Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

MUISTIO

Bryssel 12. heinäkuuta 2012

Laajakaistateknologiaan investointi helpommaksi – Neelie Kroesin poliittinen julkilausuma

Olemme Euroopassa tänään uuden digitaalisen siirtymäkauden kynnyksellä. Yksityishenkilöiden ja yritysten ulottuvilla on uusia sovelluksia ja palveluja kuten sähköisiä terveyspalveluja, pilvipalveluja ja internet-televisioita, jotka voivat myös piristää talouselämää yleisesti. Monia näistä uusista keksinnöistä ei kuitenkaan voi käyttää kuparipohjaisissa ADSL-laajakaistaverkoissa. Emme saa antaa verkkoinfrastruktuurin puutteiden olla esteenä lupaaville mahdollisuuksille, vaan meidän on investoitava uusiin nopeisiin liityntäverkkoihin. Ja jotta televiestintäyhtiömme ja muut tahot, jotka tätä infrastruktuuria tarjoavat, voivat investoida, niiden on oltava vahvalla pohjalla.

On kulunut yli kymmenen vuotta siitä, kun toimme kilpailun Euroopan televiestintäverkkoihin. Tähänastiset tulokset ovat olleet myönteisiä sekä kuluttajien että yritysten kannalta. Siirtyminen kalliisiin uuden sukupolven nopeisiin verkkoihin on kuitenkin haasteellista. Vaikka julkinen sektori voikin auttaa, suurin urakka jää yksityisten sijoittajien harteille. Riippumatta siitä, mikä verkko tai operaattori on kysymyksessä, sijoittajien on huomioitava riskit ja voitava luottaa siihen, että kohde on kyllin tuottava.

Komissio käynnisti viime lokakuussa kaksi julkista kuulemista (ks. IP/11/1147), jotka koskivat televiestintäverkkojen tilaajayhteyksien tukkumarkkinoiden sääntelyä, kustannuslaskentamenetelmiä ja syrjimättömyyttä. Kuulemisilla tähdättiin sääntelyn yhdenmukaistamiseen kaikkialla Euroopassa, televiestinnän sisämarkkinoiden kehittämiseen sekä nopeisiin laajakaistayhteyksiin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen.

Kuulemisten pohjalta heräsi laajempaakin keskustelua sääntelyn roolista kilpailun ja investointien edistämisessä siirryttäessä uuteen teknologiaan. Kommentteja saatiin Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja kansallisten sääntelyviranomaisten lisäksi toimialajärjestöiltä, sijoittajilta, yrityksiltä ja asiantuntijoilta.

Olemme tarkastelleet esiin tulleita näkökohtia huolellisesti. Aion ehdottaa niiden perusteella päätöksiä, joiden avulla Eurooppa löytää paikkansa kilpailukykyisenä ja verkostoituneena maanosana erityisesti investoimalla seuraavan sukupolven nopeisiin verkkoihin.

Sääntelypolitiikalla tulee auttaa tätä kehitystä, ei hankaloittaa sitä. Voimme luoda kestävää kilpailua ja edistää investoinnin tehokkuutta johdonmukaisella sääntelyllä, joka kattaa koko Euroopan.

Yleiset päätelmät

1) Kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet kilpailuun. Etenkään markkinoille pyrkivien uusien operaattorien kilpailukykyä ei pitäisi rajoittaa. Vanhojen operaattorien ei pitäisi voida suosia omaa vähittäistoimittajaansa muiden kustannuksella. Uusien operaattorien tasavertaista asemaa vakiintuneiden operaattorien verkoissa ei ole arvotettu riittävän korkealle nykyisessä sääntelypolitiikassa. Tällaisen aseman takaaminen on kuitenkin todennäköisesti paras tapa varmistaa kestävä kilpailu sekä vanhoissa että uusissa verkoissa.

2) Liiallinen sääntely rajoittaa joustavuutta, minkä seurauksena kuluttajille tarjolla olevien palvelujen määrä vähenee ja niiden laatu kärsii. Erityisesti siirryttäessä yhdestä teknologiasta toiseen sekä vakiintuneiden operaattorien että muiden on voitava kokeilla uusia mahdollisuuksia. Keskitymme parhaamme mukaan terveen kilpailun kannalta keskeisiin kysymyksiin, jolloin voimme mahdollisesti keventää muihin seikkoihin kohdistuvaa sääntelyä.

