Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komissiolta yhteiset periaatteet ultranopeita laajakaistaverkkoja varten

European Commission - MEMO/10/424   20/09/2010

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

Memo/10/424

Bryssel 20. syyskuuta 2010

Komissiolta yhteiset periaatteet ultranopeita laajakaistaverkkoja varten

Euroopan komissio on antanut suosituksen siitä, miten kansallisten viestintäviranomaisten tulisi säännellä ultranopeiden valokuituverkkojen käyttöoikeuksia kilpailua edistävällä tavalla. Tällaisilla verkoilla, joita kutsutaan myös seuraavan sukupolven liityntäverkoiksi, tuodaan kotien ja työpaikkojen käyttöön nopeita laajakaistayhteyksiä. Viranomaisten olisi noudatettava päätöksenteossaan uutta ohjeistusta heti kun suositus on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Sähköisen viestinnän puitedirektiivin (2002/21/EY) nojalla niiden on otettava komission suositus "mahdollisimman tarkasti" huomioon ja perusteltava kaikki poikkeamiset sen noudattamisesta. Suositus selkeyttää sääntelyä teleoperaattoreiden näkökulmasta ja varmistaa asianmukaisen tasapainon investointien kannustamisen ja kilpailun turvaamisen välillä. Se edistää osaltaan investointeja kilpailtuihin nopeisiin laajakaistaverkkoihin, mikä on yksi keskeisistä tavoitteista komission laatimassa Euroopan digitaalistrategiassa (IP/10/581) ja Eurooppa 2020 ‑strategiassa. Suositus on osa komission tänään julkistamaa laajakaistatoimenpidepakettia (ks. IP/10/1142).

Komission suositus seuraavan sukupolven liityntäverkkojen sääntelystä sisältää EU:n yhteiset periaatteet kuitupohjaisten verkkojen sääntelylle. Kuituverkoilla täydennetään ja korvataan perinteisiä kuparijohtoverkkoja, joissa kaistanleveys on huomattavasti pienempi. Kuituverkkojen rakentaminen edellyttää mittavia investointeja. Kuitutekniikka on kuitenkin seuraava luonnollinen askel kiinteän televerkon teknologian kehityksessä ja olennainen edellytys digitaalistrategian kunnianhimoisten laajakaistatavoitteiden saavuttamiselle (ks. IP/10/581, MEMO/10/199 ja MEMO/10/200).

EU:n televiestintäsääntöjen mukaan kansallisten viestintäviranomaisten on edistettävä tehokkaita investointeja ja kilpailua. Ellei kilpailu toimi, viranomaiset voivat asettaa määräävässä asemassa oleville yrityksille niiden toimintaa sääteleviä velvoitteita. Ensin niiden on kuitenkin suoritettava perusteellinen markkina-analyysi EU:n sähköisen viestinnän puitedirektiivin (2002/21/EY) mukaisesti. Komission uusi suositus sisältää viranomaisille ohjeita siitä, miten tämä tulisi tehdä kuitupohjaisten seuraavan sukupolven liityntäverkkojen markkinoilla.

Seuraavan sukupolven liityntäverkot

Sekä jo asemansa vakiinnuttaneet teleoperaattorit että uudemmat kilpailijat päivittävät parhaillaan kuparijohdinverkkojaan kuitutekniikkaan investoimalla FTTN- ja FTTH-verkkoihin ("Fibre To The Node" ja "Fibre To The Home"). EU:ssa suuret vakiintuneet teleoperaattorit (jotka ovat aiemmin saattaneet olla monopoliasemassa) kilpailevat toisten operaattorien kanssa, jotka tarjoavat palveluja esimerkiksi oman kaapeliverkon välityksellä, vakiintuneilta operaattoreilta vuokrattujen tilaajayhteyksien välityksellä tai vuokraamalla vakiintuneilta operaattoreilta bittivirtaa.

