Navigation path

Left navigation

Additional tools

EU:n talouden ohjausjärjestelmä lyhyesti

European Commission - MEMO/13/979   28/05/2014

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO HR

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 28. toukokuuta 2014

EU:n talouden ohjausjärjestelmä lyhyesti

Talous-, finanssi- ja valtionvelkakriisin yhteydessä saadut kokemukset ovat johtaneet EU:n sääntöjen uudistamiseen, kuten budjetti- ja talouspolitiikan uusien valvontajärjestelmien ja uuden talousarvioaikataulun käyttöönottoon euroalueella.

Uudet säännöt (jotka on otettu käyttöön talouspolitiikan ohjauspaketilla, budjettikuripaketilla ja sopimuksella talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta) perustuvat talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon, johon EU:n päätöksentekoaikataulu pohjautuu. Tämän integroidun järjestelmän avulla voidaan varmistaa selkeämmät säännöt, kansallisten politiikkojen parempi koordinointi koko vuoden ajan, säännöllinen seuranta ja nopeat seuraamukset sääntöjen rikkomisesta. Tämä auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan talousarviota ja uudistuksia koskevat sitoumuksensa ja samalla vahvistaa talous- ja rahaliittoa.

Seuraavassa esitellään sääntöuudistuksen keskeiset piirteet.

KOORDINOINTIA LÄPI VUODEN: TALOUSPOLITIIKAN EU-OHJAUSJAKSO

Ennen kriisiä julkista taloutta ja talouspolitiikkaa koskeva suunnittelu tapahtui EU:ssa eri prosessien kautta. Kansallisen tason toimista ei ollut kattavaa näkemystä, eikä jäsenvaltioilla ollut mahdollisuutta keskustella EU:n taloutta koskevasta yhteisestä strategiasta.

Koordinointi ja ohjeistus

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso, joka otettiin käyttöön vuonna 2010, varmistaa, että jäsenvaltiot keskustelevat julkista taloutta ja talouspolitiikkaa koskevista suunnitelmistaan EU-kumppaniensa kanssa tiettyinä aikoina ympäri vuoden. Näin ne voivat kommentoida toistensa suunnitelmia, ja komissio pystyy antamaan toimintaohjeita ajoissa, ennen kuin päätökset tehdään kansallisella tasolla. Komissio seuraa myös, etenevätkö jäsenvaltiot kohti EU:n pitkän aikavälin kasvustrategiassa eli Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettuja tavoitteita, jotka koskevat työllisyyttä, koulutusta, innovointia, ilmastoa ja köyhyyden vähentämistä.

Selkeä aikataulu

Kierros alkaa aina marraskuussa vuotuisella kasvuselvityksellä (yleiset EU:n talouden painopisteet), jossa jäsenvaltioille annetaan ohjeistusta seuraavaa vuotta varten.

Keväällä julkaistavissa maakohtaisissa suosituksissa jäsenvaltioille tarjotaan räätälöityjä ohjeita, jotka koskevat syvempiä rakenteellisia uudistuksia. Niiden toteuttaminen kestää usein kauemminkin kuin vuoden.

Euroalueen talousarvioseuranta tiivistyy vuoden loppua kohti, kun jäsenvaltiot toimittavat alustavat talousarviosuunnitelmansa komissiolle. Komissio arvioi suunnitelmat, ja euroalueen valtiovarainministerit keskustelevat niistä. Komissio tarkastelee myös koko euroalueen finanssipolitiikan viritystä.

Komissio seuraa tavoitteiden ja uudistusten toteuttamista useita kertoja vuodessa. Erityishuomion kohteena ovat euroalue ja ne jäsenvaltiot, joilla on julkiseen talouteen tai rahoitukseen liittyviä ongelmia.

  • Marraskuu: Vuotuisessa kasvuselvityksessä esitetään EU:n yleiset talouden painopisteet seuraavaksi vuodeksi. Varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa tarkastellaan, onko jäsenvaltioiden talouksissa epätasapainotiloja. Komissio julkaisee lausuntonsa alustavista talousarviosuunnitelmista (kaikki euroalueen maat) ja talouskumppanuusohjelmista (euroalueen maat, joilla on liiallinen budjettialijäämä). Myös euroalueen valtiovarainministerit keskustelevat talousarviosuunnitelmista.

  • Joulukuu: Euroalueen jäsenvaltiot hyväksyvät lopulliset vuositalousarvionsa, joissa ne ottavat huomioon komission ohjeet ja valtiovarainministereiden lausunnot.

