Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

MEMO/10/627

Bryssel 29. marraskuuta 2010

Ilmastonmuutos: Kysymyksiä ja vastauksia Cancunissa järjestettävästä YK:n ilmastokonferenssista

1. Miksi jälleen ilmastokonferenssi?

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC)1 ja Kioton pöytäkirjan2 osapuolet tapaavat vuosittain korkean tason konferenssissa keskustellakseen siitä, miten ilmastonmuutoksen torjumista koskevissa kansainvälissä toimissa olisi edettävä. Tämän vuoden konferenssin järjestää Meksiko 29.11–10.12 Cancunissa. Kyseessä on UNFCCC:n 16. osapuolikokous (COP 16) ja Kioton pöytäkirjan kuudes osapuolikokouksena toimiva osapuolten konferenssi (CMP 6).

Balilla vuonna 2007 pidetyssä konferenssissa käynnistettiin neuvottelut maailmanlaajuisen järjestelyn aikaansaamiseksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2012 jälkeen, koska Kioton pöytäkirjan ensimmäinen velvoitekausi päättyy vuonna 2012. Nämä neuvottelut oli tarkoitus saada päätökseen joulukuussa 2009 järjestetyssä Kööpenhaminan konferenssissa, mutta tähän ei päästy. Kööpenhaminan konferenssissa syntyi kuitenkin Kööpenhaminan sitoumus, jota tukee 140 valtiota, myös Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot.

Vuoden 2012 jälkeisen ajan maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskevat neuvottelut jatkuvat näin ollen Cancunissa. Pikaisia maailmanlaajuisia toimia tarvitaan, jotta maapallon keskilämpötilan nousu voitaisiin pysäyttää alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisiin lämpötiloihin verrattuna. Kööpenhaminan sitoumuksessa tunnustetaan näiden toimien tarve.

2. Mitä Cancunin konferenssissa voidaan saavuttaa? Saadaanko siellä aikaan se maailmanlaajuinen ilmastosopimus, josta ei päästy sopuun Kööpenhaminassa?

EU oli valmis sopimaan kunnianhimoisesta, kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta maailmanlaajuisesta ilmastotoimien kehyksestä jo Kööpenhaminassa, ja se on valmis sopimaan siitä myös Cancunissa. On kuitenkin selvää, että useat suuret taloudet eivät sen sijaan ole siihen valmiita.

EU:lle on näin ollen tärkeää, että Cancun on merkittävä välivaihe, jossa tehdään päätöksiä useista merkittävistä kysymyksistä ja jonka perusteella käynnistetään välittömiä toimia ja edetään mahdollisimman nopeasti kohti maailmanlaajuista ja kattavaa oikeudellisesti sitovaa toimintakehystä. Näiden päätösten olisi pohjauduttava Kioton pöytäkirjaan ja niihin olisi sisällytettävä Kööpenhaminan sitoumuksen poliittiset suuntaviivat. Päätöksissä olisi huomioitava neuvotteluissa jo tapahtunut edistyminen ja vahvistettava joitakin tärkeitä elementtejä tulevia maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskevan järjestelyn rakenteen osalta.

3. Mitä "tasapainoinen” tarkoittaa tässä yhteydessä?

Vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevien ilmastotoimien maailmanlaajuista järjestelyä koskevia neuvotteluja käydään kahdessa rinnakkaisessa prosessissa. Toisessa käsitellään pitkän aikavälin toimia, joihin osallistuvat kaikki UNFCCC:n osapuolet, myös Yhdysvallat. Toisessa sen sijaan keskustellaan tulevista päästövähennystavoitteista ja niihin liittyvistä säännöistä, joita sovellettaisiin vain Kioton pöytäkirjan osapuolina oleviin teollisuusmaihin.

EU toivoo, että tasapainoisessa päätöspaketissa otetaan huomioon edistyminen eri kysymyksissä molemmissa neuvotteluprosesseissa ja käsitellään kaikkien osapuolten huolenaiheita.

Tasapainoinen lähestymistapa tarkoittaa myös sitä, että määritellään sellaiset toimet, jotka kaikkien valtioiden on toteutettava. Tällaisia toimia ovat erityisesti päästövähennykset. Lisäksi on tarkasteltava, miten tällaisia toimia tuetaan.

