Navigation path

Left navigation

Additional tools

MEMO/12/186

Bryssel 14. maaliskuuta 2012

Komission järjestämä kuuleminen elokuva-alan valtiontuista – usein kysyttyä (päivitys 15. toukokuuta 2012)

(ks. myös IP/12/245)

Mikä on kuulemisen tarkoitus?

Elokuvien ja audiovisuaalisten teosten kansallisten, alueellisten ja paikallisten tukiohjelmien yhteensopivuutta EU:n valtiontukisääntöjen kanssa arvioidaan tiettyjen perusteiden nojalla. Näiden perusteiden voimassaolon on määrä päättyä 31. joulukuuta 2012. Perusteet on vahvistettu komission vuonna 2001 julkaisemassa elokuvatiedonannossa (ks. IP/01/1326), ja niiden voimassaoloa on jatkettu kolmesti, viimeksi vuonna 2009 (ks. IP/09/138).

Komissio aloitti kesäkuussa 2011 ensimmäisen vaiheen julkisessa kuulemisessa keskusteluasiakirjalla (ks. IP/11/757 ja MEMO/11/428), joka on ensimmäinen osuus valtiontukisääntöjen tarkistamisessa. Uusi tiedonantoluonnos perustuu keskusteluasiakirjassa esitettyihin ehdotuksiin ja julkisen kuulemisen ensimmäisessä vaiheessa saatuun palautteeseen.

Kuulemisen toisessa vaiheessa pyydetään kommentteja uudesta tiedonantoluonnoksesta. Kommenttien määräaika on 14. kesäkuuta 2012. Komissio tarkastelee saamiaan vastauksia ja antaa tarkistetun tiedonannon todennäköisesti vuoden 2012 jälkipuolella.

Mitkä olivat vuonna 2001 annetun komission elokuvatiedonannon vaikutukset?

EU:n valtiontukisäännöillä pidetään yllä sisämarkkinoita, joilla kaikkien EU-maiden yritykset voivat tasa-arvoisesti kilpailla ja käydä kauppaa. Jäsenvaltioita estetään suosimasta yrityksiä valikoivasti muista jäsenvaltiosta tulevien yritysten kustannuksella. Yleisesti EU:n lainsäädännössä valtioita tai valtioiden laitoksia kielletään antamasta tukea, joka uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) määrätään eräistä poikkeuksista tähän periaatteeseen. Tällainen poikkeus on esimerkiksi kulttuurin edistämiseksi myönnettävä tuki. Tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi tietyin ehdoin, joista määrätään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja jotka esitetään vuonna 2001 annetussa elokuvatiedonannossa.

Mitä EU:n lainsäädännössä tarkoitetaan aluesidonnaisuudella?

Aluesidonnaisuus on mikä tahansa ehto, jolla rajoitetaan tuen saajan valinnanmahdollisuuksia tavaran, palveluiden tai henkilöiden lähtöpaikan suhteen. Se saattaa vaikuttaa kaupankäynnin edellytyksiin tai kilpailuun unionissa yleisen edun vastaisesti, koska sillä rikotaan oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla. Tiedonantoluonnoksen 42 kohdassa todetaan, ettei tukiohjelmilla saa rajoittaa tarpeettomasti tuensaajien vapautta hankkia tavaroita tai palveluja mistä tahansa sisämarkkinoiden alueella. Tavaraan tai palveluihin liittyvään käyttö- tai kulutuspaikkaan perustuvia tuen ehtoja ei kuitenkaan katsota aluesidonnaisuudeksi.

Esimerkiksi jos jäsenvaltio ilmoittaa tuen olevan saatavilla ainoastaan elokuvatuotannoille kyseisen jäsenvaltion alueella, perussopimuksen perusperiaatteita ei rikota (eikä kyseessä ole aluesidonnaisuus), sillä tuottajilla on edelleen vapaus ostaa tavaransa ja palvelunsa mistä tahansa Euroopan talousalueelta, ei pelkästään kyseisestä jäsenvaltiosta.

