Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

MUISTIO

Bryssel 27. kesäkuuta 2012

EU:n taloushallinnon sääntöjä tarkistetaan: mitä uutta EU-tukien saajille?

Mitä varten taloushallintoa ja varainkäyttöä koskevia EU:n varainhoitoasetuksen sääntöjä on muutettava?

Komissio arvioi jatkuvasti omaa toimintaansa EU:n varojen hoitajana. Se pyrkii ottamaan huomioon aiemmasta kokemuksesta saadut opit, käyttäjien ja sidosryhmien palautteen sekä tarpeen uudenaikaistaa rahoitussääntöjä. Sillä on myös lakisääteinen velvollisuus tarkistaa varainhoitoasetusta ja sen soveltamissääntöjä vähintään kerran kolmessa vuodessa.

Lisäksi sen on ratkaistava talouskriisin asettamat haasteet, joista yksi koskee sitä, miten unionin varoja voitaisiin käyttää yksinkertaisemmin, avoimemmin ja tehokkaammin.

Myös muutosten ajoitus ennen parhaillaan käsiteltävänä olevan vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyskauden ohjelmien käynnistämistä on otollinen sekä tuensaajien että budjettiviranomaisten kannalta.

Mitkä ovat sääntötarkistuksen tavoitteet?

EU ajanmukaistaa rahoitusmenettelyjään voidakseen tehokkaammin edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Muutokset painottuvat kolmeen osa-alueeseen:

1. Yksinkertaistaminen: vähennetään byrokratiaa, nopeutetaan menettelyjä ja keskitytään paperisodan sijasta tulosten aikaansaamiseen.

2. Vastuu: varmistetaan entistä paremmin varainhoidon moitteettomuus ja EU:n taloudellisten etujen suojaaminen.

3. Innovointi: otetaan käyttöön rahoitusmekanismeja, joiden avulla EU:n rahoituksen tueksi saadaan ulkopuolisia varoja.

Uudistuksia

Järjestelmän painopiste muuttuu siten, että avustukset maksetaan entistä enemmän tulosten perusteella eikä enää saajan kustannusselvityksen perusteella. Maksut voidaan suorittaa kertasuorituksina, kiinteämääräisinä tai yksikkökustannusten perusteella.

Useimmiten avustuksilla korvataan osa avustuksen saajan toteutuneista kustannuksista, mikä merkitsee aikaa vievää paperityötä sekä saajalle, jonka on eriteltävä kaikki kustannuksensa, että komissiolle, jonka on tarkistettava toiminnan tulosten lisäksi myös jokaisen kustannuserän avustuskelpoisuus.

Yksinkertaistaminen koskee ennen muuta vaihtoehtoisia maksutapoja toteutuneiden kustannusten perusteella suoritettaville korvauksille. Näitä ovat kertakorvaukset (maksetaan, kun hanke on toteutettu), kiinteämääräinen rahoitus (kiinteä prosenttiosuus tietyistä kustannuslajeista) ja yksikkökustannukset (esim. henkilötyöpäivän hinta).

  • Kertakorvauksen yläraja (tällä hetkellä 25 000 euroa) poistetaan. Sen sijaan komissio päättää korvausten suuruudesta ohjelman luonteen mukaan.

  • Avustuksen saajan kanssa voidaan sopia, että kertakorvaukset, kiinteämääräinen rahoitus ja yksikkökustannukset lasketaan saajaa koskevien aiempien tietojen tai saajan tavanomaisen kirjanpitokäytännön perusteella. Tämä koskee erityisesti ns. keskimääräisiä henkilöstömenoja tutkimusrahoituksen yhteydessä.

  • Yksikkökustannuksia (esim. tietty summa päivää kohti) voidaan käyttää, jos avustuksen saaja on esimerkiksi pk-yrityksen omistaja tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei saa säännöllistä palkkaa.

Tällaisten yksinkertaisempien rahoitusmuotojen käyttö merkitsee painopisteen siirtymistä kustannusten perustelemisesta sen osoittamiseen, että EU:n talousarviosta avustusta saanut toiminta on johtanut tavoiteltuihin tuloksiin.

