Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

EU:n talousarvio: järkevää varainkäyttöä kansalaisten hyödyksi

Commission Européenne - MEMO/11/469   29/06/2011

Autres langues disponibles: FR EN DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

MEMO/11/469

Bryssel 29. kesäkuuta 2011

EU:n talousarvio: järkevää varainkäyttöä kansalaisten hyödyksi

Euroopan unionin talousarvio tuottaa merkittävää lisäarvoa 500 miljoonalle kansalaiselleen. Pienuudestaan huolimatta (noin 1 % suhteessa EU:n bruttokansantuloon) se johtaa konkreettisiin tuloksiin monissa tapauksissa, joissa EU:n tason rahoitus antaa paremman tuoton sijoitukselle. Tässä asiakirjassa esitetään useilla esimerkeillä, millaista vaikutusta EU:n nykyisellä talousarviolla on ollut.

Sisällysluettelo

1. Talouskasvun ja työllisyyden edistäminen 2

Euroopan energiaverkkojen yhteenliittäminen

Euroopan liikenneverkkojen yhteenliittäminen 4

Euroopan televiestintäverkkojen ja tieto- ja viestintätekniikan yhteenliittäminen 6

Euroopan kansalaisiin investoiminen: Tutkimus 8

Euroopan kansalaisiin investoiminen: työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen rahoitus

Euroopan kansalaisiin investoiminen: koulutus

Euroopan alueisiin investoiminen: Koheesiopolitiikka

2. Turvallisempi Eurooppa kansalaisille

Turvallisemmat rajat

Turvallisemmat elintarvikkeet: maatalous, kalastus ja terveys

Turvallisempi ympäristö: ilmastotoimet ja ympäristö

Kansalaisten turvallisuus

3. Euroopan kansainvälisestä roolista vahvempi

Kauppa

Laajentuminen ja naapuruuspolitiikka

Ulkoiset toimet

Kehityspolitiikka

Humanitaarinen apu ja kriisinhallintatoimet

4. Kustannustehokkuutta EU:n henkilöstöllä

Talouskasvun ja työllisyyden edistäminen

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi luotijunan on yhtäkkiä hiljennettävä vauhtia 200:sta 90:een km/h vain siitä syystä, että se ylitti juuri rajan Euroopan unionin sisällä? Miksi tiettyjä kaasuvirtoja ei voida kääntää, vaan kansalaiset ja yritykset joutuvat kärsimään kylmästä kaasukriisin aikana? Tai miksei ulkomailla opiskelu tai ammattipätevyyden tunnustaminen toisessa jäsenvaltiossa ole vieläkään helppoa? EU:n talousarvio voi auttaa löytämään ratkaisuja ja kuromaan umpeen nämä aukot ja pullonkaulat. Se voi auttaa edistämään talouskasvua ja työllisyyttä liittämällä Euroopan verkot yhteen sekä investoinneilla Euroopan kansalaisiin ja Euroopan alueisiin.

Euroopan energiaverkkojen yhteenliittäminen

Euroopan unionin energiainfrastruktuurin kehittäminen on keskeisellä sijalla Eurooppa 2020 -strategiassa ja resurssitehokkaan Euroopan tavoite. Verkkojen rakentaminen valmiiksi ja aukkojen, pullonkaulojen ja energiasaarekkeiden poistaminen on erittäin tärkeää energian sisämarkkinoiden kehittämisen, toimitusvarmuuden ja uusiutuvan energian siirtämisen kannalta. Niin kansalaisten kuin yritysten on voitava luottaa siihen, että kaasua ja sähköä on saatavilla aina ja kohtuuhintaan. EU:n rahoitusosuus on yleensä melko pieni, mutta se houkuttelee muita julkisia ja yksityisiä investointeja. Vuonna 2009 hyväksytyn Euroopan talouden elvytysohjelman arvioitiin kymmenkertaistavan investoinnit.

Ranskan ja Espanjan välisten siirtokapasiteettien kaksinkertaistaminen: EU on maksanut kolmanneksen 700 miljoonan euron suuruisista kokonaisinvestointikustannuksista, jotka liittyvät olemassa olevan voimansiirtojohdon kapasiteetin nostamiseen 2800 megawattiin eli lähes kaksinkertaiseksi. Espanja ja Ranska eivät olleet onnistuneet pääsemään yksimielisyyteen investoinnin toteuttamisesta keskenään. Ne katsoivat hankkeen olevan liian kallis suhteessa hyötyihin, joita ne saisivat siitä. EU puuttui asiaan, koska hyödyt ulottuivat selvästi näiden kahden maan ulkopuolelle. Kun yhteydet Espanjasta muuhun Eurooppaan parantuvat, kansalaiset ja yritykset Saksassa, Belgiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa pystyvät tulevaisuudessa saamaan uusiutuvista energialähteistä (aurinkopaneelit ja tuulivoima) Espanjassa tuotettua sähköä. Tämä lisää uusiutuvan energian käyttöä Euroopassa, mikä on hyväksi ilmastolle. Lisäksi kuluttajat ja yritykset saavat uusiutuvaa energiaa kohtuuhintaan, koska sähköenergian tuottaminen on halvempaa Espanjassa kuin Pohjois-Euroopassa siitä yksinkertaisesta syystä, että Espanjassa on enemmän aurinkoisia päiviä. Ilman tätä yhteyttä Espanja ei pystyisi viemään kaikkea aurinko- ja tuulivoimaansa.

Kaasuvirtojen kääntäminen: EU osallistuu investointien rahoittamiseen, joilla parannetaan Baumgartenin kaasukauppakeskusta Itävallassa ja asennetaan kompressoreja, jotka mahdollistavat kaasun kuljetuksen Saksasta Itävallan kautta Slovakiaan, Unkariin, Sloveniaan ja Kroatiaan. EU vastaa 50 prosentista kokonaisinvestointia, jonka suuruus on 13,4 miljoonaa euroa. Investoinnilla parannetaan toimitusvarmuutta Slovakiassa, Unkarissa, Sloveniassa ja Kroatiassa vuoteen 2012 mennessä. Kaasukriisin syntyessä Saksa voisi aloittaa kaasutoimitukset näihin maihin. Tämä ei ollut mahdollista vuonna 2009 Venäjän ja Ukrainan välisen kriisin aikana, koska olemassa olevissa putkissa voitiin kuljettaa kaasua ainoastaan idästä länteen eikä toiseen suuntaan. Ilman EU:ta parannustöitä ei olisi tehty ollenkaan, sillä Itävallalla ei ollut kannustinta toteuttaa investointeja, joista on hyötyä ainoastaan muissa maissa sijaitseville asiakkaille.

Uusi kaasuputki Algeriasta Italiaan: EU rahoittaa kolme prosenttia (120 miljoonaa euroa) uusista kaasuputkista, jotka yhdistävät Algerian kaasuvarannot Italiaan ja lisäksi parantavat toimitusvarmuutta esimerkiksi Slovakiassa, Tšekissä, Unkarissa, Romaniassa ja Sloveniassa.

Kaikkien aikojen ensimmäinen sähkön idästä länteen suuntautuva siirtoyhteys Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä: EU:n myöntämän 110 miljoonan euron rahoituksen ansiosta hankkeeseen saatiin 300 miljoonan euron laina EIP:ltä ja edullisia lainoja muilta pankeilta. EU:n rahoitus merkitsi EU:n hyväksyntää hankkeelle ja korosti sen poliittista merkitystä EU:n energiasaarekkeiden yhdistäjänä laajempaan eurooppalaiseen sähköverkkoon. Irlannilla on kapasiteettia tuottaa merkittäviä määriä sähköä uusiutuvasta tuulienergiasta. Ylijäämä voidaan viedä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siirtoyhteyden kautta. Hanketta ei olisi toteutettu ilman EU:n rahoituksen antamaa kannustinta. Hanke saadaan päätökseen vuonna 2012.

Estlink 2 -sähkönsiirtoyhteys Suomen ja Viron välillä: Komissio myönsi vuoden 2010 maaliskuussa 100 miljoonaa euroa rahoitusta, jolla tuetaan Estlink 2 ‑sähkönsiirtoyhteyden rakentamista Viron ja Suomen välille. Siirtoyhteyden kapasiteetti on 650 megawattia, ja sen on suunniteltu valmistuvan vuoteen 2014 mennessä. Estlink 2 -siirtoyhteys on kaikkien aikojen suurin investointi Viron sähköverkkoon. Investoinnin kokonaiskustannukset ovat arviolta 320 miljoonaa euroa. Hankkeen toteuttamisesta vastaavat yhdessä Viron ja Suomen kantaverkkoyhtiöt. Hanke edistää merkittävästi Baltian ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoiden yhdentymistä kolminkertaistamalla Viron ja Suomen välisen siirtokapasiteetin. Se myös parantaa Baltian maiden energiavarmuutta.

Euroopan liikenneverkkojen yhteenliittäminen

EU:n liikennepolitiikan tarkoituksena on luoda sisämarkkinoita tukevat liikenneinfrastruktuurit ja -yhteydet, joilla varmistetaan tavaroiden ja ihmisten liikkuvuus ja tuetaan talouskasvua, työllisyyttä ja EU:n kilpailukykyä. Aikaisemmin liikennejärjestelmiä kehitettiin Euroopassa pääasiassa kansallisesti. Tämä johti heikkoihin tai puuttuviin liikenneyhteyksiin rajoilla tai keskeisissä liikennekäytävissä. Heikot liikenneyhteydet haittaavat talouskasvua. Toisaalta jokainen miljoona, jonka käytämme TEN-T-rahastosta Euroopan tasolla, saa aikaan viiden miljoonan euron julkiset investoinnit jäsenvaltioissa, ja jokaista miljoonaa kohden saadaan yksityissektorilta 20 miljoonaa. Arvioiden mukaan 20–25 suurimman pullonkaulan poistaminen eurooppalaisen liikenneverkoston luomiseksi kaudella 2014–2020 vaikuttaisi erittäin merkittävästi talouskasvuun ja johtaisi mahdollisesti jopa 2,9 miljoonan työpaikan syntymiseen. Yhteentoimivuus on toinen haaste. Kansalliset järjestelmät (raideleveydet, turvallisuustodistusjärjestelmät, sähköistysjärjestelmät, rautatieliikenteen merkinantojärjestelmät jne.) eivät yksinkertaisesti sovi yhteen. Lentokoneiden on otettava yhteyttä eri lennonjohtajiin jokaisessa ylittämässään maassa. Nämä tekniset esteet johtavat päällekkäisyyteen ja viivästyksiin. Ne lisäävät myös valtavasti kustannuksia ja johtavat tehottomuuteen. Euroopan liikennepolitiikalla on 1970-luvulta lähtien pyritty luomaan tärkeitä yhteyksiä ja poistamaan ne lukuisat pullonkaulat ja esteet, jotka ovat tavaroiden ja ihmisten vapaan liikkuvuuden tiellä. Tulokset ovat olleet hyvin merkittäviä.

Lentoliikenne EU:ssa on todella muuttunut seurauksena alan vapauttamisesta. Halpalentoyhtiöiden tulo markkinoille ei olisi ollut mahdollista, jos EU ei olisi aloittanut markkinoiden avaamista 1990-luvulla. EU:ssa toimii tällä hetkellä 20 halpalentoyhtiötä, joiden osuus EU:n sisämarkkinoista on 40,2 prosenttia. Vuonna 1990 halpalentoyhtiöitä ei ollut yhtään. Lentoliikenteen vapauttamisen ansiosta miljoonien kuluttajien valittavana on paljon enemmän lentoreittejä paljon kilpailukykyisimmillä hinnoilla. Vapauttaminen on lisännyt valtavasti lentomatkustajien ja lentoreittien määrää. Reittilentoyhtiöiden määrä on noussut 135:stä 152 yhtiöön, ja lentoreittien keskimääräinen lukumäärä unionin sisällä on kasvanut vuosien 1992 ja 2010 välillä 140 prosenttia 1 680 reitistä 4 000 reittiin. Samanaikaisesti kilpailu on lisääntynyt: sellaisten reittien määrä, joilla liikennöi useampi kuin kaksi kilpailijaa, on lisääntynyt 415 prosenttia 93 reitistä 479 reittiin (lähde: Official Airline Guide). EU:n sisäisten matkustajien lukumäärä on noussut 480 miljoonaan vuonna 2009, kun se vuonna 2000 oli 367 miljoonaa.

Puuttuvien yhteyksien rakentaminen ja infrastruktuurin parantaminen: EU:n varoilla on rahoitettu osittain – ja houkuteltu merkittäviä investointeja jäsenvaltioista – puuttuvien yhteyksien rakentamista ja keskeisten liikennekäytävien parantamista. Yksikään jäsenvaltio tuskin rakentaisi näitä puuttuvia yhteyksiä yksin. Niiden rakentaminen edellyttää EU:n tukea ja joissakin tapauksissa useiden jäsenvaltioiden välistä koordinointia.

Malmö–Kööpenhamina: Juutinrauman silta on Euroopan pisin yhdistetty maantie- ja rautatiesilta. Se avattiin liikenteelle 1. heinäkuuta 2000. Hankkeen kustannukset olivat 2,7 miljardia euroa eikä sen budjettia ylitetty. EU osallistui rahoitukseen 127 miljoonalla eurolla. Rautatieliikenteen kehitys on ollut nopeaa, ja vuonna 2009 matkustajamäärä oli 11,2 miljoonaa. Kasvua vuodesta 2001 on tapahtunut 230 prosenttia. Vuonna 2009 Juutinrauman sillan ylitti myös 7 miljoonaa ajoneuvoa. Sillan ansiosta yhä useammat yritykset harjoittavat liiketoimintaa sillan toisella puolella. Parhaita esimerkkejä yhteistyöstä ovat Juutinrauman alueen yliopisto ja Øresund Science Region ‑aloite. Juutinrauman silta osoittaa, kuinka suuri merkitys infrastruktuurilla on sisämarkkinoiden toiminnan kannalta.

