Navigation path

Left navigation

Additional tools

MEMO/11/680

Bryssel 11. lokakuuta 2011

Yhteinen eurooppalainen kauppalaki: kysymyksiä ja vastauksia

Mistä yhteisessä eurooppalaisessa kauppalaissa on kysymys?

EU:n sisämarkkina-alueella asuu 500 miljoonaa ihmistä. Sen enempää kuluttajat kuin yrityksetkään eivät kuitenkaan pysty täysin hyödyntämään sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Nykyään 44 prosenttia eurooppalaisista ilmoittaa, etteivät he tee ostoksia ulkomailta, koska ovat epävarmoja oikeuksistaan.1 Tänään julkaistun Eurobarometritutkimuksen mukaan 55 prosenttia vientiyrityksistä katsoo puolestaan, että yksi rajatylittävän, yrityksiltä kuluttajalle suuntautuvan kaupan merkittävimmistä esteistä on sopimuslainsäädäntö.2

Yhteisen eurooppalaisen kauppalain tavoitteena on poistaa tällaiset esteet. Se avaa markkinoita yrityksille, lisää kuluttajien valinnanvaraa ja nostaa kuluttajansuojan tasoa. Yhteisesti sovellettava laki helpottaa kaupankäyntiä mahdollistamalla samojen sääntöjen käyttämisen rajatylittävissä sopimuksissa kaikissa 27 EU-maassa. Jos yritykset tarjoavat tuotteitaan yhteisen eurooppalaisen kauppalain mukaisesti, verkkoshoppareilla on mahdollisuus valita yhdellä hiiren klikkauksella käyttäjäystävällinen eurooppalainen sopimus, joka takaa korkeatasoisen kuluttajansuojan.

Millaisia ongelmia yrityksillä on, kun ne käyvät kauppaa muissa EU-maissa?

Vain 9,3 prosenttia tavarakauppaa käyvistä yrityksistä myy tuotteitaan muissa EU-maissa.3 Käytännössä yritykset, jotka haluavat käydä EU-maiden rajat ylittävää kauppaa, joutuvat sopeutumaan jopa 26 eri maan kansalliseen sopimuslainsäädäntöön. Käännöskulut ja lakimiesten palkkaaminen maksavat keskimäärin 10 000 euroa vientimarkkina-aluetta kohden, ja verkkosivujen mukauttaminen voi maksaa vielä keskimäärin 3 000 euroa lisää.

Tämä aiheuttaa ongelmia yrityksille, jotka myyvät tuotteitaan toisten EU-maiden kuluttajille tai käyvät kauppaa toisiin EU-maihin sijoittautuneiden yritysten kanssa.

Oikeudellisen neuvonnan kulut ovat monilla vientimarkkinoilla huomattavan suuret. Pienet ja keskisuuret yritykset – jollaisia on 99 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä –kärsivät tästä suhteettomasti, koska niillä ei ole omia laki- tai muita asiantuntijoita, joita tarvitaan erilaisten kansallisten sopimusoikeusjärjestelmien parissa työskentelemiseen.

Tavaran viennistä vain yhteen muuhun EU-maahan aiheutuvat kustannukset saattavat olla jopa seitsemän prosenttia pienen vähittäismyyjän vuosiliikevaihdosta. Jos vientiä harjoitetaan neljään EU-maahan, kustannukset voivat nousta 26 prosenttiin liikevaihdosta. Monet yritykset luopuvatkin rajat ylittävästä myynnistä sopimusoikeudellisten ongelmien pelossa, mikä johtaa yhteensä ainakin 26 miljardin euron tulonmenetyksiin vuositasolla EU:n sisäisessä kaupassa. Tästä on suoraa haittaa EU:n taloudelle ja työllisyydelle.

Yritysten ja kuluttajien välisten liiketoimien osalta 55 prosenttia niistä yrityksistä, jotka myyvät kuluttajille omien kansallisten markkinoidensa ulkopuolella tai ovat kiinnostuneita tästä mahdollisuudesta, katsoo erilaisten sopimusoikeudellisten esteiden vaikeuttavan toimintaansa.4

Suurimmat sopimusoikeudelliset ongelmat, jotka haittaavat yritysten ja kuluttajien liiketoimintaa, ovat yritysten oman arvion mukaan seuraavat:

  • ulkomaisen sopimuslainsäädännön selvittäminen 40 %

  • erilaisten ulkomaisten kuluttajansuojasäännösten noudattaminen 38 %

  • ulkomaista sopimusoikeutta koskevan asiantuntija-avun hankkiminen 35 %

  • rajatylittävien sopimusriitojen ratkaiseminen 34 %.

Yritysten välisten liiketoimien osalta 49 prosenttia niistä yrityksistä, jotka myyvät kuluttajille omien kansallisten markkinoidensa ulkopuolella tai ovat kiinnostuneita tästä mahdollisuudesta, toteaa erilaisten sopimusoikeudellisten esteiden vaikeuttavan toimintaansa.5

Näistä hankalimpia ovat yritysten oman arvion mukaan seuraavat:

  • ulkomaisen sopimuslainsäädännön selvittäminen 35 %

  • rajatylittävien sopimusriitojen ratkaiseminen 32 %.

  • ulkomaista sopimusoikeutta koskevan asiantuntija-avun hankkiminen 31 %

  • sopiminen siitä, mitä sopimuslainsäädäntöä sovelletaan 30 %

Millaisia ongelmia kuluttajilla on EU-maiden rajat ylittävässä kaupassa?

Vain seitsemän prosenttia EU:n kuluttajista tekee verkko-ostoksia toisesta jäsenvaltiosta, vaikka kolmasosa tekee ostoksia internetin välityksellä omassa maassaan.6

Kun tekee verkko-ostoksia toisesta EU-maasta, voi käydä niin, että myyjä kieltäytyy myymästä tai toimittamasta tuotettaan ostajan maahan. Näin tapahtuu kolmelle miljoonalle EU:n kuluttajalle vuodessa. Tämä johtuu siitä, että yritykset ovat haluttomia palvelemaan asiakkaita EU:n laajuisesti rajatylittävän kaupankäynnin hankaluuden vuoksi.

Haastatelluista kuluttajista 44 prosenttia sanoo, että epävarmuus oikeuksista tyrehdyttää heidän mielenkiintonsa tehdä ostoksia toisesta EU-maasta.7

Miten kuluttajat hyötyvät yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista?

Kuluttajat saavat yhtäläisen suojan oikeuksilleen kaikissa EU-maissa. Yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltaminen takaa kuluttajansuojan laadun. Jos kuluttajan ostama tuote on viallinen, hän voi vapaasti valita, mitä oikeussuojakeinoa hän käyttää tilanteen korjaamiseksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kaupan purkamista, hinnanalennusta, viallisen tuotteen korjaamista tai korvaavan tuotteen toimittamista sen tilalle. Nykyään useimmilla EU:n kuluttajilla ei ole kaikkia näitä mahdollisuuksia käytettävissään. Edellä mainittuihin oikeussuojakeinoihin voisivat turvautua myös ne kuluttajat, jotka ovat ostaneet digitaalista sisältöä, kuten musiikkia, elokuvia, tietokoneohjelmia tai internetistä ladattavia sovelluksia. Kyseisillä tuotteilla olisi suoja riippumatta siitä, onko ne tallennettu aineelliselle välineelle, kuten cd- tai dvd-levylle.

Korkeatasoinen kuluttajansuoja vahvistaa kuluttajien luottamusta ja helpottaa näin tuotteiden ostamista muista EU-maista.

Koska yhteinen eurooppalainen kauppalaki vähentää rajatylittävään myyntiin liittyviä kustannuksia, se kannustaa yrityksiä viemään tuotteitaan useammille ulkomaan markkinoille. Näin kuluttajat voisivat valita monipuolisemmista, laadukkaammista ja edullisemmista tarjouksista, eivätkä he enää karttaisi verkko-ostoksia sillä perusteella, että kansallisen lainsäädännön erot estävät myyjää toimittamasta haluttua tuotetta ostajan kotimaahan. Arvioiden mukaan lähes puolet (44 %) kuluttajista, jotka tekevät ostoksia internetissä, ovat epävarmoja oikeuksistaan. Jos he kaikki tekisivät yhdenkin verkko-ostoksen toisesta EU-maasta, he voisivat säästää arviolta yhteensä 380 miljoonaa euroa.