4. Mitä kysymyksiä Cancunissa hyväksyttävissä päätöksissä olisi käsiteltävä?

Cancunin paketin soveltamisalaa ei ole vielä päätetty. EU:n mielestä päätöksissä olisi käsiteltävä useita erityiskysymyksiä, ja niillä olisi edistettävä vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan maailmanlaajuisen ilmastojärjestelyn aikaansaamista. Joillakin päätöksillä olisi käynnistettävä välittömiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi erityisesti kehitysmaissa.

EU haluaa, että tasapainoisessa Cancunin päätöspaketissa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

  • Kööpenhaminan sitoumuksen nojalla tehtyjen päästövähennyslupausten siirtäminen YK:n järjestelmään

  • Avoimuutta koskevat säännöt (tarkkailu, raportointi ja todentaminen – MRV)

  • Hiilimarkkinamekanismien uudistaminen ja laajentaminen

  • Kehitysmaiden metsäkato

  • Teollisuusmaita koskevat metsätalouden laskentasäännöt

  • Sopeutuminen ilmastonmuutokseen

  • Tulevan Kööpenhaminan vihreän rahaston (Copenhagen Green Climate Fund) hallinto

  • Teknologiayhteistyö

  • Kehitysmaiden valmiuksien parantaminen

  • Kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöt

Näistä kysymyksistä annetaan tietoja jäljempänä kohdissa 9–18.

5. Pitääkö EU suotavana päättämistä toisesta Kioton pöytäkirjan mukaisesta velvoitekaudesta?

EU katsoo, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan maailmanlaajuisen ilmastotoimien kehyksen olisi oltava yksittäinen, uusi ja oikeudellisesti sitova väline, johon sisältyvät Kioton pöytäkirjan oleelliset osat. EU on kuitenkin valmis hyväksymään ratkaisun, joka perustuu erilliseen oikeudelliseen välineeseen kumpaakin neuvotteluväylää varten edellyttäen, että välineisiin sisältyy yhdenmukaisia, vertailukelpoisia ja oikeudellisesti sitovia sääntöjä. EU on valmis harkitsemaan Kioton pöytäkirjan mukaista toista velvoitekautta, jos se on osa tällaista kahden neuvotteluprosessin ratkaisua, johon kaikki suuret taloudet sitoutuvat. EU edellyttää myös, että pöytäkirjan heikkouksia, jotka heikentävät sen ympäristövaikutuksia, käsitellään tyydyttävällä tavalla.

6. Millä edellytyksillä EU suostuu toiseen Kioton velvoitekauteen?

Kioton pöytäkirjan mukaisen toisen velvoitekauden olisi oltava osa maailmanlaajuista ja kattavaa kehystä, jonka nojalla kaikki tärkeimmät taloudet sitoutuvat ilmastonmuutosta torjuvien toimien toteuttamiseen. Pelkästään Kioton pöytäkirjalla ei voida estää vaarallista ilmastonmuutosta, koska se kattaa vain 30 prosenttia kaikista päästöistä. Lisäksi tämä osuus pienenee tulevaisuudessa.

Nyt olisi käsiteltävä Kioton pöytäkirjan heikkouksia, jotka heikentävät sen ympäristövaikutuksia. Pöytäkirjassa on kaksi vakavaa puutetta, jotka ovat osapuolten mahdollisuus siirtää päästöoikeuksien ylijäämä (sallitut päästömääräyksiköt, AAU) ensimmäiseltä velvoitekaudelta (ks. 19 kohta) ja metsätalouden päästöjen laskentaa koskevat säännöt (ks. 13 kohta). Jos näitä heikkouksia ei käsitellä, saattaa teollisuusmaiden päästövähennyssitoumusten vaikutus mitätöityä lähes kokonaan tai päästöt saattavat jopa nousta.

Lisäksi olisi edistyttävä puhtaan kehityksen mekanismin uudistamisessa ja uusien hiilimarkkinamekanismien kehittämisessä (ks. 11 kohta).

7. Mitä toimia EU toteuttaa omien kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi?

EU tunnustaa sen, että teollisuusmaiden on otettava johtava asema ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU on sitoutunut siihen, että sen talous saadaan erittäin energiatehokkaaksi ja vähän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaksi. Se pystyy vähentämään omia kasvihuonekaasupäästöjään, joiden osuus on noin 11 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä (mukaan luettuna metsien hävittämisestä aiheutuvat päästöt).

