Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

TAUSTATIEDOTE

Bryssel 10. joulukuuta 2013

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus; kysymyksiä ja vastauksia

Uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) yleistavoitteena on ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpi kalastus. Uudella politiikalla halutaan palauttaa kalakannat kestävälle tasolle ja lopettaa epätaloudelliset kalastuskäytännöt. YKP:n avulla varmistetaan EU:n kansalaisille vakaa, turvallinen ja terveellinen elintarvikkeiden saanti pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on turvata kalastusalan hyvinvointi, luoda rannikkoalueille uusia työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia sekä päästä eroon tukiriippuvuudesta. Uuden politiikan kestävyystavoitteiden saavuttamista tuetaan ehdotetusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnettävällä EU:n rahoitustuella.

Miksi uusi politiikka on tarpeen?

Euroopan kalastuspolitiikka on pikaisen uudistuksen tarpeessa. Pyynti ylittää edelleen kalakantojen turvallisen lisääntymisen rajat, ja alan tulevaisuus on epävarma.

Tässä tilanteessa komissio ehdotti vuonna 2011 politiikan kunnianhimoista uudistusta, jolla halutaan luoda paremmat edellytykset kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön tulevaisuudelle. Uudistettu YKP vaikuttaa osaltaan Eurooppa 2020 -strategiaan, ja politiikkaa kehitetään osana laajempaa meritalouden kokonaisuutta, johon liittyy myös talouskasvu ja koheesion lisääntyminen rannikkoalueilla.

Mitkä ovat uuden politiikan tärkeimmät osatekijät?

Uudistuksen ydin on kestävyys.

Kestävä kalastus tarkoittaa, että kalastus tapahtuu tasolla, joka ei vaaranna kantojen uusiutumista ja turvaa kalastajille mahdollisimman hyvät saaliit. Tästä tasosta käytetään nimitystä ”kestävä enimmäistuotto”. Uusi YKP edellyttää tällaista kalakantojen hyödyntämistä kestävällä tasolla. Tämä kestävän enimmäistuoton tavoite on asetettu Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin vuonna 2002 pidetyn maailman kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Uudella YKP:lla tavoitellaan kalastuksen asettumista kestävän enimmäistuoton tasolle mikäli mahdollista vuoteen 2015 mennessä ja kaikkien kalakantojen osalta viimeistään vuoteen 2020 mennessä.

Arviot osoittavat, että jos kantoja hyödynnetään tällä tavalla, niiden koko kasvaa merkittävästi, jolloin saalismäärät ja kalastuksesta saatavat tulot lisääntyvät.

Kestävä kalastus edistää myös hintojen vakauttamista avoimin edellytyksin, mikä olisi selkeästi kuluttajien edun mukaista.

Monivuotinen ekosysteemipohjainen hallintomalli

Kalastuksenhoito perustuu edelleen monivuotisiin suunnitelmiin, mutta niissä siirrytään yhtä kalakantaa koskevista suunnitelmista harvempiin laivasto- ja alueperustaisiin suunnitelmiin, jotka kattavat useampia kantoja, siten että niillä tuetaan kestävyystavoitteen saavuttamista. Neuvosto vahvistaa näiden suunnitelmien vuotuiset kalastusmahdollisuudet. Suunnitelmien keinovalikoimaan voi sisältyä myös muita säilyttämistoimenpiteitä ja teknisiä toimenpiteitä.

Jotta Euroopan kalastusalan kannattavuus voitaisiin turvata, meriympäristön suojelemiseksi asetettuja rajoja on noudatettava. EU:n kalastuksenhoitoa hallinnoidaan vastedes ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusteella, johon sisältyy ennalta varautumisen periaate sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan vaikutukset meriekosysteemiin ovat mahdollisimman vähäiset. Näin voidaan turvata merien luonnonvarojen säilyminen.

Saaliiden poisheittämiskielto

Saaliiden poisheittäminen eli ei-toivottujen kalojen heittäminen yli laidan, on ongelma, jonka arvioidaan koskevan 23:a prosenttia saaliiden kokonaismäärästä (tiettyjen kalastustyyppien tapauksessa jopa tuntuvasti enemmän). Tästä epäsuotavasta käytännöstä luovutaan tarkan aikataulun mukaan (asteittain vuosina 2015–2019) vahvistamalla samalla eräitä rinnakkaistoimenpiteitä. Kalastajat velvoitetaan purkamaan kaikki pyytämänsä kaupalliset lajit. Alamittaisia kaloja ei yleensä saa myydä ihmisravinnoksi.