Suurnopeuksinen rautatiereitti Pariisi–Bryssel–Köln–Amsterdam–Lontoo: Euroopan ensimmäinen rajat ylittävä suurnopeuksinen rautatieverkosto, joka yhdistää Pariisin, Brysselin, Kölnin, Amsterdamin ja Lontoon, valmistui vuonna 2007. Se on lyhentänyt merkittävästi matkustusaikoja kyseisten viiden maan välillä ja tarjoaa matkustajille todellisen vaihtoehdon lento- ja maantieliikenteelle. Matkustusajat lyhenivät yli puolella (esim. Pariisi–Bryssel-reitillä yli 3 tunnista 1 tuntiin ja 22 minuuttiin ja Lontoo–Bryssel-reitillä yli 5 tunnista 1 tuntiin ja 50 minuuttiin). Monissa tapauksissa uusi suurnopeuksinen rautatiereitti on kokonaan syrjäyttänyt perinteiset lentoreitit. Hanke on johtanut huikeaan siirtymiseen lento- ja maantieliikenteestä rautatieliikenteeseen. Esimerkiksi Eurostar- ja Thalys-junien matkustajamäärä, joka vuonna 1995 oli 6,5 miljoonaa, nousi 15,3 miljoonaan vuonna 2009. Lentoyhtiöt eivät enää liikennöi Pariisin ja Brysselin välillä, koska junalla matkustaminen on lentämistä nopeampaa. EU:n TEN-T-ohjelmasta annettiin rahoitusta 720 miljoonaa euroa ja EIP puolestaan lainasi 1,8 miljardia euroa. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 17,3 miljardia euroa.

Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila

Eurooppalaista ilmatilaa ja eurooppalaisia lentoasemia uhkaa ylikuormittuminen. Jollei Euroopan ilmaliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönottoa (yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa) tueta merkittävillä investoinneilla, lentoasemamme tulevat toimimaan äärirajoilla. Vuoteen 2030 mennessä 19 lentoasemaa toimii täydellä kapasiteetilla kahdeksan tuntia päivässä vuoden jokaisena päivänä. Niiden kautta kulkee 50 prosenttia kaikista lähtevistä tai saapuvista lennoista tai molemmista. Vuonna 2007 ainoastaan viisi lentoasemaa toimi täydellä kapasiteetilla tai lähellä sitä, ja niiden osuus oli 17 prosentista kaikista lennoista. Ilman investointeja suuri osa mahdollisesta kysynnästä jäisi täyttämättä Euroopassa. Lisäksi alttius lentojen säännölliselle myöhästymiselle ja lentojen peruuttamiselle nousisi ennennäkemättömälle tasolle. Jos emme tee mitään, ruuhkautumisesta aiheutuvat kustannukset lisääntyvät noin 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Suurin ongelma on se, että ilmaliikenteen hallintajärjestelmä on vanhanaikainen. Käytössä olevat perusteknologiat ovat 1950-luvulta. Vastaus ongelmaan on SESAR, Euroopan komission, EUROCONTROLin ja ilmailualan yhteinen aloite, jonka tavoitteena on a) kolminkertaistaa ilmatilan kapasiteetti, b) parantaa turvallisuutta kymmenkertaisesti, c) vähentää ympäristövaikutusta 10 prosenttia, d) vähentää ilmaliikenteen hallintakustannuksia 50 prosenttia ja e) lyhentää matkustajien lentoaikaa 10 prosenttia ja vähentää peruutuksia 50 prosenttia.

http://www.youtube.com/watch?v=k-2G_vxso9g

Sähköautoja ollaan kehittämässä ja niitä tuodaan markkinoille. Meidän on kuitenkin kehitettävä yhteiset perusstandardit latauspisteille EU:ssa – muutoin Ranskassa ostettua sähköautoa ei ole mahdollista ladata Saksassa. Tämä työ on alkanut. Teollisuus, energia-ala, sähköautojen valmistajat, kunnat sekä yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat yhdistäneet voimansa, ja 42 kumppania kehittää ja demonstroi yhdessä yleisesti hyväksyttyjä ja käyttäjäystävällisiä puitteita latausinfrastuktuurille. Hanke on nimeltään Green eMotion, ja sen kokonaisbudjetti on 41,8 miljoonaa euroa. Euroopan komissio osallistuu hankkeen rahoitukseen 24,2 miljoonalla eurolla. Green eMotion-hankkeella yhdistetään käynnissä olevia alueellisia ja kansallisia aloitteita, jotta niiden tuloksia voidaan hyödyntää ja vertailla eri teknologioita parhaiden ratkaisujen edistämiseksi Euroopan markkinoilla.

Euroopan televiestintäverkkojen ja tieto- ja viestintätekniikan yhteenliittäminen

Alhaisemmat hinnat ja suurempi valikoima laadukkaita palveluja: Eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten saatavilla on nyt suurempi valikoima laadukkaita puhelinpalveluja huomattavasti aiempaa edullisempaan hintaan. Tämä on suoraan seurausta EU:n televiestintämarkkinoiden vapauttamisesta ja kilpailun lisääntymisestä. Ihmisten valittavana on nyt useita teleoperaattoreita ja heillä on oikeus vaihtaa operaattoria yhden työpäivän kuluessa (ilman numeron vaihtumista). Tämän seurauksena kiinteän verkon kotimaan puheluiden hinnat ovat laskeneet yli 60 prosenttia vuodesta 1998. Matkapuhelujen hinnat ovat laskeneet vähintään 30 prosenttia vuosien 2006 ja 2010 välillä.

Verkkovierailut: Komissio on ottanut lainsäädännössään käyttöön hintakatot, minkä ansiosta EU:ssa soitettujen verkkovierailupuhelujen hinnat ovat laskeneet 73 prosenttia vuodesta 2005. Näitä hintakattoja on alennettu vuosittain, ja viimeisen kerran niitä alennetaan 1. heinäkuuta 2011. Lisäksi datan lataamisesta matkaviestinverkkojen kautta ei enää aiheudu kuluttajille ja liikematkailijoille yllätyksellisiä jättilaskuja, koska datan lataamisen kuukausittainen lasku rajataan 50 euroon, ellei kuluttaja nimenomaisesti sovi toisin. Komission tavoitteena on varmistaa, että verkkovierailuhintojen ja kansallisten tariffien ero poistuu vuoteen 2015 mennessä. Sen vuoksi komissio ehdottaa heinäkuussa 2011 uusia verkkovierailua koskevia sääntöjä, joita sovelletaan 1. heinäkuuta 2012 alkaen.

Digitaaliset sisämarkkinat: Euroopan komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi. Eurooppalaiset verkkoyritykset voivat menestyä ainoastaan ympäristössä, jossa ei ole rajoja, mutta tällä hetkellä Eurooppa on kansallisten verkkomarkkinoiden palapeli. Sen vuoksi eurooppalaiset kuluttajat eivät pysty nauttimaan yhteisten digitaalisten markkinoiden eduista. Rajat ylittävistä verkkotilauksista 60 prosenttia epäonnistuu. Ainoastaan 8 prosenttia verkko-ostoksia EU:ssa tekevistä kuluttajista ostaa toisesta maasta. Kuluttajat eivät usein pysty lataamaan musiikkia verkossa laillisesti toisesta EU:n jäsenvaltiosta. Jollei digitaalisia sisämarkkinoita onnistuta panemaan täytäntöön, Eurooppa voi menettää kilpailuetunsa seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämän estämiseksi komissio pyrkii poistamaan markkinoiden pirstaleisuuden ja vahvistamaan sisämarkkinoita.

Supernopea internet: Yleisesti saatavilla olevat ja hinnaltaan kilpailukykyiset supernopeat internet-yhteydet ovat ”digitaalista happea”, jota Eurooppa tarvitsee kasvaakseen ja lisätäkseen vaurauttaan. Sen vuoksi EU:n tavoitteena on saada peruslaajakaistayhteys kaikkien eurooppalaisten ulottuville vuoteen 2013 mennessä sekä varmistaa, että vuoteen 2020 mennessä i) kaikkien eurooppalaisten saatavilla on paljon nopeammat (30 Mbit/s tai enemmän) internet-yhteydet ja ii) vähintään 50 prosentilla eurooppalaisista kotitalouksista on internet-yhteys, jossa tiedonsiirtonopeus on yli 100 Mbit/s.

Matkapuhelimet ja laajakaista: 3G ja 4G: EU:n rahoituksen tuella eurooppalaiset yritykset ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen johtoaseman matkaviestinnän ja langattoman viestinnän teknologioiden ja standardien alalla. Eurooppalaista 3G-standardia käytetään yli 600 miljoonassa matkapuhelimessa maailmassa. EU:n tasolla 10–15 vuotta sitten tehdyn 120 miljoonan euron investoinnin ansiosta 3G-telelaitteiden tuote- ja palvelumarkkinat kukoistavat tällä hetkellä ja ovat arvoltaan 250 miljardia euroa. EU:n rahoituksella tutkijat ovat kehittäneet 4G-matkaviestinverkkoinfrastruktuurin ensimmäisen version. 4G on viimeisin langaton teknologia. Se tarjoaa liikkuvia internet-yhteyksiä, joiden nopeus on kymmenkertainen verrattuna nykyisiin 3G-matkaviestinverkkoihin. 4G:n nopeudet riittävät kattamaan paljon kaistanleveyttä vaativien palvelujen kysynnän seuraavien sadan vuoden aikana, mikä edistää samalla talouskasvua. Arviolta 500 miljoonaa käyttäjää hyötyy 4G-verkoista vuonna 2016. Markkina-analyytikkojen mukaan operaattorit investoivat 4G-laitteisiin maailmanlaajuisesti lähes 6 miljardia euroa vuoteen 2013 mennessä.

Euroopan kansalaisiin investoiminen: Tutkimus

Osa tutkimuksesta on erittäin kallista ja sitä on tehtävä suuressa mittakaavassa, jotta saataisiin luotettavia tuloksia. On tärkeää pyrkiä saavuttamaan mahdollisemman suurta vastinetta rahalle. Tietyn tutkimuksen tekeminen yhteistyössä EU:n tasolla välttää päällekkäisyyttä ja tekee mahdolliseksi osaamisen ja olemassa olevan tietämyksen yhdistämisen, jolloin saavutetaan enemmän lisäarvoa kuin pelkästään kansallisella rahoituksella voitaisiin saavuttaa. Yksi euro EU:n puiteohjelmasta nostaa saavutettavaa lisäarvoa 7–14 eurolla. Voimassa olevan seitsemännen puiteohjelman pitkän aikavälin makrotaloudellinen vaikutus (noin 8 miljardia euroa vuodessa) merkitsee 900 000 työpaikkaa, joista 300 000 tutkimuksen alalla. Se myös nostaa BKT:tä 0,96 prosenttiyksikköä, vientiä 1,57 prosenttiyksikköä ja vähentää tuontia 0,88 prosenttiyksikköä.

Ainoastaan yhdistämällä resursseja – käyttämällä EU:n rahoitusohjelmia ja koordinoimalla kansallista rahoitusta paremmin – EU voi saavuttaa tieteen ja tutkimuksen alalla kriittisen massan toimiakseen suunnannäyttäjänä niihin haasteisiin vastaamisessa, joita on Euroopan ja koko maailman edessä nyt ja tulevaisuudessa. Näitä haasteita ovat muun muassa ilmastonmuutos, energia- ja elintarvikehuolto, luonnonvarojen tehokas käyttö, terveys ja väestön ikääntyminen.

Edistyminen ratkaisujen löytämisessä näihin ongelmiin ei pelkästään paranna miljoonien eurooppalaisten elämää, vaan antaa myös Euroopalle kilpailuedun tulevaisuuden toimialoilla sekä niiden tuotteiden ja palvelujen alalla, joita muut samojen haasteiden edessä olevat maat haluavat ostaa. Tämä puolestaan merkitsee kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista Eurooppaan.

Eurooppalaisessa vihreitä autoja koskevassa aloitteessa tehdään sähköautojen laajasta käyttöönotosta Euroopassa kaupallista todellisuutta. Siinä yhdistetään 51 tutkimushanketta ja saatetaan yhteen Siemensin kaltaisia suuria laitevalmistajia johtavien autovalmistajien (Volkswagen ja Renault) kanssa. Aloitteella onkin onnistuttu saamaan tärkeimmät sidosryhmät puhaltamaan yhteen hiileen. Aloitteen puitteissa käsitellään sellaisia seikkoja kuten eurooppalaiset standardit, sähkönjakeluverkostot, älykkäät tieto- ja viestintäteknologiat, nopeampi lataus, pitkäkestoisemmat akut sekä kevyemmät ja vahvemmat autonosat. Öljyn vähetessä autovalmistajiin kohdistuu painetta luoda ”vihreämpiä” tuotteita. Monet maat ovatkin asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita sähköautoille: Kiinan tavoitteena on, että 50 prosenttia myydyistä uusista autoista on sähköautoja vuonna 2020. Maailmanmarkkinat ovat valtavat, ja Euroopan on oltava merkittävä tekijä niillä. Sähköautoteknologiat voivat tarjota ennenkuulumattomat mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen ja kasvuun. Kokonaisinvestoinnit vihreitä autoja koskevaan aloitteeseen ovat 5 miljardia euroa. Tästä summasta 4 miljardia tulee Euroopan investointipankilta ja 1 miljardi otetaan käyttöön EU:n tutkimusohjelmasta. Euroopasta voi tulla maailmanmarkkinajohtaja tällä uudella alalla ainoastaan, jos tehdään yhteistyötä, vahvistetaan yhteiset standardit ja sovitaan yhteensopivien ja toisiaan täydentävien teknologioiden kehittämisestä.