Maksuaika lyhenee

Avustuksen saajalla on oikeus saada maksu joko 30, 60 tai 90 päivän kuluessa sen mukaan, kuinka vaikeaa on tarkistaa, että suoritteet vastaavat sopimusvelvoitteita. Komissio noudattaa tosin jo nykyään vapaaehtoisesti näitä määräaikoja. Saajalla on kuitenkin uusien säännösten mukaan oikeus viivästyskorkoon, jos maksu myöhästyy.

Ohjeelliset käsittely- ja määräajat

Ehdotuspyynnöissä on mainittava päivämäärä, jona arvioinnin tulokset ilmoitetaan hakijoille. Yleensä tulokset on ilmoitettava kuuden kuukauden kuluessa ehdotuspyynnön päättymispäivästä. Ehdotuspyynnössä on ilmoitettava myös määräaika, johon mennessä avustussopimukset valittujen hakijoiden kanssa on tehtävä (tai avustuspäätöksistä on ilmoitettava). Yleensä tämän on tapahduttava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun arvioinnin tuloksista on tiedotettu.

Nämä määräajat ovat ohjeellisia, mutta jos niitä ei noudateta, ehdotuspyynnöstä vastaavan komission virkamiehen (varainhoitoasetuksessa käytetään ilmaisua ”valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä”, joka tarkoittaa usein pääjohtajaa) on perusteltava poikkeaminen vuotuisessa toimintakertomuksessaan ja tarvittaessa ehdotettava korjaustoimenpiteitä. Tämän säännöksen pitäisi jouduttaa hankkeiden arviointia ja sopimusten tekemistä.

Ennakkorahoitukselle ei enää tarvitse tuottaa korkoa, eikä korkoa tarvitse palauttaa

EU:n avustuksen saajan ei enää tarvitse avata erillistä korollista pankkitiliä avustukselle. Vaikka varoista saataisiin korkoa, sitä ei enää tarvitse palauttaa EU:n komissiolle eikä sitä lasketa mukaan hankkeen tuloihin.

Tämä poistaa hallinnollisen rasitteen, jota monet avustusten saajat ja sidosryhmien edustajat arvostelivat julkisessa kuulemisessa, joka järjestettiin vuonna 2009 ennen kuin komissio antoi ehdotuksensa vuonna 2010. Kovinta kritiikkiä esittivät tutkimusyhteisön edustajat (mm. EARTO, FFG) ja kansalaisjärjestöt (mm. Euclid-verkosto, TSEN, VOICE).

Pienten avustusten yläraja nousee ja hallinnolliset vaatimukset kevenevät

Enintään 25 000 euron suuruisten avustusten hakijat on jo vapautettu tiettyjen asiakirjojen toimittamisesta. Tämä kynnysarvo nousee nyt 60 000 euroon.

Tällaisten avustusten ennakkomaksuille ei voida vaatia vakuuksia. Hakija voi vahvistaa toimintansa oikeudellisen muodon sekä taloudelliset ja toiminnalliset edellytyksensä kunnian ja omantunnon kautta annettavalla vakuutuksella sen sijaan, että hän joutuisi toimittamaan asiakirjatodisteita. Hakijalta ei myöskään vaadita todistusta siitä, että se ei ole poissulkemiseen johtavassa tilanteessa. Pieniin avustuksiin ei myöskään sovelleta voitontavoittelun kieltoa.

Kynnysarvot koskevat kutakin yksittäistä avustuksen saajaa, millä voi olla merkitystä hankkeille, jotka toteuttaa useamman toimijan ryhmittymä.

Sääntöjä yksinkertaistetaan ja joustavuutta lisätään

Tällä hetkellä ns. porrastetuissa avustuksissa, joissa avustuksen saaja käyttää alihankkijoita itse järjestämänsä tarjouskilpailun perusteella, alihankkijoiden saamalle avustusosuudelle on määrätty enimmäismäärä. Tämä rajoittaa mahdollisuutta käyttää hankkeessa erityisasiantuntijoita, jotka saattavat osoittautua tarpeellisiksi hankkeen edetessä. Tämä rajoitus poistetaan.

Alv ja EU-varat

Nykyisten sääntöjen mukaan arvonlisävero voidaan hyväksyä avustuskelpoiseksi, jos sitä ei voida palauttaa avustuksen saajalle lainsäädännön mukaisesti. Tämä periaate säilyy. Sen lisäksi julkisoikeudelliset yhteisöt saavat sisällyttää alv:n avustuskelpoisiin kuluihin toimissa, joita ne toteuttavat muussa kuin viranomaisen ominaisuudessa.

