Navigation path

Left navigation

Additional tools

Asetus elintarvikkeita koskevista tiedoista – kysymyksiä ja vastauksia

European Commission - MEMO/11/481   06/07/2011

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

MEMO/11/481

Bryssel 6. heinäkuuta 2011

Asetus elintarvikkeita koskevista tiedoista – kysymyksiä ja vastauksia

Miten pähkinöille allerginen teini-ikäinen pystyy tietämään, mitä hän voi syödä ulkona kavereidensa kanssa? Miten nainen, joka haluaa vähentää nauttimansa suolan määrää, voi valita sopivimman välipalan? Miten kuluttajat voivat tietää, mistä heidän juuri ostamansa liha on peräisin? Kun ostan elintarvikkeita internetistä tai katalogista, miten voin olla varma siitä, että saan tuotteesta yhtä paljon tietoa kuin kaupasta ostaessani? Ja onnistutko sinä löytämään ja lukemaan helposti elintarvikkeisiin merkityt tiedot?

Tällaisiin kysymyksiin törmäämme päivittäin joko henkilökohtaisesti tai sukulaisten, ystävien ja tuttujen kautta. Juuri hyväksytty EU:n säädös pyrkii antamaan vastauksia näihin kysymyksiin ja tarjoamaan niihin ratkaisuja elintarvikkeiden merkitsemistä koskevilla uusilla säännöillä. Kun uusi laki tulee voimaan, on pakollista antaa tiedot eräistä allergioita tai yliherkkyyksiä aiheuttavista aineista – kuten pähkinöistä tai maidosta – sekä valmiiksi pakatuissa että pakkaamattomissa samoin kuin ravintoloissa ja kahviloissa myytävissä elintarvikkeissa. Valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden ainesosaluettelossa on tuotava selkeällä tavalla esiin tärkeimmät allergian aiheuttajat. Lainsäädännössä vaaditaan lisäksi, että tietyt ravintosisältötiedot annetaan suurimmasta osasta jalostettuja elintarvikkeita. Pakatussa sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihassa on ilmoitettava, mistä se on peräisin. Internetin kautta tai muulla tavoin etämyyntinä elintarvikkeita hankkiville kuluttajille on annettava elintarvikkeita koskevat keskeiset tiedot ennen ostoksen tekemistä. Uuden lain tultua voimaan kuluttajien on myös voitava lukea elintarvikkeiden merkinnät helposti ilman suurennuslasia.

Miksi elintarvikkeiden merkintöjä koskevaa lainsäädäntöä on muutettu?

Elintarvikkeiden yleisiä merkintöjä koskeva nykyinen lainsäädäntö on annettu jo vuonna 1978, ja ravintoarvojen merkitsemistä koskevat säännöt hyväksyttiin vuonna 1990. Sen jälkeen kuluttajien vaatimukset ja markkinointikäytännöt ovat muuttuneet huomattavasti. Kuluttajat EU:ssa haluavat saada elintarvikkeita ostaessaan enemmän tietoa, ja he haluavat merkintöjen olevan selkeitä, helppolukuisia ja ymmärrettäviä eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia. Uusi lainsäädäntö, jota valmisteltiin yli kolme vuotta, auttaa kuluttajia tekemään ostopäätöksiä oikean tiedon varassa, ja näin se voi edistää parempia elämäntapoja.

Miten uudet säännöt vaikuttavat minuun?

Uudessa säädöksessä vahvistetaan elintarvikkeiden merkitsemistä koskevat yleiset periaatteet. Siinä asetetaan uusia sääntöjä tietojen luettavuudelle. Lisäksi siinä vahvistetaan sääntöjä, joiden tarkoituksena on estää harhaanjohtavien tietojen antamista. Näin ollen voit helpommin tehdä valintoja, jotka vastaavat paremmin omia tarpeitasi. Tätä varten on erilaisia konkreettisia uudistuksia. Jotkin uusista tietovaatimuksista koskevat allergioita tai yliherkkyyksiä aiheuttavia aineita. Uusia vaatimuksia on myös elintarvikkeiden ravintosisällön ilmoittamisesta. Lihan merkitsemistä koskevien uusien sääntöjen ansiosta kuluttaja tietää, mistä tuore sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanliha on peräisin. Lisäksi myös nanoteknologiset materiaalit on ilmoitettava ainesosaluettelossa.

