Navigation path

Left navigation

Additional tools

EU etenee talouden ohjausjärjestelmässä aimo askelin

European Commission - MEMO/11/364   31/05/2011

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

MEMO/11/364

Bryssel 31. toukokuuta 2011

EU etenee talouden ohjausjärjestelmässä aimo askelin

EU ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet tärkeitä päätöksiä, joilla lujitetaan taloudellista ja talousarvioon liittyvää koordinaatiota koko EU:ssa ja erityisesti euroalueella. Tällä tavoin korjataan epätasapainoa, jota on esiintynyt Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) sisältämien kahden osan välillä. Päätöksillä varmistetaan, että jäsenvaltiot koordinoivat tiiviimmin talouspolitiikkojaan. Tällaisen koordinoinnin merkitys on käynyt ilmeiseksi kriisin aikana. Tämän ansiosta EU:n taloudet, jotka ovat riippuvaisia toisistaan, pääsevät paremmalle uralle kohti kasvua ja uusia työpaikkoja. Tämä on merkittävä edistysaskel.

Talouden uusi ohjausjärjestelmä perustuu kolmeen keskeiseen kriisin vuoksi toteutettuun toimeen:

1. EU:n yhteisen talouspoliittisen ohjelman lujittaminen EU:n harjoittamaa valvontaa tiivistämällä

  • EU:n talouden painopisteet on lyöty lukkoon: Eurooppa 2020 -strategia on EU:n yhteinen talouspoliittinen ohjelma. Siinä vahvistetaan selkeät EU:n ja kansallisen tason painopisteet ja tavoitteet kasvun vauhdittamiseksi Euroopassa kymmenen seuraavan vuoden aikana. Vuotuisessa kasvuselvityksessä vahvistetaan 18 seuraavan kuukauden ensisijaiset toimet, jotka muokataan kunkin jäsenvaltion tarpeisiin räätälöidyiksi kansallisiksi tavoitteiksi ja toimenpiteiksi. Euro plus -sopimuksessa esitetään lisähuomautuksia sopimukseen osallistuvien maiden osalta.

  • Talous- ja finanssipolitiikan valvontaa tiukennetaan EU:ssa:
    Komissio ehdottanut, että EU:lle tarjottaisiin uudet välineet torjua julkisen talouden kestämättömyyttä ja huomattavaa kilpailukyvyn epätasapainoa jäsenvaltioiden välillä. Järjestelmään sisällytetään seuraamuksia: jos euromaat eivät noudata sääntöjä, niille voidaan määrätä sakkoja. Euroopan parlamentin ja neuvoston odotetaan saavan paketin lopulliseen muotoonsa kesäkuussa 2011.

  • Talouden painopisteistä ja budjettipolitiikasta keskustellaan samaan aikaan vuosittain: EU-ohjausjakso on uusi koordinaatioväline, jolla seurataan sitoumuksia EU:n tasolla. Kunkin vuoden alkupuoliskolla keskustellaan samaan aikaan sekä EU:n talouspoliittisesta ohjelmasta komission tammikuussa esittämän vuotuisen kasvuselvityksen perusteella että jäsenvaltioiden painopisteistä, jotka ne ovat esittäneet kansallisissa ohjelmissaan keväällä. Maakohtaiset suositukset annetaan kesäkuussa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon seuraavan vuoden kansallisissa talousarvioissa ja talouspolitiikassa.

2. Euroalueen vakauden turvaaminen

EU reagoi vuonna 2010 valtionvelkakriisiin perustamalla väliaikaisia tukimekanismeja, jotka korvataan pysyvällä Euroopan vakausmekanismilla (EVM) vuonna 2013. Tukitoimenpiteillä autetaan turvaamaan rahoitusvakautta euroalueella. Niiden ehtona on julkisen talouden tiukka vakauttaminen ja uudistusohjelmat. Tukitoimenpiteet suunnitellaan läheisessä yhteistyössä IMF:n kanssa.

3. Finanssiala kuntoon

EU on ottanut käyttöön useita uusia sääntöjä ja perustanut uusia virastoja mahdollisten ongelmien havaitsemiseksi varhaisemmassa vaiheessa ja sen varmistamiseksi, että kaikkia finanssialan toimijoita säännellään ja valvotaan asianmukaisesti. Töitä jatketaan tältä osin. Parhaillaan esimerkiksi tehdään pankkien aiempaa järjestelmällisempiä ja tiukkoja stressitestejä. Terve finanssiala on olennaisen tärkeä, jotta yritysten ja kotitaloluksien luotonsaanti onnistuisi.

1. EU:n yhteisen talouspoliittisen ohjelman lujittaminen EU:n harjoittamaa valvontaa tiivistämällä

Yhteinen kehys on olennaisen tärkeä, jotta EU selviäisi taloudellisista haasteistaan ja palattaisiin vahvemmalle kasvu-uralle. Aiemmin jäsenvaltioiden väliltä puuttui talouden selkeä ohjausjärjestelmä, mikä johti epätasapainoon ja mahdollisuuksien hukkaamiseen ja teki EU:sta haavoittuvamman, kun kriisi alkoi. Sen varmistamiseksi, että nuo ajat ovat jääneet taakse, komissio ehdotti Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2010. Strategiassa yhdistyvät 1) yhteinen talouspoliittinen ohjelma ja 2) EU:n tiiviimpi valvontakehys, 3) joista pitäisi päättää ja joita pitäisi valvoa synkronoidusti.

1.1 Eurooppa 2020 -strategia, vuotuinen kasvuselvitys ja Euro plus -sopimus

Eurooppa 2020 -strategia*1 on EU:n yhteinen talouspoliittinen ohjelma. Se on suunnitelma kriisistä selviämiseksi sekä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun vauhdittamiseksi kymmenen seuraavan vuoden aikana. Ohjelmassa käsitellään niin kriisiin liittyviä lyhyen aikavälin haasteita kuin rakenneuudistusten tarvetta. Sillä edistetään kasvua lisääviä toimenpiteitä, joita tarvitaan auttamaan Eurooppaa toipumaan kriisistä ja saamaan sen talous kestämään paremmin talouden häiriöitä tulevaisuudessa.

Eurooppa 2020 -strategia perustuu yksinkertaiseen ja tehokkaaseen toteutusmekanismiin, joka koostuu tavoitteista, konkreettisista ensisijaisista toimista sekä seurannasta. Se sisältää seuraavat:

  • Viisi tavoitetta vuoteen 2020 saakka. Vuoteen 2020 saakka on vahvistettu viisi tavoitetta edistämään ponnisteluja seuraavilla EU:n tulevaisuuden kannalta kriittisillä aloilla: työllisyys, innovointi, ilmasto/energia, koulutus ja sosiaalinen osallisuus. Näistä tavoitteista on sovittu koko EU:n osalta, ja kukin jäsenvaltio on nyt muokannut ne kansallisiksi tavoitteiksi.

