Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 30. toukokuuta 2013

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus; kysymyksiä ja vastauksia uudesta politiikasta

Uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) yleistavoitteena on ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpi kalastus. Uudella politiikalla halutaan palauttaa kalakannat kestävälle tasolle ja lopettaa epätaloudelliset kalastuskäytännöt. YKP:n avulla varmistetaan EU:n kansalaisille vakaa, turvallinen ja terveellinen elintarvikkeiden saanti pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on turvata kalastusalan hyvinvointi, päästä eroon tukiriippuvuudesta ja luoda rannikkoalueille uusia työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia. Uuden politiikan kestävyystavoitteiden saavuttamista tuetaan (IP/11/1495) ehdotetusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnettävällä EU:n rahoitustuella.

Miksi uusi politiikka on tarpeen?

Euroopan kalastuspolitiikka on pikaisen uudistuksen tarpeessa. Pyynti ylittää edelleen kalojen turvallisen lisääntymisen rajat, ja kalastusalan tulevaisuus näyttää epävarmalta.

Tässä tilanteessa Euroopan komissio ehdotti vuonna 2011 politiikan kunnianhimoista uudistusta, jolla halutaan luoda paremmat edellytykset kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön tulevaisuudelle. Uudistettu YKP vaikuttaa osaltaan Eurooppa 2020 -strategiaan, ja politiikkaa kehitetään osana laajempaa meritalouden kokonaisuutta, johon liittyy myös talouskasvu ja koheesion lisääntyminen rannikkoalueilla.

YKP:n uudistuksen ydin on kestävä kehitys. Kestävä kalastus tarkoittaa, että kalastus tapahtuu tasolla, joka ei vaaranna kantojen lisääntymistä ja joka lisää pitkän aikavälin tuottoa. Tämä edellyttää saaliiden määrän hallinnointia. Uuden YKP:n mukaan kantojen hyödyntäminen on saatava kestävälle tasolle. Se määritellään suurimmaksi saaliiksi, joka voidaan turvallisesti pyytää vuodesta toiseen ja jonka avulla kalakannan koko voidaan säilyttää enimmäistuoton tasolla. Tästä tasosta käytetään nimitystä ”kestävä enimmäistuotto”. Tämä tavoite on asetettu Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, ja se vahvistettiin vuonna 2002 pidetyn maailman kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Uudella YKP:lla tavoitellaan kalastuksen asettumista kestävän enimmäistuoton tasolle mikäli mahdollista vuoteen 2015 mennessä ja kaikkien kalakantojen osalta viimeistään vuoteen 2020 mennessä.

Arviot1 osoittavat, että jos kantoja hyödynnetään tällä tavalla, niiden koko kasvaa noin 70 prosenttia, jolloin saalismäärät, tulot ja merimiesten palkat nousevat.

Kestävä kalastus lopettaa myös pyyntisektorin riippuvaisuuden yhteiskunnan tuesta. Se edistää hintojen vakauttamista avoimin edellytyksin, mikä olisi selkeästi kuluttajien edun mukaista.

Mitkä ovat uuden politiikan tärkeimmät osatekijät?

Monivuotinen ekosysteemipohjainen hallintomalli

Jotta Euroopan kalastusalan talous voisi elpyä, meriympäristöä on suojeltava tehokkaammin. EU:n kalastusalaa hallinnoidaan monivuotisten suunnitelmien ja ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusteella, johon sisältyy ennalta varautumisen periaate sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan vaikutukset meriekosysteemiin ovat mahdollisimman vähäiset. Tämä säästää resursseja ja parantaa pitkän aikavälin tuottoa.

Monivuotiset hoitosuunnitelmat muutetaan kantaperustaisista suunnitelmista aiempaa harvemmiksi laivasto- ja alueperustaisiksi suunnitelmiksi, jotka koskevat useampia kalakantoja, jotta voidaan saavuttaa kestävä pyyntitaso. Kantoja hallinnoidaan myös neuvoston vahvistamien kalastusmahdollisuuksien ja muiden ehdotettuun välinepakettiin kuuluvien teknisten ja säilyttämistoimenpiteiden avulla.

