Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

Erasmus-ohjelma lukuvuonna 2011–2012: luvut selityksineen

Commission Européenne - MEMO/13/647   08/07/2013

Autres langues disponibles: FR EN DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO HR

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 8. heinäkuuta 2013

Erasmus-ohjelma lukuvuonna 2011–2012: luvut selityksineen

Euroopan komissio on tänään julkaissut uusia tietoja1 Erasmus-ohjelmasta lukuvuonna 2011–2012 tukea saaneiden korkea-asteen opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilöstön lukumääristä (IP/13/657). Niiden mukaan 252 827 eurooppalaista korkeakouluopiskelijaa ja 46 527 korkea-asteen opettajaa sai Erasmus-rahoitusta lähteäkseen ulkomaille opiskelemaan, opettamaan tai työharjoitteluun.

Erasmus-ohjelma antaa korkeakouluopiskelijoille mahdollisuuden viettää 3–12 kuukautta toisessa Euroopan maassa joko opiskellen tai harjoitellen yrityksessä tai muussa organisaatiossa. Tukea voivat saada opiskelijat, jotka ovat kirjoilla ohjelmaan osallistuvassa korkea-asteen oppilaitoksessa jossakin 33 Erasmus-maasta (EU-maat, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi ja Turkki). Ohjelmasta tuetaan myös lyhytkestoisessa korkea-asteen ammatillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita.

Uusi ennätys: yli 250 000 Erasmus-opiskelijaa vuodessa

Erasmus-apurahan saavien opiskelijoiden määrä on kasvanut jatkuvasti ohjelman käynnistämisestä lähtien. Se ylitti 200 000 opiskelijan rajan ensimmäisen kerran lukuvuonna 2009–2010, ja lukuvuonna 2011–2012 ulkomaille opiskelemaan tai harjoittelemaan lähteneiden opiskelijoiden lukumäärä 252 827 on uusi ennätys. Kasvua edelliseen lukuvuoteen verrattuna oli 9 % (vastaava lisäys lukuvuonna 2010–2011 oli 8,5 %).

Kuvio 1: Erasmus-opiskelijoiden määrä vuosittain lukuvuodesta 1987–1988 lukuvuoteen 2011–2012

Kuvio 2: Erasmus-opiskelijavaihdot – suhteellinen muutos opiskelijoiden määrässä lähettävää maata kohden lukuvuosien 2010–2011 ja 2011–2012 välillä

Kuten kuvio 2 osoittaa, Erasmus-opiskelijoiden määrä kasvoi lähes kaikissa maissa. Suurin kasvu lähtevien opiskelijoiden määrässä nähtiin Kroatiassa (+62 %), joka tuli mukaan ohjelmaan kaudella 2009–2010. Seuraavaksi suurinta kasvu oli Tanskassa (+20 %), Sloveniassa ja Turkissa (+17 % kummassakin maassa). Kasvu ylitti 8,3 %:n keskiarvon 11 maassa.

Kolmessa maassa, Kyproksessa, Islannissa ja Romaniassa, Erasmus-opiskelijoiden määrä laski (-0.6 % – -2.7 %) edelliseen vuoteen verrattuna.

Aktiivisimmat Erasmus-maat

Eniten opiskelijoita sekä opiskelemaan että harjoitteluihin lähetti Espanja (39 545 opiskelijaa) ja seuraavaksi eniten Saksa (33 363) ja Ranska (33 269).

Espanja oli myös suosituin kohdemaa (39 300 saapuvaa opiskelijaa), ja seuraavina listalla olivat Ranska (28 964) ja Saksa (27 872). Yhdistynyt kuningaskunta vastaanotti kaksi kertaa enemmän opiskelijoita (25 760) kuin se lähetti ulkomaille (13 662).