Avustuksesta saatavan voiton käsitettä on selkeytetty sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelun tuloksena. Määritelmän mukaan voitto on hankkeesta saatujen tulojen ja sen avustuskelpoisten kustannusten erotus. Komissio perii takaisin ainoastaan sen osuuden voitosta, joka vastaa EU:n osuutta hankkeen kokonaisrahoituksesta.

Yhteisrahoitukseen sisällytettäviä luontoissuorituksia koskevien sääntöjen soveltamista helpotetaan erityisesti alle 60 000 euron suuruisten avustusten osalta.

Toiminta-avustusten ei enää tarvitse olla asteittain pieneneviä. Jos avustuksen saaja käyttää toiminta-avustusta vararahaston muodostamiseen, sitä ei oteta huomioon voittoa laskettaessa.

Julkiset hankinnat

Julkisia hankintoja koskevat säännöt perustuvat yleensä EU:n hankintadirektiiveihin. Sen vuoksi mahdollisuudet muutoksiin ovat melko rajalliset.

  • Vakuuksia ei vaadita kaikissa tapauksissa, vaan ainoastaan, jos ne ovat riskinarvioinnin perusteella tarpeen.

  • EU:n hankintadirektiiveissä säädettyjen kynnysrajojen alle jääviä hankintoja koskevia menettelyjä yksinkertaistetaan.

  • EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttamien hankintojen lisäksi sallitaan myös sellaiset yhteiset hankinnat, joissa toisena osapuolena on EFTA tai ehdokasmaa, jos ne perustuvat kansainväliseen sopimukseen.

Tietotekniset välineet

Komission sekä muiden viranomaisten ja avustuksen saajien välisen yhteydenpidon olisi tapahduttava enenevässä määrin sähköisesti. Varainhoitoasetukseen on lisätty useita konkreettisia säännöksiä, joilla tähdätään nopeampaan, paperittomaan tiedonkulkuun esimerkiksi hankintojen ja avustusten yhteydessä.

Hyvä hallintotapa ja muutoksenhakukeinot

Asiakirjojen puuttuminen tai epäselvyys ei enää tulevaisuudessa johda suoraan ehdotuksen tai tarjouksen hylkäämiseen. Hakijat saavat mahdollisuuden toimittaa puuttuvia tietoja tai selvennyksiä, kunhan ne eivät muuta ehdotuksen tai tarjouksen sisältöä. Jos rahoitusviranomainen tekee päätöksen, joka saattaa kajota kansalaisen oikeuksiin, päätökseen on liitettävä tieto siitä, miten siihen voidaan hakea muutosta.

EU-varojen valvontajärjestelmän tehostaminen

Jäsenvaltioille enemmän vastuuta EU-varojen hallinnoinnista

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artikla velvoittaa jäsenvaltiot toimimaan yhteistyössä komission kanssa EU:n talousarvion toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot hallinnoivat jopa 80:tä prosenttia EU:n talousarviomenoista yhteistyössä komission kanssa. Yhteistyössä hallinnoidaan mm. maataloustukia ja rakennerahastoja, joiden kautta tuetaan kasvua ja työllisyyttä EU:n alueilla. Maatalouden alalla kansalliset maksajavirastot antavat virallisen vahvistuslausuman EU:n varojen hoidosta. Tämä on auttanut vähentämään virhemahdollisuuksia.

Uusien sääntöjen mukaan rakennerahastojen ja muiden EU-rahastojen varojen käytöstä vastaavat kansalliset tahot antavat vuotuisen hallinnollisen vahvistuslausuman, jonka tarkastaa riippumaton tarkastaja.

Vastuullisuutta lisätään, varainhoidon moitteettomuutta ja EU:n taloudellisten etujen suojaa parannetaan

Välillistä hallinnointia koskevia säännöksiä yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan. Nämä säännökset koskevat jäsenvaltioiden kansallisten virastojen, EU:n ulkopuolisten maiden, kansainvälisten järjestöjen ja muiden valtuutettujen tahojen osallistumista EU:n varojen hallinnointiin.

Jos on odotettavissa, että avustuksen saajan toteuttamien toimien tarkastuksissa havaitut virheet toistuvat saman saajan muissa vastaavissa toimissa, kyseisiä virheitä koskevia päätelmiä voidaan soveltaa myös näihin muihin toimiin. Tämä voi johtaa siihen, että varoja peritään takaisin entistä enemmän, mikä on lisäkannustin EU:n rahoitusta koskevien sääntöjen noudattamiseksi.

