Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

MEMO/05/248

Bryssel 11 elokuuta 2005

Kysymyksiä ja vastauksia: sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva EU:n politiikka

1) Miksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromu on ongelmallista?

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu on hyvin erilaisista tuotteista syntyvää jätettä. Tuotteisiin kuuluvat muun muassa pienet ja suuret kodinkoneet, tieto- ja teletekniset laitteet, valaistuslaitteet ja kuluttajaelektroniikka kuten radiot, televisiot, videokamerat ja äänentoistolaitteet. Laitteet koostuvat monista erilaisista materiaaleista ja komponenteista, joista jotkut ovat vaarallisia. Mikäli sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ei käsitellä asianmukaisesti, se voi jätehuoltovaiheessa aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia, erityisesti silloin kun se sijoitetaan kaatopaikalle tai poltetaan.

Kaikki sähkö- ja elektroniikkalaitteet koostuvat useista perusrakenneosista, kuten piirilevyistä, kaapeleista, johdoista ja johtimista, palonestoaineita sisältävistä muoveista, elohopeakatkaisimista ja -kytkimistä, näyttölaitteista, esimerkiksi katodisädeputkista ja nestekidenäytöistä, akuista ja paristoista, valaistuslaitteista ja kondensaattoreista.

Näiden komponenttien sisältämistä aineista ympäristön kannalta ongelmallisia ovat raskasmetallit, kuten elohopea, lyijy, kadmium ja kromi, sekä halogenoidut aineet, kuten kloorifluorihiilivedyt (CFC), polyklooratut bifenyylit (PCB), polyvinyylikloridi (PVC) ja bromatut palonestoaineet. Monet näistä aineista voivat olla myrkyllisiä ja aiheuttaa riskejä ihmisten terveydelle, mikäli niitä pääsee ympäristöön. Esimerkiksi lyijy voi vahingoittaa keskushermostoa ja vaikuttaa haitallisesti verenkiertoon ja munuaisiin. Kadmium voi vaikuttaa munuaisten toimintaan ja aiheuttaa aivovaurioita.

Tähän asti yli 90 prosenttia sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta on sijoitettu kaatopaikalle, poltettu tai hyödynnetty ilman minkäänlaista esikäsittelyä. Tämä tarkoittaa, että romusta johtuvia epäpuhtauksia voi päästä ympäristöön ja ne voivat saastuttaa ilmaa, vettä ja maaperää.

Vuodelta 1998 peräisin olevat tiedot osoittavat, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromua syntyy noin 14 kg asukasta kohti vuodessa eli yhteensä noin kuusi miljoonaa tonnia vuodessa (neljä prosenttia yhdyskuntajätevirrasta). Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrän arvioitiin lisääntyvän noin 3–5 prosenttia vuodessa. Se on nopeimmin kasvava jätevirta ja kasvaa kolme kertaa nopeammin kuin jätevirta keskimäärin. Tällä hetkellä romua syntyy todennäköisesti noin 17–20 kg henkeä kohti vuodessa.

2) Mitkä ovat EU:n toimet sähkö- ja elektroniikkalaiteromun suhteen?

EU on antanut kaksi direktiiviä, joilla tartutaan sähkö- ja elektroniikkaromun aiheuttamiin ongelmiin.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetulla direktiivillä (WEEE-direktiivillä[1]) on tarkoitus ehkäistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntymistä sekä edistää tällaisen romun uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja muita hyödyntämistapoja, jotta loppukäsittelyyn (kaatopaikalle ja poltettavaksi) tulevan jätteen määrää voidaan vähentää. Direktiivissä edellytetään tämän vuoksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä, hyödyntämistä sekä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Tarvittaessa on asetettava etusijalle kokonaisten laitteiden uudelleenkäyttö.

Direktiivillä, joka koskee tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, (RoHS-direktiivillä[2]) pyritään korvaamaan elohopea, kadmium, lyijy, kuudenarvoinen kromi sekä PBB- ja PBDE-yhdisteet sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, mikäli käytettävissä on vaihtoehtoja. Tavoitteena on edistää ympäristön kannalta järkevää hyödyntämistä ja ehkäistä ongelmia jätehuoltovaiheessa. (CFC-yhdisteitä, PCB-yhdisteitä ja PVC:tä käsitellään muussa yhteisön lainsäädännössä.)