Esimerkkejä:

1. Alueellisen elokuville suunnatun tukiohjelman ehtona on, että kaikkien siitä tukea saavien elokuvien tuotantoon sisältyy vähintään 10 päivää tuotantotoimintaa kyseisellä alueella. Tuottaja voi kuitenkin käyttää tuotantoon tavaroita, palveluita ja henkilöitä, jotka ovat lähtöisin mistä tahansa Euroopan talousalueella. Kyseessä ei ole aluesidonnaisuus, sillä tuotannossa mukana olevien tavaroiden ja palvelujen alkuperää ei rajoiteta millään tavoin.

2. Alueellisessa elokuvien tukiohjelmassa edellytetään, että kaikkien siitä tukea saavien elokuvien tuotannon kokonaisbudjetista käytetään 50 prosenttia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin. Kyseessä on aluesidonnaisuus, sillä tuotannossa mukana olevien tavaroiden ja palvelujen alkuperää rajoitetaan alueellisesti.

Miksi komissio ehdottaa, että aluesidonnaisuutta koskevaa perustetta muutetaan tiedonannossa?

Sisämarkkinoiden perusperiaatteilla taataan tavaroiden, työntekijöiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus. Niillä valvotaan, ettei tukiohjelmilla saa rajoittaa tarpeettomasti tuensaajien vapautta hankkia tavaroita tai palveluja mistä tahansa sisämarkkinoiden alueella.

Voimassa olevassa tiedonannossa sallitaan jäsenvaltiot vaativan, että 80 prosenttia valtiontukea saavan elokuva- tai televisiotuotannon koko tuotantobudjetista käytetään tukea antaneen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin, vaikka tuen osuus budjetista on suhteessa paljon pienempi.

Esimerkiksi jos jäsenvaltio myöntää varsin pienen, 300 000 euron suuruisen tuen elokuvaan, jonka koko tuotantobudjetti on 3 miljoonaa euroa, se voi vaatia tuen ehtona, että tuotantobudjetista käytetään 2,4 miljoonaa euroa kyseisessä jäsenvaltiossa toimivien yritysten tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin. Vain 0,6 miljoonaa euroa budjetista voitaisiin siis käyttää muualta peräisin olevien yritysten tavaroihin ja palveluihin.

Useat unionin tuomioistuimen tuomiot, esimerkiksi sen asiassa Laboratoires Fournier antama tuomio, osoittavat, että tuomioistuin katsoo tällaisen rajoituksen olevan suhteeton. Tämän vuoksi keskusteluasiakirjassa on ehdotettu muutettavaksi aluesidonnaisuutta siten, että se olisi enintään 100 prosenttia tuen määrästä, ei 80 prosenttia tuotantobudjetista. Julkiseen kuulemiseen saadut vastaukset vaihtelivat suuresti; toisissa kannatettiin nykyistä käytäntöä ja toisissa haluttiin poistaa aluesidonnaisuudet elokuvien tukiohjelmista kokonaan.

Mitä aluesidonnaisuuksia tiedonantoluonnoksessa sallitaan?

Jotta EU:hun syntyisi elokuvaosaamista, tiedonantoluonnoksessa ehdotetaan erityistä poikkeusta, jonka mukaan tukea voitaisiin jättää antamatta elokuville, jos niiden tuesta ei käytetä 100 prosenttia paikallisesti (tukikelpoisuuden peruste). Tällaista aluesidonnaisuutta ei tavallisesti sallittaisi EU:n lainsäädännössä, sillä se johtaa vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen. Poikkeus perusperiaatteisiin voisi kuitenkin olla asianmukainen, sillä elokuvatuotanto on luonteeltaan hyvin liikkuvaa.

Poikkeus ei estä valintalautakuntaa myöntämästä tukea elokuvalle, jonka se katsoo kaikkein ansiokkaimmiksi saaduista ehdotuksista. Käytännössä tukea saaneiden elokuvien budjeteista käytetään yleisesti alueilla rahaa enemmän kuin ne ovat saaneet tukea.

Väärinkäsitysten oikaisemiseksi on todettava, että sekä vuoden 2001 tiedonannossa että uudessa tiedonantoluonnoksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus (ei velvoitetta) asettaa elokuvatuotannoille alueellisia rahankäyttövaatimuksia.

Esimerkkejä:

3. Esimerkissä 2 (alueellinen elokuvien tukiohjelma, josta tukea saavien elokuvien tuotannon kokonaisbudjetista edellytetään käytettävän 50 prosenttia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin) tuki-intensiteetti on 50 prosenttia tuotantobudjetista. Tiedonantoluonnoksessa sallitaan tässä tapauksessa, että jopa 100 prosenttia tukimäärästä (eli 50 prosenttia tuotantobudjetista) käytetään paikallisten yritysten tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin. Näin ollen tukiohjelma on tiedonantoluonnokseen sisältyvän aluesidonnaisuuskriteerin mukainen, vaikka siihen sisältyy velvoite alueellisesta varojen käytöstä, ja komissio katsoo, että se soveltuu sisämarkkinoille.

4. Paikallisessa elokuville suunnatussa tukiohjelmassa edellytetään, että vähintään 200 prosenttia tuen määrästä on käytettävä kyseisellä paikkakunnalla toimivien yritysten toimittamiin tavaroihin ja palveluihin. Kuten esimerkissä 3, kyseessä on aluesidonnaisuus, sillä tuotannossa mukana olevien tavaroiden ja palvelujen alkuperää rajoitetaan. Toisin kuin esimerkissä 3, komissio ei kuitenkaan hyväksy tällaista paikallista tukiohjelmaa, ellei jäsenvaltio vähennä aluesidonnaisuuden osuutta tiedonantoluonnoksessa esitettyyn 100 prosenttiin.

Miten sääntöä sovelletaan esimerkiksi verokannustinjärjestelmiin?

Tiedonantoluonnoksessa vahvistetaan erityinen audiovisuaalisten teosten tukiohjelmia koskeva sääntö, jonka mukaan tuen määrä lasketaan tietyllä alueella aiheutuvien tuotantokustannusten perusteella. Tällaisia tukia ovat esimerkiksi verohelpotukset.

Ehdotettu vaatimus (jonka mukaan kaikkialla ETA-alueella aiheutuneiden tuotantokustannusten on oltava tukikelpoisia) heijastaa unionin tuomioistuimen tuomiota asiassa Laboratoires Fournier. Lisäksi tiedonantoluonnoksessa todetaan, että jäsenvaltio saa edelleen vaatia kaikissa elokuva- ja televisiotukiohjelmissa, että 100 prosenttia tuen määrästä käytetään sen alueella tuotettuihin tavaroihin ja palveluihin.

On huomattava, että yleisten verotusperiaatteiden mukaan jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta myöntää verokannustimia kustannuksiin, joilla ei ole suoraa yhteyttä niiden alueella verotettavaa tuloa tuottavaan toimintaan.

Esimerkkejä:

5. Elokuvatuotannolle myönnetty verokannustin, jossa tukikelpoisiksi menoiksi on määritelty esituotanto-, kuvaus- ja jälkituotantomenot niiden tavaroiden ja palveluiden osalta, jotka tuensaaja käyttää tai kuluttaa jäsenvaltiossa, noudattaa verotuksen ja vapaan liikkuvuuden perusperiaatteita, sillä tavaran ja palvelun alkuperää ei ole rajoitettu.

6. Elokuville suunnatussa tukiohjelmassa, jossa tuen määrä suhteutetaan ETA-alueelta lähtöisin olevien tavaroihin ja -palveluihin käytettyihin tuotantomenoihin, saatetaan edellyttää, että kaikki tuotantotoiminta keskittyy sen alueelle ja että 100 prosenttia tuen määrästä käytetään kyseiseltä alueelta peräisin oleviin tavaroihin ja palveluihin.

Miten huomioidaan jäsenvaltioiden välinen kilpailu suurten elokuvatuotantojen houkuttelemiseksi?

Joissakin ensimmäiseen kuulemiseen annetuissa vastauksissa oltiin sitä mieltä, että hyvin suuret elokuvatuotannot katoaisivat Euroopasta, jos jäsenvaltioita kiellettäisiin käyttämästä valtiontukia niiden houkuttamiseksi. Kuten vastauksistakin käy ilmi, suurista tuotannoista käydään kansainvälistä kilpailua, jossa mukana ovat useat Yhdysvaltain osavaltiot, Kanada, EU:n jäsenvaltiot ja monia muita maita eri puolilta maailmaa. Eräät EU:n jäsenvaltiot ovat maininneet komissiolle erikseen ja luottamuksellisesti elokuville suunnattua tukiohjelmaa ilmoittaessaan, että ne vahvistavat tukiohjelmiaan tai ottavat sellaisia käyttöön, jotta ne pystyisivät kilpailemaan tiettyjen muiden jäsenvaltioiden kanssa.

Tiedonantoluonnoksessa ehdotetaan, että jos tuen määrä lasketaan tietyllä alueella aiheutuvien tuotantokustannusten perusteella, tukikelpoisiksi katsottaisiin ETA-alueella, ei ainoastaan tukea myöntäneessä jäsenvaltiossa, aiheutuneet tuotantomenot. Näin niille elokuville, joita kuvataan useissa eri jäsenvaltioissa, voitaisiin myöntää tukia eri valtiontukijärjestelmistä. Tällöin eurooppalaiset tuotantopaikat voisivat kiinnostaa edelleen tuottajia, ja sisämarkkinoiden kilpailun häiriintymisen uhka vähenisi huomattavasti.

Lisäksi tiedonantoluonnoksessa ehdotetaan, että tuen määrää vähennetään asteittain seuraavasti, jos tukea saava elokuva ei ole eurooppalainen:

Tuotantobudjetin osa

Tuen enimmäisintensiteetti

Alle 10 miljoonaa euroa

50 %

10–20 miljoonaa euroa

30 %

Yli 20 miljoonaa euroa

10 %

Jos elokuvan tuotantobudjetti on esimerkiksi 100 miljoonaa euroa eikä sitä katsota eurooppalaiseksi teokseksi tiedonantoluonnoksen liitteessä esitetyn määritelmän mukaisesti, tuen kumuloitunut enimmäismäärä olisi 5 miljoonaa euroa (50 %) budjetin ensimmäiseltä 10 miljoonan euron osuudelta, 3 miljoonaa euroa (30 %) seuraavalta 10 miljoonan euron osuudelta ja 8 miljoonaa euroa (10 %) budjetin loppuosalta eli 80 miljoonalta eurolta. Yhteensä tukea olisi siis 16 miljoonaa euroa.

Onko 42 kohdan kolmas luetelmakohta lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin mukainen?

Luetelmakohta (”… tukiohjelmissa ei saa esimerkiksi … edellyttää, että elokuvantekoon liittyviä palveluja tarjoavien ulkomaisten yritysten työntekijät noudattavat kansallisia työehtoja”) noudattaa vuonna 2001 annettua elokuvatiedonantoa. Siinä olisi kuitenkin viitattava lähetettyjä työntekijöitä koskevaan direktiiviin, josta esitetään tulkinta Euroopan komission työllisyysasioiden pääosaston verkkosivuilla.

Mitä tapahtuu sellaisista maista tuleville elokuville, joilla on useita virallisia kieliä (tiedonantoluonnoksen 44 kohdan 2 alakohta)?

