Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

Pankkiunionin tilanne

Commission Européenne - MEMO/12/478   22/06/2012

Autres langues disponibles: FR EN DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

Euroopan komissio

MUISTIO

Bryssel 22.6.2012

Pankkiunionin tilanne

Komissio katsoo, että talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta tarvitaan selkeä pitemmän aikavälin näkymä, jotta uudistukset ja päätökset, joita EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tehtävä vastatakseen nykyhaasteisiin, olisivat oikeasuuntaisia.

Sen vuoksi komissio on yhtenä nykyisen kriisin korjaustoimenpiteenä pyrkinyt edistämään talouden tiiviimpää yhdentymistä. Tämä uusi askel Euroopan yhdentymisessä täydentäisi EU:n rahaliittoa. Tässä yhteydessä komissio on tuonut esiin pankkiunionin käsitteen.

Euroopan pankkiunioni ei ole vielä uusi oikeudellinen väline. Se on poliittinen visio EU:n pitemmälle menevästä yhdentymisestä, jonka perustana ovat pankkialan sääntelyn vahvistamisessa äskettäin saavutettu huomattava edistyminen.

Pankkiunionin käsitteen esitti komission puheenjohtaja José Manuel Barroso viimeisimmässä epävirallisessa Eurooppa-neuvostossa, joka kokoontui 23. toukokuuta. Asia on kokouksen jälkeen ollut usein esillä poliittisessa keskustelussa, ja se on kärkipäässä seuraavan huippukokouksen esityslistalla.

Talous- ja rahaliiton tiivistämisestä ja pankkiunionin luomisesta saadaan täysi hyöty vain kehittämällä finanssivakausunionia.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja antaa asiasta tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan kanssa laaditun kertomuksen seuraavalle Eurooppa-neuvostolle (28. ja 29. kesäkuuta). Kertomuksen valmistelun yhteydessä keskustellaan laajasti talous- ja rahapolitiikan tiiviimmän yhdentymisen keskeisistä osatekijöistä, kuten pankkiunionista ja finanssivakausunionista, sekä työmenetelmistä.

Kun visiosta on sovittu poliittisella tasolla, komissio ehdottaa tarvittavia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Komissio voisi tehdä ehdotuksia jo syksyllä 2012. Komissio toivoo myös, että neuvosto ja Euroopan parlamentti nopeuttaisivat päätöksentekoaan niillä käsiteltävänä jo olevan keskeisen lainsäädännön osalta.

1. Mitä pankkisääntelyssä EU:ssa on saatu aikaan?

Kriisin puhjettua Euroopan komissio on esittänyt noin 30 ehdotusta, joilla pyritään parantamaan rahoitusjärjestelmän sääntelyä ja tuottamaan hyötyä reaalitaloudelle. Tämä on vankka perusta, jolle pankkiunioni voitaisiin luoda. Komissio on myös osaltaan vahvistanut pankkialan rahoitusvakautta harjoittamansa valtiontukien valvontapolitiikan ja erilaisten vakaus- ja sopeutusohjelmien avulla.

Komissio on toteuttanut seuraavat toimet:

1.1 Toimenpiteet pankkivalvonnan yhdentämiseksi:

  • 1. tammikuuta 2011 perustettiin valvontarakenteen perustaksi kolme EU:n tason valvontaviranomaista:

  • Euroopan pankkiviranomainen (EPV), joka vastaa pankkien valvonnasta, pankkien pääomapohjan vahvistamisen valvonta mukaan lukien;

  • Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV), joka vastaa pääomamarkkinoiden valvonnasta;

  • ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EVLEV), joka vastaa vakuutusyritysten valvonnasta.

