Navigation path

Left navigation

Additional tools

MEMO/10/247

Bryssel 10. kesäkuuta 2010

Komissio perustaa kestävien biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmän

(ks. IP/10/711)

Mitä biopolttoaineet ovat?

Biopolttoaineet ovat biomassasta valmistettuja liikennepolttoaineita. Tärkeimmät biopolttoaineet ovat tällä hetkellä bioetanoli (joka valmistetaan sokerista ja viljakasveista ja jota käytetään bensiinin asemesta) ja biodiesel (joka valmistetaan pääasiassa kasviöljyistä ja jota käytetään dieselin asemesta). Biopolttoaineiden osuus liikennepolttoaineiden kulutuksesta oli noin 3,4 prosenttia vuonna 2008, kun viisi vuotta aiemmin se oli vain 0,5 prosenttia.

Miksi tarvitsemme biopolttoaineita?

Tarvitsemme biopolttoaineita, jotta Eurooppa-neuvoston vuonna 2007 asettamat ilmastonmuutoksen torjumista ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 20 prosentilla koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Biopolttoaineet ovat tärkein vaihtoehto liikenteessä käytettävälle bensiinille ja dieselille, jotka aiheuttavat yli 20 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.

Kuinka EU edistää biopolttoaineiden käyttöä?

Vuonna 2009 annetussa uusiutuvan energian direktiivissä1 säädetään sitovat tavoitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Kunkin jäsenvaltion on saavutettava yksittäiset tavoitteensa, joiden mukaan tietty osa energian kokonaiskulutuksesta on katettava uusiutuvalla energialla. Liikennealalla jäsenvaltioiden tavoitteena on 10 prosentin osuus. Biopolttoaineet ovat tärkein liikenteessä käytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energiamuoto.

Mitä uutta kaksi tiedonantoa sisältävät?

  • Kestävien biopolttoaineiden todistukset: Komissio kannustaa teollisuutta, hallituksia ja kansalaisjärjestöjä perustamaan vapaaehtoisia biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmiä. Komissio arvioi, ovatko nämä järjestelmät luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä. Todistuksilla taataan, että kaikki järjestelmässä myytävät biopolttoaineet ovat kestäviä ja että ne on tuotettu uusiutuvan energian direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Kaikissa järjestelmissä on oltava riippumattomat tarkastajat, jotka tarkastavat koko tuotantoketjun viljelijästä kaupan alan toimijaan ja polttoaineen toimittajaan.

  • Luonnonsuojelu: Komissio on ilmoittanut selkeästi, että luonnonmetsää, suojelualueita, kosteikkoja ja soita EI saa käyttää biopolttoaineiden tuottamiseen. Se toteaa yksiselitteisesti, ettei metsiä voida muuntaa öljypalmuviljelmiksi.

  • Suositaan vain sellaisia biopolttoaineita, joista saadaan suuret kasvihuonekaasusäästöt: Komissio ilmoittaa, kuinka todistetaan se, että biopolttoaineiden käytön ansiosta saavutetaan suuret kasvihuonekaasupäästöt. Biopolttoaineita, joilla ei saavuteta 35 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä bensiiniin ja dieseliin verrattuna, ei hyväksytä. Tämä kynnysarvo nousee 50 prosenttiin vuonna 2017. Laskelmaan sisältyvät hiilidioksidin lisäksi metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O), jotka molemmat ovat voimakkaampia kasvihuonekaasuja kuin hiilidioksidi.

Tarkoittaako tämä, että EU:hun saa tuoda nyt vain tällaisia biopolttoaineita?

Ei. Tämä tarkoittaa, että ainoastaan nämä vaatimukset täyttävät biopolttoaineet lasketaan mukaan 27 jäsenvaltion kansallisiin tavoitteisiin, jotka jäsenvaltioiden on uusiutuvan energian direktiivin mukaisesti saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Tämä koskee kaikkia biopolttoaineita riippumatta siitä, onko ne tuotettu EU:ssa tai tuotu sinne muualta. Vain tällaisille biopolttoaineille voidaan myöntää verohelpotuksen kaltaista kansallista tukea.