Tarve komission toimille

Kuitupohjaisten seuraavan sukupolven liityntäverkkojen käyttöönotto on EU:ssa vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Yhä useammat kansalliset sääntelyviranomaiset ovat kuitenkin säännöllisissä markkinakatsauksissaan ryhtyneet pohtimaan tällaisten verkkojen käyttöoikeuksien sääntelyä. Komissiolle artikla 7 -kuulemismenettelyn (ks. MEMO/09/539) puitteissa ilmoitettavien sääntelytoimien määrä on kasvussa. Tutkittuaan ilmoitettuja sääntelytoimia komissio on todennut, että ellei viranomaisille anneta asiassa ohjeistusta, jäsenvaltioiden telemarkkinoiden välille saattaa kehittyä suuria eroja. Tämä johtaisi epäjohdonmukaisen sääntelyn vuoksi markkinavääristymiin ja epävarmuuteen seuraavan sukupolven liityntäverkkoihin investoivien yritysten keskuudessa.

Komission suositus johdonmukaistaa ja selkeyttää viestintäviranomaisten päätöksiä ja edistää näin nopeita ja tehokkaita investointeja uusiin verkkoihin EU:n koko yhtenäismarkkinoilla. Tätä kautta se myös lisää kilpailua laajakaistapalvelujen markkinoilla.

Tasapaino vakiintuneiden ja uusien operaattorien tarpeiden välillä

Suositus antaa kansallisille viranomaisille keinot tukea seuraavan sukupolven liityntäverkkomarkkinoiden uusia tulokkaita ja toisaalta tukea vakiintuneiden markkinatoimijoiden infrastruktuuri-investointeja. Esimerkiksi määrätessään kansallisilla laajakaistamarkkinoilla määräävässä asemassa oleville yrityksille kustannussuuntautuneita käyttöoikeushintakattoja, viranomaisten on otettava huomioon myös mahdolliset investointiriskit erityisen riskipreemion muodossa. Samanaikaisesti suosituksella pyritään helpottamaan vaihtoehtoisten operaattorien markkinoilletuloa ja kilpailua antamalla niille mahdollisuus kiivetä "investointiportaita" ja rakentaa vaiheittain omaa verkkoinfrastruktuuriaan.

Suositus sisältää joukon periaatteita, joita sääntelyviranomaisten olisi noudatettava:

  • Vaikka hintasääntely ei saakaan suosia määräävässä asemassa olevia yrityksiä, kuituverkkojen käyttöoikeuksien hintakatoissa on huomioitava investointiriski kokonaisuudessaan niin, että yritykset saavat investoinneilleen houkuttelevan tuoton. Koska kyseessä olevat investoinnit ovat suuria ja monien sijoituskohdetyyppien tuotto on tällä hetkellä heikko, tämä tarjoaa investointihalukkaille yrityksille suotuisat puitteet.

  • Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava käytettävissään täysi valikoima korjaavia toimenpiteitä, joista ne voivat kansallisten markkinaolosuhteiden mukaisesti valita asianmukaisen yhdistelmän markkinoilletulon ja infrastruktuuripohjaisen kilpailun edistämiseksi.

  • Kuituverkkoympäristön ennakkosääntelyssä olisi otettava huomioon erot yksittäisten markkinoiden ja alueiden (maaseutu/kaupungit) kilpailuolosuhteissa, jolloin sääntely on keveämpää siellä, missä kilpailuvoimat ovat suuria (kaapelioperaattorit ja tulevaisuuden mobiili-internet).

  • Suosituksessa kannatetaan voimakkaasti seuraavan sukupolven liityntäverkkoihin tehtäviä yhteisinvestointeja ja sallitaan se, että kuitupohjaisen eriytettyjen tilaajayhteyksien käyttöoikeuksista voidaan periä alhaisempaa vuokraa, jos vuokralleottaja on sitoutunut pitkään sopimukseen tai suureen volyymiin.

