Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 17. heinäkuuta 2013

Jokainen euro on tärkeä – kysymyksiä ja vastauksia Euroopan syyttäjänvirastosta

Mikä on Euroopan syyttäjänvirasto?

Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan EU:n hajautettuna syyttäjäviranomaisena, jolla on yksinomainen toimivalta tutkia EU:n talousarvioon kohdistuvia rikoksia, asettaa niiden tekijät syytteeseen ja viedä heidät oikeuteen. Sille annetaan jäsenvaltioiden kansallisiin oikeusjärjestelmiin perustuvat yhdenmukaiset tutkintavaltuudet kaikkialla EU:ssa.

Euroopan syyttäjänvirasto hyödyntää kansallisten syyttäjäviranomaisten valmiuksia ja asiantuntemusta. Jäsenvaltioista nimitetään kokeneita syyttäjiä avustamaan Euroopan syyttäjänvirastoa. Nämä ns. valtuutetut syyttäjät hoitavat Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoja pääsääntöisesti jäsenvaltioista käsin oman maansa lakien mukaisesti. Euroopan syyttäjänviraston yhdistäminen kansallisiin järjestelmiin tuo monia etuja. Valtuutetut syyttäjät ovat syvällisesti perehtyneitä kansalliseen oikeusjärjestelmäänsä, osaavat paikallista kieltä, ovat osa kansallista syyttäjälaitosta ja tuntevat maansa oikeudenkäyntikäytännöt. Lisäksi jäsenvaltioiden rikostutkija- ja syyttäjäresurssien yhdistäminen varmistaa sen, että päätöksenteko on nopeaa.

Mikä on Euroopan syyttäjänviraston oikeusperusta?

Lissabonin sopimuksessa korostetaan nimenomaisesti vakavien, valtioiden rajat ylittävien talous- ja finanssirikosten torjunnan tärkeyttä. Euroopan syyttäjänviraston perustana olevat määräykset sisältyvät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 86 artiklaan:

”Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla perustaa Eurojustin pohjalta Euroopan syyttäjänviraston.”

Puheenjohtaja José Manuel Barroso ilmoitti puheessaan unionin tilasta vuonna 2012 (SPEECH/12/596), että komissio aikoo esittää ehdotuksen Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta perussopimusten mukaisesti osana komission sitoumusta Euroopan talousarvion suojaamiseksi.

Komissio haluaa varmistaa, että EU:n budjettivaroja suojataan rikollisilta yhtä tehokkaasti kuin jäsenvaltioiden vastaavia varoja. Komissio ehdotti heinäkuussa 2012, että kaikki jäsenvaltiot määrittelisivät Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset samalla tavoin kansallisissa rikoslaeissaan ja että ne säätäisivät pelotevaikutuksiltaan samanlaisista seuraamuksista (IP/12/767, MEMO/12/544). Euroopan syyttäjänviraston toiminta auttaa jäsenvaltioita kehittämään syytetoimiensa johdonmukaisuutta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

Osallistuvatko kaikki jäsenvaltiot Euroopan syyttäjänviraston toimintaan?

Eivät osallistu. EU:n perussopimusten mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu unionin oikeus- ja sisäpolitiikkaan (niillä on ns. opt-out), elleivät ne erikseen päätä osallistua tiettyihin toimiin (opt-in). Tanska ei osallistu syyttäjänviraston toimintaan, eikä sillä myöskään ole opt-in-mahdollisuutta.

Miksi Euroopan syyttäjänvirastoa tarvitaan?

Unionin taloudellisten etujen suoja on nykyisin puutteellinen. Syitä on useita:

Ensiksikin EU:n nykyisillä elimillä (petostentorjuntavirasto OLAF, rikosoikeuden alalla tehtävästä yhteistyöstä vastaava Eurojust ja poliisivirasto Europol) ei ole toimivaltaa suorittaa rikostutkimuksia tai nostaa petossyytteitä. OLAF voi tehdä vain hallinnollisia tutkimuksia ja toimittaa tulokset toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotka päättävät niiden perusteella itsenäisesti rikossyytteiden nostamisesta.