Miten todistukset toimivat käytännössä?

Esimerkki: Brasiliasta tuotua etanolia käyttävän suomalaisen polttoaineen toimittajan on ilmoitettava biopolttoaineen määrät Suomen viranomaisille. Osoittaakseen, että kyseessä on direktiivin säännösten mukainen kestävä polttoaine, hän voi liittyä vapaaehtoiseen järjestelmään.

Polttoaineen toimittajan on varmistettava, että koko tuotantoketjusta pidetään kirjaa. Tämä vaatimus koskee kaupan alan toimijaa, jolta hän ostaa biopolttoaineen, etanolin valmistuslaitosta, josta kaupan alan toimija ostaa etanolin, sekä viljelijää, joka toimittaa sokeriruo'on etanolin valmistuslaitokseen. Tällainen tarkastus tehdään ennen kuin yritys liittyy järjestelmään ja tämän jälkeen vähintään kerran vuodessa.

Tarkastus tehdään samalla tavalla kuin rahoitusalalla. Tarkastaja tarkastaa kaikki asiakirjat ja osan viljelijöistä, valmistuslaitoksista ja kaupan alan toimijoista. Hän varmistaa, että etanolin raaka-aineen tuottamisessa käytetty maa oli todellakin aiemmin viljelymaata eikä trooppista metsää.

Onko etiketti esillä huoltoasemilla?

Sertifiointijärjestelmässä ei ole pakollista lisätä etikettiä lopputuotteeseen, mutta näin voidaan kuitenkin haluttaessa tehdä. Mainostarkoituksessa voi olla järkevää osoittaa, että huoltoasemalla on tarjolla kestäviä biopolttoaineita. Tämä pätee erityisesti silloin, kun järjestelmässä noudatettavat kestävyysvaatimukset ovat jopa EU:n lainsäädäntöä tiukemmat.

Miten järjestelmä on otettu vastaan yrityksissä ja hallituksissa?

Komissio käy keskusteluja useiden yritysten ja organisaatioiden kanssa, jotka ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita perustamaan vapaaehtoisen järjestelmän. Nyt kun tarkastusvaatimukset ovat selvillä, yritysten ja organisaatioiden odotetaan pian pyytävän komissiolta hyväksyntää vapaaehtoisille järjestelmilleen.

Eikö petoksen vaara ole olemassa? Tarkastajat eivät voi olla aina paikalla.

On erittäin epätodennäköistä, että petosepäilyyn olisi aihetta riippumattoman tarkastuksen jälkeen. Jos kuitenkin petosta epäillään, kuka tahansa voi saattaa asian komission käsiteltäväksi. Komissio voi tarvittaessa peruuttaa järjestelmälle antamansa hyväksynnän.

Mitä biopolttoaineita käytetään liikenteessä?

Vuonna 2007 EU:n liikenteessä käytetyistä uusiutuvista polttoaineista oli 75 prosenttia (6,1 Mtoe) biodieseliä ja 15 prosenttia (1,24 Mtoe) bioetanolia. Loput 10 prosenttia oli puhdasta kasviöljyä.

Kuinka paljon biopolttoaineita tuodaan EU:hun?

Vuonna 2007 noin 26 prosenttia EU:ssa kulutetusta biodieselistä tuotiin EU:n ulkopuolelta. Vastaava bioetanolin osuus oli 31 prosenttia. Suurimpia tuojia olivat Brasilia ja USA. Suurin osa biopolttoaineista tuotetaan kuitenkin EU:ssa. Kestävyysvaatimusten lisäksi EU:n biopolttoaineiden on noudatettava EU:n ympäristölainsäädäntöä ja maatalousalan vaatimuksia, jotka koskevat esim. maiseman ylläpitoa, maaperän suojelemista eroosiolta ja vedenkäytön hallinnointia.