Kaikissa kolmessa viranomaisessa on edustus 27 kansallisesta valvontaviranomaisesta. Edustajien tehtävänä on laatia yksi ainoa ohjekirja pankkisääntelylle Euroopassa, ratkaista rajat ylittäviä ongelmia, estää riskien lisääntymistä ja auttaa luottamuksen palauttamisessa. Jokaisella valvontaviranomaisella on erityistehtävänsä. Esimerkiksi EAMV on luottoluokituslaitoksia valvova EU:n viranomainen, ja EPV ja EVLEV puolestaan tekevät "stressitestejä" omilla vastuualoillaan. EPV on myös hoitanut nykyisen EU:n pankkien pääomapohjan vahvistamishankkeen valvonnan. EAMV voi kieltää tuotteet, jotka vaarantavat rahoitusjärjestelmän yleisen vakauden hätätilanteissa.

Lisäksi Euroopan järjestelmäriskikomitealle on annettu tehtäväksi hoitaa rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvontaa Euroopan unionissa.

EU:n finanssivalvonnan uusi kehys on ollut käytössä vuoden 2010 marraskuusta.

EPV on toiminut hyvin ja vahvistanut nopeasti uskottavuutensa uutena toimielimenä. Sen ansioita arvioitaessa on otettava huomioon neuvoston ja Euroopan parlamentin sille asettamat säännöt. Pankkivalvontavaltuudet ovat edelleen pääosin kansallisten valvontaviranomaisten käsissä, ja EPV:llä on koordinoiva rooli. On selvää, että tulevaisuudessa tarvitaan suorat valvontavaltuudet EU:n tasolla.

Lisätietoja finanssivalvonnasta, ks. MEMO/10/434.

1.2 Pankkijärjestelmää vahvistetaan…

… varmistamalla vahvempi pääomapohja:

Kriisin puhjetessa pankeilla ei ollut riittävästi eikä riittävän laadukasta pääomaa, minkä vuoksi kansalliset viranomaiset antoivat pankkialalle ennennäkemättömän laajaa tukea. Pankkien pääomittamisesta viime vuoden heinäkuussa tekemällään ehdotuksella ("vakavaraisuusdirektiivi IV") (MEMO/11/527) (IP/11/915) komissio käynnisti prosessin, jolla G20-maiden sopimat, pankkien pääomaa koskevat kansainväliset standardit, jotka tunnetaan yleisesti Basel III ‑sopimuksen nimellä, otetaan Euroopassa käyttöön. Eurooppa on tässä asiassa johtoasemassa, sillä sääntöjä sovelletaan yli 8 000 pankkiin, joiden osuus koko maailman varoista on 53 prosenttia. Komission ehdotukset ovat parhaillaan neuvoston ja Euroopan parlamentin käsittelyssä, ja komissio uskoo, että niistä päästään yhteisymmärrykseen piakkoin.

Komissio haluaa myös ottaa käyttöön hallintokehyksen, jossa kansalliset valvontaviranomaiset saavat uusia valtuuksia valvoa pankkeja tarkemmin sekä ryhtyä toimiin ja langettaa mahdollisia seuraamuksia havaitessaan riskejä. Ne voivat esimerkiksi vaatia luotonannon vähentämistä, jos se näyttää kasvavan kuplaksi. Euroopan valvontaviranomaisten voisivat joissakin tapauksissa puuttua tilanteeseen, jos esimerkiksi kansalliset valvontaviranomaiset ovat eri mieltä rajat ylittävissä tapauksissa.

Lisätietoja pankkien pääomittamiseen liittyvistä EU:n toimenpiteitä, ks. IP/11/915.

… helpottamalla pankkialan rakenneuudistusta:

Kaikille jäsenvaltioille, jotka ovat saaneet kansainvälistä rahoitusapua, on politiikkaa koskevien vaatimusten yhteydessä asetettu kattavia finanssialaa koskevia ehtoja.

Pankkialalla vaadittuihin toimenpiteisiin kuuluvat elinkelvottomien pankkien hallittu likvidaatio ja elinkelpoisten pankkien rakenneuudistus. Tiukemmat pääomavaatimukset, pankkien pääomitus, stressitestit, velkavivun purkamistavoitteet sekä sääntely- ja valvontakehysten parantaminen ovat myös olleet osa poliittisia aloitteita. Näitä vakauttamistoimenpiteitä on helpoin panna täytäntöön kansainvälisen rahoitusavun yhteydessä, vaikkeivät ne koske pelkästään ohjelmamaita.