Kiellon ansiosta saadaan luotettavampaa tietoa kalakannoista, voidaan parantaa kalastuksen hoitoa ja lisätä resurssitehokkuutta. Samalla kannustetaan kalastajia välttämään ei-toivottuja saaliita valikoivampien pyydysten kaltaisten teknisten ratkaisujen avulla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalukset on varustettu laitteilla, joiden avulla saadaan tarvittavat tiedot kaikesta toiminnasta, jotta voidaan valvoa, että kaikkien saaliiden purkamista koskevaa velvoitetta noudatetaan.

Kalastuslaivaston kapasiteetin hallinnointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laivaston kapasiteetti (alusten lukumäärä ja koko) on tasapainossa kalastusmahdollisuuksien kanssa. Jos jäsenvaltio havaitsee laivaston osassa ylikapasiteettia, sen on laadittava toimintasuunnitelma tällaisen ylikapasiteetin vähentämiseksi. Jos jäsenvaltio ei onnistu vähentämään laivaston kapasiteettia riittävästi, EU:n rahoitus voidaan keskeyttää.

Hajautettu hallinnointi

Uusi YKP tuo päätöksenteon lähemmäs pyyntialueita ja selkeyttää eri toimijoiden tehtäviä ja velvollisuuksia. Sillä lopetetaan Brysselistä käsin tapahtuva mikrotason hallinnointi siten, että EU:n lainsäätäjät ainoastaan määrittelevät yleiset puitteet, perusperiaatteet ja -vaatimukset, yleistavoitteet, tulosindikaattorit ja aikataulut. Jäsenvaltiot laativat varsinaiset täytäntöönpanotoimenpiteet alueellisella yhteistyöllä. Nämä suositukset voidaan muuntaa kaikkiin kyseeseen tuleviin kalastajiin sovellettaviksi säännöiksi, jos kaikki jäsenvaltiot, joita asia koskee, suostuvat siihen.

Tuki pienimuotoiselle kalastukselle

Pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston osuus EU:n kokonaislaivastosta on 77 prosenttia alusten määrästä, mutta keskimäärin sen vaikutus resursseihin on vähäisempi. Lisäksi sen osuus on vain 8 prosenttia vetoisuudesta (alusten koko) ja 32 prosenttia konetehosta. Pienimuotoinen rannikkokalastus on usein tärkeä tekijä monien Euroopan rannikkoalueiden yhteiskuntarakenteiden ja kulttuuri-identiteetin kannalta. Sen vuoksi se tarvitsee erityistukea. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa jatketaan vuoteen 2022 jäsenvaltioiden oikeutta rajoittaa kalastusta vyöhykkeellä, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän rannikosta.

Kestävän vesiviljelyn kehittäminen

Vesiviljelyä koskevat uudet puitteet lisäävät kalan ja äyriäisten tuotantoa ja saatavuutta EU:ssa, vähentävät riippuvuutta tuontikalasta ja vauhdittavat rannikko- ja maaseutualueiden talouskasvua. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vuoteen 2014 mennessä kansalliset strategiset suunnitelmat vesiviljelyn edellytysten parantamiseksi, hallinnollisten esteiden poistamiseksi sekä ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten vaatimusten vahvistamiseksi vesiviljelyalalle. Uusi vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta neuvoo alaan liittyvissä kysymyksissä. Vesiviljelyn kehittämisellä on selkeä EU:n laajuinen ulottuvuus: kansalliset strategiset valinnat voivat vaikuttaa kehitykseen naapurijäsenvaltioissa.

Tieteellisen tietämyksen parantaminen

Luotettava tieto kalastuksen ja meren luonnonvarojen tilasta on ensisijaisen tärkeää oikeiden hoitopäätösten ja uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisen kannalta. Jäsenvaltioiden on kerättävä, ylläpidettävä ja jaettava tietoja kalakannoista ja kalastuksen vaikutuksista merialuekohtaisella tasolla. Toimintalinjoista päätetään parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaisesti. Tämän toiminnan koordinoimiseksi otetaan käyttöön kansalliset tutkimusohjelmat.