Kannattaako antaa tietoja, jos teksti on liian pientä luettavaksi?

Tämä on epäilemättä ollut yleinen ongelma. Se onkin yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joihin uusi lainsäädäntö tuo ratkaisun. Lainsäädännössä vahvistetaan vähimmäiskoko pakollisten tietojen painotekstille, ja vapaaehtoiset tiedot (esim. iskulauseet tai väittämät) on esitettävä niin, ettei hankaloiteta pakollisten tietojen lukemista. Jatkossa on tarkoitus vahvistaa lisää luettavuutta parantavia sääntöjä.

Haluan syödä terveellisesti. Tekevätkö uudet säännöt siitä helpompaa?

Kyllä. Jalostetuissa elintarvikkeissa on ilmoitettava tietyt olennaiset ravitsemukselliset ominaisuudet – energia, rasva, tyydyttynyt rasva, hiilihydraatit, sokerit, proteiinit ja suola. Näin jokainen voi vertailla elintarvikkeita ennen ostamista, eli omien vaatimusten mukaisen ruokavalion valitseminen helpottuu. Tiedot joistakin ravintoaineista on myös mahdollista lisätä pakkauksen etupuolelle, jolloin tuotteita pystyy helpommin vertailemaan ostoksia tehdessä. Nämä uudet säännöt ovat merkittävä edistysaskel, ja komissio tarkastelee tilannetta jonkin ajan kuluttua uudelleen.

Millä tavalla on otettu huomioon allergikkojen tarpeet?

Uudessa lainsäädännössä vahvistetaan nykyisiä säännöksiä, jotka koskevat tietojen antamista tietyistä allergisia reaktioita tai yliherkkyysreaktioita aiheuttavista aineista. Tarkoituksena on antaa allergikoille tietoa ja suojella heidän terveyttään heidän nauttiessaan niin valmiiksi pakattuja kuin pakkaamattomia elintarvikkeita tai syödessään ulkona. Elintarvikealan yritysten on asetettava tällaiset tiedot saataville kaikkien elintarvikkeiden osalta, ja jäsenvaltioiden viranomaiset voivat päättää siitä, millä tavalla kyseiset tiedot annetaan.

Miten voin saada olennaiset tiedot elintarvikkeesta silloin, kun ostan niitä internetistä tai katalogimyynnistä?

Uudessa laissa vaaditaan yksiselitteisesti, että kun elintarvike myydään etäviestimien välityksellä, useimmat merkintöihin sisältyvät pakolliset tiedot on oltava kuluttajan saatavilla ennen lopullista ostamista ja ne on esitettävä etämyyntiin liittyvässä oheismateriaalissa (nettisivulla tai katalogissa) tai muulla soveltuvalla tavalla. Tämä vaatimus koskee kaikkia tapoja, joilla elintarvikkeita toimitetaan kuluttajille.

Onko elintarvikkeen alkuperästä helpompi saada tietoa uusien sääntöjen myötä?

Alkuperämerkinnät tulevat pakollisiksi tuoreessa lampaan-, vuohen-, siipikarjan- ja sianlihassa. Uudet säännöt pitävät yleisesti voimassa nykyisen käytännön, jonka mukaan alkuperämaan tai lähtöpaikan merkitseminen elintarvikkeisiin on vapaaehtoista, ellei merkinnän puuttuminen saata johtaa kuluttajia harhaan. Näitä merkitsemissääntöjä on noudatettava, kun on hyväksytty soveltamissäännöt, joissa määritetään millä tavalla tiedot on ilmoitettava sekä se, ilmoitetaanko alkuperäpaikaksi jäsenvaltio vai EU ja mitä eläimen elinvaihetta tieto koskee (syntymä-, kasvatus- vai teurastuspaikka). Soveltamissäännöt on tarkoitus antaa kahden vuoden kuluessa.