3) Meidän on tunnettava sääntelyn suorat ja välilliset vaikutukset. Esimerkiksi kuparijohdinverkon vuokrahintojen sääntely voi vaikuttaa muiden infrastruktuurien kuten uusien valokuituverkkojen tai kuitupohjaisten päivitysten (olipa operaattori millainen tahansa), kaapelin tai jopa langattomien verkkojen hinnoitteluun tai tuottoon. Sopivissa olosuhteissa voimme hyödyntää näitä vaikutuksia kohdistamalla tukkuhintojen sääntelyn tärkeimpiin ankkurituotteisiin.

4) Meidän on varottava valitsemasta voittajia. Teknologiariippumattomuus merkitsee, että emme voi varmasti ennustaa, mitkä teknologiset ratkaisut osoittautuvat parhaiksi tai miten ne kilpailevat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa. Vähittäisillä ratkaisuilla voidaan korjata huonoa kysyntää lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi latausnopeuksia voidaan kasvattaa kustannustehokkaasti käyttämällä uutta teknologiaa, jossa yhdistetään kuparia ja valokuitua, tai vaihtamalla TV-kaapeleita uusiin.

5) Yleisesti ottaen tukkuhintojen sääntelyllä pyritään antamaan oikea ”osta tai rakenna” ‑signaali. Jälleenhankintahinnat voivat kannustaa uusia operaattoreita rakentamaan omat verkkonsa ja käyttämään näin omaa verkkoaan infrastruktuurikilpailussa silloin, kun se on taloudellisesti järkevää. Muussa tapauksessa uudet operaattorit jatkavat verkkojen vuokraamista, ja kuluttajille on tarjolla kilpailukykyisiä palveluja.

6) Sääntelyn jatkuva vakaus ja johdonmukaisuus ovat jo sinällään elintärkeitä. Lisäksi niiden avulla kasvatetaan kaupallisten sijoittajien ja operaattorien luottamusta. Keskeistä on myös, että sisämarkkinoita koskeva sääntely on kauttaaltaan yhdenmukaista. EU:n sääntelyn olisi pysyttävä johdonmukaisena ja luotettavana, mutta sen on myös oltava kyllin joustavaa, jotta sitä voidaan mukauttaa olosuhteiden muuttuessa.

7) Lisääkö kuparipohjaisen verkon vuokran kallistuminen vai halpeneminen investointeja uuden sukupolven verkkoihin? Kysymys on monitahoinen. Asiaan vaikuttavat monet seikat, joiden suhteellinen painoarvo ja vaikutuksen suunta vaihtelevat riippuen tilanteesta ja eri tekijöiden vaikutuksesta vaihtoehtoisiin ja vakiintuneisiin operaattoreihin. Viime lokakuussa pohdimme joitakin tapoja, joilla nämä kilpailevat tekijät voitaisiin sovittaa keskenään. Kansallisia sääntelyviranomaisia huolestutti se, että jos kuparipohjaisen verkon vuokraamisen hinta kytketään sitoumuksiin investoida uusiin verkkoihin, sitä olisi vaikeata valvoa käytännössä ja myös keinottelu olisi mahdollista.

Olemme tarkastelleet kaikkia asiaan liittyviä näkökohtia ja ottaneet myös huomioon kuparijohdinverkkojen ja uuden sukupolven verkkojen välisen merkittävän kilpailun. Emme ole vakuuttuneet siitä, että investointia uusiin verkkoihin voitaisiin kasvattaa laskemalla kupariverkon vuokrahintaa vaiheittain. Olemme saaneet näyttöä siitä, että investointi valokuituverkkoihin etenee varsin hyvin joissakin jäsenmaissa, joissa kupariverkon vuokrahinta on EU:n keskitasoa tai sen yläpuolella.

Seuraavat vaiheet

Näiden seikkojen pohjalta kaavailen kestävää sääntelyä, joka ulottuu ainakin vuoteen 2020 saakka. Sääntelyyn sisältyy kolme pääkohtaa.

Ensinnäkin suunnittelen syrjimättömyyttä koskevaa suositusta. Siinä korostettaisiin, että yhtäläinen panostus on paras tapa varmistaa syrjimättömyyden toteutuminen sekä yhtäläinen pääsy verkkoihin.