3) Mitkä ovat laiteromudirektiivin tärkeimmät säännökset ja määräajat?

Direktiivit tulivat voimaan 13. helmikuuta 2003, ja jäsenvaltioiden oli saatettava ne osaksi kansallista lainsäädäntöään puolentoista vuoden kuluessa, eli 13. elokuuta 2004 mennessä.

2005: Jäsenvaltioiden on laadittava tuottajista rekisteri ja ylläpidettävä sitä. Niiden on toimitettava komissiolle joka toinen vuosi tiedot markkinoille saatettujen, kerättyjen, hyödynnettyjen, uudelleen käytettyjen ja kierrätettyjen tuotteiden määristä. Lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava joka kolmas vuosi kertomus direktiivin täytäntöönpanosta.

13. elokuuta 2005: Jäsenvaltioiden on tähän määräaikaan mennessä varmistettava, että keräysjärjestelmät on otettu käyttöön ja että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun tuottajat rahoittavat romun keräyksen, käsittelyn, hyödyntämisen ja ympäristöä säästävän loppukäsittelyn. Keräyksellä tarkoitetaan sitä, että kuluttajat voivat palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun suhteessa 1:1 ostaessaan uuden tuotteen. Lisäksi käytettävissä on muita keräyspisteitä, joihin laitteiden omistajat ja jakelijat voivat palauttaa romun maksutta. Keräyspisteiden järjestämisessä on otettava huomioon helppokäyttöisyys sekä väestötiheys.

Kaikissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on 13. elokuuta 2005 alkaen oltava merkki (jätesäiliö, jonka yli on vedetty risti), joka osoittaa kuluttajille, että kyseistä tuotetta ei voi heittää pois muun jätteen mukana.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyksen, käsittelyn, hyödyntämisen ja poiston rahoitus varmistetaan rahoitusjärjestelmillä. Kun tuottajat saattavat markkinoille uuden tuotteen 13. elokuuta 2005 jälkeen, niiden on annettava rahallinen vakuus (vakuutus, suljetulle tilille maksettu summa tai osallistuminen yhteiseen järjestelmään), joka kattaa mainitut kustannukset. Näin halutaan estää se, että kukaan ei huolehtisi ns. isännättömistä tuotteista eli vanhoista tuotteista, joiden tuottajat eivät enää toimi markkinoilla.

Ns. vanhan jätteen (tuotteet, jotka on saatettu markkinoille ennen 13. elokuuta 2005) osalta tuottajien on liityttävä yhteiseen järjestelmään. Yhteiset rahoitusjärjestelmät voidaan toteuttaa joko kiinteinä maksuina tai uusiin tuotteisiin liittyvinä maksuina.

31. joulukuuta 2006: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tähän määräaikaan mennessä saavutetaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erilliselle keräykselle asetettu tavoite, joka on vähintään neljä kilogrammaa asukasta kohden vuodessa. Tuottajien on saavutettava käsiteltäväksi toimitetun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta erilaiset hyödyntämiseen sekä kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön liittyvät tavoitteet, jotka lasketaan keskimääräisen laitekohtaisen painon perusteella. Etusijalle asetetaan laitteen korjaaminen siten, että sitä voidaan käyttää uudelleen. Mikäli tämä ei ole mahdollista, direktiivissä asetetaan tavoitteet osien uudelleenkäytölle sekä materiaalien kierrätykselle ja hyödyntämiselle.

Esimerkiksi suurten kodinkoneiden (kuten jääkaappien ja mikroaaltouunien) hyödyntämisasteen on oltava vähintään 80 prosenttia ja niiden sisältämien uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia. Pienten kodinkoneiden, valaistuslaitteiden, työkalujen, lelujen, vapaa-ajan- ja urheiluvälineiden sekä tarkkailu- ja valvontalaitteiden hyödyntämisasteen on oltava vähintään 70 prosenttia ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden vähintään 50 prosenttia. Hyödyntämis- ja uudelleenkäyttö- sekä kierrätystavoitteet asetetaan luokittain.