EU:n rahoitus houkuttelee yksityisiä investointeja. EU:n riskinjakorahoitusvälineellä tuetaan suuria ja suuririskisiä teknologiahankkeita, joiden avulla voidaan mahdollisesti saavuttaa merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja. Kyseisen välineen tapauksessa lainojen määrä on 12-kertainen EU:n rahoitukseen verrattuna ja seurauksena olevat lisäinvestoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin ovat 30-kertaiset EU:n rahoitukseen verrattuna.

Komission yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttaman noin miljoona euroa maksaneen kohdennetun tutkimuksen seurauksena BSE-taudin määrittämisessä käytettävistä testeistä aiheutuvat kustannukset vähenivät ja EU:n suoraa testikohtaista tukea voitiin pienentää 20 eurosta seitsemään euroon. Kumulatiivinen säästö yhteisön talousarviossa oli noin 250 miljoonaa euroa vuosina 2002–2006.

Ensimmäinen pilottihanke kansallisten tutkimusohjelmien ja kansallisen rahoituksen yhdistämiseksi hermoston rappeutumissairauksia, erityisesti Alzheimerin tautia, koskevan tutkimuksen edistämiseksi käynnistettiin vuonna 2009 ja siihen osallistuu tällä hetkellä 23 maata. Tutkimustoimien parempi koordinointi EU:ssa tehostaa hermoston rappeutumissairauksista aiheutuviin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamista Euroopassa.

Tutkimusresurssien ja osaamisen yhdistäminen on välttämätöntä, jotta voisimme kilpailla tehokkaasti Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa, joiden väestömäärä on paljon suurempi ja joilla sen vuoksi on suuremmat julkiset ja yksityiset tutkimus- ja innovointibudjetit kuin yhdelläkään yksittäisellä EU-valtiolla. Kehittyvät taloudet ovat myös tulleet mukaan kilpaan ja ovat nopeasti kuromassa umpeen välimatkaa. EU:n tutkimusinvestoinnit lisääntyivät reaalimääräisesti tarkasteluna 50 prosenttia vuosina 1995–2008, mutta Yhdysvalloissa kasvu oli 60 prosenttia ja Aasian neljässä osaamisintensiivisimmässä maassa (Japani, Etelä-Korea, Singapore ja Taiwan) investoinnit lisääntyivät 75 prosenttia. Investointien kasvuvauhti on vieläkin nopeampi BRIS-maissa eli Brasiliassa, Venäjällä, Intiassa ja Etelä-Afrikassa (145 %) sekä Kiinassa (855 %). Tätä menoa Kiina ohittaa EU:n T&K-rahoituksen määrässä vuoteen 2014 mennessä.

Euroopan kansalaisiin investoiminen: työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen rahoitus

Euroopan sosiaalirahasto tavoittaa noin 10 miljoonaa eurooppalaista joka vuosi ja auttaa vuosittain kahta miljoonaa kansalaista löytämään työpaikan. Yksi neljästä vuosina 2000–2008 työpaikan löytäneestä henkilöstä oli saanut sitä ennen Euroopan sosiaalirahaston tuella koulutusta. Kun jäsenvaltiot saavat EU:n tukea, ne panostavat ihmisiin investoinneilla, joita ne eivät olisi muutoin toteuttaneet. Käyttämällä enemmän varoja heikommassa asemassa olevissa maissa Euroopan sosiaalirahasto auttaa jäsenvaltioita lisäämään inhimilliseen pääomaan tekemiään investointeja, jotka ovat välttämättömiä edistyneimpien maiden kiinni saamiseksi. Puola saa vuosina 2007–2013 rahoitusta 250 euroa henkeä kohden, kun taas Tanska saa 50 euroa. Vuodesta 2000 jäsenvaltiot ovat saaneet Euroopan sosiaalirahastosta tukea 80 miljardia euroa, joka vastaa noin 10:tä prosenttia Euroopan unionin kokonaisbudjetista. Tämän lisäksi kansallista ja yksityistä rahoitusta myönnetään yli 40 miljardia euroa. Vuosina 2000–20081 Euroopan sosiaalirahastosta tukea sai noin 76 miljoonaa ihmistä ja 1,7 miljoonaa järjestöä. Euroopan sosiaalirahasto tavoittaa noin 10 miljoonaa ihmistä joka vuosi ja auttaa vuosittain kahta miljoonaa kansalaista löytämään työpaikan. Euroopan sosiaalirahaston tavoittamista 10 miljoonasta henkilöstä lähes neljännes on nuoria. Tarkoituksena on edistää nuorisotyöllisyyttä, nuorten ryhtymistä yrittäjiksi ja nuorten työntekijöiden liikkuvuutta sekä auttaa pienentämään koulun keskeyttäneiden määrää ja parantamaan osaamista. (Vuonna 2009 nuorten osuus oli 3,1 miljoonaa yhteensä 11,0 miljoonasta).

Euroopan globalisaatiorahasto perustettiin vuonna 2006. Se on olemassaolonsa aikana käsitellyt 77 hakemusta 19 maasta. Rahastosta on tuettu lähes 353 miljoonalla eurolla 75 000:n työpaikkansa menettäneen eurooppalaisen kouluttamista ja työpaikan hakua. Euroopan globalisaatiorahastosta rahoitetaan toimenpiteitä, jotka ylittävät yrityksen velvollisuudet mittavien irtisanomisten jälkeen. Vuonna 2009 yli 40 prosenttia globalisaatiorahaston tuella koulutetuista löysi työpaikan.

Uuden Progress-mikrorahoitusjärjestelyn kautta annetun EU:n rahoituksen seurauksena on saatu rahoitusta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta. Näin mikrorahoitus on tullut riskiryhmien saataville ja yrittäjyyttä, sosiaalitaloutta ja mikroyrityksiä on edistetty kaikkialla EU:ssa. Unioni osallistuu mikrorahoitusjärjestelyyn 100 miljoonalla eurolla vuoden 2013 loppuun asti (vuosina 2010–2013). Komissio arvioi, että unionin rahoituksen ansiosta mikroluottojen määrä voi nousta 500 miljoonaan euroon seurauksena muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kuten Euroopan investointirahaston osallistumisesta.

Vastauksena talouskriisiin EU:n ylimääräisillä ennakkomaksuilla on saatu vuonna 2009 välitön 6,25 miljardin euron käteisruiske (1,76 miljardia Euroopan sosiaalirahastolle ja 4,5 miljardia Euroopan aluekehitysrahastolle). Näin ollen enemmän rahaa on voitu käyttää nopeasti jäsenvaltioiden ensisijaisiin hankkeisiin ja auttaa pk-yrityksiä ja keskittää tukea heikoimmassa asemassa oleville.

Saksassa liittovaltion ohjelmalla, jonka rahoitukseen Euroopan sosiaalirahasto osallistui, on annettu pätkätyöntekijöille mahdollisuus hankkia uusia pätevyyksiä.

MG Rover (Yhdistynyt kuningaskunta)

Better West Midlands -hankkeeseen Englannissa sisältyvän tukipaketin avulla tarjotaan sekä työnantajien että yksityishenkilöiden tarpeisiin räätälöityä palvelua. Siihen sisältyy henkilökohtaisia neuvonta- ja tukipalveluja sekä mahdollisuus koulutukseen. Euroopan sosiaalirahastosta myönnetyn rahoituksen avulla pystyttiin tarjoamaan enemmän tuki- ja koulutuspalveluja irtisanotuille tai irtisanomisuhan alaisille työntekijöille ennen heidän työsopimuksensa päättymistä. Tarkoituksena on maksimoida heidän mahdollisuutensa siirtyä suoraan uuteen työpaikkaan. Hankkeella autetaan noin 14 500:aa ihmistä, jotka työskentelevät teollisuusalan ja muiden alojen yrityksissä West Midlandsin alueella.

Euroopan globalisaatiorahaston tuki yli 3 000 työntekijälle Saksassa

Saksa haki kesäkuussa 2007 tukea Euroopan globalisaatiorahastosta 3 303 työntekijän menetettyä työpaikkansa sen jälkeen kun taiwanilainen matkapuhelinvalmistaja BenQ lopetti kaiken taloudellisen tukensa kahdelle saksalaiselle tytäryhtiölleen, mistä oli seurauksena yritysten konkurssi. Kyseiset tytäryhtiöt sijaitsivat Münchenissä (Baijeri) sekä Kamp-Lintfortissa ja Bocholtissa (Nordrhein-Westfalen). Erotetuista työntekijöistä 2 528 päätti siirtyä väliaikaiseen yritykseen hyötyäkseen aktiivisista työmarkkinapoliittisista toimenpiteistä. Euroopan globalisaatiorahaston tuen ansiosta tukitoimenpiteitä voitiin soveltaa 17 kuukauden ajan 12 kuukauden sijasta ja niiden laatua pystyttiin parantamaan. Kaiken kaikkiaan tuensaajista 1 879 (79 %) integroitiin takaisin työmarkkinoille.

Euroopan kansalaisiin investoiminen: koulutus

EU investoi vuosittain yhteensä 2,5 miljardia euroa koulutukseen, nuorisoon, kulttuuriin, elokuvatuotantoon ja tutkijoiden liikkuvuuteen. Tämä on 1,8 prosenttia EU:n kokonaisbudjetista. Tämä suhteellinen pieni osuus budjetista tuo merkittäviä tuloksia ja huomattavaa lisäarvoa jäsenvaltioille, joilla ei ole vastaavia rahoitusjärjestelmiä. Opiskelijoiden valtioiden välisen liikkuvuuden ja koulutuslaitosten (esim. yliopistojen ja koulujen) välisen yhteistyön organisointi on tehokkaampaa EU:n tasolla kuin kahdenvälisten aloitteiden labyrintissa. EU:n ohjelmien kautta käytetty raha on tavallisesti ”siemenrahaa”, joka houkuttelee muuta julkista ja yksityistä rahoitusta ja auttaa useita hyödyllisiä hankkeita pääsemään käyntiin. EU:n rahoitus on osoittanut, että se voi johtaa erittäin suuriin tuottoihin.

Elinikäisen oppimisen ohjelman kautta EU investoi vuosina 2007–2013 noin 7 miljardia euroa valtioiden välisiin vaihtoihin ja rajat ylittäviin hankkeisiin. Joka vuosi noin 300 000 eurooppalaista opiskelijaa ja opettajaa voi opiskella tai olla harjoittelussa jonkin aikaa ulkomailla ja noin 20 000 koulutuslaitosta voi osallistua valtioiden välisiin yhteistyöhankkeisiin. Ohjelma auttaa myös kuromaan umpeen kuilua koulutusmaailman ja työelämän välillä, erityisesti yrityksissä suoritettavien työharjoittelujen kautta. Erasmus-ohjelman kautta 2,5 miljoonaa opiskelijaa on vuodesta 1987 alkaen saanut tukea ulkomailla opiskelua tai työharjoittelua varten. Tutkimusten mukaan Erasmus-opiskelijat ovat muita sopeutuvampia ja motivoituneempia ja kokemus parantaa heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. Samaan aikaan Erasmus on auttanut viitoittamaan tietä keskenään vertailukelpoisemmille yliopisto-ohjelmille ja ulkomailla suoritettujen opintojen tunnustamiselle (Bolognan prosessi). Ohjelman budjetti käytetään kokonaisuudessaan joka vuosi ja noin 50 prosenttia hakemuksista joudutaan hylkäämään.

Marie Curie -toimien kautta EU antaa joka vuosi 8 000 tutkijalle mahdollisuuden työskennellä ulkomailla ja edistää tutkimuksen ja liike-elämän välisiä kumppanuuksia. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti on ensimmäinen yritys vahvistaa koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin muodostamaa osaamiskolmiota EU:n tasolla. Innovaatio- ja teknologiainstituutti pyrkii yhä enemmän innovaatiokuilun poistamiseen. Tämä parantaisi EU:n kilpailukykyä ja loisi työpaikkoja.

Kulttuuri: Kulttuurialojen ja luovien alojen osuus EU:n BKT:stä on 4,5 prosenttia. Ne työllistävät 3,8 prosenttia väestöstä, eli enemmän kuin monet muut avainalat. MEDIA-ohjelmasta elokuvien levitykseen myönnettävä tuki parantaa alan kilpailukykyä ja auttaa pieniä yrityksiä, joten se luo työpaikkoja. MEDIA-tuen kerrannaisvaikutuksen elokuva-alalla voidaan arvioida olevan 13 euroa kutakin investoitua euroa kohden.

Työharjoittelut ulkomailla

Työharjoittelut yrityksissä tai järjestöissä ovat Erasmuksen nopeimmin kasvava toimi elinikäisen oppimisen ohjelmassa. Vuosina 2009–2010 rahoitettiin yli 35 000 työharjoittelua ulkomailla. Määrä on kasvanut vuodessa yli 17 prosenttia. Avustusten avulla opiskelijat voivat viettää 3–12 kuukautta työharjoittelussa ulkomailla. Työskentely yrityksessä ulkomailla auttaa opiskelijoita täyttämään paremmin työmarkkinoiden vaatimukset ja kehittämään erityistaitoja. Se myös edistää korkean asteen koulutuslaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä.

Euroopan alueisiin investoiminen: Koheesiopolitiikka

Koheesiopolitiikka auttaa köyhempiä alueita ja maita saamaan toiset kiinni ja pääsemään sisämarkkinoille. Siinä on kyse tulevaisuuteen suuntautuneesta investointipolitiikasta, joka hyödyttää selvästi myös muuta Eurooppaa luomalla yleisesti kasvua ja työpaikkoja.