Lisäksi on muistettava, että Euroopan rahoitusvakausvälineestä (ERVV) voidaan myöntää lainoja ohjelmiin kuulumattomille euroalueen jäsenvaltioille pääomapohjan vahvistamiseksi soveltuvin ehdoin, jotka voivat olla laitoskohtaisia tai horisontaalisia, jolloin ne kattavat kotimaisen finanssialan rakenneuudistuksen.

Ohjelman mukaisiin pankkikohtaisiin uudelleenjärjestelyihin sovelletaan EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia ehtoja.

Konkreettisia esimerkkejä pankkialan toimenpiteistä, joita on toteutettu makrotalouden sopeuttamisohjelmissa tai maksutasetukiohjelmissa

Kreikassa on osoitettu 50 miljardia euroa Kreikan vakauttamisrahastoon pankkien pääomarakenteen vahvistamiseen. Portugalissa pankkien vakavaraisuutta koskevaan tukijärjestelyyn osoitetut 12 miljardia euroa on talletettu nimetylle tilille keskuspankissa.

Maksutasetukea saaneiden euroalueen ulkopuolisten maiden ohjelmista Latvian ohjelmaan kuului myös 600 miljoonan euron suuruinen pankkitukimääräraha. Vaikka nämä taloudelliset resurssit ovat erottamaton osa kansainvälisiä rahoitusapupaketteja, jälkimmäisen keskeinen merkitys finanssialojen vakauttamisessa perustuu ohjelmien mukaisiin pankkien uudelleenjärjestelyihin.

Lisätietoja ohjelmista saa seuraavilta sivustoilta:

http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/greek_loan_facility/index_en.htm

http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/portugal/index_en.htm

http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/balance_of_payments/latvia/latvia_en.htm

… suojaamalla pankkitalletukset paremmin:

EU:n lainsäädännön ansiosta pankkitalletukset kaikissa jäsenvaltioissa on jo suojattu 100 000 euroon asti tallettajaa kohden, jos pankki menee konkurssiin. Rahoitusvakauden kannalta tällä talletussuojalla estetään tallettajia tekemästä paniikkinostoja pankista ja vältytään vakavilta taloudellisilta seurauksilta.

Heinäkuussa 2010 komissio ehdotti etenemistä siten, että talletussuojaa yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan, maksatusta nopeutetaan ja järjestelmän rahoitusta parannetaan etenkin talletussuojajärjestelmien ennakkorahoituksen ja pakollisen keskinäisen luottojärjestelyn avulla. Tarkoituksena on, että kansallinen talletussuojajärjestelmä voi ehdyttyään ottaa lainan toiselta kansalliselta rahastolta. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti EU:n laajuista talletussuojajärjestelmää. Ehdotus on edelleen keskusteltavana neuvoston ja parlamentin toisessa käsittelyssä. Komissio kehottaa lainsäätäjiä nopeuttamaan tätä ehdotusta koskevaa yhteispäätösmenettelyä ja säilyttämään keskinäisen luottojärjestelyn.

Hallinnoidessaan useita pankkikriisejä viime vuosina kansalliset viranomaiset ovat usein perustaneet maksukyvyttömistä pankeista uuden rakenteen ja siirtäneet joitakin pankin kriittisiä toimintoja, kuten talletusten turvaamisen, tähän rakenteeseen. Tällä kriisinratkaisumekanismilla varmistetaan, etteivät tallettajat koskaan menetä säästöjään (esimerkiksi Northern Rock -pankin tapauksessa pankki jaettiin hyvään pankkiin, jossa ovat talletukset ja hyvät asuntolainat, ja roskapankkiin, joka hoitaa ongelmalainat).

Lisätietoja: komission ehdotus eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä, ks. IP/10/918.

… tarkistamalla valtiontukien valvontaa:

Miten komissio on valvonut pankkien saamaa valtiontukea kriisin aikana?