Otettava huomioon "mahdollisimman tarkasti"

Juridisesta näkökulmasta puitedirektiivin (direktiivi 2002/21/EY) 19 artikla velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että niiden kansalliset telealan sääntelyviranomaiset ottavat tehtäviään hoitaessaan komission suosituksen mahdollisimman tarkasti huomioon. Direktiivissä säädetään myös, että poiketessaan komission suosituksesta sääntelyviranomaisten on perusteltava tämä kirjallisesti komissiolle. Tähän saakka sääntelyviranomaiset ovat noudattaneet komission aiempia telealan suosituksia hyvin. Seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskeva suositus tulee voimaan heti kun se on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Siitä lähtien kansallisten sääntelyviranomaisten oletetaan soveltavan uutta ohjeistusta päivittäisessä päätöksenteossaan ja tekevän asiaan liittyvää yhteistyötä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen BERECin puitteissa.

Usein kysyttyä

Mikä on suosituksen oikeusperusta?

Komission suositus seuraavan sukupolven liityntäverkoista perustuu direktiivin 2002/21/EY (sähköisen viestinnän puitedirektiivi) 19 artiklaan.

Eikö yrityksillä, jotka investoivat suuria summia tällaisiin verkkoihin, ole oikeutta saada alkuvaiheessa suojaa investoinneilleen?

Seuraavan sukupolven liityntäverkkoja ei ole miltään osin vapautettu sääntelystä. Itse asiassa kokemukset osoittavat, että ennakkosääntelyllä voidaan ratkaista rakenteellisia ongelmia ja avata markkinoita kilpailulle asettamalla markkinoille tulon ehdot, antamalla mahdollisille uusille tulokkaille sääntelyllistä ennakoitavuutta ja edistämällä näin investointeja. Sääntelyn kohteena olevat yritykset hyötyvät erityisesti siitä, että viranomaisten on otettava investointiriski kokonaisuudessaan huomioon.

Teleala on hyvä esimerkki sääntelyn ja kilpailun rinnakkaiselosta, ja sääntelyä voidaan asteittain vähentää, kun kilpailu markkinoilla kehittyy.

Miksi uusiin kuituverkkoihin sovelletaan samoja periaatteita kuin aiemmin kuparijohdinverkkoihin?

Komission lähestymistapa seuraa EU:n kilpailuoikeuden periaatteita, jotka perustuvat palvelujen ja markkinoiden – pikemminkin kuin niiden toteuttamiseen tarvittavien yksittäisten infrastruktuurien – taloudelliseen analyysiin. On olennaista luoda tasapuoliset markkinat kaikille osallistujille infrastruktuurista tai teknologiasta riippumatta. Suosituksella ei kuitenkaan pelkästään laajenneta kupariverkkoihin laadittuja sääntöjä koskemaan uutta kuituinfrastruktuuria, vaan se sisältää myös lukuisia uudenlaisia ratkaisuja, joilla nykysääntöjä sovitetaan kuituympäristöön (ks. edellä).

Mitä EU:n telealan sääntelyssä tarkoitetaan "huomattavalla markkinavoimalla"?

Taloudellisia ennakkosääntelyllisiä toimenpiteitä voidaan yleisesti ottaen toteuttaa ainoastaan silloin, kun kilpailu analysoiduilla markkinoilla ei toimi. Näin on silloin, kun sääntelyviranomainen toteaa tietyllä toimijalla olevan huomattava markkinavoima ja päättää ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Huomattava markkinavoima vastaa käsitteenä kilpailuoikeudellista määräävän aseman käsitettä, sellaisena kuin se on määritelty EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Sähköisen viestinnän puitedirektiivin (2002/21/EY) 7 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten on alan toimijoita kuullen analysoitava sähköisen viestinnän kansalliset markkinansa ja ehdotettava tarvittavia sääntelytoimia todettujen puutteiden korjaamiseksi. Tämän jälkeen niiden on tiedotettava johtopäätöksistään ja toimenpide-ehdotuksistaan komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille.

Tarkemmin sanottuna sääntelyviranomaisten on rajattava merkitykselliset markkinat, arvioitava, onko yhdellä tai useammalla toimijalla näillä markkinoilla huomattava markkinavoima, ja kun operaattoreita todetaan olevan määräävässä asemassa, ehdotettava tarvittavia sääntelytoimia todellisen kilpailun varmistamiseksi.

Eikö yrityksen nimeäminen huomattavan markkinavoiman yritykseksi käytännössä rajoita sen uusiin verkkoihin tekemistään investoinneista saamaa tuottoa?

Kun kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat yrityksen olevan tietyillä markkinoilla määräävässä asemassa, niiden on asetettava sille sääntelyllisiä velvoitteita käyttöoikeusdirektiivin (2002/19/EY) 8 artiklan mukaisesti. Velvoitteet eivät ole mielivaltaisia, vaan ne suhteutetaan ongelman luonteeseen ja kyseisten markkinoiden rakenteeseen. Kansallisia sääntelyviranomaisia suositellaan asettamaan vain määräävän markkina-aseman edellyttämät tarpeelliset velvoitteet (ei siis kaikkia mahdollisia velvoitteita).

Joissain tapauksissa sääntelyviranomaiset saattavat esimerkiksi päättää olla asettamatta velvoitetta tarjota kuitupohjaisen tilaajayhteyden eriytettyä käyttöoikeutta. Näin voi olla esimerkiksi alueilla, joilla olemassa olevat infrastruktuurit, kuten koteihin asti ulottuvat kuituverkot ja/tai kaapelitelevisioverkot johtavat yhdessä houkuttelevien kuluttajahintojen kanssa todennäköisesti toimivaan kilpailuun. Jos käyttöoikeusvelvoitteita asetetaan, olosuhteet saattavat lisäksi antaa kansallisille sääntelyviranomaisille mahdollisuuden sallia määräävässä asemassa olevalle yritykselle joustavuutta hinnoitteluun (eli vapautuksen tiukemmista hintavelvoitteista, kuten ennakkosääntelyllisestä kustannussuuntautuneisuusvelvoitteesta). Suosituksessa todetaan myös, että bittivirtatason käyttöoikeuksiin liittyvien tuotteiden kohdalla voidaan käyttää vähittäishintasidonnaista retail-minus-hinnoittelua.

Tällä hetkellä keskimääräinen liittymäkohtainen laskutus (ns. ARPU-arvo) on nykysukupolven laajakaistassa EU:ssa noin 37 euroa kuukaudessa, minkä odotetaan kasvavan 10–15 prosentilla tulevien erittäin nopeiden laajakaistatuotteiden myötä. Suosituksen lähestymistapa on riittävän joustava ja hienoviritetty, joten se ei käytännössä toimi kattona investoijien tuotoille.

Miksi suosituksessa ei määritellä EU:n yhteistä riskipreemiota, jota kaikkien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi käytettävä?

Säänneltyjen käyttöoikeushintojen on kuvastettava kyseisen seuraavan sukupolven liityntäverkon nimenomaisia taloudellisia olosuhteita, myös arvioitua investointiriskiä. Nämä olosuhteet saattavat vaihdella huomattavastikin markkinatilanteen ja investoinnin tyypin mukaan, joten ei olisi kohtuullista ja perustelua määrätä EU:lle yhteistä riskipreemiota tai käyttöoikeushintaa. Hintakattojen (vielä enemmän kuin korjaavien toimenpiteiden) määrittely on järkevintä jättää kansallisille sääntelyviranomaisille, jotka päättävät asiasta kunkin yksittäistapauksen perusteellisen taloudellisen analyysin pohjalta ja noudattaen komission suosituksessa esitettyjä periaatteita.

Mihin valmistelutöihin suositus perustuu?

Komissio laati periaatteet tiiviissä yhteistyössä EU:n 27 jäsenvaltion viestintäviranomaisten ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen BERECin kanssa. Suosituksesta järjestettiin myös vuosina 2008 ja 2009 kaksi julkista kuulemista, joissa saatiin noin 170 lausuntoa.

Lausunnot ovat saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/library/public_consult/index_en.htm.

Suositus on saanut vahvan kannatuksen EU:n jäsenvaltioilta, jotka äänestivät sen puolesta viestintäkomiteassa kesäkuussa 2010.

Lisätietoja:

http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=6070

Ks. myös MEMO/10/426.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website