Tämä johtuu osittain politiikasta ja toimista, joita on toteutettu viimeisen kymmenen vuoden aikana sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa . EU ja sen 27 jäsenvaltiota ovat edenneet oikeassa aikataulussa ja ne saavuttavat tai jopa ylittävät Kioton pöytäkirjan mukaiset päästövähennystavoitteensa.

Ne 15 maata, jotka olivat EU:n jäsenvaltioita Kioton pöytäkirjan tekemisen aikana, ovat sitoutuneet vähentämään yhteispäästöjään vuosina 2008–2012 kahdeksan prosenttia alle valitun perusvuoden päästöjen (useimmissa tapauksissa vuosi 1990). Vuoteen 2009 mennessä päästöt olivat melkein 13 prosenttia alhaisemmat ja tulevia päästöjä koskevat ennusteet osoittavat, että päästövähennys voisi kokonaisuudessaan olla jopa 14,2 prosenttia. Myös ne 10 muuta EU:n jäsenvaltiota, joilla on yksilölliset Kioton pöytäkirjan vähennystavoitteet (6 tai 8 prosenttia) ovat myös hyvää vauhtia saavuttamassa tavoitteensa.

EU on tehnyt vuoden 2020 osalta yksipuolisen sitoumuksen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Se on myös asettanut tavoitteekseen, että 20 prosenttia sen energiankulutuksesta on peräisin uusiutuvista lähteistä. EU on maailman ainoa alue, joka on antanut sitovaa lainsäädäntöä vuodeksi 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. EU on myös ehdollisesti sitoutunut lisäämään päästövähennyksiään 30 prosenttiin vuoden 1990 tasoista vuoteen 2020 mennessä, jos maailmanlaajuinen ja kattava vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva ilmastosopimus tehdään ja jos muut suuret taloudet sitoutuvat tekemään oman osuutensa. EU arvioi tilanteen ja vähennystavoitteen nostamisen 20 prosentista uudelleen Cancunin konferenssin jälkeen.

Tieteelliset todisteet osoittavat, että maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttäminen alle kahteen celsiusasteeseen edellyttää päästöjen leikkaamista vähintään puoleen vuoden 1990 tasoihin verrattuna vuoteen 2050 mennessä. Tässä yhteydessä ja teollisuusmaiden johto-aseman asettamien velvollisuuksien mukaisesti EU on asettanut tavoitteekseen vähentää päästöjään 80–95 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna vuoteen 2050 mennessä. EU valmistelee tällä hetkellä strategiaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja siirtymiseksi vähähiiliseen talouteen, suunnitelma esitellään alkuvuonna 2011.

8. Miten paljon taloudellista tukea EU antaa kehitysmaille ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

EU on maailman suurin taloudellisen tuen antaja kehitysmaille. Sen osuus maailman julkisesta kehitysavusta on noin 60 prosenttia vuosittain, noin 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 2008 EU:n osuus kaikesta ilmastoon liittyvästä julkisesta kehitysavusta oli yli 60 prosenttia.

Tavanomaisen kehitysapunsa lisäksi EU on sitoutunut antamaan 7,2 miljardia euroa ns. pikarahoitusta seuraavan kolmen vuoden aikana (2010–2012), jotta kehitysmaita voitaisiin avustaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja päästöjen vähentämisessä. Tämä sitoumus on lähes kolmasosa siitä 30 miljardin Yhdysvaltain dollarin kokonaissummasta, joka on luvattu kehitysmaille pikarahoituksena vuosina 2010–2012 Kööpenhaminan sitoumuksen nojalla.

Vuonna 2010 EU mobilisoi 2,2 miljardia euroa tästä 7,2 miljardin euron pikarahoituspotista, jonka se aikoo jakaa vuoden 2012 loppuun mennessä. Se aikoo antaa Cancunin konferenssissa ja vuosittain sen jälkeen kattavan ja avoimen raportin pikarahoitussitoumuksensa täytäntöönpanosta.

Kööpenhaminan sitoumuksen nojalla teollisuusmaat ovat myös yhteisesti sitoutuneet mobilisoimaan vuoteen 2020 mennessä 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa julkisena ja yksityisenä ilmastorahoituksena kehitysmaiden tukemiseksi. EU on valmis antamaan oman kohtuullisen osuutensa tästä kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta.