Vaihto-oppilaita lähettävien korkea-asteen oppilaitosten lukumäärä oli 3 189, eli 5 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kuvio 3: Erasmus-opiskelijavaihdot – keskimääräiset kuukausittaiset EU-apurahat

Keskimääräinen kuukausittainen EU-apuraha pysyi suunnilleen samalla tasolla (252 euroa) kuin edellisenä vuonna (250 euroa). Edellä esitetystä kuviosta käy ilmi, minkä suuruisen kuukausittaisen apurahan eri maista lähtevät opiskelijat keskimäärin saivat. Komissio asettaa kattosumman kussakin maassa myönnettävälle kuukausittaiselle opiskelija-apurahalle vastaanottajamaan elinkustannusten perusteella. Täsmällisestä määrästä päättävät kuitenkin tapauskohtaisesti ohjelmaa hallinnoivat kansalliset toimistot ja korkea-asteen oppilaitokset.

Lukuvuonna 2011–2012 myönnettiin lisärahoitusta 336 opiskelijalle, joilla oli erityistarpeita tai toimintarajoitteita, jotta nämä voivat osallistua Erasmus-vaihtoon. Lukuvuonna 2010–2011 vastaava lukumäärä oli 254.

Erasmus-opiskelijoiden määrässä 7,5 prosentin lisäys

Erasmus tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa osan tutkinnostaan (alempi tai ylempi korkeakoulututkinto tai tohtorin tutkinto, myös lyhytkestoiset opintokokonaisuudet) opiskellen 3–12 kuukautta ulkomaisessa korkeakoulussa.

Lukuvuonna 2011–2012 Erasmus-opiskelijoiden kokonaismäärä oli 252 827, ja näistä 204 744 lähti ulkomaille opiskelemaan (kasvua oli 7,5 % lukuvuodesta 2010–2011). Ulkomaille opiskelemaan lähtevien lukumäärä laski kuudessa maassa (Bulgariassa, Islannissa, Kyproksessa, Liechtensteinissa, Romaniassa ja Virossa), mutta nousi keskimääräistä enemmän 11 maassa. Sveitsistä, joka liittyi ohjelmaan kaudella 2011–2012, lähti muihin maihin opiskelemaan 2 514 opiskelijaa.

Eniten opiskelemaan lähti opiskelijoita Espanjasta (34 103 opiskelijaa), ja seuraavaksi eniten Saksasta (27 593) ja Ranskasta (25 924). Espanja oli edelleen suosituin kohdemaa, sillä se otti vastaan 30 580 Erasmus-opiskelijaa. Seuraavaksi suosituimmat kohdemaat olivat Ranska (23 173) ja Saksa (19 120).

Luxemburg, Liechtenstein ja Espanja lähettivät ulkomaille opiskelijoita eniten suhteessa opiskelijamääränsä kokoon.

Keskimäärin opiskelijat viettivät ulkomailla 6,3 kuukautta, ja keskimääräinen apuraha oli 234 euroa (226 euroa edellisenä vuonna).

Erasmus-opintojen suosituimpia aloja olivat yhteiskuntatieteet, kaupallinen ala ja oikeustieteet (41,4 %), humanistiset tieteet ja taideaineet (21,9 %) ja tekniikka (15,1 %).

Erasmus-työharjoittelujen määrässä 18 prosentin kasvu

Vuodesta 2007 lähtien Erasmus-ohjelma on tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuksia lähteä ulkomaille myös hankkimaan työkokemusta yrityksissä tai muissa organisaatioissa. Lukuvuonna 2011–2012 joka viides Erasmus-opiskelija – 48 083 opiskelijaa 252 827:stä – valitsi tämän vaihtoehdon, joten kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 18 %. Harjoittelun keskimääräinen kesto oli 4,3 kuukautta, ja opiskelijat saivat kuukausittain keskimäärin 361 euroa EU-apurahaa (määrä laski lukuvuodesta 2010–2011, jolloin se oli 366 euroa).