Toiseksi lainvalvontatoimet on hajautettu jäsenvaltioihin, jotka eivät aina ryhdy EU:n talousarvioon kohdistuvien rikosten selvittämiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. OLAFin kansallisille viranomaisille siirtämistä tapauksista vain yksi viidestä johtaa tuomioon. Sitä paitsi tuomioon johtavien tapausten osuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain.

Kolmanneksi tuomioon johtavien syytteiden pienestä määrästä johtuu, että vain hyvin pieni osuus jäsenvaltioissa tapahtuneiden petosten vuoksi menetetyistä unionin varoista saadaan takaisin rikoksentekijöiltä. EU:n talousarviovaroja varastavat huijarit tietävät, että heillä on hyvät mahdollisuudet säilyttää rikoksen tuottama hyöty, koska EU:lla ei ole johdonmukaista lainvalvontalinjaa.

Kuinka paljon rahaa EU:n talousarviosta häviää huijareiden taskuun?

EU:n talousarviosta tiedetään hävinneen jäsenvaltioissa tehtyjen petosten vuoksi kolmen viime vuoden aikana noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Petosten todellinen määrä arvioidaan kuitenkin vielä huomattavasti suuremmaksi, sillä lukuihin sisältyvät vain petokset, joista on ilmoitettu, eivät ne, jotka ovat jääneet havaitsematta.

Mikseivät jäsenvaltiot pysty torjumaan petoksia riittävän tehokkaasti?

Nykytilanteessa ainoastaan kansalliset viranomaiset voivat tutkia EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia ja nostaa syytteitä tutkinnan tulosten perusteella. Niiden toimivaltuudet ulottuvat kuitenkin vain oman maan rajoille asti. EU:n taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset ovat usein mutkikkaita. Ne voivat muodostaa monisäikeisiä petosvyyhtejä, joilla on useita tekijöitä. Ne saattavat tapahtua monissa eri maissa ja kuulua usean eri maan tuomioistuinten toimivaltaan. Tällaisten petosten tutkinta edellyttää lisäksi asiaan liittyvien maiden oikeus- ja hallintojärjestelmien syvällistä tuntemusta.

Jäsenvaltioiden tehokasta yhteistyötä vaikeuttavat rikoslakien erilaisuus, epäselvät toimivaltarajat, raskaat ja aikaa vievät oikeusapumenettelyt, kieliongelmat, resurssien puute ja prioriteettien erilaisuus.

Näistä syistä jäsenvaltioissa saatetaan katsoa, että EU:n talousarvioon kohdistuvien petosten tutkiminen vaatii liikaa aikaa ja henkilöresursseja. Sen vuoksi voi käydä niin, että petostapauksia joko ei tutkita lainkaan tai tutkinta jätetään kesken heti, kun vaikeudet alkavat. Joskus kansalliset viranomaiset saattavat päättää tutkia ainoastaan "omaa" kansallista osuuttaan petoksesta ja jättää kansainvälisen petosketjun laajemmat ulottuvuudet huomiotta.

Onko konkreettisia esimerkkejä siitä, miten Euroopan syyttäjänviraston perustaminen parantaisi tilannetta?

Eräässä tapauksessa OLAF toimitti Saksan ja Bulgarian viranomaisille tietoja useista näiden maiden kansalaisista, joiden väitettiin toimineen yhteistyössä EU:n maatalousrahaston varojen varastamiseksi. Saksassa asian oikeuskäsittely johti tuomioon, mutta Bulgariassa epäillyt vapautettiin syytteistä. Näin nykyjärjestelmä johti tässä rajat ylittävässä tapauksessa eri maissa erilaisiin tuloksiin. Jos Euroopan syyttäjänvirasto olisi ollut olemassa, se olisi varmistanut tutkinta- ja syytetoimien yhtenevyyden Bulgariassa ja Saksassa.