Uudet jäsenvaltiot: Kymmenelle jäsenvaltiolle, jotka liittyivät EU:hun 1. toukokuuta 2004, on myönnetty 24 kuukauden pidennys (Slovenialle 12 kuukautta) keräystavoitteelle, joka on neljä kiloa asukasta kohti vuodessa, sekä hyödyntämis-, uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteille.

4) Mitkä ovat vaarallisia aineita koskevan direktiivin tärkeimmät säännökset ja määräajat?

1. heinäkuuta 2006: Tästä päivästä alkaen tuottajat eivät enää saa saattaa markkinoille sähkö- ja elektroniikkalaitteita, jotka sisältävät lyijyä, elohopeaa, kadmiumia, kuudenarvoista kromia, polybromibifenyyliä (PBB) ja/tai polybromidifenyylieetteriä (PBDE).

Direktiivin liite sisältää luettelon käyttötarkoituksista, joiden osalta voidaan tehdä poikkeus käyttökieltoon, koska käytettävissä ei ole vaihtoehtoja. Lisäksi direktiivissä säädetään muutoksista, jotka ovat tarpeen liitteen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen silloin, kun vaarallisten aineiden korvaaminen on teknisistä tai tieteellisistä syistä mahdoton toteuttaa tai jos korvaavien aineiden ympäristölle, terveydelle tai kuluttajien turvallisuudelle aiheuttamat haitat ovat todennäköisesti merkittävämpiä kuin niistä ympäristölle, ihmisten terveydelle tai kuluttajien turvallisuudelle koituvat hyödyt.

5) Mitkä ovat eri toimijoiden – jäsenvaltioiden, kuluttajien ja Euroopan komission – roolit?

Jäsenvaltiot: Jäsenvaltioiden tehtävänä on saattaa direktiivien säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä (katso kohta 7). Lisäksi niiden on varmistettava, että tuottajat täyttävät kaikki velvollisuutensa (katso kohdat 3 ja 4).

Kuluttajat: Kuluttajat eivät voi enää heittää pois vanhoja sähkö- ja elektroniikkalaitteitta muun jätteen mukana. Elokuun 13. päivästä alkaen kuluttajien pitäisi voida palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromu maksutta kauppaan suhteessa 1:1 ostaessaan uuden tuotteen, tai muihin keräyspisteisiin. Samasta päivästä lähtien uusissa sähkö- ja elektroniikkatuotteissa on oltava merkki (jätesäiliö, jonka yli on vedetty risti), joka ilmoittaa kuluttajille, että laitetta ei voida käsitellä lajittelemattomana jätteenä. (katso kohta 3). Keräämällä sähkö- ja elektroniikkaromun erikseen ja tuomalla sen keräyspisteisiin kansalaiset edistävät kestävää uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja muita hyödyntämistapoja.

Komissio: Komissio tukee näiden kahden direktiivin täytäntöönpanoa. Se auttaa jäsenvaltioita direktiivien tulkintaan liittyvissä kysymyksissä. Tätä varten on laadittu ”usein esitettyjen kysymysten” muodossa ohjeet. Ne on julkaistu ympäristöasioiden pääosaston verkkosivuilla osoitteessa

http://ec.europa.eu/environment/waste/weee_index.htm

Vuonna 2003 annettiin komission aloitteesta laiteromudirektiiviä muuttava direktiivi. Sillä selvennetään kysymyksiä, jotka koskevat muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitusta[3]. Vuonna 2004 komissio teki päätöksen kyselylomakkeesta, jota jäsenvaltioiden on käytettävä pohjana raportoidessaan komissiolle laiteromudirektiivin täytäntöönpanosta[4]. Vuonna 2005 komissio teki päätöksen tietojen toimittamismuodoista.

Tällä hetkellä komissio valmistelee uusia päätöksiä vaarallisia aineita koskevan direktiivin muuttamisesta. Päätösten perusteella voitaisiin tehdä lisää poikkeuksia aineiden käyttökieltoon ja vahvistettaisiin vaarallisten aineiden enimmäispitoisuudet sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

6) Miten paljon kustannuksia direktiivien täytäntöönpanosta aiheutuu ja vahingoittavatko direktiivit teollisuuden kilpailukykyä? Nousevatko sähkö- ja elektroniikkalaitteiden hinnat?