  • Helmikuu/maaliskuu: Euroopan parlamentti ja neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltioiden ministerit (työllisyys, talous ja rahoitus sekä kilpailukyky) keskustelevat vuotuisesta kasvuselvityksestä. Komissio julkaisee talven talousennusteensa. Eurooppa-neuvosto hyväksyy EU:n talouden painopisteet vuotuisen kasvuselvityksen perusteella. Näihin aikoihin komissio julkaisee perusteelliset tarkastelut niistä jäsenvaltioista, joiden taloudessa saattaa olla epätasapainotiloja (varoitusmekanismia koskevan kertomuksen perusteella).

  • Huhtikuu: Jäsenvaltiot toimittavat vakaus-/lähentymisohjelmansa (keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmansa) ja kansalliset uudistusohjelmansa (taloussuunnitelmansa), joiden pitäisi olla linjassa kaikkien aiempien EU:n suositusten kanssa. Ohjelmat on toimitettava komissiolle vuosittain mielellään 15. huhtikuuta mennessä ja joka tapauksessa viimeistään 30. huhtikuuta. Eurostat julkaisee varmennetut velka- ja alijäämätiedot edelliseltä vuodelta. Niiden perusteella tarkistetaan, saavuttavatko jäsenvaltiot julkista taloutta koskevat tavoitteensa.

  • Toukokuu: Komissio ehdottaa maakohtaisia suosituksia, jotka ovat kullekin jäsenvaltiolle räätälöityjä ohjeita. Ne perustuvat vuotuisessa kasvuselvityksessä määritettyihin painopisteisiin sekä tietoihin, joita saadaan huhtikuussa toimitetuista suunnitelmista. Komissio julkaisee toukokuussa kevään talousennusteensa.

  • Kesäkuu/heinäkuu: Eurooppa-neuvosto vahvistaa maakohtaiset suositukset, ja EU:n ministerit keskustelevat niistä neuvostossa. Jäsenvaltioiden valtiovarainministerit hyväksyvät suositukset heinäkuussa.

  • Lokakuu: Euroalueen jäsenvaltiot toimittavat seuraavan vuoden alustavat talousarviosuunnitelmansa komissiolle (viimeistään 15. lokakuuta). Jos suunnitelma ei vastaa jäsenvaltion keskipitkän aikavälin tavoitteita, komissio voi pyytää jäsenvaltiota laatimaan uuden esityksen.

VASTUULLISEMPI BUDJETOINTI

Vakaus- ja kasvusopimus tehtiin yhteisvaluutan käyttöönoton yhteydessä terveen julkisen talouden varmistamiseksi. Tapa, jolla se pantiin täytäntöön ennen kriisiä, ei kuitenkaan estänyt julkisen talouden vakavien epätasapainotilojen syntymistä eräissä jäsenvaltioissa.

Sopimusta on uudistettu talouspolitiikan ohjauspaketilla (ns. six-pack, tullut voimaan joulukuussa 2011) ja budjettikuripaketilla (ns. two-pack, tullut voimaan toukokuussa 2013) ja sopimuksella talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (tullut voimaan tammikuussa 2013 25 allekirjoittajamaassa).

Tiukemmat säännöt

  1. Julkisen sektorin alijäämän ja velkaantumisen ylärajat: Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätyt ylärajat ovat 3 prosenttia suhteessa BKT:hen alijäämän osalta ja 60 prosenttia suhteessa BKT:hen julkisen velan osalta. Nämä rajat on vahvistettu sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta, ja ne ovat edelleen voimassa.

  2. Painopiste velkaan: Uusien sääntöjen mukaan 60 prosentin velkarajaa on sovellettava myös käytännössä. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot voidaan asettaa liiallisen alijäämän menettelyyn, jos niiden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen eikä se supistu riittävästi (eli 60 prosentin ylittävä osuus ei pienene keskimäärin vähintään 5 prosenttia vuodessa kolmen vuoden aikana).

  3. Uusi menojen kasvun vertailuarvo: Uusien sääntöjen mukaan julkiset menot eivät saa kasvaa keskipitkän aikavälin potentiaalista BKT:n kasvua nopeammin, ellei menojen kasvua tasapainoteta riittävillä tuloilla.

