Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komission järjestämä kuuleminen elokuva-alan valtiontuesta – usein kysyttyä

European Commission - MEMO/11/428   20/06/2011

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

MEMO/11/428

Bryssel 20. kesäkuuta 2011

Komission järjestämä kuuleminen elokuva-alan valtiontuesta – usein kysyttyä

Mikä on tämänpäiväisen kuulemisen tavoite?

Kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin elokuva- ja audiovisuaalisen alan tukijärjestelmiin sovellettavien kriteerien on oltava EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia. Nykyisten asiaa koskevien kriteerien voimassaolon on määrä päättyä 31. joulukuuta 2012. Kyseiset kriteerit esitettiin ensimmäisen kerran komission elokuvatiedonannossa vuodelta 2001 (katso IP/01/1326), ja niiden voimassaoloa on jatkettu kolmesti, viimeksi vuonna 2009 (katsoIP/09/138 ).

Pidentäessään voimassaoloa vuonna 2009 komissio toi esiin eräitä suuntauksia, joita olisi pohdittava lisää valtiontukisääntöjen tarkastamisen yhteydessä. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa tukijärjestelmille määritetty tukien aluesidonnaisuus, tuki muulle toiminnalle kuin elokuva- ja televisiotuotannolle (esim. elokuvien jakelulle ja digitaaliselle esittämiselle) ja valtiontukien hyödyntäminen sijoitusten houkuttelemiseen suurilta, pääasiassa yhdysvaltalaisilta, elokuvatuotantoyhtiöiltä.

Tänään julkaistu keskusteluasiakirja on ensimmäinen vaihe valtiontukisääntöjen tarkistamisessa vuoden 2012 loppuun mennessä.

Mitkä olivat vuonna 2001 annetun komission elokuvatiedonannon vaikutukset?

EU:n valtiontukisäännöillä ylläpidetään EU:n sisämarkkinoita, joilla kaikkien EU-maiden yritykset voivat tasa-arvoisesti kilpailla ja käydä kauppaa. Jäsenvaltioita estetään suosimasta yrityksiä valikoivasti muista EU-valtiosta tulevien yritysten kustannuksella. Yleisesti ottaen EU:n lainsäädännössä valtioita tai valtioiden laitoksia kielletään antamasta tukea tietyille yrityksille tai tuotannonaloille.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) määrätään muutamasta poikkeuksesta tähän periaatteeseen. Esimerkiksi kulttuurin edistämiseksi myönnettävä tuki muodostaa tällaisen poikkeuksen. Tällainen tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi tietyin ehdoin, joista määrätään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja jotka esitetään vuonna 2001 annetussa elokuvatiedonannossa.

Millä ehdoin elokuva- ja audiovisuaalisiin tuotantoihin voidaan myöntää valtiontukea?

Kansallisissa järjestelmissä ei saa esiintyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, ja niissä on noudatettava sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden periaatetta. Toistaiseksi niiden on myös oltava seuraavien vuoden 2001 elokuvatiedonannossa esitettyjen erityiskriteerien mukaisia:

  • Tuen on hyödytettävä kulttuurituotteita, eikä se voi keskittyä tiettyihin elokuvantekotoimintoihin (kuten jälkituotantoon)

  • Tiettyjä aluesidonnaisuuteen liittyviä ylärajoja ja tuki-intensiteettiä koskevia vaatimuksia on noudatettava.

Miksi näistä kriteereistä järjestetään kuuleminen juuri nyt?

On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun komissio hyväksyi nämä kriteerit. Sekä tekniikka että kuluttajien käyttäytyminen ovat muuttuneet huomattavasti tänä aikana. Tänään julkaistussa keskusteluasiakirjassa tarkastellaan paitsi sitä, ovatko nämä tarkoituksenmukaisimmat kriteerit, myös sitä, pitäisikö elokuva-alan tukeen sisällyttää muitakin kuin puhtaasti tuotantoon liittyviä toimia.

Kyseenalaistaako komissio elokuvien ja audiovisuaalisten teosten tarpeen valtiontukeen?