Saaliiden poisheittämiskielto

Saaliiden poisheittäminen eli ei-toivottujen kalojen heittäminen yli laidan, on ongelma, jonka arvioidaan koskevan 23:a prosenttia saaliiden kokonaismäärästä (tiettyjen kalastusten kohdalla jopa tuntuvasti enemmän). Tästä epäsuotavasta käytännöstä luovutaan tarkan aikataulun mukaan (asteittain vuodesta 2015 vuoteen 2019) vahvistamalla samalla eräitä rinnakkaistoimenpiteitä. Kalastajat velvoitetaan purkamaan kaikki pyytämänsä kaupalliset lajit. Alamittaisia kaloja ei yleensä saa myydä ihmisravinnoksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalukset on varustettu laitteilla, joiden avulla saadaan tarvittavat tiedot kaikesta kalastus- ja jalostustoiminnasta ja valvoa, että kaikkien saaliiden purkamista koskevaa velvoitetta noudatetaan.

Kiellon ansiosta saadaan luotettavampaa tietoa kalakannoista, voidaan parantaa kalastuksen hoitoa ja lisätä resurssitehokkuutta. Samalla kannustetaan kalastajia välttämään ei-toivottuja saaliita valikoivampien pyydysten kaltaisten teknisten ratkaisujen avulla.

Kalastuslaivaston kapasiteetin hallinnointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laivaston kapasiteetti (alusten lukumäärä ja koko) on tasapainossa kalastusmahdollisuuksien kanssa. Jos jäsenvaltio havaitsee laivaston osassa ylikapasiteettia, sen on laadittava toimintasuunnitelma tällaisen ylikapasiteetin vähentämiseksi. Jos jäsenvaltio ei onnistu vähentämään laivaston kapasiteettia riittävästi, EU:n rahoitus voidaan keskeyttää.

Tuki pienimuotoiselle kalastukselle

Pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston osuus EU:n kokonaislaivastosta on 77 prosenttia alusten määrästä, mutta keskimäärin sen vaikutus resursseihin on vähäisempi. Lisäksi sen osuus on vain 8 prosenttia vetoisuudesta (alusten koko) ja 32 prosenttia konetehosta. Pienimuotoinen rannikkokalastus on usein tärkeä tekijä monien Euroopan rannikkoalueiden yhteiskuntarakenteiden ja kulttuuri-identiteetin kannalta. Sen vuoksi se tarvitsee erityistukea. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa jatketaan vuoteen 2022 jäsenvaltioiden oikeutta rajoittaa kalastusta vyöhykkeellä, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän rannikosta. Uusi kalatalouden rahoitusväline sisältää toimenpiteitä pienimuotoisen kalastuksen hyväksi ja auttaa paikallistaloutta sopeutumaan muutoksiin.

Kestävän vesiviljelyn kehittäminen

Vesiviljelyä koskevat uudet puitteet lisäävät kalan ja äyriäisten tuotantoa ja saatavuutta EU:ssa, vähentävät riippuvuutta tuontikalasta ja vauhdittavat rannikko- ja maaseutualueiden talouskasvua. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vuoteen 2014 mennessä kansalliset strategiset suunnitelmat hallinnollisten esteiden poistamiseksi ja ympäristöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaatimusten vahvistamiseksi vesiviljelyalalle. Uusi vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta neuvoo alaan liittyvissä kysymyksissä. Vesiviljelyn kehittämisellä on selkeä EU:n laajuinen ulottuvuus: kansalliset strategiset valinnat voivat vaikuttaa kehitykseen naapurijäsenvaltioissa.

Tieteellisen tietämyksen parantaminen

Luotettava ja ajantasainen tieto meren luonnonvarojen tilasta on ensisijaisen tärkeää oikeiden hoitopäätösten ja uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisen kannalta. YKP:ssa vahvistetaan jäsenvaltioiden tätä koskevat perussäännöt ja velvollisuudet. Jäsenvaltioiden on kerättävä, ylläpidettävä ja jaettava tietoa kalakannoista, laivastoista ja kalastuksen vaikutuksista merialuekohtaisella tasolla. Tämän toiminnan koordinoimiseksi otetaan käyttöön kansalliset tutkimusohjelmat.

Hajautettu hallinnointi

Uudessa YKP:ssa viedään päätöksenteko lähemmäs pyyntialueita ja selkeytetään eri toimijoiden tehtävät ja velvollisuudet. Sillä lopetetaan Brysselistä käsin tapahtuva mikrotason hallinnointi siten, että EU:n lainsäätäjät ainoastaan määrittelevät yleiset puitteet, perusperiaatteet ja ‑vaatimukset, yleistavoitteet, tulosindikaattorit ja aikataulut. Jäsenvaltiot laativat suosituksia varsinaisiksi täytäntöönpanotoimenpiteiksi ja tekevät yhteistyötä aluetasolla. Nämä suositukset voidaan muuntaa kaikkiin kyseeseen tuleviin kalastajiin sovellettaviksi säännöiksi, jos kaikki jäsenvaltiot, joita asia koskee, suostuvat siihen.

