MEMO/07/10

Bryssel, 10. tammikuuta 2007

Eurooppalainen lähestymistapa ydinvoimaan ja ydinturvallisuuteen

Kukin jäsenvaltio päättää itse, käyttääkö se ydinvoimaa. Ydinvoimalla voi olla tärkeä asema Euroopan unionin energialähdeyhdistelmässä. On kuitenkin tärkeää, että edelleen huolehditaan ydinturvallisuudesta ja ydinlaitosten turvaamisesta. Euroopan komissio on tämän vuoksi ehdottanut, että EU:ssa perustetaan kansallisten ydinalan sääntelyviranomaisten korkean tason ryhmä, jonka tehtävänä on kehittää edelleen yhteisymmärrystä ja eurooppalaisia sääntöjä ydinturvallisuuden ja ydinlaitosten turvaamisen alalla.

Euratomin perustamissopimuksen 40 artiklan mukaan Euroopan komissio julkaisee säännöllisesti ohjeellisen ydinalan ohjelman. Komissio on tätä varten esittänyt tiedonannon, jossa tarkastellaan ydinvoimaan viimeisten kymmenen vuoden aikana tehtyjä investointeja ja selostetaan ydinvoiman tuottamiseen liittyviä taloudellisia kysymyksiä, sen vaikutusta energialähteiden yhdistelmään sekä ydinvoiman yleisen hyväksyttävyyden edellytyksiä.

On jokaisen jäsenvaltion oma asia päättää, käyttääkö se ydinvoimaa sähkön tuottamiseen. Suomi ja Ranska ovat hiljattain päättäneet rakentaa lisää ydinvoimaa. Muissa EU-maissa, kuten Alankomaissa, Puolassa, Ruotsissa, Tšekissä, Liettuassa, Virossa, Latviassa, Slovakiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Bulgariassa ja Romaniassa on ydinvoimapolitiikkaa koskeva keskustelu käynnistetty uudelleen. 27 EU-maassa on 152 ydinvoimalaa, ja ydinvoimalla tuotetaan nykyään 30 prosenttia Euroopan sähköstä. Tämä osuus tulee kuitenkin pienenemään huomattavasti, jos muutamissa EU:n jäsenvaltioissa jatketaan suunnitelmaa ydinvoimasta luopumista. Jotta odotettu energian kysyntä voitaisiin täyttää ja jotta voidaan vähentää Euroopan riippuvuutta tuontienergiasta, voitaisiin tehdä päätöksiä uusista investoinneista tai joidenkin ydinvoimaloiden käyttöiän jatkamisesta.

Ydinvoiman tuotannon lisääminen voisi myös olla yksi vaihtoehto hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, ja se voisi olla tärkeä tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ydinvoima ei käytännössä tuota hiilidioksidipäästöjä, ja se on osa komission hiilenvähentämisstrategiaa, johon sisältyy tavoite energia-alan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tämä voi myös olla tärkeä näkökohta, kun keskustellaan tulevista päästökauppajärjestelmistä.

Tärkein ydinvoiman kasvunäkymiin vaikuttava tekijä on siihen liittyvät taloudelliset tekijät, sillä ydinvoimalaan on investoitava 2–3 miljardia euroa. Rakennuskustannukset ovat ydinvoiman tuotannossa korkeammat kuin fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimaloissa, mutta käyttökustannukset ovat alkuinvestointien jälkeen huomattavasti alhaisemmat. Lisäksi ydinvoiman tuotantoon eivät juurikaan vaikuta raaka-ainekustannusten muutokset, koska pieni määrä uraania, jota saadaan suurimmaksi osaksi vakailta maailman alueilta, riittää voimalalle vuosikymmeniksi. Uudet ydinvoimalat ovat siksi useimmissa teollisuusmaissa taloudellinen tapa tuottaa peruskuormasähköä.
Ydinvoimateollisuus on tehnyt huomattavia investointeja vuodesta 1997. EU toteaa, että on tärkeää säilyttää johtoasema ydinvoimateknologian alalla, ja se tukee mahdollisimman edistyneen kehyksen laatimista ydinalalle. Siihen kuuluu myös se, että estetään ydinaineiden joutuminen vääriin käsiin ja huolehditaan jätteistä ja voimaloiden käytöstäpoistosta. Euratomin perustamissopimuksen tekemisestä alkaen Euroopan yhteisö on huolehtinut ydinturvallisuudesta ja väestön säteilysuojelusta. Nämä kysymykset ovat tulleet yhä entistä tärkeämmiksi, kun Euroopan unioniin on liittynyt uusia maita vuonna 2004 ja 2007.

EU:n tehtävänä on kehittää mahdollisimman edistynyttä kehystä ydinvoimalle niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat valinneet ydinvoiman. Tässä on noudatettava Euratomin perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat turvallisuutta, ydinvoimaloiden turvaamista ja sen valvomista, ettei ydinaineita siirretä muuhun käyttöön kuin siihen, johon ne on tarkoitettu. Tämä koskee myös ydinjätteen huoltoa ja ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa.