Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

MUISTIO

Strasbourg 6. helmikuuta 2013

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus; kysymyksiä ja vastauksia

Nykyaikaisempaa ja yksinkertaisempaa yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) koskevien komission ehdotusten yleistavoitteena on ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpi kalastus. Lopettamalla liikakalastus ja vahvistamalla kalastusmahdollisuudet tieteellisten lausuntojen perusteella uudella politiikalla halutaan palauttaa kalakannat kestävälle tasolle. YKP:n avulla varmistetaan EU:n kansalaisille vakaa, turvallinen ja terveellinen elintarvikkeiden saanti pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on turvata kalastusalan hyvinvointi, päästä eroon tukiriippuvuudesta ja luoda rannikkoalueille uusia työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia.

Miksi uusi politiikka on tarpeen?

Euroopan kalastuspolitiikka on pikaisen uudistuksen tarpeessa. Pyynti ylittää kalojen turvallisen lisääntymisen rajat, jolloin yksittäiset kalakannat ehtyvät ja meriekosysteemin säilyminen vaarantuu. Saaliit pienenevät, ja alan tulevaisuus on epävarma.

Tässä tilanteessa komissio ehdotti vuonna 2011 politiikan kunnianhimoista uudistusta, jolla halutaan luoda paremmat edellytykset kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön tulevaisuudelle. Uudistus vaikuttaa osaltaan Eurooppa 2020 -strategiaan, ja politiikkaa kehitetään osana laajempaa meritalouden kokonaisuutta. Tavoitteena on varmistaa johdonmukaisempi politiikka EU:n meri- ja rannikkoalueilla pyrkimällä kohti kalastusalan vahvaa talouskehitystä, johon liittyy myös talouskasvu ja koheesion lisääntyminen rannikkoalueilla.

Ehdotetun uudistuksen ydin on kestävä kehitys. Kestävä kalastus tarkoittaa, että kalastus tapahtuu tasolla, joka ei vaaranna kantojen lisääntymistä ja joka lisää pitkän aikavälin tuottoa. Tämä edellyttää saaliiden määrän hallinnointia. Komissio ehdottaa, että vuoteen 2015 mennessä kantojen hyödyntäminen on saatava kestävälle tasolle. Se määritellään suurimmaksi saaliiksi, joka voidaan turvallisesti pyytää vuodesta toiseen ja jonka avulla kalakannan koko voidaan säilyttää enimmäistuoton tasolla. Tästä tasosta käytetään nimitystä "kestävä enimmäistuotto". Tämä tavoite on asetettu Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin vuonna 2002 pidetyn maailman kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä.

Arviot1 osoittavat, että jos kantoja hyödynnetään tällä tavalla, niiden koko kasvaa noin 70 prosenttia. Saalismäärät kasvaisivat yleisesti noin 17 prosenttia ja kalastajien tulot voisivat lisääntyä 24 prosenttia (eli 1,8 miljardia euroa) vuodessa sekä miehistön palkat 25 prosenttia.

Kestävä kalastus lopettaisi myös pyyntisektorin riippuvaisuuden julkisesta tuesta. Se edistäisi hintojen vakauttamista avoimin edellytyksin, mikä olisi selkeästi kuluttajien edun mukaista. Vahva, tehokas ja taloudellisesti kannattava ja markkinatalouden ehdoin toimiva sektori pystyy paremmin ja aktiivisemmin vaikuttamaan kalakantojen hoitoon.

Mitkä ovat komission ehdotusten tärkeimmät osat?

Monivuotinen ekosysteemipohjainen hallintomalli

Jotta Euroopan kalastusalan talous voisi elpyä, meriympäristöä on suojeltava tehokkaammin. EU:n kalastusalaa hallinnoidaan vastedes monivuotisten suunnitelmien ja ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusteella, johon sisältyy ennalta varautumisen periaate sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan vaikutukset meriekosysteemiin ovat mahdollisimman vähäiset. Kalastusalan pitkän aikavälin suunnittelu- ja investointivarmuus on parempi ja vakaampi. Tämä säästää resursseja ja parantaa pitkän aikavälin tuottoa.

Monivuotiset hoitosuunnitelmat on tarkoitus muuttaa kantaperustaisista suunnitelmista aiempaa harvemmiksi laivasto- ja alueperustaisiksi suunnitelmiksi, jotka koskevat useampia kalakantoja. Tavoitteena on saavuttaa kestävä pyyntitaso vuoteen 2015 mennessä. Kantoja, joille ei ole olemassa hoitosuunnitelmaa, hallinnoidaan neuvoston vahvistamien kalastusmahdollisuuksien ja muiden ehdotettuun välinepakettiin kuuluvien teknisten ja säilyttämistoimenpiteiden avulla.

Saaliiden poisheittämiskielto

Saaliiden poisheittäminen eli ei-toivottujen kalojen heittäminen yli laidan, on ongelma, jonka arvioidaan koskevan 23:a prosenttia saaliiden kokonaismäärästä (tiettyjen kalastusten kohdalla jopa tuntuvasti enemmän). Tästä epäsuotavasta käytännöstä luovutaan tarkan aikataulun mukaan vahvistamalla samalla eräitä rinnakkaistoimenpiteitä. Kalastajat velvoitetaan purkamaan kaikki heidän pyytämänsä kaupalliset lajit. Alamittaisia kaloja ei saa myydä ihmisravinnoksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalukset on varustettu laitteilla, joiden avulla saadaan tarvittavat tiedot kaikesta kalastus- ja jalostustoiminnasta ja valvoa, että kaikkien saaliiden purkamista koskevaa velvoitetta noudatetaan.

Kiellon ansiosta saadaan luotettavampaa tietoa kalakannoista, voidaan parantaa kalastuksen hoitoa ja lisätä resurssitehokkuutta. Samalla kannustetaan kalastajia välttämään ei-toivottuja saaliita valikoivampien pyydysten kaltaisten teknisten ratkaisujen avulla.

Kalastuksen kannattavuuden parantaminen

Yli 12 metrin pituisille aluksille ja kaikille vedettäviä pyydyksiä käyttäville aluksille on ehdotettu vuodesta 2014 alkaen siirrettävissä olevien saalisosuuksien järjestelmää eli niin sanottua kalastusoikeuksien järjestelmää. Läpinäkyvä järjestelmä takaisi oikeuksien haltijalle osuuden kansallisista kalastusmahdollisuuksista, ja kalastusoikeuksia olisi mahdollista myydä tai vuokrata. Ehdotetun uuden järjestelmän tarkoituksena on antaa kalastusalalle pidemmän aikavälin näkökulma, lisätä joustavuutta ja vastuullisuutta sekä samalla vähentää liikakapasiteettia. Neuvosto ja parlamentti tarkastelevat kuitenkin muita toimenpiteitä kiintiöiden ja kalastuslaivastojen hallinnoimiseksi.

Tuki pienimuotoiselle kalastukselle

Pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston osuus EU:n kokonaislaivastosta on 77 prosenttia alusten määrästä, mutta keskimäärin sen vaikutus resursseihin on vähäisempi. Lisäksi sen osuus on vain 8 prosenttia vetoisuudesta (alusten koko) ja 32 prosenttia konetehosta. Pienimuotoinen rannikkokalastus on usein tärkeä tekijä monien Euroopan rannikkoalueiden yhteiskuntarakenteiden ja kulttuuri-identiteetin kannalta. Sen vuoksi se tarvitsee erityistukea. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa jatketaan vuoteen 2022 jäsenvaltioiden oikeutta rajoittaa kalastusta vyöhykkeellä, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän rannikosta. Pienimuotoinen kalastus voidaan myös jättää siirrettävissä olevien oikeuksien järjestelmän ulkopuolelle. Uusi kalatalouden rahoitusväline sisältää toimenpiteitä pienimuotoisen kalastuksen hyväksi ja auttaa paikallistaloutta sopeutumaan muutoksiin.

Kestävän vesiviljelyn kehittäminen

Vesiviljelyä koskevat uudet puitteet lisäävät kalan ja äyriäisten tuotantoa ja saatavuutta EU:ssa, vähentävät riippuvuutta tuontikalasta ja vauhdittavat rannikko- ja maaseutualueiden talouskasvua. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vuoteen 2014 mennessä kansalliset strategiset suunnitelmat hallinnollisten esteiden poistamiseksi ja ympäristöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaatimusten vahvistamiseksi vesiviljelyalalle. Uusi vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta neuvoo alaan liittyvissä kysymyksissä. Vesiviljelyn kehittämisellä on selkeä EU:n laajuinen ulottuvuus: kansalliset strategiset valinnat voivat vaikuttaa kehitykseen naapurijäsenvaltioissa.

Tieteellisen tietämyksen parantaminen

Luotettava ja ajantasainen tieto meren luonnonvarojen tilasta on ensisijaisen tärkeää oikeiden hoitopäätösten ja uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisen kannalta. Ehdotuksessa vahvistetaan tietojen keräämiseen, tiedonhallintaan ja saatavuuteen jäsenvaltioissa sekä tietojen toimittamiseen komissiolle sovellettavat perussäännöt. Jäsenvaltioiden on kerättävä, ylläpidettävä ja jaettava tutkimustietoa kalakannoista ja kalastuksen vaikutuksista merialuekohtaisella tasolla. Tämän toiminnan koordinoimiseksi otetaan käyttöön kansalliset tutkimusohjelmat.

Hajautettu hallinnointi

Komission ehdotuksessa viedään päätöksenteko lähemmäs pyyntialueita ja selkeytetään eri toimijoiden tehtävät ja velvollisuudet. Sillä lopetetaan Brysselistä käsin tapahtuva mikrotason hallinnointi siten, että EU:n lainsäätäjät ainoastaan määrittelevät yleiset puitteet, perusperiaatteet ja ‑vaatimukset, yleistavoitteet, tulosindikaattorit ja aikataulut. Jäsenvaltiot päättävät varsinaisista soveltamistoimenpiteistä ja tekevät yhteistyötä aluetasolla. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaiset ja tehokkaat toimenpiteet. Perustetaan komission toiminnalle varajärjestelmä sellaisia tapauksia varten, joissa jäsenvaltiot eivät pääse yksimielisyyteen tai joissa tavoitteita ei saavuteta.

Uusi markkinapolitiikka – alan vastuu ja kuluttajille tiedottaminen

Ehdotus uudeksi markkinapolitiikaksi on osa ehdotettua uudistuspakettia, jolla halutaan varmistaa, että kalastustuotteiden yhteismarkkinat edistävät osaltaan uuden YKP:n tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteena on EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen ja tasapuolisten edellytysten varmistaminen kaikille EU:ssa kaupan pidettäville tuotteille.

Lisäksi siinä nykyaikaistetaan interventiojärjestelmää, koska nykyinen järjestelmä, jossa julkisia varoja haaskataan kalojen hävittämiseen, ei ole enää perusteltu. Entinen järjestelmä korvataan yksinkertaistetulla varastointijärjestelmällä, joka antaa tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden ostaa kalastustuotteita hintojen laskiessa tietyn tason alapuolelle ja varastoida tuotteet niiden saattamiseksi markkinoille myöhemmin. Tällainen järjestelmä lisää markkinoiden vakautta.

Tuottajaorganisaatioiden asemaa kollektiivisessa hallinnoinnissa, seurannassa ja valvonnassa vahvistetaan. EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tehokkaampi markkinointi auttaa jätteen syntymisen vähentämisessä ja markkinoilta saadun palautteen välittämisessä tuottajille.

Merkintöjä, laatua ja jäljitettävyyttä koskevat uudet kaupan pitämisen vaatimukset antavat kuluttajille selkeämpää tietoa ja auttavat heitä valitsemaan kestäviä kalastustuotteita. Eräät merkinnät ovat vastedes pakollisia, kuten maininta, jolla erotetaan toisistaan kalastus- ja vesiviljelytuotteet. Eräät muut vaatimukset voivat perustua vapaaehtoisuuteen.

Nykyaikaistettu ja mukautettu rahoitusväline

Kestävyyttä koskeviin uuden YKP:n tavoitteisiin myönnetään EU:n taloudellista tukea. Rahoitustuen saaminen edellyttäisi sääntöjen noudattamista, ja tätä periaatetta sovellettaisiin sekä jäsenvaltioihin että toimijoihin.