Tiedonantoluonnoksessa olisi pitänyt mainita jäsenvaltion tai alueen virallinen kieli, ei jäsenvaltion kansalliskieli.

Miten 44 kohdan 3 alakohdassa tarkoitetun käsikirjoittamisen ja elokuvaprojektien kehittämisen tuki-intensiteettiä pitäisi soveltaa?

Ehdotuksessa esitetään, että käsikirjoittamiseen ja elokuvaprojektien kehittämiseen voitaisiin antaa julkista rahoitusta jopa 100 prosenttia. Jos projekti etenee elokuvatuotannoksi, käsikirjoituksen tai kehitetyn hankkeen ostokustannukset olisi sisällytettävä tuotantobudjettiin ja julkisen rahoituksen osuus olisi sisällytettävä tuki-intensiteettiä koskeviin laskelmiin.

Esimerkki: käsikirjoittaja saa työhönsä 10 000 euroa julkisia varoja (80 % kustannuksista) ja tuottaja hankkii käsikirjoituksen 5 000 eurolla, käsikirjoituksen kustannuksiksi tuotantobudjettiin otetaan 5 000 euroa. Koska käsikirjoitus on rahoitettu 80-prosenttisesti julkisin varoin, elokuvan tuki-intensiteettiä laskettaessa olisi katsottava, että elokuvalle on annettu tukea 4 000 euroa (eli 80 % 5 000 euron hankintahinnasta).

Miten 44 kohdan 4 alakohdassa tarkoitettu elokuvien levityksen ja myynninedistämisen tuki-intensiteetti toimii?

Jos elokuva, jonka tuotantobudjetti on 20 miljoonaa euroa, saa tukea (kaikista valtion lähteistä) yhteensä 10 miljoonaa euroa, tuki-intensiteetti on 50 prosenttia. Tiedonantoluonnoksen 44 kohdan 4 kohdassa ehdotetaan, että elokuvien levittäjä voisi käyttää elokuvan levitykseen esimerkiksi 20 000 euroa ja olettaa saavansa 50 prosenttia tästä tukena.

Jos elokuva tehtäisiin EU:n ulkopuolisessa maassa eikä se hyötyisi lainkaan EU:n tuotantotuesta, se saisi 44 kohdan 4 alakohdan mukaan (mahdollisesti) 50 prosenttia tuotantotukena ja 10 000 euroa jakelutukena (50 % 20 000 eurosta).

Viitataanko tiedonantoluonnoksen 44 artiklan 5 kohdassa jakelutukeen vai tuotantotukeen?

Kyseisessä alakohdassa viitataan muiden kuin eurooppalaisten teosten tuotantotukeen. Alakohta kuuluisi oikestaan heti 44 kohdan 2 alakohdan jälkeen.

Tarkoittaako tiedonantoluonnoksen 44 kohdan 6 alakohta, että jälkituotannolle ja kuvaukselle ei voida myöntää tukea?

Ei. Virkkeessä yritetään selkiyttää vuoden 2001 tiedonannossa ollutta vastaavaa virkettä.

Tavoitteena on, ettei tukea varata tuotannon arvoketjun yksittäisille osille. Käsikirjoittaminen ja elokuvaprojektien kehittäminen on jätetty pois.

Jäsenvaltio ei esimerkiksi saisi tarjota tuottajille ylimääräisiä kannustimia, jotka on nimenomaisesti suunnattu jälkituotantoon kyseisessä jäsenvaltiossa. Kyseessä olisi välillinen tuki jäsenvaltion jälkituotantoalalle. Tuen olisi oltava suunnattu tuotantotoimintoihin kokonaisuutena.

Entä elokuvat, jotka on tehty osana jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä yhteistuotantosopimuksia ja jotka eivät täytä liitteessä esitettyä ”eurooppalaisen teoksen” määritelmää?

