MEMO/08/31

Bryssel 23. tammikuuta 2008

Valtiontuki: ympäristönsuojelutuen suuntaviivat
– usein kysyttyä

(ks. myös IP/08/80)

Miksi ympäristönsuojelutuen suuntaviivoja tarvitaan?

Valtiontuen on täytettävä tietyt ehdot, ja Euroopan komission on hyväksyttävä tuki. Komission antamien suuntaviivojen ja puitesääntöjen tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita ja tiedottaa niille etukäteen, minkälaiset toimenpiteet soveltuvat yhteismarkkinoille. Näin myös nopeutetaan valtiontukien hyväksymismenettelyä.

Ympäristönsuojelu on Euroopan unionin keskeinen tavoite. Ympäristönsuojelu ei ole kuitenkaan riittävän hyvällä tasolla, joten lisäpanostus siihen on tarpeen. Yritykset eivät kanna vielä täyttä vastuuta ympäristön pilaantumisen kustannuksista yhteiskunnalle. Korjatakseen tämän markkinoiden toimintapuutteen ja parantaakseen ympäristönsuojelun tasoa hallitukset voivat antaa lainsäädäntöä, jolla varmistetaan se, että yritykset maksavat aiheuttamastaan pilaantumisesta (esim. verotuksen tai päästökauppajärjestelmän kautta) tai noudattavat tiettyjä ympäristönormeja.

Valtiontuen myöntäminen voi toisinaan olla myös perusteltua yksityisten yritysten kannustamiseksi investoimaan lisää ympäristönsuojeluun. Joskus yritykset voidaan myös vapauttaa tuen avulla suhteellisen suurista rahoitusvastuista, jotta voidaan siirtyä noudattamaan yleisesti tiukempaa ympäristöpolitiikkaa.

Suuntaviivat varmistavat samalla, että huonosti kohdennettua tai liian suurta valtiontukea ei ole mahdollista myöntää. Tällainen tuki ei pelkästään vääristä kilpailua, vaan se myös hankaloittaa ympäristötavoitteiden saavuttamista.

Millainen yhteys ympäristönsuojelutuen suuntaviivoilla on energia- ja ilmastonmuutospakettiin?

Eurooppa-neuvosto asetti maaliskuussa 2007 EU:n tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Sitovana tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta 20 prosenttiin samalla kaudella.

Komissio valmistelee energia- ja ilmastonmuutospakettia, jolla edistetään kunnianhimoisia poliittisia toimia mm. uusiutuvien energialähteiden ja päästökaupan osalta. Paketti sisältää erilaisia markkinamekanismeja, joilla pyritään varmistamaan, että pilaantumisen aiheuttajat maksavat aiheuttamastaan pilaantumisesta. Lisäksi niillä pyritään suosimaan ympäristöystävällisemmän teknologian käyttöä. Uudet ympäristönsuojelutuen suuntaviivat ovat merkittävä osa tätä kokonaisuutta, jolla pyritään kannustamaan jäsenvaltioita ja teollisuutta tehostamaan ympäristönsuojelua.

Suuntaviivojen avulla markkinoilla säilytetään tehokas kilpailu ja tuetaan energia- ja ilmastonmuutospaketissa esiteltyjä markkinaehtoisia välineitä. On selvää, että ilman tehokasta kilpailua tavoitteita ei pystytä saavuttamaan. Jos pilaantumisen aiheuttajat eivät maksa tarpeeksi aiheuttamastaan ympäristön pilaantumisesta ja onnistuvat välttämään riittävät ympäristöinvestoinnit valtiontuen avulla, tuloksena ei ole pelkästään kilpailun vääristyminen, vaan samalla hankaloitetaan EU:n kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttamista.

Suuntaviivat sisältävät lisäksi joukon toimenpiteitä, joilla täydennetään ja tuetaan pyrkimyksiä parantaa ympäristönsuojelun tasoa. Voi toki olla tilanteita, joissa jäsenvaltiot eivät voi soveltaa asianmukaisesti aiheuttamisperiaatetta. Tällöin valtiontuki voi tarjota vaihtoehtoisen ratkaisumallin markkinapuutteisiin, joihin liittyy ympäristön kannalta kielteisiä ulkoisvaikutuksia. Valtiontuen avulla yksittäiset yritykset voivat muuttaa toimintaansa ja siirtyä ympäristöystävällisempiin tuotantoprosesseihin tai investoida ympäristöä säästävään teknologiaan. Koska valtiontuella voidaan lieventää joidenkin yritysten kohtuutonta taakkaa, jäsenvaltiot voivat sen ansiosta myös antaa lainsäädäntöä tai normeja, jotka ovat EU:n normeja tiukempia. Näin voidaan tukea EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamista.

Jos tuki kohdennetaan hyvin, suuntaviivat mahdollistavat varsin suopean kohtelun. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi kattaa uusiutuvan energian tuotannosta yrityksille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset 100-prosenttisesti.

Mitä keskeisiä muutoksia uusiin suuntaviivoihin sisältyy?