  4. Julkisen talouden perusrahoitusaseman merkitys: Vakaus- ja kasvusopimuksessa keskitytään enemmän julkisen talouden parantamiseen rakenteellisesti (ottaen huomioon talouden taantuman tai kertaluonteisten toimenpiteiden vaikutukset alijäämään). Jäsenvaltiot asettavat omat julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa, jotka päivitetään vähintään joka kolmas vuosi. Tavoitteena on, että rakenteellinen rahoitusasema paranee 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodessa. Tämä luo turvamarginaalin sen varalta, että kolmen prosentin alijäämätavoite ylittyy. Jäsenvaltioiden, ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden, joiden velka ylittää 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, edellytetään parantavan rahoitusasemaansa taloudellisesti hyvinä aikoina enemmän ja taloudellisesti huonoina aikoina vähemmän.

  5. 25 jäsenvaltion finanssipoliittinen sopimus: Talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteet on tammikuusta 2014 alkaen kirjattava kansalliseen lainsäädäntöön ja rakenteelliset alijäämät on rajoitettava 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen (alijäämä voi nousta 1 prosenttiin, jos velka suhteessa BKT:hen on selvästi alle 60 prosenttia). Tätä kutsutaan finanssipoliittiseksi sopimukseksi. Lisäksi sopimuksessa todetaan, että automaattisten korjausmekanismien olisi käynnistyttävä, jos rakenteellisen alijäämän raja rikkoutuu (tai ei pysytä siihen johtavalla sopeutusuralla). Tällöin jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä, miten ja koska ne korjaavat tilanteen seuraavien talousarvioiden aikana.

  6. Kriisiaikainen joustavuus: Keskittymällä julkisen talouden perusrahoitusasemaan keskipitkällä aikavälillä vakaus- ja kasvusopimusta voidaan soveltaa joustavasti kriisin aikana. Jos kasvu heikkenee odottamatta, jäsenvaltioille, joiden budjettialijäämä on yli 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, voidaan antaa lisäaikaa alijäämän korjaamiseksi, kunhan ne ovat toteuttaneet tarvittavat rakenteelliset toimenpiteet. Näin tehtiin vuonna 2012 Espanjan, Portugalin ja Kreikan osalta ja vuonna 2013 Ranskan, Alankomaiden, Puolan ja Slovenian osalta.

Sääntöjen täytäntöönpanon tehostaminen

  1. Ennalta ehkäisemisen tehostaminen: Jäsenvaltioita arvioidaan sen suhteen, ovatko ne saavuttaneet keskipitkän aikavälin tavoitteensa, jotka asetetaan niiden vakaus-/lähentymisohjelmissa (kolmivuotisia talousarviosuunnitelmia). Euroalueen maat esittävät vakausohjelman ja muut maat lähentymisohjelman joka vuosi huhtikuussa. Ohjelmat julkaistaan. Komissio ja neuvosto tutkivat ne, ja komissio käyttää niitä jokakeväisten maakohtaisten suositustensa aineistona.

  2. Ennakkovaroitus: Jos keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavalta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi, komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen, joka neuvoston on vahvistettava ja joka voidaan julkaista. Tämän jälkeen tilannetta seurataan koko vuoden ajan ja jos tilannetta ei korjata, komissio voi ehdottaa korollisen talletuksen tekemistä. Talletuksen määrä on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen (vain euroalue), ja sitä koskevan ehdotuksen hyväksyy neuvosto. Talletus voidaan palauttaa jäsenvaltiolle, jos se korjaa poikkeaman.

  3. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely: Jos jäsenvaltio rikkoo joko alijäämä- tai velkakriteereitä, se asetetaan liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn, jossa sitä tarkkaillaan lähemmin (yleensä joka kolmas tai kuudes kuukausi) ja sille vahvistetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi. Komissio tarkkailee kriteerien noudattamista ympäri vuoden säännöllisten talousennusteiden ja Eurostatin tietojen perusteella. Komissio voi pyytää lisätietoja tai suosittaa lisätoimia niille, joilla on vaarana, että alijäämää ei saada korjattua määräaikaan mennessä.