Maata on käytettävissä rajallisesti. Onko biopolttoaineiden tuottamista varten pakko hakata metsiä?

Maankäytön muutoksen nettovaikutusta koskevien eri arvioiden mukaan kymmenen prosentin tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaisiin 2–5 miljoonaa hehtaaria maata. EU:ssa on käytettävissä tähän riittävästi viljelykäytöstä poistettua maata, vaikka kaikki kulutettava biopolttoaine tuotettaisiin EU:ssa. Myös muualla maailmassa on vaihtoehtoja metsän hävittämiselle. Indonesiassa on metsien raivauksen jäljiltä arviolta 3–12 miljoonaa hehtaaria maata, joka on nyt joutomaata. Olisi järkevää ottaa tämä maa käyttöön.

Hakataanko sademetsiä palmuöljyn tuottamiseksi, jotta EU:n biopolttoainetavoitteet saavutettaisiin?

Ei. Tiedonannossa ei sallita tätä. Siinä todetaan yksiselitteisesti, ettei metsiä voida muuntaa öljypalmuviljelmiksi.

Saadaanko suurin osa biopolttoaineesta palmuöljystä?

Vain noin 4–5 prosenttia EU:n biopolttoaineesta tuotetaan palmuöljystä. Tämä vastaa noin yhtä prosenttia maailman palmuöljytuotannosta. Biopolttoaineita ei tuoteta palmuöljystä kovinkaan laajalti EU:n ulkopuolellakaan. Yli 95 prosenttia palmuöljystä käytetään elintarvikkeisiin ja teollisuudessa, kuten kosmeettisiin valmisteisiin.

Vuosina 2000–2008 palmuöljyn tuotanto kasvoi noin 20 miljoonaa tonnia. Tämä on 40 kertaa enemmän kuin biopolttoaineisiin EU:ssa käytettävä palmuöljyn määrä (500 000 tonnia). Biopolttoaineet eivät siis ole tärkein syy metsien hävittämiselle. Itse asiassa kestävyysvaatimukset ovat silminnähden tehokas keino estää metsien hävittämistä.

EU:n tutkimusten mukaan biopolttoaineet eivät synnytä kasvihuonekaasusäästöjä. Miten EU vastaa tähän?

Tämä ei pidä paikkaansa. Hiljattain julkaistuista raporteista käy ilmi, että biopolttoaineet todellakin synnyttävät kasvihuonekaasusäästöjä. Komissio julkaisee uusiutuvan energian direktiivissä edellytetyn raportin välillisestä maankäytöstä vuoden loppuun mennessä näiden tutkimusten perusteella.

Biopolttoaineiden käytön kehitys EU:ssa vuosina 2003–2008

Biopolttoaineiden osuus liikennepolttoaineista

Jäsenvaltio

Biopolttoaineiden osuus 2003

Biopolttoaineiden osuus 2008

Itävalta

0,1

5,5

Belgia

0,0

1,1

Bulgaria

-

0,22

Kypros

0,0

1,3

Tšekki

1,1

1,3

Tanska

0,0

0,23

Viro

0,0

0,6

Suomi

0,1

2,1

Ranska

0,7

5,7

Saksa

1,2

6,0

Kreikka

0,0

1,0

Unkari

0,0

3,5

Irlanti

0,0

1,6

Italia

0,5

0,6

Latvia

0,2

0,2

Liettua

0,0

4,3

Luxemburg

0,0

2,0

Malta

0,0

0,44

Alankomaat

0,0

3,3

Puola

0,5

3,7

Portugali

0,0

2,0

Romania

-

2,35

Slovakia

0,1

2,7

Slovenia

0,0

1,2

Espanja

0,4

2,0

Ruotsi

1,3

5,0

Yhdistynyt kuningaskunta

0,0

2,0

EU25

0,5 %

EU 27

3,4 %6

1 :

Direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

2 :

Vain biodiesel.

3 :

Tiedot vuodelta 2007.

4 :

Vain biodiesel.

5 :

Vain biodiesel.

6 :

Arvio.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website