilmastoa ja köyhyyden vähentämistä.

Selkeä aikataulu

Kierros alkaa aina marraskuussa vuotuisella kasvuselvityksellä (yleiset EU:n talouden painopisteet), jossa jäsenvaltioille annetaan toimintaohjeita seuraavaa vuotta varten.

Keväällä julkaistavissa maakohtaisissa suosituksissa jäsenvaltioille tarjotaan räätälöityjä ohjeita, jotka koskevat syvempiä rakenteellisia uudistuksia. Niiden toteuttaminen kestää usein kauemminkin kuin vuoden.

Euroalueen talousarvioseuranta tiivistyy vuoden loppua kohti, kun jäsenvaltiot toimittavat alustavat talousarviosuunnitelmansa komissiolle. Komissio arvioi suunnitelmat, ja euroalueen valtiovarainministerit keskustelevat niistä. Komissio tarkastelee myös koko euroalueen finanssipolitiikan viritystä.

Komissio seuraa tavoitteiden ja uudistusten toteuttamista useita kertoja vuodessa. Erityishuomion kohteena ovat euroalue ja ne jäsenvaltiot, joilla on julkiseen talouteen tai rahoitukseen liittyviä ongelmia.

  • Marraskuu: Vuotuisessa kasvuselvityksessä esitetään EU:n yleiset talouden painopisteet seuraavaksi vuodeksi. Varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa tarkastellaan, onko jäsenvaltioiden talouksissa epätasapainotiloja. Komissio julkaisee lausuntonsa alustavista talousarviosuunnitelmista (kaikki euroalueen maat) ja talouskumppanuusohjelmista (euroalueen maat, joilla on liiallinen budjettialijäämä). Myös euroalueen valtiovarainministerit keskustelevat talousarviosuunnitelmista.

  • Joulukuu: Euroalueen jäsenvaltiot hyväksyvät lopulliset vuositalousarvionsa, joissa ne ottavat huomioon komission ohjeet ja valtiovarainministereiden lausunnot.

  • Helmikuu/maaliskuu: Euroopan parlamentti ja neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltioiden ministerit (työllisyys, talous ja rahoitus sekä kilpailukyky) keskustelevat vuotuisesta kasvuselvityksestä. Komissio julkaisee talven talousennusteensa. Eurooppa-neuvosto hyväksyy EU:n talouden painopisteet vuotuisen kasvuselvityksen perusteella. Näihin aikoihin komissio julkaisee perusteelliset tarkastelut niistä jäsenvaltioista, joiden taloudessa saattaa olla epätasapainotiloja (varoitusmekanismia koskevan kertomuksen perusteella).

  • Huhtikuu: Jäsenvaltiot toimittavat vakaus-/lähentymisohjelmansa (keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmansa) ja kansalliset uudistusohjelmansa (taloussuunnitelmansa), joiden pitäisi olla linjassa kaikkien aiempien EU:n suositusten kanssa. Ohjelmat on toimitettava komissiolle vuosittain mielellään 15. huhtikuuta mennessä ja joka tapauksessa viimeistään 30. huhtikuuta. Eurostat julkaisee varmennetut velka- ja alijäämätiedot edelliseltä vuodelta. Niiden perusteella tarkistetaan, saavuttavatko jäsenvaltiot julkista taloutta koskevat tavoitteensa.

  • Toukokuu: Komissio ehdottaa maakohtaisia suosituksia, jotka ovat kullekin jäsenvaltiolle räätälöityjä ohjeita. Ne perustuvat vuotuisessa kasvuselvityksessä määritettyihin painopisteisiin sekä tietoihin, joita saadaan huhtikuussa toimitetuista suunnitelmista. Komissio julkaisee toukokuussa kevään talousennusteensa.

  • Kesäkuu/heinäkuu: Eurooppa-neuvosto vahvistaa maakohtaiset suositukset, ja EU:n ministerit keskustelevat niistä neuvostossa. Jäsenvaltioiden valtiovarainministerit hyväksyvät suositukset heinäkuussa.

