Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

MEMO/11/238

Bryssel 13. huhtikuuta 2011

Energiaverodirektiivin tarkistus – Kysymyksiä ja vastauksia

Mikä energiaverodirektiivi on?

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on jo energiaveroja, jotka on jossain määrin yhdenmukaistettu EU:n tasolla. Nykyinen energiaverodirektiivi hyväksyttiin vuonna 2003. Sillä pyrittiin ensisijaisesti välttämään energia-alan kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla. Siinä vahvistetaan yhteiset säännöt sille, mitä olisi verotettava ja milloin ja minkälaiset vapautukset ovat sallittuja. Lämmitykseen, sähköntuotantoon ja polttoaineina käytettäville tuotteille säädetään vähimmäisverotasot, jotka perustuvat pääasiassa käytetyn energian määrään. Jäsenvaltiot voivat vapaasti vahvistaa nämä vähimmäistasot ylittäviä kansallisia verotasoja.

Miksi komissio haluaa tarkistaa sääntöjä?

Nykyinen energiaverodirektiivi ei enää ole ajantasainen, sillä siinä ei oteta huomioon EU:n tiukennettuja tavoitteita energian ja ilmastonmuutoksen aloilla. Sitä on myös tarkistettava joidenkin sisämarkkinoilla esiin tulleiden ongelmien vuoksi. Lisäksi sen ja suurimman kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupassa käytettävän kansainvälisen järjestelmän eli EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalat eivät ole yhteneväiset.

Nykyiset energiatuotteiden vähimmäisverotasot perustuvat lähinnä määrään (euroa/1 000 litraa), ja ne on vahvistettu jäsenvaltioiden historiallisten tasojen perusteella. Tästä syystä kilpailu eri energialähteiden välillä ei ole reilua ja tietyntyyppiset polttoaineet saavat perusteetonta etua verotuksessa toisiin nähden. Nykyisten vähimmäistasojen mukaan esimerkiksi vähiten verotettu polttoaine on kivihiili ja eniten verotettu etanoli. Nykyinen energiaverodirektiivi syrjii erityisesti uusiutuvaa energiaa, koska sitä verotetaan yhtä paljon kuin muita energialähteitä, jotka uusiutuvalla energialla on määrä korvata (esimerkiksi biodieselin vero on sama kuin dieselin jne.). Koska verotaso perustuu määrään eikä energiasisältöön, uusiutuvan energian kaltaisiin vähäisemmän energiasisällön tuotteisiin kohdistuu suurempi verorasitus kuin niiden kanssa kilpaileviin polttoaineisiin. Tähän epäkohtaan puututaan komission tarkistetussa direktiivissä, jossa energiavero perustuu energiasisältöön.

Ilmastonmuutosnäkökulmasta taasen nykyisessä energiaverodirektiivissä ei oteta lainkaan huomioon hiilidioksidipäästöjen vähentämistarvetta. Itse asiassa, kuten edellä jo kerrottiin, joidenkin fossiilisten polttoaineiden verokohtelu on suotuisampaa kuin niiden puhtaampien kilpailijoiden. EU:n asettaman kehyksen avulla jäsenvaltiot voisivat hiilidioksidiveroa soveltamalla saavuttaa taakanjakovelvoitteensa ilman, että niiden täytyisi pelätä kilpailukykynsä menettämistä EU:ssa.

Tarkistetulla energiaverodirektiivillä, johon sisältyy hiilidioksidiperuste, estettäisiin lisäksi esteet ja vääristymät, joita kansallisten politiikkojen kirjavuus on luonut sisämarkkinoille. Jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön omia kansallisia hiilidioksidiveroja, mutta erilaiset tulkinnat voivat johtaa kaksoisverotukseen ja säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset voivat olla korkeita yli rajojen toimivissa yrityksissä. Hiilidioksidiverotuksesta sopiminen EU:n tasolla loisi yhtäläiset toimintaolosuhteet tuotannonaloille kaikkialla EU:ssa ja helpottaisi rajat ylittävää liiketoimintaa. Hiilidioksidiveroa ei kannettaisi uusiutuvasta energiasta, jolloin se saisi lisäetua kilpaileviin perinteisiin polttoaineisiin nähden.