Lisäksi säädetään tietyistä kriteereistä niitä tuottajia varten, jotka haluavat sisällyttää alkuperätiedot tuotteisiinsa vapaaehtoisesti. Tällaisissa tapauksissa alkuperämaa olisi kansainvälisiä standardeja (esim. Maailman kauppajärjestö ja Codex Alimentarius) vastaavalla tavalla määritettävä unionin tullikoodeksin mukaisesti. Myös tärkeimpien ainesosien alkuperämaa tai lähtöpaikka on ilmoitettava, jos kyseiset ainesosat ovat peräisin eri paikasta kuin valmis tuote. Esimerkiksi Belgiassa tanskalaisesta maidosta kirnuttu voi voitaisiin merkitä seuraavasti: ”tuotettu Belgiassa tanskalaisesta maidosta”. Nämä säännöt suojaavat kuluttajia harhaanjohtavilta alkuperätiedoilta ja takaavat yhtäläiset toimintaedellytykset elintarvikealan yrityksille.

Miten voin tietää nauttivani ”alkuperäistä” enkä ”väärennettyä” elintarviketta?

Elintarvike- ja juomaväärennökset ovat suuri ongelma. Väärentämistä on monenlaista: tuotetta voidaan muuttaa laimentamalla tai korvaamalla sen vähemmän merkittäviä ainesosia taikka ilmoittamalla tuotteelle väärä alkuperäpaikka.

Uusilla säännöillä varmistetaan, että silloin kun elintarvike ei ole täsmälleen se miltä se näyttää, annetaan asianmukaiset tiedot estämään se, että tuotteen tietynlainen esillepano tai ulkonäkö johtaa kuluttajia harhaan. Jos joitakin ainesosia, joiden normaalisti oletetaan kuuluvan tiettyyn elintarvikkeeseen, on korvattu toisilla, kyseiset korvaavat ainesosat on merkittävä näkyvästi pakkaukseen myös muualle kuin ainesosaluetteloon. Liha- ja kalatuotteiden tapauksessa on ilmoitettava selkeästi tieto lisätystä vedestä sekä mahdollisista tuotteeseen lisätyistä proteiineista, jotka ovat peräisin muista eläimistä. Lisäksi sellaisiin elintarvikkeisiin, jotka vaikuttavat kokonaisesta liha- tai kalapalasta valmistetuilta mutta jotka koostuvatkin erillisistä, toisiinsa yhdistetyistä paloista, on merkittävä ”koostettu liha” tai ”koostettu kala”.

Jotta elintarvikkeessa ei ilmoitettaisi tai annettaisi ymmärtää väärää alkuperää, uusissa säännöissä vahvistetaan tiettyjä kriteereitä sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisilla alkuperämerkinnöillä ei harhauteta kuluttajia. Alkuperätietoja merkitseviltä toimijoilta vaaditaan tarkempia tietoja, jotta ihmisille tulee selväksi se, mistä elintarvikkeelle tunnusomainen ainesosa on peräisin, eikä ainoastaan se, missä maassa elintarviketta on viimeisimmäksi jalostettu.

Miksi säännöt eivät koske viiniä ja muita alkoholijuomia? Tämä ei helpota lasten ja nuorten suojelemista limuviinoilta ja muilta alkoholijuomilta.

Alkoholijuomia ei ole jätetty tämän lainsäädännön ulkopuolelle. Se, että ainesosaluettelon ja ravintosisältötietojen esittämistä koskevaa vaatimusta ei niihin sovelleta, on vain väliaikaista. Kolmen vuoden sisällä uusien sääntöjen voimaantulosta komissio aikoo kuitenkin tarkastella erityisesti tätä kysymystä ja ehdottaa sääntöihin muutoksia tarvittaessa.

Mitä on vielä tehtävä?

Komissio laatii säännöt lihan alkuperän pakollista merkitsemistä varten ja selventää, miten vapaaehtoisia alkuperämerkintöjä koskevia uusia sääntöjä sovelletaan. Tämä on määrä tehdä kahden seuraavan vuoden kuluessa.

Milloin laki tulee voimaan?

Uusia merkitsemisvaatimuksia aletaan soveltaa kolme vuotta lainsäädännön muodollisen hyväksymisen jälkeen. Ravintosisältöä koskevien tietojen merkitseminen tulee pakolliseksi kuitenkin vasta viiden vuoden kuluttua lain hyväksymisestä, mutta jo kolmen vuoden jälkeen ravintosisältötiedot on esitettävä uusien sääntöjen mukaisesti.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website