Toinen esimerkkitapaus koski savukkeiden salakuljetusta Tšekistä Saksaan. Saksalainen rikostuomioistuin käytti Tšekin poliisin kuuntelulla hankkimia puhelutietoja todisteina epäiltyä vastaan. Vaikka todisteet oli hankittu Tšekin lain mukaisesti, puolustusasianajaja esitti, että niitä ei olisi pitänyt hyväksyä saksalaisessa tuomioistuimessa ilman tuomioistuimen määräystä puhelinkuuntelun sallimisesta.

Kun Euroopan syyttäjänvirasto on toiminnassa, tällaiset kansallisten prosessioikeudellisten säännösten erilaisuudesta johtuvat takaiskut ovat paljon epätodennäköisempiä. Uusien sääntöjen mukaan puhelinkuuntelu ilman siihen valtuudet antavaa tuomioistuimen määräystä ei olisi ollut mahdollista. Lisäksi syyttäjänviraston perustamisasetuksessa säädetään, että missä tahansa jäsenvaltiossa hankitut todisteet on hyväksyttävä kaikkien jäsenvaltioiden ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa, kunhan todisteiden hankkimisessa on noudatettu EU:n perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan määräyksiä (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen).

Mikä muuttuu, kun Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan?

Euroopan syyttäjänvirastolla on yksinomainen toimivalta tutkia EU:n talousarviota vahingoittavia rikoksia, asettaa tekijät syytteeseen ja viedä heidät oikeuteen. Virasto hoitaa ja koordinoi sellaisten monisäikeisten tapausten tutkimuksia, joilla on valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus. Näin ratkaistaan ongelmat, jotka syntyvät siitä, että kansalliset viranomaiset ovat toimivaltaisia vain maansa rajojen sisäpuolella.

Euroopan syyttäjänvirasto takaa rikostutkinnasta, syytteen nostamisesta ja oikeudenkäynnistä koostuvan lainvalvonnan saumattomuuden. Sillä on valtuutettujen syyttäjiensä ansiosta rajat ylittävät tutkintavaltuudet kaikissa jäsenvaltioissa. Euroopan syyttäjänviraston ei tarvitse turvautua jäsenvaltioiden välistä oikeusapua koskeviin hallitustenvälisiin välineisiin, kuten keskinäistä oikeusapua ja vastavuoroista tunnustamista koskeviin sopimuksiin, joiden soveltaminen on usein vaivalloista ja aikaa vievää. Euroopan syyttäjänvirastolle luodaan selkeät säännöt, joita sovelletaan sen rikostutkimuksiin sekä minkä tahansa jäsenvaltion tuomioistuimessa esitettyjen todisteiden hyväksyttävyyteen.

Miten Euroopan syyttäjän ja valtuutettujen syyttäjien yhteistyö toimii?

Valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat osa Euroopan syyttäjänvirastoa. He vastaavat pääsääntöisesti omassa jäsenvaltiossaan tapahtuvasta rikostutkinnasta ja syytteiden ajamisesta. He käyttävät kansallista henkilöstöä ja soveltavat oman maansa lakia. Heidän toimintaansa koordinoi Euroopan syyttäjän johtama keskustoimisto, joka huolehtii jäsenvaltioissa toteutettavien toimien johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta (ks. liitteenä oleva kaavio).

Hajautetun rakenteensa ansiosta Euroopan syyttäjänvirastolla on suora yhteys kansallisiin asiantuntijoihin, jotka ovat syvällisesti perehtyneitä maansa tuomioistuinlaitokseen, osaavat maan kieltä, ovat osa kansallista syyttäjälaitosta ja tuntevat hyvin maansa oikeudenkäyntimenettelyt.

Valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat toimia kaksoisroolissa eli jatkaa toimintaansa kansallisina syyttäjinä. Toimiessaan Euroopan syyttäjänviraston valtuuttamina he hoitavat kuitenkin tehtäviään täysin riippumattomina maansa syyttäjäviranomaisista.

Virastoa johtavaan 10 hengen tiimiin kuuluvat Euroopan syyttäjä, apulaissyyttäjät ja viisi kansallista syyttäjää. He sopivat keskenään työjärjestyksestään, johon kuuluvat muun muassa tapausten jakamista koskevat yleiset säännöt, ja varmistavat näin saumattoman yhteistyön EU:n ja kansallisen tason välillä. Tämä hallintomalli perustuu jäsenvaltioiden kuulemisen yhteydessä esitettyihin näkökohtiin ja muun muassa Ranskan ja Saksan äskettäin esittämään yhteiseen aloitteeseen Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta. Se mahdollistaa koordinoinnin, jota tarvitaan ns. ne bis in idem ‑periaatteen noudattamiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että samasta rikoksesta ei voida nostaa syytettä kahta kertaa. Tämä voisi olla vaarana, jos toisiinsa liittyvät rikokset jätettäisiin huomiotta tai niitä tarkasteltaisiin erillisinä.

Valvovatko kansalliset tuomioistuimet Euroopan syyttäjänviraston toimintaa?

Valvovat. Euroopan syyttäjänviraston toiminnasta voidaan valittaa toimivaltaiseen kansalliseen tuomioistuimeen.

Lisäksi viraston tutkintatoimille on hankittava kansallisten lainvalvontaviranomaisten lupa, jos jäsenvaltion tai EU:n lainsäädännössä sitä edellytetään.

Euroopan syyttäjänvirasto toimii ajamissaan kanteissa syyttäjänä jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joilla on puolestaan toimivalta ratkaista näitä kanteita.

Euroopan unionin tuomioistuin voi osallistua prosessiin tavanomaiseen tapaan antamalla ennakkoratkaisun, jos siltä sellaista pyydetään.

Millaiset toimivaltuudet Euroopan syyttäjänvirastolle annetaan perustamisasetuksessa?

Euroopan syyttäjänvirastolla on valtuudet pyytää tutkinnan aloittamista tai määrätä siitä. Sen käytettävissä olevat välineet määritellään tarkoin asetuksessa. Niihin kuuluu sekä yksityisyyteen puuttuvia että ’pehmeämpiä’ tutkintatoimenpiteitä.

Yksityisyyteen puuttuvista toimenpiteistä voidaan mainita toimitiloihin, omaisuuteen tai tietokonejärjestelmiin kohdistuva etsintä, takavarikko, puhelinkuuntelu ja liiketoimen keskeyttäminen.

Pehmeämpiä toimenpiteitä ovat epäillyn ja todistajien kuuleminen, asiantuntijoiden nimittäminen, kun tarvitaan erityisasiantuntemusta, ja henkilön jäljittäminen tai olinpaikan selvittäminen.

Tutkintatoimenpiteitä toteutettaessa on noudatettava kansallista lakia. Kullekin toimenpiteelle on hankittava erikseen lupa toimivaltaiselta kansalliselta tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta, jos kansallinen laki tai EU:n asetus niin vaatii.

Euroopan syyttäjänviraston tutkimusten tehokkuuden takaamiseksi missä tahansa jäsenvaltiossa laillisesti hankitut todisteet on hyväksyttävä kaikkien jäsenvaltioiden asiaa käsittelevissä tuomioistuimissa.

Miten taataan Euroopan syyttäjänviraston riippumattomuus?