Uusi markkinapolitiikka – alan vastuu ja kuluttajille tiedottaminen

Uuden markkinapolitiikan tavoitteena on EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen ja tasapuolisten edellytysten varmistaminen kaikille EU:ssa kaupan pidettäville tuotteille.

Nykyinen interventiojärjestelmä uudistetaan ja yksinkertaistetaan: tuottajaorganisaatioille annetaan mahdollisuus ostaa kalastustuotteita hintojen laskiessa tietyn tason alapuolelle ja varastoida tuotteet niiden saattamiseksi markkinoille myöhemmin. Tällainen järjestelmä lisää markkinoiden vakautta.

Tuottajaorganisaatioiden asemaa kollektiivisessa hallinnoinnissa, seurannassa ja valvonnassa vahvistetaan. Merkintöjä, laatua ja jäljitettävyyttä koskevat uudet kaupan pitämisen vaatimukset antavat kuluttajille selkeämpää tietoa ja auttavat heitä valitsemaan kestäviä kalastustuotteita. Tietyt merkinnät ovat pakollisia, ja muita tietoja voidaan antaa vapaaehtoisesti.

Kansainvälinen vastuu

FAO:n mukaan monet maailman kalakannoista ovat joko maksimaalisesti hyödynnettyjä tai vaarassa joutua liikakalastetuiksi. Koska EU on arvon mukaan maailman suurin kalastustuotteiden tuoja, sen on toimittava kansainvälisesti samalla tavoin kuin sisämarkkinoillakin. Kalastusta koskevan ulkopolitiikan on oltava erottamaton osa YKP:aa. Sen vuoksi EU kannattaa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä kestävyyden ja kalakantojen ja meriympäristön biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen periaatteita. Se liittoutuu ja sitoutuu yhteisiin toimiin tärkeimpien kumppaneidensa kanssa laittoman kalastuksen torjumiseksi ja liikakapasiteetin vähentämiseksi.

Kolmansien maiden kanssa tekemissään kahdenvälisissä kalastussopimuksissa EU edistää kestävää kehitystä, hyvää hallinnointia ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita. Nykyiset sopimukset korvataan ympäristön kannalta kestävillä kalastuskumppanuussopimuksilla, joilla varmistetaan, että kalavaroja hyödynnetään luotettavien tieteellisten lausuntojen perusteella kohdistamalla pyyntiponnistus ainoastaan ylijäämäisiin kalavaroihin, joita kumppanimaa ei voi tai halua itse pyytää. Näiden sopimusten mukaisesti kumppanimaat saavat korvauksen myöntämästään pääsystä niiden kalavaroihin; lisäksi kumppanimaille myönnetään taloudellista tukea kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon.

Sisältyykö uudistukseen uusia valvontaa ja toimeenpanoa koskevia sääntöjä?

Ehdotus on yhdenmukainen vuonna 2010 käyttöön otetun EU:n uuden valvontajärjestelmän2 kanssa, ja se sisältää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen edellyttämät valvonta- ja toimeenpanojärjestelmän perustekijät. Ottaen huomioon saaliiden poisheittämisen välttämiseksi käyttöön otetun purkamisvelvoitteen komissio ehdottaa erityisesti kaikkien kalastustietojen kirjaamiseen liittyviä seuranta- ja valvontavelvoitteita sekä kestävää kalastusta edistäviin uusiin kalastuksenvalvonnassa käytettäviin tekniikoihin liittyviä pilottihankkeita.

Milloin uudistus tulee voimaan?

Uudesta politiikasta on nyt sovittu poliittisella tasolla, ja se viimeistellään ja hyväksytään muodollisesti lähikuukausina. Uusi YKP tulee voimaan 1. tammikuuta 2014. Uusien sääntöjen täytäntöönpano tapahtuu esimerkiksi purkausvelvollisuuden osalta asteittain, koska ala tarvitsee aikaa mukautumiseen ja tulosten näyttämiseen, mutta uudistuksessa asetetaan selkeät määräajat.

Lisätietoja:

YKP:n uudistuksen verkkosivusto:

http://ec.europa.eu/fisheries/reform/proposals/index_fi.htm

1 :

Vaikutusten arviointi, joka liittyy komission ehdotukseen yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaksi asetukseksi.

2 :

Neuvoston asetukset (EY) N:o 1005/2008 ja N:o 1224/2009.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website