9. Mitä päätöksiä EU haluaisi Cancunissa tehtävän maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen osalta?

Kööpenhaminan sitoumuksen nojalla useat teollisuus- ja kehitysmaat, myös EU (ks. 7 kohta) ovat sitoutuneet vähentämään tai rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä. Nämä sitoumukset ovat tervetullut alku, mutta yhteenlaskettunakin ne jäävät kauas sellaisista päästövähennyksistä, jotka ovat tarpeen maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämiseksi alle kahteen celsiusasteeseen.

Koska Kööpenhaminan sitoumus ei ole luonteeltaan sitova, vaan poliittinen, EU haluaa, että Cancunin konferenssissa tehdään päätöksiä, jotka ankkuroivat nämä sitoumukset YK:n ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen neuvotteluprosessiin. Cancunissa olisi aloitettava keskustelut tiettyjä sitoumuksia koskevien epäselvyyksien selventämiseksi, mobilisoitava tukea niiden täytäntöönpanemiseksi tarkasteltava sellaisia vaihtoehtoja, joilla nostetaan yhteistä kunnianhimoisuustasoa kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisesti.

EU pitää myös tärkeänä, että Cancunissa tehdään päätöksiä useilla muilla aloilla, jotka ovat tärkeitä päästöjen vähentämiseksi. Näitä ovat:

- puhtaan kehityksen mekanismin uudistaminen ja uusien hiilimarkkinamekanismien vahvistaminen (ks. 11 kohta);

- päätökset sellaisen mekanismin käyttöönotosta, jolla voidaan vähentää trooppisten metsien hävittämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvia päästöjä (ks. 12 kohta);

- teollisuusmaiden metsätalouden laskentasääntöjen tarkistaminen (ks. 13 kohta):

- kansainvälisen ilmailun ja meriliikenteen päästöjen vähentämistä koskeva maailmanlaajuinen toimintakehys (ks. 18 kohta).

10. Mitä Cancunissa olisi päätettävä toimien avoimuuden osalta?

EU haluaa, että Cancunissa edistytään konkreettisesti vahvemman tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan järjestelmän (MRV) kehittämisessä. Tämä lisäisi avoimuutta siitä, miten maat täyttävät päästösitoumuksensa ja miten teollisuusmaat pitävät lupauksena antaa kehitysmaille pitkän aikavälin rahoitusapua. Se mahdollistaisi myös sen seuraamisen, että kansainväliset toimet pysyvät kahden celsiusasteen aikataulussa. Vahvempi MRV-järjestelmä lisäisi avoimuutta, mikä puolestaan lisäisi osapuolten välistä luottamusta, ja pohjoisen ja etelän välistä luottamusta yleisemmin.

Kööpenhaminan sitoumuksessa on hyödyllisiä ohjeita MRV-järjestelmän parantamiseksi, mutta asiaa on vielä tarkasteltava laajemmin. Cancunissa olisi tehtävä päätöksiä MRV-järjestelmän yhtenäisestä ja tasapainoisesta kehyksestä ja mahdollistettava se, että tällaisen järjestelmän suuntaviivat saadaan valmiiksi ensi vuonna. Järjestelmää kehitettäessä on varmistettava yhdenmukainen lähestymistapa ja järjestelmässä on otettava huomioon teollisuus- ja kehitysmaiden erilaiset vastuut ja mahdollisuudet sekä kunnioitettava heidän sitoumustensa erilaisuutta.

Tässä yhteydessä kaikkien maiden on parannettava tiedottamistaan nykyisen säännöllisen kansallisen raportoinnin pohjalta, mutta eriytytetysti. Teollisuusmaiden antamia tietoja tarkastellaan jo perusteellisesti kansainvälisellä tasolla. Tämän lisäksi ja Kööpenhaminan sitoumuksen mukaisesti Cancunissa on käynnistettävä kansainvälinen prosessi, jossa tarkastellaan ja analysoidaan kehitysmaiden toimittamia tietoja.

MRV-järjestelmän olisi oltava yhteinen ja vahva kehys, jossa kaikki maat jakavat tietoa, oppivat toisiltaan ja rakentavat molemminpuolista luottamusta ja jossa maiden toimittamat tiedot käsitellään huolellisesti ja avoimesti.