Tämä voi tietenkin tulla kalliiksi olemassa olevissa verkoissa. Näissä tapauksissa kansallisten sääntelyviranomaisten on tasapainotettava suhteellisuusnäkökohdat tarkkaan. Mielestäni ei silti ole mitään hyvää syytä olla toteuttamatta syrjimättömyysperiaatetta uusissa järjestelmissä. Meidän olisi parhaamme mukaan varmistettava operaattoreille yhdenvertainen asema toimiipa operaattori sitten omassa verkossaan tai myy verkon käyttöoikeutta kolmannelle osapuolelle. Jos operaattorit pyrkivät tarjoamaan samankaltaisia tilaajayhteyksiä, heillä kaikilla tulisi olla siihen samat mahdollisuudet.

Kansallisten sääntelyviranomaisten tulisi määrittää keskeiset suoritusmittarit, jotka koskevat esimerkiksi tilauksia, toimituksia, vikojen korjaamista ja palvelun laatua. Tätä tuettaisiin palvelutasosopimuksilla tai ‑takuilla sekä teknisellä ja taloudellisella toistettavuustestillä, jotta sääntelyviranomaiset voivat varmistaa, että tehokas operaattori kykenee kilpailemaan vakiintuneen operaattorin vähittäistuotteiden kanssa samojen tukkutuotteiden perusteella. Taloudelliseen toistettavuuskokeeseen pitäisi erityisesti sisältyä asianmukainen hintaruuvitesti. Näitä toimenpiteitä yhdistämällä voimme tarjota tehokkaita vaihtoehtoisia takuita eriyttämättä toimintoja. Toimintojen eriyttämistä pidämme viimeisenä keinona.

Toiseksi aion antaa erillisen suosituksen kustannuslaskentamenetelmästä, jolla säännellään verkkojen tilaajayhteyksien tukkuhinnoittelua. Menetelmällä pyritään edistämään hintojen yhtenäisyyttä ja vakautta Euroopassa. Hintatasot todennäköisesti lähentyvät vähitellen toisiaan, sillä en näe syytä kyseenalaistaa eriytettyjen kuparijohdinverkkojen tilaajayhteyksien tämänhetkisen keskihinnan (noin 9 euroa kuukaudessa) signaaleja. Hinnoissa esiintyy normaalisti jonkin verran paikallista vaihtelua.

Yleisesti ottaen luotettavimmat signaalit, jotka osoittavat kannattaako tehokasta vaihtoehtoista verkkoinfrastruktuuria ostaa vai rakentaa, saadaan käyttämällä ennakoivaa kustannusmallia, jossa yleiset kustannukset katetaan riittävästi. Monet sääntelijät käyttävät jo tätä mallia tai jotakin sen muunnelmaa. Lisäksi sopiva nykyinen vertailukohta kuparijohdinverkkojen kulujen määrittämiseksi näyttää olevan valokuituverkko. Yksikään operaattori ei enää nykyään rakentaisi uutta kuparijohdinverkkoa. Ajan myötä kuluttajat kuitenkin arvottavat uuden sukupolven verkkojen mahdollistamat palvelut korkeammalle kuin kuparijohdinverkkoihin perustuvat palvelut, jolloin kuparijohdinverkkojen hinnat todennäköisesti mukautuvat uuteen tilanteeseen. Uusien verkkojen hintoja säänneltäessä tulisi huomioida investointiriskit tähtäämällä tällaisen infrastruktuurin todellisia kustannuksia vastaaviin hintoihin silloinkin, kun kustannukset saattavat pienentyä tulevaisuudessa.

Julkisessa kuulemismenettelyssämme pohdittiin myös, pitäisikö tiettyjä omaisuusluokkia kuten infrastruktuureja kohdella eri tavalla. Joissakin jäsenvaltioissa toimitaan näin. On havaittu, että erilliskohtelusta ei ole aiheutunut merkittäviä poikkeamia nykyisestä eurooppalaisesta eriytettyjen kuparinjohdinverkkojen keskihinnasta. En kyseenalaista tätä päätelmää.

Kolmanneksi näillä aloitteilla luodaan mahdollisuus asettaa velvoitteita, jotka hyödyttävät vaihtoehtoisia operaattoreita ja kuormittavat vakiintuneiden operaattorien normaalia liiketoimintaa mahdollisimman vähän. Komission vuonna 2010 tekemässä uuden sukupolven verkkoja koskevassa suosituksessa määritetään perusperiaate, jonka mukaan vakiintuneiden operaattorien verkkojen tilaajayhteyksien kustannusperusteiset tukkuhinnat määritetään tietyin poikkeuksin.

