Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

MEMO/11/685

Bryssel, 12. lokakuuta 2011

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus pääpiirteissään

Komissio julkaisi tänään yhteisen maatalouspolitiikan alalla neljä asetusehdotusta. Tulevat Euroopan parlamentin ja neuvoston perusasetukset koskevat i) suoria tukia, ii) yhteistä markkinajärjestelyä (YMJ), iii) maaseudun kehittämistä ja iv) yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta, hallinnointia ja seurantaa. Lisäksi ehdotetaan kolmea pienempää asetusta, joissa säädetään siirtymisestä uusiin sääntöihin. Pakettiin kuuluvat myös perustelut, yleistajuinen tiivistelmä ja vaikutustenarviointi liitteineen.

Ehdotus on lyhyesti esitettynä pääpiirteissään seuraavanlainen:

  • Suorat tuet

Perustukijärjestelmä: Uutta perustukijärjestelmää aletaan soveltaa vuoden 2013 jälkeen. Sillä korvataan EU-15:ssä käytössä oleva tilatukijärjestelmä ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä, jota sovelletaan useimmissa EU-12-jäsenvaltioissa. Tilatukijärjestelmässä on ollut mahdollisuus valita aiempiin tukiin perustuva malli, hehtaariperusteinen tuki tai näiden mallien yhdistelmä. (Sivulla http://ec.europa.eu/agriculture/markets/sfp/pdf/ms_en.pdf esitetään kunkin jäsenvaltion nykyisin soveltamat mallit.) Suoriin tukiin sovelletaan vastaisuudessakin ns. täydentäviä ehtoja, jotka liittyvät ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja eräitä muita seikkoja koskevien sääntöjen noudattamiseen. Täydentävien ehtojen järjestelmää kuitenkin yksinkertaistetaan (ks. jäljempänä). Pyrkimyksenä on kaventaa merkittävästi nykyisen lainsäädännön lopullisesta täytäntöönpanosta johtuvien tukitasojen välisiä eroja viljelijöiden, alueiden ja jäsenvaltioiden välillä. Kaikkien jäsenvaltioiden on toimittava niin, että hehtaarituki on vuoden 2019 alussa yhdenmukainen kansallisella tai alueellisella tasolla. Suorien tukien kansallisia määrärahoja mukautetaan monivuotista rahoituskehystä koskevien komission ehdotusten mukaisesti siten, että jäsenvaltiot, joissa suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia EU:n hehtaarituen keskiarvosta, saavat enemmän määrärahoja. Näissä jäsenvaltioissa kavennetaan nykytason ja EU-27:n keskiarvon välistä eroa yhdellä kolmanneksella. Esimerkiksi jos hehtaarituki on nykyisin jossain jäsenvaltiossa keskimäärin 75 prosenttia EU:n keskiarvosta (eli 15 prosenttia alle 90 prosentin), määrä nostetaan vähitellen 80 prosenttiin. Komissio on sitoutunut keskustelemaan seuraavien, vuoden 2020 jälkeiselle ajalle vahvistettavien rahoitusnäkymien yhteydessä pidemmän aikavälin tavoitteesta, joka on yhdenmukainen tukitaso koko Euroopan unionissa.

Maataloustukien viherryttäminen: Jos tilalla noudatetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä, sille myönnetään perustuen lisäksi hehtaarikohtaista vihertukea. Jäsenvaltioiden on käytettävä vihertukeen 30 prosenttia kansallisista määrärahoistaan. Viherryttäminen on pakollista, eikä siihen sovelleta tukikattoja.

Viherryttämistoimi sisältää 3 toimenpidettä:

  • pysyvän nurmen säilyttäminen,

  • viljelyn monipuolistaminen: viljelijän on viljeltävä vähintään kolmea kasvia, joista jokaisen on katettava vähintään 5 prosenttia peltoalasta ja joista yhdenkään osuus ei saa olla yli 70 prosenttia peltoalasta, ja

  • luonnonhoitoalan pitäminen: maatalousalasta vähintään 7 prosenttia on oltava luonnonhoitoalaa (johon ei lueta pysyvää nurmea), jollaista ovat esimerkiksi pellonpientareet, aidat, puut, kesantoalat, maisemapiirteet, biotoopit, suojakaistat ja metsitetyt alat.

  • Huom. Näitä lisävaatimuksia ei sovelleta luonnonmukaista maataloutta harjoittaviin tiloihin, koska niiden on osoitettu olevan selvästi ympäristölle hyödyksi.

Alueet, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita: Jäsenvaltiot (tai alueet) voivat myöntää lisätukea maaseudun kehittämistä koskevissa säännöissä määritellyille alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita. Tällaisen vapaaehtoisen lisätuen osuus voi olla enintään 5 prosenttia kansallisista määrärahoista, eikä se vaikuta maaseudun kehittämisen yhteydessä käytettävissä olevien LFA-tukien soveltamiseen. Huom. ”epäsuotuisien alueiden" määritelmää on tilintarkastustuomioistuimen esittämien huomioiden vuoksi mukautettu objektiivisia perusteita vastaavaksi.

Nuoret viljelijät: Maataloustoiminnan aloittaville, alle 40-vuotiaille nuorille viljelijöille voidaan myöntää perustuen lisäksi 25 prosentin lisätukea ensimmäisten viiden vuoden aikana. Lisätuki rajoitetaan hehtaarien osalta maatilojen keskimääräiseen kokoon asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja niissä jäsenvaltioissa, joissa tilakoko on pieni, yläraja on 25 hehtaaria. Nuorten viljelijöiden tukeen voidaan käyttää enintään 2 prosenttia kansallisista määrärahoista.

Pienviljelijät: Kuka tahansa vuonna 2014 tukea hakeva viljelijä voi päättää 15. lokakuuta 2014 mennessä hakea pienviljelijäjärjestelmään, jossa hän saa tilan koosta riippumatta vuosittain tietyn kiinteän tukisumman. Tukisumman suuruudesta päättää asianomainen jäsenvaltio, ja sen on oltava 500–1 000 euroa. (Tukisumma kytketään joko tuensaajakohtaiseen keskitukeen tai kansalliseen keskimääräiseen hehtaaritukeen kolmelta hehtaarilta.) Tämä vähentää huomattavasti byrokratiaa sekä pienviljelijöiden että kansallisten viranomaisten kannalta. Järjestelmään osallistuviin viljelijöihin sovelletaan löyhempiä täydentävien ehtojen vaatimuksia eikä heillä ole viherryttämisvelvollisuutta. (Vaikutusten arvioinnin mukaan noin kolmanneksella YMP-tukia hakevista tiloista on alle kolmen hehtaaria maatalousmaata, mutta näiden tilojen osuus EU-27:n kokonaismaatalousmaasta on vain 3 prosenttia.) Pienviljelijäjärjestelmän kokonaiskustannukset voivat olla enintään 10 prosenttia kansallisista määrärahoista, ja tukitasoa on tarvittaessa mukautettava. Lisäksi maaseudun kehittämisvaroista myönnetään rahoitusta pienviljelijöille taloudellisen toiminnan kehittämiseksi annettavaan neuvontaan ja rakenneuudistustukiin alueilla, joilla on paljon pientiloja.

Tuotantosidonnainen tuki: Jäsenvaltiot voivat nykytilanteen perusteella myöntää määrätyissä rajoissa tukia, jotka ovat sidottuja tietyn tuotteen tuotantoon. Näin ne voivat ottaa huomioon negatiiviset vaikutukset, joita voi aiheutua kun suorat tuet jaetaan uudelleen kansallisella tasolla. Tuotantosidonnaiseen tukeen saa käyttää enintään 5 prosenttia kansallisista määrärahoista, jos jäsenvaltio nykyisellään myöntää tällaista tukea 0–5 prosenttia, tai enintään 10 prosenttia kansallista määrärahoista, jos tuotantosidonnaisen tuen taso on tällä hetkellä yli 5 prosenttia. Komissio voi hyväksyä korkeamman prosenttiosuuden, jos jäsenvaltio pystyy sen perustelemaan.

Määrärahojen siirto pilareiden välillä: Jäsenvaltioilla on mahdollisuus siirtää enintään 10 prosenttia suorien tukien kansallisista määrärahoistaan (I pilari) maaseudun kehittämiseen (II pilari). Niissä jäsenvaltioissa, joissa suorien tukien osuus on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, maaseudun kehittämisen määrärahoista voidaan siirtää enintään 5 prosenttia I pilarin kansallisiin määrärahoihin.

Täydentävät ehdot: Kaikkien suorien tukien kansallisista määrärahoista myönnettävien tukien saamisedellytyksenä pysyy eräiden ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä kasvien ja eläinten terveyteen liittyvien perusvaatimusten noudattaminen. Lakisääteisten hoitovaatimusten lukumäärää on kuitenkin karsittu (ennen 18, nyt 13), kuten myös hyvään maatalous- ja ympäristökuntoon liittyviä vaatimuksia (ennen 15, nyt 8). Niistä on muun muassa poistettu vaatimukset, jotka eivät liity varsinaisesti viljelijään. Vesipuitedirektiivi ja torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskeva direktiivi halutaan sisällyttää täydentävien ehtojen sääntöihin, kunhan ne on pantu kokonaan täytäntöön jäsenvaltioissa ja viljelijöiden velvollisuudet on selkeästi määritelty.

Tukikatot: Yksittäiselle tilalle perustukijärjestelmässä myönnettävä tuki voi olla enintään 300 000 euroa vuodessa. Tukea alennetaan 70 prosentilla 250 000–300 000 euron osuudesta, 40 prosentilla 200 000–250 000 euron osuudesta ja 20 prosentilla 150 000–200 000 euron osuudesta. Tila voi kuitenkin ennen tuenalennuksen soveltamista vähentää työntekijöidensä edellisvuoden palkkakustannukset (verot ja työnantajamaksut mukaan luettuina). Huom. Näin "säästyvät” varat pysyvät asianomaisessa jäsenvaltiossa: ne siirretään maaseudun kehittämisen määrärahoihin käytettäviksi viljelijöiden innovointiin ja investointeihin sekä eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmiin.

Aktiiviviljelijät: Komissio tiukentaa aktiiviviljelijän määritelmää lainsäädännön porsaanreikien tukkimiseksi. Sellaisten hakijoiden poissulkemiseksi tukijärjestelmästä, jotka eivät oikeasti tai konkreettisesti harjoita maataloustoimintaa, uuden määritelmän mukaan tukia ei myönnetä hakijoille, joiden YMP:n mukaisten suorien tukien määrä on alle 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista. Tukia ei myöskään myönnetä, jos hakijan maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, eikä hakija toteuta kyseisillä aloilla jäsenvaltion vahvistamia vähimmäistoimia. Määritelmää ei sovelleta viljelijöihin, jotka saivat edellisvuonna suoria tukia alle 5 000 euroa.

Tukikelpoiset hehtaarit: Uudeksi pinta-aloja koskevaksi viitevuodeksi otetaan vuosi 2014, mutta keinottelun estämiseksi säilytetään yhteys suorien tukien järjestelmässä vuonna 2011 tukia saaneisiin viljelijöihin.

  • Markkinoiden hallintamekanismit

Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen järjestelmät ovat hyviksi osoittautuneita turvaverkkomekanismeja, joilla autetaan tuottajia silloin kun markkinoilla on vaikeuksia esimerkiksi elintarvikekriisin takia. Niitä kuitenkin tarkistetaan reagointikyvyn ja tehokkuuden parantamiseksi. Kaikilla sektoreilla otetaan käyttöön uusi suojalauseke, jonka avulla komissio voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä yleisiin markkinahäiriöihin vastaamiseksi. Esimerkkinä ovat toimenpiteet, jotka toteutettiin EHEC-kriisin aikana touko-heinäkuussa 2011. Toimenpiteet rahoitetaan monivuotisessa rahoituskehyksessä esitetystä kriisivarauksesta.

Maitokiintiöiden ja viiniköynnösten istutusoikeuksien poistamisesta on jo päätetty, ja nyt komissio aikoo poistaa viimeisenkin kiintiöjärjestelmän eli lakkauttaa sokerikiintiöt. Sokerikiintiöjärjestelmän pitäisi lakata olemasta 30. syyskuuta 2015. Useimmilla kehitysmailla on rajaton tulliton pääsy EU:n markkinoille, mutta EU:n vientiä rajoittavat WTO-säännöt (niin kauan kuin kiintiöt ovat olemassa). Sokerikiintiöiden lakkauttaminen on ainoa keino antaa sokerialalle pitkä aikavälin näkymät – erityisesti kun tuottavuuden ennakoidaan paranevan. Kun kiintiöt on poistettu, valkoinen sokeri voi saada yksityisen varastoinnin tukea. Sokeritehtaiden ja sokerijuurikkaan viljelijöiden välisille sopimuksille olisi vahvistettava vakiosäännökset.

Kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmää laajennetaan. Asetusehdotukset vastaavat ehdotuksia, jotka tehtiin joulukuussa 2010 maitoalalla (pakolliset kirjalliset sopimukset ja maidontuottajien neuvotteluaseman parantamiseksi elintarvikeketjussa) ja kaupan pitämisen laatuvaatimusten (mukaan luettuna tuotantopaikan käsite) osalta.

Komissio toivoo sektorien järjestäytyvän paremmin viljelijöiden neuvotteluaseman parantamiseksi elintarvikeketjussa. Tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyntää koskevat säännöt laajennetaan koskemaan kaikkia sektoreita. Tuottajaorganisaatioiden perustamiseksi on käytettävissä useampia vaihtoehtoja, joiden rahoitus siirretään maaseudun kehittämisen yhteyteen (ks. jäljempänä). Eräitä pienempiä järjestelmiä lakkautetaan yksinkertaisuuden vuoksi (tuki maitojauheen rehuun lisäämiseksi, silkkiäistoukkien tuotantosidonnainen tuki).

  • Maaseudun kehittäminen

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto eli maaseuturahasto otetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden (älykäs, kestävä ja osallistava kasvu) saavuttamiseksi mukaan 6. lokakuuta julkaistuun [ks. IP/11/1159] yhteiseen strategiakehykseen, johon kuuluvat myös Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto (ESR), koheesiorahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR). Kaikissa maaseudun kehittämisohjelmissa on tuloshakuisuuden edistämiseksi vahvistettava jäljempänä esitetyille kuudelle prioriteetille tavoitteet. Määrärahoista varataan 5 prosenttia ns. suoritusvaraukseen. Tämä osuus on käytettävissä vasta sitten kun voidaan osoittaa, että tavoitteisiin pyritään onnistuneesti.

Maaseudun kehittämisen peruskonsepti, jossa jäsenvaltiot (tai alueet) laativat ja yhteisrahoittavat monivuotisia ohjelmia, toimii hyvin. Nykyisin on olemassa kolme toimintalinjaa, joihin liittyy taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia kysymyksiä ja joissa on käytettävä vähimmäismäärä varoja. Uudelle ohjelmakaudelle taas on vahvistettu kuusi prioriteettia, jotka luetellaan jäljempänä. Jäsenvaltioiden on edelleen käytettävä vähintään 25 prosenttia maaseudun kehittämisen määrärahoistaan maankäyttöön liittyviin kysymyksiin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

  • tietämyksensiirron ja innovoinnin parantaminen,

  • kilpailukyvyn parantaminen,

  • elintarvikeketjun organisoinnin ja riskienhallinnan edistäminen,

  • ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen,

  • luonnonvarojen käytön tehostaminen sekä vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen,

  • sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja talouden kehittäminen maaseutualueilla.

Jäsenvaltioiden/alueiden on näihin prioriteetteihin liittyvien määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi valittava maaseudun kehittämisohjelmiinsa (omat erityistarpeensa huomioon ottaen) haluamansa toimenpiteet aiempaa yksinkertaisemmasta luettelosta.

Maaseudun kehittämisen kansallisten määrärahojen jakautumista muutetaan hieman puolueettomampien perusteiden huomioon ottamiseksi. Komissio vahvistaa ne myöhemmin oman toimivaltansa puitteissa. EU:n yhteisrahoitusosuus on useimpien tukien osalta 85 prosenttia vähemmän kehittyneillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla ja pienillä Egeanmeren saarilla ja 50 prosenttia muilla alueilla. Yhteisrahoitusosuus voi kuitenkin olla suurempi, kun kyseessä on innovointi, tietämyksensiirto, yhteistyö, tuottajaryhmien perustaminen, nuorten viljelijöiden aloitustuki ja Leader-hankkeet.

Jäsenvaltioilla on uudella ohjelmakaudella myös mahdollisuus laatia nuorten viljelijöiden, pienviljelijöiden, vuoristoalueiden ja lyhyiden toimitusketjujen erityistarpeiden huomioon ottamiseksi alaohjelmia, joissa tukitaso on korkeampi.

Maaseudun kehittämishankkeiden vaihtoehdot pääpiirteissään

  • Innovointi: Tätä avainteemaa (ja erityisesti suunniteltua maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta) edistetään erilaisilla tietämyksensiirtoon ja yhteistyöhön liittyvillä maaseudun kehittämistoimenpiteillä. Sillä pyritään tehostamaan resurssien käyttöä ja tuottavuutta ja edistämään maa- ja metsätaloutta sekä maaseutualueita, jotka ovat vähäpäästöisiä, ilmastoystävällisiä ja ilmastonmuutoksen hyvin kestäviä. Tätä varten tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä maatalouden ja tutkimuksen välillä, jotta teknologia siirtyisi maatalouskäytäntöihin nopeammin.

  • Tietämysosaamiseen perustuva maatalous: Maatalouden neuvontapalveluja tehostetaan (myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen, ympäristöhaasteiden sekä talouden kehittämisen ja koulutuksen osalta).

  • Rakenneuudistus / investoinnit / modernisointi: Tukia on vielä saatavilla.