11. Mitä Cancunissa olisi päätettävä hiilimarkkinamekanismien osalta?

Hiilimarkkinamekanismit ovat tärkeitä välineitä, joiden avulla voidaan vähentää kasvinhuonekaasujen päästöjä kustannustehokkaasti, mobilisoida yksityisen sektorin rahoitusta ja edistää investointeja vähähiilisiin teknologioihin.

EU toivoo, että Cancunissa edistytään Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismin uudistustyössä, jotta voitaisiin parantaa mekanismin ympäristövaikutuksia, tehokkuutta, hallintoa ja hankkeiden alueellista jakautumista kehitysmaissa.

Cancunissa olisi myös pohjustettava uusien, parannettujen hiilimarkkinamekanismien käyttöönottoa kehittyneemmissä kehitysmaissa sekä näissä maissa aikaansaatujen päästöhyvitysten tunnustamista. Pohjustuksena voitaisiin tukea pilottijärjestelmiä. Uudet mekanismit voisivat kattaa kokonaisia talouden sektoreita (sektorikohtaiset mekanismit) tai ne voisivat olla muita markkinamekanismeja, jotka menevät pidemmälle kuin puhtaan kehityksen mekanismin projektikohtainen lähestymistapa, jolla kuitataan teollisuusmaiden päästöjä päästövähennyksillä kehitysmaissa.

12. Mitä Cancunissa olisi päätettävä trooppisen metsäkadon osalta?

Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen aiheuttavat noin 15–20 prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Kansainvälisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että tilannetta on tarkasteltava REDD-ohjelman (metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentäminen kehitysmaissa) puitteissa. Lisäksi on edistettävä metsien suojelua ja metsien kestävää käyttöä sekä täydennettävä metsien hiilivarastoja (REDD+).

Kööpenhaminan sitoumuksessa kehotettiin perustamaan REDD+-mekanismi, joka mahdollistaisi teollisuusmaiden rahoituksen mobilisoinnin. EU katsoo, että osana Cancunin tasapainoista päätöspakettia olisi sovittava myös mekanismin käynnistämisestä. Tästä syystä olisikin nopeasti kehitettävä REDD+-toimille hyvin perustellut säännöt, suuntaviivat, tavoitteet ja yksityiskohtaiset ohjeet, joilla voitaisiin varmistaa mekanismin ympäristötavoitteiden toteutuminen.

Tavoitteena olisi oltava trooppisten metsien bruttokadon rajoittaminen vähintään puoleen nykytasosta vuoteen 2020 mennessä ja maapallon metsäkadon pysäyttäminen kokonaisuudessaan vuoteen 2030 mennessä. Päätöksillä on myös suojeltava trooppisen metsäluonnon monimuotoisuutta, varmistettava, että edut jakautuvat tasapuolisesti sidosryhmien kesken, tunnustettava alkuperäisväestön ja paikallisten yhteisöjen oikeudet ja tietämys sekä parannettava metsähallinnon rakenteita.

EU on vuonna 2010 mobilisoinut 2,2 miljardia euroa pikarahoitusta, josta 362 miljoonaa euroa on suunnattu kehitysmaissa toteutettavien REDD+-toimien tukemiseen.

13. Teollisuusmaiden metsätaloutta koskevat laskentasäännöt

Metsät ovat valtavia hiilivarastoja. Niiden luonnolliseen toimintaan kuuluu hiilidioksidin sitominen (poisto) ilmakehästä ja vastavuoroisesta sen vapauttaminen ilmakehään.

Kioton pöytäkirjan nojalla teollisuusmaiden on kirjattava päästökirjanpitoonsa metsittämistoimista ja metsäkadosta aiheutuvat poistot ja päästöt. Ne voivat kuitenkin valita, sisällyttävätkö laskelmiinsa metsätaloudesta, eli metsänhoitotoimista (puunkaato, puiden istuttaminen maalle, joka oli metsää ennen vuotta 1990 ja joka on sitä edelleen), aiheutuvat päästöt ja poistot. Tämä säännön soveltamisen valinnaisuus ja laskentatapa ovat pöytäkirjan heikkouksia. Ne voivat vähentää päästövähennystavoitteiden käytännön vaikutuksia ja kannustavat vain vähäisessä määrin valtioita lisäämään metsiensä hiilidioksidin varastointikykyä.