Mitkä ovat ehdotetun uuden energiaverodirektiivin päätavoitteet?

Tarkistetun direktiivin tarkoituksena on järjestää energiaverotusta uudelleen siten, että verorakenne tukee siirtymistä vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen, ja samalla estää ongelmat sisämarkkinoilla.

  • Ilmastonmuutos: Ehdotuksella pyritään saattamaan energiaverotus yhteensopivaksi EU:n ilmastonmuutostavoitteiden kanssa ottamalla käyttöön hiilidioksidiperuste energiaverotuksessa. EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella toimivien alojen hiilidioksidipäästöille vahvistetaan hinta: mitä korkeammat päästöt polttoaineella on, sitä korkeampi hiilidioksidivero. Näin suositaan vihreämpiä energialähteitä ja lisätään pyrkimyksiä saavuttaa hiilidioksidipäästöjä, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevat EU:n tavoitteet.

  • Energiatehokkuus: Energiavarat eivät ole ehtymättömiä, ja tämän pitäisi näkyä verotuksessa. Liittämällä veron määrä polttoaineiden energiasisältöön annettaisiin kaikille aloille merkittävä kannustin energiatehokkuuden parantamiseen.

  • Sisämarkkinat: Luomalla hiilidioksidiverotukselle EU:n kehys vältetään monenkirjavat ympäristöä säästävät veropolitiikat eri jäsenvaltioissa. Kehyksellä myös parannettaisiin yritysten oikeusturvaa ja vähennettäisiin kustannuksia, joita sääntöjen noudattamisesta aiheutuu. Ehdotuksessa tehdään lisäksi ero EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja sen ulkopuolelle jäävien alojen välillä, mikä helpottaa kaksoisverotuksen välttämistä.

  • Talouskasvu ja työllisyys: Verotuksen painopistettä siirtäessään jäsenvaltiot voivat ehdotuksen mukaan päättää suosia kasvua lisäämällä energiatuotteiden verotusta vähentääkseen työhön kohdistuvaa verotaakkaa Eurooppa 2020 -strategiaa myötäillen.

Mitä uutta ehdotus tuo tullessaan?

Energiaverot jaetaan ehdotuksessa kahteen osioon, joista toinen perustuu hiilidioksidipitoisuuteen ja toinen energiasisältöön.

HIILIDIOKSIDIVERO: Kaikilla EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jäävillä aloilla on tarkoitus ottaa käyttöön yksi vähimmäisvero hiilidioksidipäästöille (20 euroa hiilidioksiditonnilta). Näille EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jääville talouden aloille eli kotitalouksille, liikenteelle, pienyrityksille ja maataloudelle saataisiin näin hiilen hinta. Hiilidioksidivero ei koskisi uusiutuvia energialähteitä.

ENERGIAVERO: Energian vähimmäisverotasot perustuvat ehdotuksessa polttoaineen energiasisältöön (euroa gigajoulelta) eikä polttoaineen määrään. Tämä tarkoittaa sitä, että polttoainetta verotetaan sen tuottaman energian mukaan, jolloin energiatehokkuutta suositaan automaattisesti. Energiaperusteisella verolla poistetaan kilpailevien energialähteiden väliset nykyiset vääristymät (esim. bensiini ja diesel) ja tehdään verosta kuluttajille reilumpaa, sillä energiasisältö on energian kulutuksen kannalta merkittävämpi tekijä kuin määrä. Vero olisi gigajoulea kohden sama energian tuottamiseen käytetystä tuotteesta riippumatta.

Yhdistämällä hiilidioksidiperusteinen ja energiasisältöön perustuva vero saadaan tuotteen kokonaisverotaso. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa EU:n vähimmäistasoja korkeampia verotasoja ja suunnitella oman verorakenteensa. Ne voivat esimerkiksi päättää korottavansa verotasoa vain energiasisältöön perustuvan veron osalta eikä hiilidioksidiveron osalta tai päinvastoin. Samaa verotasoa ja -rakennetta on tällöin kuitenkin sovellettava kaikkiin samaan käyttötarkoitukseen käytettäviin polttoaineisiin (moottoripolttoaineet tai muut polttoaineet).