Esimerkiksi EU:n sisäinen vienti alueille, jotka saavat koheesiorahoitusta, on lisääntynyt merkittävästi. Koheesiopolitiikan ja kasvun välillä on selvä yhteys EU:ssa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että EU-25:n BKT oli 0,7 prosenttia korkeampi vuonna 2009 vuosina 2000–2006 toteutettujen koheesiopoliittisten investointien ansiosta. Arvioiden mukaan luku nousee 4 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Pelkästään EU-15:n maissa arvioitu kumulatiivinen nettovaikutus BKT:hen on 3,3 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Toisin sanoen alueelliset investoinnit kehittävät Eurooppaa. Kasvu yhdellä, kenties köyhemmällä alueella johtaa tavaroiden ja palvelujen ostamiseen toiselta, rikkaammalta alueelta. Tämä edistää sisämarkkinoiden kehitystä. Sisämarkkinoiden osuus jäsenvaltioiden viennistä on 60–80 prosenttia eli huomattavasti enemmän kuin kolmansien maiden kuten Kiinan, Intian tai Yhdysvaltojen.

Vuosina 2000–2006 koheesiopolitiikka johti 2,1 euron tuottoon jokaista investoitua euroa kohden. Vuoteen 2020 mennessä tuoton arvioidaan olevan 4,2 euroa investoitua euroa kohden. Koheesiopolitiikalla on myös autettu nostamaan työllisyystasoa. Vuotta 2009 koskevien arvioiden mukaan työllistettyjen lukumäärä oli vuosina 2000–2006 harjoitetun politiikan seurauksena 5,6 miljoonaa suurempi. Toisin sanoen työpaikan sai vuodessa keskimäärin 560 000 henkilöä enemmän kuin ilman koheesiopolitiikkaa.

Viimeaikaisen taantuman jälkimainingeissa koheesiopolitiikka on ollut velkakriisistä kärsivissä maissa merkittävä tekijä taloudellisessa ja sosiaalisessa elpymisessä. Se on saanut aikaan investointeja energiatehokkuuden kaltaisilla kasvualoilla ja lisäksi auttanut ihmisiä kouluttautumaan ja parantamaan osaamistaan työpaikan löytämiseksi.

Koheesiopolitiikan rahoituksesta hyötyvät useat jäsenvaltiot

Vuonna 2009 Puola, joka on suurin koheesiorahoituksen vastaanottaja kuluvalla ohjelmakaudella, teki tutkimuksen2 hyödyistä, joita EU-15-maat saavat seurauksena Puolassa harjoitetusta koheesiopolitiikasta. Tutkimuksessa tarkastellaan EU-15-maiden yritysten saamia sopimuksia ja osoitetaan sen perusteella, että noin 8 prosenttia Puolan kaikista sopimuksista meni EU-15-maiden yrityksille, joista saksalaiset yritykset muodostivat tärkeimmän ryhmän ja menestyivät tavallisesti suurempia puolalaisia hankkeita koskevissa tarjouskilpailuissa.

Lahden Cleantech-klusteri (Suomi)

EU:n osallistuminen tähän hankkeeseen vaikutti katalysaattorin tavoin: se edisti ympäristöteknologioiden kehittämistä ja innovaatiotoimintaa saattamalla yhteen pieniä ja suuria yrityksiä, koulutuslaitoksia ja alueellisia viranomaisia. Klusteri tarjoaa palveluja, jotka helpottavat siihen osallistuvien 200 yrityksen verkottumista ja liiketoiminnan laajentamista kansainvälisille markkinoille.

Klusteria koordinoi Lahden tiede- ja yrityspuisto, josta on tullut Suomen johtava ympäristöteknologian keskus. Vuosina 2005–2007 alueelle sijoittautui noin 20 cleantech-yritystä ja -järjestöä. EU:n budjetista osoitettiin tähän hankkeeseen 1,5 miljoonaa euroa. Puiston tarjoamat liiketoiminnan kehittämis- ja sijoittautumispalvelut ovat houkutelleet investointeja yli 30 miljoonaa euroa ja luoneet alueelle noin 170 uutta työpaikkaa.

Uusi lähestymistapa uusiutuviin energialähteisiin Güssingissä (Itävalta)

Güssing (pieni kaupunki Kaakkois-Itävallassa) on malliesimerkki tulevaisuuteen suuntautuvasta paikallistason energiapolitiikasta, joka ajaa koko alueen talouskehitystä. Kaupunki käyttää lähimetsistä korjattua puuta biomassaa hyödyntävässä lämmityslaitoksessaan, jossa se tuottaa sähköä yli oman tarpeensa ja pystyy siten toimittamaan sähköä koko alueelle. Pelkästään uusiutuvan energian alalla on luotu yli 50 yritystä, ja Güssingin hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet 100 prosenttia vuodesta 1995.

Edullisen (30 prosenttia aiempaa halvemman) lämmön saatavuus on johtanut yli 1 000 uuden työpaikan syntymiseen kaupungissa ja sen lähialueilla. Niistä 100 työpaikkaa on uudessa toimistorakennuksessa teollisuusalueella, jolla Euroopan uusiutuvan energian keskus sijaitsee. Uusiutuvia energialähteitä koskevien kokemusten vaihtamisen helpottamiseksi on perustettu verkosto, jonka jäseninä on alueellisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä kumppaneita.

EU:n budjetista osoitettiin tähän hankkeeseen 461 000 euroa.

Turvallisempi Eurooppa kansalaisille

Eurooppalaiset kohtaavat päivittäin tuhansia pienempiä ja suurempia rajat ylittäviä haasteita. On EU:n tehtävä luoda lain, oikeuksien ja oikeuden alue, joka helpottaa Euroopan kansalaisten jokapäiväistä elämää. Ulkorajoillamme eteläisen Välimeren viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että Euroopan on tuettava määrätietoisesti arabimaailman siirtymistä demokratiaan ja että yhteistyötä ja solidaarisuutta on tarpeen lisätä, jotta selviydytään kymmenistätuhansista Eurooppaan saapuvista maahanmuuttajista. Myöskään ympäristöhaasteet eivät pysähdy rajoillemme ja niihin voidaan vastata parhaiten eurooppalaisella toiminnalla ja tuella. Siirtyminen vihreämpään talouteen helpottuu, kun EU:n toimilla ja tuella autetaan kannustamaan investointeja ekoinnovointiin, luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön ja ilmastotoimiin. Meillä EU:ssa on myös laaja valikoima elintarvikkeita. Elintarviketurvallisuuden, kuluttajansuojan ja eläinten terveyden alalla tarvitaan yleiseurooppalaisia järjestelmiä ja sääntöjä sen varmistamiseksi, että riskituotteita ei pääse unioniin. Tämä on helpointa tekemällä yhteistyötä tullitarkastusten alalla.

Turvallisemmat rajat

EU:n pilottihanke Maltalta tulevien pakolaisten uudelleensijoittamiseksi EU:hun (EUREMA): Komissio on rahoittanut Euroopan pakolaisrahastosta kaksi hanketta, joissa on kyse Maltalta tulevien pakolaisten uudelleensijoittamisesta muualle EU:hun. Ranska on osallisena hankkeista toisessa, jonka suuruus on 770 000 euroa. Toinen käynnissä oleva hanke tunnetaan nimellä ”EUREMA” (European Relocation Malta), ja sen suuruus on lähes 2 miljoonaa euroa. EUREMA-hanketta johtavat Maltan viranomaiset, ja siihen osallistuu kymmenen jäsenvaltiota (Ranska, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Portugali, Luxemburg, Unkari, Puola, Slovenia, Slovakia ja Romania), jotka ovat sitoutuneet sijoittamaan alueilleen lähes 260 Maltaan saapunutta pakolaista. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM osallistuvat myös hankkeeseen. EU:n rahoitus kattoi kustannukset ja teki jäsenvaltioille mahdolliseksi ottaa pakolaiset vastaan, tarjota heille parempi tulevaisuus ja lieventää erityistä siirtolaispainetta, jota usein kohdistuu Maltaan sen maantieteellisen sijainnin vuoksi.

Europolin ja Frontexin kaltaiset virastot auttavat jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, EU:n ulkorajojen valvonnassa ja Euroopan julkisten alueiden turvallisuuden säilyttämisessä. Europolin koordinoimien yhteisten tutkintaryhmien perustaminen (83 miljoonaa euroa vuoden 2011 talousarviossa) on johtanut onnistuneisiin operaatioihin huumausainekauppaa tai rahan väärentämistä harjoittavia kansainvälisiä rikollisryhmiä vastaan. Vuonna 2008 takavarikoitiin noin 77 tonnia kokaiinia, mikä on lähes kaksinkertainen määrä Euroopassa vuonna 2003 takavarikoituun määrään verrattuna. ”Markkinat” ovat eurooppalaiset, joten Euroopan on myös puututtava tilanteeseen.

Schengen-alueen perustamisen myötä siihen kuuluva jäsenvaltio valvoo omaa osuuttaan ulkorajoista kaikkien muiden puolesta. EU:n on pystyttävä tukemaan niitä jäsenvaltioita, joiden tilanne on vaikea niiden maantieteellisen sijainnin sekä matkustusvirtojen ja maahanmuuttoreittien vuoksi. Tämä kuuluu Frontexin toimialaan (budjetti 78 miljoonaa euroa vuonna 2011). Jäsenvaltiot osoittavat Frontexille yhä enemmän pyyntöjä, ja kesäkuussa 2011 sovittiinkin Frontexin vahvistamisesta.

Nopeat rajainterventioryhmät Kreikassa. Kreikassa järjestettiin 2.11.2010–2.3.2011 operaatio, jonka aikana joka viikko lähes 200 hyvin koulutettua vierailevaa rajavartiolaitosten virkamiestä 26 jäsenvaltiosta avusti kreikkalaisia kollegoitaan raja-alueiden valvonnassa ja pysäytettyjen laittomien maahantulijoiden tunnistamisessa. Nopeiden rajainterventioryhmien lähettäminen, jota Frontex hallinnoi, on myös auttanut Kreikan viranomaisia keräämään tietoja maahantuloreiteistä ja ihmisten salakuljetusverkostoista, jotka käyttävät hyväkseen laittomien maahantulijoiden epätoivoista tilannetta. Ennen operaatiota lokakuussa yhteensä 7 607 ihmistä jäi kiinni Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Neljän kuukauden pituisen operaation aikana kiinni jäi yli 11 800 maahantulijaa ja laittomien maahantulijoiden määrä laski yli 70 prosenttia.

Frontexin koordinoima yhteinen Hera-operaatio on Euroopan suurin etsintä- ja pelastusoperaatio. Sen avulla vältettiin lukemattomia kuolemia estämällä laittomia siirtolaisia lähtemästä vaaralliselle merimatkalle Länsi-Afrikasta (Senegalista, Mauritaniasta ja Kap Verdestä) Kanariansaarille merikelvottomilla pienillä veneillä. Peräkkäisten Hera-operaatioiden avustuksella laittoman siirtolaisuuden reitti Länsi-Afrikasta lähes suljettiin (huippuvuonna 2006 lähes 32 000 henkilöä saapui Kanariansaarille). Salakuljetus- ja ihmiskauppaverkostojen estäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Järjestäytynyt rikollisuus pyrkii voittoihin ja sen käyttämät menetelmät monimutkaistuvat koko ajan. Hera-operaation käynnistämisen jälkeen ihmisten salakuljetus on siirtynyt järjestelmällisesti keskisen Välimeren reitiltä itäisen Välimeren reitille Kreikan ja Turkin rajalle.

Tulli: Maaliskuussa 2011 Japanissa tapahtuneen Fukushiman onnettomuuden jälkeen monet eurooppalaiset olivat huolestuneita Japanista tuotujen elintarvikkeiden ja tuotteiden säteilystä. Euroopan tulliviranomaiset olivat ensimmäisinä varmistamassa, että säteilyrajoja noudatettiin eikä saastuneita tuotteita tullut EU:hun.

EU:n tulliliitto on ollut toiminnassa yli 40 vuotta ja se on tuottanut lisäarvoa paljon Euroopan tullipolitiikkaa laajemmalla alalla. Tulliliitto kerää tulleja ja maatalousmaksuja EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvion puolesta (yli 20 miljardia euroa vuodessa) ja lisäksi se tukee jäsenvaltioita arvonlisäveron, valmisteveron ja muiden tulojen keräämisessä. Se myös toteuttaa viennin valvonnan, jolla vältetään aiheettomat alv- tai valmisteveropalautukset. Lisäksi se valvoo ja panee suoraan täytäntöön muita EU:n politiikanaloja kuten liikenteeseen, maatalouteen sekä terveyteen ja ympäristöön liittyvät toimenpiteet. Tulliliitto on myös eturintamassa varmistamassa, että rajalla taataan toimitusketjun turvallisuus, estetään salakuljetusta ja petoksia ja suojellaan immateriaalioikeuksia.

Jotta 27 jäsenvaltiota saavuttaisivat samat tulokset petosten torjunnassa, kaupan helpottamisessa ja lainsäädännön yhdenmukaisessa soveltamisessa, niille aiheutuvat kokonaiskustannukset olisivat vähintään neljä kertaa suuremmat kuin komissiolle samojen palvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset. Toisin sanoen jokainen komission käyttämä euro vähentää 27 jäsenvaltion kustannuksia vähintään neljä euroa.