EU:n mielestä metsätalouden laskentasääntöjä olisi tiukennettava, jotta näiden toimien ympäristövaikutukset lisääntyisivät ja päästöjen vähentämiseen olisi enemmän kannustimia. Euroopan mielestä teollisuusmaiden metsätalouden päästöjen ja poistojen laskennan olisi oltava pakollinen toimenpide vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevassa järjestelmässä edellyttäen, että maille annetaan tiettyä joustavuutta käytännön toteutuksen osalta.

Kioton pöytäkirjan nojalla käytävissä neuvotteluissa on jo edistytty pitkälle metsätalouden laskentasääntöjen uudistustyössä laajempien maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden (LULUCF) aiheuttamien päästöjen laskentasääntöjen osana. EU:n mielestä uusista LULUCF-säännöistä olisi sovittava Cancunissa.

14. Mitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä päätöksiä Cancunissa olisi tehtävä?

Kunkin maan on sopeuduttava ilmastonmuutokseen. Tämä on erittäin suuri haaste köyhimmille ja haavoittuvimmille kehitysmaille. Osana tasapainoista päätöspakettia Cancunissa olisi päätettävä myös kansainvälisen yhteystyökehyksen luomisesta ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien kansallisten toimien tukemiseksi. Maiden olisi kuitenkin itse määritettävä sopeutumiskehyksen mukaiset prioriteettinsa, tarpeensa ja toimensa.

Cancunin päätöksessä olisi vahvistettava kehystä ohjaavat periaatteet. Sopeutumiselle olisi myös varmistettava riittävä rahoitus ja sopeutumistoimien täytäntöönpanon tarkkailu- ja arviointikeinot. Päätöksessä olisi otettava huomioon sopeutumistuen kiireellisyys ja tärkeys. Ensisijaisina olisi pidettävä erityisen haavoittuvia maita, kuten vähiten kehittyneitä maita, pieniä saarikehitysvaltioita ja kuivuudesta, aavikoitumisesta ja tulvista kärsiviä Afrikan valtioita.

EU on antanut vuonna 2010 735 miljoonaa euroa pikarahoitusta kehitysmaissa toteutettavien sopeutumistoimien rahoittamiseksi.

15. Mitä Cancunissa olisi päätettävä Kööpenhaminan vihreästä ilmastorahastosta?

Kööpenhaminan sitoumuksessa päätettiin perustaa Kööpenhaminan vihreä ilmastorahasto (Copenhagen Green Climate Fund). Rahastosta tuetaan kehitysmaiden hankkeita, ohjelmia, politiikkoja ja muita toimia, jotka liittyvät päästöjen vähentämiseen (myös metsäkadon torjuntaan), ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, valmiuksien parantamiseen sekä teknologian kehittämiseen ja siirtoon. Se toimii UNFCCC:n rahoitusvälineen toiminnallisena yksikkönä.

EU haluaa, että tasapainoisen päätöspaketin osana Cancunissa sovitaan rahaston hallintoon liittyvistä keskeisistä periaatteista. EU tukee sitä, että rahaston toiminnan käynnistämisestä voidaan päättä vuoden 2011 lopulla järjestettävässä seuraavassa YK:n ilmastokonferenssissa.

16. Mitä Cancunissa olisi päätettävä teknologiasta?

Teknologian kehittämistä, jakamista ja käyttämistä yhteiskunnan apuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on nopeutettava. Kööpenhaminan sitoumuksen nojalla onkin tarkoitus perustaa teknologiamekanismi.

EU:n mielestä Cancunissa olisi tasapainoisen päätöspaketin osana päätettävä tämän mekanismin perustamisesta. Mekanismi olisi saatava käyntiin mahdollisimman nopeasti. Mekanismin olisi koostuttava seuraavista osista:

  • Ilmastoteknologian keskus ja verkosto, joilla avustetaan kehitysmaita parantamaan valmiuksiaan laatia strategioita ja toteuttaa hankkeita sekä helpotetaan tutkimusta ja tietämyksen jakoa;

  • Teknologian hallintokomitea, jonka tehtävänä on arvioida teknologia-alan prioriteetteja, aukkoja ja tarpeita sekä antaa ohjeita ja suosituksia osapuolten konferenssille.