  • Lokakuu: Euroalueen jäsenvaltiot toimittavat seuraavan vuoden alustavat talousarviosuunnitelmansa komissiolle (viimeistään 15. lokakuuta). Jos suunnitelma ei vastaa jäsenvaltion keskipitkän aikavälin tavoitteita, komissio voi pyytää jäsenvaltiota laatimaan uuden esityksen.

VASTUULLISEMPI BUDJETOINTI

Vakaus- ja kasvusopimus tehtiin yhteisvaluutan käyttöönoton yhteydessä terveen julkisen talouden varmistamiseksi. Tapa, jolla se pantiin täytäntöön ennen kriisiä, ei kuitenkaan estänyt julkisen talouden vakavien epätasapainotilojen syntymistä eräissä jäsenvaltioissa.

Sopimusta on uudistettu talouspolitiikan ohjauspaketilla (ns. six-pack, tullut voimaan joulukuussa 2011) ja budjettikuripaketilla (ns. two-pack, tullut voimaan toukokuussa 2013) ja sopimuksella talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (tullut voimaan tammikuussa 2013 25 allekirjoittajamaassa).

Tiukemmat säännöt

  1. Julkisen sektorin alijäämän ja velkaantumisen ylärajat: Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätyt ylärajat ovat 3 prosenttia suhteessa BKT:hen alijäämän osalta ja 60 prosenttia suhteessa BKT:hen julkisen velan osalta. Nämä rajat on vahvistettu sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta, ja ne ovat edelleen voimassa.

  2. Painopiste velkaan: Uusien sääntöjen mukaan 60 prosentin velkarajaa on sovellettava myös käytännössä. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot voidaan asettaa liiallisen alijäämän menettelyyn, jos niiden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen eikä se supistu riittävästi (eli 60 prosentin ylittävä osuus ei pienene keskimäärin vähintään 5 prosenttia vuodessa kolmen vuoden aikana).

  3. Uusi menojen kasvun vertailuarvo: Uusien sääntöjen mukaan julkiset menot eivät saa kasvaa keskipitkän aikavälin potentiaalista BKT:n kasvua nopeammin, ellei menojen kasvua tasapainoteta riittävillä tuloilla.

  4. Julkisen talouden perusrahoitusaseman merkitys: Vakaus- ja kasvusopimuksessa keskitytään enemmän julkisen talouden parantamiseen rakenteellisesti (ottaen huomioon talouden taantuman tai kertaluonteisten toimenpiteiden vaikutukset alijäämään). Jäsenvaltiot asettavat omat julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa, jotka päivitetään vähintään joka kolmas vuosi. Tavoitteena on, että rakenteellinen rahoitusasema paranee 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodessa. Tämä luo turvamarginaalin sen varalta, että kolmen prosentin alijäämätavoite ylittyy. Jäsenvaltioiden, ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden, joiden velka ylittää 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, edellytetään parantavan rahoitusasemaansa taloudellisesti hyvinä aikoina enemmän ja taloudellisesti huonoina aikoina vähemmän.

  5. 25 jäsenvaltion finanssipoliittinen sopimus: Talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteet on tammikuusta 2014 alkaen kirjattava kansalliseen lainsäädäntöön ja rakenteelliset alijäämät on rajoitettava 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen (alijäämä voi nousta 1 prosenttiin, jos velka suhteessa BKT:hen on selvästi alle 60 prosenttia). Tätä kutsutaan finanssipoliittiseksi sopimukseksi. Lisäksi sopimuksessa todetaan, että automaattisten korjausmekanismien olisi käynnistyttävä, jos rakenteellisen alijäämän raja rikkoutuu (tai ei pysytä siihen johtavalla sopeutusuralla). Tällöin jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä, miten ja koska ne korjaavat tilanteen seuraavien talousarvioiden aikana.

  6. Kriisiaikainen joustavuus: Keskittymällä julkisen talouden perusrahoitusasemaan keskipitkällä aikavälillä vakaus- ja kasvusopimusta voidaan soveltaa joustavasti kriisin aikana. Jos kasvu heikkenee odottamatta, jäsenvaltioille, joiden budjettialijäämä on yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, voidaan antaa lisäaikaa alijäämän korjaamiseksi, kunhan ne ovat toteuttaneet tarvittavat rakenteelliset toimenpiteet. Näin tehtiin vuonna 2012 Espanjan, Portugalin ja Kreikan osalta ja vuonna 2013 Ranskan, Alankomaiden, Puolan ja Slovenian osalta.