  • Nuoret viljelijät: Erilaisiin toimenpideyhdistelmiin voi kuulua yrityksen perustamistukia (70 000 euroon asti) sekä koulutus- ja neuvontapalveluja.

  • Pienviljelijät: Yrityksen perustamistuki; enintään 15 000 euroa/pientila.

  • Riskienhallinnan työkalupakki: Vakuutukset (sato- ja säävakuutus sekä eläintautien varalta otettavat vakuutukset, jotka ovat nykyisellään 68 artiklan mukaisesti I pilarissa) ja sijoitusrahastot sisältävät vastaisuudessa tulojen vakauttamisvälineen, jonka puitteissa sijoitusrahastosta voidaan korvata enintään 70 prosenttia tulonmenetyksestä, jos tulot putoavat 30 prosenttia. Maaseudun kehittämisvaroista sijoitetaan 0,65 euroa jokaista viljelijän sijoittamaa 1,00 euroa kohden.

  • Tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot: Tukea myönnetään liiketoimintasuunnitelman perusteella sellaisten tuottajaryhmien perustamiseen, jotka vastaavat pk-yritysten määritelmää.

  • Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteisiin liittyvät tuet: Lisää joustavuutta sopimusten ja yhteissopimusten osalta; tuen saamisedellytyksenä koulutus/tiedonhankinta.

  • Luonnonmukainen maatalous: Erotetaan omaksi uudeksi toimenpiteekseen näkyvyyden parantamiseksi.

  • Alueet, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita ja muita erityisrajoitteita: Luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista kärsivät alueet määritellään uudelleen kahdeksan biofyysisen kriteerin perusteella. Jäsenvaltiolla on ympäristön säilyttämiseksi tai parantamiseksi mahdollisuus määritellä enintään 10 prosenttia maatalousmaastaan alueiksi, joilla on rajoitteita.

  • Vuoristoalueet: Vuoristoalueilla ja 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevalla maatalousmaalla tuen perustasoa (250 €/ha) voidaan korottaa 300 euroon hehtaarilta.

  • Yhteistyö: Enemmän mahdollisuuksia tukea teknistä, ympäristöalan ja kaupallista yhteistyötä (esim. pilottihankkeet, yhteiset ympäristötoimet, lyhyet toimitusketjut, paikallismarkkinoiden kehittäminen).

  • Peruspalvelut ja kylien kunnostus: Investoinnit laajakaistainfrastruktuuriin ja uusiutuviin energialähteisiin voivat koskea muitakin kuin pieninfrastruktuureja.

  • Leader: Leaderin aloituspaketti auttaa Leader-ryhmien perustamisessa ja strategioiden laadinnassa. Joustavuutta lisätään sen suhteen, miten paikallisten alueiden muita varoja voidaan yhdistellä esim. maaseudun ja kaupunkien välisen yhteistyön puitteissa. Huom. Kaikissa yhteisen strategiakehyksen rahastoissa (EAKR, ESR, koheesiorahasto, EMKR, maaseuturahasto) käytetään nykyisin Leaderiä yhteisenä lähestymistapana paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden yhteydessä.

  • Muita uutuuksia

YMP:n seuranta ja arviointi: Komissio antaa ennen vuoden 2017 loppua ja sen jälkeen joka neljäs vuosi raportin YMP:n vaikutuksista kolmeen pääprioriteettiin, jotka ovat elinkelpoinen ruoantuotanto, luonnonvarojen kestävä hoito ja tasapainoinen aluekehitys.

Yksinkertaisempi tarkastusjärjestelmä: Valvontavaatimuksia höllennetään alueilla, joilla aiemmat tarkastustulokset ovat hyvät eli osoittavat että sääntöjä noudatetaan. Ongelmallisilla alueilla tarkastuksia on vastaavasti lisättävä.

Ennen vuoden loppua tullaan antamaan erilliset ehdotukset vähävaraisimpien henkilöiden tuesta (vuoden 2013 jälkeiselle ajanjaksolle) sekä suorien tukien ja muiden YMP-tukien täydellisen avoimuuden varmistamiseksi. Tällöin otetaan huomioon tuomioistuimen lokakuussa 2010 antama tuomio, jonka mukaan nykyiset säännöt eivät ole luonnollisten henkilöiden tietosuojaa koskevien säännösten mukaisia.

YMP:n uudistusehdotuksiin liittyviä asiakirjoja ja tietoja saa täältä:

http://ec.europa.eu/agriculture/cap-post-2013/legal-proposals/index_en.htm


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site