Eniten opiskelijoita Erasmus-työharjoitteluihin on viime vuosina lähettänyt Ranska (7 345 opiskelijaa). Seuraavaksi eniten heitä lähettivät Saksa (5 770) ja Espanja (5 442). Espanja oli edelleen suosituin kohdemaa, sillä se otti vastaan 7 807 Erasmus-opiskelijaa. Seuraavaksi suosituimmat kohdemaat olivat Yhdistynyt kuningaskunta (7 736) ja Saksa (6 655).

Korkea-asteen oppilaitos voi perustaa työharjoittelujen tueksi harjoitteluyhteenliittymän. Yhteenliittymät koostuvat korkea-asteen oppilaitoksista ja muista organisaatioista, esimerkiksi yrityksistä tai yhdistyksistä. Tällaisia yhteenliittymiä perustettiin 12 maassa (BG, CZ, DE, GR, ES, FR, IT, NL, AT, PL, PT, FI) yhteensä 93. Harjoitteluyhteenliittymät järjestivät yli 15 % kaikista ulkomailla suoritetuista harjoitteluista Erasmus-ohjelmassa lukuvuonna 2011–2012.

Parhaiten Erasmus-harjoittelijoiden keskuudessa olivat edustettuina yhteiskuntatieteiden, kaupallisen alan ja oikeustieteiden opiskelijat (31,9 %). Toiseksi eniten harjoittelijoita oli tekniikan alalta (17,1 %) ja kolmanneksi eniten humanististen tieteiden ja taiteen koulutusaloilta (16,9 %).

Mikä on korkea-asteen (alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon) opiskelijoiden kokonaismäärä Erasmus-osallistujamaissa? Kuinka moni heistä suoritti osan opinnoistaan ulkomailla lukuvuonna 2011–2012?

Opiskelijoiden kokonaismäärä 33 osallistujamaassa oli yli 24 miljoonaa, ja näistä noin 1 % sai Erasmus-apurahaa lukuvuonna 2011–2012.

Jos oletetaan, että keskimääräinen korkeakouluopintojen kesto on 4–5 vuotta (alempi ja ylempi korkeakoulututkinto), voidaan arvioida, että noin 4,5 % kaikista eurooppalaisista opiskelijoista saa korkeakouluopintojensa aikana Erasmus-apurahan. Näistä 68 % suorittaa alempaa korkeakoulututkintoa (kandidaatin tutkintoa), 28 % ylempää korkeakoulututkintoa (maisterin tutkintoa), 1 % tohtorin tutkintoa ja 3 % lyhytkestoisempia opintoja.

Noin 10 % kaikista opiskelijoista on suorittanut tai suorittaa osan opinnoistaan ulkomailla Erasmus-tuen tai muun julkisen tai yksityisen rahoituksen avulla.

Korkeakoulutuksesta vastaavat 47 Euroopan maan ministerit hyväksyivät Bukarestissa Romaniassa 26.–27. huhtikuuta 2012 pidetyssä kokouksessa (IP/12/394) Bolognan prosessiin sisältyvää liikkuvuutta koskevan strategian, jonka tavoitteen mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 % eurooppalaisista korkeakoulututkinnon suorittaneista on suorittanut osan opinnoistaan ulkomailla. EU hyväksyi saman viitearvon marraskuussa 2011.

Erasmus-intensiivikielikurssit (EILC)

Erasmus tarjoaa EU:n vähemmän käytettyjen ja harvemmin opetettujen kielten erityiskursseja auttaakseen oppilaita valmistautumaan ulkomailla suoritettaviin opintoihin ja työharjoitteluihin. Kursseja järjestetään niissä maissa, joissa näitä kieliä käytetään virallisesti. Erityiskursseja ei järjestetä eniten opetetuissa kielissä, joita ovat esimerkiksi englanti, saksa, ranska ja espanja.