Tulliohjelman budjetti kaudella 2008–2013 on 324 miljoonaa euroa. Se on tärkeä EU:n väline, jonka ansiosta tulliliitto voi toimia saumattomasti yhtenä kokonaisuutena ja vältetään 27 täytäntöönpanevan hallinnon muodostama palapeli. Ohjelman ansiosta kansalliset viranomaiset voivat esimerkiksi käsitellä seitsemän tulli-ilmoitusta sekunnissa ilman tuonnille ja viennille aiheutuvia häiriöitä, mikä tekee vuodessa yhteensä 211 miljoonaa tulli-ilmoitusta.

Euroopan laajuinen turvallinen tietokoneverkko, joka yhdistää kaikki tulli- ja veroviranomaiset, maksaa 11 miljoonaa euroa vuodessa. Sen ansiosta jäsenvaltiot säästävät joka vuosi 35 miljoonaa euroa, koska niiden ei tarvitse luoda kahdenvälisiä verkkoja.

Keskustietojärjestelmässä (ns. TARIC) tuodaan kaikki EU:n tullit ja kaupan toimenpiteet päivittäin verkkoon. Tämä on yksi esimerkki valtavista mittakaavaeduista, joita voidaan saavuttaa EU:n hallinnoinnilla. Vuodesta 2007 komissio on käyttänyt tämän järjestelmän kehittämiseen 3,7 miljoonaa euroa. Jos kaikki jäsenvaltiot olisivat kehittäneet omat järjestelmänsä, kustannukset olisivat olleet yhteensä noin 80 miljoonaa euroa, eli 20-kertaiset nykyjärjestelmään verrattuna.

Toinen esimerkki tullin alalla on talouden toimijoiden järjestelmä (EOS). Siihen on tallennettu tiedot 2,5 miljoonasta EU:n 27 jäsenvaltiossa rekisteröidystä oikeushenkilöstä, jotka harjoittavat yhteydenpitoa tulliviranomaisiin. Tällainen yksi yhteinen järjestelmä säästää yritysten aikaa ja resursseja, sillä niiden ei tarvitse enää rekisteröityä jokaisessa jäsenvaltiossa hoitaessaan liiketoimintojaan. EOS-järjestelmän kehittäminen maksoi komissiolle viisi miljoonaa euroa, kun taas jäsenvaltiot olisivat joutuneet maksamaan 25 miljoonaa euroa, jos ne olisivat kehittäneet sen kukin erikseen.

Turvallisemmat elintarvikkeet: maatalous, kalastus ja terveys

Elintarviketurva on Euroopan unionille, kuten kaikille maille, tärkeä strateginen kysymys. Suuri enemmistö EU:n kansalaisista pitää sitä elintärkeänä asiana. Koska 70 prosenttia Euroopan maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen suunnatuista varoista tulee EU:lta, kysymys on EU:n talousarviossa keskeisessä asemassa.

Maatalouspolitiikalla on useita tavoitteita. EU:ssa maaseutualueiden osuus on 77 prosenttia pinta-alasta (47 prosenttia viljelymaata ja 30 prosenttia metsää) ja niillä asuu noin puolet EU:n väestöstä (maanviljelijät ja muut asukkaat). Euroopan 13,7 miljoonaa maanviljelijää ruokkii 500 miljoonaa asukasta, pitää perinnemaisemaa entisellään, suojelee omalla tärkeällä panoksellaan ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta ja torjuu ilmastonmuutosta, jotta maaseutu säilyisi elävänä. Kuluttajansuojanormien korkealla tasolla varmistetaan, että kansalaisilla on laadukasta ruokaa lautasillaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan YMP:n talousarvio ei ole suuri, vaikka sen osuus EU:n talousarviosta onkin verrattain iso:

  • YMP:n kautta maksettava maatalouden rahoitus on alle yksi prosentti kaikkien jäsenvaltioiden julkisista menoista yhteensä. Vertailukohtana voidaan mainita, että EU ja sen jäsenvaltiot käyttävät puolustusmenoihin kolme kertaa tämän määrän, ja tutkimukseen, joka ei kuulu yhdenmukaistamisen piiriin, miltei viisi kertaa tämän määrän.

  • EU:n kokonaiskustannukset ovat 55 miljardia euroa vuodessa, eli asukasta kohti noin 110 euroa vuodessa, 2,20 euroa viikossa ja 30 senttiä päivässä – yhden savukkeen hinta.

  • Koska maatalous on ainoa ala, jota rahoitetaan enimmäkseen Euroopan unionin talousarviosta, EU:n käyttämiä varoja käytetään pitkälti kansallisen rahoituksen sijasta. Näin ei tehdä muilla politiikan aloilla. Tämä selittää sen, miksi maatalouden osuus EU:n talousarviosta on niin suuri. Sen osuus oli tänä vuonna 40 prosenttia EU:n kokonaisbudjetista. Vuonna 1984 osuus oli kuitenkin 71 prosenttia (jäsenvaltioita oli vain kymmenen), eli se on pienentynyt jatkuvasti. Vuonna 2013 osuus on 39 prosenttia (27 jäsenvaltiota), ja tämän jälkeenkin budjettiosuus jatkaa pienenemistään.

Jos tällaista yhteistä politiikkaa ei olisi, kaikkien 27 jäsenvaltion erillinen kansallinen toiminta olisi kalliimpaa ja tehottomampaa. Eritasoisia tukitoimia olisi monia ja kilpailun vääristymisen riski olisi merkittävä. Uudistukset ovat tehneet Euroopan maataloudesta markkinatalouden. Julkiset varastot ovat nyt käytännössä tyhjät, eikä elintarvikkeita enää heitetä pois.

Myös yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistetaan parhaillaan. Unionilla on meren elollisten luonnonvarojen suojelussa yksinomainen toimivalta ja muissa osissa politiikkaa yhteinen toimivalta. Meripolitiikan ja kalastuksen alalla Marsuno- ja BlueMassMed-pilottihankkeilla on tarkoitus valmistella tehokkaamman ja taloudellisemman merivalvonnan käyttöönottoa kaikkialla EU:ssa. Kuuden rannikkojäsenvaltion viranomaiset ovat mukana BlueMassMed-hankkeessa Välimeren alueella. Marsuno-hankkeeseen osallistuu yhdeksän Pohjois-Euroopan merialueiden jäsenvaltion sekä Norjan viranomaiset. Näiden kahden hankkeen avulla saadaan tietoa siitä, miten voidaan välttää kalliiksi tulevaa ja moninkertaista tiedonkeruuta, jos edellä mainitut viranomaiset välittävät toisilleen tietoja asianmukaisesti. BlueMassMediä koordinoi Ranska ja sen kustannukset ovat 10,2 miljoonaa euroa, josta EU:n osuus on 3,6 miljoonaa euroa. Marsunoa puolestaan koordinoi Ruotsi ja sen kustannukset ovat 3,05 miljoonaa euroa, josta EU rahoittaa 1,9 miljoonaa euroa.

Eläin- ja kasvitaudit tai elintarvikeketjuun joutuneet epäpuhtaudet eivät pysähdy rajoille. EU antaa vuosittain noin 300 miljoonaa euroa määrärahoja vuotuisiin tai monivuotisiin ohjelmiin, joilla valvotaan tai hävitetään tauteja. EU turvaa elintarvikkeiden turvallisuutta lainsäädännöllä ja muilla keinoilla, jotka yhdessä muodostavat kattavan lähestymistavan ruuan turvallisuuden varmistamiseksi tuotantopaikalta lautasillemme eli ”maatilalta ruokapöytään”. Vaikka uusia tauteja, esimerkiksi bluetongue-tauti, on tullut esiin, tilanne EU:ssa on parantunut jatkuvasti myös uusissa jäsenvaltioissa. Tällä on ollut myönteinen vaikutus elävien eläinten ja eläinperäisten elintarvikkeiden sisämarkkinoiden toimintaan, EU:n vientimahdollisuuksiin ja kuluttajien luottamukseen. EU:n tason tuki on tärkeää, sillä tautien torjunnan vaikutus on kansainvälinen, vaikka yksittäinen jäsenvaltio vastaa yleensä kustannuksista. Jäsenvaltiot voivat myös kasvinsuojelualalla saada EU:lta osarahoitusta kasvien haitallisten organismien hävittämiseen ja leviämisen estämiseen. Jäsenvaltioiden on hyvin vaikea toteuttaa laajoja hävittämistoimia ilman EU:n apua, sillä niissä yksittäisen jäsenvaltion olisi vastattava yksin suurista kustannuksista, vaikka hyödyn saisivat laajalti myös muut jäsenvaltiot ja koko unioni.

Esimerkkinä voidaan pitää klassista sikaruttoa, sikoihin ja villisikoihin tarttuvaa vakavaa tautia, joka puhkesi useissa jäsenvaltioissa 1990-luvulla tuhoisin seurauksin. Alankomaissa kärsittiin vuosina 1997 ja 1998 sen takia arviolta 2 miljardin euron tappiot suoraan ja välillisesti. EU on antanut 1990-luvun puolivälin jälkeen noin 218 miljoonaa euroa kiireellisiin hävittämis- ja valvontatoimiin. Tautitilanne on parantunut merkittävästi, eikä viimeisten kymmenen vuoden aikana ole puhjennut suuria epidemioita. Tauti on käytännössä hävitetty suurimmasta osasta EU:ta ja myös uusissa jäsenvaltioissa tilanne on huomattavasti entistä parempi. Jos lasketaan pelkästään Alankomaiden kustannukset, mahdollinen kustannussäästö jokaista EU:n tasolla käytettyä euroa kohti on 9 euroa, ja tietysti enemmän, jos mukaan lasketaan myös muiden jäsenvaltioiden kustannukset. Yhteinen tutkimuskeskus on toteuttanut noin miljoona euroa maksaneen kohdennetun tutkimuksen, jonka ansiosta BSE-taudin eli ”hullun lehmän taudin” testauskulut vähenivät. Euroopan komission suora avustus testiä kohti väheni 20 eurosta 7 euroon, minkä ansiosta vuosina 2002–2006 kertyi noin 250 miljoonan euron säästöt.

Turvallisempi ympäristö: ilmastotoimet ja ympäristö

Ympäristöongelmat, esimerkiksi ilmastonmuutos, harvoin pysähtyvät rajoille. Jäsenvaltiot eivät pysty yksin ratkaisemaan niitä. Niiden onkin yhdistettävä voimansa ja luotava kumppanuuksia sidosryhmien kanssa – ratkaisematta nämä ongelmat voivat tulla kalliiksi koko EU:lle.

EU:n ympäristötoimiin sisältyy joukko päästövähennyksiin ja uusiutuvaan energiaan liittyviä, oikeudellisesti sitovia tavoitteita, jotka ovat ensimmäiset ja kunnianhimoisimmat maailmassa. Samoin päästökauppajärjestelmä on maailman ensimmäinen ja laajin. Kukaan ei pitäisi esimerkiksi Belgian tai Tanskan kansallisia päästöyksiköiden markkinoita järkevinä tai hyödyllisinä, eivätkä EU:n maailmanlaajuiset kumppanit ainakaan seuraisi niiden esimerkkiä. Ainoastaan toimimalla yhdessä Eurooppa voi onnistua tehokkaissa ilmastotoimissa, jotka myöhemmin voivat vaikuttaa myönteisesti edistämällä kestävää kasvua ja luomalla työpaikkoja. Lisäksi EU:n ilmastotoimilla vähennetään energiamenoja. Vuonna 2010 Eurooppa maksoi noin 50 miljardia euroa enemmän öljyn tuonnista kuin vuonna 2009. Tämä on lähes kolmannes siitä, mitä kaikki EU-jäsenvaltiot yhteensä käyttävät tutkimukseen ja kehittämiseen. Fossiilisista polttoaineista riippuvuuden vähentäminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen merkitsisi sitä, ettei aina öljyn hinnan noustessa tarvitsisi maksaa valtavia summia ulkomaille. Säästetyillä rahoilla voitaisiin investoida Euroopan tutkimukseen, koulutukseen tai muihin kasvua ja työpaikkoja edistäviin toimiin.

Päättäväisillä ja oikein ajoitetuilla Euroopan ilmasto- ja energiapoliittisilla toimilla luotaisiin vuoteen 2020 mennessä 1,5 miljoonaa uutta työpaikkaa esimerkiksi asuntojen uudiskorjauksen ja älykkäiden sähköverkkojen rakentamisen aloilla. Ilman yhteisiä toimia fossiilisten polttoaineiden tuonnin odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Jos toimet taas toteutetaan, tuonti voi puolittua. Keskimääräiset polttoainekustannukset vähenevät 175–320 miljardia euroa vuodessa.

Komissio on perustanut energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän, innovatiivisen ja maailmanlaajuisen riskipääomarahaston. Sen tarkoituksena on saada yksityistä rahoitusta energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa edistäviin hankkeisiin kehitysmaissa ja nousevan talouden maissa. Siihen annettiin EU:n rahoitusta ainoastaan 80 miljoonaa euroa vuosina 2007–2010, mutta yksityisiä investointeja odotetaan noin 300 miljoonaa euroa. Teknologian kehittämiseen ja innovaatioiden aikaiseen käyttöönottoon (esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ja varastointi) annettavalla EU:n rahoituksella on se etu, että innovatiivisiin esittelyhankkeisiin sisältyvä riski jakautuu testattaessa uutta teknologiaa ensimmäistä kertaa. Jakamalla riskejä EU:n talousarvion avulla ja hyödyntämällä tuloksia kansallisesti uuden teknologian avulla voidaan lieventää ilmastonmuutosta.