Vuoteen 2023 kestävien siirtymäaikojen ansiosta teollisuudella on riittävästi aikaa mukautua uuteen verorakenteeseen ennen kuin energiasisällön perusteella tapahtuva verotus otetaan täysimääräisesti käyttöön.

Mikä on ehdotuksen soveltamisala?

Energiaverokomponenttia on määrä soveltaa kaikkeen liikenteessä ja lämmitykseen käytettävään polttoaineeseen. Nykytilanteesta poiketen energiaverotus ei koskisi energiatuotteiden muunlaista käyttöä kuin polttoainekäyttöä (esim. metallurgisia prosesseja).

Veron hiilidioksidikomponentti täydentää päästökauppajärjestelmää, sillä sitä sovelletaan järjestelmän ulkopuolisiin aloihin (liikenne, kotitaloudet, maatalous ja pienteollisuus). Näin kaikille teollisten laitosten päästöille on yksi hiilidioksidin hintasignaali.

Miksi juuri nyt?

On useita syitä, miksi komission on aiheellista tehdä tämä ehdotus juuri nyt. Ensinnäkin ehdotus antaa selvän kuvan verotuksen mahdollisesta asemasta, kun jäsenvaltiot suunnittelevat ja panevat täytäntöön strategioitansa saavuttaakseen EU:n energia- ja ilmastonmuutostavoitteet vuosiksi 2013–2020. Toiseksi energiaverodirektiivin tarkistuksella täydennetään EU:n päästökauppajärjestelmän kolmatta vaihetta (2013–2020), jossa vahvistetaan EU:n yleinen päästökatto ja mahdollistetaan siirtyminen päästöoikeuksista päästöhuutokauppaan. Ehdotus on siis tehtävä nyt, jotta parlamentti ja neuvosto ehtivät päästä siitä sopuun.

On myös tärkeää ja ajankohtaista laatia yhteinen kehys hiilidioksidiverotukselle sisämarkkinoilla. Jäsenvaltiot ovat alkaneet ottaa käyttöön omia hiilidioksidiverojaan, ja niiden käytänteet voivat olla erilaisia. Kansallisten toimintaperiaatteiden kirjavuus saattaisi vaikeuttaa yli rajojen toimivien yritysten toimintaa ja aiheuttaa kilpailun vääristymiä EU:ssa. Sen vuoksi on parempi vahvistaa EU:n lähestymistapa mieluummin nyt kuin myöhemmin, jolloin voitaisiin tarvita kansallisten lainsäädäntöjen monimutkaista mukautusta.

Kolmanneksi energiaverodirektiivin tarkistus kuuluu myös Eurooppa 2020 ‑strategiaan, ja maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi sitä. Tarkistuksessa näkyy myös Cancunissa Meksikossa maalis- ja joulukuussa 2010 pidetyn YK:n ilmastonmuutoskonferenssin vaikutus. Näin sillä voidaan vaikuttaa kestävään kasvuun sekä resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistämiseen. Koska useat jäsenvaltiot suunnittelevat parhaillaan poliittisia strategioitaan talous- ja rahoituskriisin selättämiseksi, tarkistetulla energiaverodirektiivillä annetaan myös tilaisuus sovittaa yhteen ympäristöön ja talouteen liittyvät tavoitteet. Tarkistuksen myötä jäsenvaltiot voivat halutessaan siirtää työhön tai pääomaan kohdistuvaa verorasitusta kohti ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan käyttäytymisen tukemista. Monet erilaiset sidosryhmät, Euroopan parlamentti ja useat jäsenvaltiot, kansalaisjärjestöt ja osa liike-elämää ovat kehottaneet komissiota tekemään tämän ehdotuksen mahdollisimman pian.

Miten ehdotus edistää energiatehokkuutta?