Tuettujen EILC-kurssien määrä on kasvanut huomattavasti sinä aikana kun niitä on järjestetty. Lukuvuonna 2011–2012 järjestettiin noin 435 kurssia (nousua edellisvuoden 392:sta oli 11 %) 26 maassa, ja niihin osallistui yhteensä 6 631 Erasmus-opiskelijaa (+13 %).

Suosituimpia kieltenopiskelun kohdemaita olivat Italia, Portugali, Belgia (flaaminkielinen yhteisö), Turkki ja Ruotsi. Maahan saapuvista opiskelijoista suhteellisesti suurin osuus osallistui kielikursseille Sloveniassa, jossa 19,1 % kaikista maahan tulleista Erasmus-opiskelijoista oli mukana kurssilla. Seuraavana listalla oli Kroatia (12,7 %). Islannissa, Romaniassa, Kreikassa ja Virossa kielikursseille osallistui 10–11 % opiskelijoista.

Henkilöstön Erasmus-liikkuvuus (opetustehtävät ja henkilöstön koulutus)

Erasmus-ohjelmassa myös korkeakoulujen opetushenkilöstön jäsenet ja yksityisten yritysten työntekijät voivat lähteä ulkomaille opettamaan vähintään yhden päivän ja enintään kuuden viikon ajaksi. Korkeakoulujen ja ammatillisten korkea-asteen oppilaitosten henkilöstöön kuuluvat voivat myös saada koulutusta ulkomailla. Tällainen jakso voi kestää viidestä päivästä kuuteen viikkoon.

Lukuvuonna 2011–2012 Erasmus-ohjelmasta tuettiin korkea-asteen oppilaitosten opetus- ja muuhun henkilöstöön kuuluvaa 46 527 työntekijää, jotta nämä saivat tilaisuuden opettaa tai osallistua koulutukseen ulkomailla. Tämä vastaa 8,6 %:n vuotuista lisäystä.

Eniten henkilöstöä ulkomaille vaihtoon lähettivät Puola (6 312), Espanja (4 654) ja Saksa (3 937). Henkilöstön suosikkikohteita olivat Espanja (4 554), Saksa (4 491) ja Italia (3 876).

Hiukan yli puolet (50,5 %) Erasmus-ohjelmaan lukuvuonna 2011–2012 osallistuneesta henkilöstöstä oli miehiä. Erityistarpeita oli 16 työntekijällä, jotka saivat lisärahoitusta voidakseen osallistua Erasmus-vaihtoihin (edellisenä lukuvuonna lukumäärä oli 13). Oleskelun keskimääräinen kesto oli 5,7 päivää ja (säännöllisen palkan päälle maksettava) keskimääräinen apuraha 713 euroa – enemmän kuin edellisenä lukuvuonna, jolloin se oli 662 euroa.

Henkilöstövaihtoihin osallistui yhteensä 2 336 korkeakoulua eli 3,6 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Opetusvaihdot lisäävät suosiotaan

Erasmus-ohjelmassa korkeakoulujen opetushenkilöstön jäsenet ja yksityisten yritysten työntekijät voivat lähteä ulkomaiseen korkeakouluun opettamaan vähintään yhden päivän (vähintään viiden opetustunnin) ja enintään kuuden viikon ajaksi. Erasmus-tukea opetustehtäviä varten saaneiden opettajien lukumäärä on kasvanut tasaisesti, ja tätä tukea on saanut jo yli 300 000 työntekijää sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön lukuvuonna 1997–1998. Lukuvuonna 2011–2012 tuetuista 46 527 henkilöstövaihdosta 33 323 koski opetustehtäviä (+5,4 % edellisestä vuodesta).

Eniten henkilöitä opetustehtäviin lähettivät Puola (3 994), Espanja (3 256) ja Saksa (3 110). Kuten aiempinakin vuosina, suosituimmat kohdemaat opetustehtäviin lähtijöiden keskuudessa olivat Espanja (3 258), Saksa (3 149) ja Italia (2 903).