Kun rahoitusmarkkinat olivat romahtamaisillaan, joidenkin poliittisten päättäjien luontainen reaktio oli, että unohtaisimme yhteiset säännöt ja toimisimme omillamme. Ilman jonkinlaista EU:n laajuista koordinointia olisimme ehkä nähneet tukikilpailua, suuria pääoman siirtoja maasta toiseen ja todennäköisesti nykyisenlaisten sisämarkkinoiden kuoleman.

Komissio otti nopeasti käyttöön kriisijärjestelyt. Syksyllä 2008 komissio julkaisi nopeasti ohjeet, joissa selvitetään, miten jäsenvaltiot voisivat auttaa pulaan joutuneita pankkeja tai yrityksiä EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti. Nämä ohjeet perustuivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan, jossa sallitaan valtiontuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

Ensimmäinen tiedonanto annettiin lokakuussa 2008, ja siinä selvitettiin tukijärjestelmiä koskevat perusperiaatteet, kuten se, että tuen on oltava ajallisesti ja laajuudeltaan rajoitettua, että tukikelpoisuus tukijärjestelmässä ei saa perustua kansallisuuteen tai että pankkien ei pitäisi voida epäoikeudenmukaisesti houkutella uusia asiakkaita yksinomaan valtiontuen ansiosta (ks. IP/08/1495). Hyvä esimerkki tästä on pankkien tukijärjestelmä Irlannissa. Sitä muutettiin, jotta Irlannin talouden kannalta systeemisesti merkittävien pankkien syrjimätön mukaanpääsy niiden alkuperästä huolimatta saatiin varmistettua (ks. IP/08/1497).

Seuraavaksi annettiin joulukuussa 2008 tiedonanto pankkien pääomittamisesta. Siinä käsiteltiin pankkien pääomapohjan vahvistamistarvetta, vakavaraisuutta ja reaalitalouden luotonsaantia (ks. IP/08/1901). Ongelmallisten omaisuuserien käsittelystä helmikuussa 2009 annetussa tiedonannossa annettiin kehys myrkyllisten omaisuuserien käsittelyyn (ks. IP/09/322).

Heinäkuussa 2009 komissio antoi vielä pankkien rakenneuudistustuesta tiedonannon, jossa se selostaa, miten se arvioi jäsenvaltioiden pankeille myöntämää rakenneuudistustukea, jotta pankeista saadaan pitkällä aikavälillä elinkelpoisia, pankit maksavat osuutensa niiden pelastamiskustannuksista ja kilpailun vääristyminen pankkien saamien suurten tukien vuoksi saadaan estettyä (ks. IP/09/1180). Jokaisen pääoman tai alentuneisiin omaisuuseriin kohdistuvan toimenpiteen muodossa valtiontukea hakevan pankin on 1. tammikuuta 2011 alkaen täytynyt esittää rakenneuudistussuunnitelma (eikä ainoastaan pulaan joutuneiden pankkien, kuten aiemmin).

Esimerkkeinä siitä, miten suurten pankkien rakenneuudistusta ohjattiin näillä säännöillä, voidaan mainita KBC (ks. IP/09/1730) ja Lloyds (ks. IP/09/1728).

Mikä on ollut komission käytäntö tähän asti?