  4. Nopeammat seuraamukset: Liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä olevien euroalueen jäsenvaltioiden taloudelliset seuraamukset lankeavat nopeammin ja niitä voidaan asteittain korottaa. Jos alijäämä ei supistu, siitä voidaan määrätä sakko, jonka suuruus on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sakon suuruus voi olla enintään 0,5 prosenttia, jos havaitaan tilastollinen petos. Seuraamuksena voi olla myös EU:n aluekehitysrahoituksen keskeyttäminen (koskee muitakin kuin euroalueen maita). Samoin niille 25 jäsenvaltiolle, jotka ovat allekirjoittaneet talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, voidaan määrätä sakko, jonka suuruus on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, jos ne eivät saata finanssipoliittista sopimusta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

  5. Uusi päätösjärjestelmä: Useimpia liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn puitteissa määrättäviä seuraamuksia koskevat päätökset tehdään käänteisellä määräenemmistöllä, mikä tarkoittaa sitä, että neuvoston katsotaan hyväksyneen sakot, ellei jäsenvaltioiden määräenemmistö vastusta tätä. Tämä ei ollut mahdollista ennen talouspolitiikan ohjauspaketin voimaantuloa. Lisäksi ne 25 jäsenvaltiota, jotka ovat allekirjoittaneet talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, ovat sopineet käyttävänsä käänteistä määräenemmistöpäätösmenettelyä myös prosessin aikaisemmassa vaiheessa, esimerkiksi päätettäessä asettaa jäsenvaltio liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn.

VALVONNAN TIUKENTAMINEN EUROALUEELLA

Kriisi on osoittanut, että yhden euroalueen jäsenvaltion vaikeudet voivat levitä naapurimaihin. Tämän vuoksi valvontaa on tiukennettava ongelmien leviämisen estämiseksi ennen kuin niistä tulee järjestelmällisiä.

Two-pack-asetuksilla, jotka tulivat voimaan 30. toukokuuta 2013, otettiin käyttöön uusi euroalueen seurantakierros. Siinä jäsenvaltiot (lukuun ottamatta niitä, joihin sovelletaan makrotalouden sopeutusohjelmaa) toimittavat alustavat talousarviosuunnitelmansa komissiolle aina lokakuussa. Komissio antaa niistä lausuntonsa.

Näin voidaan myös seurata perusteellisemmin niitä euroalueen maita, joilla on liiallinen alijäämä, ja valvoa tiukemmin niitä, joilla on vakavampia vaikeuksia.

  • Jäsenvaltioiden, jotka ovat liiallisen alijäämän menettelyssä, on toimitettava talousarviosuunnitelmien lisäksi talouskumppanuusohjelma, joka sisältää seikkaperäisiä julkista taloutta ja talouden rakenteita koskevia uudistuksia (esim. eläkejärjestelmä, verotus tai julkinen terveydenhuolto), joilla niiden alijäämä korjataan kestävällä tavalla.

  • Jäsenvaltiot, joilla on taloudellisia vaikeuksia tai jotka kuuluvat Euroopan vakausmekanismin mukaiseen ennalta varautuvan tuen ohjelmiin, asetetaan tehostettuun valvontaan. Tämä tarkoittaa mm., että komissio tekee niihin säännöllisesti tarkastusmatkoja ja niiden on toimitettava lisätietoja finanssisektoristaan.

  • Rahoitustukiohjelmat: Jäsenvaltiota, jonka vaikeuksilla voi olla merkittäviä haittavaikutuksia muuhun euroalueeseen, voidaan pyytää laatimaan täydellinen makrotalouden sopeutusohjelma. Päätöksen tästä tekee neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella. Rahoitustuen saamiseksi jäsenvaltion on suostuttava neljännesvuosittaisiin tarkastusmatkoihin ja muihin tiukkoihin ehtoihin.

  • Ohjelman jälkeinen valvonta: Jäsenvaltiota valvotaan ohjelman jälkeen niin kauan kuin 75 prosenttia rahoitusavusta on maksamatta takaisin.

SEURANTA ULOTETTU MAKROTALOUDEN EPÄTASAPAINOIHIN

Talouspolitiikan six-pack-ohjauspaketilla otettiin kriisistä saatujen kokemusten perusteella käyttöön järjestelmä, jolla seurataan talouspolitiikkaa laajemmin. Tarkoituksena on havaita ongelmat, kuten kiinteistökuplat, pankkikriisit tai kilpailukyvyn heikkeneminen, paljon aikaisemmassa vaiheessa. Tätä kutsutaan makrotalouden epätasapainoa koskevaksi menettelyksi, ja siihen sisältyy useita toisiaan seuraavia vaiheita:

  • Ennalta ehkäisemisen tehostaminen: Kaikki jäsenvaltiot toimittavat myös jatkossa kansallisen uudistusohjelman; tämä tapahtuu nyt vuosittain huhtikuussa. Komissio julkaisee ohjelmat ja tutkii ne varmistaakseen, että kaikki suunnitellut uudistukset ovat EU:n kasvua ja työllisyyttä koskevien painopisteiden mukaisia, mukaan lukien pitkän aikavälin kasvua koskeva EU 2020 -strategia.