Liikkuvaisimpia olivat seuraavien aineiden opettajat: humanistiset tieteet ja taideaineet (32 %); yhteiskuntatieteet, kaupallinen ala ja oikeustieteet (22 %) ja tekniikan ala (14 %). Opettajat opettivat ulkomailla keskimäärin 5,5 päivän ajan: Tässä on havaittavissa pientä mutta tasaista laskua lukuvuodesta 2000–2001, jolloin keskiarvo oli 6,9 päivää. Keskimääräinen (säännöllisen palkan päälle maksettava) apuraha opetustehtävää kohden oli 686 euroa, mikä on 6,3 % enemmän kuin edellisvuonna (645 euroa).

Noin 422 opetustehtävää toteutui siten, että yritysten työntekijöitä pyydettiin opettamaan korkea-asteen oppilaitoksissa muissa Euroopan maissa (+19 % edellisvuoteen verrattuna).

Henkilöstön koulutus selvässä nousussa

Henkilöstön koulutuksen tukeminen otettiin Erasmus-ohjelmaan vuonna 2007, ja sen suosio on kasvanut vauhdilla koko ajan. Lukuvuonna 2011–2012 tuetuista 46 527 henkilöstövaihdosta 13 204:ssä oli kyse henkilöstön koulutusjaksoista (+18 % edellisvuoteen verrattuna). Nämä vaihdot on tarkoitettu sekä opetushenkilöstölle että muulle henkilökunnalle, myös hallinnon ja tukipalvelujen työntekijöille.

Lukuvuonna 2011–2012 peräti 3 336 korkeakoulujen henkilöstöön kuuluvaa kouluttautui ulkomaisessa yrityksessä (+13,2 % edellisvuoteen verrattuna).

Eniten henkilöstöä koulutukseen lähettivät Puola (2 318), Espanja (1 398) ja Saksa (827). Suosituimmat kohteet olivat Saksa (1 342), Espanja (1 296) ja Yhdistynyt kuningaskunta (1 214).

Henkilöstön koulutusjaksot kestivät keskimäärin 6,1 päivää. Henkilöstön koulutukseen osallistui enemmän naisia kuin miehiä (69,5 %), mutta opetustehtävissä naisten osuus oli vain 42,9 %.

Erasmus-intensiiviohjelmien lukumäärä kasvussa

Erasmus tarjoaa opettajille ja opiskelijoille mahdollisuuden osallistua aihekohtaisiin opinto-ohjelmiin, jotka kestävät 10 päivästä kuuteen viikkoon. EU rahoittaa näitä niin sanottuja intensiivikursseja, myös osallistujien matka- ja oleskelukustannuksia.

Eniten intensiivikursseja järjestivät Italia (60 kurssia, 13 % kokonaismäärästä), Saksa (43) ja Ranska (35). Aiheista suosituimpia oli yhteiskuntatieteet, kaupallinen ala ja oikeustieteet (26 %) sekä tekniikan ala (18 %). Matematiikalla ja tietojenkäsittelyllä sekä humanistisilla tieteillä ja taideaineilla oli kummallakin 15 %:n osuus. Intensiivikurssin keskimääräinen kesto oli 11,5 päivää.

Lukuvuonna 2011–2012 järjestettiin 462 Erasmus-intensiivikurssia (edellisenä vuonna luku oli 404 – lisäystä 14,4 %), joihin osallistui 16 806 opiskelijaa (sekä kansainvälisiä että kansallisia opiskelijoita) ja 5 663 opettajaa.

Yliopistojen Erasmus-yhteistyöhankkeet

Erasmus-ohjelmasta rahoitetaan myös hankkeita Euroopan korkeakoulutuksen nykyaikaistamiseksi. Näiden 1–3 vuotta kestävien hankkeiden tarkoituksena on edistää koulutuspoliittisia uudistuksia korkeakoulujen ja muiden sidosryhmien kansainvälisten hankkeiden kautta. Hakuaika on kerran vuodessa, ja hankkeisiin myönnetään vuosittain noin 20 miljoonaa euroa.