Komissio on sitoutunut energiatehokkuuden edistämiseen parantaakseen EU:n kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta ja tähtää samalla kunnianhimoisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseen. Verotus on tehokas keino ohjata kuluttajia energian resurssitehokkaampaan käyttöön. Energiatuotteiden verottaminen niiden energiasisällön mukaan on tehokkain tapa kannustaa energiatehokkuuteen, sillä kuluttajalla on tällöin selkeä hintasignaali, joka on yhteydessä kulutetun tuotteen oikeaan "energia-arvoon".

Veron energiakomponentilla lisätään myös vähimmäisverotasojen merkitystä, kun vähimmäismäärät alittavat alennukset yrityksille eivät enää ole mahdollisia. Alennettujen verokantojen myöntämisen on selvästi liityttävä energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen esimerkiksi teollisuuden kanssa tehtävillä sopimuksilla, joissa on varmennettavissa olevat tavoitteet, eivätkä alennukset missään tapauksessa saa alittaa vähimmäistasoja.

Miten uudessa ehdotuksessa otetaan huomioon saasteet?

Ehdotuksen mukaan polttoaineen hiilidioksidipäästöt otetaan verojärjestelmässä huomioon soveltamalla hiilidioksidiperusteista veroa polttoaineisiin, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään. Hiilidioksidipäästöt eivät tunne maiden rajoja vaan ylittävät ne, mistä syystä niihin on järkevää puuttua yhteisellä EU:n verokehyksellä. Sen sijaan paikallisten ilmansaasteiden osalta komission on syytä jättää välineen valinta jäsenvaltioille. Muunlaisia välineitä, kuten tie- tai ruuhkamaksuja, voidaankin energiaverotusta paremmin käyttää näiden ongelmien ratkaisemiseen kohdennetummin.

Miksi komissio ehdottaa vähimmäisverotasoja eikä energiaverojen täydellistä yhdenmukaistamista?

Vähimmäisverotasojen vahvistaminen on kompromissi, johon päädyttiin vuonna 1993, koska haluttiin sekä rajoittaa vääristymiä sisämarkkinoilla että antaa jäsenvaltioille jonkin verran liikkumavaraa budjettitarpeidensa tyydyttämiseen. Tämä lähestymistapa on edelleen toimiva, mutta on tärkeä varmistaa, että EU:n lainsäädännössä vahvistettavat vähimmäistasot ovat järkeviä ja että niitä päivitetään säännöllisesti taloudellisen, poliittisen ja kansainvälisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

Miten tarkistettu energiaverodirektiivi vaikuttaa polttoaineiden osalta?

Tarkistetun energiaverodirektiivin vaikutus johtuu useista tekijöistä, mm. nykyisistä verotasoista ja siitä, minkälaisen verorakenteen jäsenvaltiot päättävät kehittää uusien vähimmäisverojen ympärille. Tärkein vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa on se, että jäsenvaltioiden on poistettava nykyinen bensiinin ja dieselin vääristävä verokohtelu. Dieselin vero litralta on nykyisin alhaisempi kuin bensiinin vero kaikissa jäsenvaltioissa yhtä lukuun ottamatta (Yhdistynyt kuningaskunta), vaikka sen energiasisältö ja hiilidioksidipitoisuus määrää kohden ovat suuremmat. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa markkinahintasignaalit eivät enää toimi tarkoituksenmukaisesti: dieselin veroton hinta on korkeampi kuin bensiinin hinta (sillä dieselin kysyntä ylittää tarjonnan EU:ssa), mutta tilanne on verojärjestelmän vuoksi huoltoasemilla päinvastainen. Tämä taas johtaa siihen, että dieselin kysyntä kasvaa edelleen, vaikka siitä on pulaa EU:ssa. Ehdotuksella tämä vääristymä korjataan siten, että bensiiniin ja dieseliin sekä muihin moottoripolttoaineisiin sovelletaan neutraalia verotusta kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen, jotta markkinatoimijat ehtivät mukauttaa teolliset prosessinsa. Useimmat jäsenvaltiot pääsevät tähän joko tiukentamalla dieselin verotusta tai alentamalla bensiinin verotusta.

Miten nestekaasun ja paineistetun maakaasun kaltaisia vaihtoehtoisia moottoripolttoaineita kohdellaan?