17. Mitä Cancunissa olisi päätettävä valmiuksien parantamisen osalta?

EU tunnustaa, että kehitysmaat, erityisesti köyhimmät, tarvitsevat tukea useilla aloilla, jotta ne voisivat parantaa valmiuksiaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää päästöjään. EU tukee valmiuksien parantamista taloudellisesti virallisen kehitysapunsa ja piharahoituksensa kautta (ks. 8 kohta).

EU katsoo, että tasapuolisen päätöspaketin osana olisi tunnustettava valmiuksien parantamisen tärkeys ja monialaisuus.

18. Entäpä ilmailun ja meriliikenteen kasvihuonekaasujen päästöt?

Kansainvälinen ilmailu ja meriliikenne ovat kaksi nopeimmin kasvavaa kasvihuonekaasupäästöjen lähdettä. Niiden yhteinen osuus maailmanlaajuisista päästöistä on neljä prosenttia. Tähän mennessä näiden alojen päästöjä ei kuitenkaan ole käsitelty riittävästi.

Näistä kahdesta alasta vastaavat kansainväliset järjestöt ovat kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO ja kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO. EU haluaa antaa Cancunin konferenssissa voimakkaan poliittisen viestin ICAOlle ja IMOlle siitä, että niiden olisi kehitettävä näiden alojen päästöjen vähentämiseksi maailmanlaajuinen toimintapolitiikka, joka tukisi tavoitetta siitä, ettei maapallon keskilämpötila nousisi yli kahta celsiusastetta.

19. Mitä Cancunissa olisi sovittava teollisuusmaiden päästöoikeuksien ylijäämän osalta?

Kioton pöytäkirjan nojalla tietyille Keski- ja Itä-Euroopan maille, erityisesti Venäjälle ja Ukrainalle, jaettiin enemmän päästöoikeuksia kuin ne olisivat tarvinneet. Pöytäkirja sallii sen, että nämä maat siirtävät päästöoikeuksien ylijäämänsä sallittuina päästömääräyksiköinä (AAU) vuoden 2012 jälkeiselle toiselle velvoitekaudelle. Kertynyt ylijäämä on merkittävä, arvioilta noin 10–11 miljardia hiilidioksiditonnia, eli kaksi kertaa EU:n päästöjen vuosittainen määrä. Tämä ylijäämä on suuri uhka vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan toimintakehyksen ympäristötavoitteiden toteutumiselle. Jos nämä päästöoikeudet käytetään, ne mitätöivät merkittävän osan osapuolten tekemien päästövähennyssitoumusten vaikutuksesta.

Cancunissa ei ehkä pystytä ratkaisemaan tätä kysymystä, mutta EU haluaa, että konferenssissa tunnustetaan sen merkitys ja pyritään selvittämään vaihtoehtoja sille, miten tätä ylijäämää voitaisiin hallita asianmukaisesti. Päätösten on oltava sellaisia, että sekä EU:n jäsenvaltioita että muita maita kohdellaan tasapuolisesti.

20. Kuka neuvottelee Euroopan unionin nimissä?

Euroopan unioni on alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, ja tässä ominaisuudessa UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan osapuoli. Kaikki sen 27 jäsenvaltiota ovat myös näiden sopimusten itsenäisiä osapuolia.

Belgia, joka on tällä hetkellä Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio, ja Euroopan komissio jakavat Cancunissa vastuun neuvottelujen vetämisestä Euroopan unionin ja sen 27 jäsenvaltion puolesta. Useita eri jäsenvaltioiden edustajia on kuitenkin nimetty EU:n neuvottelijoiksi tiettyjen erityiskysymysten osalta. Näissä neuvotteluissa he siis neuvottelevat EU:n nimissä.

Puheenjohtajavaltiona toimiva Belgia varmistaa EU:n kannan yhteensovittamisen, jotta EU puhuu ”yhdellä äänellä”, vaikka sen kannan tuovatkin esille useat eri henkilöt.

1 :

UNFCCC:n osapuolia on tällä hetkellä 194, niiden joukossa myös EU ja kaikki EU:n jäsenvaltiot.

2 :

Kioton pöytäkirjan osapuolia on tällä hetkellä 192, niiden joukossa myös EU ja kaikki EU:n jäsenvaltiot. Suurin eroavaisuus verrattuna UNFCCC:hen on se, että Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa.


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site