EU:n saamisia kohdellaan samalla tavalla kuin jäsenvaltioiden vastaavia saamisia konkurssimenettelyissä.

EU:n varojen väärinkäytöstä määrättyjä seuraamuksia koskevat tiedot voidaan vastedes julkaista, mikä ehkäisee tulevia väärinkäytöksiä.

Innovatiiviset rahoitusmekanismit EU:n varojen vipuvaikutuksen tehostamiseksi

Rahoitusvälineillä lisää vipuvaikutusta

Erilaiset rahoitusvälineet, kuten lainat, pääomasijoitukset (ml. riskipääoma ja takaukset) ja muut tukitoimenpiteet, edistävät merkittävästi EU:n toiminnan tavoitteiden saavuttamista.

Uudessa varainhoitoasetuksessa luodaan näille välineille tukevat yhdenmukaistetut puitteet. Niiden käyttäminen tehostaa myös EU:n varainkäyttöä lisäämällä sen kerrannaisvaikutuksia. Uudet säännöt helpottavat myös yhteistyötä Euroopan investointipankkiryhmän kanssa.

Palkinnot

Uudessa varainhoitoasetuksessa kiinnitetään enemmän huomiota palkintoihin, joita on aiemmin pidetty yhtenä avustuslajina. Komissio järjestää erilaisia kilpailuja ja jakaa palkinnot kilpailuehdotusten arvioinnin perusteella. Se voi myös myöntää palkinnon toiminnasta, jolla on jo ollut vaikutusta EU:n politiikkaan. Kannustuspalkinnoilla voidaan innostaa laajaa kilpailijajoukkoa etsimään luovia ja innovatiivisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevia sääntöjä uudistetaan kahdella tavalla. Tällaisen kumppanuuden perusteella voidaan vastedes perustaa elimiä, joihin sovelletaan tätä varten laadittuun varainhoidon malliasetukseen perustuvia sääntöjä. Tällaisia elimiä voivat perustaa myös yksityisoikeudelliset yhteisöt välillistä hallinnointia noudattaen.

EU:n erityisrahastot

EU:n ulkoisia toimia koskevat erityisrahastot (trust funds) muodostetaan eri rahoittajilta kerätyistä varoista yhteisesti sovittujen tavoitteiden tukemiseksi. Tällaisia rahoittajia ovat etenkin EU itse, sen jäsenvaltiot, EU:n ulkopuoliset maat, kansainväliset järjestöt ja yksityiset avunantajat (mm. kansalaiset). Erityisrahaston tavoitteena voi olla vaikkapa jonkin taudin torjuminen. Erityisrahastoa voidaan myös hyödyntää avun toimittamiseen esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä.

Uusi varainhoitoasetus antaa EU:lle mahdollisuuden perustaa tällaisia erityisrahastoja. Niitä hallinnoi komissio, ja varojen käyttöön sovelletaan yhtä tiukkoja vastuusääntöjä kuin EU:n talousarvion toteuttamiseen. EU:n erityisrahasto perustetaan sopimuksella, johon kirjataan rahoittajien yhteinen näkemys rahaston tavoitteista ja hallinnoinnista. Mahdollisuus erityisrahastojen perustamiseen tehostaa EU:n ulkoisten toimien rahoituksen koordinointia ja lisää EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysavun näkyvyyttä.

Mitä seuraavaksi?

Varainhoitoasetuksessa vahvistetaan EU:n talousarvioon sovellettavat periaatteet ja säännellään EU:n varojen käyttöä. Tarkistuksista on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen, ja uusi varainhoitoasetus hyväksyttäneen virallisesti syksyllä. Samassa yhteydessä komissio antaa varainhoitoasetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisella delegoidulla säädöksellä, joka edistää osaltaan varainhoitoasetuksen tarkistuksen tavoitteita. Useimpia tähän säädöspakettiin kuuluvia sääntöjä aletaan soveltaa 1. tammikuuta 2013. Komissio käynnisti varainhoitoasetuksen tarkistuksen 22. joulukuuta 2010 antamallaan ehdotuksella (KOM(2010) 815 lopullinen).


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website