Nestekaasun ja paineistetun maakaasun käyttöä suosivat jäsenvaltiot soveltavat usein näihin tuotteisiin hyvin alhaisia verotasoja. Niiden käyttö ei silti edelleenkään ole kovin yleistä. Johdonmukaisuuden vuoksi kaikkiin moottoripolttoaineisiin, nestekaasu ja paineistettu maakaasu mukaan luettuina, olisi loppujen lopuksi sovellettava samoja energiasisältöön ja hiilidioksidipitoisuuteen perustuvia verotasoja. Näin kunkin polttoaineen suhteelliset edut hiilidioksidipäästöihin nähden otetaan verojärjestelmässä automaattisesti huomioon niin, ettei siitä kuitenkaan synny kilpailuetua. Koska näihin tuotteisiin sovellettavat verotasot ovat kuitenkin yleensä alhaisia ja tarvitaan ehkä vielä jonkin verran aikaa, että ne voivat kilpailla tasaveroisina perinteisten moottoripolttoaineiden kanssa, uudessa direktiivissä säädetään pitkistä siirtymäajoista verojen yhdenmukaistamisessa. Jäsenvaltiot voivat sen mukaan sallia edelleen nestekaasua ja paineistettua maakaasua suosivan kohtelun kahdentoista vuoden ajan.

Minkälaisia vaikutuksia ehdotuksella on biopolttoaineiden osalta?

Biopolttoaineita verotetaan nyt määrän perusteella, ja verotaso on sen polttoaineen verotaso, jota niillä halutaan korvata. Tämä asettaa biopolttoaineet epäedulliseen kilpailuasemaan. Ehdotuksen mukaan biopolttoaineita verotettaisiin niiden oman – yleensä alhaisemman – energiasisällön perusteella. Niistä ei myöskään kannettaisi hiilidioksidiveroa, koska niistä aiheutuu vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Tämä suotuisa kohtelu koskisi kuitenkin ainoastaan sellaisia biopolttoaineita, jotka täyttävät uusiutuvasta energiasta annetun direktiivin (2009/28/EY) 17 artiklassa ja polttoaineiden laatuvaatimuksista annetun direktiivin (2009/30/EY) 7 b artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit.

Miten ehdotus vaikuttaa lämmityspolttoaineiden osalta?

Uusi direktiivi poistaa nyt voimassa olevan, vääristymiä aiheuttavan energiatuotteiden kohtelun myös lämmityspolttoaineiden osalta velvoittamalla jäsenvaltiot soveltamaan samaa verotasoa sekä tonnilta hiilidioksidia että gigajoulelta. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hiilen, jonka hiilidioksidipitoisuus näistä tuotteista on suurin, nykyisellään hyvin alhaisia verotasoja on korotettava.

Kun samalla otetaan käyttöön hiilidioksidiperusteinen vero, lämmitystuotteiden verotuksessa otetaan ensimmäistä kertaa huomioon tuotteiden vaikutus ilmastonmuutokseen. Koska hiilidioksidiveroa ei automaattisesti sovelleta EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluviin yrityksiin, ehdotuksella luodaan lisäksi yhtäläiset toimintaolosuhteet päästökauppajärjestelmässä ja sen ulkopuolella toimiville laitoksille ja varmistetaan, että kaikki saastuttajat osallistuvat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.

Entä sähkön verokohtelu?

Tarkistetussa energiaverodirektiivissä ei periaatteessa muuteta sähkön verokohtelua. Kuten ennenkin, energiasisältöön perustuva vero kannetaan kulutuspaikalla eikä vähimmäisverotasoja muuteta.

Hiilidioksidiperusteinen vero voitaisiin kantaa ainoastaan polttoaineista, joita käytetään sähkön tuottamiseen, koska sähkö ei aiheuta päästöjä kulutuspaikalla. Sähköntuotanto kuuluu kuitenkin EU:n päästökauppajärjestelmään, joten hiilidioksidiperusteinen verotus ei koske sitä. Hiilidioksidiperusteinen vero koskisi kuitenkin pieniä sähköntuotantolaitoksia, jotka kokonsa vuoksi jäävät päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle.

