Navigation path

Left navigation

Additional tools

MEMO/11/640

Bryssel 28. syyskuuta 2011

Finanssitransaktioveroa koskevat yhteiset säännöt – Usein esitettyjä kysymyksiä

(ks. myös IP/11/1085)

1. Yleinen tausta

Miksi komissio on ehdottanut uutta finanssialan veroa?

Kaksi tärkeintä syytä ovat seuraavat:

  • Finanssiala, joka on saanut erittäin merkittävää rahoitustukea valtioilta viimeisimmän kriisin alusta alkaen, osallistuisi kohtuullisella osuudella kriisin kustannusten kattamiseen.

  • Se, että EU:n tasolla olisi käytössä koordinoitu kehys, vahvistaisi finanssipalveluiden sisämarkkinoita, sillä sen avulla voitaisiin estää kilpailun vääristymät ja hillitä riskialtista kaupankäyntitoimintaa. Se olisi myös voimakas signaali, jolla edistettäisiin vastaavan maailmanlaajuisen veron käyttöönottoa.

Miksi tarvitaan EU:n tason finanssitransaktioveroa?

EU:n tasolla yhdenmukaistettu vero vakauttaisi finanssipalveluiden sisämarkkinoita. Finanssitransaktioverolla estettäisiin veronkierto, vältettäisiin kaksinkertainen verotus ja minimoitaisiin kilpailunvääristymät EU:n sisämarkkinoilla. Jäsenvaltiot yksin eivät voisi saavuttaa ehdotuksen tavoitetta riittävässä määrin.

Saako finanssitransaktioveron käyttöönotto osakseen kannatusta?

Kyllä. Viimeisimmän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 65 prosenttia Euroopan kansalaisista kannattaa finanssitransaktioveron käyttöönottoa.

Hyötyvätkö finanssipalvelut tällä hetkellä etuuskohtelusta verrattuna muihin aloihin?

Kyllä. Finanssipalvelut on useimmissa tapauksissa vapautettu alv:stä (veron perusteen mittaamiseen liittyvien ongelmien vuoksi), ja tästä syystä finanssipalveluiden verotus on liian matala.

Lisäksi finanssiala hyötyy erittäin korkeista voittomarginaaleista ja siitä, että se tietää hallitusten suojelevan finanssilaitoksia äskettäisen talouskriisin vaikutuksilta.

Miksi komissio ajaa maailmanlaajuisen finanssitransaktioveron käyttöönottoa?

Finanssitransaktioveroa tarvitaan paitsi EU:n tasolla, myös maailmanlaajuisella tasolla, koska finanssimarkkinat ovat entistä enemmän kytköksissä toisiinsa ja niillä on globaali ulottuvuus. Komissio ehdottaa ensiksi finanssitransaktioveron käyttöönottoa EU:n tasolla voidakseen ajaa myöhemmin G20-kokouksissa vastaavan maailmanlaajuisen veron käyttöönottoa.

Komissio on käynyt vuodesta 2009 keskusteluja finanssitransaktioveron käyttöönotosta monissa G20-kokouksissa (mm. Pittsburghissa ja Torontossa). G20-ryhmän tämänhetkisen puheenjohtajan Ranskan tuella finanssitransaktioveron käyttöönotto maailmanlaajuisella tasolla voitaisiin ottaa Cannesissa 3. ja 4. marraskuuta 2011 pidettävän seuraavan G20-huippukokouksen asialistalle.

2. Määritelmät

Mikä finanssitransaktiovero on?

Finanssitransaktiovero on finanssitransaktioista kannettava vero, jonka verokanta on yleensä erittäin alhainen. Finanssitransaktioissa on kyse rahoitusinstrumenttien vaihdosta pankkien tai muiden finanssilaitosten kesken. Vaihdettavia rahoitusinstrumentteja ovat arvopaperit, joukkovelkakirjat, osakkeet ja johdannaiset.

Finanssitransaktioiksi ei katsota transaktioita, joita vähittäispankit tavanomaisesti suorittavat kotitalouksien tai yritysten puolesta, lukuun ottamatta joukkovelkakirjojen tai osakkeiden myyntiin tai ostoon liittyviä transaktioita.

Mikä finanssilaitos on?

Komission ehdotuksessa käytettävä finanssilaitoksen määritelmä kattaa laajan kirjon erilaisia laitoksia. Näin pyritään välttämään veronkierto. Määritelmä kattaa muun muassa sijoituspalveluyritykset, säännellyt markkinat, luottolaitokset, vakuutusyhtiöt, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset ja niiden johdon, vaihtoehtoiset sijoitusrahastot (kuten hedgerahastot), rahoitusleasingyhtiöt ja erillisyhtiöt.

Miten säännellyillä markkinoilla suoritetut transaktiot ja pörssin ulkopuolella suoritetut transaktiot eroavat toisistaan?

Johdannaismarkkinoilla monilla tuotteilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla toimivissa pörsseissä. Tuotteet, joilla käydään kauppaa pörssissä, on vakioitava avoimen kaupankäynnin varmistamiseksi.

Vakioimattomilla tuotteilla käydään kauppaa pörssin ulkopuolella, nk. OTC-johdannaismarkkinoilla. OTC-johdannaisten rakenne ei ole yhtä vakioitu, ja niillä käydään kauppaa kahdenvälisesti.

Mikä on kotipaikkaperiaate?

Finanssitransaktiovero perustuisi finanssilaitoksen tai kaupankäyjän verotuksellisen kotipaikan periaatteeseen. Verotus tapahtuisi sen vuoksi jäsenvaltiossa, jossa transaktioon osallistuvan finanssilaitoksen toimipaikan katsotaan sijaitsevan. Tämä pienentäisi siirtymisriskiä, koska finanssitransaktiota verotettaisiin aina, kun siinä olisi mukana EU:ssa asuva osapuoli, vaikka varsinainen transaktio suoritettaisiin EU:n ulkopuolella.

3. Kuinka vero toimii käytännössä?

Ketä verotetaan?

Pääasiallisia veronmaksajia olisivat finanssitransaktioita suorittavat finanssilaitokset, ts. pankit, sijoituspalveluyritykset, muut rahoituslaitokset, kuten vakuutusyhtiöt, pörssivälittäjät, eläkerahastot, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, kuten hedgerahastot jne.

Mitkä transaktiot vero kattaa?

Komissio on ehdottanut, että veroa kannettaisiin kaikista rahoitusinstrumenteilla käytävistä transaktioista finanssilaitosten välillä, jos vähintään yhden laitoksista katsotaan sijoittautuneen Euroopan unioniin. Kyseeseen tulisivat osakkeiden, joukkovelkakirjojen, johdannaisten ja strukturoitujen rahoitustuotteiden kaltaiset rahoitusinstrumentit. Sillä, suoritetaanko transaktiot säännellyillä markkinoilla vai pörssin ulkopuolella, ei olisi merkitystä – veroa kannettaisiin molemmissa tapauksissa.

Mitkä transaktiot jäävät ehdotetun veron ulkopuolelle?

Komission ehdotus kattaisi vain rahoitusinstrumentteihin liittyvät transaktiot. Tämä merkitsee, että kaikki transaktiot, joissa on mukana kotitalouksia tai pk-yrityksiä, jäisivät veron soveltamisalan ulkopuolelle. Vero ei kattaisi esimerkiksi asuntolainoja, pk-yritysten pankkilainoja eikä vakuutusmaksuja. Myöskään avistavaluutanvaihtotapahtumia ja pääoman hankintaa, jonka yritykset tai julkiset elimet, esim. julkiset kehityspankit, toteuttavat laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja ja osakkeita ensimarkkinoilla, ei verotettaisi.

Miksi komissio ehdottaa erittäin laajaa verokantaa?

Komissio on ehdottanut mahdollisimman laajaa finanssitransaktioveron verokantaa pienentääkseen veronkierron riskiä ja riskiä markkinoiden siirtymisestä muualle. Verokanta määriteltäisiin finanssilaitosten harjoittaman kaupankäyntitoiminnan perusteella. Vero kattaisi osakkeet, joukkovelkakirjat, kyseiset instrumentit korvaavat tuotteet ja kyseisiin instrumentteihin liittyvät johdannaiset.

Mitä verokantoja ehdotetaan?

Hillitäkseen markkinahäiriöitä komissio on ehdottanut, että transaktioihin sovellettaisiin erittäin alhaisia verokantoja: joukkovelkakirjojen ja osakkeiden kaupankäynnistä perittävä vähimmäisverokanta olisi 0,1 prosenttia ja johdannaistuotteiden 0,01 prosenttia. Jäsenvaltiot voisivat vapaasti päättää soveltaa korkeampia verokantoja. Transaktion jokaisen osapuolen olisi maksettava transaktiovero.

Miksi komissio ehdottaa erityisiä verokantoja?

Komissio on päättänyt ehdottaa vähimmäisverokantoja hillitäkseen siirtymisriskiä ja taatakseen EU:lle ja jäsenvaltioille verotuloja.

Millä alueella veroa kannetaan?

Veroa kannettaisiin Euroopan unionin 27 jäsenvaltion alueella. Sitä kannettaisiin kaikista finanssitransaktioista edellyttäen, että ainakin yksi transaktion osapuolista on sijoittautunut EU:n jäsenvaltioon ja kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunut finanssilaitos on transaktion osapuolena.

Jos EU-maat kantavat finanssitransaktioista kansallista veroa, sen on oltava EU:n sääntöjen mukainen. Kaikkien EU-maiden olisi noudatettava eri transaktiotyyppien vähimmäisverokantoja.

Miten veroa sovelletaan transaktioon käytännössä?

Transaktion molemmat osapuolet maksaisivat osuutensa verosta asuinmaassaan tai maassa, joka katsotaan niiden asuinpaikaksi.

Mikä on finanssitransaktioveron suhde jäsenvaltioiden verojärjestelmiin?

Belgialla, Irlannilla, Italialla, Kreikalla, Kyproksella, Puolalla, Ranskalla, Romanialla, Suomella ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on jo käytössä tietynlainen finanssitransaktiovero. Ne saattavat joutua muuttamaan kansallisia sääntöjään yhtenäistääkseen ne komission ehdottamien sääntöjen kanssa. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava vähimmäisverokantaa ja harmonisoitava veron peruste finanssitransaktioveroa koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti. Muiden jäsenvaltioiden olisi otettava vero käyttöön komission ehdottamassa muodossa.

4. Finanssitransaktioverosta kertyvät tulot

Mihin finanssitransaktioverosta saatavat tulot käytetään?

Kuten millä muulla tahansa verolla, finanssitransaktioverolla voidaan kartuttaa julkisia varoja, jotka käytetään yleisen edun mukaisesti. EU:n tasolla kannettavan finanssitransaktioveron tulot voitaisiin ohjata sekä EU:n talousarvioon ja että jäsenvaltioiden talousarvioihin. Vaikka verosta kertyviä tuloja ei yleensä kohdenneta EU:n talousarviossa eikä kansallisissa talousarvioissa erityisiin politiikanaloihin, kohtuullinen osa EU:n talousarviosta käytetään kuitenkin kasvun ja työllisyyden edistämiseen sekä maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten kehitysyhteistyöhön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Miten verotulojen keruu tapahtuu?

Finanssilaitokset maksaisivat veron jäsenvaltioille suorittamiensa transaktioiden perusteella välittömästi ennen nettoutusta ja selvitystä. Kyse on yleensä sähköisistä transaktioista, mikä tarkoittaa, että vero maksettaisiin samana päivänä kuin verovelka syntyy. Jos transaktiota ei suoriteta sähköisesti, finanssitransaktiovero olisi maksettava kolmen työpäivän kuluessa transaktioiden manuaalisen käsittelyn mahdollistamiseksi ja perusteettoman kassavirtaedun välttämiseksi.

Finanssilaitosten, jotka ovat velvollisia maksamaan finanssitransaktioveroa, olisi jätettävä veroilmoitus veroviranomaisille. Jäsenvaltioiden olisi estettävä veronkierto toteuttamalla aiheellisia toimenpiteitä, kuten finanssilaitosten rekisteröinti, kirjanpito ja ilmoitusten antaminen maksujen varmistamiseksi, finanssitransaktioita koskevien tietojen asettaminen veroviranomaisten saataville ja sen tarkistaminen, että vero maksetaan oikein.

Miten paljon tuloja verosta voisi kertyä?

Jos joukkovelkakirjoihin ja osakkeisiin sovelletaan 0,1 prosentin verokantaa ja muunlaisiin transaktioihin, kuten johdannaisiin, 0,01 prosentin verokantaa, vuotuiset verotulot olisivat suunnilleen 57 miljardia euroa.

Miksi komissio ehdottaa, että osa finanssitransaktioveron tuloista käytetään EU:n talousarvioon otettavina tulevina omina varoina?

Komissio on esittänyt seuraavaa rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessaan (vuodet 2014–2020), että otettaisiin käyttöön kaksi uutta omien varojen lähdettä: finanssitransaktiovero ja nykyaikaistetut alv-varat. Komission hallinnoimasta uudesta omien varojen järjestelmästä tulisi oikeudenmukaisempi, kun EU:n poliittisten tavoitteiden ja rahoituksen välille voitaisiin luoda selkeämpi kytkös. Finanssitransaktiovero voisi pienentää tuntuvasti jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia ja edistää siten jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamista. Uusien omien varojen osuuden arvioidaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä lähes 50 prosenttiin EU:n talousarviotuloista. Jäsenvaltioiden BKTL:oon perustuvan rahoituksen osuus supistuu suurin piirtein kolmasosaan, kun sen osuus on nykyään yli kolme neljäsosaa (IP/11/799, MEMO/11/468).

Kuka verosta hyötyy ja millä tavalla?

Kaikki kansalaiset ja yritykset hyötyisivät finanssitransaktioverosta kertyvistä julkisista lisätuloista, joita voitaisiin käyttää talouskasvun vauhdittamiseen ja vaurauden lisäämiseen EU:ssa. Myös jäsenvaltiot hyötyisivät tästä uudesta julkisesta tulonlähteestä sekä niiden omiin talousarvioihin saatavana suorana rahoituksena että EU:n talousarvioon maksettavien rahoitusosuuksien pienenemisenä.

Lisäksi finanssitransaktioverosta voisi tulla Euroopan unionille uusi omien varojen lähde, josta se voisi rahoittaa yleisen mukaisia toimintalinjojaan.

5. Riskien hillitseminen

Miten pienennetään riskiä siitä, että vero sälytetään kuluttajien maksettavaksi?

Komissio on ehdottanut, että vero kattaisi vain ne transaktiot, joissa on mukana finanssilaitoksia. Tarkoituksena on verottaa finanssialaa, ei sen asiakkaita. Verolla pyrittäisiin kattamaan 85 prosenttia finanssilaitosten välisistä transaktioista.

Jos kotitaloudet ja yritykset kuitenkin päättävät ostaa tai myydä rahoitustuotteita, finanssilaitokset voisivat maksattaa veron niillä. Esimerkiksi osakkeiden ostosta 10 000 euron arvosta pankki voisi veloittaa 10 euron maksun, joka on kuitenkin kohtuullinen.

Millaisia riskejä finanssitransaktioveron käyttöönottoon voisi liittyä? Miten kyseisiä riskejä voitaisiin hillitä?

Suurimmat riskit liittyvät siihen, kuka kantaa lopullisen verotaakan, rahoituslaitosten siirtymiseen muihin maihin, talouden vääristymiseen ja mahdolliseen kilpailukyvyn menetykseen. Näiden riskien hillitsemiseksi komissio ehdottaa matalia verokantoja (jotka on eriytetty tuoteryhmittäin), erittäin laajaa veron perustetta, tarkoituksenmukaisia määritysperusteita veron alueelliselle soveltamiselle (veron kantamisesta finanssilaitoksen toimipaikassa) ja harmonisoitua soveltamisalaa.

6. Jatkotoimet

Mitä seuraavaksi?

Jäsenvaltioiden on nyt keskusteltava ehdotuksesta EU:n ministerineuvostossa ja hyväksyttävä se yksimielisesti Euroopan parlamentin antaman lausunnon jälkeen. Komissio tutkii samaan aikaan keinoja ottaa finanssitransaktiovero käyttöön maailmanlaajuisella tasolla erityisesti G20-ryhmän kanssa.

Milloin ehdotettu vero tulisi voimaan?

Komissio on ehdottanut, että vero tulisi voimaan 1. tammikuuta 2014. Voimaantulo riippuu kuitenkin siitä, milloin neuvosto hyväksyy komission ehdotuksen.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website