Direktiivien säännöksiä sovelletaan samalla lailla sekä EU:n että sen ulkopuolisiin tuottajiin. Samalla lailla kustannukset, jotka aiheutuvat vaarallisia aineita korvaavista aineista, tulevat sekä EU:n että sen ulkopuolisten tuottajien kannettaviksi. Näin ollen direktiivit eivät heikennä kilpailukykyä.

Laiteromudirektiivin täytäntöönpanosta arvioidaan aiheutuvan EU:ssa 500–900 miljoonan euron kokonaiskustannukset vuodessa. Näistä kustannuksista 300–600 miljoonaa euroa johtuu keräyksestä ja 200–300 miljoonaa euroa hyödyntämisestä, uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä.

Tämä aiheuttaa arviolta noin prosentin nousun useimpien laitteiden hintoihin. Eniten (2–3 prosenttia) se vaikuttaa jääkaappien, televisioiden ja näyttöjen hintoihin. Kustannukset ja hinnannousut vaikuttavat perustelluilta, kun niitä verrataan direktiiveistä saatavaan hyötyyn.

Direktiivien ensisijaisena tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Tämän lisäksi laitteiden kierrätyksellä saavutetaan energiasäästö, joka vastaa noin 2,8 miljoonaa öljytonniekvivalenttia vuodessa. Tämän seurauksena resurssien käyttöön liittyvät kielteiset ympäristövaikutukset vähenevät. Lisäksi direktiivien avulla säästetään ensiömateriaalien tuotantokustannuksia sekä kustannuksia, joita aiheutuu romun sijoittamisesta kaatopaikalle.

7) Miten jäsenvaltiot ovat edenneet direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä?

Laiteromua ja vaarallisia aineita koskevat direktiivit tulivat voimaan 13. helmikuuta 2003. Jäsenvaltioiden oli määrä saattaa ne osaksi kansallista lainsäädäntöä 13. elokuuta 2004 mennessä.

Tähän mennessä kaikki jäsenvaltiot Maltaa, Puolaa, Ranskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet komissiolle toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet laiteromudirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Vaarallisia aineita koskevan direktiivin osalta täytäntöönpanotoimenpiteistä ovat ilmoittaneet kaikki jäsenvaltiot Ranskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta.

Komissio arvioi parhaillaan, ovatko ilmoitetut toimenpiteet riittävät direktiivien täytäntöönpanemiseksi. Komissiolla on mahdollisuus aloittaa rikkomismenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat saattaneet direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään puutteellisesti. Heinäkuussa 2005 komissio aloitti rikkomismenettelyt kahdeksaa jäsenvaltiota vastaa, jotka eivät olleet vielä saattaneet direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Lisätietoa direktiiveistä on seuraavilla verkkosivuilla:

http://ec.europa.eu/environment/waste/weee_index.htm

Jäsenvaltioissa on toteutettu esimerkiksi seuraavat järjestelmät:

Belgian palautusjärjestelmä: http://www.recupel.be, toiminnassa 1. heinäkuuta 2001 alkaen

Hollannin palautusjärjestelmä: http://www.nvmp.nl, toiminnassa 1. tammikuuta 1999 alkaen

Ruotsin palautusjärjestelmä: http://www.el-kretsen.se/Index-e.htm, toiminnassa 1. heinäkuuta 2001 alkaen.


[1] Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY [EUVL L 37, 13.2.2003], sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/108/EY [EUVL 345, 31.12.2003].

[2] Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY [EUVL L 37, 13.2.2003].

[3] Kyseisellä direktiivillä 2003/108/EY [EUVL L 345, 31.12.2003] säädetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun rahoituksesta, joka on peräisin muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta. Niiden tuotteiden osalta, jotka saatetaan markkinoille vuoden 2005 jälkeen, jätehuollon rahoitus kuuluu tuottajille. Kun kyseessä on vanha jäte, tuottajat vastaavat rahoituksesta, jos ne ovat korvanneet tuotteen uudella vastaavalla tai samaan käyttötarkoitukseen tarkoitetulla tuotteella. Säännökset sallivat kuitenkin myös, että säädetään käyttäjien osallistumisesta tähän rahoitukseen. Muun vanhan jätteen osalta rahoituksesta vastaavat käyttäjät.
[4] Päätös 2004/249/EY.


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site