EU:n ympäristöohjelma Life+ edistää kumppanuuksia, joita saattaisi muutoin olla vaikeaa luoda. Yhdistämällä voimavaroja ja asiantuntemusta saadaan aikaan yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteitä tehokkaampia toimia. Ohjelman kokonaisrahoitus on 2,2 miljardia euroa (noin 300 miljoonaa euroa vuodessa), kun ilmastonmuutokseen varatut toimet lasketaan mukaan. Ohjelma on verrattain suppea, mutta siihen sisältyvien yksittäisten hankkeiden vaikutus on suhteessa erittäin laaja.

Ympäristön kannalta ohjelmalla on useita hyödyllisiä vaikutuksia. Hyvä esimerkki rahoituksen tuottamista monista eduista Euroopan tasolla on itävaltalainen Life-hanke Donauufer. Kyseessä oli varsin pieni hanke, jossa kunnostettiin Tonavan penkereitä ja tulvatasankoja kolmen kilometrin matkalta. Hankkeen vaikutuspiiri on kuitenkin ollut laaja. Paikallisten uhanalaisten kala-, kasvi- ja lintulajien, kuten merikotkan, suojelu on tehostunut, mutta lisäksi joen virtauksen hidastuminen ja tulvatasanteen avaaminen ovat vähentäneet tulvariskiä läheisessä Hainburgissa ja kauempana Bratislavassa Slovakiassa. Monet asiantuntijat ovat käyneet tutustumassa alueella, ja hanke toimii mallina Tonavalla ja muualla toteutettaville hankkeille. Sen kustannukset olivat kuitenkin vain 1,7 miljoonaa euroa (josta EU:n osarahoitusta oli 0,7 miljoonaa euroa).

Mudastakin on taiottu kultaa eri puolilla EU:ta. Jäteveden käsittely on keskeisessä asemassa EU:n ympäristölainsäädännössä, sillä vesi on selkeästi yhteinen luonnonvara. Yksi vedenpuhdistuksen sivutuotteista on puhdistamoliete, jota Euroopassa tuotetaan vuosittain yhdeksän miljoonaa tonnia ja joka sisältää tarpeeksi energiaa täyttämään 1,7 miljoonan kodin sähkön- ja lämmöntarpeen. Liete on kuitenkin ympäristöpoliittisesti arka aihe, ja sen käytölle on tarpeen luoda yleinen luottamus. Life-hankkeessa nimeltä MAD but Better kehitettiin täysimittainen käsittelymenetelmä, joka on helposti mukautettavissa useiden jätevesialalla toimivien yritysten tarpeisiin. Hanke on osaltaan tehostanut jätevesien käsittelyä. Sen tekniikka toimii nyt standardina kaikelle Yhdistyneen kuningaskunnan jätevesihuollolle. Elokuuhun 2007 mennessä oli rakennettu neljä entsymaattista hydrolyysiä käyttävää laitosta, ja viisi uutta tilattu eri puolille Yhdistynyttä kuningaskuntaa. EU:n jäsenvaltioista kaksitoista on osoittanut kiinnostusta tällaisen puhdistuslaitoksen rakentamiseen, samoin 26 muuta maata eri puolilla maailmaa. Osasyynä on edullinen hinta: lietteen sijoittamisen hinta on halventunut vain 210 euroon tonnilta kuiva-ainetta, mikä on puolet kaatopaikoille sijoittamisen hinnasta. Menetelmä myös säästää viljelijöiltä noin 175 euroa hehtaarilta lannoitteissa.

Euroopan maanseurantaohjelma (GMES) saattaa tuottaa teollisuudelle noin 6,9 miljardia euroa vuodessa eli 0,2 prosenttia suhteessa EU:n vuotuiseen BKT:hen. Luonnon ja ihmisten aiheuttamat katastrofit Euroopassa, Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa sekä niihin liittyvät kasvavat turvallisuustarpeet ovat lisänneet entisestään kehittyneiden seurantajärjestelmien tarvetta. Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa koskevassa eurooppalaisessa hankkeessa kerätään päättäjien tarpeisiin keskeisiä tietoja esimerkiksi ympäristön pilaantumisesta, tulvista, pakolaisten liikkeistä, metsäpaloista tai maanjäristyksistä. GMES tarjoaa mahdollisuuksia palvelumarkkinoilla toimiville yrityksille, jotka saavat käyttää näitä tietoja ilmaiseksi. GMES:n vuosina 2006–2030 tuoma potentiaalinen hyöty on 0,2 prosenttia suhteessa EU:n vuotuiseen BKT:hen. Hyöty kaikista täysimääräisesti toiminnassa olevista GMES-palveluista olisi yhteensä 130 miljardia euroa (vuoden 2005 hintoina) tai noin 6,9 miljardia euroa vuodessa.

Kansalaisten turvallisuus

Koko EU:hun luodaan Euroopan laajuinen lain, oikeuksien ja oikeuden alue. Euroopan komission oikeuden alalla esittämillä ehdotuksilla pyritään saamaan aikaan sekä kansalaisille että yrityksille käytännön ratkaisuja kansainvälisiin ongelmiin. Kansalaiset voivat huolettomin mielin asua, matkustaa ja työskennellä toisessa jäsenvaltiossa ja luottaa oikeuksiensa suojeluun riippumatta siitä, missä päin Euroopan unionia he sattuvat olemaan. Yritykset voivat käyttää täysimääräisesti hyväkseen sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet. Ainoastaan 0,1 prosenttia EU:n talousarviosta käytetään oikeusasioihin, mutta useilla alan aloitteilla voidaan saada aikaan konkreettisia kustannussäästöjä ja edistää kasvua.

Tietosuoja

Teknologian nopea kehittyminen ja globalisaatio ovat muuttaneet maailmaa perin pohjin. Komission tavoitteena on laatia säännöt, joilla helpotetaan uuden ajan haasteiden kohtaamista. Jos Euroopassa sovelletaan vahvaa, johdonmukaista ja yhtenäistä tietosuojakehystä, tietosuojan ”sisämarkkinaulottuvuus” vahvistuu. Uusilla säännöillä vähennetään yritysten hallintotaakkaa (esimerkiksi ilmoituskustannusten arvioidaan olevan 80 miljoonaa euroa vuodessa) ja varmistetaan, että kaikilla yrityksillä, joiden hallussa on henkilötietoja ja jotka toimivat eri jäsenvaltioissa, on tasavertaiset toimintaedellytykset.

Kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi

Kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi tuo kuluttajille ja yrityksille konkreettista hyötyä. Nykysäännöt ovat hajanaiset ja estävät kansalaisia ja yrityksiä saamasta sisämarkkinoista täyttä hyötyä. Ehdotuksella lisätään kuluttajansuojaa, kun verkkokaupan piilotetut maksut ja kulut poistuvat. Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin sovelletaan yhtenäisiä perussääntöjä kaikkialla Euroopassa. Tämä hyödyttää yrityksiä, kun toimintaedellytykset yhdenmukaistuvat ja rajatylittävän kaupan toimenpidekustannukset vähenevät erityisesti verkkokaupassa. Vakiosopimusehdoilla EU:n laajuista toimintaa harjoittavat kauppiaat voisivat säästää sääntöjen noudattamisesta aiheutuvissa kustannuksissa jopa 97 prosenttia.

Romanien kotouttaminen

Euroopassa on 10–12 miljoonaa romania, jotka joutuvat edelleen syrjinnän kohteiksi ja joiden perusoikeudet saatetaan kiistää. Romanien sosiaalinen ja taloudellinen kotouttaminen on Euroopan yhteiskuntien edun mukaista, ja voi myös merkitä merkittäviä taloudellisia etuja. Romanien osuus työikäisistä kasvaa, ja romaniväestön keskimääräinen ikä on 25, kun yleisesti EU:ssa se on 40. Yksi viidestä työmarkkinalle tulijasta Bulgariassa ja Romaniassa on romani. Maailmanpankin tutkimuksen mukaan romanien täysimääräinen kotouttaminen voisi hyödyttää eräiden maiden talouksia noin 0,5 miljardia euroa vuodessa, kun tuottavuus paranisi, sosiaaliturvamenot pienenisivät ja verotulot lisääntyisivät. Tämän vuoksi Euroopan komissio kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansalliset romanien kotouttamisstrategiat.

Naiset työvoimamarkkinoilla

Vaikka naisten osuus EU:ssa on työvoimasta miltei puolet ja yliopistosta valmistuneista 60 prosenttia, naisia on talousasioista päättäjien joukossa, erityisesti huippuviroissa, edelleen liian vähän. Tätä hyödyntämätöntä osaamista olisi käytettävä taloudellisten ja yhteiskunnallisten päämäärien saavuttamiseen. Johtotehtävissä olevien naisten osuuden kasvu hyödyttäisi myös liiketoimintaa, sillä naiset tekevät noin 80 prosenttia kuluttajien ostopäätöksistä. Goldman-Sachsin arvion mukaan sukupuolten välisen eron poistaminen voisi nostaa euroalueen bruttokansantuotetta jopa 13 prosenttia.

Euroopan kansainvälisestä roolista vahvempi

On vaikea uskoa, että yksittäinen maa on tarpeeksi suuri tai merkittävä vaikuttamaan globalisaatioon tai puolustamaan eurooppalaisia etuja ja arvoja maailmassa. Maailma muuttuu nopeasti, ja nousevat taloudet kuten Kiina, Intia ja Brasilia vahvistavat vaikutustaan, joten Euroopan on pidettävä yhtä ja toimittava aktiivisena kumppanina. Jotta Eurooppa pystyisi käyttämään vaikutusmahdollisuutensa ja puolustamaan intressejään, sen on koottava voimavaransa ja toimittava yhtenä rintamana esimerkiksi soveltamalla yhteistä kauppapolitiikkaa, valmistelemalla ehdokasmaita tulevaan EU:n jäsenyyteen, investoimalla naapurialueisiin ja auttamalla heikossa asemassa olevia.

Kauppa

EU on maailman suurin kauppamahti. Sen kaupan arvo (tavaran ja palvelujen vienti ja tuonti sekä suorat ulkomaiset sijoitukset) on vuodessa noin 3,5 biljoonaa euroa (tieto vuodelta 2010). EU:n kauppapolitiikalla luodaan kasvua ja työpaikkoja Euroopan yrityksille helpottamalla Euroopan yritysten toimintaa maailmanlaajuisesti. Se yhdistää Euroopan globaalin kasvun päälähteisiin ja tärkeimmille alueille. Yli 36 miljoonaa työpaikkaa Euroopassa on suoraan riippuvaisia EU:n kaupasta muun maailman kanssa. EU:n kauppapolitiikan tavoitteena on lisätä taloutemme arvoa noin 150 miljardia euroa seuraavien viiden vuoden aikana. Kun kauppa lisääntyy, tavaravalikoima kasvaa ja kuluttajahinnat laskevat. Keskivertokuluttaja hyötyy tästä arviolta 600 euroa vuodessa.

Yhteinen EU:n tason kauppapolitiikka (tavara- ja palvelukauppa ja ulkomaiset sijoitukset) toimii, sillä 27 jäsenvaltiota muodostaa yhteiset sisämarkkinat, joilla on yhteinen ulkoraja. EU on siis ulkomaiden näkökulmasta yksi kokonaisuus. EU:ta edustaa oma kauppakomissaari niin Maailman kauppajärjestössä, jossa määritellään kansainväliset kauppasäännöt, kuin neuvotteluissa yksittäisten kauppakumppanienkin kanssa. Kauppakomissaari toimii ja neuvottelee suuret kauppasopimukset koko EU:n puolesta.

Nousevien talouksien merkitys maailmankaupassa kasvaa. Vuoteen 2015 mennessä 90 prosenttia maailman kasvusta sijoittuu Euroopan ulkopuolelle. Kolmannes siitä syntyy jo yksistään Kiinassa. Kehitysmaiden ja nousevan talouden maiden osuus suhteessa koko maailman BKT:hen on vuonna 2030 miltei 60 prosenttia, kun se nyt on alle 50 prosenttia. EU:n osuus maailmankaupasta, 17,5 prosenttia, on pysynyt tasaisena viime vuosikymmenen ajan nousevien talouksien osuuden lisääntymisestä huolimatta.

EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus tulee voimaan 1. heinäkuuta. Se on merkittävä virstanpylväs EU:n ja Etelä-Korean kauppasuhteiden kehittymisessä. Sopimus tuottaa voimaantulopäivänään EU:n vientiyrityksille 850 miljoonan euron säästöt. Kyseessä on EU:n kaikkien aikojen laajamittaisin ja ensimmäinen aasialaisen maan kanssa neuvoteltu vapaakauppasopimus. Sopimuksen odotetaan luovan EU:lle uutta tavara- ja palvelukauppaa 19,1 miljardin euron arvosta ja yli kaksinkertaistavan EU:n ja Etelä-Korean välisen kahdenvälisen kaupan seuraavien 20 vuoden aikana.

Laajentuminen ja naapuruuspolitiikka

EU:lla on hyvät mahdollisuudet tukea (mahdollisia) ehdokasmaita niiden valmistautuessa liittymiseen ja auttaa naapurimaiden talouksia mukautumaan EU:n sääntöihin ja normeihin. Tukemalla tiiviimpää integroitumista naapurimaiden kanssa EU voi saavuttaa tavoitteensa aloilla, jotka ovat keskeisiä sen oman vaurauden ja turvallisuuden sekä talouden elpymisen ja kestävän kasvun kannalta. Näitä aloja ovat esimerkiksi energia, verkkoinfrastruktuurit, ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen.

Laajentumispolitiikalla saadaan aikaan kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta konkreettisia tuloksia kaikkialla EU:ssa, niin vanhoissa kuin uusissakin jäsenvaltioissa. Laajentuminen hyödyttää kaikkia, niin nykyisiä kuin mahdollisia tuleviakin jäsenvaltioita.