Tehokkaampi sääntöjen täytäntöönpano

  1. Parempi ennalta ehkäiseminen: Jäsenvaltioita arvioidaan sen suhteen, ovatko ne saavuttaneet keskipitkän aikavälin tavoitteensa. Edistystä arvioidaan aina huhtikuussa, jolloin jäsenvaltiot esittävät vakaus-/lähentymisohjelmansa (kolmivuotiset talousarviosuunnitelmansa, joista ensimmäinen koskee euroalueen maita ja jälkimmäinen muita EU-maita). Nämä julkaistaan, ja komissio ja neuvosto tarkastelevat niitä kolmen kuukauden kuluessa. Neuvosto voi antaa lausunnon tai pyytää jäsenvaltioita tekemään muutoksia suunnitelmiin.

  2. Ennakkovaroitus: Jos keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavalta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi, komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen, joka neuvoston on vahvistettava ja joka voidaan julkaista. Tämän jälkeen tilannetta seurataan koko vuoden ajan ja jos tilannetta ei korjata, komissio voi ehdottaa korollisen talletuksen tekemistä. Talletuksen määrä on 0,2 prosenttia (vain euroalue), ja sitä koskevan ehdotuksen hyväksyy neuvosto. Talletus voidaan palauttaa jäsenvaltiolle, jos se korjaa poikkeaman.

  3. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely: Jos jäsenvaltio rikkoo joko alijäämä- tai velkakriteereitä, se asetetaan liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn, jossa sitä tarkkaillaan lähemmin (yleensä joka kolmas tai kuudes kuukausi) ja sille vahvistetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi. Komissio tarkkailee kriteerien noudattamista ympäri vuoden säännöllisten talousennusteiden ja Eurostatin velka- ja alijäämätietojen perusteella.

  4. Nopeammat seuraamukset: Liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä olevien euroalueen jäsenvaltioiden taloudelliset seuraamukset lankeavat nopeammin ja niitä voidaan asteittain korottaa. Jos alijäämä ei supistu, siitä voidaan määrätä sakko, jonka suuruus on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sakon suuruus voi olla enintään 0,5 prosenttia, jos havaitaan tilastollinen petos, ja seuraamuksiin voi liittyä koheesiorahoituksen lykkääminen (koskee muitakin kuin euroalueen maita). Samoin niille 25 jäsenvaltiolle, jotka ovat allekirjoittaneet talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, voidaan määrätä sakko, jonka suuruus on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, jos ne eivät saata finanssipoliittista sopimusta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

  5. Uusi äänestysjärjestelmä: Useimpia liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn puitteissa määrättäviä seuraamuksia koskevat päätökset tehdään käänteisellä määräenemmistöäänestyksellä, mikä tarkoittaa sitä, että neuvoston katsotaan hyväksyneen sakot, ellei jäsenvaltioiden määräenemmistö vastusta tätä. Tämä ei ollut mahdollista ennen talouspolitiikan ohjauspaketin voimaantuloa. Lisäksi ne 25 jäsenvaltiota, jotka ovat allekirjoittaneet talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, ovat sopineet käyttävänsä käänteistä määräenemmistöäänestystä vastaavaa menettelyä myös prosessin aikaisemmassa vaiheessa, esimerkiksi päätettäessä asettaa jäsenvaltio liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn.

VALVONNAN TIUKENTAMINEN EUROALUEELLA

Kriisi on osoittanut, että yhden euroalueen jäsenvaltion vaikeudet voivat levitä naapurimaihin. Tämän vuoksi valvontaa on tiukennettava ongelmien leviämisen estämiseksi ennen kuin niistä tulee järjestelmällisiä.