Jäsenvaltioiden osalta sääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa EU:n taloudellisen tuen keskeyttämiseen, lakkauttamiseen tai oikaisemiseen. Toimijoiden kohdalla vakavat rikkomiset voivat johtaa taloudellisen tuen epäämiseen tai vähentämiseen. Lisäksi ehdotuksella otettaisiin käyttöön uusi jäsenvaltioita koskeva velvoite, jonka mukaan niiden on rahoitustukea myöntäessään otettava huomioon toimijan toiminta lähimenneisyydessä (erityisesti vakavien rikkomusten puuttuminen).

Kansainvälinen vastuu

FAO:n mukaan lähes 85 % maailman kalakannoista, joista on saatavilla tietoja, on jo maksimaalisesti hyödynnettyjä tai vaarassa joutua liikakalastetuiksi. Koska EU on arvon mukaan maailman suurin kalastustuotteiden tuoja, sen on toimittava kansainvälisesti samalla tavoin kuin sisämarkkinoillakin. Kalastusta koskevan ulkopolitiikan on oltava erottamaton osa YKP:aa. Sen vuoksi EU kannattaa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä kestävyyden ja kalakantojen ja meriympäristön biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen periaatteita. Se liittoutuu ja sitoutuu yhteisiin toimiin tärkeimpien kumppaneidensa kanssa laittoman kalastuksen torjumiseksi ja liikakapasiteetin vähentämiseksi.

Kolmansien maiden kanssa tekemissään kahdenvälisissä kalastussopimuksissa EU edistää kestävää kehitystä, hyvää hallinnointia ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita. Nykyiset kalastuskumppanuussopimukset korvataan ympäristön kannalta kestävillä kalastussopimuksilla, joilla varmistetaan, että kalavaroja hyödynnetään luotettavien tieteellisten lausuntojen perusteella kohdistamalla pyyntiponnistus ainoastaan ylijäämäisiin kalavaroihin, joita kumppanimaa ei voi tai halua itse pyytää. Näiden sopimusten mukaisesti kumppanimaat saavat korvauksen myöntämästään pääsystä niiden kalavaroihin; lisäksi kumppanimaille myönnetään taloudellista tukea kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon.

Sisältyykö uudistukseen uusia valvontaa ja toimeenpanoa koskevia sääntöjä?

Ehdotus on yhdenmukainen vuonna 2010 käyttöön otetun EU:n uuden valvontajärjestelmän2 kanssa, ja se sisältää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen edellyttämät valvonta- ja toimeenpanojärjestelmän perustekijät. Ottaen huomioon saaliiden poisheittämisen välttämiseksi käyttöön otetun purkamisvelvoitteen komissio ehdottaa erityisesti kaikkien kalastustietojen kirjaamiseen liittyviä seuranta- ja valvontavelvoitteita sekä kestävää kalastusta edistäviin uusiin kalastuksenvalvonnassa käytettäviin tekniikoihin liittyviä pilottihankkeita.

Koska uudistus tulee voimaan?

Komission ehdotusta käsitellään parhaillaan kalastusministerien neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Lopullista yhteisymmärrystä ei ole vielä saavutettu, mutta molemmat toimielimet ovat ilmaisseet tukensa ehdotetulle lähestymistavalle eräiden keskeisten toimenpiteiden osalta. Näitä ovat esimerkiksi kestävän enimmäistuoton käsitteen käyttöönotto kalavarojen säilyttämisessä, poisheittämiskielto, hajautetun hallinnoinnin ajatus, tietojen keruun ja tieteellisen tiedon käytön kohentaminen sekä vesiviljelyn ja ulkoisen ulottuvuuden sisällyttäminen yhteiseen kalastuspolitiikkaan.

Uudet säännöt tulevat voimaan sen jälkeen, kun ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti ovat äänestäneet ehdotuksista. Täytäntöönpano tapahtuu asteittain, koska ala tarvitsee aikaa mukautumiseen ja tulosten näyttämiseen, mutta uudistuksessa asetetaan selkeät määräajat.

Lisätietoja:

IP/13/96

Uudistuksesta YKP:n verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/fisheries/reform/proposals/index_fi.htm

1 :

Vaikutusten arviointi, joka liittyy komission ehdotukseen yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaksi asetukseksi.

2 :

Neuvoston asetukset (EY) N:o 1005/2008 ja (EY) N:o 1224/2009.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website