Uusi markkinapolitiikka – alan vastuu ja kuluttajille tiedottaminen

Tavoitteena on EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen ja tasapuolisten edellytysten varmistaminen kaikille EU:ssa kaupan pidettäville tuotteille.

Entinen varastointijärjestelmä korvataan uudenaikaisemmalla ja yksinkertaisemmalla järjestelmällä, joka antaa tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden ostaa kalastustuotteita hintojen laskiessa tietyn tason alapuolelle ja varastoida tuotteet niiden saattamiseksi markkinoille myöhemmin. Tällainen järjestelmä lisää markkinoiden vakautta.

Tuottajaorganisaatioiden asemaa kollektiivisessa hallinnoinnissa, seurannassa ja valvonnassa vahvistetaan. Merkintöjä, laatua ja jäljitettävyyttä koskevat uudet kaupan pitämisen vaatimukset antavat kuluttajille selkeämpää tietoa ja auttavat heitä valitsemaan kestäviä kalastustuotteita. Tietyt merkinnät ovat pakollisia, ja muita tietoja voidaan antaa vapaaehtoisesti.

Kansainvälinen vastuu

FAO:n mukaan monet maailman kalakannoista ovat jo maksimaalisesti hyödynnettyjä tai liikakalastettuja. Koska EU on kalastustuotteiden arvon perusteella maailman suurin tuoja, sen on toimittava kansainvälisesti samalla tavoin kuin sisämarkkinoillakin. Kalastusta koskevan ulkopolitiikan on oltava erottamaton osa yhteistä kalastuspolitiikkaa. Sen vuoksi EU kannattaa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä kestävyyden ja kalakantojen ja meriympäristön biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen periaatteita. Se liittoutuu ja sitoutuu yhteisiin toimiin tärkeimpien kumppaneidensa kanssa laittoman kalastuksen torjumiseksi ja liikakapasiteetin vähentämiseksi.

Muiden maiden kanssa tekemissään kahdenvälisissä kalastussopimuksissa EU edistää kestävää kehitystä, hyvää hallinnointia ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita. Nykyiset kalastuskumppanuussopimukset korvataan ympäristön kannalta kestävillä kalastussopimuksilla, joilla varmistetaan, että kalavaroja hyödynnetään luotettavien tieteellisten lausuntojen perusteella kohdistamalla pyyntiponnistus ainoastaan ylijäämäisiin kalavaroihin, joita kumppanimaa ei voi tai halua itse pyytää. Näiden sopimusten mukaisesti kumppanimaat saavat korvauksen myöntämästään pääsystä niiden kalavaroihin; lisäksi kumppanimaille myönnetään taloudellista tukea kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon.

Sisältyykö uudistukseen uusia valvontaa ja toimeenpanoa koskevia sääntöjä?

Ehdotus on yhdenmukainen vuonna 2010 käyttöön otetun EU:n uuden valvontajärjestelmän kanssa, ja se sisältää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen edellyttämät valvonta- ja toimeenpanojärjestelmän perustekijät. Teknisiä toimenpiteitä ja valvontaa koskevaan lainsäädäntöön tehdään kuitenkin muutoksia, jotka mahdollistavat purkamisvelvoitteen voimaantulon. Ottaen huomioon saaliiden poisheittämisen välttämiseksi käyttöön otettavan purkamisvelvoitteen komissio ehdottaa erityisesti kaikkien kalastustietojen kirjaamiseen liittyviä seuranta- ja valvontavelvoitteita sekä kestävää kalastusta edistäviin uusiin kalastuksenvalvonnassa käytettäviin tekniikoihin liittyviä pilottihankkeita.

Milloin uudistus tulee voimaan?

Koska neuvosto ja parlamentti ovat nyt virallisesti hyväksyneet uuden politiikan, uudistettua YKP:aa sovelletaan 1. tammikuuta 2014 alkaen. Uusien sääntöjen täytäntöönpano tapahtuu esimerkiksi purkamisvelvoitteen osalta asteittain, koska ala tarvitsee aikaa mukautumiseen ja tulosten saavuttamiseen, mutta uudistuksessa asetetaan selkeät määräajat.

Lisätietoja:

YKP:n uudistuksen verkkosivusto:

http://ec.europa.eu/fisheries/reform/proposals/index_fi.htm


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website