Two-pack-asetuksilla, jotka tulivat voimaan 30. toukokuuta 2013, otettiin käyttöön uusi euroalueen seurantakierros, jossa jäsenvaltiot (lukuun ottamatta niitä, joihin sovelletaan makrotalouden sopeutusohjelmaa) toimittavat alustavat talousarviosuunnitelmansa komissiolle aina lokakuussa. Komissio antaa niistä lausuntonsa.

Näin voidaan myös seurata perusteellisemmin niitä euroalueen maita, joilla on liiallinen alijäämä, ja valvoa tiukemmin niitä, joilla on vakavampia vaikeuksia.

  • Jäsenvaltioiden, jotka ovat liiallisen alijäämän menettelyssä, on toimitettava säännöllisesti edistymistä koskeva selvitys, jossa kerrotaan, miten alijäämää korjataan. Komissio voi nyt pyytää lisätietoja tai suosittaa lisätoimia niille, joilla on vaarana, että alijäämää ei saada korjattua määräaikaan mennessä. Euroalueen jäsenvaltioiden, joilla on liiallinen alijäämä, on toimitettava myös talouskumppanuusohjelma, joka sisältää seikkaperäisiä julkista taloutta ja rakenneuudistuksia koskevia suunnitelmia (esim. eläkejärjestelmää, verotusta tai julkista terveydenhuoltoa koskevia), joilla niiden alijäämä korjataan kestävällä tavalla.

  • Jäsenvaltiot, joilla on taloudellisia vaikeuksia tai jotka kuuluvat Euroopan vakausmekanismin mukaiseen ennalta varautuvan tuen ohjelmiin, asetetaan tehostettuun valvontaan, toisin sanoen komissio tekee niihin säännöllisesti tarkastusmatkoja ja niiden on toimitettava lisätietoja finanssisektoristaan.

  • Rahoitusapuohjelmat: Jäsenvaltiota, jonka vaikeuksilla voi olla merkittäviä haittavaikutuksia muuhun euroalueeseen, voidaan pyytää laatimaan täydellinen makrotalouden sopeutusohjelma. Päätöksen tästä tekee neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella. Rahoitusavun saamiseksi jäsenvaltion on suostuttava neljännesvuosittaisiin tarkastusmatkoihin ja muihin tiukkoihin ehtoihin.

  • Ohjelman jälkeinen valvonta: Jäsenvaltiota valvotaan ohjelman jälkeen niin kauan kuin 75 prosenttia rahoitusavusta on maksamatta takaisin.

SEURANTA ULOTETAAN MAKROTALOUDEN EPÄTASAPAINOON

Talouspolitiikan six-pack-ohjauspaketilla otettiin kriisistä saatujen kokemusten perusteella käyttöön talouspolitiikan seurantajärjestelmä, joka täydentää talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon kuuluvaa tavanomaista valvontaa. Tätä kutsutaan makrotalouden epätasapainoa koskevaksi menettelyksi, ja siihen sisältyy useita toisiaan seuraavia vaiheita:

  • Parempi ennalta ehkäiseminen: Kaikki jäsenvaltiot toimittavat myös jatkossa kansallisen uudistusohjelman; tämä tapahtuu nyt vuosittain huhtikuussa. Komissio julkaisee ohjelmat ja tutkii ne varmistaakseen, että kaikki suunnitellut uudistukset ovat EU:n kasvua ja työllisyyttä koskevien painopisteiden mukaisia, mukaan lukien pitkän aikavälin kasvua koskeva EU 2020 -strategia.

  • Ennakkovaroitus: Jäsenvaltioiden talouden mahdollista epätasapainoa tutkitaan 11 indikaattorin sekä lisäindikaattoreiden ja muun tiedon avulla. Niillä mitataan talouden kehitystä ajan mittaan. Komissio julkaisee vuosittain marraskuussa varoitusmekanismia koskevan kertomuksen (ks. MEMO/12/912). Kertomuksessa kartoitetaan, mitä jäsenvaltioita on analysoitava lisää (perusteellinen tarkastelu), mutta ei tehdä mitään päätelmiä.