Onko ehdotuksella ydinvoimaan liittyviä vaikutuksia?

Ehdotuksessa ei muuteta ydinvoiman verokohtelua. Ydinvoimalla tuotettavaa sähköä verotetaan kulutuspaikalla samaan tapaan kuin muilla tavoin tuotettua sähköä. Ydinpolttoaineverot, kuten Saksan hiljattain käyttöön ottama vero, eivät kuulu energiaverodirektiivin soveltamisalaan, joten tarkistus ei vaikuta niihin mitenkään.

Minkälaisia vaikutuksia ehdotuksesta on kotitalouksille?

Kotitalouksien osuus hiilidioksidipäästöistä on 10 %, joten jäsenvaltioiden on pakko ottaa ne jotenkin huomioon strategioissaan (esimerkiksi ottamalla käyttöön hiilidioksidivero tai vaatimalla lämmitysjärjestelmien vaihtamista). Ympäristöpolitiikka vaikuttaa toisinaan kotitalouksien talousarvioihin – etenkin alemman tulotason kotitalouksissa. Siksi onkin todettu, että kunnianhimoisten ympäristöpolitiikkojen yhteydessä olisi varmistettava riittävät turvaverkot ja sosiaaliset toimenpiteet. Se, kuinka suuri vaikutus uudella energia/hiilidioksidiverotuksella on, riippuu pitkälti siitä, miten jäsenvaltiot päättävät käyttää näistä veroista saatavat tulot. Ne voivat esimerkiksi käyttää osan näistä tuloista antamalla kotitalouksille (etenkin vähätuloisille) kiinteämääräisiä korvauksia. Osa energiaverotuloista voitaisiin myös jakaa tehokkaasti uudelleen kotitalouksiin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi. Hiilidioksidiverotuksen jo käyttöön ottaneet jäsenvaltiot ovat yleisesti jo tuloksellisesti panneet samalla täytäntöön sosiaalisia toimenpiteitä.

Jäsenvaltiot voivat ehdotuksen mukaan myös edelleen soveltaa alennettuja verotasoja kotitalouksissa lämmitykseen käytettäviin energiatuotteisiin. Nykyisessä direktiivissä verotason alentamismahdollisuus koskee kuitenkin vain maakaasua, hiiltä ja sähköä, mutta tarkistetun direktiivin myötä jäsenvaltiot voivat soveltaa tällaista poikkeusta kaikkiin kotitalouksissa käytettäviin lämmityspolttoaineisiin (myös dieselpolttoöljyyn ja hiileen). Komissio tarkastelee tätä poikkeussäännöstä uudelleen kahden vuoden kuluttua laadittavassa raportissa.

Otetaanko tarkistuksessa huomioon joidenkin alojen erityispiirteet?

Yksi energiaverodirektiivin tarkistuksen tavoitteista on varmistaa, että energiaverotus on johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa kaikkialla EU:ssa. Siksi uudessa verojärjestelmässä tehdään ero ainoastaan niiden alojen välillä, jotka kuuluvat päästökauppajärjestelmään ja joihin jo sovelletaan hiilen hintaa, ja niiden, jotka jäävät päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle ja joiden on maksettava hiilidioksidivero.

Epäsuotuisten vaikutusten välttämiseksi ehdotetaan kuitenkin erityissääntöjä aloille, joilla on hiilivuodon riski (eli tuotannonaloille, joilla syntyy kasvihuonekaasupäästöjä ja jotka voisivat siirtää tuotantonsa EU:n ulkopuolelle kilpailukykynsä säilyttämiseksi). Ne saavat hiilidioksidiperusteista veroa koskevan verohyvityksen, joka perustuu niiden kulutuksen kehitykseen. Maatalouden erityistilanne otetaan tarkistetussa direktiivissä tietyssä määrin huomioon, sillä täydellinen vapautus energiaverosta on edelleen mahdollista, kunhan viljelijä on valmis tiettyihin ympäristöä ja energiatehokkuutta koskeviin sitoumuksiin.