Valvoessaan pankeille myönnettävää valtiontukea komissio on toiminut tosiasiallisesti EU:n tason kriisinhallinta- ja kriisinratkaisuviranomaisena pyrkien puuttumaan rakenteellisiin ongelmiin, jotka ovat vaikuttaneet moniin pankkeihin jo kauan ennen kriisiä. Tässä työssä on seuraavat kolme päätavoitetta: turvataan rahoitusvakaus, säilytetään sisämarkkinoiden eheys ja varmistetaan tuensaajien pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen. Vaadittu rakenneuudistus perustuu sekin kolmeen periaatteeseen: pankki on jälleen pitkällä aikavälillä elinkelpoinen ilman valtion tukea, pankki ja sen osakkeenomistajat sekä hybridipääoman omistajat osallistuvat rakenneuudistuksen kustannuksiin ja tuen aiheuttamaa kilpailun vääristymistä lievennetään. Olemme esimerkiksi kehottaneet pankkeja luopumaan kestämättömistä liiketoimintamalleista, jotka perustuvat liialliseen velkavivun käyttöön ja liialliseen riippuvuuteen lyhytaikaisesta tukkurahoituksesta. Muissa tapauksissa olemme edellyttäneet pankkirakenteiden rationalisointia ja yksinkertaistamista. Jos pankin elinkelpoisuutta ei selvästikään ole voitu palauttaa ennalleen, on päädytty hallittuun kriisinratkaisuun. Kaikissa tapauksissa pankkeja pyydetään maksamaan takaisin valtiolta saatu tuki. Tämä ehto on välttämätön, koska näin moraalikato otetaan asianmukaisesti huomioon ja veronmaksajille aiheutuvia kustannuksia pienennetään.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä: toimet ovat johtaneet pankkien, kuten Hypo Real Estate (ks. IP/11/898), Kommunalkredit (ks. IP/11/389) ja Northern Rock (ks. IP/09/1600), perusteelliseen rakenneuudistukseen ja osittaiseen kriisinratkaisuun. Joidenkin saksalaisten Landensbanken-pankkien kestämättömät liiketoimintamallit – esimerkiksi LBBW (ks. IP/09/1927) ja HSH (ks. IP/11/1047) – on suunnattu uudelleen niiden ydinliiketoimintaan. WestLB-pankin elinkelpoisuutta ei saatu palautettua, joten sen kohdalla päädyttiin hallittuun kriisinratkaisuun (katso IP/11/1576). Toisissa tapauksissa hallitukset ovat joutuneet kantamaan vastuun liiketoimintaa koskevista huonoista päätöksistä, joita koko järjestelmän kannalta merkittävät pankit ovat tehneet. Näissä tapauksissa, joista mainittakoon ING ja Commerzbank (ks. IP/09/711), komissio on vaatinut pankkirakenteiden rationalisointia ja huomattavaa yksinkertaistamista.

Kuinka kauan finanssialan valtiontukia koskevaa kriisijärjestelyä sovelletaan? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Valtiontukien kriisivalvonnassa oli aina kaksi tavoitetta: yhtäältä oli sammutettava palo, ja toisaalta valmisteltava kriisin jälkeistä skenaariota. Alusta lähtien on asetettu rakenneuudistuksia koskevia ehtoja, joiden tarkoituksena on vakauttaa finanssimarkkinoita ja auttaa pankkeja jatkamaan reaalitalouden rahoitusta. Näihin ehtoihin kuuluu se, että pankit korvaavat ja lopulta maksavat takaisin saamansa julkisen tuen ja että osakkeenomistajat ja hybridipääoman omistajat jakavat vastuuta moraalikadon estämiseksi.

Tarkoituksena oli siirtyä hätäjärjestelystä pysyvämpiin kriisin jälkeisiin sääntöihin vuoden 2011 lopussa. Tilanne markkinoilla kuitenkin kiristyi uudelleen, minkä vuoksi kriisijärjestelyä jatkettiin vuonna 2012 ja kaikki neljä pankkitiedonantoa pidettiin voimassa muutamin muutoksin. Tällä pyrittiin pääasiassa varmistamaan, että valtio saa riittävän korvauksen, jos jäsenvaltiot päättävät vahvistaa pankkiensa pääomaa kantaosakkeiden kaltaisilla välineillä, joiden osalta korvausta ei vahvisteta etukäteen, mikä onkin tulevaisuudessa yhä todennäköisempää. Samoin muutettiin menetelmää, joka koskee pankkien rahoitustarpeen täyttämiseksi annetuista takuista saatavaa tuottoa – tämän tyyppistä tukea on toistaiseksi annettu eniten. Näin haluttiin varmistaa, että pankkien suorittamat takausmaksut määräytyvät niiden oman riskin eivätkä kyseiseen jäsenvaltioon tai koko markkinoihin liittyvän riskin mukaan (ks. IP/11/1488).