Kulutustavaroiden hinnanvaihtelu EU:ssa on keskimäärin 24 prosenttia.8 Joidenkin pienten EU-maiden, kuten Maltan, Kyproksen, Tšekin, Slovakian tai Slovenian kuluttajat,9 ovat erityisen epäedullisessa asemassa korkeiden hintojen vuoksi. Äskettäin tehdyssä koeostotutkimuksessa selvitettiin eräiden suosittujen kulutustuotteiden verkkotarjontaa. Tutkimuksen mukaan kuluttajat saisivat tuotteen vähintään 10 prosenttia halvemmalla jostakin toisesta EU-maasta yli puolessa kaikista tapauksista.10 Varsinkin Suomen, Portugalin, Italian, Slovenian, Espanjan, Tanskan, Romanian, Latvian, Kreikan, Viron, Unkarin, Kyproksen ja Maltan kuluttajat saisivat tuotteensa parempaan hintaan jostain toisesta EU-maasta.11

Samassa testiostotutkimuksessa kävi ilmi, että tuotevalikoima on varsin suppea noin puolessa EU-maista. Tutkimuksessa tehtiin hakuja 100 suositusta kulutustuotteesta. Yli puolet näistä tuotteista ei ollut saatavilla kotimaisilta verkkomyyjiltä Kyproksessa (98 %), Maltassa (98 %), Luxemburgissa (80 %), Liettuassa (76 %), Latviassa (72 %), Irlannissa (71 %), Belgiassa (65 %), Virossa (61 %), Portugalissa (59 %), Suomessa (58 %), Sloveniassa (54 %), Romaniassa (51 %) ja Kreikassa (51 %).12

Miten yritykset hyötyvät?

Jos sovellettaisiin yhteistä eurooppalaista kauppalakia, kaikkien yritysten olisi halvempaa käydä kauppaa rajojen yli. Erityisen edullista se olisi pienille ja keskisuurille yrityksille, joille se mahdollistaisi pääsyn uusille markkinoille. Rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin kustannukset supistuisivat, jos yritysten ei enää tarvitsisi mukauttaa sivustojaan kunkin kohdemaan lainsäädännön mukaiseksi. Tämä antaisi piristysruiskeen sekä sähköiselle kaupankäynnille että useimmille pk-yrityksille, joiden osuus kaikista EU:n yrityksistä on 99 prosenttia.

Yhteensä 71 prosenttia haastatelluista yrityksistä hyödyntäisi todennäköisesti tai hyvin todennäköisesti EU:n kauppalakia rajatylittävässä myynnissään kuluttajille13, ja 70 prosenttia soveltaisi sitä rajatylittävässä kaupassa toisten yritysten kanssa.14

Tänään julkistetuissa Eurobarometritutkimuksissa yritykset arvioivat, että yhteisen kauppalain käyttäminen lisäisi niiden vientiä. Noin puolet laajentaisi toimintaansa vähintään kolmeen uuteen maahan (kuluttajamyynnissä 50 % ja yritysmyynnissä 48 %).

Lisäksi yhteinen eurooppalainen kauppalaki parantaisi yritysten oikeusvarmuutta, kun ne voisivat luottaa siihen, että sekä kuluttajien että toisten yritysten kanssa tehtyihin kauppasopimuksiin sovelletaan samoja sääntöjä kaikissa 27 EU-maassa.

Korvaako yhteinen eurooppalainen kauppalaki kansallisen sopimuslainsäädännön?

Ei korvaa. Yhteistä eurooppalaista kauppalakia on tarkoitus soveltaa vaihtoehtona kansalliselle sopimuslainsäädännölle. Myyjät voivat vapaaehtoisesti soveltaa samoja sääntöjä kaikissa 27 EU-maassa. Ne, jotka eivät halua käyttää eurooppalaista lainsäädäntöä, voivat yksinkertaisesti soveltaa edelleen kansallisia säännöksiä. Kuluttajille tiedotetaan selkeästi vaihtoehdoista, ja yhteiseen eurooppalaiseen kauppalakiin perustuvan sopimuksen tekeminen edellyttää aina kuluttajan nimenomaista suostumusta.

Käyvätkö uudet säännökset yksiin sopimusvapauden periaatteen kanssa?

Sopimusvapauden periaate säilyy, koska eurooppalaiseen kauppalakiin perustuvaa sopimusta ei voida tehdä ilman molempien osapuolten suostumusta. Ketään ei voida pakottaa käyttämään sitä. Yhteinen eurooppalainen kauppalaki muodostaa vaihtoehtoisen, yhtenäisen säännöstön, jota rajatylittävien liiketoimien osapuolet voivat käyttää vapaaehtoisesti. Siitä ei aiheudu kustannuksia niille yrityksille, jotka eivät halua käyttää sitä. Valinta perustuu yhtenäisen säännöstön tuomiin taloudellisiin etuihin, jotka ylittävät sen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset.

Miten yhteinen eurooppalainen kauppalaki toimisi käytännössä?

Esimerkki 1

Bísaro-Salsicharia Tradicional on Pohjois-Portugalissa toimiva pk-yritys, joka myy paikallisia sianlihatuotteita. Tällä hetkellä sillä on vientiä kuuteen muuhun EU-maahan. Viennin arvo on 8 prosenttia yrityksen vuotuisesta liikevaihdosta. Kaikki ulkomaiset yritykset, joiden kanssa se käy kauppaa, vaativat oman kansallisen lainsäädäntönsä soveltamista kauppasopimuksiin. Yritys haluaisi myydä Alankomaiden markkinoille, mutta maiden sopimus- ja kuluttajalainsäädännön erot arveluttavat yritysjohtoa. Tähän mennessä yritys on investoinut noin 5 prosenttia liikevaihdostaan laajentumiseen vientimarkkinoille. Yritysjohto katsoo, että EU:n laajuinen sopimuslainsäädäntö helpottaisi ja sujuvoittaisi sen vientitoimintaa. Käyttämällä yhteistä eurooppalaista kauppalakia yritys voisi lisätä vientiään niin, että sen liikevaihto kasvaisi jopa 15 prosenttia.

Esimerkki 2

Laboratorium Kosmetyczne Dr Irena Eris on keskisuuri puolalainen yritys, joka myy kosmetiikkaa. Yrityksen mukaan sopimuslainsäädännön erot aiheuttavat huomattavia kustannuksia ja vaikeuttavat vakavasti sen vientiä Romaniaan. Erityisesti vähittäismyyjien maksuviivästyksiä koskevien sääntöjen erot aiheuttavat ongelmia. Yhteinen eurooppalainen kauppalaki, joka on saatavilla kaikilla EU-kielillä, sisältää yksityiskohtaiset säännöt maksuviivästyksistä (viivästyskorko, määräajat, vahingonkorvaukset jne). Puolalaisyritys voisi käyttää sitä kaikissa sopimuksissa, joita se tekee Romaniassa tai muissa EU-maissa toimivien yritysten kanssa. Tällöin sen ei tarvitsisi välittää kansallisista säännöksistä.

Esimerkki 3

Suomalainen Kaarina haluaa ostaa puolisolleen syntymäpäivälahjaksi e-kirjan lukulaitteen. Paikallisesta elektroniikkaliikkeestä löytyy ainoastaan kolme laitetta, joista halvin maksaa 100 euroa ja kaksi muuta noin 250 euroa. Kaarina kysyy lukutoukkana tunnetulta ystävältään Ritvalta, eikö markkinoilla ole muuta tarjontaa. Ritva kehottaa häntä vilkaisemaan kahden tunnetun verkkokauppasivuston tarjontaa. Näistä ensimmäisen valikoima osoittautuukin varsin laajaksi. Kaarina valitsee laitteen, jonka hinta on 160 euroa, ja alkaa täyttää tilauslomaketta. Siinä vaiheessa, kun hänen on ilmoitettava asuinpaikkansa, käy kuitenkin ilmi, että Suomi ei ole niiden maiden luettelossa, joihin verkkokauppayritys toimittaa tuotteitaan.

Kaarina kokeilee toista sivustoa, josta hän löytää vielä edullisemman mallin. Jälleen sama ongelma: hän ei voi ostaa tuotetta brittiläiseltä nettiyritykseltä. Sen sijaan hän saa kehotuksen kokeilla yhdysvaltalaista sivustoa.

Nyt vihdoin tärppää, mutta Kaarina jää ihmettelemään, miten on mahdollista, että laite on helpompi hankkia Yhdysvalloista kuin EU:sta.

Esimerkki 4

Saksalainen hunajantuottaja on ostanut ranskalaiselta yritykseltä lingon, joka osoittautuu vialliseksi. Ranskalainen tavarantoimittaja suostuu korjaamaan vian, mutta kieltäytyy maksamasta kuljetuskustannuksia, jotka aiheutuvat lingon toimittamisesta takaisin Ranskaan. Saksalainen yrittäjä haluaa selvittää, kenen kuuluu maksaa kulut ja voiko sopimuksen purkaa, mutta tätä varten hänen on turvauduttava kalliin lakiasiaintoimiston apuun. Yhteisessä eurooppalaisessa kauppalaissa olisi selkeät ja perusteelliset säännöt kummankin osapuolen oikeuksista ja velvollisuuksista tapauksissa, joissa tuote on viallinen. Siinä muun muassa säädetään riidattomasti, että kuljetuskustannuksista vastaa myyjä.

Esimerkki 5

Puolaan sijoittautunut yritys haluaisi laajentaa toimintaansa, mutta se on törmännyt ongelmiin, jotka johtuvat Puolan, Tšekin, Slovakian ja Unkarin sopimuslainsäädännön eroista. Erityisesti toimituksia koskevien sääntöjen erilaisuus vaikeuttaa kaikkiin neljään maahan sopivan mallisopimuksen laatimista. Yhteinen eurooppalainen kauppalaki, joka on saatavilla kaikilla EU-kielillä, sisältää selvät säännöt, joita yritys voisi soveltaa kaikissa rajatylittävissä sopimuksissaan. Nämä kattavat muun muassa toimituspaikan, ‑ajankohdan ja ‑tavan, myyjän velvollisuudet kuljetusten osalta sekä osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, jos toimitus tapahtuu ennen aikojaan tai tavaran määrä on väärä.

Mitä seuraavaksi?

Ehdotus toimitetaan Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle, jotka päättävät sen hyväksymisestä määräenemmistöllä tavanomaisessa lainsäädäntömenettelyssä. Asetus yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla.

1 :

Flash-eurobarometri 299a, Consumer attitudes towards cross-border trade and consumer protection (Kuluttajien asenteet rajatylittävään kauppaan ja kuluttajansuojaan), s. 10.

2 :

Flash-eurobarometri 321, European contract law, consumer transactions (EU:n sopimuslainsäädäntö, kuluttajien liiketoimet), s. 20.

3 :

Eurostatin tietokanta DS-056329-1: Trade by activity and enterprise size class (Kauppa toimialan ja yrityksen kokoluokan mukaan), 2007.

4 :

Flash-eurobarometri 321, European contract law, consumer transactions, s. 20.

5 :

Flash-eurobarometri 320, European contract law, B2B (EU:n sopimuslainsäädäntö, yritysten välinen kauppa), s. 16.

6 :

Flash-eurobarometri 299, Consumer attitudes towards cross-border trade and consumer protection, s. 15.

7 :

Flash-eurobarometri 299a, Consumer attitudes towards cross-border trade and consumer protection, s. 10.

8 :

Eurostat, Statistics in focus, 50/2009.

9 :

Eurostat-raportti (Borchert 2009), jossa vertaillaan 2 500 eri kulutustuotteen hintatasoa EU-maissa.

10 :

YouGov Psychonomics, Mystery Shopping Evaluation of Cross-border E-commerce in the EU (Haamuostoihin perustuva arviointi sähköisestä kaupankäynnistä EU:ssa), lokakuu 2009, s. 40.

11 :

YouGov Psychonomics, Mystery Shopping Evaluation of Cross-border E-commerce in the EU, lokakuu 2009, s. 40.

12 :

YouGov Psychonomics, Mystery Shopping Evaluation of Cross-border E-commerce in the EU, lokakuu 2009, s. 38.

13 :

Flash-eurobarometri 321, European contract law, consumer transactions, s. 32.

14 :

Flash-eurobarometri 320, European contract law, B2B, s. 29.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website