  • Ennakkovaroitus: Jäsenvaltioiden talouden mahdollista epätasapainoa tutkitaan 11 indikaattorin sekä lisäindikaattoreiden ja muun tiedon avulla. Niillä mitataan talouden kehitystä ajan mittaan. Komissio julkaisee tulokset vuosittain marraskuussa varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa (ks. MEMO/12/912). Kertomuksessa kartoitetaan, mitä jäsenvaltioita on analysoitava lisää (perusteellinen tarkastelu), mutta ei tehdä mitään päätelmiä.

  • Perusteellinen tarkastelu: Komissio tekee perusteellisen tarkastelun niistä jäsenvaltioista, joilla varoitusmekanismia koskevan kertomuksen mukaan on epätasapainojen riski. Perusteellinen tarkastelu julkaistaan keväällä, ja siinä joko vahvistetaan epätasapainojen olemassaolo tai todetaan, että niitä ei ole, riippumatta siitä, onko mahdollinen epätasapaino liiallinen vai ei. Jäsenvaltioita pyydetään ottamaan perusteellisen tarkastelun päätelmät huomioon seuraavaa vuotta koskevissa uudistussuunnitelmissaan. Mahdolliset jatkotoimet sisällytetään niihin neuvoihin, joita komissio antaa kullekin jäsenvaltiolle maakohtaisissa suosituksissaan toukokuun lopussa.

  • Liiallista epätasapainoa koskeva menettely: Jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on liiallisia epätasapainotiloja, se voi suosittaa, että jäsenvaltio laatii korjaussuunnitelman, johon sisältyvät uusien toimenpiteiden määräajat. Neuvosto hyväksyy tämän suosituksen. Komissio valvoo vuoden aikana, toteutetaanko suunnitelman mukaisia toimenpiteitä.

  • Euroalueen jäsenvaltioiden sakot: Sakot ovat aina vasta viimeinen keino, jos toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen on toistuvaa. Niitä ei määrätä epätasapainotiloista sinänsä. Jos komissio toistuvasti katsoo, että korjaussuunnitelma ei ole tyydyttävä, se voi ehdottaa, että neuvosto määräisi sakon, jonka suuruus on 0,1 prosenttia suhteessa jäsenvaltion BKT:hen (koskee vain euroaluetta). Lisäksi voidaan määrätä seuraamuksia, jos jäsenvaltio ei toteuta suunnitelman mukaisia toimia (aluksi seuraamuksena on korollinen talletus, jonka määrä on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen; tämä määrä voidaan muuntaa sakoksi, jos toimenpiteitä ei edelleenkään panna täytäntöön). Seuraamukset hyväksytään, ellei jäsenvaltioiden määräenemmistö vastusta niitä.

TULEVAA KEHITYSTÄ KOSKEVA HAHMOTELMA

Kolmen viime vuoden aikana toteutetut uudistukset ovat ennennäkemättömiä, mutta kriisi on osoittanut, kuinka paljon jäsenvaltioiden talouksien välinen riippuvuus on lisääntynyt talous- ja rahaliiton perustamisen jälkeen. Erityisesti euroalueen maiden on tehtävä läheisempää yhteistyötä, jotta niiden talouspoliittisissa päätöksissä otetaan huomioon euroalueen muidenkin jäsenvaltioiden edut.

Euroopan komission ajatuksia tulevaisuudesta voi lukea hahmotelmasta tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi. Se julkaistiin 28. marraskuuta 2012 (ks. IP/12/1272). Hahmotelmassa esitetään, kuinka järjestelmää voidaan tulevina kuukausina ja vuosina kehittää jo toteutettujen uudistusten pohjalta.

Komissio on hahmotelman jatkotoimenpiteenä pohtinut, miten voitaisiin kannustaa ja tukea niitä jäsenvaltioita, jotka toteuttavat vaikeita uudistuksia (ks. IP/13/248). Näitä toimenpiteitä koskevat ehdotukset laaditaan Eurooppa-neuvoston keskustelujen perusteella.

LISÄTIETOJA

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso:

http://ec.europa.eu/europe2020/making-it-happen/index_fi.htm

Liiallisia alijäämiä koskeva menettely (ml. käynnissä olevat menettelyt maittain):

http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/sgp/corrective_arm/index_en.htm

Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely (ml. käynnissä olevat menettelyt maittain):

http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/macroeconomic_imbalance_procedure/index_en.htm


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website