Näitä sääntöjä sovelletaan niin kauan kuin markkinaolosuhteet tätä edellyttävät. Heti kun markkinaolosuhteet sen sallivat, komissio hyväksyy finanssialalla myönnettäviä valtiontukia koskevan pysyvän järjestelyn.

1.3 Muut Euroopan finanssialan vahvistamiseksi toteutetut toimenpiteet

Finanssialan valvonnan vahvistamisen, pankkitallettajien suojan lisäämisen, rahoitusyritysten pääomavaatimusten tiukentamisen ja pankkialan kriisinhallinnan parantamisen lisäksi komissio pyrkii myös

  • tarkastelemaan pankkialan rakenneuudistusta Erkki Liikasen johtamassa korkean tason asiantuntijaryhmässä (ks. MEMO/12/129);

  • sääntelemään varjopankkitoimintaa (ks. IP/12/253);

  • parantamaan luottoluokitusten luotettavuutta (ks. IP/11/1355);

  • tiukentamaan riskirahastoja (ks. IP/09/669), lyhyeksimyyntiä (ks. IP/10/1126) ja johdannaisia (katso IP/10/1125) koskevia sääntöjä;

  • tarkistamaan rahoitusvälineiden kauppaa (ks. IP/11/1219), markkinoiden väärinkäyttöä (ks. IP/11/1217) ja sijoitusrahastoja (ks. IP/10/869) koskevia nykyisiä sääntöjä;

  • hillitsemään piittaamattomuuteen kannustavia pankkien palkka- ja palkkiokäytäntöjä (ks. IP/09/1120);

  • uudistamaan tilintarkastusta (ks. IP/11/1480) ja kirjanpitoa (ks. IP/11/1238).

2. Ehdotukset, joiden on tarkoitus tulla voimaan lähiaikoina:

Ehdotus kriisipankkien kriisinratkaisuvälineistä

Pankkikriisin elvytys- ja kriisinratkaisuvälineitä koskenut komission ehdotus, joka hyväksyttiin 6. kesäkuuta, on viimeisin ehdotetuista toimenpiteistä, joilla pyritään vahvistamaan Euroopan pankkialaa ja välttämään tallettajien ja veronmaksajien kannalta kielteiset seurannaisvaikutukset mahdollisissa tulevissa finanssikriiseissä.

Sen varmistamiseksi, että yksityissektori maksaa oman osuutensa pankkien pelastamisesta tulevaisuudessa, EU on ehdottanut yhteisiä sääntöjä ja toimivaltuuksia, joiden avulla EU-maat voivat puuttua vaikeuksiin joutuneiden pankkien hallinnointiin. Pankkien jatkuvat pelastusoperaatiot ovat ruokkineet yleistä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, lisänneet julkista velkaa ja veronmaksajien taakkaa.

Yhteisten EU:n laajuisten pankkien elvytys- ja kriisinratkaisuvälineiden puitteiden avulla EU voi ensinnäkin estää uusien kriisien syntymisen ja ratkaista syntyneet kriisit varhaisessa vaiheessa.

Näin saadaan käyttöön välineet, joiden avulla pankkien ja rahoituslaitosten ongelmat voidaan tarvittaessa ratkaista hallitusti.

Mitä välineitä Euroopan vakausmekanismi (EVM) tarjoaa pankkialalle?

Euroopan vakausmekanismin (EVM) lainanantovalmiudet ovat 500 miljardia euroa. Ohjelman ulkopuolisille euroalueen jäsenvaltioille EVM tarjoaa mahdollisuutta saada lainaa nimenomaan rahoituslaitosten pääomitukseen. Tällaisen rahoitustuen myöntämisen edellytyksenä on, että EVM:n johtokunta eli euroalueen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit tekevät siitä myönteisen päätöksen. Rahoitustuen ehdot eritellään yhteisymmärryspöytäkirjassa, ja niihin sisältyy sekä laitoskohtaisia että horisontaalisia ehtoja. Pääomapohjaa voidaan vahvistaa myös lainalla, johon liittyy täysimittainen makrotaloudellinen sopeutusohjelma. EVM-sopimus ei tällä hetkellä sisällä suoraa luotonantoa rahoituslaitokselle.