Ensinnäkin asetuksessa säädetään, että Euroopan syyttäjänvirasto ei pyydä eikä ota ohjeita miltään ulkopuoliselta taholta. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin toimielimet, virastot ja laitokset sekä jäsenvaltiot kunnioittavat Euroopan syyttäjänviraston riippumattomuutta eivätkä pyri vaikuttamaan siihen, miten se hoitaa tehtäviään. Toiseksi Euroopan syyttäjänvirasto on rakenteellisesti itsenäinen, koska sitä ei sulauteta mihinkään muuhun EU:n toimielimeen tai yksikköön. Kolmanneksi Euroopan syyttäjän nimitysprosessiin osallistuvat unionin toimielinten lisäksi (hänet nimittää neuvosto saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän) unionin tuomioistuimen entiset jäsenet, jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien jäsenet, kansallisten syyttäjäviranomaisten edustajat ja/tai tunnetusti pätevät oikeusoppineet, jotka laativat yhdessä alustavan ehdokasluettelon. Euroopan syyttäjän toimikauden kestoksi rajataan kahdeksan vuotta, eikä häntä voida nimittää uudelleen. Näin varmistetaan, että mahdollisuus toimikauden uusimiseen ei voi vaikuttaa hänen toimintaansa. Unionin tuomioistuin voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä erottaa Euroopan syyttäjän.

Jäsenvaltioissa toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien osalta asetuksessa säädetään, että heidän on työssään asetettava Euroopan syyttäjän käsiteltävänä olevat tapaukset kansallisten tapausten edelle. Asetuksessa on myös nimenomainen maininta siitä, että valtuutetut syyttäjät ovat toiminnassaan täysin riippumattomia kansallisista syyttäjäviranomaisista. Eturistiriitakysymykset ratkaisee Euroopan syyttäjä. Kansalliset viranomaiset eivät voi erottaa valtuutettuja Euroopan syyttäjiä kansallisen syyttäjän toimesta ilman Euroopan syyttäjän suostumusta niin kauan kuin valtuutus on voimassa.

Mitkä ovat epäillyn prosessuaaliset oikeudet?

On tärkeää vahvistaa niitä oikeudellisia takeita, jotka suojaavat EU:n tutkinta- tai syytetoimien kohteeksi joutuvia henkilöitä ja yrityksiä. Ehdotukseen sisältyy kattava valikoima vahvoja menettelytakeita, joilla suojataan rikoksesta epäiltyjen ja muiden Euroopan syyttäjän tutkimusten kohteeksi joutuvien henkilöiden oikeudet voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä ja puolustautumisoikeutta koskevaa kansallista lainsäädäntöä hyödyntäen.

Ehdotuksessa täsmennetään, että rikoksesta epäillyllä on kaikki EU:n lainsäädäntöön sekä unionin perusoikeuskirjaan perustuvat oikeudet, joista ehdotuksessa luetellaan seuraavat:

  1. oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin

  2. oikeus saada tietoa ja tutustua oikeudenkäyntiasiakirjoihin

  3. oikeus asianajajaan ja oikeus olla yhteydessä kolmansiin henkilöihin pidätyksen yhteydessä tai välittää heille tieto pidätyksestä

  4. oikeus vaieta ja oikeus tulla pidetyksi syyttömänä

  5. oikeus oikeusapuun

  6. oikeus esittää todisteita, nimittää asiantuntijoita ja kuulla todistajia.

Näiden lisäksi epäillyllä on muut menettelyyn sovellettavan kansallisen lain mukaiset puolustautumisoikeudet.

Miksi ehdotukset Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta ja Eurojustin uudistamisesta esitetään samaan aikaan?

SEUT-sopimuksen 86 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan Eurojustin pohjalta. Uuden lainsäädäntöpaketin tavoitteena on luoda näiden kahden viraston välille vahva yhteys, joka perustuu tehokkaaseen yhteistyöhön sekä tiedon, osaamisen ja resurssien jakamiseen.