Esimerkiksi Itävaltaan on syntynyt vuosien 2004 ja 2007 laajentumisen (yhteensä 12 maata) jälkeen noin 150 000 uutta työpaikkaa. Puolet Itävallan viennistä suuntautuu nyt näihin uusiin jäsenvaltioihin. Itävallan Keski- ja Itä-Eurooppaan tekemien suorien sijoitusten osuus on miltei 50 prosenttia Itävallan kaikista suorista sijoituksista ulkomaille.

Liittymisnäkymät rohkaisevat EU:n lähimpiä naapurimaita tekemään poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Hyötyä oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvistä uudistuksista, esimerkiksi oikeuslaitoksen uudistamisesta, sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta saavat kyseisten maiden lisäksi myös Euroopan unionin kansalaiset ja taloudelliset toimijat. Uudistukset vahvistavat rauhaa, vakautta ja demokratiaa Euroopassa ja säästävät EU:n varoja, jotka voitaisiin muutoin joutua käyttämään kriisien estämiseen, rajavalvonnan vahvistamiseen ja laittoman siirtolaisuuden torjuntaan.

Euroopan naapuruuspolitiikka luotiin vuonna 2004. Sen tarkoituksena on vahvistaa vaurautta, vakautta ja turvallisuutta niin EU:ssa kuin sen naapurimaissakin. Jotta kumppanuus vahvistuisi, EU harjoittaa kokemuksiensa perusteella ”klassista” ulkopolitiikkaa pidemmälle vietyjä toimia tukeakseen uudistuksia ja nykyaikaistamista. Naapuruuspolitiikan piiriin kuuluu monenlaisia kysymyksiä, esimerkiksi liikenne, energia, tutkimus ja muuttoliike.

Naapuruuspolitiikan investointiväline perustettiin tukemaan innovatiivisia rahoitusvälineitä naapurialueella. Se on monialainen väline, jonka kautta EU:n talousarviosta annettavalla rahoituksella ja sen vaikutuksesta annetuilla kansainvälisten rahoituslaitosten luotoilla tuetaan naapuruuspolitiikan tavoitteita ja alueellisia hankkeita (Välimeren unioni, itäinen kumppanuus, Mustanmeren synergia) Naapuruuspolitiikan investointiväline perustettiin toukokuussa 2008, ja siitä on sittemmin annettu rahoitusta miltei 308 miljoonaa euroa (245 miljoonaa euroa EU:n talousarviosta, 62,5 miljoonaa jäsenvaltioilta). Yhteensä 39 hankkeelle on annettu avustusta noin 277 miljoonaa euroa. Välineen vaikutuksesta Euroopan rahoituslaitokset ovat antaneet lainaa yli 5 miljardia euroa investointeihin, joiden kokonaiskustannukset ovat yli 10 miljardia euroa. Investointiväline on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi hankkia Euroopan naapuruuspolitiikan piirissä oleville maille (idässä ja etelässä) lisätukea, ja myös avunantajien koordinointi naapuruuspolitiikan alueella on helpottunut.

Ulkoiset toimet

Euroopan unioni on maailmanluokan taloudellinen ja poliittinen toimija, jolla on niin alueellisia kuin globaalejakin turvallisuusintressejä ja -vastuita. Se toimii aktiivisesti ihmisoikeuksien suojelun, ihmisarvoisen työnteon, muiden yleismaailmallisten arvojen ja kansainvälisten ympäristöä koskevien ja yhteiskunnallisten yleissopimusten hyväksi. EU toimii jatkuvasti aktiivisemmin konfliktien ehkäisyssä, kriisienhallinnassa ja rauhanrakentamisessa johtamiensa kriisinhallintaoperaatioiden kautta. EU on lisäksi sitoutunut tukemaan monenvälistä järjestelmää ja sen uudistusta. Ulkopolitiikka on siis EU:lle merkittävä toimintakenttä, jota on vahvistettu uudessa Lissabonin sopimuksen mukaisessa toimielinrakenteessa. EU:n kilpailuetu liittyy sen vahvaan edustukseen kaikkialla maailmassa, laajaan asiantuntemukseen, ylikansalliseen luonteeseen, rooliin koordinoijana sekä mittakaavaetuihin.

EU on tehnyt joukon kansainvälisiä sopimuksia kumppaneidensa ja organisaatioiden kanssa ympäri maailmaa, mihin ei yksittäinen valtio pystyisi. Näin kaikki jäsenvaltiot saavat vaikutusvaltaa miltei kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla. Kun kaikki 27 jäsenvaltiota toimivat yhteisten politiikkojen ja strategioiden puitteissa, EU:lla on tarvittava painoarvo vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin: köyhyyden poistamiseen, ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeen hallintaan ja vakauteen. EU on uskottava ja puolueeton toimija ihmisoikeuksien, vaalitarkkailun, hallinnon ja kriisienhallinnan aloilla. Se on neutraali kumppani antamaan humanitaarista apua. EU:lla on myös tasainen pitkän aikavälin sitoumus antaa kehitysapua, sekä kokemusta maailmassa eniten apua tarvitsevien väestöjen tukemisesta.

EU:n tuomaa lisäarvoa ulkoisten toimien alalla voidaan kuvata seuraavassa esitettävillä esimerkeillä. Useimmissa niistä tulee esiin EU:n kyky saada käyttöön kriittisiä taloudellisia ja poliittisia välineitä, joilla on merkittävä vaikutus. Jäsenvaltiot tuskin yltäisivät samaan vaikutukseen.

Demokratiaan siirtyminen

EU on mobilisoinut Pohjois-Afrikan kriisin puhkeamisen jälkeen merkittävästi poliittisia ja taloudellisia voimavaroja avuksi demokratiaan siirtymisessä. Tällainen prosessi edellyttää luonnollisesti huomattavasti varoja. Esimerkiksi Tunisiassa ja Egyptissä on tänä vuonna osoitettu 60 miljoonaa euroa Libyan kriisin humanitaaristen vaikutusten ratkaisemiseen. EU myös valmistautuu tukemaan Tunisian vaaleja ja mukauttaa jatkuvaa yhteistyötään maan kanssa siten, että se ottaa käyttöön 140 miljoonan euron lisämäärärahan vuosiksi 2011–2013. Myös muita välineitä on otettu käyttöön Tunisian kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi ja demokratiaan siirtymisen helpottamiseksi. Lisäksi EU keskustelee parhaillaan mahdollisesta naapuruuspolitiikkansa mukauttamisesta. EU:n ulkoisten toimien lisäarvo näkyy siinä, että se saa käyttöön nopeasti merkittävän määrän poliittisia ja taloudellisia voimavaroja, ja sillä on määriteltynä yhteinen toimintakehys.

Turvallisuus

Tilanne heikkenee nopeasti läntisessä Sahelissa, alueella, jolla turvallisuus ja kehitys liittyvät läheisesti toisiinsa. EU on ottanut käyttöön niin merkittäviä määrärahoja kuin poliittisia välineitäkin, jotta voitaisiin selvittää tämä tilanne, jolla on mahdollisesti katastrofaaliset seuraukset. EU:n nykyiset ja ohjelmasuunnitteluun kuuluvat noin 450 miljoonan euron sitoumukset kuuluvat strategisiin turvallisuus- ja kehitystavoitteisiin. Ne tulevat suurimmaksi osaksi Euroopan kehitysrahastosta, mutta myös vakausvälineestä. Sahelin turvallisuutta ja kehittämistä koskeva EU-strategia toimii perustana kattavammalle ja koordinoidummalle Euroopan sitoutumiselle ja taloudellisten ja poliittisten lisävälineiden käyttöönotolle.

Kriisit

EU ja jäsenvaltiot sopivat yhteisestä tuesta jälleenrakennukseen pian sen jälkeen, kun maanjäristys oli iskenyt Haitiin tammikuussa 2010. EU ja jäsenvaltiot esittelivät maaliskuussa 2010 avunantajien konferenssissa New Yorkissa yhteisen 1,234 miljardin euron suuruisen jälleenrakentamiseen tarkoitetun EU-rahoituksen, josta 522 miljoonaa euroa tulee EU:lta. Tällainen sitoumus on lisännyt EU:n näkyvyyttä ja merkitystä tärkeimpänä jälleenrakennusprosessin avunantajana. Jäsenvaltiot ja EU ovat myös laatineet ohjelmasuunnittelulla yhteisen strategian vuosiksi 2011–2013. Tavoitteena on koordinoidumpi ja tehokkaampi EU:n ja jäsenvaltioiden tuki.

Kehityspolitiikka

EU ja sen jäsenvaltiot antavat yli puolet maailman kehitysavusta (56 %). EU on sitoutunut saavuttamaan kehitysavun vuosituhattavoitteet ajoissa eli vuoden 2015 loppuun mennessä.

Taloudellisessa nykytilanteessa on järkevämpää kuin koskaan parantaa kehitysavun koordinointia, jotta sen vaikutus saadaan maksimoitua ja samalla vältetään päällekkäisyydet eikä hävitä rahaa. Hiljattain tehdyn tutkimuksen (The Benefits of a European Approach, HTSPE, 2009).mukaan jäsenvaltiot voivat säästää 36 miljardia euroa vuodessa toimimalla EU:n kautta.

EU:n kanssa työskentely on myös halvempaa. Hallintokulut, jotka vuoden 2009 tietojen perustella ovat arviolta 5,4 prosenttia, ovat alhaisemmat kuin pääasiallisten avunantajien kahdenvälisestä avusta maksamat hallintokulut keskimäärin. Sovellettavien hallintosääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että EU:n veronmaksajien rahat käytetään moitteettomasti ja varainkäyttöön sovelletaan valvottavissa olevia tiukkoja kriteereitä. Kyse on avoimuudesta ja hyvästä hallinnosta.

Lisäksi kehitysapu on investointi kaikkien eurooppalaisten puolesta. Kehitysyhteistyön ansiosta eräisiin tilanteisiin voidaan puuttua etukäteen. Investoimalla kehitysmaihin puutumme samalla esimerkiksi sellaisiin asioihin kuin muuttoliike, ilmastonmuutos, elintarviketurva, merirosvous ja seksuaalinen väkivalta. On usein paljon halvempaa eliminoida köyhyyden perimmäiset syyt kuin hoitaa oireita myöhemmässä vaiheessa.

Afrikan rauhanrahasto on hyvä esimerkki siitä, miten EU voi tehdä aloitteen asiassa ja ottaa jäsenvaltiot mukaan. Useimmat jäsenvaltiot eivät toimi itse tällä alalla, mutta EU:n kautta ne voivat kanavoida osuutensa yksinkertaisesti ja nopeasti. EU on osoittanut vuodesta 2004 yhteensä 740 miljoonaa euroa konfliktien estämiseen ja konfliktien jälkeisen vakauden aikaansaamiseen.

Elintarvikerahoitusväline on toinen hanke, jonka saattoi perustaa ainoastaan painoarvoltaan EU:n kaltainen toimija. Se perustettiin joulukuussa 2008 reaktiona ruuan hinnan jyrkkään nousuun kehitysmaissa. Vuosina 2009–2011 välineellä myönnettiin miljardi euroa lisärahoitusta 50 kohdemaassa toteutettuihin hankkeisiin ja ohjelmiin . Toistaiseksi sillä on autettu noin 50 miljoonaa ihmistä ja se on osoitus Euroopan kyvystä reagoida maailmanlaajuiseen elintarviketurvakriisiin yksittäisiä jäsenvaltioita laajemmassa mittakaavassa.

Euroopan unioni aloitti vuonna 2009 haavoittuville maille tarkoitetun FLEX-järjestelyn. Sillä on autettu 40–80 miljoonaa ihmistä kehitysmaissa, joita uhkaa absoluuttinen köyhyys maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi. Järjestelyn osana vuosina 2009 ja 2010 myönnetyistä 500 miljoonasta eurosta on maksettu 434 miljoonaa euroa. Kohteena on ollut 17 köyhintä Afrikan ja Karibian maata.

Humanitaarinen apu ja kriisinhallintatoimet

Euroopan unioni vastaa kriiseihin ja katastrofeihin humanitaarisella avulla ja pelastuspalvelualan avustustoimilla. EU:n toimia alalla hallinnoi komissio. Tehtävää haittaa humanitaaristen kriisien sekä luonnononnettomuuksien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yleistyminen, voimistuminen ja monimutkaistuminen eri puolilla maailmaa. Luonnononnettomuudet ovat viisinkertaistuneet maailmassa vuosina 1979–2010. Pelkästään vuonna 2010 eri puolilla maailmaa koettiin 950 katastrofia (joista viisi oli erittäin suuria), jotka vaikuttivat satoihin miljooniin ihmisiin. Myös Eurooppa on riskialtis. Tulvat, metsäpalot, maanjäristykset ja sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet. Vuonna 2010 humanitaaristen kriisien kustannusten arvioitiin olleen noin 100 miljardia euroa. Ongelma todennäköisesti pahenee tulevaisuudessa. On esitetty, että vuoteen 2015 mennessä ilmastoon liittyvistä katastrofeista kärsivien henkilöiden määrä kasvaa 375 miljoonalla vuodessa. Kun Euroopan unioni vastaa yhdessä näihin kasvaviin haasteisiin humanitaarisella tuen ja pelastuspalvelun kautta, toimet ja rahoitus ovat tehokkaampia ja paremmin kohdennettuja kuin jos jäsenvaltiot ponnistelisivat erikseen Euroopan ja ulkomaiden kriisien vaikutusten selvittämiseksi.