  • Työllisten osuuden 20–64-vuotiaista olisi oltava 75 prosenttia.

  • Tutkimukseen ja kehitykseen olisi investoitava 3 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen.

  • EU:n olisi vähennettävä hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia, lisättävä energiatehokkuuttaan 20 prosenttia ja kasvatettava uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta.

  • Koulunkäynnin keskeyttävien osuuden pitäisi jäädä alle 10 prosentin, ja nuoremmasta sukupolvesta vähintään 40 prosentilla pitäisi olla loppututkinto.

  • Köyhyysuhan alla elävien määrää olisi vähennettävä 20 miljoonalla.

  • Seitsemän lippulaiva-aloitetta. Jotta Eurooppa 2020 -strategian päämäärien saavuttamisessa edistyttäisiin, komissio on kehittänyt seitsemän lippulaiva-aloitetta. Nämä ovat ”Eurooppalainen digitaalistrategia2”, ”Innovaatiounioni3”, ”Nuoret liikkeellä4”, ”Resurssitehokas Eurooppa5”, ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka6”, ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma7” ja ”Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi8”. Hiljattain hyväksytty sisämarkkinoiden toimenpidepaketti9 on lisäesimerkki komission toimista Eurooppa 2020 -strategian tueksi.

  • Kymmenen konkreettista painopistettä vuodeksi 2011. Komissio esitteli tammikuussa 2011 tulevia toimia vuotuisessa kasvuselvityksessään*10. Se yksilöi pikaisempia toimia, jotka olisi toteutettava 18 seuraavan kuukauden aikana.

  • Kolme painopistettä, joilla varmistetaan makrotaloudellinen vakaus: 1. julkisen talouden saaminen kuntoon, 2. toimien toteuttaminen, jos vaihtotaseessa on suurta ali- tai ylijäämää, ja 3. rahoitusalan vakauden turvaaminen. Esimerkki: kaikki jäsenvaltiot toteuttavat vuonna 2011 julkisen talouden vakauttamissuunnitelmia, joissa asetetaan tiukat, mainitun vuoden aikana täytettävät alijäämätavoitteet ja joilla julkisen talouden alijäämä saadaan alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen tietyssä sovitussa aikataulussa.

  • Neljä painopistettä, joilla tehostetaan rakenneuudistuksia: 1. ihmisiä autetaan takaisin työelämään tai löytämään uusi työpaikka, kun työstä tehdään taloudellisesti kannattavampaa, 2. eläkejärjestelmiä uudistetaan pikaisesti, 3. varmistetaan, että työttömyyskorvauksilla tarjotaan kannustin työntekoon, ja 4. luodaan parempi tasapaino jouston ja turvan välille työmarkkinoilla. Tämä ei tarkoita sitä, että hylkäisimme yhteisen eurooppalaisen yhteiskuntamallimme. Se tarkoittaa, että työmarkkinoille saadaan takaisin ne, jotka ovat nykyisin jääneet niiden ulkopuolelle.

  • Kolme painopistettä, joilla aikaistetaan kasvua vauhdittavia toimenpiteitä: 1. raivataan pois sisämarkkinoita edelleen vaivaavat esteet, 2. lisätään investointeja energiaan, liikenteeseen ja tietotekniikkainfrastruktuuriin, osittain innovatiivisen rahoituksen avulla (mukaan lukien hankkeiden rahoittamiseen tarkoitetut EU:n joukkovelkakirjat) ja 3. lisätään energiansaannin kustannustehokkuutta. Kasvun vauhdittaminen myös helpottaa julkisen talouden vakauttamista ja tukee rakenneuudistuksia.

  • Euroalueen jäsenvaltiot ovat sopineet täydentävästä lisäuudistusohjelmasta, joka on nimeltään Euro plus -sopimus*. Sopimus on osoitus maiden tiiviimmästä keskinäisestä riippuvuudesta. Siihen on tullut mukaan myös kuusi euroalueen ulkopuolista maata: Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Tanska. Sopimuksessa keskitytään neljään alueeseen: kilpailukykyyn, työllisyyteen, julkisen talouden kestävyyteen ja rahoitusvakauden lujittamiseen.

  • Sopimus hyväksyttiin 24. ja 25. maaliskuussa pidetyssä kevään 2011 Eurooppa-neuvostossa. Kaikki 23 allekirjoittajamaata ovat sitoutuneet toteuttamaan sopimuksessa yksilöidyt uudistukset. Neljällä sopimuksen ulkopuolella olevalla jäsenvaltiolla on halutessaan mahdollisuus allekirjoittaa sopimus.

  • Sopimus on täysin linjassa talouden uuden ohjausjärjestelmän kanssa, ja siinä tehdyt sitoumukset on sisällytetty asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin*.

  • Yhdennetty toteutusmekanismi, jolla varmistetaan, että EU-sitoumukset todellakin toteutetaan kansallisia uudistuksia tekemällä. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet seuraaviin:

  • Vahvistamaan kansalliset tavoitteet, jotka on tarkoitus täyttää vuoteen 2020 mennessä, ja näin sitoutuneet edistämään EU:n yleisiä pyrkimyksiä. Tämä tapahtui vuonna 2010. Komissio seuraa asian edistymistä.

  • Yksilöimään kansallisessa uudistusohjelmassaan* sekä vakaus- tai lähentymisohjelmassaan* ne toimenpiteet, jotka ne aikovat maassaan toteuttaa noudattaakseen EU:n tasolla tehtyjä päätöksiä. Tämän olisi katettava niin vuotuinen kasvuselvitys kuin Euro plus -sopimukseen sisällytetyt keskeiset alueet. Kansalliset uudistusohjelmat ja vakaus- tai lähentymisohjelmat olisi lähetettävä komissiolle.

  • Siirtämään nämä toimenpiteet konkreettisiksi politiikkaan liittyviksi toimiksi kansallisissa talousarvoissaan ja lainsäädännössään, joista keskustellaan niiden parlamenteissa.

1.2. Talous- ja finanssipolitiikan tiukempi valvonta EU:ssa

Viime vuosina EU ei ole pystynyt saavuttamaan niitä tavoitteita, joita se on asettanut itselleen talous- ja finanssipolitiikassa. Osittain tämä johtuu siitä, ettei se ole soveltanut riittävän tiukkaa valvontamekanismia. Ongelman ratkaisemiseksi komissio esitteli 29. syyskuuta 2010 kuusi lainsäädäntöehdotusta (niin kutsuttu kuuden toimenpiteen paketti11). Euroopan parlamentin ja neuvoston odotetaan antavan paketille lopullisen hyväksyntänsä kesäkuussa 2011. Paketilla on kolme päätavoitetta:

- 1. tavoite: lujitetaan ennalta ehkäiseviä toimia tiukentamalla vakaus- ja kasvusopimusta

Jäsenvaltioiden on vältettävä liiallista julkisen talouden alijäämää (yli 3 % suhteessa BKT:hen) ja liiallista velkaa (yli 60 % suhteessa BKT:hen), jottei niiden julkisen talouden kestävyys vaarantuisi. Nämä säännöt on sisällytetty perussopimuksiin, ja ne esitetään yksityiskohtaisemmin vakaus- ja kasvusopimuksessa*.

Tähän tavoitteeseen päästään niin seuraamalla kansallisia talousarvioita kuin seuraamalla ja koordinoimalla talouspolitiikkaa (perussopimuksen 121 artiklan nojalla). Tätä varten kukin jäsenvaltio esittää vuosittain vakaus- tai lähentymisohjelman*, jossa yksilöidään, millaisia rakenneuudistuksia ja muita toimia julkisen talouden kestävyys edellyttää.

Uudessa ohjausjärjestelmässä on tehty seuraavat kolme keskeistä muutosta:

  • Enemmän avoimuutta: Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden julkisen talouden kehykset kaikilla hallintotasoilla (kansallinen, alueellinen ja paikallinen) heijastavat julkista taloutta koskevaa EU:n kehystä. Tämä merkitsee kaikkien osatekijöiden – kuten kansallisten julkisen sektorin tilinpitojärjestelmien, tilastojen sekä ennusteiden laatimismenettelyjen – saattamista EU:n vaatimuksia vastaaviksi, mikä lisää avoimuutta ja vertaispainetta.

  • Tiukemmat säännöt: Jos julkinen talous on jäsenvaltiossa kestämättömällä tasolla, jäsenvaltiolta vaaditaan merkittävää edistymistä kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta, jotta 3 prosentin alijäämäperuste täyttyisi. Menojen kasvu olisi kytkettävä BKT:n keskipitkän aikavälin kasvuun, jotta mahdolliset ylimääräiset tulot säästettäisiin eikä niillä kasvatettaisi menoja. Nopeampaa sopeutusuraa kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta odotetaan mailta, joissa velkasuhde on yli 60 prosenttia, mailta, joissa velan määrä kasvaa nopeasti, ja mailta, joissa on pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvia riskejä.

  • Parempi valvonta: Jos sovittuja periaatteita ei noudateta, komissio voi antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen, jopa jo ennalta ehkäisevässä vaiheessa. Jos sääntöjen noudattamatta jättäminen pitkittyy ja/tai on erityisen vakavaa, komissio laatii kyseiselle jäsenvaltiolle osoitetun suosituksen korjaavista toimista. Neuvosto hyväksyy suosituksen, jollei määräenemmistö jäsenvaltioista äänestä sitä vastaan (niin kutsuttu käänteinen määräenemmistöäänestys). Jos kyseessä on euroalueen jäsenvaltio, suositusta tuetaan valvontamekanismilla (joka perustuu perussopimuksen 136 artiklaan) määräämällä korollinen talletus, jonka suuruus on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tätä vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota on tiukennettu tätäkin enemmän Euro plus -sopimuksella. Euroalueen jäsenvaltiot (ja useat muut jäsenvaltiot) ovat sitoutuneet siirtämään vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetut EU:n finanssipoliittiset säännöt kansalliseen lainsäädäntöön parhaaksi katsomallaan erityisellä kansallisella oikeudellisella välineellä. Näiden välineiden olisi oltava riittävän voimakkaasti sitovia ja kestäviä (esimerkiksi perustuslaki tai puitelaki).

- 2. tavoite: lujitetaan korjaavia toimia tiukentamalla vakaus- ja kasvusopimusta

Jos jäsenvaltiot eivät noudata perussopimuksissa määrättyjä kynnysarvoja, käynnistetään liiallista alijäämää koskeva menettely*. Nykyinen finanssipoliittinen tilanne lähes kaikissa jäsenvaltioissa ja julkisen talouden velkaongelmat joissakin jäsenvaltioissa kuitenkin osoittavat, ettei nykyinen menettely ole ollut tarpeeksi tehokas. Komissio on ehdottanut vakaus- ja kasvusopimuksen tehostamista parantamalla valvontaa ja ottamalla käyttöön mahdollisuus määrätä jäsenvaltioille sakkoja (ks. edellä). Keskeiset kaksi muutosta ovat seuraavat:

  • Tiukemmat säännöt: velan vähenemistä käytetään vastedes perusteena julkisen talouden arvioinnissa. Jos jäsenvaltion velka ylittää 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, jäsenvaltion on supistettava määrää, jolla velka ylittää viitearvon, vähintään yhdellä kahdeskymmenesosalla vuosittain kolmen vuoden ajan. Jos jäsenvaltio ei tee näin, sen osalta käynnistetään liiallista alijäämää koskeva menettely. Kaikki merkitsevät tekijät olisi komission ehdotuksessa esitetyllä tavalla otettava huomioon arvioitaessa, supistuuko velka riittävää vauhtia.

  • Parempi valvonta: Jos euromaan osalta aloitetaan liiallista alijäämää koskeva menettely, siltä vaaditaan koroton talletus, jonka suuruus on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komissio laatii kyseiselle jäsenvaltiolle osoitetun suosituksen korjaavista toimista. Neuvosto hyväksyy suosituksen, jollei määräenemmistö jäsenvaltioista äänestä sitä vastaan (niin kutsuttu käänteinen määräenemmistöäänestys). Jos korjaavista toimista annettua ensimmäistä suositusta ei noudateta, koroton talletus (ks. jäljempänä) muutetaan sakoksi. Sakkoa korotetaan, jos suositukset jätetään toistamiseen noudattamatta.

- 3. tavoite: vähennetään makrotalouden ja kilpailukyvyn epätasapainoa.

Jäsenvaltiot ovat kymmenen viime vuoden aikana tehneet tosistaan poikkeavia taloudellisia valintoja, jotka ovat johtaneet eroihin kilpailukyvyssä ja huomattavaan makrotalouden epätasapainoon EU:ssa. Käyttöön otetaan uusi valvontamekanismi, jotta tällaiset ongelmat voitaisiin havaita ja ratkaista paljon aikaisemmin. Siihen sisällytetään seuraavat pääkohdat:

  • Selkeä varoitusjärjestelmä: tulostaulu, joka sisältää ulkoisia ja sisäisiä indikaattoreita (noin 10 kappaletta) ja jonka avulla havaitaan talouden eri osiin syntymässä oleva epätasapaino. Indikaattorit saattavat muuttua ajan mittaan. Kynnysarvot yksilöidään ja annetaan tiedoksi. Tällaisten indikaattoreiden arviointi ei ole mekaanista, vaan komissio tekee arvion perusteellisten tarkastelujen, vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien perusteella.

  • Tiukemmat säännöt: luodaan uusi liiallista epätasapainoa koskeva menettely*, joka perustuu perussopimuksen 121 artiklaan. Se on samantapainen kuin julkisen talouden liiallista alijäämää koskeva menettely. Jos komissio katsoo, että makrotaloudessa on epätasapainoa (tai sen riski), se ehdottaa, että neuvosto käynnistää liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn ja suosittaa, että asiaomainen jäsenvaltio hyväksyy (tai asiaomaiset jäsenvaltiot hyväksyvät) korjaavan suunnitelman, jossa esitetään selkeä, täytäntöönpanotoimenpiteet yksilöivä etenemissuunnitelma ja määräaika. Edistymistä arvioidaan säännöllisin väliajoin.

  • Parempi valvonta: Euromaiden osalta valvontamekanismeihin sisältyvät sakkojen (0,1 % suhteessa BKT:hen) lisäksi muut kuin rahalliset toimenpiteet, jos epätasapainoa ei korjata.

1.3. EU-ohjausjakso

Aiemmin EU:n toimielimet tarkastelivat talouspolitiikkaa keväällä ja julkisen talouden kehyksiä syksyllä. Jäsenvaltioiden EU:n tasolla antamia sitoumuksia tarkasteltiin vasta jälkikäteen. Periaatteessa taloudellisista tavoitteista päätettiin niin, ettei välttämättä tiedetty, kuinka paljon varoja saataisiin mobilisoitua.

Vastedes jäsenvaltiot ja komissio keskustelevat rakenneuudistuksista, kasvua lisäävistä toimenpiteistä ja julkisen talouden valvonnasta samaan aikaan. Näitä keskusteluja käydään EU:n tasolla joka vuosi tammikuusta kesäkuuhun (EU-ohjausjaksolla*12 viitataan kunkin vuoden alkupuoliskoon). Tällä tavoin EU:ssa varmistetaan johdonmukaisuus taloudellisten päätösten ja talousarviorajoitteiden välillä, mikä tehostaa päätöksentekoa ja parantaa tulosten saavuttamista kansallisella tasolla. Euro plus -sopimuksen osana annetut lisäsitoumukset sisällytetään myös täysimääräisesti tähän uuteen prosessiin.

Miten ohjausjakso toimii?

  • Tammikuu: komissio käynnistää ohjauksen. Komissio käynnistää kunkin jakson esittelemällä tammikuussa vuotuisen kasvuselvityksen*13, jossa se esittää selkeän arvioinnin EU:n taloustilanteesta ja ohjeistaa, mitä ensisijaisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla olisi vielä toteutettava. Selvitys kattaa kolme talouspolitiikan osa-aluetta: makrotalous- ja finanssipolitiikan, rakenneuudistukset ja kasvua lisäävät toimenpiteet.

  • Maaliskuu: Eurooppa-neuvoston antama poliittinen hyväksyntä. Kevään Eurooppa-neuvostossa keskustellaan talousuudistuksia ja finanssipolitiikkaa koskevista suunnitelmista, ja neuvosto antaa asiasta yhdet päätelmät. Valtioiden ja hallitusten päämiehet ottavat näin ollen vastuun tästä yhteisestä talouspoliittisesta ohjelmasta ja julkisen talouden valvontakehyksestä, ja kussakin maassa ryhdytään varsinaiseen toteutukseen.

  • Huhti-/toukokuu: kansallisten ohjelmien esittäminen Jäsenvaltiot esittävät komissiolle ja muille jäsenvaltioille kansalliset uudistusohjelmansa*. Lisäksi ne esittävät joko vakausohjelmansa (euromaat) tai lähentymisohjelmansa* (euroalueeseen kuulumattomat maat). Kansallisissa uudistusohjelmissa vahvistetaan jäsenvaltioiden suunnittelemat rakenneuudistukset ja toimenpiteet, joilla vauhditetaan kasvua ja luodaan uusia työpaikkoja sekä edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Ne sisältävät niin ikään Euro plus -sopimuksen allekirjoittaneiden maiden antamat lyhyen aikavälin sitoumukset. Vakaus- ja lähentymisohjelmissa vahvistetaan lisäksi tervettä ja kestävää julkista taloutta koskevat kansalliset suunnitelmat. Edellä mainittujen ohjelmien samanaikaisella valmistelulla varmistetaan prosessien virtaviivaistaminen ja vahvistetaan terveen julkisen talouden ja rakenneuudistusten aikaansaamaa positiivista kierrettä.

  • Kesäkuu: komission laatimat suositukset. Arvioituaan kansallisia ohjelmia asianmukaisesti komissio esittää kesäkuussa neuvostolle luonnokset maakohtaisiksi suosituksiksi ja tuo esille, miten kunkin jäsenvaltio on edistynyt ja mitä vielä jää uupumaan sovittujen toimien osalta. Näistä suosituksista keskustellaan kesäkuun Eurooppa-neuvostossa, minkä jälkeen neuvosto hyväksyy ne. Jäsenvaltiot ottavat neuvoston antaman ohjeistuksen huomioon, kun ne laativat seuraavan vuoden talousarvioitaan. Hallitukset lähettävät yhä talousarvioluonnokset kansallisille parlamenteille, joissa niistä keskustellaan vuoden jälkipuoliskolla, sillä kansallisilla parlamenteilla on edelleen täysi oikeus päättää talousarviosta. Uudella kehyksellä ei toisin sanoen rajoiteta millään tavalla kansallisten parlamenttien täysivaltaisuutta.

2. Euroalueen vakauden turvaaminen

Talouskriisi on lisännyt julkiseen talouteen kohdistuvaa painetta, sillä se on kasvattanut alijäämiä ja lisännyt julkista velkaa kaikissa jäsenvaltioissa. EU (maksutasemekanismin kautta), IMF ja Maailmanpankki ovat myöntäneet rahoitusapua kolmelle euroalueeseen kuulumattomalle jäsenvaltiolle sillä perusteella, että ne ovat suostuneet toteuttamaan julkisen talouden vakauttamista ja rakenneuudistuksia koskevia ohjelmia. Ensimmäisestä ohjelmasta sovittiin Unkarin kanssa. Sille myönnettiin apua 5,5 miljardia euroa lokakuun 2008 ja marraskuun 2010 väliseksi ajaksi. Toisena hyväksyttiin Latvian ohjelma tammikuussa 2009. Latvian apu oli enintään 7,5 miljardia euroa. Kolmas, toukokuussa 2009 hyväksytty ohjelma koski Romaniaa, ja sen yhteydessä myönnettiin apua 5 miljardia euroa. Romanian ja Latvian ohjelmien toteutus on vielä kesken.

Julkisen talouden velkakehityksestä on tullut vakava huolenaihe vuodesta 2010 lähtien, eivätkä jotkin euroalueen jäsenvaltiot enää saa markkinoilta kestävää jälleenrahoitusta valtionvelalle.

Jotta voitaisiin turvata euroalueen vakaus kokonaisuutenaan ja auttaa yksittäisiä jäsenvaltioita, joilla on rahoitusongelmia ja/tai joihin kohdistuu vakavia markkinapaineita, käyttöön on otettu väliaikaisia mekanismeja viimeisenä suojaverkkona. On myös päästy sopimukseen pysyvästä mekanismista, jonka on tarkoitus olla toiminnassa 1. heinäkuuta 2013 alkaen.

Rahoitusapua voidaan antaa euroalueen jäsenvaltioille, jotka sitä pyytävät. Apuun sovelletaan kuitenkin tiukkoja ehtoja. Ehdot näkyvät talouden sopeutusohjelmassa, josta komissio ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) yhdessä Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa neuvottelevat. Tällaisten mekanismien avulla EU:lla on valmius puolustaa euroa, jopa kaikkein huonoimmissa skenaarioissa. Mekanismit ovat selkeä osoitus euroalueen yhteisistä eduista ja solidaarisuudesta sekä kunkin jäsenvaltion yksittäisestä vastuusta muiden jäsenvaltioiden edessä.

- Kahdenvälisten lainojen mekanismi (Kreikka). Tilapäinen mekanismi luotiin 2. toukokuuta 2010, sillä Kreikkaan kohdistui välitön maksukyvyttömyyden uhka. Euroalueen jäsenvaltiot sopivat myöntävänsä Kreikalle yhdessä IMF:n kanssa 110 miljardia euroa rahoitusapua kahdenvälisinä lainoina, joihin sovelletaan erityistä korkokantaa, kolmeksi vuodeksi. Lainojen ehdoksi asetettiin tiukka julkisen talouden vakauttamisohjelma, ja niistä keskusteltiin komission, EKP:n ja IMF:n kanssa. Komissio seuraa edistymistä tekemällä neljännesvuosittain tarkastusmatkoja ja raportoimalla valtiovarainministeriöille.

Maaliskuun 11. päivänä 2011 tehtiin sopimus, jolla linjattiin Kreikalle jo myönnettyjen ja tulevaisuudessa myönnettävien lainaerien juoksuajat Irlannille myönnetyn lainan kanssa (keskimäärin seitsemän ja puoli vuotta). Samalla päätettiin alentaa Kreikalle jo myönnettyjen ja tulevaisuudessa myönnettävien lainaerien hinnoittelua 100 peruspisteellä.

- Väliaikaiset mekanismit, joiden arvo on enintään 500 miljardia euroa (vuodet 2010–2013). Koska paineet valtionvelkamarkkinoilla jatkuivat sitkeinä, euroalueen jäsenvaltiot ja komissio päättivät 10. toukokuuta 2010 perustaa kaksi väliaikaista rahoituksen suojamekanismia, joiden suuruus on enintään 500 miljardia euroa, muiden mahdollisesti rahoitustukea tarvitsevien euromaiden tueksi. Nämä ovat Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi* (ERVM), joka perustuu yhteisön talousarviosta myönnettäviin enintään 60 miljardin euron takauksiin, ja Euroopan rahoitusvakausväline* (ERVV), joka on hallitustenvälinen, enintään 440 miljardin euron takaukset euroalueen jäsenvaltioilta myöntävä elin. IMF päätti täydentää näitä mekanismeja euromaille mahdollisesti myönnettävällä enintään 250 miljardin euron rahoitustuella.

Marraskuussa 2010 Irlanti pyysi 85 miljardia euroa tukea näistä hiljattain perustetuista mekanismeista, sillä maan julkisen talouden rahoitusasema oli heikentynyt jyrkästi pankkialan poikkeuksellisten, taantuman vaikutusten ohella syntyneiden ongelmien vuoksi. Ohjelmasta neuvottelivat komissio, IMF ja EKP. Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Ruotsi päättivät täydentää tätä tukea kahdenvälisillä lainoilla14.

Maaliskuun 24. ja 25. päivänä pidetyssä Eurooppa-neuvostossa jatkettiin näiden väliaikaisten mekanismien keskeisten osatekijöiden kehittelyä. Tavoitteena oli ottaa huomioon Irlannin kokemukset ja pystyä vastaamaan mahdollisiin, ennen vuotta 2013 esitettäviin muihin pyyntöihin. ERVV:stä (ja sen myötä myös ERVM:stä) myönnettävien lainojen hinnoittelua on alennettu, jotta tuensaajamaiden velanhoitokyky otettaisiin paremmin huomioon, mutta pysyen samalla välineen rahoituskustannusten yläpuolella noudattaen IMF:n hinnoitteluperiaatteita. ERVV:n toiminta-alaa on myös joustavoitettu: väline voi poikkeuksellisesti toimia myös velanannon ensimarkkinoilla (esimerkiksi voidaan ostaa hiljattain liikkeeseen laskettuja valtion joukkovelkakirjoja) tiukasti ehdollisuuteen sidotun ohjelman puitteissa. ERVV:n sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan lisäksi täysimääräisesti käyttövalmiuteen, kuten komissio on suosittanut. ERVV:stä tehtyyn oikeudelliseen sopimukseen laaditaan muutokset, jotta kansalliset parlamentaariset menettelyt voidaan saattaa päätökseen viimeistään kesäkuussa 2011 noudattaen kansallisia valtiosäännön asettamia vaatimuksia täysimääräisesti.

Toukokuussa 2011 Portugalille myönnettiin rahoitusapua 78 miljardia euroa, jotta maa selviäisi rahoitusvaikeuksistaan. Kaksi kolmasosaa avusta tulee EU:sta: 26 miljardia euroa saadaan ERVV:stä ja 26 miljardia euroa ERVM:sta. Loput 26 miljardia euroa myöntää IMF. Tuki myönnetään kolmen vuoden aikana. Sen myöntäminen riippuu siitä, millaisiin tuloksiin päädytään, kun neljännesvuosittain arvioidaan, miten Portugali on toteuttanut sovittua ohjelmaa. Kyseinen ohjelma koostuu kunnianhimoisesta julkisen talouden vakauttamisesta, lukuisista uudistuksista, joilla lisätään kasvua ja kilpailukykyä, ja toimenpiteistä, joilla parannetaan rahoitusalan vakautta.

- Euroopan vakausmekanismi (EVM)* (1. heinäkuuta 2013 alkaen). Viime syksynä euroalueen jäsenvaltiot päättivät perustaa pysyvän, perussopimukseen pohjautuvan mekanismin, jotta saataisiin rakenteelliset keinot vastata mahdollisiin rahoitusapupyyntöihin vuoden 2013 jälkeen.

Euroopan vakausmekanismi15 (EVM) tarjoaa pysyvän kriisinratkaisukehyksen ja ottaa vastuulleen niin Euroopan rahoitusvakausvälineen kuin Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin tehtävät, jotka liittyvät ulkoisen rahoitusavun myöntämiseen euroalueen jäsenvaltioille 1. heinäkuuta 2013 alkaen. EVM:n rahoitusapua annetaan soveltaen tiukkaa ehdollisuutta makrotalouden sopeutusohjelman ja valtion velan kestävää tasoa koskevan huolellisen analyysin mukaisesti. Komissio toteuttaa analyysin yhdessä IMF:n ja yhteistyössä EKP:n kanssa. Tukea saavan jäsenvaltion edellytetään ottavan käyttöön asianmukainen yksityissektorin osallistumismuoto erityisolosuhteidensa mukaisesti ja noudattaen täysin IMF:n käytäntöjä. Euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot voivat päättää osallistua EVM:n toimiin tapauskohtaisesti (kuten nyt on tehty Irlannin osalta).

EVM:n ehdoista, mukaan lukien sen hallinnosta, pääoman rakenteesta ja jakautumisesta, sijainnista, välineistä ja IMF:n osallistumisesta, sovittiin euroalueen huippukokouksessa 11. maaliskuuta, ja asialle saatiin vahvistus 24. ja 25. maaliskuuta pidetyssä Eurooppa-neuvostossa. EVM:n tosiasiallinen lainanantokyky on 500 miljardia euroa (merkitty kokonaispääoma on 700 miljardia euroa, josta 80 miljardia euroa on maksettua pääomaa ja 620 miljardia euroa yhdistelmä sitoumuksen mukaista vaadittaessa maksettavaa pääomaa ja euroalueen jäsenvaltioilta saatavia takauksia).

Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta (136 artiklaa) muutetaan, jotta Euroopan vakausmekanismi voidaan perustaa. Komission ja Euroopan parlamentin suhtauduttua asiaan myönteisesti Eurooppa-neuvosto sopi tästä muutoksesta helmi- ja maaliskuussa 2011 tasoittaen tietä kansallisille ratifioinneille.

3. Finanssisala kuntoon

Sen jälkeen kun finanssikriisi puhkesi vuonna 2008, EU:n toimilla on pyritty täyttämään finanssialan sääntelyn aukot ja lujittamaan alan valvontaa. Tavoitteena on lisätä vakautta, avoimuutta ja luottamusta.

  • Tammikuussa 2011 päätettiin finanssivalvonnan uudesta tehokkaasta arkkitehtuurista perustamalla Euroopan järjestelmäriskikomitea, jotta varmistettaisiin makrotalouden riskien havaitseminen riittävän ajoissa. Euroopan järjestelmäriskikomiteaa täydennetään kolmella Euroopan valvontaviranomaisella, jotka ovat Euroopan pankkiviranomainen (EPV – Lontoo), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EVLEV – Frankfurt) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV – Pariisi)16.

  • Pankkien, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyhtiöiden pääomavaatimuksista annetaan tiukempia sääntöjä: pankkien ja sijoituspalveluyritysten osalta muutetaan neljännen kerran vakavaraisuusdirektiiviä ja vakuutusyhtiöiden osalta tulee voimaan Solvenssi II -direktiivi (vuonna 2013). Tarkoituksena on nykyisten ja uusien sääntöjen avulla kohentaa riskinhallintaa rahoituslaitoksissa. Säännöillä hallitaan palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja bonuksia rahoituslaitoksissa ja vähennetään kannustimia ottaa lyhyen aikavälin riskejä. Tarkoituksena on soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kaikkia finanssialan toimijoita, markkinoita ja tuotteita säännellään asianmukaisesti ja valvotaan tehokkaasti17. Toimia on jo toteutettu kehyksen luomiseksi hedge-rahastoille ja yksityiselle oman pääoman ehtoiselle rahoitukselle ja joitakin sääntöjä on laadittu luottoluokituslaitoksia varten. Lisätoimet ovat kuitenkin tarpeen. Muista aloitteista joko jo parhaillaan keskustellaan tai niitä on tarkoitus esittää lähitulevaisuudessa18. Ne liittyvät muun muassa johdannaisiin, lyhyeksi myyntiin, finanssimarkkinoihin ja markkinoiden väärinkäyttöön. Komissio on sitoutunut antamaan kaikki tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset G20-sitoumusten toteuttamiseksi ennen kesän 2011 loppua. Näitä sitoumuksia annettiin Lontoossa, Pittsburghissa ja Washingtonissa.

  • Lisäksi on tärkeää päästä eroon nykyisestä moraalikadosta. Moraalikadolla tarkoitetaan sitä, että pankit sokeasti luottavat siihen, että hallitukset pelastavat ne, jos ne joutuvat vakaviin vaikeuksiin. Tämän vuoksi komissio ehdottaa lähikuukausina kattavaa kehystä, jolla voitaisiin ratkaista vaikeuksiin joutuneiden pankkien ongelmat. Näin varmistettaisiin, että pankit voivat mennä konkurssiin hallitulla tavalla ja ettei veronmaksajien tarvitse pelastaa niitä vaikeuksista.

Samaan aikaan jatketaan toimia pankkialan elinkelpoisuuden varmistamiseksi ja kriisistä selviämiseksi.

  • Pankkien stressitestit ovat yksi EU:n tasolla käytetyistä valvontavälineistä, joilla pyritään havaitsemaan mahdollisia heikkouksia ja estämään konkursseja ja järjestelmän toimintahäiriöitä. Tarkemmin sanottuna testeillä arvioidaan EU:n pankkialan yleistä häiriönsietokykyä ja yksittäisten pankkien vakavaraisuutta hypoteettisissa epäsuotuissa tilanteissa. Työtä johtaa EPV. Muut intressitahot ovat EKP, komissio sekä kansalliset valvojat, jotka vastaavat testien tekemisestä kansallisella tasolla.

  • Stressitestejä on järjestetty kaksi kierrosta vuodesta 2008 alkaen. EPV aloitti uuden stressitestikierroksen laajalla otoksella EU:n pankkeja maaliskuussa. Tarkoituksena on tehdä tiukka vertaisarviointi ja laadunvalvonta. Tulokset julkaistaan kesäkuun 2011 puolivälissä. Pankkien vastuiden suhteen on varmistettava täysi avoimuus. Jos stressitestissä pankki havaitaan haavoittuvaksi ja sen todetaan kärsivän mahdollisesta pääoman puutteesta, siltä edellytetään asianmukaisia toimia. Ennen uusien stressitestitulosten julkistamista jäsenvaltiot julkistavat haavoittuvien laitosten uudelleenjärjestelyjä varten erityiset korjaavia toimia koskevat suunnitelmat. Näihin suunnitelmiin sisältyy mahdollisia markkinaperusteisia ratkaisuja, kuten suora rahoitus markkinoilta tai omaisuuserien myynti, mutta tarvittaessa myös EU:n valtiontukisääntöjen mukainen vakaa kehys yksittäisten laitosten pääomapohjan vahvistamiseksi ja pankkien rakenneuudistusten nopeuttamiseksi. EPV kehittää stressiskenaariot läheisessä yhteistyössä EKP:n, Euroopan järjestelmäriskikomitean ja komission kanssa. Stressiskenaariot ovat tiukkoja, ja niissä otetaan huomioon markkinoiden huoli testien tiukkuudesta ja laajuudesta. Kun kyseessä ovat valtion riskit, häiriöitä sovelletaan pankkien kaupankäyntivarastoon kuuluviin vastuisiin.

  • EPV tarkastelee erikseen pankkien rahoitusrakenteita ja omaisuuseräsalkkujen likviditeettiä.

SANASTO: TALOUDEN OHJAUSJÄRJESTELMÄÄN LIITTYVIÄ KESKEISIÄ TERMEJÄ

Vuotuinen kasvuselvitys – Komissio antaa vuotuisen kasvuselvityksen kunkin vuoden alussa. Siinä vahvistetaan EU:n painopisteet kasvun lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi seuraavien 12 kuukauden aikana. Kevään Eurooppa-neuvosto antaa kasvuselvityksen perusteella ohjausta, joka otetaan huomioon, kun selvitys muokataan kansallisiksi suunnitelmiksi huhti-/toukokuuhun mennessä. EU-ohjausjakso käynnistyy, kun vuotuinen kasvuselvitys esitetään.

Euro plus -sopimus – Tällä tarkoitetaan vuotuista kasvuselvitystä täydentävää ohjelmaa. Siinä esitetään lisäuudistukset, joihin euroalueen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ja joihin muut jäsenvaltiot voivat halutessaan yhtyä (Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Tanska ovatkin jo tehneet niin). Sopimus hyväksyttiin maaliskuussa 2011. Siinä keskitytään kilpailukykyyn, työllisyyteen, julkisen talouden kestävyyteen ja rahoitusvakauden lujittamiseen.

Eurooppa 2020 -strategia – Tämä on EU:n yhteinen talouspoliittinen ohjelma. Se on kymmenvuotinen uudistusstrategia, jolla vauhditetaan kasvua ja työpaikkojen luomista samalla kun edistetään sosiaalista osallisuutta ja torjutaan ilmastonmuutosta. Strategiasta sovittiin maaliskuussa 2010. Siinä esitetään viisi kasvuvipua ja viisi tavoitetta, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä työllisyyden, tutkimuksen ja innovoinnin, energian, koulutuksen sekä köyhyyden vähentämisen saroilla.

Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) – Toukokuussa 2010 perustettu ERVV on hallitustenvälinen elin, joka voi lainata jopa 440 miljardia euroa euromaille, jotka tarvitsevat rahoitustukea. Euroalueen jäsenvaltiot antavat lainojen vaatimat takaukset itse. ERVV korvataan 1. heinäkuuta 2013 alkaen EVM:lla.

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) – Myös tämä mekanismi perustettiin toukokuussa 2010. ERVM:sta voidaan myöntää lainoja jopa 60 miljardia euroa euroalueen jäsenvaltioille, jotka tarvitsevat rahoitustukea. ERVM:n takaukset tulevat yhteisön talousarviosta, vaikkei niitä tosiasiallisesti maksetakaan itse talousarviosta. ERVM korvataan 1. heinäkuuta 2013 alkaen EVM:lla.

Euroopan vakausmekanismi (EVM) – EU:n pysyvä kriisinratkaisumekanismi tulee toimintaan 1. heinäkuuta 2013. Sillä korvataan ERVV ja ERVM. Tällä välineellä voidaan myöntää rahoitusapua euroalueen jäsenvaltioille, jotka apua tarvitsevat. Apuun sovelletaan tiukkoja ehtoja, ja se on sidoksissa makrotalouden sopeutusohjelmaan. EVM:n ehdoista sovittiin maaliskuun 2011 Eurooppa-neuvostossa. EVM:n tosiasiallinen lainanantokyky on 500 miljardia euroa. Jotta EVM voidaan perustaa, on sovittu muutoksesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklaan.

EU-ohjausjakso – Tällainen ohjausjakso on käytössä vuodesta 2011 lähtien. Kunkin vuoden alkupuoliskolla EU:n toimielinten ja 27 jäsenvaltion välillä eletään tiivistä politiikan koordinointivaihetta, jonka kohteena on niin talouspoliittinen ohjelma kuin julkisen talouden valvonta. Tämä on keskeinen osa parannettua talouden ohjausjärjestelmää. Ohjausjakso käynnistyy tammikuussa, kun komissio esittää vuotuisen kasvuselvityksen. Kasvuselvityksessä vahvistetaan EU:n painopisteet talousuudistusten ja julkisen talouden vakauttamisen suhteen. Tämän jälkeen näistä painopisteistä keskustellaan ja ne hyväksytään maaliskuun Eurooppa-neuvostossa. Huhtikuussa jäsenvaltiot esittävät komissiolle ja muille jäsenvaltioille kansallisen uudistusohjelmansa sekä joko vakaus- tai lähentymisohjelmansa. Sen jälkeen komissio antaa näitä ohjelmia koskevat suositukset, jotka hyväksytään ensin kesäkuun Eurooppa-neuvostossa ja jotka neuvosto sitten virallisesti hyväksyy heinäkuussa. Jäsenvaltiot ottavat tämän ohjeistuksen huomioon laatiessaan talousarvioitaan, joista keskustellaan tavalliseen tapaan kansallisissa parlamenteissa vuoden jälkipuoliskolla. Prosessissa otetaan näin ollen eurooppalainen ulottuvuus huomioon ensimmäistä kertaa.

Liiallista alijäämää koskeva menettely – Jäsenvaltioiden on vältettävä liiallista julkisen talouden alijäämää (yli 3 % suhteessa BKT:hen) ja liiallista velkaa (yli 60 % suhteessa BKT:hen). Komissio on ehdottanut liiallista alijäämää koskevan nykyisen menettelyn tiukentamista. Nykyisen menettelyn tavoitteena on estää hallituksia ylittämästä edellä mainittuja kynnysarvoja. Jos jäsenvaltio ei noudata kynnysarvoja, neuvosto päättää komission antamasta suosituksesta käynnistää liiallista alijäämää koskevan menettelyn. Jos euromaan osalta aloitetaan liiallista alijäämää koskeva menettely, siltä vaaditaan koroton talletus, jonka suuruus on 0,2 prosenttia suhteessa maan BKT:hen. Lisäksi maan on toteuttava neuvoston suosittamat korjaavat toimet. Jos maa ei noudata suositusta, talletus muutetaan sakoksi.

Liiallista epätasapainoa koskeva menettely – Keskeisenä tekijänä talouden uudessa EU-ohjausjärjestelmässä on se, että korostetaan makrotalouden ja kilpailukyvyn epätasapainon havaitsemista ja korjaamista, erityisesti euroalueella. Komissio käyttää apunaan kymmenen indikaattoria sisältävää tulostaulua havaitakseen talouden eri osiin syntymässä olevan epätasapainon. Komission antamasta suosituksesta neuvosto voi käynnistää liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn sellaisen jäsenvaltion osalta, jossa epätasapainoa esiintyy tai on vaarassa esiintyä. Jos euromaa ei korjaa epätasapainoa sovitun etenemissuunnitelman mukaisesti tietyssä määräajassa, sille voidaan määrätä sakko, jonka suuruus on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen.

Kansallinen uudistusohjelma – Kaikki jäsenvaltiot esittävät huhti-/toukokuussa komissiolle kansallisen uudistusohjelman maaliskuun Eurooppa-neuvoston jälkeen. Ohjelmassa esitetään talousuudistukset ja kasvua lisäävät toimenpiteet, jotka on tarkoitus toteuttaa tulevasta vuodesta lähtien, jotta jäsenvaltio edistyisi Eurooppa 2020 -strategian osana sovituissa tavoitteissaan. Jäsenvaltiot esittävät kansallisen uudistusohjelmansa samaan aikaan kun vakaus- tai lähentymisohjelmansa (jossa keskitytään julkisen talouden vakauttamiseen). Komission antamat maakohtaiset suositukset pohjautuvat molempiin ohjelmiin.

Vakaus- tai lähentymisohjelmat – Maaliskuun Eurooppa-neuvoston jälkeisinä viikkoina jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tervettä julkista taloutta ja julkisen talouden kestävyyttä koskevat suunnitelmansa. Euromaiden ohjelmia kutsutaan vakausohjelmiksi. Muiden jäsenvaltioiden ohjelmia kutsutaan lähentymisohjelmiksi. Komissio arvioi näitä ohjelmia samalla, kun se arvioi jäsenvaltioiden uudistusohjelmia huhti-/toukokuussa. Komission suositukset hyväksytään ensin kesäkuun Eurooppa-neuvostossa ja pian sen jälkeen neuvosto vielä hyväksyy ne virallisesti.

Vakaus- ja kasvusopimus – Tällä tarkoitetaan kehystä, jonka avulla EU varmistaa kaikkien 27 jäsenvaltion ja erityisesti euroalueen julkisen talouden kestävyyden. Talouden EU-ohjausjärjestelmää on tarkoitus uudistaa. Uudistuksista sovitaan virallisesti kesäkuussa 2011, ja niiden ansiosta vakaus- ja kasvusopimuksesta tulee selkeämpi, vahvempi ja tehokkaampi niin ennalta ehkäisevässä kuin korjaavassa vaiheessa. Julkinen velka ja julkisen talouden alijäämä asetetaan ensimmäisen kerran yhtäläiseen asemaan arviointiperusteina. Jäsenvaltioilta edellytetään huomattavaa edistymistä kohti keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitteita, ja menojen kasvu on pidettävä linjassa BKT:n kasvun kanssa. Komissio suosittaa sakkoja, joiden suuruus on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, jos euromaa ei toteuta näiden tavoitteiden saavuttamisen vaatimia korjaavia toimia sovitussa aikataulussa. Sakot asetetaan, jollei määräenemmistö jäsenvaltioista äänestä niitä vastaan.

1 :

* Kaikki *:llä merkityt kohdat selitetään tämän asiakirjan liitteenä olevassa sanastossa.

Ks. IP/10/225.

2 :

Ks. IP/10/581, MEMO/10/199 ja MEMO/10/200.

3 :

Ks. IP/10/1288 ja MEMO/10/473 .

4 :

Ks. IP/10/1124 ja MEMO/10/408 .

5 :

Ks. IP/11/63 ja MEMO/11/43 .

6 :

Ks. IP/10/1434, MEMO/10/532 ja MEMO/10/533.

7 :

Ks. IP/10/1541 ja MEMO/10/602 .

8 :

Ks. IP/10/1729 ja MEMO/10/687 .

9 :

Ks. IP/10/1390 , IP/11/469 ja MEMO/11/239 .

10 :

Ks. IP/11/22 ja MEMO/11/11 .

11 :

Ks. IP/10/1199 , MEMO/10/455 , MEMO/10/454 ja MEMO/10/456 .

12 :

Ks. IP/11/22 ja MEMO/11/14 .

13 :

Ks. MEMO/11/11 .

14 :

Ks. IP/10/1768 .

15 :

Ks. MEMO/10/636 .

16 :

Ks. MEMO/10/434 .

17 :

Ks. IP/10/1353 , MEMO/10/506 ja MEMO/10/660 .

18 :

Ks. MEMO/11/6 .


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website