Ei. Vuoden 2005 valtiontuen toimintasuunnitelmasta lähtien uusi valtiontukilainsäädäntö on rakentunut siten, että ensin määritellään tuen tavoite ja tämän jälkeen selitetään vaatimus siitä, että tuen on oltava välttämätöntä, oikein mitoitettua ja hyvin suunniteltua. Siksi yksi ensimmäisistä keskusteluasiakirjassa esitetyistä kysymyksistä koskeekin sitä, miksi rahoitamme elokuvaa. Kysymyksellä ei kyseenalaisteta elokuvan rahoittamista, vaan sen tarkoituksena on koota näkemyksiä siitä, mihin yhteiseen eurooppalaiseen tavoitteeseen elokuvan tukemisella olisi pyrittävä, ennen kuin yritämme määritellä valtiontukisääntöjä tälle tärkeälle alalle.

Vuonna 2009 komissio pani merkille, että tietyt jäsenvaltiot kilpailivat suurten elokuvatuotantojen houkuttelemisessa, ja tämä suuntaus on jatkunut. Juuri tuella kilpailemisen välttäminen on kuitenkin yksi tavoitteista, joihin SEUT-sopimuksen valtiontukia koskevilla määräyksillä pyritään.

Ainoat voittajat tässä kilpailussa ovat kuitenkin Yhdysvaltojen suuret elokuva-alan toimijat, ja suurin häviäjä Euroopan kansallinen elokuvatuotanto eri jäsenvaltioissa. Vuoden 2001 elokuvatiedonanto suunniteltiin kuitenkin Euroopan elokuvatukijärjestelmiä varten, ja sen ensisijaisena tavoitteena oli jäsenvaltioiden ja koko EU:n kulttuurin tukeminen. Komissio tutkii tätä ristiriitaa parhaillaan.

Eikö ajatus, että kaikkien elokuva-alan tukijärjestelmien olisi perustuttava yhteisiin EU:n tason kriteereihin, ole vastoin EU:n ajamaa kulttuurisen monimuotoisuuden periaatetta?

Keskusteluasiakirjassa ei esitetä, että kaikkien elokuva-alan tukijärjestelmien olisi perustuttava yhteisiin EU-kriteereihin. Pikemminkin siinä korostetaan, että on noudatettava toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan kaikki päätökset on tehtävä tarkoituksenmukaisimmalla mahdollisella tasolla.

SEUT-sopimuksen mukaan kaikkiin tällaisiin järjestelmiin kuitenkin sovelletaan samoja valtiontukisääntöjä. Tasapainoa on vaikea löytää, mutta komissio toivoo, että kuulemiseen saadut vastaukset auttavat sitä löytämään tarkoituksenmukaisimmat laajat ja yhteiset kriteerit.

Miksi elokuvarahoitus ylipäätään katsotaan valtiontueksi, jos suurinta osaa julkisesti rahoitetuista eurooppalaisista elokuvista ei näytetä kansallisten rajojen ulkopuolella, niillä on pieni markkinaosuus ja näin ollen ne eivät vaikuta tai vaikuttavat hyvin vähän jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun?

Kuten Cannesin elokuvamarkkinoiden ja muiden vastaavien kansainvälisten tapahtumien markkinahumusta voi päätellä, Euroopan elokuvaa myydään ulkomaille ja se kilpailee kansainvälisestä huomiosta. Ehdot, joiden perusteella julkinen rahoitus katsotaan valtiontueksi, täyttyvät, koska elokuvia tuetaan usein yli 200 000 eurolla ja ne saattavat vaikuttaa kauppaan tai vääristää kilpailua. Tämä koskee erityisesti suurten kansainvälisten elokuvatuotantojen julkista rahoitusta.

Lisäksi on syytä huomata, että saatavilla olevat tiedot elokuvien markkinaosuuksista ja niiden katsomisesta muualla kuin valmistusmaassa saadaan ainoastaan elokuvateattereiden kävijämäärien perusteella. Kuten keskusteluasiakirjassa todetaan, ihmiset eivät kuitenkaan katso elokuvia enää ainoastaan elokuvateattereissa. Dvd:t, maksulliset ja ilmaiset televisiokanavat, internet ja muut alustat yhdessä sisämarkkinoiden kanssa luovat tilanteen, joissa toisissa jäsenvaltiossa tehtyihin elokuviin on aiempaa helpompi päästä tutustumaan.