Monet tässä Erasmus-ohjelman osassa rahoitetuista hankkeista ovat johtaneet ratkaiseviin askeliin koulutuspolitiikan kehittämisessä. Esimerkiksi eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS) oli alun perin Erasmus-hanke, mutta siitä on tullut merkittävä liikkuvuutta edistävä väline kaikkialla Euroopassa. (ECTS:ssä kullekin opinto-ohjelman osalle annetaan opintopisteitä, joiden lukumäärä perustuu kyseisen opintojakson edellyttämään opiskelijan työmäärään. Näin opiskelijoiden on selkeämpi koota yhteen eri opinto-ohjelmissa suoritettuja opintopisteitä, ja samalla ulkomailla suoritettujen opintojaksojen tunnustaminen tulee helpommaksi.)

Korkeakoulujen yhteistyöhankkeita koskevien hakemusten lukumäärä on kasvanut vuosittain. Vuonna 2012 esitettiin 250 hakemusta (vuonna 2011 lukumäärä oli 197). Näistä rahoitettaviksi valittiin 57 hanketta eli keskimäärin 22,8 % hakemuksista. Eniten hakemuksia tuli Yhdistyneestä kuningaskunnasta (35), Belgiasta (25) ja Suomesta (24). Parhaiten valintamenettelyssä menestyivät Belgiasta tulleet hakemukset: niistä 11 hyväksyttiin.

Paljonko EU käyttää Erasmus-ohjelman rahoittamiseen?

Kuluvalla varainhoitokaudella (2007–2013) EU on varannut Erasmus-ohjelmaan 3,1 miljardia euroa. Vuosina 2011–2012 kokonaisbudjetti oli noin 494 miljoonaa euroa, ja tästä summasta 473 miljoonaa euroa käytettiin opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuuden tukemiseen.

Suurinta osaa Erasmus-ohjelman budjetista hallinnoivat osallistujamaiden kansalliset toimistot. Lisäksi Erasmus-ohjelmasta tuetaan monenvälisiä hankkeita ja verkostoja noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa (noin 4 % budjetista). Näitä hallinnoi keskitetysti koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) Brysselissä.

Seuraavassa taulukossa esitetään liikkuvuuteen vuosittain käytettyjen Erasmus-varojen kokonaismäärät.

Taulukko 1: Kansallisten toimistojen hallinnoitaviksi jaetut Erasmus-varat

Vuosi

Opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuuteen varattu vuotuinen Erasmus-budjetti, milj. euroa

Muutos vuositasolla

1988

13,00

1989

26,84

106,46 %

1990

32,88

22,50 %

1991

43,86

33,39 %

1992

62,88

43,37 %

1993

67,88

7,95 %

1994

72,78

7,22 %

1995

73,46

0,93 %

1996

74,3

1,14 %

1997

70,00

-5,79 %

1998

100,27

43,24 %

1999

100,27

0,00 %

2000

111,79

11,49 %

2001

116,19

3,94 %

2002

121,9

4,91 %

2003

142,53

16,92 %

2004

168,00

17,87 %

2005

200,96

19,62 %

2006

245,75

22,29 %

2007

372,25

51,48 %

2008

416,36

11,85 %

2009

415,37

-0,24 %

2010

434,83

4,68 %

2011

473,91

8,99 %

2012

547,26

15,48 %

2013

547,14

-0,02 %

Kuinka Erasmus-varat jaetaan kansallisella tasolla?

Erasmus-ohjelman budjettivarat jaetaan eri osallistujamaille seuraavien tekijöiden perusteella:

  • Väkiluku: korkea-asteen opiskelijoiden, tutkinnon suorittaneiden ja korkea-asteen opettajien lukumäärä (kansainvälisen ISCED-koulutusluokituksen tasot 5–6). Tiedot saadaan Eurostatilta.