Lisäksi ehdotukseen sisältyy joitakin siirtymäaikoja, jotta muutokset eivät olisi liian rajuja tiettyjen energiatuotteiden käyttäjille (esim. edellä mainittu diesel).

Entä tuontituotteet?

Se, että EU:ssa tapahtuvan tuotannon hiilipäästöt saatetaan maksullisiksi, voi johtaa kilpailun vääristymiseen sellaisten kolmansien maiden tuottajiin nähden, joissa vastaavia mekanismeja ei ole. Suurin osa kasvihuonekaasuja synnyttävistä tuotannonaloista, joilla on ”hiilivuodon riski”, kuuluu päästökauppajärjestelmään. EU on tältä osin päättänyt vähentää hiilivuodon riskiä jakamalla enemmän ilmaisia päästöoikeuksia riskialttiille aloille sen sijaan, että tuontituotteista yritettäisiin kantaa “rajahiilivero”. Tarkistetussa energiaverodirektiivissä ei siis säädetä tuontituotteista rajalla kannettavasta hiiliverosta. Päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jäävät tuotannonalat, joihin sovellettaisiin hiilidioksidiveroa, ovat yleensä pienempiä, eikä niihin kohdistu yleensä yhtä paljon kansainvälistä kilpailua eikä hiilivuodon vaaraa. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin säännöksiä laitoksista aloilla, joilla saattaa esiintyä hiilivuotoa (esimerkiksi mineralogisten prosessien kaltaiset alat, joilla käytetään runsaasti energiaa ja joilla käydään paljon kauppaa), samoin kuin päästökauppajärjestelmään kuuluvista tuotannonaloista, joilla on hiilivuodon vaara. Näille tuotannonaloille myönnetään hiilidioksidiveroa koskeva verohyvitys historiallisen energiankulutuksen perusteella. Näin niitä suojataan epäreilulta kilpailulta, mutta kannustin omien päästöjen vähentämiseen säilyy silti.

Minkälaisia verovapautuksia on kaiken kaikkiaan nykyisessä energiaverodirektiivissä ja minkälaisia tulevaisuudessa?

Jäsenvaltioilla on tulevaisuudessa pitkälti yhtä paljon liikkumavaraa kuin nytkin, kun energia- ja ilmastonmuutospolitiikan tavoitteet otetaan huomioon.

  • Moottoripolttoaineiden osalta ehdotuksella pyritään kaikkien tuotteiden siirtymäkauden jälkeen johdonmukaiseen kohteluun energiasisällön ja hiilidioksidipitoisuuden suhteen. Biopolttoaineita, paineistettua maakaasua ja nestekaasua nyt koskevat vapautukset poistuvat siksi asteittain (vuoteen 2023 mennessä). Vuodesta 2023 alkaen kullekin tuotteelle voidaan myöntää vapautuksia vain siinä tapauksessa, että se on tuotteen hiilidioksiditaseen mukaan perusteltua.

  • Nykyisten sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin alentaa yritysten käyttöön tarkoitettujen lämmityspolttoaineiden verokannan nollaan energiaintensiivisten yritysten kohdalla ja 50 %:iin EU:n vähimmäisverokannasta muiden yritysten kohdalla. Jäsenvaltioiden välisten kilpailun vääristymien ja valtiontukiongelmien välttämiseksi tarkistetussa direktiivissä sallitaan jäsenvaltioiden harkinnanvaraiset veronalennukset ainoastaan sillä edellytyksellä, että EU:n vähimmäistasoja noudatetaan (sekä energiasisältöön että hiilidioksidipitoisuuteen perustuvassa veron osuudessa). Toisaalta EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat yritykset vapautetaan automaattisesti hiilidioksidiperusteisesta verosta, ja hiilivuodolle alttiilla aloilla toimivat yritykset saavat pakollisen hiilidioksidiverohyvityksen. Vääristymien välttämiseksi jäsenvaltioiden on pakko noudattaa molempia sääntöjä.