Keskusteluasiakirjassa käsitellään toisaalta elokuvia, joiden sisältö on kulttuuri-intensiivistä ja aidosti eurooppalaista (jopa kansallista), toisaalta kysymystä suurten elokuvatuotantojen houkuttelemisesta Eurooppaan. Eikö näin sekoiteta toisiinsa kahta hyvin erilaista aihetta, joihin tarvitaan eri lähestymistapoja ja ratkaisuja?

Keskusteluasiakirjassa kiinnitetään huomiota ainoastaan mahdollisiin ristiriitoihin jäsenvaltioiden valitsemien kahden eri lähestymistavan välillä. Komissio tarkastelee kuulemisen tuloksia ennen kuin se ehdottaa tarkoituksenmukaista tapaa arvioida näitä kahta rahoittamistapaa, joissa kummassakin on omat etunsa.

Johtaisiko elokuvatiedonannon soveltamisalan laajentaminen siihen, että elokuva- ja audiovisuaalisten tuotantojen julkinen rahoittaminen olisi vaikeampaa?

Ei. Komission on arvioitava kaiken sellaisen julkisen rahoituksen soveltuvuutta sisämarkkinoille, joka on SEUT-sopimuksen mukaista valtiontukea. Komission tiedonannolla tai suuntaviivoilla alalle saadaan enemmän oikeusvarmuutta ja helpotetaan elokuvatukijärjestelmien suunnittelua.

Vaikka nykyiset vuoden 2001 elokuvatiedonannossa esitetyt säännöt koskevat ainoastaan elokuvatuotannon tukea, komissio saa jäsenvaltioilta yhä enemmän ilmoituksia, joissa ehdotetaan tukea muunlaiseen toimintaan, kuten elokuvan levitykseen.

Tämä johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen jäsenvaltioissa ja luo ylimääräisen hallinnollisen taakan sekä jäsenvaltioille että komissiolle. Elokuvatiedonannon soveltaminen suurimpaan osaan elokuvatuesta vähentäisi sekä ilmoittamisesta johtuvaa hallinnollista taakkaa että aikaa, joka komissiolta kuluu tuen arvioimiseen.

Miksi komissio on aikeissa tarkistaa alueellista kriteeriä?

Tuotteiden, pääoman, ihmisten ja palveluiden vapaa liikkuvuus kuuluu Euroopan sisämarkkinoiden perusperiaatteisiin. Alueelliset ehdot, joiden perusteella elokuvantuottajien on käytettävä tietty osuus elokuvan koko talousarviosta (tai sille myönnetystä tuesta) tuen myöntäneessä jäsenvaltiossa, saattaa muodostaa esteen tälle vapaalle liikkuvuudelle. EU:n lainsäädännön periaatteiden mukaisesti tällaisen rajoituksen on oltava perusteltu ja oikeassa suhteessa Euroopan elokuvatuotannon erityisiin olosuhteisiin. Tämän takia komissio aikoo tarkistaa analyysiaan koskevia kriteerejä ottaen huomioon markkinoiden viimeaikaisen kehityksen ja kulttuurin edistämiseen liittyvät erityispiirteet.

Millä aikataululla komissio aikoo toteuttaa tarkistuksen?

Suuntaa-antava aikataulu on saatavilla julkisen kuulemisen verkkosivulla. Aikataulua päivitetään sitä mukaa, kun tarkistaminen etenee:

  • Lokakuu 2011: kuulemisen vastaukset julkaistaan

  • Joulukuu 2011 - helmikuu 2012: julkinen kuuleminen tiedonantoa koskevasta luonnoksesta

  • Huhtikuu 2012: kuulemisen vastaukset julkaistaan

  • Vuoden 2012 jälkipuolisko: uusi elokuvatiedonanto julkaistaan.

(Katso myös IP/11/757)


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website