Tiedonantoluonnoksessa esitetty määritelmä perustuu Media 2007 -ohjelman määritelmään eurooppalaisesta elokuvasta. Valtiontukien yhteydessä voi olla asianmukaista lisätä määritelmään jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välisten yhteistuotantosopimusten puitteissa tehdyt elokuvat.

Määritelmä ehdotetaan otettavaksi mukaan vain, jotta sillä voitaisiin hillitä jäsenvaltioiden välistä kilpailua houkutella alueelleen kansainvälisiä tuotantoja edellä esitettyyn tapaan. Vaihtoehto sille voisi olla audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä esitetty määritelmä. Muut ehdotukset siitä, miten jäsenvaltioiden välistä kilpailua voitaisiin hillitä – mahdollisesti siten, ettei eurooppalaisia ja Euroopan ulkopuolisia teoksia tarvitsisi erotella – ovat tervetulleita.

Annetaanko transmedia-/monimedialle ja peleille valtiontukea?

Koska transmedia- tai monimediahankkeissa on aina mukana elokuvan tuotantoa, kyseistä elokuvatuotanto-osuutta pidetään tiedonantoluonnoksessa audiovisuaalisena teoksena.

Julkisessa kuulemisessa suurin osa vastaajista vastusti tiedonannon soveltamisalan laajentamista peleihin, sillä ne poikkeavat elokuvista tuotannon, levityksen, markkinoinnin ja kulutuksen suhteen.

Komissio ei ole tehnyt niin paljon videopelejä koskevia valtiontukipäätöksiä, että ne muodostaisivat kriittisen massan, eikä sillä siis ole tarpeeksi kokemusta tämäntyyppisen tuen yhteisistä arviointi- ja poikkeusperusteista. Tämän vuoksi olisi ennenaikaista ottaa kyseinen ala tiedonannon piiriin.

Peleille tarkoitettuja valtiontukitoimenpiteitä käsitellään edelleen tapauskohtaisesti.

Miksi komissio asettaa perinteiset julkaisuikkunat kyseenalaisiksi?

Useat ensimmäiseen julkiseen kuulemiseen osallistuneet nostivat esiin kysymyksen tukiohjelmista, joissa tuen edellytyksenä on tietty ”julkaisuikkuna”. Tuottajat ja jakelijat olivat sitä mieltä, että elokuvien markkinointi- ja julkaisustrategiat olisi jätettävä elokuvamarkkinoiden toimijoiden päätettäviksi, sillä ne ovat erilaiset eri audiovisuaalisilla teoksilla. Komission teettämässä useita alueita kattavaa lisensointia koskevassa tutkimuksessa on luettelo jäsenvaltioista, jotka ovat asettaneet tällaisia edellytyksiä.

Pakolliset julkaisuikkunat tuen ehtona saattavat vaikuttaa audiovisuaalisten teosten näkyvyyteen ja levitykseen ja samalla tuen vaikuttavuuteen sen suhteen, tarjotaanko sen avulla eurooppalaiselle yleisölle kulttuurisesti aiempaa monipuolisempi valikoima audiovisuaalisia teoksia. Jäsenvaltioita kehotetaan tiedonantoluonnoksessa olemaan asettamatta tarpeettomia rajoituksia audiovisuaalisten teosten levitykselle ja markkinoinnille tuen ehtona.

Millä aikataululla komissio aikoo toteuttaa tarkistuksen?

Suuntaa-antava aikataulu on saatavilla julkisen kuulemisen verkkosivulla. Seuraavaa aikataulua päivitetään sitä mukaa kuin tarkistaminen etenee:

  • maaliskuusta kesäkuuhun 2012: julkinen kuuleminen tiedonantoluonnoksesta

  • kesäkuu 2012: kuulemisen vastaukset julkaistaan

  • vuoden 2012 jälkipuolisko: uusi elokuvatiedonanto julkaistaan.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website