EU on suurin humanitaarisen avun antaja maailmassa. Sen osuus virallisesta humanitaarisesta avusta on noin 50 prosenttia. Maailman toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja on komissio. EU:n humanitaariseen apuun antamalla rahoituksella maksimoidaan muutoin hajanaisen avun arvo ja edistetään järkevää työnjakoa. Yksi esimerkki ovat nk. unohdetut kriisit – katastrofit tai konfliktit, jotka eivät näy otsikoissa, mutta joiden uhrit tarvitsevat kansainvälistä apua. Euroopan komission rooli oli keskeinen esimerkiksi kiinnitettäessä kansainvälistä huomiota Sahelin alueen (Burkina Faso, Tšad, Mali, Mauritania ja Niger) kriisiin. Alue kärsii kuivuudesta, poliittisesta epävakaudesta, korkeista ruuan hinnoista ja tautiepidemioista, jotka vaikeuttavat jo valmiiksi heikossa asemassa olevia yhteisöjä. Silti tilanne saa vain rajallista huomiota ulkomailla.

Jäsenvaltioilla ei ole useinkaan riittävästi kapasiteettia vastata tehokkaasti Haitin, Japanin tai Libyan kaltaisiin monimutkaisiin kriiseihin, tai tällaisen avun hinta on liian korkea. Euroopan unioni taas voi käyttää yhteisiä voimavarojaan ja tarjolla olevia kansallisia valmiuksia ja sillä on tarpeelliset resurssit, kokemus ja asiantuntemus vastata niihin tuloksellisesti ja kustannustehokkaasti. Eräänä esimerkkinä voidaan mainita EU:n tuki Japanille maaliskuussa 2011 koetun katastrofin jälkeen, kun siviilipalvelumekanismilla koordinoitiin tuen antaminen ja toimittaminen (huovista ja vedestä säteilymittareihin). Komissio täydensi tätä jäsenvaltioiden tukea evakuoiduille henkilöille annetulla humanitaarisella avulla. Toinen esimerkki on Libya: jo levottomuuksien ensimmäisen viikon aikana komissio selvitti, kuinka paljon kuljetuskalustoa tarvitaan 5 800 EU:n kansalaisen välittömään evakuointiin, helpotti kaluston hankintaa osallistui sen rahoitukseen. Operaatio suoritettiin jäsenvaltioiden käyttöön antamin lentokonein ja aluksin ja sen koordinoi Euroopan komissio, joka myös rahoitti sen osittain. Saman viikon aikana komissio lähetti humanitaarisen avun ryhmiä Egyptin ja Tunisian rajoille, joille tuhannet ihmiset olivat jääneet loukkuun yrittäessään paeta Libyan väkivaltaisuuksia. Komissio oli ensimmäinen kansainvälisen avun antaja, jolla oli jatkuvaa toimintaa Libyan rajojen sisäpuolella. Benghazissa toimivat EU:n humanitaarisen avun asiantuntijat koordinoivat kansainvälistä apua itäiseen Libyaan ennen kuin Yhdistyneet Kansakunnat tulivat paikalle 9. huhtikuuta.

Kustannustehokkuutta EU:n henkilöstöllä

Kustannustehokkuutta saadaan aikaan paitsi EU:n politiikkojen ja ohjelmien suunnittelulla ja toteutuksella, myös EU:n toimielinten palveluksessa työskentelevän koulutetun henkilöstön avulla. EU:n henkilöstö valmistelee ja valvoo EU:n lainsäädäntöä, koordinoi jäsenvaltioiden toimia, laatii yritysten sulautumia, kartelleja ja kilpailunvastaista toimintaa koskevia päätöksiä, varmistaa EU:n työskentelyn 23 kielellä ja hallinnoi rahoitusohjelmia. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä siitä, miten Euroopan komission henkilöstö edistää kustannustehokkuutta.

Talouden ja rahoituksen sekä sisämarkkinoiden pääosastojen henkilöstöllä on keskeinen rooli selvitettäessä pahinta talouskriisiä vuosikymmeniin ja erityisesti sen seurauksia euroalueeseen. Euroopan komissio on ollut eturivissä kehittämässä yhteistä ja kattavaa strategiaa. Se esitti esimerkiksi syyskuussa 2010 kuuden ehdotuksen paketin, joka muuttaa talouspolitiikan koordinointia ja valvontaa merkittävästi Euroopassa.

Sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston henkilöstö on laatinut uutta finanssivalvonnan rakennetta koskevat ehdotukset. Rakenteeseen kuuluvat uudet viranomaiset aloittivat toimintansa tänä vuonna. Uudet valvontaviranomaiset helpottavat ja koordinoivat kansallisten valvontaviranomaisten työtä. Tämän EU:n tason työn ansiosta valvonta tehostuu huomattavasti, sillä tilanne oli aiemmin hyvin hajanainen. Valvonnan parissa työskentelee noin 150 henkilöä vuonna 2011, ja neljän toimintavuoden aikana henkilöstömäärän suunnitellaan kaksinkertaistuvan. Nämä määrät ovat selvästi pienemmät kuin useimmilla kansallisilla viranomaisilla (esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa rahoitusvalvontaviranomaisen henkilöstömäärä on noin 3 300), mutta silti riittävät vaadittujen tehtävien suorittamiseen.

Sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto vastaa myös avoimia ja kilpailuun perustuvia julkisia hankintoja koskevien sääntöjen laatimisesta. Niiden ansiosta säästöjä on saatu noin 20 miljardia euroa. Tämä on selvästi enemmän kuin pelkällä sääntelykehyksestä aiheutuvat kustannukset, jotka ovat noin 5 miljardia euroa.

Verkkovierailut: Komission henkilöstön laatiman lainsäädännön ansiosta verkkovierailupuheluihin on asetettu hintakatto ja EU:n sisällä soitettujen puhelujen hinnat ovat laskeneet 73 prosenttia vuodesta 2005.

EU uudisti Erika- ja Prestige-öljytankkereiden onnettomuuksien jälkeen radikaalisti merionnettomuuksien ehkäisemisjärjestelmäänsä ja hyväksyi asiaa koskevia uusia sääntöjä ja normeja. Tässäkin tapauksessa juuri komission henkilöstö laati säädösehdotuksia, joilla pyritään estämään uusien öljykatastrofien synty.

Komission osittain rahoittama pk-yrityksille suunnattu Kiinan immateriaalioikeuksia koskeva tukipalvelu (China IPR SME Helpdesk) tarjoaa ilmaiseksi neuvoja, jotka liittyvät näiden yritysten Kiinassa voimassa oleviin tai Kiinaan liittyviin teollis- ja tekijänoikeuksiin.

Komission kilpailun pääosastossa pannaan täytäntöön Euroopan unionin kilpailupolitiikkaa, joka tuottaa Euroopan kuluttajille ja yrityksille miljardeja euroja suoraa ja välillistä hyötyä. Kilpailuasioilla on merkittävää rajatylittävää vaikutusta, ja ne on järkevämpi käsitellä Euroopan tasolla kuin kansallisesti. Komissio teki vuonna 2010 yhteensä 14 kilpailunrajoituksiin ja kartelleihin liittyvää päätöstä ja määräsi niistä 2 873 676 433 euroa sakkoja. Sakkoina saatavat varat pienentävät osuutta, joka jäsenvaltioiden on maksettava EU:n talousarvioon. Pelkästään komission tekemistä kartellipäätöksistä koitui kuluttajille vuonna 2010 hyötyä vähintään 7,2 miljardia euroa (ja mahdollisesti jopa 10,8 miljardia euroa). Komissio teki samana vuonna 274 sulautumia koskevaa päätöstä, joista 16:ssa edellytettiin osapuolten muuttavan suunnitelmiaan tavalla tai toisella. Komission tekemistä sulautumapäätöksistä koitui kuluttajalle vuonna 2010 hyötyä arviolta ainakin 4,2 miljardia euroa (ja mahdollisesti jopa 6,3 miljardia euroa). Sen jälkeen, kun sulautuma-asetus tuli voimaan vuonna 1989, Euroopan komissio on käsitellyt noin 4 500 tapausta. Varovaisen arvion mukaan sulautumaan liittyy keskimäärin neljä jäsenvaltiota, joten olemme välttäneet 20 vuodessa 18 000 kansallista tuomioistuinmenettelyä. Komissio teki vuonna 2010 myös 435 valtiontukipäätöstä, joista monet olivat olennainen osa EU:n vastausta finanssi- ja talouskriisiin.

Oikeusasioiden pääosaston henkilöstö edisti EU:n laajuista tuomioiden tunnustamista. Euroopan komissio ehdotti joulukuussa 2010, että täytäntöönpanomääräys eli eksekvatuuri poistettaisiin käytöstä. Kyseessä on monimutkainen ja kallis menettely yksityis- ja kauppaoikeudellisten tuomioiden tunnustamiseksi ja panemiseksi täytäntöön jäsenvaltioiden välillä. Komission ehdottamalla uudistuksella edistetään tuomioiden vapaata liikkuvuutta. Kun eksekvatuurimenettely poistetaan, kaikki jäsenvaltiot tunnustavat missä tahansa jäsenvaltiossa annetun minkä tahansa tuomion. Eksekvatuuri maksaa yritykselle tai yksityishenkilölle EU:ssa yksinkertaisessa oikeusasiassa keskimäärin noin 2 000 euroa, Bulgarian 1 100 eurosta Italian 3 800 euroon. Monimutkaisemmissa tapauksissa kustannukset voivat nousta 12 700 euroon. Menettelyyn liittyy myös tarpeettoman monia välivaihteita, jotka voivat kestää jopa 12 kuukautta. Lissabonin sopimuksen ansiosta kaikissa 27 jäsenvaltiossa annettuihin yksityis- ja kauppaoikeudellisiin tuomioihin suhtaudutaan täydellä luottamuksella.

Sisämarkkinoilla verosäännösten erot saattavat muodostaa esteen yritysten tehokkaalle toiminnalle. Neuvosto hyväksyi 13. heinäkuuta 2010 komission ehdotuksen perusteella direktiivin, jolla varmistetaan, että veroviranomaiset hyväksyvät toisessa jäsenvaltiossa toimitetun verkkolaskun. Tähän asti erot kansallisessa verkkolaskutuksessa ovat estäneet tämän. Komissio arvioi, että verkkolaskutuksen esteiden poistaminen alv-säännöistä voisi tuoda yrityksille vuosittain jopa 18 miljardin euron säästöt.

Kauppapolitiikan pääosaston henkilöstö neuvottelee niin monen- kuin kahdenvälisiäkin kauppasopimuksia, joiden kautta Euroopan yritykset saavat mahdollisuuksia päästä uusille markkinoille. Pääosaston kauppaneuvottelijat tekevät vuosittain noin 2000 matkaa avatakseen uusia markkinoita ja parantaakseen kauppaa koskevia liiketoiminnan sääntöjä. Sen henkilöstö on alle 750 henkilöä Brysselissä ja EU:n lähetystöissä eri puolilla maailmaa. Tämä on vähän, kun vertailukohtana ovat Yhdysvaltain, Kanadan tai Japanin vastaavat kauppapolitiikan osastot. EU:n yhteisen kauppapolitiikan myötä yksikään maa ei joudu käymään 27 eri kauppaneuvottelumaratonia eikä pitämään yllä 27 eri kauppaneuvottelijatiimiä, joiden on matkattava 27 eri pääkaupunkiin neuvotteluja varten. EU:n yhteisellä kauppapolitiikalla saadaan aikaan tuloksia ja se on kustannustehokas. Toinen komission kauppapolitiikan pääosaston henkilöstön päätehtävistä on varmistaa, että kauppakumppanimme pelaavat reilun pelin sääntöjen mukaan ja että EU:n ja Maailman kauppajärjestön sääntöjä noudatetaan, sekä viedä asiat tuomioistuinten käsiteltäviksi, jos näin ei tapahdu. Jos tavaran tuoja ei toimi EU:n markkinasääntöjen mukaan, sille voidaan myös asettaa lisätulleja. Kauppapolitiikan pääosasto tarjoaa monia palveluja EU:n yrityksille, jotta ne saavat EU:n yhteisestä kauppapolitiikasta parhaan mahdollisen hyödyn. EU:n vientiyrityksiä varten on esimerkiksi verkossa markkinoille pääsyä koskeva tietokanta ja kehitysmaille Export helpdesk -palvelu. EU:ssa ja eri puolilla maailmaa toimii markkinoillepääsyä käsitteleviä EU-tiimejä, joiden tehtävänä on poistaa EU:n yritysten kohtaamia epäoikeudenmukaisia kaupan esteitä.

Komissiossa on yli 100 humanitaarisen avun asiantuntijaa, jotka ovat alan silmät ja korvat Euroopassa. He arvioivat kriisi- ja katastrofitilanteissa humanitaarisen avun tarpeen ja välittömät prioriteetit – mikä olisi mahdotonta kullekin yksittäiselle jäsenvaltiolle. Asiantuntijat toimittavat komissiolle ja jäsenvaltioille säännöllisesti (esimerkiksi tilanneraportein) omakohtaista ja luotettavaa tietoa humanitaarisista tarpeista. He myös koordinoivat toimintaa paikalla humanitaarisen avun alan kumppaneiden kanssa estääkseen moninkertaisia tukia ja välttääkseen aukkoja. EU:n humanitaarisen avun asiantuntijat myös valvovat EU:n rahoittamien hankkeiden toteuttamista. He ovat näin tärkeä osa Euroopan komission tiukkaa tarkastusjärjestelmää.

1 :

Tässä jaksossa esitetyt tiedot ovat peräisin Euroopan sosiaalirahaston jälkiarvioinnista. Osa tiedoista perustuu lisäksi jäsenvaltioiden vuosittaisissa täytäntöönpanokertomuksissa ilmoittamiin vuotta 2009 koskeviin tietoihin.

2 :

Instytut Badan Strukturnalnych, Assessment of the benefits drawn by EU15 countries as a result of Cohesion Policy Implementation in Poland (2009).


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site