Jos oikeat olosuhteet toteutuvat sääntelyn seurauksena (yhtäläisen panoksen periaate, toistettavuuskoe) ja on olemassa merkittävää kilpailupainetta (joko sellaisten operaattorien taholta, joilla on kustannuslähtöinen pääsy kupariverkkoihin komission suositusten mukaisesti, tai muiden infrastruktuurien (kuten kaapeli tai LTE) perusteella kilpailevien toimijoiden taholta), ehdotan, ettei kansallisten sääntelyviranomaisten tarvitse soveltaa kustannuslähtöisyysperiaatetta suoraan uuden sukupolven verkkojen tukkutuotteisiin.

Nämä kysymykset ovat tärkeitä ja monitahoisia. Olen päätynyt näihin päätelmiin pitkän pohdinnan ja sidosryhmiltä saatujen hyödyllisten kommenttien perusteella. Näillä suosituksilla voidaan rohkaista operaattoreita investoimaan, vahvistaa kilpailua kaikissa verkoissa ja auttaa vaihtoehtoisia operaattoreita kilpailemaan muillakin tavoin kuin vain hinnoilla.

Esitän nämä sääntelyehdotukset kollegoilleni vahvistamista varten syksyllä mahdollisimman pian. Ne ovat osa yleiskatsaustani siihen, kuinka digitaalistrategialla voidaan yhä määrätietoisemmin luoda digitaalista kasvua Euroopassa.

Haluan, että kaikki alan toimijat kuulevat tämän viestin. He voivat investoida tuottavasti Euroopan tulevaan verkostoitumiseen ja ovat investointiensa ansiosta kilpailukykyisiä.

Lisätoimenpiteet

Nämä toimenpiteet kuuluvat toimenpidepakettiin, jonka tavoitteena on Euroopan verkostoiminen. Lisätoimenpiteisiin kuuluvat

  • julkiselta sektorilta saatava tuki, joka voisi olla kansallisten tai paikallisten viranomaisten myöntämää valtiontukea tai EU:n tukea esimerkiksi Verkkojen Eurooppa ‑rahoitusvälineestä (CEF) tai rakennerahastoista. CEFiin kuuluvilla innovatiivisilla rahoitusvälineillä voidaan houkutella markkinoille muita sijoittajia. CEFiä koskeva komission ehdotus sekä komission tekemä laajakaistaverkkojen valtiontukea koskevien ohjeiden uudelleentarkastelu ovat hyvin tärkeitä hyvän poliittisen työkaluvalikoiman luomiseksi.

  • toimenpiteet, joilla vähennetään uuden sukupolven verkkojen käyttöönottokustannuksia. Myöhemmin tänä vuonna esitän säädösehdotuksen, jolla joillakin alueilla jo käytössä olevat parhaat käytännöt laajennetaan koko EU:hun. Niihin kuuluvat esimerkiksi parempi eri sektorien välinen infrastruktuurin uudelleenkäyttö sekä sujuvampi lupien saanti.

  • 4G-verkkojen nopean käyttöönoton osalta jatkan radiotaajuuksia koskevan poliittisen ohjelman täytäntöönpanoa. Erityisesti kansallisten hallitusten tulee tarjota riittävästi radiotaajuuksia kohtuuhinnoin.

  • Meidän on myös rakennettava hyvinvoivat verkkosisällön, uusien palvelujen ja sovelluksien sisämarkkinat, jotta kansalaiset näkevät nopeampien internet-yhteyksien tarjoamat hyödyt. Viime kädessä kysyntä laskee verkkoihin investoimisen riskejä ja tekee siitä tuottoisampaa. Eilen tehty ehdotus valtioiden rajat ylittävästä tekijänoikeuksien lisensoinnista (IP/12/772) on ensimmäinen vaihe tekijänoikeussääntöjen uudelleentarkastelusta digitaaliaikana. Meillä on jo pitkälle pyrkiviä säädösehdotuksia, jotka koskevat tietosuojaa, verkkovälitteistä riidanratkaisua, verkkokaupan sopimusehtoja ja sähköistä henkilöllisyyttä. Vahvistamme myös pian pilvipalveluja koskevan strategian, verkkomaksuja ja sähköistä kauppaa koskevat aloitteet, internet-televisioita koskevan politiikan, ohjeistuksen tietoverkon neutraaliudesta, verkkoturvallisuussäädöksiä ja paljon muuta.

Hyödyllisiä linkkejä

Digitaalistrategian verkkosivut

Neelie Kroesin verkkosivut

Neelie Kroes Twitterissä


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website