Sekä Euroopan syyttäjänviraston että Eurojustin panosta tarvitaan erityisesti silloin, kun samoja tekijöitä epäillään sekä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista rikoksista että muista rikoksista. Tämän vuoksi niiden välillä on tehtävä jatkuvasti tiivistä yhteistyötä. Tällaista yhteistyötä koskevia säännöksiä onkin sisällytetty sekä syyttäjänvirastoa koskevaan asetukseen että Eurojust-asetukseen. Eurojust voi lisäksi auttaa toimivaltakysymysten ratkaisemisessa, jos edellä mainittujen ”sekarikostapausten” yhteydessä toimivaltaisia tuomioistuimia on useampia kuin yksi.

Euroopan syyttäjänvirasto saa Eurojustilta henkilöstöresursseja, rahoitusapua, tietotekniikkaa ja muita hallinnollisia tukipalveluja. Syyttäjänvirasto voi muun muassa hyödyntää omissa tutkimuksissaan Eurojustin tietotekniikkainfrastruktuuria, kuten asianhallintajärjestelmää, tilapäisiä tietokantoja ja rekisteriä. Yhteistyön yksityiskohdista sovitaan Euroopan syyttäjänviraston ja Eurojustin välillä tehtävässä sopimuksessa.

Mikä on Eurojustin rooli sen jälkeen, kun Euroopan syyttäjänvirasto on perustettu?

Eurojust avustaa kansallisia rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaisia vuosittain noin 1 500:aa valtioiden rajat ylittävää tapausta koskevassa yhteistyössä ja koordinoinnissa. Se on työllään osaltaan lisännyt keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä EU:n varsin erilaisten oikeusjärjestelmien ja –perinteiden välillä. Eurojustilla ei kuitenkaan ole toimivaltaa tehdä omaa rikostutkintaa tai ajaa syytteitä petosasioissa.

Euroopan syyttäjänvirastolla on yksinomainen toimivalta tutkia EU:n talousarviota vahingoittavia rikoksia, asettaa tekijät syytteeseen ja viedä heidät oikeuteen. Syyttäjänviraston perustaminen lisää Eurojustin demokraattista legitiimiyttä, sillä jatkossa Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden parlamentit ovat tiiviimmin mukana Eurojustin toiminnan arvioimisessa.

Uudistettu Eurojust tukee Euroopan syyttäjänvirastoa EU:n talousarvioon kohdistuvien petosten torjunnassa. Syyttäjänvirasto saa Eurojustilta henkilöstöresursseja, rahoitusapua, tietotekniikkaa ja muita hallinnollisia tukipalveluja. Syyttäjänvirasto voi muun muassa hyödyntää omissa tutkimuksissaan Eurojustin asianhallintajärjestelmää, tilapäisiä tietokantoja ja rekisteriä. Yhteistyön yksityiskohdista sovitaan Euroopan syyttäjänviraston ja Eurojustin välillä tehtävässä sopimuksessa.

Mitä muita muutoksia Eurojustin uudistamisehdotuksessa esitetään?

Uudistusehdotuksen tarkoituksena on kehittää Eurojustin toimintaa kokonaisvaltaisesti. Tätä varten Eurojustin hallintoon tehdään muutoksia. Eurojustia johtaa kollegio, jossa on yksi jäsen kustakin EU:n jäsenvaltiosta. Kollegion operatiiviset tehtävät erotetaan uudistuksessa selvästi sen hallinnollisista tehtävistä. Näin kollegio ja sen kansalliset jäsenet voivat keskittyä operatiivisiin tehtäviinsä eli kansallisten lainvalvontaviranomaisten toiminnan koordinoimiseen ja edistämiseen vakavien rikosten torjumiseksi. Tällaisiksi luetaan muun muassa huumausainekauppa, rahanpesu, petokset, lahjonta, tietoverkkorikokset, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus. Eurojustille perustetaan johtokunta, jossa komissiolla on edustaja, avustamaan kollegiota hallinnollisissa tehtävissä.