  • Elinkustannukset ja pääkaupunkien välinen etäisyys: näitä käytetään korjauskertoimina, joita sovelletaan väestötekijään.

  • Aiemmat suoritusindikaattorit: laskettu ulkomaille aiemmin lähteneiden opiskelijoiden ja opetushenkilöstön lukumäärän perusteella (käyttäen tuoreimpia käytettävissä olevia tietoja).

Miten kuukausittainen EU-apuraha määritetään?

Erasmus-apuraha on tarkoitettu korvaamaan osa ulkomailla asumisesta ja matkoista aiheutuvista lisäkustannuksista. Erasmus-opiskelijat eivät maksa lukukausimaksuja isäntäoppilaitoksessa ulkomailla.

Kunkin maan kansallinen toimisto jakaa sen käytettävissä olevat varat maansa korkea-asteen oppilaitoksille. Kansallinen toimisto voi päättää myöntää suurempia apurahoja suppeammalle määrälle opiskelijoita (näin tekevät esimerkiksi Bulgaria, Kypros ja Turkki) tai pienempiä apurahoja suuremmalle määrälle opiskelijoita (kuten Ranska ja Italia), mutta sen on noudatettava Euroopan komission kullekin kohdemaalle vahvistamaa apurahan kattosummaa (ks. elinikäisen oppimisen ohjelman opas).

Kansallinen toimisto myöntää varoja niitä hakeville oppilaitoksille tiettyjen kriteerien – esimerkiksi haettujen summien ja aiempien vuosien toiminnan – perusteella. Oppilaitos voi sitten päättää opiskelijoille kuukausittain maksettavan apurahan (ja henkilöstöön sovellettavan viikko- tai päiväkohtaisen apurahan) lopullisen määrän, jonka kuitenkin pitää pysyä kansallisen toimiston vahvistamissa rajoissa, jotka vaihtelevat maittain.

Kuukausittainen apuraha riippuu vastaanottajamaasta ja liikkuvuustyypistä. Esimerkiksi työharjoitteluihin on yleensä myönnetty suurempia apurahoja kuin opintojaksoihin.

Euroopan unionin myöntämää Erasmus-apurahaa voidaan täydentää kansallisista, alueellisista ja paikallisista lähteistä saatavalla muulla rahoituksella.

Kansalliset toimistot tai korkea-asteen oppilaitokset voivat nostaa kuukausittaisen apurahan määrää, kun kyse on opiskelijoista, joiden vanhemmat ovat pienituloisia.

Lukuvuonna 2011–2012 opiskelijaliikkuvuuteen myönnetty kuukausittainen EU-apuraha vaihteli espanjalaisten opiskelijoiden saamasta 123 eurosta latvialaisten opiskelijoiden saamaan 641 euroon. Kaikissa osallistujamaissa myönnettyjen kuukausittaisten apurahojen keskimäärä oli 252 euroa.

Miten opiskelijat ja henkilöstön jäsenet voivat hakea Erasmus-apurahoja?

Erasmus-ohjelma on avoin kaikille sellaisissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskeleville, jotka ovat allekirjoittaneet Erasmus-korkeakouluja koskevan peruskirjan. Suurin osa Euroopan korkeakouluista – yli 5 000 – on allekirjoittanut peruskirjan.

Jos henkilö haluaa hakea apurahaa Erasmus-opintojaksoa tai -harjoittelujaksoa varten, ensimmäiseksi hänen on otettava yhteyttä oman oppilaitoksensa kansainvälisten asioiden toimistoon ja täytettävä Erasmus-opintoja koskeva opintosopimus tai Erasmus-harjoittelua koskeva harjoittelusopimus. Näissä sopimuksissa vahvistetaan opiskelijan opinto- tai harjoittelujakson aikana noudattama ohjelma. Sopimus on annettava lähettävän oppilaitoksen, ulkomaisen vastaanottavan oppilaitoksen tai yrityksen sekä opiskelijan hyväksyttäväksi ja allekirjoitettavaksi. Näin yksinkertaistetaan opintojen tunnustamismenettelyä ja varmistetaan, että lähettävä oppilaitos tunnustaa Erasmus-jakson aikana hyväksytysti suoritetut opinnot.