3. Keskipitkän aikavälin toimenpiteet

Komissio on valmis esittämään syksyllä Eurooppa-neuvoston poliittisiin suuntaviivoihin perustuvia keskeisiä ehdotuksia yhtenäisemmästä ja suoremmasta pankkivalvonnasta EU:n tasolla sekä yhteisestä talletussuojasta ja kriisinratkaisurahastosta.

Seuraavien seikkojen olisi kuuluttava samaan yleiseen kehykseen, kun perusperiaate on selvä: riskien jakaminen takausjärjestelmässä edellyttää pankkialan yhtenäistä ja vahvaa valvontaa, jolla voidaan varmistaa kaikkien asianomaisten maiden keskinäinen luottamus.

  • rajojen yli toimivien pankkien yhdennetty valvontajärjestelmä

Euroopan valvontaviranomaisten nykyinen tehtävä on pääasiassa kansallisten valvontajärjestelmien toiminnan ja lähentymisen valvominen, mutta komissio aikoo ehdottaa EU:n tason pankkivalvonnan käyttöönottoa. EU:n järjestelmä on liian hajanainen, jotta sen avulla voitaisiin kohdata nykyiset haasteet, eikä se edistä jäsenvaltioiden välillä tarvittavan luottamuksen syntymistä. Tämä edellyttää, että tiiviimmästä ja riippumattomasta EU:n valvonnasta päästään poliittiseen yhteisymmärrykseen.

  • yhteinen talletussuojajärjestelmä:

Yhteisestä talletussuojajärjestelmästä vuonna 2010 tehdyn ehdotuksen yhteydessä komissio ehdotti mahdollisuutta keskinäiseen lainanantoon, jos jokin järjestelmistä on ehtynyt. Komissio tarkastelee erilaisia vaihtoehtoja tätä varten. Lisäksi talletussuojajärjestelmä ja kriisinratkaisurahasto katsotaan osaksi samaa puitekehystä, sillä pankin onnistuneella kriisinratkaisulla voidaan välttää talletussuojaan turvautuminen.

  • EU:n kriisinratkaisurahasto

Komission ehdotus kriisipankkien elvytys- ja kriisinratkaisuvälineiksi voi olla ensimmäinen askel kohti EU:n kriisinratkaisurahastoa. Komissio ehdottaa, että kansallisella tasolla perustetaan rahastoja, jotka ovat toisiinsa yhteydessä ja joiden on tietyin edellytyksin ja tarvittaessa myönnettävä toisilleen lainoja eurooppalaisen kriisinratkaisurahastojärjestelmän osana.

Lisäksi on etukäteen varmistettava rajojen yli toimivien laitosten valvonta- ja kriisinratkaisujärjestelyjen tiiviimpi yhdentäminen. Ehdotus sisältää mekanismit sen varmistamiseksi, että kansalliset viranomaiset ja EPV tekevät yhteistyötä ongelmiin joutuneiden rajojen yli toimivien pankkien tapauksessa.

Jäsenvaltiot voivat erillisen kriisinratkaisurahaston perustamisen sijaan valita talletussuojajärjestelmän ja kriisinratkaisurahoitusjärjestelyn yhdistämisen. Ks. MEMO/12/416.

Ehdotuksen on käytävä läpi päätöksentekomenettely, ja se on nyt käsiteltävänä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa.

4. Muita ajatuksia tulevaisuuden pohdintaan

Kysymys siitä, olisiko sallittava ERVV:n ja/tai EVM:n suora tuki pankeille, on myös merkittävä. Mahdollisuutta välttää tai katkaista valtionvelkamarkkinoiden ja pankkien välinen yhteys voitaisiin ajatella pankkien suoran pääomittamisen vaihtoehtona, joka ei kuulu nykymuotoiseen EVM-sopimukseen. Asiaa olisi pohdittava tulevaisuudessa, jotta EU pääsee nykyisen velkakriisin juurille.


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site