  • Perusteellinen tarkastelu: Komissio suorittaa perusteellisen tarkastelun niistä jäsenvaltioista, jotka varoitusmekanismia koskevan kertomuksen mukaan ovat vaarassa kärsiä epätasapainosta. Perusteellinen tarkastelu julkaistaan keväällä, ja siinä joko vahvistetaan epätasapainon olemassaolo tai todetaan, että sitä ei ole, riippumatta siitä, onko mahdollinen epätasapaino liiallinen vai ei. Jäsenvaltioita pyydetään ottamaan perusteellisen tarkastelun päätelmät huomioon seuraavaa vuotta koskevissa uudistussuunnitelmissaan. Mahdolliset jatkotoimet sisällytetään niihin neuvoihin, joita komissio antaa kullekin jäsenvaltiolle maakohtaisissa suosituksissaan toukokuun lopussa.

  • Liiallista epätasapainoa koskeva menettely: Jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on liiallinen epätasapainotila, se voi suosittaa neuvostolle, että jäsenvaltio laatii korjaussuunnitelman, johon sisältyvät uusien toimenpiteiden määräajat. Neuvosto hyväksyy tämän suosituksen. Komissio ja neuvosto valvovat jäsenvaltiota vuoden aikana tarkistaakseen, toteutetaanko korjaussuunnitelman mukaisia toimenpiteitä.

  • Euroalueen jäsenvaltioiden sakot: Sakot ovat aina vasta viimeinen keino (niitä ei määrätä epätasapainotiloista sinänsä), jos korjaustoimenpiteet jätetään toistuvasti toteuttamatta. Jos komissio toistuvasti katsoo, että euroalueen jäsenvaltion korjaussuunnitelma ei ole tyydyttävä, se voi ehdottaa, että neuvosto määräisi sakon, jonka suuruus on 0,1 prosenttia suhteessa jäsenvaltion BKT:hen. Lisäksi voidaan määrätä seuraamuksia ja korottaa niitä, jos jäsenvaltio ei toteuta suunnitelman mukaisia toimia (aluksi seuraamuksena on korollinen talletus, jonka määrä on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen; tämä määrä voidaan muuntaa sakoksi, jos toimenpiteitä ei edelleenkään panna täytäntöön). Seuraamukset hyväksytään, ellei jäsenvaltioiden määräenemmistö vastusta niitä.

TULEVAA KEHITYSTÄ KOSKEVA SUUNNITELMA

Kolmen viime vuoden aikana toteutetut uudistukset ovat ennennäkemättömiä, mutta kriisi on osoittanut, kuinka paljon jäsenvaltioiden talouksien välinen riippuvuus on lisääntynyt talous- ja rahaliiton perustamisen jälkeen. Euroalueen maiden on tarpeen tehdä läheisempää yhteistyötä, jotta politiikkaa koskevissa päätöksissä, joita maat tekevät, otetaan huomioon euroalueen muidenkin jäsenvaltioiden edut.

Euroopan komission ajatuksia tulevaisuudesta voi lukea hahmotelmasta tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi. Se julkaistiin 28. marraskuuta 2012 (ks. IP/12/1272). Suunnitelmassa esitetään, kuinka järjestelmää voidaan kehittää tulevina kuukausina ja vuosina vähän kerrassaan.

Komissio on jo kehitellyt omia ideoitaan suurien rakenneuudistusten ennakkokoordinointia koskevasta kehyksestä ja lähentymis- ja kilpailukykyvälineestä, joiden tarkoituksena on tukea niitä jäsenvaltioita, jotka toteuttavat vaikeita uudistuksia (ks. IP/13/248). Näitä koskevat ehdotukset laaditaan Eurooppa-neuvoston keskustelujen perusteella.

LISÄTIETOJA

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso:

http://ec.europa.eu/europe2020/making-it-happen/index_fi.htm

Liiallisia alijäämiä koskeva menettely (ml. käynnissä olevat menettelyt maittain):

http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/sgp/corrective_arm/index_en.htm

Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely (ml. käynnissä olevat menettelyt maittain):

http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/macroeconomic_imbalance_procedure/index_en.htm

Yhteyshenkilöt:

Olivier Bailly (+32 2 296 87 17)

Sarah Collins (+32 2 296 80 76)

Simon O'Connor (+32 2 296 73 59)

Vandna Kalia (+32 2 299 58 24)


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site