Erasmus-opintojaksot: Opiskelijoiden, jotka haluavat suorittaa osan opinnoistaan ulkomailla, on oltava vähintään toisen vuoden opiskelijoita korkea-asteen oppilaitoksessa.

Erasmus-työharjoittelut: Opiskelijat voivat hakea Erasmus-työharjoitteluihin jo ensimmäisenä korkea-asteen opiskeluvuotenaan.

Kesto: Ulkomaan opinto- ja harjoittelujaksot voivat kestää 3–12 kuukautta tai – jos opiskelija suorittaa sekä opinto- että harjoittelujakson – yhteensä 24 kuukautta. Lyhytkestoisessa korkea-asteen ammatillisessa koulutuksessa olevilla opiskelijoilla harjoittelun vähimmäiskesto on kaksi kuukautta.

Henkilöstön Erasmus-jaksot: Opetushenkilöstön on esitettävä työsuunnitelma omalle oppilaitokselleen tai vastaanottavan laitoksen hyväksymälle yritykselle. Erasmus-koulutusapurahaa hakevien on vastaavasti saatava koulutusohjelmalleen oman oppilaitoksensa ja vastaanottavan laitoksen tai yrityksen hyväksyntä.

Miten korkeakoulut pääsevät osallistumaan Erasmus-ohjelmaan?

Jotta yliopisto tai muu korkea-asteen oppilaitos voi osallistua Erasmus-vaihtoihin tai ‑yhteistyöhankkeisiin, sen on sitouduttava tiettyihin periaatteisiin ja vaatimuksiin, jotka vahvistetaan Erasmus-korkeakouluja koskevassa peruskirjassa. Toiminnassa painotetaan korkeaa laatua. Vastaanottava oppilaitos ei saa periä lukukausimaksuja saapuvilta Erasmus-opiskelijoilta, ja opiskelijoiden Erasmus-jakson aikana hyväksytysti suorittamat opinnot ja harjoittelut on tunnustettava kokonaisuudessaan omassa oppilaitoksessa.

Miksi ohjelman nimi on Erasmus?

Erasmus-ohjelma on nimetty Desiderius Erasmus Rotterdamilaisen (1466–1536) mukaan. Hän oli reformaatioajalla elänyt filosofi, teologi ja humanisti, joka tunnetaan laajasti dogmatiikan vastustajana.

Erasmus asui ja työskenteli eri puolilla Eurooppaa etsien tietoa, kokemuksia ja oivalluksia, joita yhteydet muihin maihin voisivat synnyttää.

Erasmus-sanaa voidaan pitää myös lyhenteenä, joka tulee sanoista EuRopean Community Action Scheme for the Mobility of University Students (Euroopan yhteisön toimintaohjelma, jolla edistetään korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuutta). Tätä nimeä käytettiin ohjelman perustamista koskevassa neuvoston päätöksessä (87/327/ETY, 15. kesäkuuta 1987).

Lisätietoja

Ks. myös IP/13/657

Erasmus-ohjelma

Erasmus-tilastoja

1 :

Seuraavassa esitettävät tilastot koskevat ainoastaan Erasmus-ohjelmaa. Niihin eivät sisälly muiden korkea-asteen koulutuksen eurooppalaisten ohjelmien tiedot (esim. Tempus- ja Erasmus Mundus ‑ohjelmat, joilla edistetään erilaisia koulutusyhteistyön tavoitteita EU:n ulkopuolisten maiden kanssa).


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site