  • Kotitalouksien lämmityksen osalta jäsenvaltiot voivat nykyisin myöntää vapautuksen joillekin tuotteille (kaasu, hiili ja koksi sekä sähkö), ja mahdollisuus laajennetaan nyt koskemaan kaikkia tuotteita (myös kivennäisöljyjä), jotta energiatuotteiden kohtelu olisi johdonmukaista. Komissio raportoi tämän vapautuksen vaikutuksista arvioidessaan säännöllisesti sitä, onko vapautus komission energia- ja ilmastonmuutospolitiikan tavoitteiden mukainen.

  • Maataloudessa verotasoja voidaan edelleen pitää alhaisempina, mutta alennus riippuu nyt ympäristötavoitteista. Näin varmistetaan, että myös maatalous osallistuu energiansäästötalkoisiin.

  • Jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa suotuisampaa verokohtelua tapauksissa, joissa se on ympäristösyistä perusteltua. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi sähkön tuottaminen uusiutuvalla energialla tai sähkön ja lämmön erittäin tehokas yhteistuotanto.

  • Nyt tehtävässä ehdotuksessa ei muuteta kansainvälisen lentoliikenteen ja merenkulun nykyisiä vapautuksia, koska ne liittyvät voimassa oleviin kansainvälisiin velvoitteisiin ja niiden muuttaminen saattaisi aiheuttaa kilpailun vääristymistä jäsenvaltioiden yksipuolisten toimien tapauksessa. Näitä vapautuksia tarkastellaan kuitenkin myös uudelleen, kun komissio laatii säännöllisiä kertomuksia direktiivin soveltamisesta.

  • Yhdeksälle uudelle jäsenvaltiolle (Bulgaria, Tšekki, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Slovakia) on vuoteen 2020 asti myönnetty siirtymäaika, jonka aikana niiden ei tarvitse ottaa käyttöön hiilidioksidiveroa. Peruste tälle on niiden yleisesti alhaisempi tulotaso.

Mukautetaanko vähimmäistasoja ulkoisen kehityksen kuten inflaation tai hiilidioksidin hinnanmuutosten perusteella?

Kyllä. Tämä kuuluu ehdotuksen keskeisiin etuihin. Vähimmäistasoja mukautetaan ulkoisen kehityksen kuten inflaation tai hiilidioksidin hinnanmuutosten perusteella. Tällaiset ulkoiset tekijät otetaan siten tarkistetussa energiaverodirektiivissä paremmin huomioon. Energiasisältöön perustuvan veron vähimmäistaso säilyttää todellisen arvonsa, ja sitä mukautetaan kolmen vuoden välein pohjainflaatioon (tuotteiden inflaatioaste elintarvikkeet ja energia pois luettuina). Hiilidioksidiperusteisen veron vähimmäistaso taasen tarkistetaan direktiivin mukaan säännöllisesti sen varmistamiseksi, että se vastaa EU:n päästökauppajärjestelmän mukaista hiilidioksidin hintaa eikä siitä aiheudu tarpeettomia vääristymiä päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien yritysten välille.

Mitkä maat ovat jo ottaneet käyttöön hiiliveron?

Tällä hetkellä hiilivero on käytössä Tanskassa, Irlannissa, Suomessa ja Ruotsissa. Verojen kansalliset tasot on kuitenkin vahvistettu varsin erilaisille tasoille, eivätkä ne noudata EU:n päästökauppajärjestelmän mukaista hiilen hintaa.

Koska tarkistettu energiaverodirektiivi tulee voimaan?

Tarkistetun direktiivin soveltamisen on tarkoitus alkaa vuodesta 2013, yhtä aikaa EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen kanssa. Veron käyttöönotto tapahtuu asteittain, niin että jäsenvaltioilla on aikaa järjestää uudelleen verorakenteensa ja kansallisille hallinnoille, yrityksille ja energia-alalle jää aikaa sopeutua. Vuoteen 2023 kestävien siirtymäaikojen ansiosta teollisuudella on riittävästi aikaa mukautua uuteen verorakenteeseen ennen kuin energiasisällön perusteella tapahtuva verotus otetaan täysimääräisesti käyttöön.

Ks. myös IP/11/468.


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site