Vuoden 2001 suuntaviivoihin verrattuna uudet suuntaviivat sisältävät seuraavat keskeiset muutokset:

1. Suuntaviivat sisältävät useita uusia säännöksiä, jotka koskevat esim. tukea ennakoivaan normeihin mukautumiseen, ympäristöselvityksiin, kaukolämmitykseen, jätehuoltoon ja päästökauppajärjestelmille.
2. Tuki-intensiteetit ovat kasvaneet tuntuvasti. Suuryritysten tuki-intensiteetit ovat nousseet 30–40 prosentista 50–60 prosenttiin, ja pienyritysten 50–60 prosentista 70–80 prosenttiin. Jos investoinnin tarkoituksena on nostaa ympäristönsuojelu EU:n normit ylittävälle tasolle tai parantaa tasoa normien puuttuessa ja jos investoinnissa on kyse ekoinnovaatiosta, tukea voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä. Lisäksi suuntaviivoihin on lisätty mahdollisuus myöntää 100-prosenttista tukea tarjouskilpailumenettelyn perusteella. Toisin kuin vuoden 2001 suuntaviivoissa, uusissa suuntaviivoissa ei enää tarjota korotettua tukea tukialueille tai uusiutuvaa energiaa käyttäville laitoksille, jotka toimittavat energiaa kokonaisen yhteisön energiatarpeisiin.
3. Veronalennusten osalta suuntaviivoissa säilytetään mahdollisuus pitkäaikaisiin ympäristöverohelpotuksiin, kunhan kyseisten yritysten verotus pysyy vähintään EU:n edellyttämällä vähimmäistasolla. Vaikka yritykset eivät maksaisi vähimmäistason mukaista veroa, pitkäaikaiset helpotukset ovat edelleen mahdollisia. Jäsenvaltion on tällöin kuitenkin osoitettava, että ne ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia. Merkittävien veronalennusten tai jopa verovapautusten saajat ovat toisinaan suuria saastuttajia. Tällaiset verohelpotukset voivat olla oikeutettuja tietyin edellytyksin, mutta jäsenvaltioiden on myös tässä tapauksessa perusteltava niiden tarpeellisuus.
4. Suuntaviivat jakautuvat perusarviointiin ja yksityiskohtaiseen arviointiin. Yksittäisille yrityksille myönnettyjä suuria tukia arvioidaan yksityiskohtaisesti. Tarkoituksena on tutkia perusteellisesti yksittäistapaukset, jotka todennäköisimmin vääristävät kilpailua ja kauppaa. Verovapautuksia ja veronalennuksia sisältävät tukiohjelmat arvioidaan vain ohjelmatasolla, ts. yksittäiset yritykset eivät ole yksityiskohtaisen arvioinnin kohteena.
5. Uudet suuntaviivat liittyvät kiinteästi tulevaan yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen, joka komission on tarkoitus antaa ennen kesälomakautta. Ryhmäpoikkeus vapauttaa jäsenvaltiot velvoitteesta ilmoittaa tietyt tukitoimenpiteet komissiolle ja keventää näin hallintovaatimuksia. Jatkossa komissiolle ei enää tarvitse ilmoittaa tietyntyyppisistä ja tietyn määrän alittavista ympäristötuista. Lisäksi tukimäärän laskemiseen on tarkoitus käyttää ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista yksinkertaistettua menetelmää.

Miksi tukimäärä perustuu ylimääräisiin investointikustannuksiin eikä investoinnin kokonaiskustannuksiin?

Tukimäärä perustuu ylimääräisiin investointikustannuksiin, jotka aiheutuvat ympäristönsuojelun nostamisesta pakolliset normit ylittävälle tasolle tai ympäristöä säästävämpään tuotantomenetelmään siirtymisestä, jos normit puuttuvat. Jos tätä periaatetta ei sovellettaisi, mikä tahansa investointi, joka parantaa ympäristönsuojelun tasoa, olisi ympäristötukikelpoinen vaikka investointi ei olisikaan vaihtoehtoista investointia kalliimpi. Tukea myönnettäisiin tällöin myös kapasiteetin lisäämiseen tai tuottavuuden parantamiseen. Ainoastaan sellainen valtiontuki, jolla parannetaan ympäristönsuojelua tasolle, jolle ei päästäisi ilman tukea, voidaan hyväksyä. On todennäköisempää, että tuki on todella tarpeen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi, jos tuen myöntämisen lähtökohtana ovat ylimääräiset kustannukset.

Miksi investointituki ei ole 100-prosenttista, kun tuella katetaan pelkästään ylimääräiset ympäristökustannukset?

Investointien tuki-intensiteetti ei ole yleensä 100 prosenttia ylimääräisistä investointikustannuksista, koska ylimääräisiä kustannuksia ei lasketa täsmällisesti. Toiminnan tuottoa ei esimerkiksi oteta huomioon laitoksen koko pitoajalta. Lisäksi ympäristöystävällisemmällä yrityskuvalla voi olla yritykselle suurtakin kaupallista arvoa tai se voi olla jopa yrityksen elinehto tulevaisuudessa. Kaikkia laskettuja ylimääräisiä ympäristökustannuksia ei siis tarvitse kattaa investointiin kannustamiseksi.