Ehdotuksessa luodaan yhtenäinen, ajantasainen oikeudellinen kehys uudelle EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön virastolle (Eurojust), joka on neuvoston päätöksellä 2002/187/YOS perustetun Eurojustin oikeusseuraaja. Uudessa asetuksessa säilytetään ne Eurojustin johtamista ja toimintaa koskevat säännökset, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi, mutta virtaviivaistetaan sen toimintaa ja rakennetta Lissabonin sopimuksen mukaisesti seuraavasti:

  1. tehostetaan toimintaa luomalla uusi hallintorakenne

  2. parannetaan toimintavalmiuksia määrittelemällä kansallisten jäsenten asema ja toimivaltuudet johdonmukaisesti

  3. määrätään Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien osallistumisesta Eurojustin toiminnan arvioimiseen Lissabonin sopimuksen mukaisesti, kuitenkin niin, että Eurojustin operatiivinen riippumattomuus säilyy

  4. saatetaan Eurojustin säädöskehys EU:n virastoja koskevan yhteisen lähestymistavan mukaiseksi, kuitenkin niin, että sen erityisasema rikostutkimusten koordinoijana säilyy

  5. varmistetaan, että Eurojust voi toimia tiiviissä yhteistyössä Euroopan syyttäjänviraston kanssa heti syyttäjänviraston perustamisesta lähtien.

Mikä on OLAFin rooli sen jälkeen, kun Euroopan syyttäjänvirasto on perustettu?

Kuten petostentorjuntavirasto OLAFin hallinnosta annetussa tiedonannossa todetaan, OLAFin rooli muuttuu Euroopan syyttäjänviraston perustamisen myötä.

OLAF vastaa kuitenkin jatkossakin hallinnollisista tutkimuksista aloilla, jotka eivät kuulu Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan. Näitä ovat EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavat sääntöjenvastaisuudet sekä EU:n henkilöstön tekemät virkavirheet tai rikokset, joilla ei kuitenkaan ole taloudellisia vaikutuksia.

Sen sijaan OLAF ei enää tule tekemään hallinnollisia tutkimuksia sellaisista petoksista tai muista rikoksista, jotka vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin, sillä nämä rikokset kuuluvat Euroopan syyttäjänviraston yksinomaiseen toimivaltaan. Jos OLAF epäilee, että tällaisia rikoksia on tehty, sen on ilmoitettava asiasta Euroopan syyttäjänvirastolle mahdollisimman varhain. Vaikka OLAF ei enää tee omia tutkimuksia näillä aloilla, se antaa Euroopan syyttäjänvirastolle pyynnöstä virka-apua (kuten se antaa jo nyt kansallisille syyttäjille). Nämä muutokset nopeuttavat tutkintaprosessia ja auttavat välttämään samoja tapahtumia koskevat päällekkäiset hallinnolliset tutkinnat ja rikostutkinnat. Näin mahdollisuudet syytetoimien onnistumiseen paranevat.

Komissio laatii ehdotuksia OLAFia koskevan asetuksen tarkistamisesta siten, että otetaan huomioon OLAFin aseman muuttuminen ja toisaalta vahvistetaan sen tutkimusten hallintoa syyttäjänvirastoa koskevien vastaavien säännösten tapaan. Keskeisiä aloitteita on kaksi. Ensinnäkin ehdotetaan riippumattoman menettelytakeiden valvojan toimen perustamista OLAFin tutkintatoimien oikeudellisen valvonnan tehostamiseksi. Toiseksi ehdotetaan menettelyihin kohdistuvien vaatimusten kiristämistä sellaisten yksityisyyteen puuttuvien toimenpiteiden (työpaikalla tehtävä etsintä, asiakirjojen takavarikointi jne.) yhteydessä, joita OLAF voi joutua toteuttamaan EU:n toimielimissä.

Montako tapausta Euroopan syyttäjänvirasto joutuu käsittelemään?

Käsiteltävien tapausten kokonaismääräksi arvioidaan 2 500 vuodessa. Tämä luku käsittää ne keskimäärin 1 500 petostapausta vuodessa, joita jäsenvaltioiden hallinnolliset tutkintaelimet käsittelevät ja joista ne ilmoittavat EU:lle, ja lisäksi keskimäärin 300 OLAFin esittämiin petosepäilyihin perustuvaa tapausta, arviolta 500 alv-petoksiin liittyvää tapausta, jotka käsitellään nykyisin jäsenvaltioissa, ja arviolta 200 kansallisten rikostutkintaviranomaisten käsittelemää tapausta. On arveltu, että Euroopan syyttäjänvirasto tulee saamaan enemmän tietoja petosepäilyistä kuin jäsenvaltiot tai OLAF. Niinpä tapausten määrä saattaa olla etukäteen arvioitua suurempi.

Voiko Euroopan syyttäjänvirasto pidättää ihmisiä kaikkialla EU:ssa?

Ei voi. Ainoastaan kansallisilla viranomaisilla on valtuudet pidättää ihmisiä, joita epäillään Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvista rikoksista. Virasto voi pyytää lainvalvontaviranomaisia pidättämään rikoksesta epäillyn ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä tutkinnallisista syistä eikä samaan tavoitteeseen päästäisi lievemmillä keinoilla. Tällaisia pyyntöjä tarkastellaan toimivaltaisten kansallisten lainvalvontaviranomaisten maan lainsäädännön mukaisesti.

Mitä seuraavaksi?

Jotta Euroopan syyttäjänvirasto voitaisiin perustaa, komission ehdotukselle on saatava Euroopan parlamentin hyväksyntä, minkä jälkeen ministerineuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ehdotus yksimielisesti.

Jos neuvostossa ei päästä yhteisymmärrykseen, SEUT-sopimuksen 86 artiklan mukaan ryhmä, johon kuuluu vähintään yhdeksän jäsenvaltiota, voi sopia keskenään ns. tiiviimmän yhteistyön aloittamisesta.

Keskeiset vaiheet tiiviimmän yhteistyön aloittamista koskevan päätöksen tekemisessä ovat 86 artiklan mukaan seuraavat:

  • Komissio esittää lainsäädäntöehdotuksen neuvostolle. Neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden edustajien on todettava yhteisesti (puheenjohtajan päätelmissä), että yksimieliseen ratkaisuun ei päästä.

  • Tämän jälkeen vähintään yhdeksän jäsenvaltiota käsittävä ryhmä, joka haluaa aloittaa tiiviimmän yhteistyön, saattaa asian Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi.

  • Eurooppa-neuvosto käsittelee asian neljän kuukauden kuluessa.

  • Jos yhteisymmärrykseen päästään, Eurooppa-neuvosto palauttaa ehdotuksen neuvoston hyväksyttäväksi. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi päättää aloittaa tiiviimmän yhteistyön ja ilmoittaa tästä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tällöin Euroopan parlamentin ja neuvoston lupa katsotaan annetuksi.

  • Neuvottelut ehdotuksesta, jonka mukaisesti tiiviimpi yhteistyö aloitetaan, käydään neuvostossa. Kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua ehdotuksen käsittelyyn, mutta äänestykseen voivat osallistua ainoastaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot. Muut jäsenvaltiot voivat milloin tahansa pyytää saada liittyä tiiviimpään yhteistyöhön.

Lisätietoja

Lehdistötiedote

Lehdistöpaketti

Rikosoikeuspolitiikkaa koskevat komission sivut

Oikeus- ja kansalaisasioista sekä perusoikeuksista vastaavan komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin kotisivu

Varapuheenjohtaja Reding Twitterissä: @VivianeRedingEU

LIITE: Miten Euroopan syyttäjänvirasto toimii?

Figures and graphics available in PDF and WORD PROCESSED

Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site