Jos valtiontuki liittyy tarjouskilpailuun, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia. Investointituen lisäksi uusiutuvan energian tuottamiseen ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoon voidaan myöntää myös toimintatukea. Sillä katetaan energian tuotantokustannusten ja kyseisen energian markkinahinnan välinen erotus kokonaisuudessaan. Tuki voi kattaa jopa tavanomaisen tuoton pääomalle, jolloin ylimääräiset kustannukset katetaan 100-prosenttisesti.

Mikä tarkoitetaan vertailuinvestoinnilla?

Vertailuinvestointi on investointi, joka olisi tehty ilman valtiontukea. Kyse on teknisesti vertailukelpoisesta investoinnista, joka tarjoaa heikomman ympäristönsuojelun tason (verrattuna pakolliseen EU:n normiin, jos sellainen on annettu) ja jonka toteuttaminen olisi realistista ilman tukea. Uusiutuvan energian tapauksessa vertailuinvestointina pidetään yleensä maakaasulla toimivaa voimalaa, jolla on sama tuotantokapasiteetti. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosta verrataan yleensä voimalaan, joka tuottaa pelkästään yhteistuotantolaitoksen pääasiallista tuotantoa. Vertailuinvestoinnin valinta riippuu kuitenkin tuotanto- ja markkinatyypistä, ja se voi myös muuttua ajan myötä. Näistä syistä suuntaviivoissa ei ole tarkoituksenmukaista määrittää vertailuinvestointia tämän tarkemmin.

Tukea voidaan myöntää EU:n normit ylittävälle yritykselle, mutta mitä normeja tarkoitetaan?

EU:n lainsäädäntö sisältää monia normeja, jotka määrittävät tason, johon ympäristösuojelussa pyritään. EU:n normina pidetään myös direktiiviin 96/61/EY (neuvoston direktiivi 96/61/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1996, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi) perustuvaa velvollisuutta käyttää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, joka käy ilmi komission julkaisemista uusimmista tiedoista.

Normeiksi katsotaan suuntaviivoissa vain sellaiset normit, jotka EU:n lainsäädännössä asetetaan suoraan yksittäisille yrityksille. Jäsenvaltioille asetettuja velvoitteita ei katsota normeiksi tässä yhteydessä.

Milloin asiaa käsitellään yksityiskohtaisessa arvioinnissa?

Suuret tukimäärät aiheuttavat suuremman riskin kilpailun ja kaupan vääristymisestä. Tämän vuoksi niitä käsitellään yksityiskohtaisessa arvioinnissa. Yksittäisille tuensaajille myönnettävistä suurista tuista on ilmoitettava komissiolle erikseen, vaikka ne myönnettäisiin osana komission jo hyväksymää tukiohjelmaa. Kun toimintatukea myönnetään energiantuotantoon, suuren tuen määrittämisessä käytetään apuna kapasiteettiin sovellettavia raja-arvoja. Seuraavien tukien myöntämisestä on ilmoitettava komissiolle erikseen:

1. investointituki: kun tuen määrä on yli 7,5 miljoonaa euroa yritystä kohden
2. energiansäästöön myönnettävä toimintatuki: kun tuen määrä on yli 5 miljoonaa euroa yritystä kohden viiden vuoden aikana
3. uusiutuvan sähköenergian tuotantoon ja/tai uusiutuvan lämpöenergian yhteistuotantoon myönnettävä toimintatuki: kun tuki myönnetään uusiutuvaa sähköenergiaa tuottavalle laitokselle, jonka uusiutuvan sähköenergian tuotantokapasiteetti on sen tuloksena yli 125 MW
4. biopolttoaineiden tuotantoon myönnettävä toimintatuki: kun tuki myönnetään biopolttoaineita tuottavalle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on sen tuloksena yli 150 000 tonnia vuodessa
5. sähkön ja lämmön yhteistuotantoon myönnettävä toimintatuki: kun tuki myönnetään yhteistuotantolaitokselle, jonka sähkön yhteistuotantokapasiteetti on sen tuloksena yli 200 MW. Tukea lämmön yhteistuotantoon arvioidaan sähköntuotantokapasiteettiin perustuvan ilmoituksen yhteydessä.

Yksityiskohtainen arviointi ei luonnollisesti tarkoita, että suunniteltu valtiontuki kielletään. Se tarkoittaa vain sitä, että komissio tutkii huolellisesti, onko tuki tarpeen ja edistääkö se ympäristönsuojelua aiheuttamatta kohtuutonta kilpailun vääristymistä.

Miten yritys voi hakea ympäristönsuojelutukea?

Suuntaviivoissa asetetaan sääntöjä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava valtiontukea myöntäessään. Yrityksen kannattaa ottaa yhteyttä oman jäsenvaltionsa ympäristötukiviranomaiseen, jos se haluaa parantaa ympäristönsuojelutasoaan ja tarvitsee siihen tukea.

Suuntaviivat ovat saatavilla seuraavalla verkkosivulla:

http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/reform/reform.cfm